Daze

Tänään en masistele tai ranttaa, vaan fiilistelen asioista, joista olen onnellinen.

Olen onnellinen siitä, että

- olen löytänyt niin hyvän kuntosalin
- takana on loisto treeniviikko
- ilma on mitä upein
- minulla on Puoliso elämässäni. Rakkaus <3
- terveyden osalta suunta on kokoajan parempaan
- minulla on kaikesta huolimatta työpaikka
- hallitsen talouteni
- minulla on kissoja <3
- ruokavalioni on viimein aikas kohdallaan
- voin pian ostaa polkupyörän
- kevät on ihan nurkan takana (pitää se takatalvi kärsiä eka)
- olen kehittynyt kampaajana

If I had a heart

Mitäs uutta sitten tiistain? Öö, ei mitään. Paitsi että värjäsin takkuni. Pinkiksi. Tai siis sellai puuterisen vaaleanpunaiseksi, ei miksikään barbie-pinkiksi. Mulla on keijutukka. Yay! Taida enää kauaa kaveritkaan tunnistaa kadulla jos vastaan tulee...

Viikonloppu on mennyt mukavasti rentoutuessa ja tukkaa värjäillessä. Olen allerginen sille pirhanan värinpoistolle, joten näin isot muutokset pitää tehdä rauhassa ja kotona, sillä allergisoin. Saattaa olla viimeisiä blondauksia ever, ihan siksi että kauaa en selviä nokkosrokolla, jossain välissä se pahenee pakosta rikkinäiseen ihoon, joka on tuska! Joten eipä parane pelleillä tämän enempää. Halusin kai vaalentaa "viimeisen kerran", pysyä vaalean pastellisissa sävyissä ja värjätä vain tyveä. Värjätä voin, mutta värinpoistoja en. Takkujen kanssa nyt ei huvita värjäillä muutenkaan ihan jatkuvalla syötöllä. On nimittäin aika touhua. Väriä menee tolkuttomasti, levitys on hankalaa ja pesu & kuivaus vielä hankalampaa. Nää tiivistyi ihan hurjana, lyheni aika tavalla. Noo, rakastan tukkaani <3

Tästä tulee nyt jälleen kilometripostaus joka sisältää tajunnanvirtaa elämästäni ja muuta schaissea. 

No more fb

Tein eilen ehkä vähän yllättävänkin ratkaisun, ja lähdin facebookista. Minut tuntevat tyypit tietävät minun olevan aikamoinen nörtti, aina jossain galleriassa tai pelaamassa WoWia. Nyt viimeaikoina olen halunnut elämääni enemmän positiivisuutta, ja halusin karsia elämästäni pikkuhiljaa negatiivisia asioita. 

Yksi niistä isoista negatiivisista asioista elämässäni oli facebook. Aina siellä piti roikkua, koska "yhteydenpitoväline ihmisiin" tai "sitä kautta saa tietää mitä kaukana asuville tutuille kuuluu". Toisinsanoen stalkkeriväline. Sitä kautta päästin elämääni myös sellaisia ihmisiä, jotka toivat lähinnä ikäviä muistoja mieleen, tai vaikuttivat negatiivisesti elämääni. Kaikkihan tietävät mitä ovat ärsyttävät statuspäivitykset. Eiköhän jokaisen kaverilistalla ole sellaisia tyyppejä, joiden päivityksiä ei vain jaksa lukea, koska ovat ärsyttäviä. Minuun ne vaikuttivat joskus negatiivisesti, vaikeampi pysyä positiivisena. Toiseksi, facebook lisää koneenkäyttöaikaani. En halua istua tässä niin paljoa. Jos ei muuta tekemistä ole, saatoin roikkua facebookissa. Nyt, otan käteeni vaikka kirjan tai lehden ennemmin. 

Toinen syy, erittäin suuri sellainen, on facen jatkuva muuttuminen. Asetuksia muutellaan, eikä niistä juuri kerrota. Suuresta osaa luin jostain lehdestä. Vihaan sitä mainosp*skaa, että jos et ole varovainen asetustesi kanssa, löydät itsesi tukemasta jotain firmaa/tuotetta. En pidä siitä, että ikinä ei tiedä miltä face näyttää, ja siitä, että nykyään joka tykkäykseni näkyy kaikille. Siitä puhumattakaan, että niillä suojausasetuksilla "näkyy vain kavereille" ei ole suurta merkitystä, kyllä ne saa nähtyä suojauksista huolimatta.

Entäs ne ystävät sitten? Ei kaikilla voi numeroani olla, tai eihän kaikki ole vielä google plussassa. Suoraansanoen, ei kiinnosta. Halusin karsia elämästäni negatiivisia asioita, ja siihen sisältyy myös läjä ihmisiä. Todelliset ystäväni tajuavat kyllä soittaa minulle, lähettää sähköpostia tai käynnistää mesensä! Se, että ei pääse vakoilemaan facessa mitä elämääni kuuluu, onko uusia kuvia tai lukemaan statuspäivityksiäni on vain hyvä. Tiedän kyllä itse, miten pitää yhteyttä erinäisiin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito aiemmin oli facen varassa. Haluatko tietää mitä minulle kuuluu? Soita, laita tekstari, tai liity google plussaan.

Tiedetäänpähän Puolison kanssa halutaanko meidät oikeasti paikalle esim. juhliin, kun nyt meidät on pakko kutsua puhelimen kautta, ei voi laittaa enää massakutsua facen kautta :D Entä jos jää juhlat väliin? Eipä haittane, silloin kyseessä ei tainnutkaan olla todellinen ystävä.

Positiivisen ajattelun voima

Olen aina ollut aikamoinen pessimisti. Uskonut visusti Murphyn lakiin, että jos jokin voi mennä pieleen, se taatusti menee. Jostain syystä koin, että olen onnekkuudeltani Aku Ankan tasoa, joten pessimismiä on ollut sen takia helppo ylläpitääkin. Olenhan harvinaisen epäonninen, kenossakin olen sen tempun tehnyt, että en saanut ensimmäistäkään numeroa oikein. Kahdesti.

Taannoin havahduin omaan pessimismiini. Asennoiduin valmiiksi maanantaina, että tämä päivä ei voi olla hyvä, onhan maanantai, ja maanantait ovat aina jostain syvältä. Päivä osoittautui normaaliksi arkipäiväksi. Jäin miettimään aihetta, asennoiduin kovin negatiivisesti kaikkeen ikävään mitä päivä voi tuoda tullessaan, ennen kuin se oli edes ehtinyt alkaakaan. Kuinka erilainen voisi päivästä tulla, jos päättäisi jo aamusta, että tänään on hyvä päivä? Hyvin erilainen, voin kertoa.

Seuraavana aamuna hoin itselleni, että tämä päivä on hyvä päivä. Koitin hymyillä peilikuvalleni ja nauttia kirpeästä syysaamusta tihkusateesta huolimatta. Yllätyksekseni koin sen tavallisen arkipäivän varsin hienoksi päiväksi. Nyt useamman viikon positiivisuuskuurin jälkeen, voin ilolla sanoa, että homma oikeasti toimii. Vastoinkäymiset ovat kovin pieni asia jos on päättänyt päivän olevan hyvä, ja hymyillyt jo aamusta. Silloin niistä ei lannistu, "arvasinhan!". Enää en koe olevani onneltani Aku Ankka. Pessimismi jotenkin tuntuu vetävän huonoja asioita puoleensa. Ajattelin negatiivisesti - päivä oli ikävä. Tänään oli perinteisempi maanantai, työmotivaationi tuntui nukkuvan yhä, ahdisti että jaha, siinäpä se viikonloppu. Sisuksissani oli tunne, että tänään tulee jotain ikävää, tänään on huono päivä. Sinnikäästi hoin itselleni, että päivästä tulee hyvä, ja tulihan siitä! Sain vaiennettua sisäisen maanantaivihaajan, ja tämä maanantai oli kerrassaan mukava. Pessimistit - kokeilkaapa! Voitte vaikka yllättyä.