Perjantai.

Ensinnäkin, kiitoksia vinkeistä ja vastauksista edelliseen tekstiin :)

Lomani vetelee viimeisiään, tänään oli oppilaiden valmistujaiset. Tilaisuus sinänsä meni jees, paniikista huolimatta sain pikku puheen pidettyä. Sain nimittäin aamulla tietää, että Pomo ei pääse paikalle henk. koht syistä, ja puheenpito siirtyi minulle. Great, väännä siinä sitten puhe n. 1 h varoitusajalla. Selviydyin. Kahvittelujen jälkeen siirryin kollegani kanssa Telakan terassille parille, josta sitten kotio rentoutumaan.

Tein pikku perjantaisiivouksenkin. Kunnianhimoinen tavoite olisi pitää yksi siivouspäivä viikossa, jotta tämä vaivalla saamani järjestys pysyisi. Enää ois kissanhiekan vaihto jäljellä. Haaveilen kovin itseni kehittämisestä vähän järjestelmällisempään suuntaan. Olen aika huithapeli, eikä se elämänhallintakyky ole aina parhaimmillaan. Koti useimmiten näyttää just siltä että täällä todellakin asutaan, ja sotkuisesti. Onneksi siinä asiassa sentään olen saanut ryhdistäydyttyä, ja koti on yhä siisti.

Jahka kissanhiekan vielä vaihdan, korkkaan sen skumpan jonka pomoni ystävällisesti meille työntekijöilleen antoi. Juhlistan oppilaideni valmistumista ja projekti siisteysviikon onnistumista. Onnistuin myös viimein raivaamaan työkansioilleni ja -kirjoilleni oman kaapin, ja kaikki ne "läjät" joita ympäri kämppää löytyy, on viimein kesytetty! Olen skumppani ansainnut :3 

Raha-asioidenkin suhteen olen jotenkin positiivisella mielellä. En kuitenkaan ole tuhlari pahimmasta päästä. Shoppailu ei ole minulle addiktio, luottotiedot on kunnossa enkä ole senttiäkään kenellekään yksityishenkilölle velkaa. Sain juuri palkkanauhani ja budjetti elokuu on laadittuna. Kyllä tämä tästä! 

Sain myös töistä hyviä uutisia pomolta, mahdollista lisäkoulutusta tiedossa koulutukselliseen ammattitaitooni. Kerrassaan hyvä päivä. 

Ystävä, rakas ja pahin viholliseni.

Rakas päiväkirja. Minulla on ongelma.

Ayu asuu kivassa valoisassa asunnossa keskustan liepeillä. Koti kivasti sisustettu, vaatekaapissa kaikkea mukavaa ja talo täynä kodin elektroniikkaa. Ayulla on hyväpalkkainen työ ja puolisokin työssäkäyvä, joten kulutkin puolittuvat eikä Ayun tarvi maksaa kaikkea itse. Kaikki hyvin eikös? Wrong.
Ayulla ja Puolisolla ei ole autoa. Miksi ei? Tienaavathan he kuussa yhteensä yli 4000 euroa, ei se nyt rahasta ainakaan kiinni ole. Ayu ja Puoliso asuvat yhä vuokralla, eivätkä ajatelleet ostaa asuntoa. Miksi ei? Kyllä nyt luulisi rahaa olevan lyhennyksiin. Wrong again. Ayu on hienosti luonut kulissin omasta taloudellisesta vakaudestaan ja elämäntyylistään eikä puhu talousongelmistaan kenellekään.

Jep, minun pitäisi olla taloudellisesti vakaa. Säännölliset hyvät tulot, toistaiseksi voimassaoleva työsopimus ja kumppani joka niinikään on hyvissä töissä ja taloudellisesti vakaa. Mieheni onkin suoriutunut kohtapuoliin opintolainansa takaisinmaksusta, hän säästää ja harkitsee pitkään jos on jotain ostamassa. Minä sensijaan.. Raha häviää hyppysistäni aivan turhan nopeasti. Luottokortti on lähes tapissaan, opintolainoja maksellaan joo.. vielä 10 vuotta. Käytän myös nettikauppojen kivoja "maksa osissa" -palveluita joten sekä Klarna että H&M muistuttavat minua kuukausittain olemassaolollaan ja mukavilla koroillaan. Tilin tullessa alkukuusta suoritan vuokran, laskut yms pakolliset, mutta säästöön en tunnu saavan yhtään mitään.

Haaveilemme oman asunnon ostosta, mutta miten voin kuvitella ikänä moista hankkivani jos suht suurista tuloistani ei jää kuukausittain mitään muuta jäljelle kuin paisuva visalasku? Taas kerran kuukausi lähenee loppuaan ja minun kukkarooni on muuttanut Matti. Päätinpä eilen tutkailla mihin rahani oikein katoaa. Sain kaksi vastausta: shoppailu ja viihde. Olen tukenut lomallani kantapaikkaamme sen verran paljon taloudellisesti että luulisi meille olevan siellä jo kunnia-asiakkuus. Kannoin euroni myöskin  vaatekauppoihin ja kahviloihin, sekä ostin lompakolleni turhan kallista ruokaa. Koomista sinänsä, kannettuani uusia vaatteita säkkitolkulla sisään, täytän samalla huuto.net-palvelua luodakseni kaappiin tilaa. Järkevää? No ei minusta.

Olisiko taas kerran päätöksen aika? Samalla lailla kun joka maanantai lupaan aloittaa laihiksen, niin joka kuukausi lupaan säästää ja palauttaa talouteni tasapainoon. Muistan pyhän päätökseni about päivän verran. Onhan minulla nyt varaa tähän vaikka säästänkin!! Mutta karu totuus, parit naudanlihapihivit vähemmän, pari vaatekappaletta vähemmän, pari sokkarin herkkualtaan tonnikalasashimiannosta vähemmän niin olisi ollut loppukuuksikin jotain rahaa. Milläköhän ilveellä minut saisi tajuamaan, että taloudellinen vakaus ei ole yhden kuun projekti. En saa kuukaudessa maksettua visalaskuani tai kaikenmaailman klarnoja ja henkkamaukkoja pois.

Milläköhän minut saisi tajuamaan, että säästöprojekti vaatii sen, että shoppailuholismi menee katkolle. En voi jatkaa samaa tuhlausta jos kuvittelen säästäväni. En voi ostaa viikottain superkallista ruokaa, johon ei oikeastaan olisi varaa. Jos säästetään niin sitten säästetään! En voi säästää ja jatkaa elämäntyyliäni samanlaisena. Ehkä minä vielä tajuan.

Uusi alku

Kyllästyin livejournalin toimimattomuuteen ja päätinpä vaihtaa blogipalvelua. Jätän tämän toistaiseksi julkiseksi, vastoin about kaikkia periaatteitani :D

Lomani alkaa lähestyä loppuaan, ja olen tän viikon ottanutkin vähän eritavalla mitä ne 3 muuta. Olen heräillyt aamusta ja mennyt aiemmin nukkumaan. Koko alkuviikko on kulunut aikalailla siivotessa. Sain viimein soitettua erääseen palveluun, jonka tyypit haki 20 maksua vastaan meidän kaikki atk-romut mitä on vuosienvarrella kerääntynyt: 2 x putkinäyttö, 3 x tietokone, 1 dvd-soitin, 1 vahvari, 2 x tulostin, 1 faksi-tulostin-skanneri-kopiokone... Siinähän sitä, ja viimeinkin pääsin eroon!

Siivosin vaatekaappini ja puolet menee huuto.nettiin, puolet lens roskiin/kierrätykseen. Yhteensä tuli asunnosta 3 päivän aikana vietyä 5 jätesäkillistä kamaa + atk-laitteet. Vielä ois paljon kaappeja läpikäytävänä, mutta tämä riittää tältä erää. Jotenkin uudistunut olo kun sai asunnon siistiksi.

Aluksi ahdisti töihinpaluu, mutta nyt on sellai olo että ihana palata takaisin arkeen. Tavoitteeni tulevalle lukukaudelle on parantaa omaa organisointikykyä ja stressinhallintaa. Kodin ois oltava just näin siisti mitä se tänään on, työasiat pidettävä kondiksessa ilman mitään rästityövyöryä, parisuhteesta pidettävä superhyvä huoli, ettei viime kevät-kesän tilanne pääse toistumaan, ja pidettävä tietysti myös itsestä huoli. Organisointikyky on jotain missä oon vasta alkanut kehittymään. Kesäkuussa oli pakko järkätä hommat töissä itsenäisesti muille, opittava jakamaan hommaa ja organisoimaan oma aika. Nyt on aika jatkaa kehitystä ja laajentaa sitä hallintaa kotiinkin, jaettava vapaa-aika ja työaika paremmin, että jaksaisi nauttia omasta elämästä ja tästä hetkestä. Aiemmin jotenkin puskenut eteenpäin pakolla ja elänyt vain sitä seuraavaa lomaa varten, unohtanut millaisen ilon voi saada ihan vain aamuisesta teehetkestäkin.

Perjantaina on oppilaiden valmistujaiset, todistusten jakoa ja kahvittelua, ja suunnataan henkilökunnan kanssa sitten ilmeisesti jonnekin ravintolaan. Kiva nähdä valmistuvat oppilaat, on aina jotenkin haikea tunne, vaikka onkin joku viides tai kuudes ryhmä jota on opettanut ja joiden valmistumista sueraa. Ei kai siihen ikänä totu että omat oppilaat lähtevät.

Viikonloppu muuten sisältää lähinnä rauhallista kotona-oloa, ja aion nauttia viimeisestä lomaviikonlopustani täysillä. Ensikuu tuo kuitenkin kaikkea mukavaa tullessaan, Jennan ja Maran häät, chilifestarit, ranskalaisen torin (tapahtuma täällä Treellä).. ja syksyn!