The Riff

Jee, päästään sittenkin pitämään hauskaa tänään, J pitääkin synttärinsä. Jos sitä tällä kertaa nautiskelisi maltillisesti, töitä olisi kuitenkin lauantaina ja se ravintolareissukin. Mutta kivaa päästä ulos ja tälläytyä,  ostin kivan pvc-mekonkin. Tänään sen ehkä kehtaisin laittaa, jos yhdistän johonkin maltillisempaan puseroon ja sukkiksiin. Huomenna en viitse sitä sellaiseen klassisempaan ravintolaan laittaa, näytän vain maksulliselta.

Aihe vaatteet nimittäin ovat olleet enemmän tai vähemmän ongelmana tässä jonkin aikaa. Kiitos kirppisreissujen, alkaa vaatekaapissani olemaan jälleen sopivaa päälepantavaa. Housut ovat se issue, joka vaivaa. Jos vyötäröstä on sopiva, reisistä ei mene. Jos reisistä istuu, vyötärö on valtava. Sen siitä saa kun omaa lihaksikkaat (lue: läskit) reidet. Jouduin viskaamaan nurkkaan armaat tavoitefarkkuni. Ne farkut, jotka eivät vuosi sitten menneet reisiä ylemmäs. Nyt tarvisen vyön, ja silloinkin pussittaa rumasti. Pvc-housut numero 2 joutaa myös narikkaan. Ei tarvi avata nappia että saa ne pois jalasta. Ei, en ole laihtunut enempää, mutta kai se on se treeni mikä vaikuttaa. Pari suosikkipaitaa on nimittäin pitänyt niinikään laittaa narikkaan. Kirraa hauksesta. Noh, en valita siitä että treeni näkyy jossain ;) Alan vain ymmärtämään, että miksi treenaajat käyttävät paljon urheiluvaatteita. Ne istuvat ja ovat mukavat!

Koti alkaa muotoutumaan pikkuhiljaa. Keittiö valmis, olkkari valmistuu viikonlopun aikana, ja ensiviikolla sitten haetaan lisämaalit eteistä ja makkaria varten. Ensiviikolla pääsen kuitenkin laittamaan jo olkkaria. Pitää vain hommata ne huonekalut. Joku voisi luulla että moisesta shoppailusta olisi innoissaan. No, minä en ole, sillä maku on tarkka, eikä miljoonassa huonekaluliikkeessä innosta juosta. Ehkä ne siitä vielä löytyy.

Dead N' gone

Tekipä hyvää purkaa mieltä painanut asia eilen, sillä saman tien kun päivityksen tein, mielikin parani. Tänään, näin kunnon salitreenin jälkeen koko asia tuntuu kovin pieneltä. Mitä sitä moisia suremaan. Vaikka synttäreitäni juhlisi vain Puoliso ja minä, meillä tulee olemaan älyttömän hauskaa. Puoliso on nimittäin mitä hauskinta seuraa, eikä olisi tosiaankaan mikään eka kerta kun vedettäisiin baarikierrosta kahdestaan.

Meidät kutsuttiin Lahteen huomenna, erään ystävän tupareihin, mutta Puoliso päivystää joten väliin jää tälläkin kertaa. Hävettää kun tulee siellä käytyä niin harvoin, paljon rakkaita ystäviä. Ikävä nillittää omien synttärien vähäisestä väkimäärästä kun itsekään tahdo minnekään päästä. Pitäisi tehdä kunnon Lahtireissu joku kerta, käydä kunnolla siellä ja nähdä kaikkia vanhoja kavereita. Turkuunkin voisi jälleen, veljen luo käymään, sen kanssa oli viimeksi viihteellä kovin mukavaa.

Mutta tänä viikonloppuna kuvio on aika sama mitä viimeksikin, emme tee juuri mitään. Teen huomenna lyhennetyn työpäivän ja häivyn salille. Sunnuntaina olisi lepopäivän vuoro, mutta katsotaan taas nyt sitten. En minä eilenkään voinut olla menemättä ulos, kun kerta oli hyvä ilmakin. Minusta on huomaamattani kuoriutumassa urheiluhullu. Addiktoivaa touhua.

Ainoa ikävä puoli, että jälleen olisi laitettava rakkaita ja ihania vaatteita myyntiin. Eräskin Morticia Addams-tyylinen hameeni, viimetalven ostoksia, josta tässäkin blogissa olin niin iloinen. Nyt se vaan on liian iso! Yksi Lip Servicen pvc paita ei eksynyt päälleni kuin kerran, ja myyntiin menee liian isona. Ilonani on toki olleet nyt sitten kaikki ne vähän pienet vaatteet joita en pois ehtinyt heittämään. Harmittanee vähän siltikin, myydä nyt sellaiset vaatteet, joita rakastaa ja haluaisi kovin vielä käyttää.

Hmh.

Tänään: Vaateongelma! Miksi hitossa minulla ei ole etiketinmukaista iltapukua?!? Ainiin. Koska en ikinä muka tarvitse sellaista. Niin ja miksi minulla ei ole etiketinmukaista kirjekuorilaukkua? Ainiin. Koska se on pieni ja epäkäytännöllinen eikä sellaiselle tule muka käyttöä.

Huomenna: Iron skyn kutsuvierasnäytös ja iltagaala vaatteissa, jotka eivät ole pukukoodin mukaiset.

Joku itseäni fiksumpi olisi käynyt viikolla shoppailemassa.

Later won't wait

Kuva: Google.

Viime viikonloppu oli mitä ihanin. Käytiin perjantaina Puolison kanssa Coussiccassa syömässä meidän 6-vuotisen yhteisen elomme kunniaksi. Coussiccan pippuripihvi on suorastaan klassikko Tampereella, ja ravintola itsessään ollut maisemissa jo 40 vuotta. Olen syönyt siellä ennenkin, firman pikkujouluissa taannoisena vuonna, ja oli nyt kiva palata sinne rakkaan kanssa. Syötiin pitkän kaavan kautta, omaan menuuseeni päätyi vuohenjuustoetanat, pippuripihvi ja liekitetyt banaanit. Todella maukasta! Voin vain suositella, jos etsii hyvää pihviravintolaa Tampereelta. Hintakin on lompakkoystävällisempi verrattuna siihen toiseen Tamperelaiseen pihviravintolaan Stefansiin.

Lauantaina pysyttiinkin aika tehokkaasti kotosalla, katseltiin elokuvia ja nollailtiin, kuten loppuviikonloppu noin niinkuin yleensä. Perjantain menot ovat siitä hyviä, että on vielä viikonloppua jäljellä, eikä mene päiviä haaskuun esim. krapulan takia.

Nyt alkuviikosta olen palannut jälleen ruotuun syömisteni kanssa, noudattanut kevyempää linjaa ja koittanut vähän liikkuakin. Huomasin nimittäin, että nyt kun uni tulee jälleen, nukun helposti liikaa ja tuloksena on Zombie-minä. Sellainen olo että en välttämättä herää kunnolla koko päivänä, tai seuranani on mukava pikku hedari. Nenä-kurkku-korvaseudun ongelmieni takia en mihinkään kunnon kuntorääkkiin kykene, mutta jos sitä kotona edes jotain tekisi vireystilansa eteen. Piti myös hemmotella itseään hieman materialla, en ole hetkeen ostanut mitään vaatteita, joten kurkatessani Blackgroupille alesta tarttui mukaan: 

Jep, pinkki, mutta kyseinen väri sopii minulle. Ja luo mukavasti illuusiota vyötäröstä. Tästä tuli kertaheitolla uusi vaatteellinen rakkaus. Blackgroupia pitää hieman kehua hyvästä palvelusta, kerrassaan mainio kauppa! Saattanee eksyä ylleni ensiviikolla Iron Sky -elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja iltajuhlaan.

Moments of pleasure

Hienoisena yllätyksenä myös itselleni,  minusta ei sitten tullut punapäätä. Purnukatkin oli jo esillä kun muutin mieleni. Pistin punaiset purkit takaisin kaappiin ja kaivoin mustan tilalle, ja nyt on jälleen musta tukka. Ja hyvä näin, peilistä katsoo jälleen tuttu nainen! En olisi jaksanut punaista kuukauttakaan. Sitäpaitsi, voin käyttää pidennyksiä mustan kanssa, punaiseen tukkaan olisi pitänyt ostaa uudet. Nyt tukkani muistuttaa aikalailla sellaista 1920-luvun polkkaa, otsis vaan eri mallinen. Pitäisi vielä jaksaa väsätä laineet joskus.

Lyhykäinen viikonloppuni sujui mukavasti, sunnuntai oli kerrassaan mainio löhöpäivä. Maanantaina heräsin kurkkukipuun, joka ei ole tahtonut hälvetä, mutta ehkä se tästä. Näin maanantaina töiden jälkeen ystävääni kaupungilla. Piti käydä kovin zumbassa, mutta en kurkkukivultani uskaltanut. En halua sairastua tämän enempää. Viikonalku on ollut jokseenkin positiivinen, työvuori hälvenee sitä myötä mitä lähemmäs tammikuun loppua tullaan. Hälvenevä työvuori on tuonut enemmän vapaita iltoja ja parisuhteellekin on ollut aikaa jälleen, ollaan kokkailtu yhdessä, katseltu leffoja ja jauhettu tulevaisuudensuunnitelmista.

Loppuviikko meneekin asioita järjestellessä,  kissallisessa taloudessa ei vain heitetä paria paitaa laukkuun kun mennään viikonlopuksi jonnekin. Minä vielä kun meikkaan morsiamen ja kaason, joudun ottamaan koko meikkivarastoni mukaan, ja pelkään unohtavani jotain todella oleellista kotiin. Helsingistähän ei tietenkään saa tilalle mitään jos jotain sitten jää :D

Korsetit <3

Pitäisi myös nyörittää juhliin tarkoitettu korsettini ylle vielä pari kertaa. En sitten saanut aiemmissa postauksissa esiintynyttä keltaista korsettia, joten piti ostaa tilalle toisenlainen. Valitsin kunnon metalliluisen kiristyskorsetin, ja sitä tulisi nyöritellä ylle muutama kerta ennen todellista kiristystä. Juhliin kun kuitenkin olisi kiva saada kunnon kiristys. En vain tajua, miten jotkut saa korsetin ylle yksin! Jos Puoliso ei ole kiristämässä, en saa korsettia kunnolla ylle. Rakastan kuitenkin niitä kapineita, ja käyttäisin sellaista vaikka töissä jos kehtaisin!