Hui, muutama viikko ja mä meen naimisiin! Jännä ajatus. Varmaan vetistelen maistraatissa ihan hulluna... Hääjutut on melkein kunnossa. Muutama juttu vielä niin ois kaikki ok.
Isoin homma onkin sitten sen jälkeen. Pitää pankkikortit uusia, ilmoittaa mun uus nimi about kaikkialle, passikuvat, uus ajokortti ja passi... Yay!
Maistraatti on perjantaina iltapäivästä, ja otettiin meidän sviitti jo perjantaista. Alunperin piti vasta lauantaina, mutta huone on hieno, siellä on pullo skumppaa meille yms ja Puolison perhe tulee jo perjantaina, joten mennään sitten maistraatin jälkeen suoraa sinne. Lauantaina käydään ruokkimassa kissat, mutta muutoin saadaan nauttia olostamme. Mulla on muutama lomapäivä viime kesältä, ja Puolisolla ihan talviloma, joten häät starttaa meidän loman. Mikäs sen parempi tapa kuin viettää pari päivää hotellilla nautiskellen.
Joo, ja kyllä mua vähän jännittääkin. Ei oikeastaan mikään muu, kuin se perheiden tapaaminen. Meidän perheethän eivät ole tavanneet ennen, koska välimatka. Raisio-Vaala on yli 600 km. Varmaan menee ihan hyvin, mutta joo, kyllä mua jännittää.
Töissä on aika hulinaa taas. Jengiä paljon poissa, mun alueen aluepäällikkö on lomalla joten pitää pärjätä aika itsenäisesti. Eikä siinä mitään ellei ois niin paljon väkeä poissa ympäri Pirkanmaan. Olen itsekin yhä aika puolikuntoinen, menisin lekurille uudestaan ellei lauantaina ois Vuodenaloittajais -juhlia. En kuitenkaan ole kuumeinen niin keikun sillä rajalla olenko työkuntoinen vai en. No, näillä poissaolomäärillä ei mulla ole nyt varaa sairastaa. Jouduttais varmaan laittaa lappu ovelle että "suljettu sairastapauksen vuoksi". Ja haluan niihin juhliin :)
Välillä ahdistaa taas kaikki työjutut. Tiedän etten halua olla parturi lopunikääni. Enkä ainakaan aluepäällikkö, mutta se on luonnollinen ainoa jatkumo uralle tässä firmassa. Enkä ole aina ihan varma siitäkään miten sekaisin päästäni olen kun tän liikevastaavapestin otin ja halusin. On tää aika työmaa.
Ja olen ihan untuvikko mitä pomohommiin tulee. Mietin taannoin, että eihän mulla ole edes niitä ominaisuuksia mitä pomoilta vaaditaan.Olen ihan liian tulinen, kiihdyn nollasta sataan hetkessä ja kun ärsyttää niin sen näkee ja kuulee. Pomon pitäisi olla alaisilleen aina tyyni ja rauhallinen. En aina osaa etäännyttää itseäni tytöistä tarpeeksi. Liian kaveri? Mun pitäisi olla etäisempi mitä olen. Puoliso olisi loistava esimies. Se on aina tyyni ja hallittu ja järkevä. Ei tällainen sähikäinen mitä minä. Meidän aluepäällikkö on loistava myös, aina iloinen ja ei ikinä suutu tai ainakaan näytä sitä. Luontainen hommassaan. Puoliso sanoi että nää jutut on opittavissa. Ehkä onkin, mutta miten voi oppia olemaan jotain muuta kuin on? Mä olen luontaisesti aika tulinen tyyppi jonka tunteet näkyy, niin miten helvetissä voi opetella piilottamaan ne? Samanlainen ikuisuushomma mitä on opetella olemaan hiljaisempi. Jännästi olen samaan aikaan aika tyytyväinen siihen mitä olen, ja sitten en ensinkään. Ei mua mun tulisuus ja tunteiden näyttäminen muuten haittaa, ainoastaan työllisesti. Mutta miten paljon haluan työlle uhrata? Muuttaa itseäni työni takia?
torstai 9. helmikuuta 2017
perjantai 27. tammikuuta 2017
The Great spirit.
Häämekkohan sopi varsin hyvin, ja kengätkin löytyi pienen vaivannäön jälkeen.
Ajattelin ensin hakea ihan perinteisistä kenkäkaupoista, voi sovittaa heti ja sillee. En sitten ajatellut, että näin tammikuussa ainoa valkoinen jalkine mitä myydään, on lenkkarit. Vain paria korkkarimallia, kaikki joko väärää väriä, hintaluokkaa (200 e korkkareista on vain liikaa) tai kokoa. Ja en katsonut morsiusliikkeistä, sillä siellä se hintaluokka saa vielä morsiuslisän.
Hivenen pettyneenä päädyin katsomaan nettikaupan tarjontaa, ja tilasin kivat valkoiset korkkarit, jotka ehkä menisi myös tulevaisuudessakin. Ja oikein hyvin sopi! Ehkä uskoni nettikauppoja kohtaan on taas vähän nousussa?
Mekon kanssa on nyt sitten pieni käänteinen issue. Murehdin kovin sitä, että entä jos tilasin liian pienen. Ja kuten sanoin, turhaa murehdin. Mutta nyt on sitten se pieni juttu, että olen mennyt laihtumaan n. 3 kg sitten mekon oston. En helvetti tiedä edes että miten, kun en mitenkään erityisesti ole yrittänyt! Pikemminkin päinvastoin, syön ihan just mitä haluan, mutta vegaanisena. Kiva jos vielä laihdun lisää ennen häitä, pakko koittaa jotain hakaneulakikkaa tms. Se oli jo valmiiksi hivenen "rento", että ihan pari milliä kaposempikin ois mennyt. Nyt en oo uskaltanut sovittaakkaan uusiks ihan aran värinkin takia, mutta vähän pelottaa miten löysä siitä on nyt sitten tullut...
Piti olla iloinen vapaaviikonloppu, aateltiin mennä leffaan ja ulos tms. Mitä käy minulle? Sain flunssan, läksin torstaina työterkan kautta kotiin ja loppuviikko saikkea. Joo, tuli nyt sitten pitkä viikonloppu, mutta minä sukellan teeämpäriin ja halaan nessupakettia. Yay!
Ja muutama sananen epäilijöille ruokavaliostani: kremmpaileva vatsani voi paremmin kuin ikinä! Vegaanius ja IBS toimii ihan hyvin yhteen.
Ajattelin ensin hakea ihan perinteisistä kenkäkaupoista, voi sovittaa heti ja sillee. En sitten ajatellut, että näin tammikuussa ainoa valkoinen jalkine mitä myydään, on lenkkarit. Vain paria korkkarimallia, kaikki joko väärää väriä, hintaluokkaa (200 e korkkareista on vain liikaa) tai kokoa. Ja en katsonut morsiusliikkeistä, sillä siellä se hintaluokka saa vielä morsiuslisän.
Hivenen pettyneenä päädyin katsomaan nettikaupan tarjontaa, ja tilasin kivat valkoiset korkkarit, jotka ehkä menisi myös tulevaisuudessakin. Ja oikein hyvin sopi! Ehkä uskoni nettikauppoja kohtaan on taas vähän nousussa?
Mekon kanssa on nyt sitten pieni käänteinen issue. Murehdin kovin sitä, että entä jos tilasin liian pienen. Ja kuten sanoin, turhaa murehdin. Mutta nyt on sitten se pieni juttu, että olen mennyt laihtumaan n. 3 kg sitten mekon oston. En helvetti tiedä edes että miten, kun en mitenkään erityisesti ole yrittänyt! Pikemminkin päinvastoin, syön ihan just mitä haluan, mutta vegaanisena. Kiva jos vielä laihdun lisää ennen häitä, pakko koittaa jotain hakaneulakikkaa tms. Se oli jo valmiiksi hivenen "rento", että ihan pari milliä kaposempikin ois mennyt. Nyt en oo uskaltanut sovittaakkaan uusiks ihan aran värinkin takia, mutta vähän pelottaa miten löysä siitä on nyt sitten tullut...
Piti olla iloinen vapaaviikonloppu, aateltiin mennä leffaan ja ulos tms. Mitä käy minulle? Sain flunssan, läksin torstaina työterkan kautta kotiin ja loppuviikko saikkea. Joo, tuli nyt sitten pitkä viikonloppu, mutta minä sukellan teeämpäriin ja halaan nessupakettia. Yay!
Ja muutama sananen epäilijöille ruokavaliostani: kremmpaileva vatsani voi paremmin kuin ikinä! Vegaanius ja IBS toimii ihan hyvin yhteen.
perjantai 6. tammikuuta 2017
Band of the hawk
Mä löysin sen!
Mun hääpuvun. Nyt pitää vain odottaa se postista, ja uskoa vakaasti internetkauppojen kokoluokitteluun että se sopii! No, on mulla kaks kuukautta aikaa laihduttaa. Sitä en sitten ottanut huomioon että mitä jos se onkin liian iso?
Vuosi vaihtui meillä ihan kotosalla, kun Puoliso kerta päivysti, mutta aika laiska mä olen ollut juhlimaan uuttavuotta muutenkin. Teenpä kuitenkin tällai 10 faktaa minusta -meemin ihan vaan muuten vaan. Koska immeiset muuttuu.
10 faktaa minusta:
- Olen kasvissyöjä. Joo, jopa mun ruokavaliorajotteilla.
- Mulla on takut. Tällä kertaa en auo niitä!
- Työskentelen nykyään esimiesasemassa
- Olen super herkkäuninen. Nukun korvatulppien kanssa, koska pieninkin rasahdus on kova ääni!
- Lempi eläimeni (poislukien kissa-koira -asettelu) on lammas.
- Mutta ottaisin koiran mielelläni.
- En halua olla parturi lopun ikääni, lähtisin opiskelemaan heti jotain jos tietäisin että mitä.
- Taistelen yhä tupakoinnin kanssa.. Vuosi polttamatta, puoli vuotta tupakoiden, vuosi polttamatta...
- Käyn salilla, mutta en obsessoi fitness -mentaliteetista enää sillai mitä ennen. Oon hyvä just näin.
- Vihaan edelleen puhenopeuttani ja puhemäärääni. Olisin yhä mieluusti se hiljainen ja mystinen.
Mun hääpuvun. Nyt pitää vain odottaa se postista, ja uskoa vakaasti internetkauppojen kokoluokitteluun että se sopii! No, on mulla kaks kuukautta aikaa laihduttaa. Sitä en sitten ottanut huomioon että mitä jos se onkin liian iso?
Vuosi vaihtui meillä ihan kotosalla, kun Puoliso kerta päivysti, mutta aika laiska mä olen ollut juhlimaan uuttavuotta muutenkin. Teenpä kuitenkin tällai 10 faktaa minusta -meemin ihan vaan muuten vaan. Koska immeiset muuttuu.
10 faktaa minusta:
- Olen kasvissyöjä. Joo, jopa mun ruokavaliorajotteilla.
- Mulla on takut. Tällä kertaa en auo niitä!
- Työskentelen nykyään esimiesasemassa
- Olen super herkkäuninen. Nukun korvatulppien kanssa, koska pieninkin rasahdus on kova ääni!
- Lempi eläimeni (poislukien kissa-koira -asettelu) on lammas.
- Mutta ottaisin koiran mielelläni.
- En halua olla parturi lopun ikääni, lähtisin opiskelemaan heti jotain jos tietäisin että mitä.
- Taistelen yhä tupakoinnin kanssa.. Vuosi polttamatta, puoli vuotta tupakoiden, vuosi polttamatta...
- Käyn salilla, mutta en obsessoi fitness -mentaliteetista enää sillai mitä ennen. Oon hyvä just näin.
- Vihaan edelleen puhenopeuttani ja puhemäärääni. Olisin yhä mieluusti se hiljainen ja mystinen.
lauantai 31. joulukuuta 2016
Vuosi 2016
Vuoden viimeinen päivä, tuttu meme jälleen:
1. What did you do in 2016 that you’d never done before?
Järjestin omia häitäni.
2. Did you keep your new year’s resolutions, and will you make more for next year?
En luvannut, enkä aio luvata nytkään.
3. Did anyone close to you give birth?
Muutama ystävä, mutta ei kukaan erityisen läheinen kuitenkaan.
4. Did anyone close to you die?
Ei.
5. What countries did you visit?
Viro.
6. What would you like to have in 2017 that you lacked in 2016?
Häät <3
7. What dates from 2016 will remain etched upon your memory, and why?
29.2.16 menin kihloihin.
8. What was your biggest achievement of the year?
Säästötavoitteen täyttyminen.
9. What was your biggest failure?
Tuttu viimevuodelta: se että olen yhä yhtä lihava mitä aiemminkin.
10. Did you suffer illness or injury?
Joo. Kilppari vaivailee, ja IBS
11. What was the best thing you bought?
Kihlasormukset
12. Whose behavior merited celebration?
Äitini ja Puolisoni
13. Whose behavior appalled you?
Entisen pomoni.
14. Where did most of your money go?
Säästöön.
15. What did you get really, really, really excited about?
Säästötavoitteen saavuttaminen, tulevat häät
16. What song will always remind you of 2016?
Poison - every rose has its thorn
17. Compared to this time last year, are you:
a) happier or sadder? - Onnellisempi
Järjestin omia häitäni.
2. Did you keep your new year’s resolutions, and will you make more for next year?
En luvannut, enkä aio luvata nytkään.
3. Did anyone close to you give birth?
Muutama ystävä, mutta ei kukaan erityisen läheinen kuitenkaan.
4. Did anyone close to you die?
Ei.
5. What countries did you visit?
Viro.
6. What would you like to have in 2017 that you lacked in 2016?
Häät <3
7. What dates from 2016 will remain etched upon your memory, and why?
29.2.16 menin kihloihin.
8. What was your biggest achievement of the year?
Säästötavoitteen täyttyminen.
9. What was your biggest failure?
Tuttu viimevuodelta: se että olen yhä yhtä lihava mitä aiemminkin.
10. Did you suffer illness or injury?
Joo. Kilppari vaivailee, ja IBS
11. What was the best thing you bought?
Kihlasormukset
12. Whose behavior merited celebration?
Äitini ja Puolisoni
13. Whose behavior appalled you?
Entisen pomoni.
14. Where did most of your money go?
Säästöön.
15. What did you get really, really, really excited about?
Säästötavoitteen saavuttaminen, tulevat häät
16. What song will always remind you of 2016?
Poison - every rose has its thorn
17. Compared to this time last year, are you:
a) happier or sadder? - Onnellisempi
b) thinner or fatter? - Samoissa ollaan
c) richer or poorer? - Rikkaampi
18. What do you wish you’d done more of?
kuntoillut
19. What do you wish you’d done less of?
Tupakoinut
20. How did you spend Christmas?
Puolison perheen luona Vaalassa.
21. Did you fall in love in 2016?
Stayed in love. Puoliso since 18.3.2006
22. What was your favorite TV program?
Svartsjön
23. Do you hate anyone now that you didn’t hate this time last year?
Kyllä.
24. What was the best book you read?
J.R. Ward - Blood wow
25. What was your greatest musical discovery?
Electro swing
26. What did you want and get?
Ylennyksen :)
27. What did you want and not get?
Terveyttä
28. What was your favorite film of this year?
Tuuli nousee
29. What did you do on your birthday, and how old were you?
Täytin 33, en tehnyt mitään kummempaa, söin kakkua kotona :D
30. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Tietty rentous ja itsensä hyväksyminen tällaisena pullukkana kuin olen.
31. How would you describe your personal fashion concept in 2016?
Boho-gootti-hippi?
32. What kept you sane?
Puoliso ja kissani.
33. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Enemmänkin järkytyin siitä suuresta määrästä parhauksia jotka siirtyivät ajasta ikuisuuteen :(
34. What political issue stirred you the most?
Jenkkien pressanvaalit
35. Who did you miss?
Perhettäni ja Puolison perhettäni
36. Who was the best new person you met?
Muutama uusi työkamu :)
37. Tell us a valuable life lesson you learned in 2016.
Menneisyys on taakka vain jos kannat sitä mukanasi. Tää sama oli viimevuonna, mutta kun on niin hyvä.
38. Quote a song lyric that sums up your year.
c) richer or poorer? - Rikkaampi
18. What do you wish you’d done more of?
kuntoillut
19. What do you wish you’d done less of?
Tupakoinut
20. How did you spend Christmas?
Puolison perheen luona Vaalassa.
21. Did you fall in love in 2016?
Stayed in love. Puoliso since 18.3.2006
22. What was your favorite TV program?
Svartsjön
23. Do you hate anyone now that you didn’t hate this time last year?
Kyllä.
24. What was the best book you read?
J.R. Ward - Blood wow
25. What was your greatest musical discovery?
Electro swing
26. What did you want and get?
Ylennyksen :)
27. What did you want and not get?
Terveyttä
28. What was your favorite film of this year?
Tuuli nousee
29. What did you do on your birthday, and how old were you?
Täytin 33, en tehnyt mitään kummempaa, söin kakkua kotona :D
30. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Tietty rentous ja itsensä hyväksyminen tällaisena pullukkana kuin olen.
31. How would you describe your personal fashion concept in 2016?
Boho-gootti-hippi?
32. What kept you sane?
Puoliso ja kissani.
33. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Enemmänkin järkytyin siitä suuresta määrästä parhauksia jotka siirtyivät ajasta ikuisuuteen :(
34. What political issue stirred you the most?
Jenkkien pressanvaalit
35. Who did you miss?
Perhettäni ja Puolison perhettäni
36. Who was the best new person you met?
Muutama uusi työkamu :)
37. Tell us a valuable life lesson you learned in 2016.
Menneisyys on taakka vain jos kannat sitä mukanasi. Tää sama oli viimevuonna, mutta kun on niin hyvä.
38. Quote a song lyric that sums up your year.
David Bowie - is there life on mars?
It's a God-awful small affair
To the girl with the mousy hair
But her mummy is yelling no
And her daddy has told her to go
To the girl with the mousy hair
But her mummy is yelling no
And her daddy has told her to go
But her friend is nowhere to be seen
Now she walks through her sunken dream
To the seat with the clearest view
And she's hooked to the silver screen
Now she walks through her sunken dream
To the seat with the clearest view
And she's hooked to the silver screen
But the film is a saddening bore
For she's lived it ten times or more
She could spit in the eyes of fools
As they ask her to focus on
For she's lived it ten times or more
She could spit in the eyes of fools
As they ask her to focus on
Sailors fighting in the dance hall
Oh man look at those cavemen go
It's the freakiest show
Take a look at the lawman
Beating up the wrong guy Oh man wonder if he'll ever know
He's in the best selling show
Is there life on Mars?
Oh man look at those cavemen go
It's the freakiest show
Take a look at the lawman
Beating up the wrong guy Oh man wonder if he'll ever know
He's in the best selling show
Is there life on Mars?
It's on America's tortured brow
That Mickey Mouse has grown up a cow Now the workers have struck for fame
'Cause Lennon's on sale again See the mice in their million hordes
From Ibiza to the Norfolk Broads
Rule Britannia is out of bounds To my mother, my dog, and clowns
But the film is a saddening bore
'Cause I wrote it ten times or more
It's about to be writ again
As I ask you to focus on
That Mickey Mouse has grown up a cow Now the workers have struck for fame
'Cause Lennon's on sale again See the mice in their million hordes
From Ibiza to the Norfolk Broads
Rule Britannia is out of bounds To my mother, my dog, and clowns
But the film is a saddening bore
'Cause I wrote it ten times or more
It's about to be writ again
As I ask you to focus on
Sailors fighting in the dance hall
Oh man look at those cavemen go
It's the freakiest show
Take a look at the lawman
Beating up the wrong guy
Oh man wonder if he'll ever know
He's in the best selling show
Is there life on Mars?
Oh man look at those cavemen go
It's the freakiest show
Take a look at the lawman
Beating up the wrong guy
Oh man wonder if he'll ever know
He's in the best selling show
Is there life on Mars?
torstai 15. joulukuuta 2016
Tavoite saavutettu.
Me tehtiin se!
Säästettiin 20 000 euroa asuntoa varten! Tänään oli tilipäivä, ja siirsin viimeisen erän. Seuraava vaihe onkin sitten se asunnon osto. Ah tätä tunnetta. Eihän se meidän säästäminen toki lopu, seuraavaksi halutaan kasaan jonkinlainen puskurirahasto. Eli se "jos jotain sattuu" -raha, mistä voi ostaa huoletta uuden laitteen rikkoutuneen tilalle, ottaa raha hammaslääkärikuluihin tms. Mutta säästämisen ei tarvitse olla ihan niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt.
Hyvinhän tämä vajaa 1.5 vuotta on mennyt näinkin. Kamut ihmettelee, että miten hitossa pystytään. No hyvin. Ei tämä ole missään vaiheessa tuntunut mitenkään kovalta tai tiukalta. Tämä on ensinnäkin kahden kauppa, eli kumpikaan ei tähän pysty yksin. Yhteisiä päätöksiä, yhteistä säästämistä. Säästäminen näkyy lähinnä siinä, että miten paljon "turhaa" tulee ostettua. Jos ei säästettäisi, luultavasti mulla olisi enemmän tatuointeja, saattaisin pitää jotain rakennekynsiä. Ehkä shoppailisin vähän enemmän. Nyt en nimittäin muista koska olisin ostanut jotain ihan vaatekaupasta. Puolisolla olisi varmaan enemmän jotain hienoa elektroniikkaa. Säästäminen näkyy juhlimisessa, ei käydä ravintoloissa kuin erityisissä tilaisuuksissa, ja en muista koska oltaisiin viimeksi ryypännyt baarissa ja hurauttanut taksilla kotiin. Kyllähän me juhlitaan, mutta ei yleensä lähdetä baariin. Kalsarikännit for the win. Niin ja ne eväät. Kummankin töissä ihmetellään sinnikkyyttä tehdä eväät. Siinä säästää! Jos ostaa aina kaupasta tai käy jossain syömässä, menee helposti 6-10 euroa per päivä. Eväät? pari euroa per päivä. Niin ja tietysti se isoin: Meillä ei ole autoa, ja ollaan kahden aikuisen talous. Perheet ovat asia erikseen, eikä samaa säästämistahtia tai mallia voi soveltaa jos kuvioissa on lapsia.
En usko, että tulen ikänä palaamaan siihen entiseen täysin. Ei mun tarvi saada jotain turhia rakennekynsiä. Rakastan kirppiksiä, en minä kaipaa shoppailua liikkeissä. Ahistavia paikkoja muutenkin. Varmasti käydään vielä baarissa, mutta krapulat on tätä nykyä aika pahoja settejä mistä ei päivässä selvitä, niin rahan lisäksi sekin vaikuttaa. Ehkä se "ei niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt " tulee jatkossa näkymään sitten siinä, että jos halutaan käydä siellä ravintolassa, saatetaan mennä. Ehkä panostetaan uuden kodin sisustukseen, kun voi vähän joustaa siinä säästämisessä väliaikaisesti. Niin, ja ne häät. Me tarvitaan siihenkin jokunen tonni.
Ja voin sanoa, mikään ei ole niin tyydyttävää kuin tili, jossa on kasvava summa euroja. Ihan valtavasti on muuttunut taloudellisesti siitä, mistä lähdettiin. Mun ainoa velka on opintolaina. Ei kulutusluottoja tai visaa. Ei osamaksuja edes puhelimesta. Silloin kun lähettiin tähän, mun kokonaisvelka oli n. 11 000 euroa, josta opintolainaa oli puolet. Puolisolla oli oma 3000 kulutusluottonsa.
Joulun alla tuskin ehditään paneutumaan asunnonhaku aiheeseen sen enempää, ihan tarpeeksi puuhaa muutenkin, mutta ihana tunne kun nyt se on mahdollista. Katsoa asuntoja vakavissaan ostoaikeissa, eikä vain haaveilla. Sekin on osa säästämistä ja taloudellista suunnittelua, päästä vuokralta pois ja saada se vuokraraha tuottamaan itselle. Mitäs muuta se on kuin säästämistä, kun lyhentää asuntolainaa? Joskus sen asunnon voi sitten myydä, jos hyvin käy niin voitolla.
Säästettiin 20 000 euroa asuntoa varten! Tänään oli tilipäivä, ja siirsin viimeisen erän. Seuraava vaihe onkin sitten se asunnon osto. Ah tätä tunnetta. Eihän se meidän säästäminen toki lopu, seuraavaksi halutaan kasaan jonkinlainen puskurirahasto. Eli se "jos jotain sattuu" -raha, mistä voi ostaa huoletta uuden laitteen rikkoutuneen tilalle, ottaa raha hammaslääkärikuluihin tms. Mutta säästämisen ei tarvitse olla ihan niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt.
Hyvinhän tämä vajaa 1.5 vuotta on mennyt näinkin. Kamut ihmettelee, että miten hitossa pystytään. No hyvin. Ei tämä ole missään vaiheessa tuntunut mitenkään kovalta tai tiukalta. Tämä on ensinnäkin kahden kauppa, eli kumpikaan ei tähän pysty yksin. Yhteisiä päätöksiä, yhteistä säästämistä. Säästäminen näkyy lähinnä siinä, että miten paljon "turhaa" tulee ostettua. Jos ei säästettäisi, luultavasti mulla olisi enemmän tatuointeja, saattaisin pitää jotain rakennekynsiä. Ehkä shoppailisin vähän enemmän. Nyt en nimittäin muista koska olisin ostanut jotain ihan vaatekaupasta. Puolisolla olisi varmaan enemmän jotain hienoa elektroniikkaa. Säästäminen näkyy juhlimisessa, ei käydä ravintoloissa kuin erityisissä tilaisuuksissa, ja en muista koska oltaisiin viimeksi ryypännyt baarissa ja hurauttanut taksilla kotiin. Kyllähän me juhlitaan, mutta ei yleensä lähdetä baariin. Kalsarikännit for the win. Niin ja ne eväät. Kummankin töissä ihmetellään sinnikkyyttä tehdä eväät. Siinä säästää! Jos ostaa aina kaupasta tai käy jossain syömässä, menee helposti 6-10 euroa per päivä. Eväät? pari euroa per päivä. Niin ja tietysti se isoin: Meillä ei ole autoa, ja ollaan kahden aikuisen talous. Perheet ovat asia erikseen, eikä samaa säästämistahtia tai mallia voi soveltaa jos kuvioissa on lapsia.
En usko, että tulen ikänä palaamaan siihen entiseen täysin. Ei mun tarvi saada jotain turhia rakennekynsiä. Rakastan kirppiksiä, en minä kaipaa shoppailua liikkeissä. Ahistavia paikkoja muutenkin. Varmasti käydään vielä baarissa, mutta krapulat on tätä nykyä aika pahoja settejä mistä ei päivässä selvitä, niin rahan lisäksi sekin vaikuttaa. Ehkä se "ei niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt " tulee jatkossa näkymään sitten siinä, että jos halutaan käydä siellä ravintolassa, saatetaan mennä. Ehkä panostetaan uuden kodin sisustukseen, kun voi vähän joustaa siinä säästämisessä väliaikaisesti. Niin, ja ne häät. Me tarvitaan siihenkin jokunen tonni.
Ja voin sanoa, mikään ei ole niin tyydyttävää kuin tili, jossa on kasvava summa euroja. Ihan valtavasti on muuttunut taloudellisesti siitä, mistä lähdettiin. Mun ainoa velka on opintolaina. Ei kulutusluottoja tai visaa. Ei osamaksuja edes puhelimesta. Silloin kun lähettiin tähän, mun kokonaisvelka oli n. 11 000 euroa, josta opintolainaa oli puolet. Puolisolla oli oma 3000 kulutusluottonsa.
Joulun alla tuskin ehditään paneutumaan asunnonhaku aiheeseen sen enempää, ihan tarpeeksi puuhaa muutenkin, mutta ihana tunne kun nyt se on mahdollista. Katsoa asuntoja vakavissaan ostoaikeissa, eikä vain haaveilla. Sekin on osa säästämistä ja taloudellista suunnittelua, päästä vuokralta pois ja saada se vuokraraha tuottamaan itselle. Mitäs muuta se on kuin säästämistä, kun lyhentää asuntolainaa? Joskus sen asunnon voi sitten myydä, jos hyvin käy niin voitolla.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Northern comfort
Joulu lähenee, ja vuodenvaihde. Samalla lähenee säästöprojektin loppusuora. Niin hilkulla jo.. Tänään tuli veronpalautukset, ja ne meni suoraan säästötilille. Loppuvuosi onkin sitten todella tiukka. Mun käyttöraha on tuskaisen pieni, eikä varmasti osteta yhtään lahjaa, sillä ei vain ole rahaa. Lisäksi pääsin kokemaan sellaisen ihanuuden kuin juurihoito. Menin yksityiselle, koska en enää luota kunnalliseen, mutta turkanen se maksaa!
Onneksi lähenee minimaalinen joululoma, olen niiden muutaman päivänkin tarpeessa kovin kipeästi. Tää joulunalus on aina yhtä tuskaisen tiukkaa kiirusta, ja nyt kun on vielä tämä säästöprojektikin, on kova painekin tehdä euroja. Joulukuun jälkeen ollaan asuntosäästö saatu kasaan, mutta sitten säästetään häihin. Iik, siihenkin on tasan 3 kk aikaa enää.
Olen yhä aika hämmennyksissä että ollaan tosiaan siinä pisteessä, että menemme naimisiin. Matkaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta jotenkin kaikesta ollaan selvitty. Se "seitsemän vuoden kriisi" oli aika paha, oltiin melkeen eroamassa. Jumalattaren kiitos ei erottu, Puolison jättäminen olisi ollut elämäni pahin virhe! Ollaan kasvettu aikusiksi yhdessä, koettu niin hyvää kuin huonoa. Ja aina Puoliso on ollut tukenani... Olen onnekkain nainen ikinä kun saan hänet miehekseni.
Alkuvuodesta taitaa tulla kyllä ihan yhtä kiire ja tiukka säästösetti. Ne lähestyvät häät, sekä sitten se lähestyvä muutto kysyy rahaa ja aikaa. No, ehkä mietin muuttoa sitten kun sen aika on, eli jahka on se asunto löytynyt ja kaikki laina-asiat ovat kunnossa.
Huomaa kyllä että vähän stressiä pukkaa, kun odotan vain joulun tulevan. Joulusta kun selviää, töissä hellittää pahin kiire, bileputki on vihdoin takana ja voi taas luvalla kotoilla ja säästää. Yhdet pikkujoulut on takana, yhdet edessä. Niin ja yhdet syntymäpäivät. Kolmesta viikonlopusta ennen joulua kahtena on bileitä. Ja mulla ei nyt ole sitä kuuluisaa rahaa siihen... Mutta mentävä on molempiin. Pikkujoulut ovat mun omalle tiimille, joten en mä vastaavana voi olla sieltä pois! Ne synttärit taas, tyyppi täyttää pyöreitä ja ollaan nähty viimeksi jotain 9 kk sitten. Sille merkitsee ihan valtavasti tuollai asiat, että tullaan kun on pyydetty. Helposti ottaa kieltäytymisen sellai "Eipä nekään minusta välitä" -meiningillä. Ihan varmasti on kummassakin juhlassa mukavaa, mutta silti tekisi mieli jäädä vain kotio... Olisi taloudellisempaakin.
Onneksi lähenee minimaalinen joululoma, olen niiden muutaman päivänkin tarpeessa kovin kipeästi. Tää joulunalus on aina yhtä tuskaisen tiukkaa kiirusta, ja nyt kun on vielä tämä säästöprojektikin, on kova painekin tehdä euroja. Joulukuun jälkeen ollaan asuntosäästö saatu kasaan, mutta sitten säästetään häihin. Iik, siihenkin on tasan 3 kk aikaa enää.
Olen yhä aika hämmennyksissä että ollaan tosiaan siinä pisteessä, että menemme naimisiin. Matkaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta jotenkin kaikesta ollaan selvitty. Se "seitsemän vuoden kriisi" oli aika paha, oltiin melkeen eroamassa. Jumalattaren kiitos ei erottu, Puolison jättäminen olisi ollut elämäni pahin virhe! Ollaan kasvettu aikusiksi yhdessä, koettu niin hyvää kuin huonoa. Ja aina Puoliso on ollut tukenani... Olen onnekkain nainen ikinä kun saan hänet miehekseni.
Alkuvuodesta taitaa tulla kyllä ihan yhtä kiire ja tiukka säästösetti. Ne lähestyvät häät, sekä sitten se lähestyvä muutto kysyy rahaa ja aikaa. No, ehkä mietin muuttoa sitten kun sen aika on, eli jahka on se asunto löytynyt ja kaikki laina-asiat ovat kunnossa.
Huomaa kyllä että vähän stressiä pukkaa, kun odotan vain joulun tulevan. Joulusta kun selviää, töissä hellittää pahin kiire, bileputki on vihdoin takana ja voi taas luvalla kotoilla ja säästää. Yhdet pikkujoulut on takana, yhdet edessä. Niin ja yhdet syntymäpäivät. Kolmesta viikonlopusta ennen joulua kahtena on bileitä. Ja mulla ei nyt ole sitä kuuluisaa rahaa siihen... Mutta mentävä on molempiin. Pikkujoulut ovat mun omalle tiimille, joten en mä vastaavana voi olla sieltä pois! Ne synttärit taas, tyyppi täyttää pyöreitä ja ollaan nähty viimeksi jotain 9 kk sitten. Sille merkitsee ihan valtavasti tuollai asiat, että tullaan kun on pyydetty. Helposti ottaa kieltäytymisen sellai "Eipä nekään minusta välitä" -meiningillä. Ihan varmasti on kummassakin juhlassa mukavaa, mutta silti tekisi mieli jäädä vain kotio... Olisi taloudellisempaakin.
lauantai 29. lokakuuta 2016
Long time no see
Hei taas, pitkästä aikaa.
Tauko on osittain ollut tietoinen ja toisaalta ei. Aika on humahtanut eteenpäin harppauksella, mutta olen kuitenkin tietoinen että on kirjoittaminen jäänyt.
No mitä kuuluu?
Töissä myllertää, armas Ap on siirtymässä eteenpäin, ja tilalle nostettiin eräs alueemme vastaavista. Hän on hommaan varmasti pätevä, ja opettelu on jo alkanut, mutta aika sekasortoa se on. Välistä tuntuu että olen vastaavana tosi omillani, että jos on jotain ongelmaa tms, ei minulla ole oikein ketään kenen puoleen kääntyä vaan pitää selvitä omillaan. Tampereelle ollaan avamaassa uutta liikettä, vaikka nykyisetkin pyörii vajaalla miehityksellä, niin aika sekasortoa on. Mulla on hyvä porukka, mutta se ei ole koskaan kassassa kun joudun antamaan omistani toisiin liikkeisiin. Jos mulla joku sairastuu niin olen kusessa, kun apua ei tule myöskään muualta. Toivon että tämä tasaantuu tästä, mutta saa nyt katsoa. Toisaalta, tässä mun kyvyt johtaa mitataan, kun pitää selvitä itse ilman tukea. Ehkä tämä kantaa joskus hedelmää kun mietitään seuraavia ylentyjiä. Toisaalta jos joku menee metsään, niin en suostu ottamaan mitään kuraa niskaan, koska ei ole toisaalta apua herunut yhtään mistään. Että jos joku kusee, niin syy on mun ohjauksessa, kun ei kerta opeteta kunnolla.
Häät etenee. Lempäälän Vaihmalan Hovi on varattuna ja kutsut lähetetty. Huoneet varattuna, töihin päivämäärät kerrottuna. Enää sitten jonkinlaista viihdykettä pitäisi saada, kuten joku esiintyjä. Bändi, taikuri tms. Sitten tietysti kakku tilata sieltä hääpaikasta ja mulle vaatteet etsiä. Varata se maistraatti ja tehdä ne vaadittavat paperityöt. Mutta niillä nyt ei ole kiire, hoidetaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.
Havahduin siihen, että kova homma on kaikessa muussakin nimenmuutosasioissa kuin vain virallisissa asiakirjoissa. Sähköpostiosoitteet, lehdet, pankit yms. (ei, mun kohdalla tieto ei kulje suoraa virastosta, sillä mulla on tietojenluovutuskielto). Enkä varmaan enää saa sitä kivaa etunimi.sukunimi -sähköpostia, sillä mullahan on sitten eräs missi nimikaimana... Olen tottunut olemaan uniikki nimeni suhteen, ja nyt nimekseni tulee yksi suomen yleisimmistä sukunimistä.. Ja puhelimeenkin pitää opetella vastaamaan eri tavalla... Kaikkea sitä häistä seuraakin :D
Säästöprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että meillä on ensiviikolla aika ensimmäiseen pankkiin lainaneuvottelujen tiimoilta. Katsotaan mitä tarjotaan ja sanotaan. Sellai aikataululla kuitenkin mennään, että hääkutsujen lahjatoive -kohtaan muotoiltiin raha-toive muotoon "Lahjoja emme odota, mutta jos haluat tukea tulevaisuuttamme..." sen "asuntolainasäästöä" sijasta. Toivotaan että löydettäisiin kiva asunto jo vuoden alkupuoliskolla.
Tuli laivallakin oltua pari viikkoa sitten. Oli työpaikan risteily, eli sellainen vuosittainen juhla kaikkien ketjun liikkeiden kesken, ei vain Tampereen porukka. Tyyppejä oli jotain 270. Varsin hauskaa oli, teemana Oscar -gaala, joten jouduin fiiniä mekkoakin etsimään. Ainoa miinus reissussa oli se turkasen keinutus. Tuuli kunnolla mennen ja tullen, joten vähän naama vihreenä mentiin. Ja mulla on aika hyvä maha. Osa jengistä laatotti hytissä aina kun botski oli liikkeellä. Olin jokseenkin selvin päinkin, ei maistunut alkoholi alkuillasta sen keinumisen takia, ja loppuillasta ei vain noussut hattuun. Mutta hyvä niin, krapula kotimatkalla ois aika perseestä. Tuliaisiakin toin, kasan suklaata ja yhen baileys -pullon.
Joulukin lähestyy. Mennään pohjoiseen, kun Puoliso ei päivystäkään. Keljuun päivään sattuu aatto, on hurjan lyhyt joululoma, mutta mies haluaa lähteä niin mehän mennään. Onhan väkeä kiva nähdä, mutta mua vähän harmittaa kun pusketaan raskasta reissua vaan pariin päivään. Perillä ollaan aaton vastaisena yönä joskus aamuyöstä, takaisin ajellaan aikaisin aamusta maanantaina. Olisi ollut rentouttavampaa jäädä kotiin. Mutta Puolison (ja minun tulevaa) perhettä on kiva nähdä.
Tauko on osittain ollut tietoinen ja toisaalta ei. Aika on humahtanut eteenpäin harppauksella, mutta olen kuitenkin tietoinen että on kirjoittaminen jäänyt.
No mitä kuuluu?
Töissä myllertää, armas Ap on siirtymässä eteenpäin, ja tilalle nostettiin eräs alueemme vastaavista. Hän on hommaan varmasti pätevä, ja opettelu on jo alkanut, mutta aika sekasortoa se on. Välistä tuntuu että olen vastaavana tosi omillani, että jos on jotain ongelmaa tms, ei minulla ole oikein ketään kenen puoleen kääntyä vaan pitää selvitä omillaan. Tampereelle ollaan avamaassa uutta liikettä, vaikka nykyisetkin pyörii vajaalla miehityksellä, niin aika sekasortoa on. Mulla on hyvä porukka, mutta se ei ole koskaan kassassa kun joudun antamaan omistani toisiin liikkeisiin. Jos mulla joku sairastuu niin olen kusessa, kun apua ei tule myöskään muualta. Toivon että tämä tasaantuu tästä, mutta saa nyt katsoa. Toisaalta, tässä mun kyvyt johtaa mitataan, kun pitää selvitä itse ilman tukea. Ehkä tämä kantaa joskus hedelmää kun mietitään seuraavia ylentyjiä. Toisaalta jos joku menee metsään, niin en suostu ottamaan mitään kuraa niskaan, koska ei ole toisaalta apua herunut yhtään mistään. Että jos joku kusee, niin syy on mun ohjauksessa, kun ei kerta opeteta kunnolla.
Häät etenee. Lempäälän Vaihmalan Hovi on varattuna ja kutsut lähetetty. Huoneet varattuna, töihin päivämäärät kerrottuna. Enää sitten jonkinlaista viihdykettä pitäisi saada, kuten joku esiintyjä. Bändi, taikuri tms. Sitten tietysti kakku tilata sieltä hääpaikasta ja mulle vaatteet etsiä. Varata se maistraatti ja tehdä ne vaadittavat paperityöt. Mutta niillä nyt ei ole kiire, hoidetaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.
Havahduin siihen, että kova homma on kaikessa muussakin nimenmuutosasioissa kuin vain virallisissa asiakirjoissa. Sähköpostiosoitteet, lehdet, pankit yms. (ei, mun kohdalla tieto ei kulje suoraa virastosta, sillä mulla on tietojenluovutuskielto). Enkä varmaan enää saa sitä kivaa etunimi.sukunimi -sähköpostia, sillä mullahan on sitten eräs missi nimikaimana... Olen tottunut olemaan uniikki nimeni suhteen, ja nyt nimekseni tulee yksi suomen yleisimmistä sukunimistä.. Ja puhelimeenkin pitää opetella vastaamaan eri tavalla... Kaikkea sitä häistä seuraakin :D
Säästöprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että meillä on ensiviikolla aika ensimmäiseen pankkiin lainaneuvottelujen tiimoilta. Katsotaan mitä tarjotaan ja sanotaan. Sellai aikataululla kuitenkin mennään, että hääkutsujen lahjatoive -kohtaan muotoiltiin raha-toive muotoon "Lahjoja emme odota, mutta jos haluat tukea tulevaisuuttamme..." sen "asuntolainasäästöä" sijasta. Toivotaan että löydettäisiin kiva asunto jo vuoden alkupuoliskolla.
Tuli laivallakin oltua pari viikkoa sitten. Oli työpaikan risteily, eli sellainen vuosittainen juhla kaikkien ketjun liikkeiden kesken, ei vain Tampereen porukka. Tyyppejä oli jotain 270. Varsin hauskaa oli, teemana Oscar -gaala, joten jouduin fiiniä mekkoakin etsimään. Ainoa miinus reissussa oli se turkasen keinutus. Tuuli kunnolla mennen ja tullen, joten vähän naama vihreenä mentiin. Ja mulla on aika hyvä maha. Osa jengistä laatotti hytissä aina kun botski oli liikkeellä. Olin jokseenkin selvin päinkin, ei maistunut alkoholi alkuillasta sen keinumisen takia, ja loppuillasta ei vain noussut hattuun. Mutta hyvä niin, krapula kotimatkalla ois aika perseestä. Tuliaisiakin toin, kasan suklaata ja yhen baileys -pullon.
Joulukin lähestyy. Mennään pohjoiseen, kun Puoliso ei päivystäkään. Keljuun päivään sattuu aatto, on hurjan lyhyt joululoma, mutta mies haluaa lähteä niin mehän mennään. Onhan väkeä kiva nähdä, mutta mua vähän harmittaa kun pusketaan raskasta reissua vaan pariin päivään. Perillä ollaan aaton vastaisena yönä joskus aamuyöstä, takaisin ajellaan aikaisin aamusta maanantaina. Olisi ollut rentouttavampaa jäädä kotiin. Mutta Puolison (ja minun tulevaa) perhettä on kiva nähdä.
sunnuntai 28. elokuuta 2016
Drama for life
Syksy humahtanut kuvioihin jälleen, ja minä herään taas "henkiin". On jotenkin kaksi aikaa vuodessa, jolloin piristyn, kevät ja syksy. Kevät valonsa takia, syksy kauneutensa.
Vastaavan pestini on nyt alkanut, ja homma on kutakuinkin mitä odotin. Vähän hämmentävää, kun toimipiste vaihtui, sen kulttuuri ja tavat ovat vähän hukassa. Paljon pieniä asioita joita en tiedä tai tunne. Kiireisenä uus jobi on mut pitänyt, väestä on ollut vähän pulaa niin on ollut aika kiirus. En ole päässyt hoitamaan oikein mitään työnkuvaani liittyvää hommaa, asiakkaat ovat kuitenkin se päätyö. AP pahoitteli sitä, että mut vaan pistettiin kylmästi uuteen hommaan ilman sen kummempaa koulutusta tai briiffiä, mutta kai mä olen pärjännyt ihan ok. Se vain, kun Hervannan liike on niin kiireinen. Siellä on aina ruuhkaa ja asiakkaita. Mikä sinänsä on hyvä, mutta ei mitään toivoa, että ehtisi siivoamaan tms.
Ensiviikosta on tulossa mielenkiintoinen, kuun vaihde setit pitäisi hoitaa kahdessa liikkeessä. Toivon että Ap olisi tällä viikolla vähemmän kiireinen ja ehtisi vähän jeesimään. About tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta olen vain epävarma.Uskon kuitenkin, että asiat lähtee rullaamaan kun vaan totun hommaan.
Yksityiselämäni sen sijaan menee ihan samalla lailla mitä ennenkin. Ei mitään uutta siinä. Mitään erityistä ei olla tehty. Työni sijainnin muutos vaatii vähän totuttelua, sillä kulkemisessa kestää, joten en ole oikein kyennyt ajattelemaankaan muuta. Kyllä tämä tästä jahka rutinoituu tuo kulkeminen ja uusi työnkuva.
Vastaavan pestini on nyt alkanut, ja homma on kutakuinkin mitä odotin. Vähän hämmentävää, kun toimipiste vaihtui, sen kulttuuri ja tavat ovat vähän hukassa. Paljon pieniä asioita joita en tiedä tai tunne. Kiireisenä uus jobi on mut pitänyt, väestä on ollut vähän pulaa niin on ollut aika kiirus. En ole päässyt hoitamaan oikein mitään työnkuvaani liittyvää hommaa, asiakkaat ovat kuitenkin se päätyö. AP pahoitteli sitä, että mut vaan pistettiin kylmästi uuteen hommaan ilman sen kummempaa koulutusta tai briiffiä, mutta kai mä olen pärjännyt ihan ok. Se vain, kun Hervannan liike on niin kiireinen. Siellä on aina ruuhkaa ja asiakkaita. Mikä sinänsä on hyvä, mutta ei mitään toivoa, että ehtisi siivoamaan tms.
Ensiviikosta on tulossa mielenkiintoinen, kuun vaihde setit pitäisi hoitaa kahdessa liikkeessä. Toivon että Ap olisi tällä viikolla vähemmän kiireinen ja ehtisi vähän jeesimään. About tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta olen vain epävarma.Uskon kuitenkin, että asiat lähtee rullaamaan kun vaan totun hommaan.
Yksityiselämäni sen sijaan menee ihan samalla lailla mitä ennenkin. Ei mitään uutta siinä. Mitään erityistä ei olla tehty. Työni sijainnin muutos vaatii vähän totuttelua, sillä kulkemisessa kestää, joten en ole oikein kyennyt ajattelemaankaan muuta. Kyllä tämä tästä jahka rutinoituu tuo kulkeminen ja uusi työnkuva.
sunnuntai 7. elokuuta 2016
A blueprint for life
Meillä on nyt hääpäivä päätettynä, tai siis juhlien ajankohta. Nyt pitänee vain soittaa sinne paikkaan ja tiedustella kaikki käytännön asiat, ja mahdollisesti varata se. Yay! Maistraattiajasta ei ollakaan sitten puhuttu vielä mitään...
Kuunneltiin eilen eri muusikkovaihtoehtoja häihin. Oli kolmisen eri vaihtoehtoa mitä mietittiin, sellai trubaduuri -tyyppistä mies ja kitara -meininkiä. Saapa nähdä mitä häissä sitten on fiilikset, kun jo tässä koekuuntelussa olin ihan vedet silmissä Fields of goldin aikana kun visioin meidän häitä. Tarviin varmaan joku kilon nessuja sinne, ja vedenkestävät meikit. Herkkis tai mitään? Mutta minkäs sille voi, olen viimein naimassa mun elämäni rakkauden, ajatuskin herkistää.
Onnistuin jotenkin yöllä venäyttämään vasemman käteni. Ja joo, ihan nukkuessa! Heräsin jossain välissä ihan tolkuttomaan vasemman ranteen jomotukseen. Illasta ei mitään oiretta, että joku oisi vialla. Yht äkkiä vain. Varmaan nukuin jotenkin huonosti käsi linkussa tai jotain, mutta nyt on sitten tukiside vasemmassa ranteessa, jotta pysyisi about aloillaan. Onneksi vasen, pystyn ehkä tekemään työtäni. Ei voi nyt sairastaa, sillä töissä puhaltaa ne kuuluisat muutoksen tuulet. Jengiä lähtee tolkuttomasti ihan parin viikon aikana, kukin minnekin. Osa opiskelemaan, osa muuttaa tms, mutta tiedossa on jäätävä miehistövaje. Joku kiva saikkuli ei nyt ihan sopisi.
Niin, ja musta tulee nyt sitten vastaava. Sellai pienellä varauksella puolin ja toisin, että jos mä olen ihan perseestä tai se homma on ihan perseestä, niin voidaan vielä miettiä. Mutta uskon että pärjään. Jahka homma "vakiintuu" niin me muutetaan. Tai ostetaan auto, mutta uskon että muutetaan. Jonnekin vähän paremmalle sijainnille, mistä mun ois helpompi käydä duunissa. Totuus kun on, että ei me Härmälästä asuntoa voida kuitenkaan ostaa. Nää on kalliita täällä. Ja täältä käsin mun työmatkan kesto bussilla on ihan jäätävä, en ehdi oikein töiden lisäksi muuta tekemäänkään. Joten me muutetaan.
Kuunneltiin eilen eri muusikkovaihtoehtoja häihin. Oli kolmisen eri vaihtoehtoa mitä mietittiin, sellai trubaduuri -tyyppistä mies ja kitara -meininkiä. Saapa nähdä mitä häissä sitten on fiilikset, kun jo tässä koekuuntelussa olin ihan vedet silmissä Fields of goldin aikana kun visioin meidän häitä. Tarviin varmaan joku kilon nessuja sinne, ja vedenkestävät meikit. Herkkis tai mitään? Mutta minkäs sille voi, olen viimein naimassa mun elämäni rakkauden, ajatuskin herkistää.
Onnistuin jotenkin yöllä venäyttämään vasemman käteni. Ja joo, ihan nukkuessa! Heräsin jossain välissä ihan tolkuttomaan vasemman ranteen jomotukseen. Illasta ei mitään oiretta, että joku oisi vialla. Yht äkkiä vain. Varmaan nukuin jotenkin huonosti käsi linkussa tai jotain, mutta nyt on sitten tukiside vasemmassa ranteessa, jotta pysyisi about aloillaan. Onneksi vasen, pystyn ehkä tekemään työtäni. Ei voi nyt sairastaa, sillä töissä puhaltaa ne kuuluisat muutoksen tuulet. Jengiä lähtee tolkuttomasti ihan parin viikon aikana, kukin minnekin. Osa opiskelemaan, osa muuttaa tms, mutta tiedossa on jäätävä miehistövaje. Joku kiva saikkuli ei nyt ihan sopisi.
Niin, ja musta tulee nyt sitten vastaava. Sellai pienellä varauksella puolin ja toisin, että jos mä olen ihan perseestä tai se homma on ihan perseestä, niin voidaan vielä miettiä. Mutta uskon että pärjään. Jahka homma "vakiintuu" niin me muutetaan. Tai ostetaan auto, mutta uskon että muutetaan. Jonnekin vähän paremmalle sijainnille, mistä mun ois helpompi käydä duunissa. Totuus kun on, että ei me Härmälästä asuntoa voida kuitenkaan ostaa. Nää on kalliita täällä. Ja täältä käsin mun työmatkan kesto bussilla on ihan jäätävä, en ehdi oikein töiden lisäksi muuta tekemäänkään. Joten me muutetaan.
torstai 21. heinäkuuta 2016
Karma
Nojepjep, ehän mää Lumoukseen sitten mennyt. Viimeiseen saakka veivasin asian kanssa, mutta kotiinjäämiseen vaikutti myös mun päivällä saamani migreenikohtaus. Helpotti nappien avulla illaksi, mutta kun fiilistä ei ole niin ei ole. Ja oli tasan oikea päätös! Olin täysin tyytyväinen ja onnellinen ihan vaan kotona.
Ja niin siinä kävi, että jopa minä sitten innostuin Pokemon Go:sta. Ensireaktio valtavaan hypeen oli itselle tyypillinen vastareaktio. Että kun joku on tosi hypetetty ja joka tuutista tulee aiheesta, mä kyllästyn ihan heti vaan siihen kohkaukseen. Mutta hetken haastateltuani pelaavia kavereita ja tutustuttua aiheeseen, eilen latailin pelin sitten minäkin. Ajattelin, että peli sais mut useammin lenkille. Ja kappas, mun vakiolenkki venähti heti pidemmäksi, kun metsästin pokemoneja. "No jos käyn ton Pokestopin kautta..." "Ai, tuolla ois pokemon..." ja tänään aidosti harmittaa, ettei ole aikaa mennä lenkille. Katsotaan että miten peli etenee, että jatkuuko innostus, mutta hyvä jos se saa mut ahkerammin ulos ja lenkille.
Mulla piti olla elokuussa 3 päivää lomaa, mutta päädyinkin sitten jemmaamaan ne vähän firman painostuksesta. Tiedän tarvitsevani vähän vapaata talvella häiden aikaan, ja aateltiin sinne jotain reissuakin. Ap kyseli töissä sitten, että jos kuitenkin jemmattaisiin ne päivät? Niillä on vähän oma lehmä ojassa asian kanssa, kun 2 muuta on samaan aikaan lomilla, ja siihen aikaan tosi moni myös lähtee opiskelemaan tai muutoin lopettaa työt tuolla, joten joka käsipari tarvitan töihin. Haaveilen ylennyksestä, kun paikkoja tuon muutoksen myötä vapautuisi, joten ehkä sillai hyvä, että joustin tuossa. Ja joo, taviin lomaa talvella enemmän! Tammi-helmikuinen minä kiittää tästä. Mulla kun ei muuten sitä talvilomaa vielä ole. Mutta ensvuonna ois sitten kesälomaa 4 viikkoa, ja sen jälkeen myös talviloma!
Ja niin siinä kävi, että jopa minä sitten innostuin Pokemon Go:sta. Ensireaktio valtavaan hypeen oli itselle tyypillinen vastareaktio. Että kun joku on tosi hypetetty ja joka tuutista tulee aiheesta, mä kyllästyn ihan heti vaan siihen kohkaukseen. Mutta hetken haastateltuani pelaavia kavereita ja tutustuttua aiheeseen, eilen latailin pelin sitten minäkin. Ajattelin, että peli sais mut useammin lenkille. Ja kappas, mun vakiolenkki venähti heti pidemmäksi, kun metsästin pokemoneja. "No jos käyn ton Pokestopin kautta..." "Ai, tuolla ois pokemon..." ja tänään aidosti harmittaa, ettei ole aikaa mennä lenkille. Katsotaan että miten peli etenee, että jatkuuko innostus, mutta hyvä jos se saa mut ahkerammin ulos ja lenkille.
Mulla piti olla elokuussa 3 päivää lomaa, mutta päädyinkin sitten jemmaamaan ne vähän firman painostuksesta. Tiedän tarvitsevani vähän vapaata talvella häiden aikaan, ja aateltiin sinne jotain reissuakin. Ap kyseli töissä sitten, että jos kuitenkin jemmattaisiin ne päivät? Niillä on vähän oma lehmä ojassa asian kanssa, kun 2 muuta on samaan aikaan lomilla, ja siihen aikaan tosi moni myös lähtee opiskelemaan tai muutoin lopettaa työt tuolla, joten joka käsipari tarvitan töihin. Haaveilen ylennyksestä, kun paikkoja tuon muutoksen myötä vapautuisi, joten ehkä sillai hyvä, että joustin tuossa. Ja joo, taviin lomaa talvella enemmän! Tammi-helmikuinen minä kiittää tästä. Mulla kun ei muuten sitä talvilomaa vielä ole. Mutta ensvuonna ois sitten kesälomaa 4 viikkoa, ja sen jälkeen myös talviloma!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)