Maanantai on kuvioissa ja hieno viikonloppu takana. Meillä oli perjantaina pöytä Astorissa, ja oli kyllä hyvä kokemus. Palvelu ystävällistä ja ruoka tosi hyvää. Annoksetkin sopivan kokoisia. Mennään ihan varmasti toisenkin kerran, en voi kuin suositella lämpimästi. Astorista siirryttiin Bub kaksiin kasvoihin "nauttimaan" maailman pahinta lonkeroa, Helsinkiläinen lonkero -nimellä kulkevaa myrkkyä. Bubi oli super täysi, ja lonkero järkkyä, joten siirryttiin ihan perinteiselle Bub K:hon. K:ssa tuli poikkeamaan ystävämme A. En ole häntä nähnytkään sitten jonkun Bella Morten tai Lumouksen.... Liian kauan aikaa sitten. Lopulta mentiin bussilla kotio.
Lauantaina oli vähän päänsärkyä, mutta muuten ok olo. Iltapäivästä käytiin hakemassa meidän sormukset. Muutoin viihdyin Midsomerin Murhien parissa ihan kotosalla, sunnuntai meni vähän samoissa merkeissä.
Häiden ajankohtakin alkaa valjeta. Tarkkaa päivää ei ole, mutta ensi talvena kuitenkin. Ihan siksi, että mun porukat tekee töitä kesällä. Paikka: Tampere. Varaillaan jokin kiva ravintola tarkoitusta varten, jossa ihan siis aterioidaan. Maistraattihommat ovat sitten erikseen. Jatkoja saatetaan ajatella sitten jossain keskustan hotellin tuntumassa nuorison kesken. Kutsuttuina lähinnä siis Puolison perhe ja oma perheeni, sisältäen sisarusten kumppanit. Häiden juhlintaa, mutta pienessä kaavassa ja ei ees niin perinteisesti.
Haluan kuitenkin vähän panostaa, joten jokunen kilo on aikeissa kadottaa (morsiusdieetti here I come?) ja tukkaani tosiaan kasvatellaan. Mutta tässäkin taas maltilla, ei mitään mekkotavotteita (enhän edes aio pukeutua valkoiseen) vaan siivoan ruokavaliotani lähemmäs clean eating -periaatteita. Ei se määrä vaan se laatu. Saan syödä just niin paljon kun haluan, kunhan se on oikeanlaista evästä. Joo aloittelin jokunen viikko sitten, mutta muutin systeemiä nyt vähän. Ei oikein sovi mulle enää noi "syö x määrä kaloria tai 100 g prodea 50 hiilaria " -ohjeet, kun nälkä tulee jo rajoittamisen ajattelustakin. Tuntuu että vaikka halua olisi, niin keho ja mieli heittää vastaan ihan heti kun ajattelenkin että jotain pitää rajoittaa. Ehkä on aika sitten vaihtaa systeemiä.
Tukka nyt onneksi kasvaa yrittämättäkin, on yllättävän pitkä jo.. Värjäilin sen sunnuntaina ruskeaksi, ja nyt saa puljailu loppua. Saa kasvaa rauhassa ja parempi kuntoiseksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiukset. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. maaliskuuta 2016
lauantai 16. tammikuuta 2016
The Phoenix of the Molotov
Ihan hyvinhän mun tukkaprojekti meni. Lopputulos oli aikas tumma, ensin sitä vihreää sai oikein hakea. Puoliso sanoi, että sen tajuaa jos tietää hakea. Pari pesua myöhemmin, niin johan näkyy vihertävä. Juurikin sellai mitä hain, tummanvihreä. Ja tää jatkojen irroitus oli paras temppu ikinä. Ihan loisto tukka nyt. Mitä nyt varmasti tarvii puljata ton vihreän kanssa. Nää on tiivistyneetkin just fine.
Muutoin elo sujuu juuri kuten ennenkin, töitä ja sitä tavallista arkea. Ei mitään uutta auringon alla. Elo on varsin mukavaa. Säästökin sujuu. Joulu teki pienen kulunotkahduksen, mutta se nyt oli tiedossa. Pankkiin päästään näillä näkymin kesä-syksy -akselilla. Mutta asiat sujuu kuten suunniteltu. Helmikuussa on parit hipat, pitänee huomioida säästämisessä. On mm. työpaikan vuoden alottajaiset, ryyppäystä työkamujen kanssa. Hommaan osallistunee (tai siis on ainakin mahdollisuus osallistua) kaikki Pirkanmaan ämroomilaiset. Saattanee olla ihan mukavaakin.
Töissä ihan imartelevaa, että sekä Pirkkala että Hervanta haluaisi mut tiimiinsä. Kivaa. Se kuitenkin vaikutti vähän mun mielialaan, että Nokian porukan kanssa ei toiminut, ja olin vähän down siitä. Että mussa on pakko olla jotain vikaa, kun en sopinut Hiusmestaan, enkä sitten Nokiallekaan. Onneksi sovin jonnekin, vika ei välttämättä ollutkaan minussa, että olisin vääränlainen. Hiusmesta nyt on ihan oma lukunsa muutenkin, mun jälkeen sieltä on lähtenyt nyt kaksi työntekijää. Ja ainoa paikka ever, jossa tunnollisuus on huono juttu. Että on huono homma kun olen niin tunnollinen työntekijä. Onneksi nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt paikkani, tai siis ainakin oikean firman jossa olla töissä. Odotan tulevaisuutta innolla.
Muutoin elo sujuu juuri kuten ennenkin, töitä ja sitä tavallista arkea. Ei mitään uutta auringon alla. Elo on varsin mukavaa. Säästökin sujuu. Joulu teki pienen kulunotkahduksen, mutta se nyt oli tiedossa. Pankkiin päästään näillä näkymin kesä-syksy -akselilla. Mutta asiat sujuu kuten suunniteltu. Helmikuussa on parit hipat, pitänee huomioida säästämisessä. On mm. työpaikan vuoden alottajaiset, ryyppäystä työkamujen kanssa. Hommaan osallistunee (tai siis on ainakin mahdollisuus osallistua) kaikki Pirkanmaan ämroomilaiset. Saattanee olla ihan mukavaakin.
Töissä ihan imartelevaa, että sekä Pirkkala että Hervanta haluaisi mut tiimiinsä. Kivaa. Se kuitenkin vaikutti vähän mun mielialaan, että Nokian porukan kanssa ei toiminut, ja olin vähän down siitä. Että mussa on pakko olla jotain vikaa, kun en sopinut Hiusmestaan, enkä sitten Nokiallekaan. Onneksi sovin jonnekin, vika ei välttämättä ollutkaan minussa, että olisin vääränlainen. Hiusmesta nyt on ihan oma lukunsa muutenkin, mun jälkeen sieltä on lähtenyt nyt kaksi työntekijää. Ja ainoa paikka ever, jossa tunnollisuus on huono juttu. Että on huono homma kun olen niin tunnollinen työntekijä. Onneksi nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt paikkani, tai siis ainakin oikean firman jossa olla töissä. Odotan tulevaisuutta innolla.
lauantai 9. tammikuuta 2016
Fish
Ratkaisin tukkaongelmani, nappailin loputkin jatkot pois. Haluan kasvatella omat takkuni ihan rauhassa, ilman jatkoja. Haluan itsellenikin sellaisen kivan "takkutimeline" -kuvakokoelman, että mistä lähdettiin ja missä ollaan. Jos on jatkot, sellaista ei kehity. Ja onhan tää nyt siistimpi näin kun ei oo muhkuraisia jatkoja, ainoastaan omat sileät takut. Ja nää kuitenkin menee kiinni, niin ei oo töissä propleema.
Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D
Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Catgroove
Huoli äidistä on tasaantunut positiiviseksi uskoksi. Olen varma, että äiti tulee kuntoon, kasvain löytyi kuitenkin hyvissäajoin, ja on kovin pieni. Olen kuitenkin hyperiloinen, että pääsen käymään vanhemmillani pian.
Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.
Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...
Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!
Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.
Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.
Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.
Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...
Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!
Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.
Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Tears of a Star
Viikko jälleen loppupuolella, juhannuskin ihan ovella.
Viime viikonloppuna tulikin pidettyä vähän hauskaa. Etkoiltiin Puolison kanssa perjantaina ihan kotosalla, josta suunnattiin Kivenheittoon kavereita tapaamaan. Kivenheitosta matka jatkui Montun kautta Glorian alakertaan, ja siitä kotiin. Ilta oli kiva, tuli nähtyä kasa kavereita ja tutustuttua muutamaan uuteenkin. Lauantaina koomattiin kotona, mutta krapulatta.
Seuraava hauska onkin sitten juhannuksena, sillä tämän viikon ollaan kumpikin töissä. Ikävä pohjoiseen, saa katsoa millainen Oulukaipuu taas iskee. Maanantaina on sitten järkky vitutus, aamuvuoro töissä ja kiva juhannus takana, ei sitä oikein voi ajatella että jee!
Tänään pitäisi päähäni ilmestyä teippipidennykset. Katsotaan mitä tulee, en ole todellakaan mikään pidennysekspertti, joten en ole ihan vakuuttunut, että onko mulla kaikki materiaalit ok, hiusta tarpeeksi jne. Noh, se selviää. Se on kuitenkin vain hiusta, voi varmasti fiksailla ja säätää jälkikäteenkin. Joo, olen kampaaja. Ja ei, kaikki kampaajat eivät ole eksperttejä kaikissa hiusasioissa. Mulla on kaksi heikkoutta: kampaukset ja pidennykset, joista jälkimmäisiä en tee sitten lainkaan.
Yksityisen kampaamokoulun heikkous on juuri nuo vähän harvinaisemmat jutut, kuten kampaukset ja pidennykset. Kampauksiin pitää melkeen olla luontainen kyky ja "visio" kun niitä tekee. Voi joo harjoitella ja olla hiton hyvä, mutta tarvitaan siinä sitä näkemystäkin, luomiskykyä. Koululla ei edes harjoiteltu juurikaan, kampausasiakkaat meni niille tytöille, jotka olivat luontaisesti siinä hyviä. Pidennykset oli kokonaan sivuseikka kouluaikana, vähän koitettiin johonkin tekopäähän, mutta en ole eläessäni tehnyt yhtäkään pidennystä kenenkään hiuksiin.
On muuten harvinaisen ärsyttävää. Kun ajatellaan, että kampaajana olen tietysti hyvä ihan kaikessa hiuksiin liittyvässä, ja että jos joku vähän valittaa hiustenlähtöä tai hilsettä, osaan nimetä juuri The Syyn kyseiseen vaivaan. Tai tämä klassikko: "Leikkaa sellainen malli joka mulle sopii" ... Ja sitten ei vaivauduta yhtään erittelemään, että lyhyttä, puolipitkää vai millaista, yhteen päähän kun sopii kymmenittäin eri malleja. "No sellanen ku sopii, sähän se ammattilainen olet!" Niinpäniin.
Pidennysoperaation lisäksi tänään ei ole ohjelmassa about mitään. Puolisokin päivystää, ja oli juuri koko yön töissä, joten me pysytellään kotona ja löhöillään. Meidän elämä, ah niin värikästä!
Viime viikonloppuna tulikin pidettyä vähän hauskaa. Etkoiltiin Puolison kanssa perjantaina ihan kotosalla, josta suunnattiin Kivenheittoon kavereita tapaamaan. Kivenheitosta matka jatkui Montun kautta Glorian alakertaan, ja siitä kotiin. Ilta oli kiva, tuli nähtyä kasa kavereita ja tutustuttua muutamaan uuteenkin. Lauantaina koomattiin kotona, mutta krapulatta.
Seuraava hauska onkin sitten juhannuksena, sillä tämän viikon ollaan kumpikin töissä. Ikävä pohjoiseen, saa katsoa millainen Oulukaipuu taas iskee. Maanantaina on sitten järkky vitutus, aamuvuoro töissä ja kiva juhannus takana, ei sitä oikein voi ajatella että jee!
Tänään pitäisi päähäni ilmestyä teippipidennykset. Katsotaan mitä tulee, en ole todellakaan mikään pidennysekspertti, joten en ole ihan vakuuttunut, että onko mulla kaikki materiaalit ok, hiusta tarpeeksi jne. Noh, se selviää. Se on kuitenkin vain hiusta, voi varmasti fiksailla ja säätää jälkikäteenkin. Joo, olen kampaaja. Ja ei, kaikki kampaajat eivät ole eksperttejä kaikissa hiusasioissa. Mulla on kaksi heikkoutta: kampaukset ja pidennykset, joista jälkimmäisiä en tee sitten lainkaan.
Yksityisen kampaamokoulun heikkous on juuri nuo vähän harvinaisemmat jutut, kuten kampaukset ja pidennykset. Kampauksiin pitää melkeen olla luontainen kyky ja "visio" kun niitä tekee. Voi joo harjoitella ja olla hiton hyvä, mutta tarvitaan siinä sitä näkemystäkin, luomiskykyä. Koululla ei edes harjoiteltu juurikaan, kampausasiakkaat meni niille tytöille, jotka olivat luontaisesti siinä hyviä. Pidennykset oli kokonaan sivuseikka kouluaikana, vähän koitettiin johonkin tekopäähän, mutta en ole eläessäni tehnyt yhtäkään pidennystä kenenkään hiuksiin.
On muuten harvinaisen ärsyttävää. Kun ajatellaan, että kampaajana olen tietysti hyvä ihan kaikessa hiuksiin liittyvässä, ja että jos joku vähän valittaa hiustenlähtöä tai hilsettä, osaan nimetä juuri The Syyn kyseiseen vaivaan. Tai tämä klassikko: "Leikkaa sellainen malli joka mulle sopii" ... Ja sitten ei vaivauduta yhtään erittelemään, että lyhyttä, puolipitkää vai millaista, yhteen päähän kun sopii kymmenittäin eri malleja. "No sellanen ku sopii, sähän se ammattilainen olet!" Niinpäniin.
Pidennysoperaation lisäksi tänään ei ole ohjelmassa about mitään. Puolisokin päivystää, ja oli juuri koko yön töissä, joten me pysytellään kotona ja löhöillään. Meidän elämä, ah niin värikästä!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Where do we draw the line?
Vapaa viikonloppu edennyt sunnuntaihin. Onneksi on edes kaunis päivä!
Eilettäin oli kummipojan nimiäiset, ja ihan jeeshän ne meni. Tilaisuus oli tosi vapaamuotoinen, lähinnä syötiin ja kahviteltiin ja ihailtiin päivän Päähenkilöä. Minulla on joku outo kyky saada pieni Kummipoika nauramaan, tyyppi aina naureskelee ja hymyilee mulle kun yhtään huomioin häntä :).
Sinänsä jännää olla tollai tilaisuudessa. Kaverin suku + minä ja Puoliso. Tyypit kattoo meitä vähän outona, osa oli etukäteen meidät tuominnutkin että "ei työkaveri voi olla kummi!" J piti päänsä, että meistähän tulee kummit, sillä näkeehän se meitä enemmän ja huomattavasti useammin mitä sukuaan. Me voidaan olla läsnä arjessa, siinä missä suku lähinnä erityistilaisuuksissa.
Pitkästä aikaa viikonloppu kun ei ryypätty tai tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Kummeilun lisäksi ollaan aikalailla oltu vain kotosalla. Hyvä niin, ryyppäys vie kaikki rahat. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tuleville viikoille, sekin on yksinomaan vain hyvä asia.
Viikolla tuli käytyä Liitossa, tyypit oli ihan sitä mieltä että irtisanomiseni on laiton. Kysyivät että mitä haluan. "Kyllä me saadaan sulle sun työpaikka takaisin, eri asia on että haluatko sitä?". Niin. Työpaikka = Rahaa ja minä <3 Raha, mutta jos koulu oli iso kasa paskaa, niin tää on vähintäänkin pieru. Vastasin, että joo kyllä mä toisia töitä haen, mutta haluan lähteä omilla ehdoillani, en tuollai että irtisanotaan syillä millä tahansa. Että haluan vähän aikaa duuninhakuun. Liitosta sanoivat soittelevansa pomolleni torstaina, mutta loppuviikosta ei pomosta kuulunut mitään. Katsotaan mikä on vastaanotto huomenna kun menen aamuvuoroon. Krokotiilinnahka, se pitää kasvattaa ja pian!
Hiusala. Mikä vittu sitä oikein vaivaa? Duuni toisensa jälkeen on ihan käsittämätöntä paskaa. Tampereen kaikki duunipaikat ovat toinen toistaan pahempia. Polkevat työntekijän oikeuksia, pomot ovat sadistisia ja työkaverit ihan järkyttäviä persereikiä. Selkäänpuukotusta, työpaikkakiusaamista, Vittumaisia pomoja... Diva on jopa liitossa mustalla listalla työntekijöiden kohtelusta. Sittarin hiustalolla on ihan kusinen maine, työkaverit ja pomot syyttelevät ja kiusaavat, kukaan viihdy siellä paria päivää pidempään. Ämroomille on ikä- ja naamaraja. Palkkaavat vain kauniita nuoria naisia. Yli kolmekymppisiä ei palkata elleivät ole about hiusguruja ja kilpailuissa menestyneitä. Jopa mun nykyinen paikka on huonomaineinen, Liitossa sanottiin että tuttu juttu on, ja ymmärrän miksi koulun entinen pomo vähän irvisti kuultuaan työpaikastani. Ainoat paikat joilla on jees maine ovat vuokratuolimestoja. Niin ja se Ha(i)rlekiini, ainoa mistä ei ihan suoranaista schaibaa ole tarjolla, pomot hyppyyttävät ja luottavat liikaa vanhoihin työntekijöihin. Niin ja juoruja paikan laadusta suhteessa hintatasoon on aika paljon.. Hairstore meni konkkaan joten ei siitä sen enempää, asiakkaat valittivat palvelusta, työntekijät nenäkkäitä. Että hienoa olla kampaaja, valitse näistä sitten.
Mun täysi fiilis on se, että vaihdan alaa. Palaan takaisin merkonominhommiin, sihteeri, assari, mitä vain paperinpyöritystä. Vaikka vittu varastotyttö, ihan mitä muuta tahansa. Taistelen duunini pitämisestä sen vuoksi, että tosiaan saan sitä hakuaikaa. Heinäkuussa aloitan haun todella (jotta ehdin pitää vähän lomaa...), ja haen niin kauan että joku sopiva paikka löytyy. En jousta takaisin hiusalalle. Jos taas käy niin, että liitto ei saa tapeltua työpaikkaani takaisin, käytän ansiosidonnaisaikani johonkin kurssitukseen/koulutukseen.
Eilettäin oli kummipojan nimiäiset, ja ihan jeeshän ne meni. Tilaisuus oli tosi vapaamuotoinen, lähinnä syötiin ja kahviteltiin ja ihailtiin päivän Päähenkilöä. Minulla on joku outo kyky saada pieni Kummipoika nauramaan, tyyppi aina naureskelee ja hymyilee mulle kun yhtään huomioin häntä :).
Sinänsä jännää olla tollai tilaisuudessa. Kaverin suku + minä ja Puoliso. Tyypit kattoo meitä vähän outona, osa oli etukäteen meidät tuominnutkin että "ei työkaveri voi olla kummi!" J piti päänsä, että meistähän tulee kummit, sillä näkeehän se meitä enemmän ja huomattavasti useammin mitä sukuaan. Me voidaan olla läsnä arjessa, siinä missä suku lähinnä erityistilaisuuksissa.
Pitkästä aikaa viikonloppu kun ei ryypätty tai tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Kummeilun lisäksi ollaan aikalailla oltu vain kotosalla. Hyvä niin, ryyppäys vie kaikki rahat. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tuleville viikoille, sekin on yksinomaan vain hyvä asia.
Viikolla tuli käytyä Liitossa, tyypit oli ihan sitä mieltä että irtisanomiseni on laiton. Kysyivät että mitä haluan. "Kyllä me saadaan sulle sun työpaikka takaisin, eri asia on että haluatko sitä?". Niin. Työpaikka = Rahaa ja minä <3 Raha, mutta jos koulu oli iso kasa paskaa, niin tää on vähintäänkin pieru. Vastasin, että joo kyllä mä toisia töitä haen, mutta haluan lähteä omilla ehdoillani, en tuollai että irtisanotaan syillä millä tahansa. Että haluan vähän aikaa duuninhakuun. Liitosta sanoivat soittelevansa pomolleni torstaina, mutta loppuviikosta ei pomosta kuulunut mitään. Katsotaan mikä on vastaanotto huomenna kun menen aamuvuoroon. Krokotiilinnahka, se pitää kasvattaa ja pian!
Hiusala. Mikä vittu sitä oikein vaivaa? Duuni toisensa jälkeen on ihan käsittämätöntä paskaa. Tampereen kaikki duunipaikat ovat toinen toistaan pahempia. Polkevat työntekijän oikeuksia, pomot ovat sadistisia ja työkaverit ihan järkyttäviä persereikiä. Selkäänpuukotusta, työpaikkakiusaamista, Vittumaisia pomoja... Diva on jopa liitossa mustalla listalla työntekijöiden kohtelusta. Sittarin hiustalolla on ihan kusinen maine, työkaverit ja pomot syyttelevät ja kiusaavat, kukaan viihdy siellä paria päivää pidempään. Ämroomille on ikä- ja naamaraja. Palkkaavat vain kauniita nuoria naisia. Yli kolmekymppisiä ei palkata elleivät ole about hiusguruja ja kilpailuissa menestyneitä. Jopa mun nykyinen paikka on huonomaineinen, Liitossa sanottiin että tuttu juttu on, ja ymmärrän miksi koulun entinen pomo vähän irvisti kuultuaan työpaikastani. Ainoat paikat joilla on jees maine ovat vuokratuolimestoja. Niin ja se Ha(i)rlekiini, ainoa mistä ei ihan suoranaista schaibaa ole tarjolla, pomot hyppyyttävät ja luottavat liikaa vanhoihin työntekijöihin. Niin ja juoruja paikan laadusta suhteessa hintatasoon on aika paljon.. Hairstore meni konkkaan joten ei siitä sen enempää, asiakkaat valittivat palvelusta, työntekijät nenäkkäitä. Että hienoa olla kampaaja, valitse näistä sitten.
Mun täysi fiilis on se, että vaihdan alaa. Palaan takaisin merkonominhommiin, sihteeri, assari, mitä vain paperinpyöritystä. Vaikka vittu varastotyttö, ihan mitä muuta tahansa. Taistelen duunini pitämisestä sen vuoksi, että tosiaan saan sitä hakuaikaa. Heinäkuussa aloitan haun todella (jotta ehdin pitää vähän lomaa...), ja haen niin kauan että joku sopiva paikka löytyy. En jousta takaisin hiusalalle. Jos taas käy niin, että liitto ei saa tapeltua työpaikkaani takaisin, käytän ansiosidonnaisaikani johonkin kurssitukseen/koulutukseen.
lauantai 6. joulukuuta 2014
The Curse
Joskus olisi kiva, jos olisi ammatti joka ei seuraisi minua kaikkialle. En aina jaksaisi lausetta "ota sakset mukaan". Joskus haluaisin, että ammattini olisi joku sellainen, ettei tarvitsisi tehdä töitä vapaalla. Pahinta tässä, että jengi ei oikeasti tajua sitä, että mulle se hiustenlaitto on työtä. Ajattelee, että koska se on heille niin kivaa ja rentouttavaa, että se on sitä myös mulle. Ei, se on työtä. Ei rentouttavaa, ei osa hauskaa viikonloppua.
Ideaali viikonloppuna rentoudun, pidän hauskaa enkä hipaisekaan saksia tai kampaa. Ikävä kyllä kaikki reissut Raisioon perheeni luo ovat työreissuja, ja samoin suuri osa reissuista Puolison perheen luo. Sitten ihmtelellään, että miksi en käy perheeni luona useammin. En vain jaksa tehdä aina vapaillani töitä.
Haluaisin hautautua kotiin Tampereelle, sillä olen sitten oman perheeni luona tai pohjoisessa Puolison perheen luona, aina joku odottaa multa hiustenleikkuuta "etsää vähän vois leikata?" ja kun kyseessä on perhe, en voi edes kieltäytyä. Vaikka muuten olisi kuinka kivaa, niin se fakta pilaa aika tehokkaasti kaiken, että joudun töihin. Aina. Kaikkialla. JA EN VITTU HALUA!
Luulin, että saksien "unohtaminen" ratkaisisi asian. Väärin. Isäni ei käynytkään parturissa kuten luulin, vaan päätti odottaa että tulen uudestaan käymään, jotta mulla on sitten mukava puolen vuoden kasvu-urakka edessäni. Eihän hän nyt halua kenenkään muun hiuksia leikkaavan, kun tytär kerta osaa. Ja on niin rentouttavaa sitten saunan jälkeen kun iltasella leikataan tukkaa. Väliäkö sillä, että minä tiedoistan joutuvani töihin lauantai-illalla kello yhdeksän. Mutta sehän on rentouttavaa ja kivaa - "Eikö ole kiva kun on ammatti, voi tehdä työtään vaikka missä ja koska".... EI! Pohjoisessa mun eteen lykättiin harrastelijasakset "kyllä se näillä sujuu, ei oo niin tarkkaa". No on. Mä en vain "klipsi sieltä täältä". Ja kun asiakas nostaa perseensä penkistä, kuka ne jäljet siivoo? No minäpä ne yleensä.
Mua taas vituttaa koko hiusala. Tuntuu että en saa hengittää asialta ollenkaan. Haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain ihan muuta ja haudata koko hiuksiston. Ikävä kyllä tämä ongelma ei ammattia vaihtamalla parane. Kyky leikata hiuksia ei katoa ihan hetkessä, että vaikka olisin mikä, niin samat pyynnöt raikaisi korvissani silti. Ja aina just niiltä ihmisiltä, joille en vain voi sanoa ei olematta ihan järjettömän itsekäs kusipää. Ja yksikään ei näe sitä mun kantilta. Kukaan koskaan ei ole sanonut ymmärtävänsä mua tän harmituksen kanssa, jos olen asiasta puhunut. "No mutta ei kai se nyt noin iso asia ole? Sehän on pieni juttu vain. Ja perhettähän tässä ollaan, ajattele mitä ne on tehnyt sun eteen" Kiitti. Tähän tekee mun oloni paremmaksi. Se on todella ahdistavaa, että ne tahot joille normaalisti voisin työmurheistani tai muista puhua, ovat nyt se ongelma, ne joille en asiasta voi puhua.
Ja kyllä. Mä aion vielä vaihtaa alaa. Jahka saan kerrottua Puolisolle. Mulla on oikeastaan jo haju, että mikä se voisi olla.
Ideaali viikonloppuna rentoudun, pidän hauskaa enkä hipaisekaan saksia tai kampaa. Ikävä kyllä kaikki reissut Raisioon perheeni luo ovat työreissuja, ja samoin suuri osa reissuista Puolison perheen luo. Sitten ihmtelellään, että miksi en käy perheeni luona useammin. En vain jaksa tehdä aina vapaillani töitä.
Haluaisin hautautua kotiin Tampereelle, sillä olen sitten oman perheeni luona tai pohjoisessa Puolison perheen luona, aina joku odottaa multa hiustenleikkuuta "etsää vähän vois leikata?" ja kun kyseessä on perhe, en voi edes kieltäytyä. Vaikka muuten olisi kuinka kivaa, niin se fakta pilaa aika tehokkaasti kaiken, että joudun töihin. Aina. Kaikkialla. JA EN VITTU HALUA!
Luulin, että saksien "unohtaminen" ratkaisisi asian. Väärin. Isäni ei käynytkään parturissa kuten luulin, vaan päätti odottaa että tulen uudestaan käymään, jotta mulla on sitten mukava puolen vuoden kasvu-urakka edessäni. Eihän hän nyt halua kenenkään muun hiuksia leikkaavan, kun tytär kerta osaa. Ja on niin rentouttavaa sitten saunan jälkeen kun iltasella leikataan tukkaa. Väliäkö sillä, että minä tiedoistan joutuvani töihin lauantai-illalla kello yhdeksän. Mutta sehän on rentouttavaa ja kivaa - "Eikö ole kiva kun on ammatti, voi tehdä työtään vaikka missä ja koska".... EI! Pohjoisessa mun eteen lykättiin harrastelijasakset "kyllä se näillä sujuu, ei oo niin tarkkaa". No on. Mä en vain "klipsi sieltä täältä". Ja kun asiakas nostaa perseensä penkistä, kuka ne jäljet siivoo? No minäpä ne yleensä.
Mua taas vituttaa koko hiusala. Tuntuu että en saa hengittää asialta ollenkaan. Haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain ihan muuta ja haudata koko hiuksiston. Ikävä kyllä tämä ongelma ei ammattia vaihtamalla parane. Kyky leikata hiuksia ei katoa ihan hetkessä, että vaikka olisin mikä, niin samat pyynnöt raikaisi korvissani silti. Ja aina just niiltä ihmisiltä, joille en vain voi sanoa ei olematta ihan järjettömän itsekäs kusipää. Ja yksikään ei näe sitä mun kantilta. Kukaan koskaan ei ole sanonut ymmärtävänsä mua tän harmituksen kanssa, jos olen asiasta puhunut. "No mutta ei kai se nyt noin iso asia ole? Sehän on pieni juttu vain. Ja perhettähän tässä ollaan, ajattele mitä ne on tehnyt sun eteen" Kiitti. Tähän tekee mun oloni paremmaksi. Se on todella ahdistavaa, että ne tahot joille normaalisti voisin työmurheistani tai muista puhua, ovat nyt se ongelma, ne joille en asiasta voi puhua.
Ja kyllä. Mä aion vielä vaihtaa alaa. Jahka saan kerrottua Puolisolle. Mulla on oikeastaan jo haju, että mikä se voisi olla.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Liberation
Viikonloppu sunnuntaissa ja mun työviikot vähenee yhä. Meinasi parku päästä aamulla kun tajuttiin, että vanha uskollinen kahvinkeitin hajosi. Se on vuotanut säiliöstä jostain vettä jo jonkin aikaa, mutta tänään se valutti jo suurimman osan vesistä pöydälle. Keitin on peräisin Puolison kämppikseltä, ystäväni Caratran mieheltä, yli 10 vuoden takaa. Ehkä sen vekottimen oli aikakin jo hajota. Suunnattiin sitten firmani kautta Verkkokauppaan, ja ostettiin Moccamaster. Itse hommasin tehosekoittimen smoothieita varten samalla. Maanantaiaamut on pelastettu!
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Verta Sataa
Asiaa värjäyksestä.
Tyypit jotka mut tuntevat, tietävät että vaihdan tukkani väriä todella usein. Olen kameleontti. Joku vuosi takaperin valittelin allergisoitumistani vaalennusaineelle. Rakastin olla blondi, ja siitä piti luopua sen perhanan kutinan ja kirvelyn vuoksi. Pelkäsin, että joku päivä palaa vielä päänahka rakoille.
Normivärjäystä ei allergia tuntunut vielä estävän. Silloin. Takkujen tultua kehiin vähän hillitsin värjäilyjäni. Suurimmaksi osaksi siksi, että näiden värjääminen on niin perseestä. Pidin luonnonblondia minun mittapuulla aika pitkään, kunnes tajusin, että sekin saatanan aine on alkanut kutisemaan. Punertavanruskea tuli kehiin, jottei tarvi värjätä niin usein mitä blondia. Laitoin otsikseni punaiseksi hetken mielijohteesta hoitoainevärillä Lumouksen ajaksi, ja tänään sitten värjäsin sen pois, kun oli aika ruma. Ja se saamarin kevytvärikin kutisi, jopa otsiksen mittaisella läänillä!! Tajusin tänään: Olen allerginen hiusvärille.
Ja kun kerran kutisee, oireet vaan pahenee. Paluuta ei ole. Mitä enemmän värjään, sen pahemmaksi se käy. Kutinaa seuraa kirvely. Kirvelyä ihottuma ja pahempi kutina. Siitä eteenpäin seuraakin mukavaa turvottelua, rikkinäistä ihoa yms hauskaa. Ja millä alalla minä olen? Niinpäniin. Värjäänkö enää tukkaani? En. En halua ottaa riskiä. Pahentaa oireita. Voin ehkä kokeilla jotain "allergisoimattomia värejä", jos ei kutinaa esiintyisi. Mutta ei sellaista ole olemassakaan kuin allergisoimaton väri. Jos olet allerginen värille, ihan sama mitä hiton "allergialiiton suosittelemaa" hiusväriä ostat. Samaa paskaa purkissa, eri tavalla koottuna vain. Hellävaraisissakin väriaineissa on PPD johdannaisia, jotka allergisoivat ihan yhtä lailla. Jotkut suoravärit voisivat ehkä tulla kysymykseen. Mutta nehän eivät kunnolla värjäämättömään tartu. Ettäsillälailla. Minä ja asfaltinvärinen tukka. Siihen kun läsäyttää parit harmaat hiukset lähivuosina niin näytän ihan mummolta. Nyt vituttaa. Ehkä raidotan sitten joskus kun otan nämä takut pois.
Mites sitten ammattini? Mun on lähivuosina pakko vaihtaa alaa. Värjäys nyt on ihan ok, en ole saanut käsiin ihottumaa. Vielä. Permisaineet ottaa keuhkoon aika kunnolla. Laittaa yskittämään. Viitteitä sekin herkistymiselle.
Olen taas siinä pisteessä, missä olin 10 vuotta sitten. Mikä minusta tulee isona? No vitustako minä tiedän. Luulin että kampaaja. Mutta ei sitten, sillä en voi tätä työtä enää montaa vuotta tehdä. Helpottamaan tämä ei tule.
Tähän asti kouluja on takana Lukio, kauppis, 2 vuotta ammattikorkeaa ja kampaamokoulu. En voi ihmeen kauaa enää opiskella, sillä multa loppuu tukikuukaudet. Ja mitä sitten haluaisin opiskella? Ei hajua. Mitä haluaisin tehdä, jos en voi kampaaja olla? En minä tiedä.
Mahtavaa. Voisinko vaan voittaa lotossa?
Tyypit jotka mut tuntevat, tietävät että vaihdan tukkani väriä todella usein. Olen kameleontti. Joku vuosi takaperin valittelin allergisoitumistani vaalennusaineelle. Rakastin olla blondi, ja siitä piti luopua sen perhanan kutinan ja kirvelyn vuoksi. Pelkäsin, että joku päivä palaa vielä päänahka rakoille.
Normivärjäystä ei allergia tuntunut vielä estävän. Silloin. Takkujen tultua kehiin vähän hillitsin värjäilyjäni. Suurimmaksi osaksi siksi, että näiden värjääminen on niin perseestä. Pidin luonnonblondia minun mittapuulla aika pitkään, kunnes tajusin, että sekin saatanan aine on alkanut kutisemaan. Punertavanruskea tuli kehiin, jottei tarvi värjätä niin usein mitä blondia. Laitoin otsikseni punaiseksi hetken mielijohteesta hoitoainevärillä Lumouksen ajaksi, ja tänään sitten värjäsin sen pois, kun oli aika ruma. Ja se saamarin kevytvärikin kutisi, jopa otsiksen mittaisella läänillä!! Tajusin tänään: Olen allerginen hiusvärille.
Ja kun kerran kutisee, oireet vaan pahenee. Paluuta ei ole. Mitä enemmän värjään, sen pahemmaksi se käy. Kutinaa seuraa kirvely. Kirvelyä ihottuma ja pahempi kutina. Siitä eteenpäin seuraakin mukavaa turvottelua, rikkinäistä ihoa yms hauskaa. Ja millä alalla minä olen? Niinpäniin. Värjäänkö enää tukkaani? En. En halua ottaa riskiä. Pahentaa oireita. Voin ehkä kokeilla jotain "allergisoimattomia värejä", jos ei kutinaa esiintyisi. Mutta ei sellaista ole olemassakaan kuin allergisoimaton väri. Jos olet allerginen värille, ihan sama mitä hiton "allergialiiton suosittelemaa" hiusväriä ostat. Samaa paskaa purkissa, eri tavalla koottuna vain. Hellävaraisissakin väriaineissa on PPD johdannaisia, jotka allergisoivat ihan yhtä lailla. Jotkut suoravärit voisivat ehkä tulla kysymykseen. Mutta nehän eivät kunnolla värjäämättömään tartu. Ettäsillälailla. Minä ja asfaltinvärinen tukka. Siihen kun läsäyttää parit harmaat hiukset lähivuosina niin näytän ihan mummolta. Nyt vituttaa. Ehkä raidotan sitten joskus kun otan nämä takut pois.
Mites sitten ammattini? Mun on lähivuosina pakko vaihtaa alaa. Värjäys nyt on ihan ok, en ole saanut käsiin ihottumaa. Vielä. Permisaineet ottaa keuhkoon aika kunnolla. Laittaa yskittämään. Viitteitä sekin herkistymiselle.
Olen taas siinä pisteessä, missä olin 10 vuotta sitten. Mikä minusta tulee isona? No vitustako minä tiedän. Luulin että kampaaja. Mutta ei sitten, sillä en voi tätä työtä enää montaa vuotta tehdä. Helpottamaan tämä ei tule.
Tähän asti kouluja on takana Lukio, kauppis, 2 vuotta ammattikorkeaa ja kampaamokoulu. En voi ihmeen kauaa enää opiskella, sillä multa loppuu tukikuukaudet. Ja mitä sitten haluaisin opiskella? Ei hajua. Mitä haluaisin tehdä, jos en voi kampaaja olla? En minä tiedä.
Mahtavaa. Voisinko vaan voittaa lotossa?
perjantai 23. toukokuuta 2014
Teurastaja
Hihi. Saatoinpa tekaista itselleni vähän lisää takkujatkoja <3
Projekti on kesken, vielä pitäisi kiinnitellä loput 11 takkua. Jahka värjään ne eka. Aitotukkaa, itse takutettuna. Nyt on piiiitkät rastat <3
Työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Soittelenpa maanantaina perään, viikko on itsellä se raja, että kehtaa kysellä perään.
Huomenna olisi töitä, mutta pitää sitä vähän mennä kelistä nauttimaan. Ulos ->
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Ammatinvalintakysymys
Pakko vähän avautua. I know, itseppä hommani valitsin ja osaamattomat kampaajat ovat yhtä ärsyttäviä ja maksava asiakas on aina oikeassa. Muttakun vituttaa aina välistä silti. Erityisesti tällai öiden jälkeen kun unta takana 3 h. Voin jo sieluni silmin kuvitella ne herneet mitä anonyymit lukijani vetelee just nenuihinsa, ja sen paskaryöpyn mun asiakaspalveluasenteesta. Muahaha. Antaa palaa vaan :D
- "Se väri/permis jonka teit 4 kk sitten ei kyllä pysynyt tuolla tyvessä, kato vaikka kun on 4 cm väritöntä/suoraa!" .... Niin. Tukkahan ei suotta kasva 1 cm kuussa.
- "Juhlat ois lauantaina, kai sen voi näin maanantaina föönata niin että pysyy sitten varmasti lauantaina?" ... Joo. Toki. Ja on varmasti toooosi kaunis sitten 5 päivän kuluttua.
- "Miten voi olla näin kallis? Tuolla ja tuolla tehään näääin halvalla! Kai sää ny kympillä leikkaat?" ... Niin. Yrittäjänähän mulle jää siitä kympistä hikeen pari euroa. Yay. Ja mitä edes teet täällä jos siellä ja tuolla saa niin halvalla?
- "Kyllä sä mut ehit äkkiä leikkaamaan, vähän vaan klipsit" ... Mitä kohtaa "on täyttä- tänään ei kerkeä" -lauseesta et ymmärtänyt? Tulos on sitten sen mukainen jos "vähän vaan klipsin". Ja mystisesti se "vähän vaan" on aina about tyylinmuutos.
- "Haluun tän leikattavan niin, että latvat kääntyy sisäänpäin" ... Aha. Ja mä haluan luonnonpunaisen tukan ja 10 cm lisää mittaa lyhyehköön varteeni. Ja ne lehmätkin haluavat taatusti lentää.
- "Joo mulla on vaativa moniväriaika, mutta ethän sitten sotke tätä mun valkoista 100 000 euron arvoista silkkipooloneuletta jonka alla mulla ei ole mitään ja kaulukset on ainakin poskiin asti?"... Et sitten mitään yhtään helpompaa vaatetta keksinyt? Mites ois jos sittenkin tulisit toiste jonkun muun puseron kanssa?
- "otetaan sentti pois" ... leikkaan sentin. "Öö, otetaas vielä toinenkin sentti" ... Leikkaan sen toisenkin sentin "Ei tää nyt vieläkään oo hyvä, leikkaappa vielä sentti" ... leikkaan vielä kolmannenkin sentin "Jos vielä vähän? AAAARGH! Kai maksatkin sitten neljästä leikkauksesta, koska ohjeidesi mukaan olen tehnyt työn jo neljästi?
- "Haluisin värjätä tän, kerrohan nyt mikä kaupan purkki mun pitää valita?" .... Öö, meidät koulutetaan vain ammattituotteisiin, en tiedä. "Mitenniin et tiedä? Sinähän olet ammattilainen! Ompa huonoa palvelua, omaan taskuun vaan halutaan värieurot eikä neuvoa asiakasta halvemmissa konsteissa!" .... Niin. Juuripa niin. Väliä sillä että kaupan purkit ovat ihan eri maailma mitä ammattivärit, ja että mulla ei oikeasti ole käryäkään mitä marketista löytyy. Paska asiakaspalvelija, selväse.
- "Tee mun pitkään tukkaan sellainen leikkaus mikä mulle sopisi" ... No vaihtoehtojahan on aika monia, ajattelitko lyhyestä, puolipitkästä vai pitkästä mitasta mallia? " No sellanen mikä mulle sopii!" ... No mutta yhteen naamaan sopii monen monta leikkausta "Sellanen mikä mulle sopii!!!!!!" ... Kun sitten teen sellaisen joka mielestäni sopii: "No eihän tämä nyt ole yhtään sellainen kun halusin. Kai tää sopii, mutta en nyt yhtään tällaista tarkoittanut. " ... Ajatustenlukulaite. I want one.
- "Leikkaa niin, että tää mun ohut tukka onkin tuuhea, mutta älä lyhyttä kun haluan että ois pitkä" ... Ööh, ainoa konsti saada ohut tukka näyttämään tuuheammalta on mennä aika lyhyeksi tai hommata tuuhennos. Mutta väliäkös tuolla, saksillahan sitä tuuheutta saadaan. Tai sitten ei.
- "haluaisin vaalean tukan" ... Ookoo. Kato näistä kuvista että millai vaalea miellyttää, luonnonvaalea, kullanvaalea, viileänvaalea vai platina? " No ei mitään noista, mutta vaalea! Haluan vaalean! ... Just. Ja lisävaihtoehtojahan on ihan kauheasti noiden jälkeen.
Jos sittenkin vaihtais Oulussa alaa johonkin Ei asiakaspalvelua - juttuun? Tai sitten meen jonnekkin parturiin. Äijät on helpompia. Ja älkää nyt mua ihan liian tosissanne sitten ottako kun tällai vuodatuksia kirjoittelen.
- "Se väri/permis jonka teit 4 kk sitten ei kyllä pysynyt tuolla tyvessä, kato vaikka kun on 4 cm väritöntä/suoraa!" .... Niin. Tukkahan ei suotta kasva 1 cm kuussa.
- "Juhlat ois lauantaina, kai sen voi näin maanantaina föönata niin että pysyy sitten varmasti lauantaina?" ... Joo. Toki. Ja on varmasti toooosi kaunis sitten 5 päivän kuluttua.
- "Miten voi olla näin kallis? Tuolla ja tuolla tehään näääin halvalla! Kai sää ny kympillä leikkaat?" ... Niin. Yrittäjänähän mulle jää siitä kympistä hikeen pari euroa. Yay. Ja mitä edes teet täällä jos siellä ja tuolla saa niin halvalla?
- "Kyllä sä mut ehit äkkiä leikkaamaan, vähän vaan klipsit" ... Mitä kohtaa "on täyttä- tänään ei kerkeä" -lauseesta et ymmärtänyt? Tulos on sitten sen mukainen jos "vähän vaan klipsin". Ja mystisesti se "vähän vaan" on aina about tyylinmuutos.
- "Haluun tän leikattavan niin, että latvat kääntyy sisäänpäin" ... Aha. Ja mä haluan luonnonpunaisen tukan ja 10 cm lisää mittaa lyhyehköön varteeni. Ja ne lehmätkin haluavat taatusti lentää.
- "Joo mulla on vaativa moniväriaika, mutta ethän sitten sotke tätä mun valkoista 100 000 euron arvoista silkkipooloneuletta jonka alla mulla ei ole mitään ja kaulukset on ainakin poskiin asti?"... Et sitten mitään yhtään helpompaa vaatetta keksinyt? Mites ois jos sittenkin tulisit toiste jonkun muun puseron kanssa?
- "otetaan sentti pois" ... leikkaan sentin. "Öö, otetaas vielä toinenkin sentti" ... Leikkaan sen toisenkin sentin "Ei tää nyt vieläkään oo hyvä, leikkaappa vielä sentti" ... leikkaan vielä kolmannenkin sentin "Jos vielä vähän? AAAARGH! Kai maksatkin sitten neljästä leikkauksesta, koska ohjeidesi mukaan olen tehnyt työn jo neljästi?
- "Haluisin värjätä tän, kerrohan nyt mikä kaupan purkki mun pitää valita?" .... Öö, meidät koulutetaan vain ammattituotteisiin, en tiedä. "Mitenniin et tiedä? Sinähän olet ammattilainen! Ompa huonoa palvelua, omaan taskuun vaan halutaan värieurot eikä neuvoa asiakasta halvemmissa konsteissa!" .... Niin. Juuripa niin. Väliä sillä että kaupan purkit ovat ihan eri maailma mitä ammattivärit, ja että mulla ei oikeasti ole käryäkään mitä marketista löytyy. Paska asiakaspalvelija, selväse.
- "Tee mun pitkään tukkaan sellainen leikkaus mikä mulle sopisi" ... No vaihtoehtojahan on aika monia, ajattelitko lyhyestä, puolipitkästä vai pitkästä mitasta mallia? " No sellanen mikä mulle sopii!" ... No mutta yhteen naamaan sopii monen monta leikkausta "Sellanen mikä mulle sopii!!!!!!" ... Kun sitten teen sellaisen joka mielestäni sopii: "No eihän tämä nyt ole yhtään sellainen kun halusin. Kai tää sopii, mutta en nyt yhtään tällaista tarkoittanut. " ... Ajatustenlukulaite. I want one.
- "Leikkaa niin, että tää mun ohut tukka onkin tuuhea, mutta älä lyhyttä kun haluan että ois pitkä" ... Ööh, ainoa konsti saada ohut tukka näyttämään tuuheammalta on mennä aika lyhyeksi tai hommata tuuhennos. Mutta väliäkös tuolla, saksillahan sitä tuuheutta saadaan. Tai sitten ei.
- "haluaisin vaalean tukan" ... Ookoo. Kato näistä kuvista että millai vaalea miellyttää, luonnonvaalea, kullanvaalea, viileänvaalea vai platina? " No ei mitään noista, mutta vaalea! Haluan vaalean! ... Just. Ja lisävaihtoehtojahan on ihan kauheasti noiden jälkeen.
Jos sittenkin vaihtais Oulussa alaa johonkin Ei asiakaspalvelua - juttuun? Tai sitten meen jonnekkin parturiin. Äijät on helpompia. Ja älkää nyt mua ihan liian tosissanne sitten ottako kun tällai vuodatuksia kirjoittelen.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
About a Dead
Mä bongasin kukkasia! Viimein! Kaikki muut postanneet jo faceen läjän leskenlehtiä ynnä muuta kukkaa, mutta itse en ole tähän asti löytänyt yhtäkään. Paitsi eilen. Viimein! Kevät on täällä! Joo, mun kevät alkaa kun näen kukkia. Siihen asti en usko!
Huomenna olisi töitä, mutta muuten mun viikonloppu menee tän parissa:
Huomenna olisi töitä, mutta muuten mun viikonloppu menee tän parissa:
Black Dagger Brotherhood -kirjasarjan uusin osa. Mulla on sarjan kaikki osat tähän asti, osa suomeksi, osa englanniksi. Mieluiten luen enkuksi, pysyy kieli hallussa ja eipähän tarvi odotella suomennoksia. 600 sivua puhdasta nautintoa. Yay! Vuoden odotus on päättynyt. Niin - jotta voin lukea tuon viikonlopussa ja odottaa taas seuraavan vuoden. Edellisen osan ehdin lukea noin viidesti sen vuoden aikana.
Tänään käytiin pt-poppoon kanssa salilla, pari kuvaakin todisteena. Oikeasti oli hyvä treeni ja kivaa, vaikka mun ilme muuta sanookin. Hyvännäköiset pt:t ovat muuten ilo, mitä nyt vaikeuksia treeniin keskittyä :D Samassa vähän takkukuvaa. Ei ne aina noin pörhöllään ole, ennen kuvaa vaan olin lattiatasossa runttaamassa vatsalihaksia.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Northern Crown
Tiistaina vietettiin vuosipäiväämme, tuli Puolison kanssa 8 vuotta yhteiseloa täyteen. Syötiin hyvin, mutta huomenna pitäisi olla sitten jotain Puolison suunnittelemaa. Odotan mielenkiinnolla <3
Ostara. Kevätpäiväntasaus, kevään juhla. Iloinen asia, ja pitäisi olla hyvällä päällä. Ja minuu ottaa taas niin paljon kaikki aivoon tänään ettei tosikaan. Ensinnäkin. Pikkukiusa. Asiakkaat, jotka luulevat olevansa kavereitani ja "Emputtelevat". "Emppu, mitäs mieltä olet Emppu?" "Emppu tuletko katsomaan Emppu" Kuulostavat joltain tungettelevalta puhelinmyyjältä joka toistaa nimeä koko ajan. Ja mähän vihaan sitä, että mua kutsutaan Empuksi. Se on Emilia, ei Emppu. Mutta eihän sitä asiakkaalle sovi raivostua. Varsinkin noin pienestä. Mutta kun ärsyttää! Ehkä otan sen saman tekniikan käyttöön, jota käytän kun joku kutsuu minua vanhalla nimelläni. En reagoi. Just sanoin puhelinmyyjälle kun kysyi minua entisellä nimelläni, että ei ole sennimistä henkilöä tässä numerossa. Hähä. Lopetti puhelun hämmentyneenä.
Toiseksi, täällä töissä ravaa myyjiä/kerääjiä/tyrkyttäjiä/ruinaajia ihan helvetisti. Milloin mitäkin rihkamaa, piirroksia, kolehtia jos vaikka minne hyväntekeväisyyteen ja jos jonkinsortin koululuokkaa. Tällä viikolla jo nelisen ruikkaajaa/myyjää koettu. Laitan kohta oikeasti oveen lapun että kaupustelu ja ruinaaminen kielletty.
Kolmanneksi, vituttaa taas nämä "Mitä oot tehny sun tukalle?!?" "Mikä sua vaivaa?!" " Et oo ollenkaan oma ittes enää" "Mikä on vialla, et oo ensinkään ittes ja toi tukkakin..." Ja siis, nämä kommentithan ovat kaikki noilta puolitutuilta, oppilailta yms, jotka eivät tosissaan tunne sitten ensinkään hyvin. Joo. Se, että laitatin rastat ja vaihdoin tukanväriä tarkoittaa sitä, että mulla on joku vialla ja olen jotenkin kriisissä tai että kaikki ei ole kunnossa. Melkein nauroin tuolle "Et oo ollenkaan oma ittes enää" ... Öö, mistä lähtien kyseinen opiskelija luuli että tuntisi minut? Emmehän ikänä ole nähneet vapaa-aikana, ainoastaan ope-oppilas kontakti. Jepjep. Tukkakommentit nyt on ihan tuttua kauraa, mielipide on kuin peräreikä, jokaisella on sellainen. Mutta se, vähän keljuttaa että tulee noita väitteitä etten ole oma itseni. Puoliso on ainoa, jolla on oikeus ihmetellä, että mikä minua vaivaa tms. Koska hän on ainoa joka minut oikeasti tuntee läpikotaisin.
Ja sikälimikäli joku ruudun silläpuolen pyörittelee päätään että minulla ei ole kaikki muumit laaksossa: Olen ok. Siitä huolimatta, että postausaiheet ovat joulusta saakka aika synkeitä. Kaamosmasennus oli tänä talvena harvinaisen paha, talousvaikeudet pahensi sitä kunnolla. Mutta toipumassa ollaan. Mutta muutos on osa toipumistani. Haaveiden toteutus, päätösten teko ja irtautuminen kaikesta sellaisesta, jota en oikeasti elämässäni kaipaa tai tarvitse. Olen aina ollut kameleontti ulkonäöllisesti, joten ei kannata ihmetellä vakka pukeutuisin jätesäkkiin. It's just me. Ja Oulusta käsinkin pidetään taatusti yhteyttä ystäviin <3
Ostara. Kevätpäiväntasaus, kevään juhla. Iloinen asia, ja pitäisi olla hyvällä päällä. Ja minuu ottaa taas niin paljon kaikki aivoon tänään ettei tosikaan. Ensinnäkin. Pikkukiusa. Asiakkaat, jotka luulevat olevansa kavereitani ja "Emputtelevat". "Emppu, mitäs mieltä olet Emppu?" "Emppu tuletko katsomaan Emppu" Kuulostavat joltain tungettelevalta puhelinmyyjältä joka toistaa nimeä koko ajan. Ja mähän vihaan sitä, että mua kutsutaan Empuksi. Se on Emilia, ei Emppu. Mutta eihän sitä asiakkaalle sovi raivostua. Varsinkin noin pienestä. Mutta kun ärsyttää! Ehkä otan sen saman tekniikan käyttöön, jota käytän kun joku kutsuu minua vanhalla nimelläni. En reagoi. Just sanoin puhelinmyyjälle kun kysyi minua entisellä nimelläni, että ei ole sennimistä henkilöä tässä numerossa. Hähä. Lopetti puhelun hämmentyneenä.
Toiseksi, täällä töissä ravaa myyjiä/kerääjiä/tyrkyttäjiä/ruinaajia ihan helvetisti. Milloin mitäkin rihkamaa, piirroksia, kolehtia jos vaikka minne hyväntekeväisyyteen ja jos jonkinsortin koululuokkaa. Tällä viikolla jo nelisen ruikkaajaa/myyjää koettu. Laitan kohta oikeasti oveen lapun että kaupustelu ja ruinaaminen kielletty.
Kolmanneksi, vituttaa taas nämä "Mitä oot tehny sun tukalle?!?" "Mikä sua vaivaa?!" " Et oo ollenkaan oma ittes enää" "Mikä on vialla, et oo ensinkään ittes ja toi tukkakin..." Ja siis, nämä kommentithan ovat kaikki noilta puolitutuilta, oppilailta yms, jotka eivät tosissaan tunne sitten ensinkään hyvin. Joo. Se, että laitatin rastat ja vaihdoin tukanväriä tarkoittaa sitä, että mulla on joku vialla ja olen jotenkin kriisissä tai että kaikki ei ole kunnossa. Melkein nauroin tuolle "Et oo ollenkaan oma ittes enää" ... Öö, mistä lähtien kyseinen opiskelija luuli että tuntisi minut? Emmehän ikänä ole nähneet vapaa-aikana, ainoastaan ope-oppilas kontakti. Jepjep. Tukkakommentit nyt on ihan tuttua kauraa, mielipide on kuin peräreikä, jokaisella on sellainen. Mutta se, vähän keljuttaa että tulee noita väitteitä etten ole oma itseni. Puoliso on ainoa, jolla on oikeus ihmetellä, että mikä minua vaivaa tms. Koska hän on ainoa joka minut oikeasti tuntee läpikotaisin.
Ja sikälimikäli joku ruudun silläpuolen pyörittelee päätään että minulla ei ole kaikki muumit laaksossa: Olen ok. Siitä huolimatta, että postausaiheet ovat joulusta saakka aika synkeitä. Kaamosmasennus oli tänä talvena harvinaisen paha, talousvaikeudet pahensi sitä kunnolla. Mutta toipumassa ollaan. Mutta muutos on osa toipumistani. Haaveiden toteutus, päätösten teko ja irtautuminen kaikesta sellaisesta, jota en oikeasti elämässäni kaipaa tai tarvitse. Olen aina ollut kameleontti ulkonäöllisesti, joten ei kannata ihmetellä vakka pukeutuisin jätesäkkiin. It's just me. Ja Oulusta käsinkin pidetään taatusti yhteyttä ystäviin <3
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Deep Down I Died
 |
| Pöö. |
Viikonloppuna olisi lähinnä töitä ja normi viikonloppua. Olisi kai jotain lumousdj-juttua tms menoa jos vaan haluaisi, mutta pidän vähät euroni säästössä ja jätän kaikki väliin. Pysytään kotona niin säästyy nekin eurot :)
Tässäpä paskaa kuvaa pehkostani. En ole kuvauksellinen, joten nää mun selfiet on sen mukasia <3 Mutta epäileville voin iloisena ilmoittaa, että eilen ilmestyneessä Schwarzkopfopfin kesä-syys -hiusmuotikatalogissa tää persikkaisen pinkki pastelliväri oli useassa kohtaa esillä. Oon muotia! En tosin tiennyt sitä värjätessäni päätäni, mutta kuitenkin. Tämä on ollut ehkä kaksijakoisin tukkatyyli ever. Osan reaktio on ollut että ihan mahtavat/ihana väri/mikä upee tukka/ ja osa taas öö... mitä oot tehny sun tukalle?/nyt et voi harjata sitä/hyi eks toi oo epäsiisti... Noo, minähän satun rakastamaan niin väriä kuin tyyliäkin. Mun allergian takia tosin saa katsoa että miten ylläpidän tätä väriä. Puuterinen pinkki vaatii aika vaalean pohjan, ja mä en voi vaalentaa. Tätä pinkkiä varten blondatessa otin kaksi allergialääkettä ja lantrasin seoksen olemattomaksi hillitäkseni allergiaa, ja nokkosihottuma oli aikamoinen. Jos blondaan vielä kerrankin, saattaa iho mennä rikki. En tiedä mikä olisi ollut allerigaoireiden tilanne jos en olisi ottanut lääkkeitä tai lantrannut seosta. Joten ehkä koitan saada vaaleanpunaista aikaan värillä, ehkä vaalennan sitä värillä tai kenties annan oman kasvaa.
 |
| Tähän tyyliin esim. |
Takut ovat rakkautta. Puolison mielipide? No eihän se ikänä mun tukastani mitään sano. Miksi sanoisi kun muutan sitä niin usein? Ei sitä mun hiukset kiinnosta, vaan minä. Joskus kännissä se myönsi, että tykkäsi mun pitkistä hiuksista. Mutta se onkin ainoa kommentti ever jonka olen herrasta ulos saanut :D
Ensi tiistaina on kahdeksas vuosipäivä. Ensi perjantaina Puoliso vie minut ulos sen kunniaksi. En tiedä mitä tai minne, se selviää sitten. Tiedän että ei ole urheilua tai ruokaa, mutta that's it. En usko sen olevan leffakaan, koska siinä nyt ainakaan ole mitään erityistä, käydäänhän leffassa yhtenään. Pitää malttaa viikko että saan tietää :) Ensiviikolla lupasin ruokkia myös lomailevien ystävien bengaleita. Tyypit matkaa kiinaan ja olen sitten viikonlopun kissavahti. Ei se mitään, koska bengalikisut ovat rakkautta.
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 20. helmikuuta 2014
In lööv
Psst.
Nää takkujatkot on mahtavat <3 <3
Päänahka hieman hellänä ja niskat kipeenä, mutta tää kampaus oli rakkautta ensitakulta!
Kuvaa sitten later on kun oon vähän vähemmän räjähtänyt naamaltani.
Nää takkujatkot on mahtavat <3 <3
Päänahka hieman hellänä ja niskat kipeenä, mutta tää kampaus oli rakkautta ensitakulta!
Kuvaa sitten later on kun oon vähän vähemmän räjähtänyt naamaltani.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Twenty Four Hours
Hähä, sain ekan jeesuskommentin \o/
Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?
Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.
Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.
En ole tainnut oikeastaan koskaan aiheesta sen enempää puhuakaan, että olen haaveillut takuista jo hyvän tovin. En ole ikänä uskaltanut edes ajatella asian toteuttamista sen uskomuksen takia, että jos kyllästyy niin eessä on kalju. Joo, lyhyt tulee, mutta joku on saanut avattua polkkamittaiseksikin, niin ihan klani ei ole pakollinen. Rastat on muuntautuvainen kampaus, jota on aika jännä laitella pidempänä, saa väkerrettyä vaikka mitä solmujuttuja yms. Itsehän taatusti koristelen näitä jahka tosiaan tulee ne jatkot. Soudin ja huovin asian kanssa hyvän tovin. Nähdessäni jotkut hienot rastat fiilis oli että "joo, minäkin!", kun taas nähdessäni jonkin epämääräisen pehkon "nohyi, enn...". Kai sitä tajusi, että jos on luotettu tekijä ja hoitaa kampaustaan hyvin, niin rastatkin ovat siistit, eivätkä senoloiset että siellä asuu jotain elävää.
Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)
 |
| Tästä ny mitään nää~ |
Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?
Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.
Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.
 |
| See? Kyllä ne siellä on! |
Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)
lauantai 15. helmikuuta 2014
Pikkupeikko takkutukka
Guess what.
Mulla on rastat.
Ens torstaina tulee näihin omiini jatkeet. Oma pehko kun on sen verta lyhyt, että jatkot ovat pakolliset ellen halua näyttää siililtä. Tosin, nää on mahtavat jo nyt. Tuskin maltan oottaa että saan ne jatkot <3
Mulla on rastat.
Ens torstaina tulee näihin omiini jatkeet. Oma pehko kun on sen verta lyhyt, että jatkot ovat pakolliset ellen halua näyttää siililtä. Tosin, nää on mahtavat jo nyt. Tuskin maltan oottaa että saan ne jatkot <3
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Call out my name
Mukavastihan se vappu meni. Istuttiin ensin iltaa Puolison työkaverin JJ:n luona, pojat saunoi ja me tytöt höpötettiin mukavia ja kateltiin youtubea tai telkkaria. JJ:n luota Iidesrannasta saatiin päähämme mennä keskustaan baariin. Kaikkialle oli ylläri ylläri kamalat jonot, mutta keskustan herkkukojun kautta annokset matkassa käveltiin sitten Semaforiin, jossa olikin maltillinen jono. Sema oli tuttu itsensä, paljon jengiä ja tällä kertaa kaiken ikäistä, ei ollut ihan niin Puuma-oloa mitä viimereissulla. Taksijono ei ollut maltillinen neljältä yöllä, mutta se eteni mukavan nopeaa ja ei tarvinnut edes odottaa mitenkään kauaa. Myöhäisestä kotiutumisesta johtuen ei sitten kyetty katselemaan Teekkareita tai Vapputoria, mutta eihän se teekkarien uitatus ole katselijalle se suuri jännitysnäytelmä.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
The Cry
Ok. Saako itkeä?
Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.
Vituttaa niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.
Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!
Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.
Vituttaa niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.
Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)