The Great spirit.

Häämekkohan sopi varsin hyvin, ja kengätkin löytyi pienen vaivannäön jälkeen.

Ajattelin ensin hakea ihan perinteisistä kenkäkaupoista, voi sovittaa heti ja sillee. En sitten ajatellut, että näin tammikuussa ainoa valkoinen jalkine mitä myydään, on lenkkarit. Vain paria korkkarimallia, kaikki joko väärää väriä, hintaluokkaa (200 e korkkareista on vain liikaa) tai kokoa. Ja en katsonut morsiusliikkeistä, sillä siellä se hintaluokka saa vielä morsiuslisän.

Hivenen pettyneenä päädyin katsomaan nettikaupan tarjontaa, ja tilasin kivat valkoiset korkkarit, jotka ehkä menisi myös tulevaisuudessakin. Ja oikein hyvin sopi! Ehkä uskoni nettikauppoja kohtaan on taas vähän nousussa?

Mekon kanssa on nyt sitten pieni käänteinen issue. Murehdin kovin sitä, että entä jos tilasin liian pienen. Ja kuten sanoin, turhaa murehdin. Mutta nyt on sitten se pieni juttu, että olen mennyt laihtumaan n. 3 kg sitten mekon oston. En helvetti tiedä edes että miten, kun en mitenkään erityisesti ole yrittänyt! Pikemminkin päinvastoin, syön ihan just mitä haluan, mutta vegaanisena. Kiva jos vielä laihdun lisää ennen häitä, pakko koittaa jotain hakaneulakikkaa tms. Se oli jo valmiiksi hivenen "rento", että ihan pari milliä kaposempikin ois mennyt. Nyt en oo uskaltanut sovittaakkaan uusiks ihan aran värinkin takia, mutta vähän pelottaa miten löysä siitä on nyt sitten tullut...

Piti olla iloinen vapaaviikonloppu, aateltiin mennä leffaan ja ulos tms. Mitä käy minulle? Sain flunssan, läksin torstaina työterkan kautta kotiin ja loppuviikko saikkea. Joo, tuli nyt sitten pitkä viikonloppu, mutta minä sukellan teeämpäriin ja halaan nessupakettia. Yay!

Ja muutama sananen epäilijöille ruokavaliostani: kremmpaileva vatsani voi paremmin kuin ikinä! Vegaanius ja IBS toimii ihan hyvin yhteen.

Money, money, money

Hmh, oon ollut jälleen kerran vähän kipeänä. Puoliso sai viimeviikolla kunnon flunssaviruksen, ja en nyt ihan tiedä että sitäkö tämä mun tauti on, jokatapauksessa oon vähän kuumeillut. Ärsyttää. Ei erityisemmin muita flunssaoireita, kuumetta vain. Normaalista arjesta ei vain tunnu tulevan yhtään mitään kun on kuumeinen. Tulisi sitten ees kunnolla jos olisi tullakseen, vihaan tätä puolikuntoisuutta.

Kävin verikokeissa alkuviikosta, ja ilmankos oli olo huonontunut niin että annosta piti nostella... Mun kiliprauhasen tulehdusarvot oli tuplaantuneet. Vuosi takaperin oli 680 (normaali alle 35), nyt oli yli 1300. Muutokset tuossa arvossa pitäisi olla aika hitaita, siksi ei otettu välistä kertaakaan. Mutta aika raju muutos mun mielestä... Noh, lekuriaika on kontrollin suhteen reippaan viikon päästä. Toivottavasti saan pitää isomman annostukseni. Mutta en mä missään nimessä tervekään ole, jos normaali arvo on alle 35 ja mulla on nyt yli 1300. Sillä tietämättömille tiedoksi: tyroksiinilla hoidetaan oireita, ei sairautta. En tiedä edes onko kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen mitään parannusta. Tunnen kyllä, että mun kaula on hivenen turvonneen oloinen, ja niellessä tuntuu sellai "pala". Erilainen pala mitä esim. kurkkukivussa olisi. En sitten tiedä että voisiko mun kuumeilu johtua tuosta? Pitänee kysellä lekurilta. Luultavammin tää on kuitenkin vain lievempi versio Puolison flunssasta.

Oon niin ylpeä meistä. Ollaan Puolison kanssa saatu tosi hienosti rahaa säästettyä. Meillä pitäisi olla vuoden loppuun mennessä säästössä 20 000 euroa, jos saadaan säästettyä tähän tahtiin ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä (kuten rikkoontuneet kalliit kodinkoneet tms) Mulla ei ole eläessäni ollut näin paljon rahaa mitä nyt. Jännä vain, että vaikka säästötilillä on tosi kiva summa, en koe että olisin rahoissani. Johtuen kai siitä, että niille rahoille on käyttökohde. Mielessäni kun ajattelen, niin ei mulla ole rahaa sen ihmeemmin. Vanhoja lainojakin ollaan saatu komeasti pois. Kesän loppuun mennessä mulla pitäisi olla enää vain vähän opintolainaa, mutta visat ja kulutusluotot olisi viimein maksettu. Pahimmillaan mulla oli opintolainaa + muuta 12 000 euroa eikä senttiäkään säästettynä. Nyt on sen verran säästössä, ja tällä hetkellä opintolaina + muut on 6000, josta opintolainaa se 5000. Kesän loppuun mennssä pitäisi olla opintolaina 4000, jonka suhteen en suotta stressaa, sillä halvinta lainaa ever, ja sitä voi lyhennellä ajan kanssa sitten enemmänkin kun saa muut pois.

Ja mullahan oli koko ajan asiat sinänsä hyvin, että mulla on luottotietoni tallessa, maksoin kyllä minimieriä pois koko ajan, en tehnyt mitään niin typerää, että oisin jotain vippejä ottanut tms. Mun kohdalla vain opintolaina yhdistettynä moneen pieneen puroon synnytti ison meren. Yrittäjyyden aikana oli tiukkaa, niin käytin luottokorttia ihan arjen ostoihin, mikä on virhe. Ei luotolla pidä ostaa ruokaa. Ostin myös vaatteita ja muuta noilla osamaksuhommilla, esim. henkkamaukalla on se oma "maksa lasku osissa" -systeeminsä, jossa sulla on tavallaan jonkin verran luottoa ja makselet sitten kerran kuussa aina tietyn erän. Tuon lopetin silloin kun jätin työni koululla, mutta yrittäjyys kun oli tiukkaa, niin se luottokorttilasku ei pienentynyt mihinkään. Enkä sinä aikana lyhentänyt opintolainaanikaan.

On kyllä tullut opittua paljon: Osamaksut ovat saatanasta. Niillä ostetaan tasan asuntoja, ehkä auto (sekin mielellään käytettynä niin, että sulla on varaa siihen). Luottokortti on saatanasta. Sitä käytetään matkalla tai autonvuokrauksissa, mutta ei arjen juttuihin. Kulutusluotot ovat saatanasta. Älä ota sellaisia. Tee budjetti joka kuulle, kirjaa KAIKKI mihin rahaa käytät. Joka sentti mikä tulee ja mihin menee. Suunnittele rahankäyttöisi, ei tule ylläreitä. Ja tärkein: Mikään materia ei ole ikinä tehnyt niin iloiseksi, kuin suureneva tilinsaldo.

Poison Whiskey

Meni taas viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Piti kovin mennä Raisioon lauantaina töiden jälkeen, mutta jo alkuviikosta olin aika yskäinen. Lauantaihin mennessä olin jo ihan kunnolla kipeä. Selvisin työpäivästä (mikä sairasloma?), mutta tuli selväksi jo hyvissä ajoin, että en millään kykene matkaamaan. Nyt sunnuntaina olen yhä sen verran kipeä, että vakavissani harkitsen työterkkarissa käyntiä saikkea varten.

Äitini ei joudu uusintaleikkaukseen (oli riskinä syövän tyypin takia), mutta kemoterapia kutsuu. Alunperin piti olla vaan solusalpaajia, mutta koska syöpä olikin agressiivista tyyppiä, niin varmistetaan kaiken poissaanti kemoterapialla. Juuri siksi, että mitään ei jäisi potentiaalisesti uusiutumaan.  Johtuen alkavasta kemoterapiasta, mun on oltava terve kun menen käymään. Joten seuraava käynti pitää suunnitella huolella.

Ärsyttää tämä flunssa. Juuri kun aloin taas virkistymään kilpparisumuväsykaudesta, kun oli motivaatiota käydä lenkillä tai salilla ja syödä kunnolla. Edelleen on motivaatiota, mutta kun mikään ei maistu, niin sitä syö jotain helppoa ja käsilläolevaa kun tauti vie vähän voimia. Ei sairaana tee mieli salaattia. Ei oikeastaan tee mieli mitään, mutta vähiten etoo ne epäterveelliset.

Lähitulevaisuudessa häämöttää työpaikan vuodenalottajaisjuhlat. Ruokaa ja juomista koko Pirkanmaan mroomilaisten kanssa. Yay, voi tulla ihan hauskaa. Edellyttäen että paranen, enkä saa jotain vitun noroa siihen tms. Hitto meen vaikka pää kainalossa. Haluan juhlia!

Ensiviikosta tulee aika raskas. Mulla on viikonloppu vapaa, joten kaikki viisi työpäivää ovat putkeen (Puoliso aina nauraa tälle, viiden päivän putki on kuulemma ihan normaali viikko :D). Keskiviikkona on työpäivän jälkeen vielä palaveri, ja torstai ja perjantai ovat 9 h päiviä.  Onneksi on se viikonloppuvapaa. Kilpparilääkärikin häämöttänee, kävin verissä tällä viikolla ja katotaan mitä lekuri sanoo. Jos vaikka kontrolliaika pitenisi?

Choise Millionaire

Noniin. Nenäliinojen täyttämä viikonloppu on ohi, ja mitä ikinä suunniteltiinkin jäi sitten välistä. Oma flunssani alkaa taittua, tukkoinen ja yskäinen olen yhäkin. Mutta yleinen vointini alkaa olla jo paljon viimeviikkoa parempi. Ehkä jaksaa töissäkin taas jotain. 

Puolisohan sai tautini myös, ja piti perjantaina sairaslomapäivän. Siinä missä itse olin about työkuntoinen, puolisolle nousi yli 38 asteen kuume. Piti mennä viikonloppuna hämähäkkinäyttelyyn, mutta armaani oli sen verran kipeä että väliinhän se jäi. Toisin sanoen maattiin kotosalla ja keskityttiin Sons of Anarchyn maailmaan. Ja varsin mukavaahan sekin oli. 

Minulla on pian syntymäpäivä, ja olen vähän pähkäillyt että bilettääkkö vaiko eikö. Viimevuonnahan biletin onnistuneesti, mutta nyt en vain osaa päättää että bileet vai ei. Joka toinen päivä olen sitä mieltä että partyt pystyyn, ja joka toinen päivä että romanttisesti Puolison kanssa. Toistaiseksi olen pitäytynyt päätöksessäni viettää romanttinen ilta Puolison kanssa. Hyvää ruokaa, saunomista, viiniä ja oma rakas, se kun kuulostaa kovin mukavalle. Kuitenkin, hiukan houkuttaisi bileet.... 

Tilailin synttärilahjani netistä. Uudet klipsipidennykset. Tuuliviiri muutti jälleen mieltään, ja päätti kasvattaa tukkaansa. Juu, rakastan tätä lyhyttä. Mallihan on kopioitu Ginnifer Goodwiniltä (Olipa Kerran -sarjan Lumikki..) ja olen tähän tyytyväinen, mutta silti kutkuttaa ne pitkät hiukset. Ja siis omat sellaiset, käytän klipsejä lähinnä siksi, että välivaiheet kasvatuksessa ovat perseestä. Katsotaan miten pitkälle nyt pääsen.

Can't you see me standing right here?

Viimepäivät olen keikkunut terveen ja flunssaisen hämärällä rajalla. Kurkku kipuilee ajoittain, nenä on vuotavinaan. Olen joka toinen päivä terve ja joka toinen sairas. Yay. Tekee liikunnan harrastamisesta vähän haastavaa. Tällä viikolla onkin mennyt löysäillessä. Niin salillisesti kuin ruokavaliollisesti... toivottaa nimim. herkkuperse. Lakritsi <3

Huomenna pitäisi alkoholeillakin, peräti kaksissa pippaloissa. Yksi ystävä täyttää vuosia ja toinen pitää läksiäisiä, joten käydään sitten molemmissa. Vieraillaan synttäreillä ensin, sillä läksiäisiä viettävä ihminen on ollut pitkään minulle tärkeä ja halutaan parkkeerata niihin pippaloihin pidemmäksi aikaa. Sosialisointi kuitenkin ilahduttaa, jo oli sellainen olokin että olisi kiva sosialisoida ja juhlia.

Tänään ollaan kaulailtu viinipulloa ja harrastettu hauskoja juttuja:

Minun!

Mr Puolison.

Meidän!

Aiotaan tehdä noita synttäreilleni iso läjä, joten pitihihän sitä harjoitella. Pitänee lähiaikoina vierailla naamiaiskaupassa, tiimarissa yms. mestoissa haalimassa halloweenkamaa partyihin. Lokakuun loppu on liian myöhään, jäätävät jonot ja kaikki loppu, joten olen ajoissa.


Ps. Tarjoon kaljat/siiderit/whatever sille joka tietää mistä biisisistä on otsikon lause ilman googlen kaikkitietävää apua.

I wanna do bad things with you

Yllättäen vietinkin loppuviikkoni sitten kuumeen kourissa. Torstaina tuntui töissä lämpö nousevan, ja vedin työpäivän aspiriinin voimalla loppuun. Perjantaina olo oli aamusta parempi, mutta töihin päästyäni lämpö nousi jälleen. Suoritin kuitenkin työpäiväni,  ja suuntasin kotiini sairastamaan. Perjantai menikin rentoutuessa, katselin tietokoneelta sarjoja ja hörpin litratolkulla teetä. Yliopisto-opiskeluni on pitänyt osaltaan viikonloppuni puuhantäytteisenä, koska erään tehtävän deadline on sunnuntaina. Onneksi pysyin aikataulussa, ja sain haltuuni tarvittavan kirjankin.

Lauantaina en enää kuumeillut, mutta hylkäsin ajatuksen Radiokirppiksestä kuitenkin. Pysyttelin kotona, katsottiin True bloodia ja putousta. Putouksen hahmokisan voitti kyllä väärä hahmo :( Mutta se itse kisahan siinä parhautta on, ei voittajasta niin väliksi. 

<3

Tänään olo on yhä aika voimaton, mutta paljon parempi perjantaihin nähden. Heräilin suht aikaisin, sain siivottua tätä kotiamme ja vielä pitäisi tehdä viikon ruokaostokset ja valmistautua huomiseen työpäivään. Yliopiston kurssikirjaan olisi hyvä perehtyä, mutta sellainen kutina että True bloodin neljäs kausi vie voiton tälläkin kertaa. Eric Northman on parhautta.

Yuleloma.

Viikonloppu Raisiossa perheen luona meni ihan tutun kaavan mukaan. Perjantaina istuttiin lähinnä iltaa viinilasillisten äärellä ja vaihdettiin kuulumisia. Lauantaina suunnattiin äidin kanssa kirpputoreille ja kaupoille suht aamusta, ja illasta sitten perhepäivällistä ja saunomista. Sunnuntai menikin matkustaessa takaisin Tampereelle, tavaroiden pakkailussa ja purkamisessa. Tyypillinen Raisioreissu.

Tänään on edessä lääkärireissu, aika uikuttaa koko syksyn kestäneestä flunssastani. Jos on jonkinnäköistä flunssanoiretta koko ajan päällä akselilla elokuu-joulukuu, olisi ehkä aika moikata lääkäriä. Voisin lyödä vaikka vetoa että minulla on jälleen poskiontelontulehdus. Minut punkteerataan keskimäärin pari kertaa vuodessa, aina joka flunssan yhteydessä, joten eiköhän se tälläkin kertaa siihen mene. Punkteeraus ja antibiootit, yay. Aion tosin lohduttautua sushilla ja jouluostoksilla, koska edessä on vielä hiusmalleilu, enkä jaksa mennä kotiin vain tunniksi.

Alastani johtuen olen säännöllisesti hiusmallina, aina näyttöjen yhteydessä, ja koska näytöt ovat jälleen päällä, tämän naisen tukka värjätään. Ja myöhemmin permanentataan. Kyllä, luit oikein, miulle tehdään permanentti. Oma pehkoni on sangen luonnonkihara, joten se tekee minusta sopivan suoristuspermanenttimallin. Onkin aika tehdä jotain tälle päälle, olen käyttänyt pidennyksiä niin ahkerasti että oma tukka pidennysten alla on aika moppi.

Huomenna pidän siivouspäivän, ihan senkin takia, että joulukuusemme saapuu huomenna ja sille pitää tehdä tilaa! Kotikin näyttää viikonloppureissun jälkeen juuri siltä, että täällä on asunut Mies. Kun saa siivottua, koristeltua sapauvan kuusen ja sellaset kodinhommat valmiiksi, voin rentoutua ja nauttia Yulesta.

Kuva: Backstreet

Ainiin. Löysin viimein täydellisen asustuksen serkkuni lähestyviin häihin. Häät ovat miulle aina vähän ongelma, pitäisi muka etiketin mukaan olla jotain iloista ja kevyen väristä juhlavaa yllä, mutta kun nuo synkeämmät värit ovat enemmän tyyliäni. Eikä sukuni katso aina kovin hyvällä goottityyliäni häiden kaltaisissa kinkereissä. Kuvan keltainen korsetti pitsillä toimii kuitenkin loistavasti! Makuni ja tyylini mukainen, sopii häihin ja tulee taatusti käytettyä myöhemminkin.

*köh*

Sainpa sitten sen flunssani takaisin. Juuri kun oloni oli normaali, terveeksi luokiteltava, tauti uusi. Nyt jälleen kerran yskitään keuhkoja pellolle, niistetään nenä ruvelle, podetaan kuumeilua ja pysytään pystyssä finrexinin ja teen avulla. Sen siitä saa kun ei pidä sairaslomia, tai ravaa lääkärillä jatkuvasti. Aionko nyt soittaa töihin, että olen kipeä enkä pääse huomenna töihin? En. Liikaa vaivaa vain muille, pakko mennä kuumetta tai ei. Ehkä sitten käyn lääkärillä jos tämä tauti jatkuu vielä joulukuullekin asti. Ei sittenkään pilatesta tänä sunnuntaina, ei sittenkään salireissua tai shoppailua tiistaina. Sensijaan peti, teekuppi, nessupaketti ja läjä Nemi-sarjakuvia.

Puoliso on sensijaan ollut kovin kultainen. Auttoi sunnuntaisiivouksessa, teki ruuan ja keitti teenkin. Onneksi ensiviikonloppu on vapaa. Puolisollakin. Jos olen yhtään enemmän voimissani, hemmottelen miehen piloille kiitokseksi.

*köh*

Viikonloppu meni sairastaessa, flunssa on ja pysyy. Kurkkukipu vaihtui sitkeään räkään, jota yhä riittää. Seuraksi tuli vain yskä. Nyt on ääni mennyt ja yskin keuhkojani pellolle. Harvinaisen sitkeä flunssa, yleensä mun flunssat seuraavat kaavaa: 1 pvä kurkkukipua, 1 päivä nuhaa ja 1 päivä yskää - ohi! Miksi hitsi vie pitää nyt olla näin sitkeä, että sairastan vielä viikon päästäkin. Höh!

Viikonloppuna en siis tehnyt mitään ihmeellistä, koitin vain parannella itseäni. Viime viikolta jäi väliin niin zumba kuin pilates ja salireissukin. Pahalta näyttää että tällä viikolla käy samoin. En uskalla mennä harrastamaan mitään liikuntaa ennen kuin olen ok! Aikanaan tein sen mokan, että menin puolikuntoisena salille, seurauksena oli sitten krooninen poskiontelontulehdus ja 6 kk antibioottikierre. Ei kiitos enää!

Toivon kovin paranevani viikonlopuksi. Menemme Puolison ja muutaman ystävän kera Ouluun Puolison veljen luo, miehet osallistuvat Extreme run -tapahtumaan, minä jään naisten kera kyökin puolelle. Kissat jäävät Tampereelle, ei niitä viitsi raahta Ouluun mukaan. Odotan Oulunreissua innolla, Puolison veli ja sen kihlattu ovat todella mukavia, eikä uudet tuttavuudetkaan ole pahitteeksi. No, menen vaikka yskisinkin!

Höh.

Menin sitten ja sairastuin. Koko alkuviikon kurkkuuni oli muuttanut kaktus,  joka teki nielemisestä helvettiä. Olo oli väsy ja voimaton, eikä mistään tahtonut tulla oikein mitään. Tänään oli ensimmäinen parempi päivä, kaktus muutti pois kurkustani ja vaihtui niistämiseen. Olo oli kuitenkin jo parempi, ei väsyttänyt niin paljoa, ruoka maistui ja jaksoin vähän hääräilläkin kotona. Liikuntaa en ole uskaltanut kokeilla. Jahka olo normalisoituu, painelen taas salille ja tsemppaan!

Laihisprojektini vähän tyssäsi/taukosi kiitos chilifestien ja tämän taudin. Tällä viikolla piti kuntoilla ja olla terveellinen, mutta ei paljoa innosta kun on kipeä. Taudin takia myöskin kämpän siisteystaso vähän kärsi, mutta sain sen palautettua tänään ennalleen. Kolmas projektini, operaatio säästö, on ollut tavallaan onnistunut ja epäonnistunut. Jep, minulla on yhä rahaa ja on loppukuu! En ole ostellut ihan yhtä paljon mitä aiemmin, ja sain todistettua itselleni, että pystyn siihen. Tavoitebudjettini ei kuitenkaan kestänyt chilifestien jälkeistä juhlintaa, eikä sairauden väsyttämää laiskaa kokkaajaa/kaupassakävijää, joten kauppaan kului rahaa tällä viikolla enemmän mitä laki salli! En kuitenkaan masentele liikaa siitä, että tavoite/ihannebudjettini ei ihan pysynyt. Kyseessä on kuitenkin vasta kuukausi yksi, ja epäonnistumisistaan oppii! Ja onnistuihan se tavallaan, palkkapäivä on lähellä ja minulla on yhä rahaa! Tavallisesti tili näyttäisi tässä kohtaa kuuta sangen tyhjää. Ehkä ensikuussa olen lähempänä tavoitteeni onnistumista ja sitä ihannetasapainoa. Tajusin kyllä myös pitkin kuukautta, että osan tavotteistani laitoin turhan tiukoiksi. Elämä ei ole mustavalkoista eikä kaikkea voi hinnoitella. Esimerkiksi sitä tulevaa ravintolareissua Puolison kanssa, joka tehdään yhteisten vuosien kunniaksi.

Tänä viikonloppuna on ohjelmassa lähinnä kotona oleilua ja itseni parantelua. Jos olo sallii, suuntaan salille, mutta koitan hillitä itseni, koska minulla flunssa+liikunta = poskiontelontulehdus, antibiootit ja punkteeraus.
Puolisokin päivystää, joten kotona oleillaan sitten molemmat.

Hiroki <3

Psst. Kuka ihana ruokkisi kissojamme 3.9-4.9 pienestä palkkiosta? Tahtoo Ouluun!