The Ultimate Fling

Maanantai on kuvioissa ja hieno viikonloppu takana. Meillä oli perjantaina pöytä Astorissa, ja oli kyllä hyvä kokemus. Palvelu ystävällistä ja ruoka tosi hyvää. Annoksetkin sopivan kokoisia. Mennään ihan varmasti toisenkin kerran, en voi kuin suositella lämpimästi. Astorista siirryttiin Bub kaksiin kasvoihin "nauttimaan" maailman pahinta lonkeroa, Helsinkiläinen lonkero -nimellä kulkevaa myrkkyä. Bubi oli super täysi, ja lonkero järkkyä, joten siirryttiin ihan perinteiselle Bub K:hon. K:ssa tuli poikkeamaan ystävämme A. En ole häntä nähnytkään sitten jonkun Bella Morten tai Lumouksen....  Liian kauan aikaa sitten. Lopulta mentiin bussilla kotio.

Lauantaina oli vähän päänsärkyä, mutta muuten ok olo. Iltapäivästä käytiin hakemassa meidän sormukset. Muutoin viihdyin Midsomerin Murhien parissa ihan kotosalla, sunnuntai meni vähän samoissa merkeissä.

Häiden ajankohtakin alkaa valjeta. Tarkkaa päivää ei ole, mutta ensi talvena kuitenkin. Ihan siksi, että mun porukat tekee töitä kesällä. Paikka: Tampere. Varaillaan jokin kiva ravintola tarkoitusta varten, jossa ihan siis aterioidaan. Maistraattihommat ovat sitten erikseen. Jatkoja saatetaan ajatella sitten jossain keskustan hotellin tuntumassa nuorison kesken. Kutsuttuina lähinnä siis Puolison perhe ja oma perheeni, sisältäen sisarusten kumppanit. Häiden juhlintaa, mutta pienessä kaavassa ja ei ees niin perinteisesti.

Haluan kuitenkin vähän panostaa, joten jokunen kilo on aikeissa kadottaa (morsiusdieetti here I come?) ja tukkaani tosiaan kasvatellaan. Mutta tässäkin taas maltilla, ei mitään mekkotavotteita (enhän edes aio pukeutua valkoiseen) vaan siivoan ruokavaliotani lähemmäs clean eating -periaatteita. Ei se määrä vaan se laatu. Saan syödä just niin paljon kun haluan, kunhan se on oikeanlaista evästä. Joo aloittelin jokunen viikko sitten, mutta muutin systeemiä nyt vähän. Ei oikein sovi mulle enää noi "syö x määrä kaloria tai 100 g prodea 50 hiilaria " -ohjeet, kun nälkä tulee jo rajoittamisen ajattelustakin. Tuntuu että vaikka halua olisi, niin keho ja mieli heittää vastaan ihan heti kun ajattelenkin että jotain pitää rajoittaa. Ehkä on aika sitten vaihtaa systeemiä.

Tukka nyt onneksi kasvaa yrittämättäkin, on yllättävän pitkä jo.. Värjäilin sen sunnuntaina ruskeaksi, ja nyt saa puljailu loppua. Saa kasvaa rauhassa ja parempi kuntoiseksi.

White wedding

Johan oli viikko. Vastaavana olo oli aika kiireistä, kun kontoilla oli kuitenkin kaksi liikettä. Jatkuva whatsapp-seuraaminen, siisteydestä huolehtiminen, raha-asiat, työvuoro-asiat... ja en ehtinytkään ees vilkuilla mitään tulostavoitelappuja tms. Mutta opettavainen viikko, ja oli mukavaa vaihtelua olla Hervannassa taas. On niin sääli, että sieltä on niin perse työmatka iltavuoroista. Muuten oisin ennemmin siellä. Sillä musta vähän tuntuu, että Pirkkalan vastaava ei oikeen perusta musta. Se on mukava koska sen täytyy, ja Aluepäällikkö taas taitaa pitää, joten minkäs tekee. Syksyllä aukeaa uusi paikka, jonne hain vastaavaksi. En usko että nappaa, kiinnostuneita on muitakin, mutta ehkä se sekoittaa pakkaa vähän. Ja Pirkkalassa on ihan tarpeeksi mukavaa, että haluan olla ennemmin siellä.

Niin ja ne kihlat. Ensi viikonloppuna mennään Puolison kanssa syömään. Juhlistetaan vähän molempia, kihlausta sekä meidän 10 vuotista seurustelua. Lauantaina päästään viimein ostamaan sormukset. Niin, ne uupuvat yhä. Tiedetään jo millai ostetaan, mutta ei olla vaan ehitty. Kuten mainitsin, mun viimeviikko oli niin kiireinen, ettei mitään toivoa ehtiä ees ruokakauppaan, saati muualle. Puolisolla alkaa keskiviikkona talviloma, mutta ei jaksa mun töiden jälkeen juosta kiireellä, jos lauantaina on varsin hyvä vapaapäivä siihen. Häät? No jonkinlaiset joo. Luultavasti käydään maistraatissa keskenämme ennen asunnon ostoa, mutta järjestetään jotain pientä perheelle ja ihan ydin-lähipiirille. Sen ajankohta on noin vuoden päästä kesällä, jos kaikki rahansäästö ja asunnon osto menee niin kuin ollaan ajateltu. Mutta mullahan ei ole aikomustakaan pistää montaa tonnia yhteen iltaan, eikä mitään halua olla "päivän keskipiste ja prinsessa, the bridezilla", joten kun sanon että "jotain pientä" niin se tarkoittaa sitä. Juttu on äidilleni tärkeä, joten jotain haluan kuitenkin järjestää. Ja valtavasta välimatkasta johtuen, meidän perheemme ei ole koskaan tavanneet toisiaan. Voisi kai olla aika. Ajankohta on väkisinkin sitten asunnon oston jälkeen, ihan äitini terveydenkin vuoksi. Kemoterapia on vienyt sen sairaalaan saakka. Toipuminen vie hyvinkin sen vuoden.


Mutta silti pienenpieniä häitä silmälläpitäen, aukaisin rastat ja tuumin, että nyt jatkuu tukankasvatus. En halua olla rastamorsian. Puoliso tykkää pitkätukkaisista, joten pienenä lahjana sille. Tukkahan toki kasvaa rastallakin, mutta ilman takkua se on parempikuntoinen. Toisekseen, takut tuntui aiheuttavan mulle niskaan ja hiusrajaan jotain mystistä ihottumaa. Joten tukka auki, ja nyt saa pysyäkin. Takut on kivat, mutta toisten sellaiset. Itsestä tuntui ne päässä että aina jotenkin vähän epäsiisti, ja just sellai "yritän olla nuori käyttämällä nuorten juttuja" vielä aikuisena naisena. Ei musta saa tekemälläkään sitä 20+ söpöä hippityttöä, kun en oo yhtään sen tyyppinen, tai sen ikäinenkään.

Fish

Ratkaisin tukkaongelmani, nappailin loputkin jatkot pois. Haluan kasvatella omat takkuni ihan rauhassa, ilman jatkoja. Haluan itsellenikin sellaisen kivan "takkutimeline" -kuvakokoelman, että mistä lähdettiin ja missä ollaan. Jos on jatkot, sellaista ei kehity. Ja onhan tää nyt siistimpi näin kun ei oo muhkuraisia jatkoja, ainoastaan omat sileät takut. Ja nää kuitenkin menee kiinni, niin ei oo töissä propleema.

Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D

Tulkoon joulu

Huu, viimeiset kolme päivää töitä edessä, sitten joululoma. Tehtävää olisi ihan hitokseen: pitää hakea yksi lahja, antaa Kummipojan lahja saajalleen, pyykätä, pakata, tehdä toivottu lanttulaatikko, kissojen laatikot matkakuntoon.... niin ja käydä tietysti töissä 10-18 ihan sinne keskiviikkoon asti.

Tein viikonloppuna pikavisiitin perheeni luo. Lauantaina oli töitä, joten junaan töiden jälkeen ja eilen sunnuntaina takaisin. Tuttuun tyyliin käytiin äidin kanssa kirpputorilla, kahviteltiin mun veljen luona, lauantai-illasta katsottiin perheen kesken vähän elokuvaa... mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Oli jotain mitä todella tarvitsin, tasan tarkkaan suuntaan tammikuussa takaisin, kun äidillä on sairausloma.

Kotikonnuille palaillaan pohjoisesta sunnuntaina, sillä molemmilla on töitä maanantaina. Uusivuosi taidetaan viettää ihan kotona, ei ainakaan toistaiseksi ole muita suunnitelmia. Mulla on sitäpaitsi la 2.1. töitä, joten ehkä ihan kiva, että viettänee uudevuoden rauhallisissa tunnelmissa.

Muttahei, hyvää joulua, Yulea, Saturnaliaa tai mitä ikinä vietättekään <3

Hyvissä Höyryissä

Ai että. Turmarit <3

Ei pitänyt viihteillä tänä viikonloppuna, mutta viihteiltiin kuitenkin. Turmion Kätilöillä oli keikka Saarihelvetissä, ja sinnehän myö osallistuttiin.

Ei pitänyt, mutta oheisen biisin julkaisu (Ja rakas ystäväni Mr M pohjammaalta <3 <3 ) ruokki keikkahalujani, joten päädyttiin sitten Saarihelvettiin kuitenkin, pakoon blokkifestien kaameuksia.

Turmarien soittolista oli miltei mun soittolista, valitettavasti eivät soittaneet oheista tsipaletta, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten.

Tutustuttiin pariin uuteen ystäväänkin, hienoja tyyppejä. Valitettavasti Puolison humalatilan takia jäi jatkot väliin.

Mutta oli niin maan kivaa, ensiviikolla keräilläänkin luitamme kohti arkea. Vaikka mullahan on lomaa vielä hienot pari viikkoa... eli sama jakso eessä mitä takana <3 ihan mahtia. Hyvissä höyryissä, viikon tai kaksi, tilatkaa taksi vaikka Tuonelaan....

Where waters fall frozen

Ensimmäisestä lomaviikosta toivuttu, toinenkin edennyt jo puoliväliin. Käytiin viikonloppuna vähän viihteilemässä, ja ilta sisälsi sekä paljon hauskuutta että karvaita pettymyksiä. Kirjoitin aiheesta rant-postauksenkin, mutta päädyin poistamaan sen. Lyhykäisyydessään eräät ennen niin hyvät ystävämme olivat toooosi outoja. Huonolla tavalla. Välttelevän vaisuja, paikoitellen vähän tylyjäkin.. Selkeästi joku oli vialla. Lähdettiin seurasta aika nopeasti, ei sitten jos ei kiinnosta.

Nyt olen lähinnä koittanut koota itseäni. Valvon myöhään ja nukun pitkään, ookoo kuulostaa lomalta? Nojoo, mutta koitan kääntää rytmiä taas takaisin normaaliksi. Ja kevennellä ruokavaliota, on nimittäin vähän lomaisa ruokavaliokin. Ja mulla vähemmän keveä olo ja ulkomuoto. Aika tehdä jotain.

Ei nimittäin se uuden työn aloitus ole kovin vireä jos unirytmi on vituillaan ja ruokavalio päin helvettiä. Niin, irtisanoin itseni maanantaina. Tapahtuma oli ex-pomolle yllätys, mutta selkeästi mieluisa. Homma meni paremmin mitä osasin edes kuvitella. Vapautti mut yhdestä työpäivästä ja saan silti lomaltapaluurahat yms. Yay, mulla onkin neljän viikon loma.

Tänään tulee pari kaveria hiustenleikkuuseen, sitä ennen tulis kai vähän järjestää kämppää. Meinataan Puolison kanssa käydä lähiaikoina Näsilinnassa, mahdollisesti huomenna. Ehkäpä pikniköidäänkin tässä joku päivä.

Dehumanized

Viikonloppu edennyt sunnuntaihin, ja seuraavan kerran kun mulla on vapaa viikonloppu, alkaa loma! Niin lähellä!

Käytiin perjantaina syömässä Ohranjyvässä. Paikan ruokaa on kehuttu, ja ollaan haluttu testata se jo jonkin aikaa. Mietittiin 2H+K, mutta tykättiin Ohranjyvän listasta enemmän. Ja joo, ruoka oli varsin hyvää. Mutta. Palvelu oli ihan saatanan hidasta! Odotettiin pelkästään alkuruokia 50 min. Siinä välissä ei kertaakaan kysytty että halutaanko lisää juotavaa tai mitään, istuttiin vain ja odotettiin. Juotiin neljästään neljä litraa vettä siinä odotellessamme. Alkuruuat lähes hotkittiin kun oli jo ihan tautinen nälkä, mutta pääruokia sai odottaa ihan yhtä kauan! Ja selvennykseksi, Ohranjyvässä ruokapuoli on jotain 6 pöytää, eli ei nyt mitenkään massiivisen iso paikka. Ja mitä seurattiin, kaikilla muillakin kesti just ihan yhtä kauan. Hyvä ruoka, mutta en menisi uusiksi.

Ohranjyvästä jatkettiin Jack the roosteriin terassille. Ilta oli varsin lämmin, joten oli mukava vain olla ja nauttia seurasta ja juomista. Puoliso kuitenkin humaltui aika tehokkaasti, joten poistuttiin taksin kautta himaan kahden maissa. Miehet meni unille, joten minä ja Käly jäätiin turisemaan henkeviä keskenämme.

Lauantaina herättiin krapulattomana, koottiin porukalla meille brunssi, aamusaunottiin ja välistä vähän käytiin päiväunillakin. Ajatuksena oli mennä piknikille, mutta jäätiin kuitenkin kotio, sää muuttui vähän huonoksi. Puolisoa vaivasi helvetin sitkeä hikka, ja ette usko miten monta eri tapaa on hikanpoistoon.

Juo vettä. Juo vettä lasin ulkolaidalta pää kallistettuna eteenpäin. Syö lusikallinen sokeria. Rentoudu 3 min ajaksi täysin. Ime jotain. Hengitä paperipussiin. Työnnä sormi takapuoleen. Saa orgasmi. About kaikkia muita kokeiltiin, paitsi noita kahta viimeistä. Hikkaa ei saatu pois, mutta hauskaa meillä oli!

Meiltä lähdettiin sitten kaupunkiin, käytiin ensin Sohossa syömässä. Istuttiin sohossa jonkin aikaa, siirryttiin sitten Tiikerihaihin. Tiikeriin tulikin pari muuta kaveria lisää sekä kummipojan vanhemmat. Ja kummipojan äidiltä tuli se toimivin hikanpoistokonsti: Ime jääpalaa. Hyvin onnellinen Puoliso, kun neljä tuntia vaivannut hikka lähtikin noin simppelillä konstilla viimein. Tiikeristä mentiin vielä Dogsiin parille, ennen taksitolppaa ja kotia.

Tänäänkään ei tullut krapulapeikko käymään, vaan saa rauhassa viettää leppoisaa sunnuntaita, ennen Oulun vieraiden lähtöä. Tämä olikin viimeinen bileviikonloppu hetkeen. Tai ainakaan ei ole mitään suunniteltua enää edessä. Alunperin meinasin olla nytkin selvinpäin ja terveellinen, mutta Oulun tyyppejä näkee niin harvoin. Päästään kovin harvoin yhdessä ulos pitämään hauskaa, joten tuumin että antaa mennä. Ehdin olla terveellinen salikissa myöhemminkin. Ensiviikolla puoliso päivystää ja itsekin olen seuraavat kaksi lauantaita töissä. Katsotaan irroittelenko loman kunniaksi sitten salilla vai baarissa.

Overkill

Viikonloppu sujahti ohi aika nopeasti, mutta olinhan lauantaina töissä. Lumouksen jälkeinen masennuskin on jo takana.

Piti viettää rattoisa kotiviikonloppu, koska Lumoukseen paloi rahaa ihan liikaa. Mutta ystävämme Make kyselikin suunnitelmiamme, ja kutsuttiin tyyppi meille. Saunottiin, kuunneltiin kaikenlaista musaa ja puhuttiin paskaa. Meiltä otettiin taksi ja Amadeukseen, ja loppuillasta sitten Semaforiin. Joo, luitte oikein. Ja Sema oli ihan tyhjä! Hitto siellä ollu ketään! Menee varmana nurin ihan just...

Vältin kankkusen, ja sunnuntai meni ihan mukavasti. Tänään käänsinkin uuden lehden, ja ostin salikortin. En ole hetkeen käynyt, mun suosikkisali sijaitsee kuitenkin ärsyttävästi keljun matkan päässä. Mun uusi salini taas tossa 5 min kävelyn päässä, pari minuuttia fillarilla. Auki se ei ole niin hyvin mitä entinen, mutta enpä mä ikinä salilla käynytkään aamu viideltä tai ilta yhdeltätoista.

Sain motivaatiopuuskan liikkumiseen, kun luin erään kilpparistin blogitekstin. Mimmi kisaa fitnesskisoissa, ja hitto miten sinnikäs. Joutuu tekemään tuplatyön muihin verrattuna kilojen kanssa, mutta ei luovuta. Ihan samanlaisia oireita sillä on kuin mulla, mutta hän painaa väsymyksestä huolimatta, kun tietää, ettei se nukkumalla parane. Että aina voi voivotella kilpparia että kun on niin sairas, tai sitten toimia siitä huolimatta. Mä valitsin jälkimmäisen. Joo, en ole ihan terve, mutta en anna sen häiritä. Liikkuminen on ihanaa, ja kaipasin salia ihan älyttömästi. Myönnetään kuitenkin, että nyt väsyttää ihan tolkuttomasti. Kävin tosiaan aamusta salilla, menin pyörällä 7.5 km kympiksi töihin. Töissä oli kiirus, ja kuudelta samat 7.5 km takaisin. Suoraa tiskaamaan ja ruoanlaittoon, ja nyt syötyä kun voi viimein hengähtää, voisin kaatua sänkyyn. Mutta tää uupumus on aika ihanaa.

Mutta ehkä tauko on tehnyt hyvää. Nyt treenaan taas siitä treenaamisen ilosta. En laske makroja tai punnitse kanafileetä, ei sen niin väliä. Treenaan, koska pidän siitä, se on mun harrastus. Mun aineenvaihdunnalla tuun tuskin ikänä olemaan niin tikissä mitä 1.5 vuotta sitten olin, mutta entä sitten. Mun kroppa on varsin hyvä just näin. Onnellisimmillani olen kuitenkin ollut kun elintavat ovat olleet terveelliset, kun ruoka ja liikunta on hyvässä tasapainossa, eikä netflix, alkoholi tai biletys ole hallinnut vapaa-aikojani. Siihen haluan takaisin.

Viikonloppuna Puolison Veli & Käly tulevat käymään. Mennään perjantaina ravintolaan, luultavasti 2H+K. Lauantaina mietittiin että pyynikillä vois käydä, ehdotin myös Näsilinnaa ja Arboretumia, tyypit kun kyseli Tampereen nähtävyyksiä. Ihanaa tehdä jotain muuta kuin kiskoa viinaa. Itsehän ajattelin vedellä pelkästään kivennäisvettä, haluan sunnuntaina salille!

Tears of a Star

Viikko jälleen loppupuolella, juhannuskin ihan ovella.

Viime viikonloppuna tulikin pidettyä vähän hauskaa. Etkoiltiin Puolison kanssa perjantaina ihan kotosalla, josta suunnattiin Kivenheittoon kavereita tapaamaan. Kivenheitosta matka jatkui Montun kautta Glorian alakertaan, ja siitä kotiin. Ilta oli kiva, tuli nähtyä kasa kavereita ja tutustuttua muutamaan uuteenkin. Lauantaina koomattiin kotona, mutta krapulatta.

Seuraava hauska onkin sitten juhannuksena, sillä tämän viikon ollaan kumpikin töissä. Ikävä pohjoiseen, saa katsoa millainen Oulukaipuu taas iskee. Maanantaina on sitten järkky vitutus, aamuvuoro töissä ja kiva juhannus takana, ei sitä oikein voi ajatella että jee!

Tänään pitäisi päähäni ilmestyä teippipidennykset. Katsotaan mitä tulee, en ole todellakaan mikään pidennysekspertti, joten en ole ihan vakuuttunut, että onko mulla kaikki materiaalit ok, hiusta tarpeeksi jne. Noh, se selviää. Se on kuitenkin vain hiusta, voi varmasti fiksailla ja säätää jälkikäteenkin. Joo, olen kampaaja. Ja ei, kaikki kampaajat eivät ole eksperttejä kaikissa hiusasioissa. Mulla on kaksi heikkoutta: kampaukset ja pidennykset, joista jälkimmäisiä en tee sitten lainkaan.

Yksityisen kampaamokoulun heikkous on juuri nuo vähän harvinaisemmat jutut, kuten kampaukset ja pidennykset. Kampauksiin pitää melkeen olla luontainen kyky ja "visio" kun niitä tekee. Voi joo harjoitella ja olla hiton hyvä, mutta tarvitaan siinä sitä näkemystäkin, luomiskykyä. Koululla ei edes harjoiteltu juurikaan, kampausasiakkaat meni niille tytöille, jotka olivat luontaisesti siinä hyviä. Pidennykset oli kokonaan sivuseikka kouluaikana, vähän koitettiin johonkin tekopäähän, mutta en ole eläessäni tehnyt yhtäkään pidennystä kenenkään hiuksiin.

On muuten harvinaisen ärsyttävää. Kun ajatellaan, että kampaajana olen tietysti hyvä ihan kaikessa hiuksiin liittyvässä, ja että jos joku vähän valittaa hiustenlähtöä tai hilsettä, osaan nimetä juuri The Syyn kyseiseen vaivaan. Tai tämä klassikko: "Leikkaa sellainen malli joka mulle sopii" ... Ja sitten ei vaivauduta yhtään erittelemään, että lyhyttä, puolipitkää vai millaista, yhteen päähän kun sopii kymmenittäin eri malleja. "No sellanen ku sopii, sähän se ammattilainen olet!" Niinpäniin.

Pidennysoperaation lisäksi tänään ei ole ohjelmassa about mitään. Puolisokin päivystää, ja oli juuri koko yön töissä, joten me pysytellään kotona ja löhöillään. Meidän elämä, ah niin värikästä!

Lay the Ghost to rest

Viiiiikonloppu!

Tai no, yksi 6.5 tunnin duunipäivä vielä edessä, mutta perjantain työpäivän jaksaa vaikka käsillään seisten, jos lauantai on vapaa.

Mun pitää nauttia tästä, sillä seuraava vapaa on porukoiden juhlat ja sitä seuraava nimiäistilaisuus. Sitten vedetäänkin kasa lauantaita putkeen. Noh, arkivapaat ovat mainioita salipäiviä.

Olen taas saanut kiinni salikärpäsestä, yay! Olo on taas vireämpi mitä aiemmin. Viimein! Vihaan sitä zombieoloa kun ei huvita tai jaksa mitään. Sitä oloa on jopa vaikea kuvailla. Monesti jos sanoo että "ei saa aikaan/ei huvita/jaksa" se tulkitaan sellaiseksi aikaansaamattomuudeksi. Omaksi "valinnaksi", joksi jonka voi korjata sillä legendaarisella "ota itseäsi niskasta kiinni". Mutta kun kilpparizombie on eri asia. Zombie on hyvä sana. Menet automaatiolla arjen, mutta sitä vireyttä ei saa päälle mistään. Nukut vaikka miten paljon, syöt mitä tahansa, mutta ei auta. Olo on kuin zombiella, ei vain saa tehtyä mitään, ei ole virtaa, menet sellaisessa sumussa.  Haluaisit vain koomata. Tuijottaa telkkarista vaikka ostosteeveetä, kunhan ei tarvitse ajatella tai tehdä mitään. Vähäinenkin energia menee työssäkäyntiin ja arjen pyörittämiseen. Viimepäivät olen setvinyt pyykkivuorta ja kämpän siisteyttä, taannoinen koomajakso aiheutti pienen viiveen siivoustasossa.

Ei ole mitään saleilua kummempia suunnitelmia. Olisi ystävän synttärit Orimattilassa, mutta ei ole nyt varaa matkustaa kun on näitä partyjä ollut. Leffassa ajateltiin käydä, moikataan kummipoikaa ja sen sellaista. Tänään ei ainakaan voi ryypätä, kun huomenna ois taas labrat ja pitää olla paastoarvo. Tosin, kuten viimeksi taisin mainita, on sen verran paljon tullut nyt kiskottua niin jos nyt jättäisi väliin. Viimeksi tuli nautittua pari alkoholijuomaa tiistaina.

Käytiin tiistainakin ulkona töitten jälkeen. Korkattiin Paapan kapakassa terassikausi kun odoteltiin Puolison Serkkua vaimoineen, tyypit kun on Tampereella lomalla. Käytiin August Von Trappessa syömässä. Paikka on Hans Välimäen uusi belgialainen bistro & baari. Kokemus oli varsin mukava. Jopa tiistaiksi oli hyvä olla pöytävaraus, sen verran paljon oli porukkaa. Sapuskan sai aika tehokkaasti gluteenittomana, ja ruoka oli tosi maukasta. Paikoitellen erikoisia yhdistelmiä, esim. sinappia juustolautasella, mutta yhdistelmät toimi. Juomapuoli oli mukavan erikoista, perinteistä karjalaa, lapparia tai karhua et sieltä löydä. Kalliit juomat, halvimmillaan siinä 8.50, mutta sinne mennäänkin nauttimaan, ei ryyppäämään. Muutoin selvittiin mukavan maltillisella hinnalla, kolmen ruokalajin illallisesta huolimatta. Ihan kohtuuhintainen paikka, hyvää ruokaa, joten varmasti käydään vielä joskus toistekin. Suosittelen. Jos kuitenkin olet kasvissyöjä, skippaa. Listalla oli tasan yksi kasvisvaihtoehto.

Cold

Viimeinkin "viikonloppukooma" on taas selätetty, ja tunnen oloni taas normaaliksi. Onneksi tänä viikonloppuna ei pitäisi olla mitään bileitä. Ei niin kiva jos lauantaina pitää hauskaa niin torstaina vasta on oma itsensä. Ja tarkennan vielä viime postauksesta, että kyseessä ei siis ole krapula mikä kestää näin kauan. En ole pahoinvointinen tai päänsärkyinen, vaan ennemmin se kilpparivaivainen zombie. Mitään ei jaksa, huvita tai viitsi. Väsyttää, eikä motivaatiota ole oikeastaan mihinkään. Parempi jättää biletykset tarkkaan valittuihin ajankohtiin.

Iloinen asia on, että viimeinkin olen laihtunut hieman. Kilon pudotus voi olla liian aikaista iloita, sillä se kilon-parin nesteiden katoaminen on about se, mihin tähänkin asti olen päässyt. Se jatko on se ongelma, vaikka miten treenaa ja syö terveellisesti, niin mitään ei tapahdu. Mutta kilokin on aina eteenpäin, on aina toivoa. Lääkkeillä olen ollut nyt kaksi kuukautta, korkeammalla annostuksella about kaksi viikkoa. Josko annoksen nosto olisi vähän purrut ja saisin viimein läskiä katoamaan.

Se muuten ärsyttää ihan hulluna, että vaikka tyypit tietää mun sairasvan kilpirauhasen vajaatoimintaa, silti ei oteta tosissaan sitä, että sairaus tekee painonpudottamisesta vaikeaa. Silti ajatellaan, että olen vain laiska pullukka joka vetää iltaisin mättöä naamaan kaksin käsin. Että perinteinen "syöt vain terveellisesti ja liikut" -resepti auttaisi. "Kyllä tolla ruokavaliolla pitäis kilojen karista, varmasti syöt jotain ylimääräistä!" Ei - mun aineenvaihdunta on hidastunut. Vaikka söisin porkkanan päivässä ja liikkuisin kuin hullu, ei se paino siltikään välttämättä laske. Helposti ajatellaan, että nyt kun olen hetken tyroksiinia napsinut, niin kaikki on taas normaalia. Pari nappia ja ongelmaa ei ole?  "Sullahan on lääkitys, eikö homma ole nyt hoidettu?" wrong. Näissä hommissa kestää. Parin kuukauden tyroksiinit voivat tuntua olossa, mutta muut oireet? Painoa on yhä vaikea pudottaa. Tukkaa lähtee siihen malliin että pelkään olevani kohta kalju. Menkat ovat säännölliset, mutta kesto ja määrä ihan mitä sattuu. Ruumiinlämpö on parempi, en ole enää ihan niin hyinen, mutta matala se on yhä. Ja se aivosumu tulee ja menee. Välistä parempi ja välistä on ihan jäätävä jumisumu. Pääsääntöisesti olo on hyvä, mutta olenko terve? En helvetissä. Saa katsoa, mutta en ihmettelisi jos annosta nostetaan taas kontrolleissa sitten toukokuussa. Annostustahan on nostettava pikkuhiljaa, jos kerralla rysäyttää annoksen korkeaksi niin tulee ihan varmasti liikatoiminnan oireita. Mutta nyt mulla on toivoa. Annosta on nostettu ja painokin vähän pudonnut. Merkki paremmasta. Josko tukkakin lakkaisi lähtemästä ennen kaljuuntumista. Onneksi olin alkujaan tosi tuuheahiuksinen, on mistä lähteä.

Ensiviikolla olisi pääsiäisloma. Pääsiäisestä pitäisi tulla aikapankkipäiviä, mutta mä käytän ne samantien. Koska pomo. Ne, jotka haluaisi ylitöitä tehdä, eivät saa, koska tunteja ei ole. Minä, joka haluaisin tehdä minimin, en millään saa vapaalauantaita, koska ei muka olisi tekijöitä. Ellen halua olla 6 viikonloppua putkeen töissä, aikapankkipäivät on käytettävä. Nyt kun on pääsiäisenä pitkä loma, olen varmana sen 6 viikkoa putkeen sitten sen jälkeen. Koska ei muka ole tekijöitä. Ja puolet vinkuu, että haluaisi tehdä ylimääräistä. Yhdelle tarjottiin kuukauden vapaita lauantaita kun nyt on 6 viikonloppua putkeen. Minun kohdalla ei tollaista porkkanaa tarjottu, "Voivoi, tämä ala nyt on tällainen". Ja jos yksi saa toukokuun kaikki lauantait vapaaksi, kuka ne tekee? Muunmuassa minä, kenenkään muun on sitten turha haaveilla toukokuisesta vapaalauantaista, sillä silloin alkaa myös kesälomakausi. No, toukokuussa on porukoiden synttärit, jonka olen jo toivonut. On yksi toukokuinen lauantai, joka on taatusti vapaa. Pomo ei voi olla niin kusipää, että ei antaisi mulle vapaata omien vanhempieni synttärien takia. Mulle raivotaan kun en tee ylitöitä, halukkaiden taas ei anneta. Yep - tosi loogista. Onneksi arkivapaat ovat ihan kiva juttu. Pitää nyt ottaa pääsiäisestä kaikki irti. Ties koska on kaksi vapaapäivää putkeen seuraavaksi. Puoliso on niinikään pääsiäisenä vapaalla. Ei kuitenkaan lähdetä pohjoiseen, vaan ollaan kotona. Suunnitelmissa pitää Scandal -maraton, nukkua pitkään, käydä leffassa ja nauttia yhteisestä ajasta. Ensiviikon torstaina klo 15 jätän sakset narikkaan viideksi päiväksi, ja tirvaisen jos yksikin edes ehdottaa "voisitko vähän leikata?". Joo voin - se maksaa sitten satkun per pää!

The cradle of humankind

Huu, musta on tullut kummi. Tai miksi näitä kirkkoon kuulumattomien kummijuttuja sitten oikeasti pitäisi kutsua. Puolison työkaveri J sai naisensa kanssa pojan torstaina. Työkaveri tosin on hassu tapa viitata herraan, nähdäänhän me kaikki tosiamme enemmän vapaalla mitä herrat töissä. Yksi parhaista ystävistämme. Huomenna mennään moikkaamaan uutta tulokasta, kuvasta katsellen hurjan söpö.

Eilen oli eräs lahtelainen ystävämme yötä, lähti aamusta jatkamaan matkaansa. Neiti kaipasi yöpaikkaa, kun pakkiksella oli erään bändin keikka. Oli outoa heräillä aamusta töihin kun joku nukkuu olkkarissa :D

Tänään olisi tarkoitus syödä hyvin, ja mahdollisesti viettää iltaa ystäväpariskunnan Mr E ja Mrs J -kanssa. Tyypit on ihan mahti seuraa, aina kun niiden kanssa hengaa on jotenkin ylihauskaa. Nauretaan mahat kipeäksi ja millään ei malttaisi lopettaa iltaa. Itse meinasin mennä mehulinjalla, huomenna pitäisi selvitä salille kuitenkin.

Liikunnan ja ruokavalion rytmi on ollut viimeaikoina ihan loistava. Salilla on kivaa, on energiaa liikkua, eikä ole tullut syötyä mitään kiellettyä. Kiva jos paino vähän putoaisi ja vatsa pienenisi, mutta jos niin ei tapahdu niin ainakaan syy ei ole yrityksessä. Eipä se keissi kaljalla ja pitsallakaan pienene. Paino putoaa kun on sen aika. Jutan superdieeteissä kilpparivaivainen mimmi pudotti puolessa vuodessa hurjan kilomäärän, eikä se hänelläkään eihan samaa tahtia pudonnut mitä normityypillä, mutta putosi kuitenkin. Jos hän pystyi siihen, niin pystyn minäkin. Pitää vain jatkaa yrittämistä.

Helvegen

Uhuhuu, viisi työpäivää ja sitten ois talviloma <3

Tai siis ansaittuja vapaapäiviä, eihän mulle tule virallista talvilomaa vielä ensitalvenakaan. Jouluna oli paljon arkipyhiä, joista kertyy vapaapäiviä aikapankkiin. Lisäksi oli kaksi ylityöpäivää, joten 5 kokonaista päivää vapaata. MUN EKA PALKALLINEN LOMA PARIIN VUOTEEN!

Ainoat suunnitelmat ovat Porukoilla käynti ja labrassa kilpparikokeet. Muuten lähinnä nautin olostani! Käydä salilla, lenkkeillä ja levätä. Kesälomaa ois jotain vajaa kolme viikkoa, toivoin sen elokuulle. Pidän loppukesän lomasta, joo saahan sitä odotella, mutta kelit on usein parhaat. Sitäpaitsi välttyy lomakateudelta, "Lomalle lompsis" - tyypit kun hinkkaa lomailoaan vasten sun lärviä, kun oma loma on pidetty jo huhtikuussa ja itse olisit jo uuden loman tarpeessa ennen kuin kesä on edes ohi.

Flunssani on pysynyt aika mietona, vähän räkää ja äänenkäheyttä. Tänään painelen lenkille, huomenna koitan saleilua. tai jos aamusta olo on kovin räkäinen, niin tiistaina sitten.

Parempi ryhdistäytyä näitten elintapojeni kanssa, aika keskittyä terveyteen ihan kokonaisvaltaisesti. Lakata käyttämästä sairautta tekosyynä mässäämiseen "Mulla on kilppari, en laihdu helpolla joten miksi ees yrittää". Mun perfektionistisessa päässänihän on vain kaksi moodia. Joko laihdutat ja saat tuloksia, tai sitten et, ja syöt mitä lystäät. Jotenkin en näe sitä vaihtoehtoa, että voi sitä sapuskoissa olla kevyt ja terveellinen vaikka ei laihtuisikaan. Tiedän että on se välimuotokin. Ei tarvi vetää fitnessdieettiä tai syödä kuin porsas. Tiedän että se välimuoto on, mutta en vain osaa sitä. Ei määrän tarvi olla mitään laihdutuskaloreita, se laatu merkkaa. Mutta mun mielessänihän on turha "kiduttaa" itseään ja kieltää herkut jos ei edes laihdu. Ööh, terveys?!? Ei se pitsa, suklaa, hampparit ja kermapasta hyvää tee laihdutti tai ei. Musta on vaan tullut paljon luovempi tyyppi herkkujen suhteen nyt kun on vehnättömällä. Hampparit on maukkainta tehdä itse. Pitsa on parasta itsetehtynä, ja nyt en enää voi edes tilata sitä, joten tehdään tosiaankin aina itse.

No olen tehnyt jo jotain muutoksia. Vaihdoin kahvin makeutustabletit kookossokeriin, kaurapuuron aspartaamimehukeiton marjoihin ja kookosöljyyn ja vähensin rutkasti limunjuontia. Yllättäen, mun makeanhammasta ei ole kolottanut yhtä pahasti mitä ennen. Limppari tulisi jättää pois arjesta kokonaan. Mun suhde kokis zeroon tai pepsi maxiin alkaa käymään taas liian läheiseksi. En aio linnottautua neljän seinän sisään ja vältellä juhlia ja ihmsiä, aion kyllä pitää hauskaa. Mutta joka viikonloppuista se juhiminen ei saisi olla. Nyt ei ole ollut edes juhlia, vaikka eväät ovat sen mukaiset olleetkin. Joo yritys hyvä kymmenen vol. 101.

Dream a little Dream

Hyvää myöhästynyttä ystistä tyypit.

Puolisoni intoutui leipomaan laskiaispullia viikonloppuna. En voinut vastustaa, vaan sorruin vehnätuotteeseen, vain tajutakseni alkuviikosta että millainen iso virhe se oikein oli. Luoja mikä olo on ollut koko alkuviikon! Aluksi hieman epäileväinen Puolisokin uskoo viimein, että mun on parempi pysyä erossa kaikesta vehnään liittyvästä.

Viikonlopun suunnitelmiini kuuluu lähinnä lauantain työpäivä ja flunssan parantelua. En ollut edes edellisestä ihan toipunut, kun sain työkaverilta uuden flunssan. Kurkku kipeänä jälleen, ääni hyvää vauhtia katoamassa. Työkaveri on kuiskaillut koko viikon, kun ääntä ei vaan lähde. Kiitos, nyt se on minulla. Ja minähän paukautan saikkea jos yhtään olo huononee!

Meillä pitäisi olla Puolison kanssa talviloma samaan aikaan. Piiitkästä aikaa! Puoliso ei nimittäin vaihdakaan työpaikkaa, sai nykyiseltä pomoltaan sen verran kovan tarjouksen. Ylennys, enemmän euroja yms. Sellainen tarjous, että toista samanlaista ei tule ikänä mistään saamaan. Plussana, lomat säilyy. Ainoa, että eräs Puolison työkavereista sai juuri kuulla sairastavansa kivessyöpää. Edessä siis sairaslomaa, eikä siksi ole ihan varmaa, että miten tuo meidän yhteinen lomaviikko onnistuu. Tärkeintä että tyyppi tulee kuntoon. Tyyppi on vain vähän päälle parikymppinen, ja ihan ystäväksikin laskettu. Pistää surulliseksi moiset asiat. Ja sai minut välittömästi huolestumaan Puolison kivesten kunnosta, vaikka toinen ei ole mitään valitellutkaan.

Minua alkaa vähän jännäämään tulevat labrat ja lääkäri. Entä jos se ei vahvistakaan diagnoosia vaan nappaa lääkityksen pois? Monia vastaavia tapauksia on. "Arvot viitteissä, sulla ei ole vajista". Tosin, miksi se antaisi koelääkityksen, jos ei olisi valmis tekemään sen perusteella johtopäätöksiä? Huvikseen? Potilasta miellytääkseen? Tuskin. Kun voin kuvitella, että labroissa tuskin mitään ihmeellistä näkyy. Jos jossain, niin varjoarvoissa, mitä ei ekalla kerralla otettu. Tosin, pitänee tiedustella lisää autoimmuunisairauksista. Ovat periytyviä, ja jos on yksi, on helpolla suvussa muitakin. Kilpparia ei tietääkseni ole, mutta reumaa, psoria ja suolistosairautta kyllä. Mikä minua vaivaa, on että koska suvussa on muita autoimmuunisairauksia, voiko kilpparin vajis olla minulla perityvänä siitä syystä? Että suvussa ei välttämättä ole välittömästi muita kilpparin vajiksia, riittääkö että on yleensä autoimmuunisairauksia suvussa? Olisi vaan kiva tietää. Jos on perinnöllinen, olisi hyvä olla kokonaan gluteeniton. Jos taas tulehdusperäinen vajis, vehnä riittää.

Siren Charms

Viikonloppu vaihtui maanantaiksi, mutta olen viikonlopun jäljiltä tosi hyvällä tuulella. Puoliso päätti yllättää minut perjantaina. Iltavuorosta lähdettyäni Puoliso soitti ja tiedusteli, että missä olen, sillä meillä on pöytävaraus Saludiin parin tunnin päästä. Olin hypätä ilosta ilmaan, siitä on nimittäin just niin kauan kun ollaan yhdessä oltu ravintolassa. Mukaan tuli Puolison työkaveri J naisensa kanssa, samat tyypit joiden tulevan lapsen kummeja ollaan ja joiden kanssa oltiin uusivuosikin.

Saludin taso on parantunut huimasti sitten viime visiitin, josta alkaa olla yli kaksi vuotta. Ruokalista oli mielenkiintoinen ja sapuska uskomattoman hyvää. Palvelu ihan loistavaa. Ihan pakko mennä uusiksi! Lauantaina käytiin leffassa, katsastettiin Interstellar. Olen viimevuosina alkanut lämmetä scifileffoille, ja tykkäsin tästä. Enkä siis vain siksi, että pääosassa oli McConaughey. Suosittelen <3

Irstauden Ilosanoma

Juhlittiin tosiaan eilettäin Puolison synttäreitä. Säntäilin töiden jälkeen kiiruulla kauppaan ja alkoon, ja kotio tälläytymään. Tyyppejä alkoi ilemstyä siinä seiskan maissa. Istuttiin meillä iltaa, nautittiin juustokakkua, suolaisia naksuja ja alkoholia. Laulettiin, kitaroitiin ja kuunneltiin musiikkia. Ja naurettii niin että nyt on olo kuin ois vatsalihastreenin tehnyt.

Puolison pari työkaveria joivat itsensä pöydänalle pullollisella kasikymppistä Viru Valge -viinaa ja häipyivät taksilla kotiin harjoittamaan Norjan puhumista. Me muut suunnattiin sitten puoliltaöin baariin. Kaikki oltiin about selvinpäin, mutta Amadeuksen poken mukaan pojat oli liian kännissä. Justjust, tultiin siihen tulokseen, että meillä nyt vaan oli selvästi liian kivaa. Poke kuitenkin näki meidät pihalla nauramassa about kaikelle, pitävän hauskaa. Ehkä ulkopuolisen silmistä se käytös voi vaikuttaa siltä, että osa on ihan turpa täys. Mentiin sitten Dog's Homeen (Miten hitossa toi pitäs taivuttaa? Home:n, Home:iin?). Siellä näin ystäväni Mr A:n, jota en olekaan nähnyt sitten Lumouksen. A on mahtava tyyppi, mutta mieleltään hieman melankolinen ja herkkä, toivottavasti sain piristettyä ja parannettua hänen maailmaansa edes vähän. Hetken mietittiin Dogsin suljettua ovensa, että klubi vai kebab, ja vastaus oli kebab. Itse katselin vierestä pepsi maxin kanssa, eipä ollut nälkä. Kerrankin. Taksijonon kautta himaan nukkumaan. Ja muuten. Taksijonoista järkevin on linja-autoasemalla, siinä on suurin vaihtuvuus. Keskustan taksitolpalle ei tuu ikänä takseja. Taksikuski vahvisti päättelyn, ei siinä kannata jonottaa.

Kerrassaan onnistunut ilta, sillä ei ole krapulasta tietoakaan. Herrat M ja E olivat loistoseuraa, naurettiin itsemme kipeiksi. Tänään otan rennosti, katson sarjoja ja leffoja ja nautin vapaastani.

I.M. Sin

Sain tänään kuulla spirometrian tulokset, ihan normia olivat. Keuhkoni ovat tilavuudeltaan ihan tavalliset, eikä mitään astman oireita ollut havaittavissa. Huojentavaa, että kaikki on ok, oonhan ollut tervakeuhko tosi pitkään.

Viikonloppuna olin lauantaina töissä, ja muutoin aikalailla kotosalla. Sunnuntaina kuitenkin pariskunta E & J yllätti pyytämällä meitä syömään kanssaan, ja huristeltiin sitten bussilla Hooksiin siiville. Ja hieno sunnuntai-iltapäivähän siitä muodostui. Oli mahtavaa viettää aikaa samanhenkisten tyyppien kanssa, kikatella porukalla tyhmille jutuille, joita ei muut tajua. Tuli taas sellainen olo, että enhän minä ole yksin. Onhan minulla ystäviä. On yhä tyyppejä, jotka haluavat viettää kanssamme aikaa, vaikka ei enää säntäilläkään baareihin. Oli kyllä kivaa, ja porukalla tuumittiin, että uusiksi on pakko ottaa piakkoin!

Samalla tuli todettua oma chilinsietokyky aika rautaiseksi. Suicide-vahvuuden siivet eivät nyt niin tulisia olleetkaan. Ja siitä seuraava olisi naga. Olen tosin nauttinut syksyn mittaan aika chilisiä sapuskoja, ja lasagneenkin upotin 1 jalapenon, 2 lemon dropia ja 2 aiji crystalia (lemonin ja aijin vahvuudet siinä seiskan luokkaa..) + rutkasti poppiksen chilisoosia. Ja tuloksena siis minusta sellai mukavan mausteista sapuskaa. Ihan vakavissani teen seuraavan chili con carnen nagasta, sillä millään muulla en saa siitä tarpeeksi tulista. Joo en oo ihan normaali, älkää vaan syökö mun kokkailuja :D. Mun sapuskoista lähtee normiruuasta pitäviltä tukka päästä, sillä mähän heitän chiliä ihan kaikkeen.

Puolisoni täyttää sunnuntaina 33. Nyt on jääkaappi täynä juustokakkuaineita, sillä perjantaina olisi tarkoitus kahvitella ja kakutella erinäisten ihmisten seurassa. Ilmeisesti Puolison ajatuksena ei ole mitään Megapartyja pitää, mutta ihan pientä kivaa kyllä. Pitänee huomenna siis siivota ja auttaa Puolisoa sen juustiksen teossa. Mulla on viikonloppuvapaa, ajattelin käväistä lauantaina Radiokirppiksellä. Nauttia vapaapäivästä täysin siemauksin, sillä seuraava viikonloppu pitää suunnata Raisioon. Ajattelin houkutella Veljeäni perjantaina viihteelle, sillä lauantain kirppiskierros ei onnistu, kun pyhä on. Tehään kirppisreissu sunnuntaina, joten voin nukkua la ihan rauhassa pitkään.

M.I.N.E

Viikonloppu meni aika normaaleissa merkeissä. Useampi aspiriini taittoi migreeniä siedettäväksi, joten  Puoliso & Ystävä aloittelivat meillä saunan parissa, siirtyivät sitten baariin yhdentoista korvilla. Itsehän jäin kotio nukkumaan, lauantain työvuoro kutsui. Sunnuntaina ei tehty sitten niin mitään. Ja hyvä niin, sillä jos mulla on vain yksi viikonlopun päivä vapaana, en silloin tahdo tehdä yhtikäs mitään!

Tänäkin lauantaina olisi töitä, joten tulee toinen vähän rauhaisampi viikonloppu. Meillä lyhenee työaika 8 tunnista 7.5 tuntiin, joten mun työpäivät lyhenee ensiviikosta alkaen. Kiva päästä aiemmin kotiin tai mennä vähän myöhemmin, mutta menetetään pekkaset, eli ne ihanat "ylityövapaat" jotka mahdollistavat pienet palkalliset lomailut. Nyt pitää ottaa palkatonta. Pyhpöh. Koeaikanikin loppui, joten olen nyt sitten työyhteisöni täysivaltainen jäsen. Ja edelleen huippuonnellinen siitä, että mulla on työpaikka.

Tänään oli työhöntulotarkastukseen liittyvä spirometria, eli keuhkojen tilavuusmittausta. Kävin puhaltelemassa anturiin, ja viikonpäästä selvinnee, että olenko normaali vai kenties astmaatikko. Osalle työkavereista on tullut astmatuomio, mikä sinänsä on jännä. Eräänkin kohdalla ei nimittäin ikänä uskoisi,  mimmihän on sporttaaja! Hoitaja kuitenkin sanoi, että puhaltelin ihan viitearvojen mukaan, eli ilmeisesti juuri siten miten 31-vuotiaan naisen olettaisikin. Pitkäkestoisesta röökaamisesta ja huonosta aerobisesta kunnosta huolimatta.

Sain joululauantain vapaaksi, joten jouluna olisi tiedossa mahtavaa lomaa akselilla keskiviikko-sunnuntai. Pitäisi piakkoin varailla autokin jouluksi. Mä niin rentoudun! No ok, otan ehkä yhden setin bilekuteita mukaan, päädytään kuitenkin Siitariin (vaalan ainoa baari) viimeistään tapanina. Vois ostaa joulukalenterin, tulisi loma nopeammin :3

Huomenna on vapaapäivä, mutta minä idiootti olen hamstrannut itselleni erinäisen läjän asioita. Aamusta olisi lääkäriaika, siitä pankkiin hakemaan uusi maksukortti, iltapäivästä sitten suuhygienistille. Yay. Siinä mulla vapaapäivää, säntäillä ympäri Tamperetta hoitamassa asioita.

Kärsi

Tultiin just Vaalasta. Ja haluan takaisin. Niin kovaa että itkettää. Ylihuomenna töitä. En halua, tahdon Ouluun!
Eimullamuutakiitoshei!

Sacrifice

Sunnuntai ja jonkinasteinen krapulapäivä. En enää hirveämmin alkoholia käytä, mutta eilettäin oli sellai olo, että tarvitsin kunnon alkoholinhuuruista eskapismia.

Olin lauantain töissä, mutta illasta oli Bella Morte -goottiklubi. Käytiin ensin Puolison ja parin kaverin kanssa Kustaa kolmosessa parilla, ja siitä Laternaan klubille. Tanssilattiaa tuli tampattua Puolison kanssa, juotua jonkun verran ja turistua kaverien kanssa. Puoliso katosi puolen yön jälkeen kotio hammassärkyisenä, itse vielä jäin. Kahden korvilla väsymys ja alkoholi alkoi viemään voimat ja suuntasin Puolison viereen unille.

Ilta oli mukava, ja tänään vielä mukavampaa katsella kauhuleffoja yhdessä. Kaipasin kunnon irtiottoa työdraamoista yms, ja homma toimi, sain pitää vähän hauskaa. Nyt voinkin uppoutua takaisin arkeeni ja tavalliseen elämääni. Hautautua leffojen ja kirjojen ääreen sekä kumppanin syliin. Satunnainen biletys on jees, mutta aamuinen hedari muistutti minua hyvin siitä, miksi en yleensäkään juo. Vaikka oli kivaa, niin ilta muistutti minua hyvin siitä, että miten paljon oikeastaan nautin kotona olosta ja alkoholittomasta elämästä. Onneksi nyt hetkeen ei ole mitään tiedossakaan.

Edit:

Joo ei vittu kännäystä enää ikänä. Eipä alkoholi oo ikinä mun vatsalle sopinut, ja vuosien varrella on vain pahentunut vatsanväänteet... Ei pysy edes vesi sisällä kun kaikki tulee toisesta päästä ulos ihan saman tien. Onneksi ei okseta, ois vähän ongelmia siinätapauksessa! Mikään ei ole tän arvoista. Pahinta on tietää, että ei tämä huomiseksi ohi ole. Helpottuu hieman varmasti, mutta vessan lähellä on oltava töissäkin. Yay.