The Great spirit.

Häämekkohan sopi varsin hyvin, ja kengätkin löytyi pienen vaivannäön jälkeen.

Ajattelin ensin hakea ihan perinteisistä kenkäkaupoista, voi sovittaa heti ja sillee. En sitten ajatellut, että näin tammikuussa ainoa valkoinen jalkine mitä myydään, on lenkkarit. Vain paria korkkarimallia, kaikki joko väärää väriä, hintaluokkaa (200 e korkkareista on vain liikaa) tai kokoa. Ja en katsonut morsiusliikkeistä, sillä siellä se hintaluokka saa vielä morsiuslisän.

Hivenen pettyneenä päädyin katsomaan nettikaupan tarjontaa, ja tilasin kivat valkoiset korkkarit, jotka ehkä menisi myös tulevaisuudessakin. Ja oikein hyvin sopi! Ehkä uskoni nettikauppoja kohtaan on taas vähän nousussa?

Mekon kanssa on nyt sitten pieni käänteinen issue. Murehdin kovin sitä, että entä jos tilasin liian pienen. Ja kuten sanoin, turhaa murehdin. Mutta nyt on sitten se pieni juttu, että olen mennyt laihtumaan n. 3 kg sitten mekon oston. En helvetti tiedä edes että miten, kun en mitenkään erityisesti ole yrittänyt! Pikemminkin päinvastoin, syön ihan just mitä haluan, mutta vegaanisena. Kiva jos vielä laihdun lisää ennen häitä, pakko koittaa jotain hakaneulakikkaa tms. Se oli jo valmiiksi hivenen "rento", että ihan pari milliä kaposempikin ois mennyt. Nyt en oo uskaltanut sovittaakkaan uusiks ihan aran värinkin takia, mutta vähän pelottaa miten löysä siitä on nyt sitten tullut...

Piti olla iloinen vapaaviikonloppu, aateltiin mennä leffaan ja ulos tms. Mitä käy minulle? Sain flunssan, läksin torstaina työterkan kautta kotiin ja loppuviikko saikkea. Joo, tuli nyt sitten pitkä viikonloppu, mutta minä sukellan teeämpäriin ja halaan nessupakettia. Yay!

Ja muutama sananen epäilijöille ruokavaliostani: kremmpaileva vatsani voi paremmin kuin ikinä! Vegaanius ja IBS toimii ihan hyvin yhteen.

The Ultimate Fling

Maanantai on kuvioissa ja hieno viikonloppu takana. Meillä oli perjantaina pöytä Astorissa, ja oli kyllä hyvä kokemus. Palvelu ystävällistä ja ruoka tosi hyvää. Annoksetkin sopivan kokoisia. Mennään ihan varmasti toisenkin kerran, en voi kuin suositella lämpimästi. Astorista siirryttiin Bub kaksiin kasvoihin "nauttimaan" maailman pahinta lonkeroa, Helsinkiläinen lonkero -nimellä kulkevaa myrkkyä. Bubi oli super täysi, ja lonkero järkkyä, joten siirryttiin ihan perinteiselle Bub K:hon. K:ssa tuli poikkeamaan ystävämme A. En ole häntä nähnytkään sitten jonkun Bella Morten tai Lumouksen....  Liian kauan aikaa sitten. Lopulta mentiin bussilla kotio.

Lauantaina oli vähän päänsärkyä, mutta muuten ok olo. Iltapäivästä käytiin hakemassa meidän sormukset. Muutoin viihdyin Midsomerin Murhien parissa ihan kotosalla, sunnuntai meni vähän samoissa merkeissä.

Häiden ajankohtakin alkaa valjeta. Tarkkaa päivää ei ole, mutta ensi talvena kuitenkin. Ihan siksi, että mun porukat tekee töitä kesällä. Paikka: Tampere. Varaillaan jokin kiva ravintola tarkoitusta varten, jossa ihan siis aterioidaan. Maistraattihommat ovat sitten erikseen. Jatkoja saatetaan ajatella sitten jossain keskustan hotellin tuntumassa nuorison kesken. Kutsuttuina lähinnä siis Puolison perhe ja oma perheeni, sisältäen sisarusten kumppanit. Häiden juhlintaa, mutta pienessä kaavassa ja ei ees niin perinteisesti.

Haluan kuitenkin vähän panostaa, joten jokunen kilo on aikeissa kadottaa (morsiusdieetti here I come?) ja tukkaani tosiaan kasvatellaan. Mutta tässäkin taas maltilla, ei mitään mekkotavotteita (enhän edes aio pukeutua valkoiseen) vaan siivoan ruokavaliotani lähemmäs clean eating -periaatteita. Ei se määrä vaan se laatu. Saan syödä just niin paljon kun haluan, kunhan se on oikeanlaista evästä. Joo aloittelin jokunen viikko sitten, mutta muutin systeemiä nyt vähän. Ei oikein sovi mulle enää noi "syö x määrä kaloria tai 100 g prodea 50 hiilaria " -ohjeet, kun nälkä tulee jo rajoittamisen ajattelustakin. Tuntuu että vaikka halua olisi, niin keho ja mieli heittää vastaan ihan heti kun ajattelenkin että jotain pitää rajoittaa. Ehkä on aika sitten vaihtaa systeemiä.

Tukka nyt onneksi kasvaa yrittämättäkin, on yllättävän pitkä jo.. Värjäilin sen sunnuntaina ruskeaksi, ja nyt saa puljailu loppua. Saa kasvaa rauhassa ja parempi kuntoiseksi.

Fish

Ratkaisin tukkaongelmani, nappailin loputkin jatkot pois. Haluan kasvatella omat takkuni ihan rauhassa, ilman jatkoja. Haluan itsellenikin sellaisen kivan "takkutimeline" -kuvakokoelman, että mistä lähdettiin ja missä ollaan. Jos on jatkot, sellaista ei kehity. Ja onhan tää nyt siistimpi näin kun ei oo muhkuraisia jatkoja, ainoastaan omat sileät takut. Ja nää kuitenkin menee kiinni, niin ei oo töissä propleema.

Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D

Demon dance

Vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Uutenavuotena oltiin tosiaan kotosalla, pari kaveria oli meillä saunomassa. Käytiin puoliltaöin katsomassa tuossa rannassa Ratinan ilotulitus, vieraat jatkoi siitä baariin, ja me unille. Puolisolla oli vähän lämpöä, joten minkäänsortin taksijono ei oikein houkuttanut.

Uusi työsopparikin on taskussa, ja mun fyysinen duunisijaintini on nykyään Pirkkala/Hatanpää. Ainakin toistaiseksi. Keväästä ei sitten vielä tiedä ihan varmaksi, mutta toistaiseksi nyt näin. Hervantahan on ihan jees paikkana myös, mutta Pirkkala on lähempänä kotia ja työkaverit vähän kypsempiä. Hervantalaiset kun ovat suurilta osin niin kovin nuoria, ja en ihan sovi siihen joukkoon samalla lailla.

Takkuseni täyttivät myös kuukauden tänään. Tykkään yhä niistäkin. Löysin ulkomaisen rastafoorumin, jossa oli kosolti tietoa, ja kävi vähän harmittamaan etten löytänyt sitä ennen tätä takkuprojektiani. Saa katsoa että otanko takkujatkot pois näin uuden infon valossa ja kasvattelen omiani, vai mitä teen. Tykkään tästä mitasta kyllä, mutta toisaalta houkuttaisi olla omalla tukalla ja seurailla oman hiuksen kehitystä. Osan jatkoista otin pois, jotta sain tämän massan vähän helpommin hallittaavksi. Katsotaan mitä teen, pitää vähän punnita, sillä tän tukan on oltava siisti töissä!

Huomenna on pyhä, ja tarkoitus olisi vähän hoitaa kotihommia (eli siis ihan pyykkäystä, kokkailua yms.) ja käydä ystävän luona. En ole nähnyt häntä hetkeen, joten kiva päästä pitkästä aikaa turisemaan. Ystäviä on aina kiva nähdä. Välistä hävettää, että miten paljon voi aikaa kulua tapaamisten välillä, vaikka asutaan samassa kaupungissa.

Tosin, minä nyt olen tällainen kuin olen, ja ajat sitten lakkasin pyytämästä epäsosiaalisuuttani anteeksi. Tosiystävän tunnistaa juuri tästä, ystävyys ei haalistu vaikka ei nyt ihan joka viikko (tai edes kuukausi) nähdäkään. Ei ole mun luonteelle ominaista ravata sosialisoimassa koko ajan. En minä välitä rampata kaupungilla milloin missäkin aktiviteetissa, ja jos joku siitä vetelee hernulit nenäänsä niin senkus. Bongasin nimittäin taannoin erään ystävän avautumisen facessa, että miten ois kivaa jos ystävät haluaisivat tehdä jotain säännöllisesti, eikä vain kahvitella silloin tällöin. Taatusti tarkoitti muitakin kavereitaan kuin vain minua/meitä, mutta oli se meillekin suunnattu. En jaksanut nähdä vaivaa laittamaan vastausta, että siinä missä hän kaipaa alituista sosialisointia arkeensa, niin kaikille se ei sovi. Minulla ei ole a) aikaa b) rahaa tai c) haluja riekkua kylillä joka viikko. Olisi suotta pahoittanut mielensä. Olen iloinen joka ystävästä, joka tämän ymmärtää. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa nyt vain klikkaa niin hyvin, ettei aika siihen oikein vaikuta. Kuten huomenna tapaamani ystävä, tai Mr M jota näen lähinnä Lumouksessa. Meinasin etten ensi lumoukseen menisi, mutta Mr M on aika vahva vaikutin, mikä kesä se sellainen on jos en häntä näe!

Catgroove

Huoli äidistä on tasaantunut positiiviseksi uskoksi. Olen varma, että äiti tulee kuntoon, kasvain löytyi kuitenkin hyvissäajoin, ja on kovin pieni. Olen kuitenkin hyperiloinen, että pääsen käymään vanhemmillani pian.

Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.

Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...

Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!

Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.

Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.

Libella Swing

Noniin. Ravintoterapeutti koettu. Menin sinne vähän sekaisin tuntein, en tiennyt mistä edes aloittaa, tai mikä on oleellista tietoa ja ei. Terapettuneiti oli varsin ymmärtäväinen, kuunteli ja osasi kysellä sopivasti, jotta jutuissani oli jotain järkeäkin.

Tuloksena se, että siinä missä ruokarytmini on ihan ok, niin syömisen tahtia tulisi hidastaa. Ja ensisijaisesti keskitytään ärtyvän suolistoni hoitoon, eli kuukauden mittainen eliminaatiodieetti Fodmap -kaavion mukaan, eli pelkästään vatsaystävällisiä juttuja. Ei papuja, kaalia, sipulia, chiliä, rasvaista ruokaa, mausteisia ruokia, kivellisiä hedelmiä, vehnää, ruista tai ohraa, omenaa, hiilihappojuomia, makeutusaineita, hunajaa yms. Tammikuun loppupuolelle uusi aika, ja sitten aletaan lisäämään tuote kerrallaan. Katsotaan että mitä maha tykkää. Jos ei tykkää, niin tuote jätetään taas pois. Jos tykkää niin kivaa, voin syödä sitä.  Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen että tulin käyneeksi. Kerrankin kunnon ohjeet, josta voin rakentaa itse arkeeni sopivat eväät. Ei mutuilua tai internetin ah niin laadukasta infoa, vaan tietoa. Vatsa-asiat ovat hidasta settiä ja joulukin on välissä, joten tammikuussa selvinnee, että mitä masu tykkää. Näin totaalista eliminaatiota en ole koskaan tehnytkään. Olen toki lukenut kyseisestä ruokavaliosta ennenkin, mutta en malttanut noudattaa kunnolla, chili ja sipuli kun ovat hyviä. Noh, kaikkeen tottuu. Vaikka ero chilistä ja kokis Zerosta tekeekin vähän kipeää.

Mulla oli pitkä viikonloppu, eli la-ma välinen vapaacombo, ja mites kävikään, perjantaina lähdin puoliltapäivin kuumeessa kotio. Vielä lauantainakin oli vähän heikko olo. Niin tyypillistä. Vähän vapaata luvassa ja kuka kuumeilee? Enskerralla sitten varmaan 23.12 klo 19 lävähtää joku tauti...

Innostuin taas näpertämään tukkani kanssa, ja takut ovat taas kehissä! Siis rastoitin tukkani. Hienosti olin jo pessyt viikonloppuna pehkon suolasaippualla, ja takuttanut niskaa n. 10 takun verran, ennen kuin kysyin pomolta, että mikä politiikka firmalla on rastojen suhteen.... Onneksi vastaus oli, että jos ovat sellai siistit, eikä "tuolla elää jotain"- mallia, niin rastat ovat ok. Tänään sitten takutin lopun pään, ja nyt pitäisi malttaa antaa vähän tiivistyä, koukkia virkkuukoukulla ihan perkeleesti. Jos viikonloppuna sais päähän jo parit jatkot. Nythän nämä ovat aika höttöiset vielä, kuten ihan tuoreet takut nyt yleensä ovat. Ei vaan voi koukkia määräänsä enempää, sillä kaikki se virkkuukoukuttaminen minimini virkkuukoukulla tuhoaa peukaloni, pakko antaa vähän toipua :D

Silmät Sumeat

Sain jotain aikaan eilen. Siivosin vaatekaappini. Olen jemmannut liian pieniä vaatteita ihan siksi, kun "tämä pyöreys on vain väliaikaista, mahdun näihin ihan just". Ei, en mahdu ainakaan "ihan just". Nyt pitää pikkuhiljaa löytää uutta kivaa vaatetusta nykymuodoilleni. En halua verhoutua verskoihin vain siksi, että ne mahtuvat. Aika paljon kaappiin jäikin kivaa yllepantavaa, joten en voi käyttää "ei ole mitään sopivaa" tekosyynä. On aika luopua siitä illuusiosta, että ihan just olen taas se fitnesskissa. Hyväksyä itseni tällaisena, arvostaa kehoani näin. Lakata vihaamasta. Ei mun arvo määriydy vaa'an lukeman mukaan, tai vaatekoon mukaan. Naureskelin eräälle huumorikuvalle netissä, jossa lihava nainen sanoo että "En ole lihava, seksikkyyteni vain vuotaa yli". Pitäisi varmaan ottaa lausahdus enemmänkin tosissaan.

Puoliso on ollut ihana koko ajan. Kertaakaan ei ole sanonut mun olevan vääränlainen tai että mun pitäis tehdä itselleni jotain. Ei koskaan kritisoi vartaloani, tyyliäni tai vaatetustani, oli sitten millainen tahansa. Pahimmassa vaiheessa kun en jaksanut töiden lisäksi tehdä yhtikäs mitään, Puoliso hoiti kotia kiltisti. Ainoa jolle mun kropan koko jotain merkitsee, olen siis minä. Aika monta solmua voisi aueta, jos vain hyväksyisin itseni tällaisena. Sitäpaitsi. Ollessani se 58 kg timmi fitnesskissa, olinko tyytyväinen? jotenkin maagisesti onnellisempi? Olinko jotenkin parempi ja arvokkaampi mitä ennen kun mahduin xs vaatteisiin? En. En mitään noista. Silloinkin oli aina jotain, johon en ollut tyytyväinen.

Aion yhä jatkaa saliharrastustani, painelen salille huomenna. Jonkinlainen suunnitelma pitää laatia sapuskointiin, muutakin kuin vehnättömyys. Kaloreita en laske, mutta kyllä se roskaruoka pitää karsia helvettiin. Jättää niihin muutamiin biletyspäiviin. Pitänee kohdella kehoaan hyvin myös sen puolesta, että mitä sille tarjoaa ravinnoksi. Eilen tutkailin alkoholien sisältöä tulevat biletyspäivät mielessäni. Tiesittekö että karpalolonkerossa on porkkanamehutiivistettä ainesosana? Kaikkea sitä oppii. Vehnää onneksi ei ollut, joten lempialkoholini pysyy listalla.

Ehkä mä vielä toivun. Ehkä joskus vielä saan itsestäni ihan kelpo kaverin itselleni. Ehkä joskus olen vähän vähemmän tärähtänyt sekopää.

A New Dawn

Hihi. Työhaastattelu tuotti tulosta, minulla on työpaikka! Menen Kalevan Hiusmestaan töihin jo tänään. Tyypit tarvii kiireesti sinne jonkun, ja lupailin tehdä siellä iltaa ja lauantaita. Tällä viikolla teen 3 arki-iltaa + lauantain, ensiviikolla 2 arkea ja lauantain, ja kuun vaihdeviikolla olen torstaista eteenpäin töissä ihan täyspäiväisesti. Alkuun on koeaika, 4 kk. Mutta mulla on vakituinen työpaikka!

Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!

Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.

Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".

Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!

Liberation

Viikonloppu sunnuntaissa ja mun työviikot vähenee yhä. Meinasi parku päästä aamulla kun tajuttiin, että vanha uskollinen kahvinkeitin hajosi. Se on vuotanut säiliöstä jostain vettä jo jonkin aikaa, mutta tänään se valutti jo suurimman osan vesistä pöydälle. Keitin on peräisin Puolison kämppikseltä, ystäväni Caratran mieheltä, yli 10 vuoden takaa. Ehkä sen vekottimen oli aikakin jo hajota. Suunnattiin sitten firmani kautta Verkkokauppaan, ja ostettiin Moccamaster. Itse hommasin tehosekoittimen smoothieita varten samalla. Maanantaiaamut on pelastettu!

Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.

Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D

Million Dollar Business

Minulla on jälleen maanantaina työhaastattelu. Tampereelle, yhteen kampaamoon Kalevassa. Tyypit tarvii heti apua, ja tarjouduin tekemään oman liiketyöni ohella esim. iltoja ja lauantaivuoroja. Jos kaikki menee hyvin, olen maanantaista alkaen hyvin kiireinen. Ja haluaisin tehdä töitä nykyhommani ohella nämä pari viikkoa, sillä tarvitsen rahaa ja kipeästi. Ensikuussa on pakko maksaa myös opintolainanlyhennykset. Maksaa vuokra, puhelinlasku ja bussikortti. Firmastakin koituu vielä jotain kuluja. Jollain ne on maksettava, ja muutamakin vuoro auttaisi kummasti.

Ainoa mistä olen huolissani, on tukkatyylini. Haastattelija on eläkkeelle jäänyt mummoikään ehtinyt kampaaja, enkä nyt hurjan optimistinen ole että miten suhtautuu takkuihin. Olen aina ollut vähän sillä kantilla, että jos tukka on ongelma, paikka on väärä. Mutta tässä tilanteessa en voi olla nirson ylimielinen. En voi valita paikkaani tuollai perusteilla. Jos sitä vaaditaan, niin sitten ollaan sivistyneen näköisiä. Tarvitsen työpaikan, en voi nirsoilla ja valita sitä tukkani perusteella.

Vastoin mitä edellisessä postauksessani ilmoitin, värjään tukkani vielä kerran. Mahdollisimman lähelle omaa karmeaa hiusväriäni. Tuhkainen vaaleanruskea. Tajusin tuon haastattelun saatuani, että mun pitäisi takuista huolimatta koittaa olla edustava. Ja tämä nykyinen hiusvärihän on ihan sekametelisoppa. Vaaleaa, kuparihtavaa, tummempaa, punertavaa ja tyvikasvu. Tänään urakoin viimeisen kerran värituubien ja takkujen kanssa kutinaa uhaten, että saan tukkani lähelle omaa hiusväriä. Ehkä tungen maanantaina takkuni jollekin tiukahkolle nutturalle ja isken parit kukkaset tai jonkun huivinnäköisen.

Viikonloppuna ei tehdä mitään erityistä. Minä menen töihin vähän siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja, mikäli asiakkaita ei tule. Puoliso tulee niinikään vähän fiksailemaan. Puoliso päivystää, joten luultavasti pysytään muutoin ihan kotosalla. Kun se päivystää, pitää olla autollinen. Kokemus kertoo että jos sitä jonnekin menee, puhelin soi ihan samantien. Kotona on hyvä. Ensi viikonloppuna kuitenkin tulee Puolison Veli kumppaneineen käymään, joten ollaan nyt tämä viikonloppu kotosalla.

Verta Sataa

Asiaa värjäyksestä.

Tyypit jotka mut tuntevat, tietävät että vaihdan tukkani väriä todella usein. Olen kameleontti. Joku vuosi takaperin valittelin allergisoitumistani vaalennusaineelle. Rakastin olla blondi, ja siitä piti luopua sen perhanan kutinan ja kirvelyn vuoksi. Pelkäsin, että joku päivä palaa vielä päänahka rakoille.

Normivärjäystä ei allergia tuntunut vielä estävän. Silloin. Takkujen tultua kehiin vähän hillitsin värjäilyjäni. Suurimmaksi osaksi siksi, että näiden värjääminen on niin perseestä. Pidin luonnonblondia minun mittapuulla aika pitkään, kunnes tajusin, että sekin saatanan aine on alkanut kutisemaan. Punertavanruskea tuli kehiin, jottei tarvi värjätä niin usein mitä blondia. Laitoin otsikseni punaiseksi hetken mielijohteesta hoitoainevärillä Lumouksen ajaksi, ja tänään sitten värjäsin sen pois, kun oli aika ruma. Ja se saamarin kevytvärikin kutisi, jopa otsiksen mittaisella läänillä!! Tajusin tänään: Olen allerginen hiusvärille.

Ja kun kerran kutisee, oireet vaan pahenee. Paluuta ei ole. Mitä enemmän värjään, sen pahemmaksi se käy. Kutinaa seuraa kirvely. Kirvelyä ihottuma ja pahempi kutina. Siitä eteenpäin seuraakin mukavaa turvottelua, rikkinäistä ihoa yms hauskaa. Ja millä alalla minä olen? Niinpäniin. Värjäänkö enää tukkaani? En. En halua ottaa riskiä. Pahentaa oireita. Voin ehkä kokeilla jotain "allergisoimattomia värejä", jos ei kutinaa esiintyisi. Mutta ei sellaista ole olemassakaan kuin allergisoimaton väri. Jos olet allerginen värille, ihan sama mitä hiton "allergialiiton suosittelemaa" hiusväriä ostat. Samaa paskaa purkissa, eri tavalla koottuna vain. Hellävaraisissakin väriaineissa on PPD johdannaisia, jotka allergisoivat ihan yhtä lailla. Jotkut suoravärit voisivat ehkä tulla kysymykseen. Mutta nehän eivät kunnolla värjäämättömään tartu. Ettäsillälailla. Minä ja asfaltinvärinen tukka. Siihen kun läsäyttää parit harmaat hiukset lähivuosina niin näytän ihan mummolta. Nyt vituttaa. Ehkä raidotan sitten joskus kun otan nämä takut pois.

Mites sitten ammattini? Mun on lähivuosina pakko vaihtaa alaa. Värjäys nyt on ihan ok, en ole saanut käsiin ihottumaa. Vielä. Permisaineet ottaa keuhkoon aika kunnolla. Laittaa yskittämään. Viitteitä sekin herkistymiselle.

Olen taas siinä pisteessä, missä olin 10 vuotta sitten. Mikä minusta tulee isona? No vitustako minä tiedän. Luulin että kampaaja. Mutta ei sitten, sillä en voi tätä työtä enää montaa vuotta tehdä. Helpottamaan tämä ei tule.

Tähän asti kouluja on takana Lukio, kauppis, 2 vuotta ammattikorkeaa ja kampaamokoulu. En voi ihmeen kauaa enää opiskella, sillä multa loppuu tukikuukaudet. Ja mitä sitten haluaisin opiskella? Ei hajua. Mitä haluaisin tehdä, jos en voi kampaaja olla? En minä tiedä.

Mahtavaa. Voisinko vaan voittaa lotossa?

Endless Rain

Hohoho. En kehtaa lesoa Facessa, mutta täällä voin: Vappuaamu klo 9.45 ja olen krapulavapaa. Ei huonoa oloa, janotusta, väsymystä tai suolahimoja. Eihän mulla krapulaa ole ollutkaan tän vuoden puolella, mutta aina se pienikin juominen jotain jälkiä jättää. Joo oon kusipää kun haluan lesoa hyvällä olollani silloin, kun 90 % Suomen nuoriso- ja aikuisväestöstä potee kankkusta.

Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.

Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D

Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3

Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.

Kuin kaksi marjaa.

On aavistuksen hämmentävää, että jos olen yhtään tälläytynyt niin saan varmasti kuulla yhdennäköisyydestäni Sofi Oksaseen. Aiemmin olivat satunnaisia kommentteja, mutta nykyään saan kuulla aiheesta melkein viikottain. Asiakkailta, tutuilta, facessa, randomeilta bussissa.... Enkä oikein tiedä mitä ajatella enää. Yksi asiakkaistani kutsuukin minua Sofiksi.

Olen todennut, että sillä ei ole mitään merkitystä millainen on meikkini, tukkani tai vaatteeni, näytän ilmeisesti Sofilta siltikin. Ja laserleikkauksen jälkeen kommentit ovat vain lisääntyneet. Satunnaisille kommenteille pystyi hymyilemään ja kiittämään kohteliaisuudesta, mutta nyt kun huomiot ovat arkipäivää, tuntuu hämmentävältä. Ajatus, että jokainen meistä on uniikki, on aina miellyttänyt. Tuntuu vähän että minä en olekaan uniikki, vaan (tyylillisesti ja ulkonäöllisesti) vaatimattomampi versio Sofi Oksasesta.

Sofi vai Emilia? No ainakin otsatukka wammaa!

Olisin mielelläni se uniikki oma itseni, ilman lisänootteja että Helsingissä on joku joka näyttää samalta. Olisi joskus kiva kuulla ulkonäöstään "näytät hyvältä" tai "Hieno asu" tai sitten vaikka jotain kritiikkiäkin eikä vaan aina tuota "Oot tosi paljon Sofi Oksasen näköinen" -lausahdusta. Pitäisi kai joskus koittaa huvikseen näyttää tarkoituksella Sofilta, laittaa pyöreät lasit, muhkea rastakasa, valita Sofin tyylisiä vaatteita ja meikata hänen tapaansa ja tarkastella että mites paljon tässä oikeasti ollaan lookalikejä.

Tällä hetkellä en käytä rastalisäkkeitä about koskaan, koska se lisää huomattavasti Sofikommentteja. Välttelen meikissäkin samoja värejä, ja yhdessä kohtaa mietin koko goottityylin heivaamista asian takia. Tosin totesin, että sillä ei ole huomioihin merkitystä että olenko gootti vai en, joten pukeudun yhä miten haluan ja juuri niihin vaatteisiin mihin haluan. Ei kommenteissa sinänsä mitään pahaa ole enkä loukkaannu tai mitään, ei siitä ole kyse. Kai sitä haluaisi vain olla oma itsensä, kuulla jotain muuta huomiota välistä eikä aina sitä samaa miten paljon näytänkään joltakulta toiselta. Ja siinä, että meinasin silloin joskus saada mieheltä turpaan kun luuli tosissaan minua Sofiksi, ei ole mitään hauskaa! Toivon että moinen reaktio oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

Beautiful bomb

Tää ois kiva!

Viikonloppuni meni mukavasti kotioloissa, töissä ja liikkuessa. Ei tehty mitään ihmeellistä. Eilen piipahdettiin pitkästä aikaa Tuopissa, ystäväni Zzy oli tulossa bänditreeneistä ja pyysi meitä yksille. En ole herraa nähnyt sitten uudenvuoden, joten mikäpä siinä. Tyypin bändillä on keikka Roosterissa ensiviikolla, joten tulee ensiviikolla mentyä ulos sitten arki-iltanakin.

Tämä viikko näyttää samalta kuin muutkin, töitä ja urheilua. Tänään treffaan personal trainerin, jolla pitäisi olla minulle saliohjelma. Yay! Viikonlopuksi suunniteltiin menevämme ulos Caratran kanssa. Kuten viimeksikin jo höpötin, menojalkaa vipattaisi. En ole aikoihin käynyt yökerhossa, joten kiva päästä vähän tanssimaankin. Pääsee vähän laittautumaankin, ei tarvi aina olla urheilureleissä ja norminaamalla.

Olen tämän pehkoni kanssa ihan hukassa. Joo - olen kampaaja. Mutta silti! Värjäsin vasta mustaksi, koska en jaksa lärätä värituubien kanssa koko ajan ja pesen hiuksiani usein urheiluharrastukseni takia. Viimeaikoina vain on innostanut vaalea! Minullahan oli se lyhyt platina jokunen vuosi sitten, ja värjäsin tummaksi, koska tukka oli huonossa kunnossa ja hiuspohjani ei pitänyt niistä tuhdeista aineista, joita ylläpito vaati. Joo o, en usko hiuspohjani olevan yhtään sen kestävämpi nytkään, muttakun ois niiiin kiva saada se vaalea taas. Hullu operaatio tulee olemaan jos siihen ryhdyn. Usea värinpoisto, koska pohjalla on punainen. Pitänee mitä luultavammin myös leikata tätä turkkiani. Lyhyt oli ihan kiva. Lyhyt olisi myös liikunnan kannalta helppo. Platinan ylläpito taas ei olisi, melkein pahempi värinpäästäjä kuin punainen, eli joutuisin jälleen läträämään tuubien kanssa koko ajan. Luulenpa silti, että nappaan töistä kasan tuubeja kotiin ja läträys alkakoon. Pitää tosin varata kampaaja-aika.

Relentless, reckless forever

Hii. Minulle on joulukuun puoliväliin varattu aika laserleikkauksen esitutkimukseen. Ja alustava leikkausaika seuraavalle päivälle! Niin, olenhan rilli-olento.

Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.

Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!

Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.

If you love me the morning after

Viikkoni on sujunut samaan malliin kuin edellisetkin, tavallista marraskuista arkea. Työviikkoni hiljeni edellisestä, mutta osasin jo vähän sitä odottaakin. Olihan viimeviikko tosi kiireinen. Eilen tosin olin koululla luennoimassa, ja sen jälkeen tein jotain, jota en ole kokenut vuosiin. Ihonpuhdistus! Niin, tuolivuokranantajanihan on kosmetologi, ja käytämme kyllä toistemme palveluita. Naama on yhä iloisen punaisenkirjava... Mutta onpahan ainakin puhdas. Jos vaikka hoitaisi ahkerammin niin pysyisikin puhtaana. Erityiseti unohdan vaihtaa tyynyliinan tarpeeksi ahkeraan.

Tänään oli vuorossa kampaaja. En leikkaa itseltäni muuta kuin otsista, ja edellisen kerrna hiuksistoni on nähnyt sakset heinäkuun alussa, joten näin 4 kk jälkeen oli jo ehkä aikakin. Neiti leikkasi tukkani ihan jees, tulen luultavasti palaamaan sinne ensikerrallakin. Hinnoittelukin oli kohdallaan. Hommasin myös pitkästä aikaa klipsipidennykset, jos sitä leikkisi jälleen välistä pitkätukkaa. Tulisivat nyt vain postistakin ensin.

Huomenna olisi töissä normaali päivä, hieman asiakkaitakin, mutta iltapäivästä pitäisi nähdä ystäväni Mortus. Kiva nähdä ystävää, sillä muuten olen kyllä aikalailla viikonlopun rasvaamassa tatuointiani ja haaveilemassa liikunnasta. A tosin pitäisi nähdä jossain välissä, mutta alkoholi saa taas jäädä hamaaseen tulevaisuuteen.

Muuten. Suosittelen lämpimästi kirjaa Viiden tähden vegaani. Todella hyviä reseptejä. Ellen jo suositellut tässä blogissa, kannattaa tutustua myös Härkäpapua sarvista. En kuollaksenikaan muista että höpötinkö tuosta täällä jo, mutta tuleepahan selväksi :D

Gloom, beauty and despair

Inspiraatiota pinterestistä.

Olen hieman hämmentynyt. Mieleeni palautui eilen se seikka, että tatuointien yhteydessä pitää välttää hikoilua. Käytännössä tämä merkkaa 2 viikon liikuntakieltoa. Minulla on 2 tatuointiaikaa, koska tatska on iso, joten minulle tämä merkkaa 3 viikkoa ilman salillakäyntiä. Ei kiva!


Aiempien tatuointien kohdalla tällä ei ole ollut minkäänlaista merkitystä, koska en ole juuri liikkunut, mutta nyt tilanne on toinen. Harkitsen tässä jopa homman perumista vain siksi, ettei salikäynnit katkea. Toisaalta, haluan todella sen tatuoinnin, ihan vihoviimeinen asia jota toivon on homman peruuntuminen. Ja Tonille joutuu aikoja odottamaan 6 kk, joten uusintajuttua ei ole sitten ihan heti tiedossa jos en nyt sitten aikojani käyttäisikään. Sitäpaitsi 3 viikkoa ei kuienkaan ole paha, ja kielto koskee nimenomaan hikoilua. Pitänee konsultoida Tonia lisää, käykö leppoisa salitreeni? ettei ihan hikeen asti treenaa? ja jättää sen tatuointialueen treenin väliin, eli minun kohdallani merkkaa keskikroppaa. Pitää kysyä. Ja luvata itselle, ettei anna tuon 3 viikon tauon haitata, vaan jatkaa siitä mihin jäi! Paha tapa minulla, en saa rytmistä kiinni jos homma katkeaa.

Inspiraatiota.

Viikonloppuni on mennyt juuri niin rauhallisesti kuin ajattelinkin. Eilen tuli käytyä salilla, päivystettyä töissä ja iltapäivästä lenkkeiltyä. Herkuttelinkin hieman, katsottiin leffaa ja syötiin pitsaa. Niin, myös minä. Homma mahtui kaloreihin ja valitsin kasvistäytteet. Yum! ja jos liikkuu viikossa 7 h ja kuluttaa 2000 kcal liikunnalla niin eipä siinä tosiaan yksi kasvispitsa näy :D



Ensiviikosta tulee luultavasti perusviikko, olisi peräti töitäkin. Tiistai on myynyt jo aikalailla täyteen. Käyn salilla sen 4 kertaa vähintään, säiden salliessa myös lenkillä. Perjantaina sitten jotain kivaa, koska lauantaina täytän sen 29. Aion leipoa ihan kakunkin. Katsotaan jos saan houkuteltua Puolison vaikka Katmanduun (nepalilainen ravintola Tampereella).  Työpuolelta halloween innostaa, eräs ystävä tilasi minulta halloweenmaskin. Teen kunnon paloarpea, eli verellä läträtään! Otan hommasta pari kuvaa, jotta voin laittaa niitä portfolioon ja firmani fb sivuille näytille. Mahtavaa!

Kuvat: Pinterest.com

Yksi huomio on pitänyt käyttämistäni kuvista tuoda esiin. Kummankin blogini kuvat ovat pääsääntöisesti pinterest.com tai google.com -antia. En juuri kuvaa itse, olen hyvin, hyvin huono siinä. Pinterest.comia suosittelen muutenkin, mahtava sivu!

Are you Dead yet?

Tämä viikko on ollut kerrassaan mahtava, ainakin töiden kannalta. Niitä on siis ollut. Toivossa on hyvä elää, että joskus arkeni olisi tällaista muutenkin, eikä vain mainoksen ansiosta. Mainostaa pitää vielä, ja paljon. Tällä viikolla Hervannan sanomissa on haastatteluni kuvallisena. Siinäkin on toivoa, että joku sen perusteella eksyisi liikkeeseeni. Omituista kyllä, kuva oli aika onnistunut. Minulla on taipumus näyttää superläskiltä kuvissa, mutta siinä kuvassa olin melkein nätti. Uteliaille nähtävillä Hervannan sanomien nettisivuilla näköislehdestä.

Tiistaina kävin kaupungilla toimittamassa myymiäni vaatteita ja tapaamassa Mr A:n. Lip Service menee kaupaksi näemmä isossakin koossa vallan mainiosti. A:n kanssa istuttiin jokunen tunti kahvilassa vaihtamassa kuulumisia ja suunnittelemassa tulevia hauskuuksia. Tänään olisi tarkoitus viedä kapungille viimeiset myydyt vaatteeni, ja mahdollisesti pyöriä ostoksilla Puolison kanssa. Jostain syystä Puoliso haluaa ostaa ulkoiluvaatteet. En tajua, viimeksi kun se halusi ostaa liikuntaa tukevaa sälää, minä käytin sitä. Mutta kuten kiltit avovaimot tekevät, menen mukaan ja tuen kaveria innostuksessaan. Itsekin pitäisi jotain sellaista ostaa, haluan ulkoilla myös syksyllä ja talvellakin. Mutta kaikki ajallaan.

Ajallaan ihan siitäkin syystä, että ajattelin tosiaan laihtua vielä n. 8 kg. Huomaan jo orastavan ongelman, vaatteita jää isoksi, kuten esim. rintaliivejä, mutta uusia en kehtaa vielä ostaa. Ostan nyt uusia, niin ovat hetkenpäästä isoja. Jos sitä koittaisi sinnitellä isoissa vaatteissa tavoitteeseen asti. Käy kukkarolle muuten liikaa. Onneksi on kirpputorit :D

Viikonloppuna olisi töitä, kerrankin täysi lauantai. Kotona ajattelin olla, mutta pidän jälleen mielen avoinna ehdotuksille. Toisaalta hyvin edistynyt laihtumiseni houkuttaisi lähinnä lenkkipolulle, mutta katsotaan nyt. Olisi kiva pitää hauskaakin välillä jälleen :)

Someone Special

Onko kauhean paha olla tosi hyvällä tuulella maanantaina?

Tänään on ollut kovin hyvä päivä. Johtunee varmaan osittain hyvästä viikonlopusta. Mukava viikonloppu kotona ollen, rentoutuen ja leffaillen. Ja vähän liikkuenkin. Olen kovin rakastunut uuteen puhelimeeni, ja sen kivaan Sports tracker -ohjelmaan. Tekee ulkonaliikkumisesta todella mielenkiintoista. Tänään oli myös töissä sellainen päivä kun toivoisin arkeni yleensä olevan: Päivä täynä asiakkaita, ilman turhaa joutenoloa.

Sain sitten puhuttua aiheesta Ruoka armaan kumppanini kanssa. Alkuperäinen ongelmahan oli siis tässä laihduttamisesani. Puoliso kaipaa niitä "tavallisia" ruokia ennen keventämistäni. Ongelman ydinhän on siinä, että tuplaruokia ei ole varaa ostaa, enkä minä aio koskaan palata siihen kerma-hiilarimättösapuskaan mitä ennen tuli syötyä. Teimme kompromissin. Lupasin olla hifistelemättä ruuan kanssa, tehdä enemmänkin tavallista kotiruokaa kevyesti. Puoliso taas lupasi olla tuputtamatta sitä kerma/juusto/pastamättöä kun hyvin tietää etten sitä syö, ja olla tukenani tässä enemmän. Happy me! Päätin olla vähemmän natsi myös itselleni, ja sallin itseni kokeilla kevyempää herkkua: Pitsaa. Puoliso teki perinteisen kinkku-jauheliha-salami-ananaksen, ja minä omasta osuudestani kasvispitoisen. Ja hyväähän siitä tuli! Seuraavaksi haluan keventää hampurilaisen.

Tällä viikolla pyörin kaupungilla useaan otteeseenkin, lähinnä tapaamassa armaita Ostajia liian isoille vaatteilleni. Samalla ajatuksena olisi treffata mr A kun kerta keskustassa pyörin. Muutoin haluaisin kovin pitää jälleen yhden kotiviikonlopun. Tälle lauantaille on ihan asiakkaitakin. Ideanahan olisi saada niin euroja säästöön kun kaloreita kadotettua, joten alkoholi ei oikein sovi kuvioihin. Tosin, World Of Warcraft-sarjan uusin lisäri julkaistaan tänään yöllä, joten tuskin minua saa koneeni äärestä pois hetkeen muutenkaan :D