Monster

Oho, melkeen kuukausi päivittämättä mitään. Hups.

No, eipä siinä, ei mun elämässä tapahdu sen kummempia, joten ei ole oikein aiheita mistä kirjoitella. Treenaan 3-4 kertaa viikossa, töitä 5 päivää viikossa ja toistuu viikosta toiseen. Ja introverttina olen tilanteeseen ihan tyytyväinen.

Kävin viikonloppuna vanhemmillani Raisiossa. Vierailu meni ihan mukavasti, äitikin voi varsin hyvin, alkaa syöpähoitojen rankin osuus olla takana ja toipumisen "helpompi" osuus edessä. Kumpa äiti malttaisi vaan ottaa rauhallisesti eikä väkisin yrittäisi töitä tehdä.



Loma Tj on nyt parissa viikossa, Anoppi lupaili tulla mun kanssa salille, niin en ihan treenittä jää sielläkään. Koska en alkomahoolia nautiskele edes juhannuksena, niin voin ihan huoletta keskittyä vaikka treenaamaan. Onneksi ovat urheilullista väkeä. Jos houkuttelisi Puolison pyöräilemään tms.

Ensin tosin mennään Muhokselle, sillä Puolison veli osti Vaimokkeensa kanssa asunnon sieltä. Mennään istumaan iltaa viikonlopuksi sinne. Heillä ei ole vielä lomaa, joten seuraavaksi nähdään sitten Juhannuksena. Loman toinen viikko menee kotosalla, ja en suunnittele siihen mitään! Olen ja nautin olostani.

Open your eyes

Aika soljahtanut taas mukavasti huomaamattani eteenpäin, on taas jokunen viikko vierähtänyt sitten viime päivityksen. Mutta eipä siinä, en minä kummempia ole tehnytkään. Arki kulkee normaaleissa uomissaan eteenpäin.

Mitä sitten kuuluu? Eipä juuri kummempaa. Aloitin tällaisen TJ 8 viikkoa -dieetin, kunnon ruokavalio + treeni -dieettirykäisyn joka päättyy mun loman alkuun. Dieettiä takana nyt 2.5 viikkoa ja ihan mukavasti on mennyt. Jep, dieettasin vapunkin. Ja ihan onnistuneesti! Saliharrastushan on nyt palannut kuvioihin, olen treenannut kiltisti joka viikko nyt yli 2 kk ajan ja fiilis paranee. Kiloja on talven ennätyslukemista kadonnut sellaiset 7. Hitaasti mutta varmasti jotain tapahtunee.

Kilpirauhanenhan oli suuri syypää mun lihomiseen, mutta itseppä päätin sitä paskaa napaani lapata sairastuttuani. Tosin, ilman sitä kilppariväsymyskoomaa en olisi roskaruokaan koskaan kajonnutkaan... Nyt kun lääkitys on kohdallaan, on virtaa ja energiaa palata sille mikä on mulle normaalia, eli salitreenit ja mahdollisimman puhdas ruokavalio. Dieetin aikana kalkuloin vähän kaloriakin, makeat, rasvaiset, suolaiset naksut, jätskit ja alkoholi jää nyt kokonaan väliin. Alkoholin kohdalla on taas sellaiset fiilikset, että taidan mennä juhannuksenkin (Dieetti loppuu viikkoa ennen) alkoholittomilla siidereillä ja viineillä, sillä alkoholi ei vaan sovi mulle, kuten olen ennenkin maininnut. Lisäksi, alkoholi vaikeuttaa mun iänikuista taisteluani tupakkaa vastaan. Itseasiassa ainoa miksi vähän epäröin, että pitäisikö vähän jotain maistella kuitenkin, on se selittely siitä. Jos 32-vuotias nainen joka on kohta menossa naimisiin ei yht äkkiä enää juokaan alkoholia, niin joka ikinenhän sitä epäilee että oon raskaana. Voin kuvitella ne tietäväiset virneet jo valmiiksi, joita ei saa pyyhittyä vaikka kuinka vakuuttelee että en ole paksuna. Jos teetättäis T-paidan jossa lukis jotain "lihava, ei raskaana"?

Niin, kesäloma. Siihen on nyt 5 ja puoli viikkoa aikaa, ja jo samana päivänä kun loma alkaa, me kadotaan pohjoiseen. Ollaan siellä reipas viikko. Mulla on yhteensä 14 päivää lomaa, joista 12 on putkeen ja loput 2 pidän elokuun lopulla kun Puolisolla on lomaa. Muita lomasuunnitelmia mulla ei sitten olekaan. Rentoutumista ja kuntoilua lähinnä. Onneksi mennään heti pohjoiseen, pääsee pois kotoa, joten jos tulis heti sellai "lomalla!" -fiilis. Lomaa odotellessa!!

Make Me Believe

Asiaa ja ajatuksia läskistä.

Mulla on työkaverina eräs kisoihinkin osallistunut salikonkari. Tyyppi on ihan mukava, mutta voi luoja mikä asenne sillä on. Haukkuu aika kärkevästi kaikkia pyöreämpiä että "Miksei toi tee itelleen mitään???" tai vastaavasti ruumiinrakenteeltaan hoikempia "Eihän tolla oo ees persettä, kannattaiskohan kyykätä vähän!?!" Ilman, että kukaan hänen mielipidettään kysyy. Salilta bongatessaan aloittelijan, joka teki liikettä väärin, tyyppi oli ilkkunut että "Mihinköhän ton liikkeen ois muka tarkoitus ottaa?" Aloittelijan vastatessa, oli sitten jatkanut että teet sen väärin, kannattaisko opetella eka ja tulla salille vasta sitten. Ai että pistää vihaksi. Välistä on saanut purra hammasta ihan todenteolla, ettei työrauha kärsi. Helvetti, kaikkienko pitää mahtua samaan muottiin? Ja hemmetti, jos joku tekee liikkeen väärin, niin voisko vaikka neuvoa eikä ilkkua! Just noiden tyyyppien takia ihmiset ei uskalla käydä salilla!

Ja minä kun en ole idiootti, tiedän ihan täsmälleen mitä mieltä hän on mun kiloistani. Sanoi asiakkaalle taannoin että "Noi kilpirauhasjutut on kyllä sen päivänen tekosyy ettei tosi, kyllä sitä jokainen laihtuu jos vain nostaa perseensä sieltä sohvalta". AAAARGH! Olen kasvattanut rautaisen itsehillinnän, oltais oltu tuon kanssa jo useamman kerran aika sodassa. Joo, niinhän se teoriassa menee. Tekosyyt sikseen ja perse ylös penkistä. Liiku ja syö vähemmän mitä kulutat, niin kaikki laihtuu. No guess what, minä kokeilin 3 viikkoa 1300 kcal ruokavaliolla, laihduin ihan kokonaiset puoli kiloa. Yay! Oliko sen arvoista? No ei helvetissä!

Ensinnäkin. Vittuako mun kilot muille kuuluu? Mikä siinä läskissä nyt edes niin ärsyttää? Sekö, että pullukka istuu terassilla auringossa tyytyväisenä ja syö burgerin vailla huolen häivää, kun toinen "uhraa" kulinaristiset nautinnot terveyden ja fitneksen nimessä ja jumppaa viikosta toiseen? Onko se kateutta? Miksi toi voi syödä suklaata ja mä en? Toki ymmärän visuaalisen puolen katukuvassa, jos ne makkarat on tungettu liian pieniin vaatteisiin, esimerkkinä Johanna Tukiainen. Makkara kuoressa -efekti, mutta sehän on nyt ihan sama vartalomallista riippumatta, ei ole kovin kaunista minkään kokoisella jos vaatteet ei istu. Terveys? onko jokunen ylikilo muutoin hyväkuntoisella tyypillä niin vaarallista? Ennen kuin tuomitaan, ilkutaan ja paheksutaan, oisko hyvä muistaa että ihmisillä on eri taustat, ikinä ei voi tietää kenenkään todellista tilaa, onko sairautta, lääkkeitä tai muuta. Tai pahempaa, mikä historia sillä pullukalla on, eräs tuttu kertoi ystävästään, jolle oltiin ilkeilty sen kiloista. Ja se on sairastanut nuorena anoreksiaa. Hienoa, kannattaa kommentoida jonkun läskejä paremmin tietämättä taustoista, voit laukaista jonkun syömishäiriön uudelleen! 

Samaan aikaan luukutetaan tasa-arvoa, miten erilaisuus on ok, ollaan Lennejä ja sateenkaarilippuja. On ok kun kaikki on erilaisia, yaaay! mutta älä saatana kehtaa olla liian lihava, liian fitness, liian laiha, liian tyytyväinen itseesi. Muista kokeilla paleot, karppaamiset ja kaalisopat, muista haluta fitnesskissakroppaa ja haluta olla hoikka. Muista palvoa painoindeksiä terveyden mittarina, ylikilot tappaa ja kaikki ruokanautinnot ovat saatanasta. Ihan jäätävää tekopyhyyttä luukuttaa tasa-arvoa ja erilaisuuden rikkautta ja sitten perään tuomita vartalot, jotka ei mahdu just sun kauneuskäsitteeseen? ja se dissaus verhotaan terveyden kauniiseen viittaan, väitetään että ollaan vaan huolissaan toisen terveydestä silmät kirkkaina. Ai oletko lääkäri? No sitten, tunnet varmasti tyypin kaikki taustat, kun voit arvostella terveyttä. Ja miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään jonkun muun vuoksi? Mä en tee mitään itselleni kenenkään muun vuoksi, kuin itseni! Voi kysyä Puolisolta, että monestiko olen hänen mielipidettään kysellyt esim. hiusmallia valitessa!

Olen ollut sekä tosi laiha, että nyt vähän lihava. Ja jos jotain olen oppinut, onni ei ole painoindeksistä tai vaatekoosta kiinni. Eikä terveys. Ollessani parhaimmassa kondiksessa ikinä, siitä seurasi pahin olo ikinä kun vajaatoiminta iski. Josta toivutaan vieläkin. Ja on muuten jännä miten ihmisiä toisen koko oikeasti vaivaa! Ollessani laiha, oltiin muka niin huolissaan kun söin terveellisesti, ettei nyt ihan anoreksiaa ole! ja kai muistan elämästä nauttia! Ruokavaliossani ei ole oikeastaan kamalasti mikään muuttunut, syön yhä hyvin samanlaista evästä mitä silloin, mutta jännästi kun olen lihava, kukaan ei ole huolissani ruokavalioni terveellisyydestä! Vähän katsotaan kulmien alta että jopas olen päästänyt itteni läskiksi, jotkut vähän katelisena kun mua ei enää kilot vaivaa. Niin ja BMI ei ole maailman luotettavin mittari. Lihasmassaahan se ei huomioi. Olen joo vähän pyöreä, mutta ette uskoisi mitä mun vaakalukema näyttää, tai mikä mun bmi on. Kerroin äidilleni: "Sun vaaka on rikki, et sä paina niin paljoa".

Jos on hoikka, ollaan kadeja että vittu kun toi on tossa kunnossa. Hoikka ja sillä on hyvä itsekuri. Jos on läski, ollaan kadeja että vittu kun toi ei laihduta, miksi se saa nauttia herkuista ja mä tässä kärsin? Hitto tässä koko jutussa on jotain niin pahasti pielessä ettei tosi!

Niin ja korostetaas näin loppuun, että ääripäät ovat eri asia, joo jos on 300 kiloa painava ja 170 cm pitkä niin ei varmaan oo joo kauhean terveellistä. Tai jos se sama tyyppi painaisi 35 kg. Eipäs haljota oljenkorsia siellä.

Heavy

Pitkä viikonloppuvapaa edessä, töitä olisi vasta tiistaina. Seuraavaksi kun mulla on vapaa viikonloppu, olen lomalla! Niin, mulla on 5 palkallista vapaapäivää säästettynä, joten käytän ne pikku talvilomaan. Yay!

Podin viikolla äkillistä yksinäisyyden tunnetta, joten ajattelin ryhdistäytyä ja nähdä taas ihmisiäkin. Muitakin kuin J:tä tai Puolisoa. Niin muuten, mainitsinkohan että armas Huoltomieheni vaihtaa duunia? Se haki joskus vuonna kirves työtä Lännen kiinteistöhuollolta, mutta paikkaa ei silloin täytetty. Nyt Länneltä kyselivät Puolison perään, että olisikohan tuo yhä kiinnostunut, ja tuloksena se, että Puoliso vaihtaa työpaikkaa maaliskuun alussa. Siltä palaa lomat, joten mitä suunnitelmia meillä kesäksi tai talvilomaksi olikaan, se on nyt mennyttä, mutta rahasta ei sitten tarvitsekaan hetkeen murehtia. Uskon kyllä vakaasti, että Mr J tulee olemaan vahvasti osa elämäämme siitä huolimatta, että herrat eivät työskentelekään enää samassa firmassa.

Lääkitykseni tekee tehtävänsä, kolme viikkoa tyroksiinia takana. Olo on huomattavasti virkeämpi. Jaksan paremmin ja saan asioita taas tehtyäkin. Ja kuten totesin, jaksan taas nähdä ihmisiäkin. Valoa tunnelin päässä ehkä? Tukkaa ei lähde enää ihan niin runsaasti mitä ennen. Lihakset maitohappolevat ihan liian herkästi yhä, mutta suunta on parempi. Ruokahalukin on paranemassa. Ei entisellään, mutta parempi. Tekee mieli kokata taas, tehdä terveellistä ruokaa. Tekee toisinaan jotain mielikin. En olisi uskonut että sitäkin voi kaivata. Että tekee todella jotain mieli. On aika masentavaa, kun ei koe mitään "himoa" mitään kohtaan. Venhän jättö on ollut loistojuttu. Muutamia vahinkoja on sattunut (kuka uskoisi että hitto chilipähkinössä on vehnää?!?), mutta muutoin homma on ollut aika simppeliä. Ja ihan parhautta, että vatsa toimii! Ei ole niin turvonnut olo koko ajan.


Nyt muuten tulee sitten senpäivästä avautumista mieleni syövereistä, että onnea lukemiseen <3 tekstillä on mittaa ja paljon.

Paljon on positiivista, mutta negatiivistakin on. Se mainitsemani lihavuus. Olen lueskellut muiden kommentteja painosta ja painonpudotuksesta. Joo ei kaikki kilpparit ole läskejä. Esimerkiksi Veljen tyttöystävä on kovin kaunis ja hoikka. Mutta me lihomiseen taipuvaiset, kommentit eivät ole kovin rohkaisevia. Esimerkki 1. 1500 kaloria päivittäin, muutos vuoden alusta: 1 kilo miinusta. Noilla kaloreilla olisi normityypin pitänyt laihtua enemmän. Laihtuminen on mahdollista, mutta kysyy pieniä kaloreita ja paljoa liikuntaa. Ja hitosti kärsivällisyyttä. Kaikki ei laihdu siltikään. Facessa oli ketju "voiko pelkällä ruokavaliolla laihtua?" Ja yleisin vastaus oli, että ei. Miten minä olen laihduttanut aiemmin 10 kiloa? Pelkällä ruokavaliolla. Aloitin salin ja ulkoilun vasta myöhemmin. Ja yleistä tietoa on, että ei se liikunnan määrä, vaan se mitä syöt.

En ole ikinä tehnyt mitään näin vaikeaa: yrittänyt lopettaa laihduttamista. Olen puolet aikuisiästäni ollut jonkunsortin dieetillä tai painontarkkailija. Olen kahdesti laihduttanut ison määrän kiloja, ja kahdesti lihonnut ne takaisin. Tosin toisella kertaa sairauden avustamana. Jos on jotain kymmenisen vuotta jojoillut ja kikkaillut syömisiensä kanssa, ei ehkä ihmekään että mun keho meni sekaisin. En ole ainoa tapaus, jonka kilpirauhanen ei enää toimikaan niin kuin pitäisi. Kymmenisen vuotta kaloritarkkailua, erilaisia dieettejä. Kymmenen vuotta ilman "normaalia syömistä". Joo, luin kyllä jo kauan sitten, että mitä teen ei ole pidemmän päälle hyvästä. Ettei ole järkevää kytätä jatkuvasti kaloreita, rääkätä kroppaansa. Jojoilla. Varoiteltiin että keho menee sekaisin moisesta jojoilusta. Koko ajan ajattelin, että no sitten joskus kun saavutan tavoitteeni. Niin, olin monesti ihannepainossa, mutta lopetinko? Yritinkö syödä terveellisesti ja normaalisti? No en! En yhäkään ollut sen onnellisempi tai tyytyväisempi. Nytkin, kun keho on sekaisin, aineenvaihduta tukossa ja hormonitoiminta pielessä, mitä minä mietin? "Miten minä nyt saan nää läskit laihdutettua?" Heti perään hoen "Mun pitää vaan hyväksyä olevani läski" ja kiskon suklaata kaksin käsin, kun nyt kerta saa. Onko kumpikaan se järkevä tai terveellinen ajatustapa? No ei! Sen sijaan että edes yrittäisin löytää sitä "normaalia tasapainoa", sitä tavallista syömistä ihan normaalilla ruualla, käytänkin nyt kilpparia oikeutuksena älyttömään mättöön. Kun en kerta enää voi laihduttaa. Olen kyllä vintistä niin pimeä ettei tosi.

 Ei voi uskoa, että miten vaikeaa on heittää se tarkkailu metsään. Ja tehdä se siis järkevästi. Koska tähän asti joo olen tosiaan heittänyt kaloritarkkailun metsään. Ja ihan kunnolla! Syöminen on jälleen mun rakas harrastus, tuki, ilo, palkinto ja lohduke. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. Annoin mun ikiongelmalle tunnesyömiselle täydet vapaudet taas. Mun pienessä päässäni on kaksi vaihtoehtoa: salaattia, puuroa, parsakaalia, rahkaa ja kanafileetä tai sitten pitsaa, mässyä, hamppareita ja mättöä. Eli hitonmoinen dieetti tai sitten ihan läskiksi. Multa puuttuu se kolmas: normaali syöminen. Normaali ruoka ja syöminen, joka ei sisällä kalorien tarkkailua, tai sitten sitä pitsaakaan. Se että syödään kun on nälkä. Joku sanoisi että kokeile ihan ruoka-aikoja. Jepjep, arkenahan tuo toimiikin... jotenkin. Koska sitten esim. päivällisellä voi vetää tupla-annoksen, kun on kerta ruoka-aika. Ei ole enää nälkä, mutta kun on hyvää, eikä enää pidä tarkkailla syömisiään.

Minulla ei ole hajuakaan miten pitäisi edetä. Onko hyvä, että irrottaudun kunnolla kalorinlaskemisesta ja painontarkkailusta ihan totaalisesti? Vaikka sitten läskin kautta. Vai onko mulle kehittymässä hyvää vauhtia ahmimishäiriö? Vaihdan ortoreksian ahmimishäiriöön? Miksi hitossa mun pitää olla tällainen ääripäiden ihminen? Olen ihan pihalla jopa siitä, mitä on se maaginen "normaali syöminen". Mutta ei tällainen läskeily ole sen enempää hyväksi mitä se ikiaikainen laihduttelukaan. Joskus mun pitää hakea se tasapaino joka tapauksessa. Alettava edes sen verta tarkkailemaan syömisiäni, että löydän sen "normaalin". Ehkä pitää palata ihan ruohonjuuritasolle, ja vetää ruokaa kun on nälkä. Lakata tuijottamasta kelloon ja kuunnella mahaa. Ja koittaa kuunnella sitä myös siinä syömisen lopettamisessa, ei syödä enää kun nälkä on poissa. Koittaa hillitä se tunnesyömisen ääni.

Että sellasta kilometriavautumista tällä kertaa. Jos oikeasti jaksoit lukea tänne asti, oot joku sankari <3

Last call for alcohol

Hyvää uuttavuotta armaat lukijani!

Päätös uudenvuodenhulinasta tehty, suunnataan Annalaan istumaan iltaa. Selvinpäin ofcourse, korvaan alkoholin rakkaalla kola zerolla. Kävin aamusta salilla vetämässä vuoden viimeiset treenit, joten ei nyt tee edes mieli mitään mättöä. Kola ja dippikasvikset ovat sopivaa minulle.

Katsottiin tosiaan se Hobitti. Kuulin etukäteen mielipiteitä että olisi liian pitkä, tai turhankin venytetty. Puoliso piti muutamia kohtauksia, esim. ne jätit "turhina fillereinä". Itse kuitenkin rakastin sitä leffaa. Sopivan mittainen, näyttelijävalinnat onnistuneita ja leffa tempaisi mukaansa. Kääpiöt oli tosi symppiksiä hahmoja, ja Thorinia kelpasi naisen kuolata ;) Kuitenkin, täytyy pitää Tolkienista ja Lord of the rings -maailmasta jotta tuosta leffasta voi pitää. Tällaisena fantasianörttinä leffa upposi minuun täysin, mutta jos suhde Lotreihin, fantasiaan ja Tolkieniin on "ihan ok" niin jätä väliin, pitkästyt kuitenkin. Ymmärrän miksi jotkut pitävät leffaa liian pitkänä ja venytettynä, siksi suosittelenkin elokuvaa ensisijaisesti fanikunnalle.


Olen aiemminkin tehnyt hiljaisia uudenvuodenlupauksia, ja luultavasti teen sellaisen tänävuonna myös. Katsotaan nyt mikä se lopulta tulee sitten olemaan. Itse lupaus on usein jotain henkilökohtaista, jota en kerro. Tavoitteita uudelle vuodelle kuitenkin on: raha-asiat ja ura kondikseen. Eihän näissä nyt sinällään mitään vikaa ole, kulkevat käsi kädessä. Saan kuitenkin tehdä asiakaskuntani eteen vielä paljon töitä, ja se onkin tavoitteeni, saada firmani kehittymään. Toinen tavoitteeni liittyy itseeni. Laihdutin vuonna 2012, joten vuonna 2013 olisi aika saada vähän lihaksia tähän lölleröön olemukseen. Fitness-maailma, täältä tullaan. Ja jos jotkut siellä pyörittelee silmiään että joopajoo, taas näitä uudenvuodenhömpötyksiä, niin muistutan, että olen jo laihduttanut n. 14 kg, ja treeni tavoitettani kohden on jo aloitettu. Tiedän mitä teen, en ole ihan ummikko ;) Tähän tavoitteeseen liittynee isompi tavoite: selvä ja herkuton vuosi 2013. Makea (karkki, jäde, jogurttihedelmät, pullat, kakut) saavat jäädä. Jep, koko vuodeksi. Uskokaapa huviksenne, totaalilakko toimii kohdallani parhaiten. Ainakin minulla on kunnianhimoa näissä tavotteissani ;)