The Battle of Nowhere

Ensimmäinen täysi työviikko ohi. Ensiviikolla on tavalliset ma-pe töitä, ja viikonloppu sekä seuraava maanantai vapaana. Melkein kuin loma!

Alan tottumaan uuteen työarkeeni. Päivärytmiin, aamuherätyksiin ja työrutiineihin. Olenhan tuolla ollut jo kolme viikkoa, mutta täyspäiväisenä vasta viikon. Ja koen edelleen olevani onnekas, työpaikka omalta alalta, mukava pomo ja työkaverit, toistaiseksi voimassaoleva soppari.. Onnekas minä.

Ruoka on alkanut jälleen maistua ja kokkaaminen innostaa, joten einekset ja pikaruoka helvettiin ja Clean Eating -respetit kehiin. Siirryin myös kokonaan maidottomalle ruokavaliolle. Olen kovin huono karsimaan laktoosilliset tuotteet laktoosittomiksi, joten vedän radikaalisti kaikki maitotuotteet pois. Katson mitä maha, yleinen olotila, iho yms sanoo kuukauden maidottomuuden jälkeen. Oli toki jännä käydä kaupassa ja syynätä leipäpaketin kyljestä ainesosia. Maitoa on kovin monessa paikassa, jopa lempilakritseissani! Maitotuotteet jäi kauppaan ja tilalle muutti soija- sekä kauravalmisteet. Takana on nyt kolme päivää maidottomuutta ja vaikka koen muutoksen maukkaaksi, en vielä voi sanoa tuntevani ihmeellisiä muutoksia olotilassani. Mutta enpä nyt oikeastaan odotakaan vielä pariin viikkoon mitään erityistä.

Aika huolehtia jälleen itsestä. Viimeiset 6 kuukautta ovat olleet helvettiä. Stressi on ollut ihan järjetön, joulun alla romahdin kunnolla, kevät meni sinnitellessä, ja voimat loppui kesken että olisi jaksanut saleilla tai oikeastaan tehdä mitään itsensä hyväksi. Koko kesän odotin vain heinäkuun loppua, enkä helteen tai stressin vuoksi oikeastaan edelleenkään jaksanut tehdä itselleni mitään.

Edelleen ajatus intohimoisesta treenaamisesta tuntuu ahdistavalta, mutta ei enää niin pahalta mitä aiemmin. Ruokablokki onneksi väistyi, olen selannut clean eating -sivustoja ihan innoissani. Viikon ruuaksikin valikoitui sangen terveellinen setti. Ehkä pian voi ajatella taas liikkumistakin. Nyt kun henkinen ja taloudellinen stressi on väistynyt, voi nukkua kunnon yöunia, ruokavalio siisteytyy ja epäterveelliset asiat elämässäni jää taakse. Toipuminen jatkukoon.

Long Distance call

Syksy. Myönnettävä on, että nautin siitä kauniin aurinkoisesta versiosta enemmän mitä tästä sateisen harmaasta. Silti ajattelin sännätä fiilistelemään syksyä Suolijärven lenkkipolulle tässä viikonlopun aikana. Sitä on kierrettävä Suolijärveä vielä kun voi, talvella siellä on latuja. Ja minä en hiihdä.

Onneksi työrintamalla on taas vilkastunut, ja töitä on jälleen ollut ihan jees. Siltikin erittäin mukavaa kun ei tarvi olla kokoajan huolissaan eurotilanteestaan. Kuitenkin, peruttiin Islannin-aikeemme juurikin rahan takia. Kaikki olisi pitänyt varata juurikin nyt, ja ihan sitä tonnia ei just nyt löydy mitä lennot, majoitukset ja liput tulisi kysymään. Noh, nautitaan Tallinnan kylpyläreissusta sitten senkin edestä.

Innostuin viikolla luomaan eventin facessa synttäreihinikin. Ihan siksi näin aikaisin, että muualla tulevilla olisi aikaa pläänätä asiaa jos haluavat paikalle. Lisäksi, itselläkin alkaa aikataulu lokakuun viikonloppuihin olemaan aika täysi, joten hyvä kai se oli ajoissa ilmoittaa. Tosin, tulijoita on ilmoittautunut vasta  3 kpl. Noh, bileet se on viidellä henkilölläkin, jääpähän enemmän boolia :D Eivaan, en edes odottanut että kaikki tietäisi suunnitelmistaan niin pitkälle. Halloweenpartyt kuitenkin, la 2.11. Perinteiset bileet halloweenteemalla. Ajattelin panostaa koristeluun, tehdä jonkin kieronvärisen boolin ja tarjoilussa vähän halloweenailla. Itselläni on tarkka ruokavalio, mutta josko sitä tuolloin hölläisi. Ohjeistin kuitenkin, että jos joku nyt haluaa lahjoa jotenkin niin ei mitään syötävää. En ilahdu kuitenkaan mistään makeasta, koska makea ja sokerinen on minulle vähän ongelma.

Materialöydön tein, ebaysta Lip Servicen Secret garden -sarjan paidan, joka on älytön harvinaisuus. En tiedä mahtuuko paita ylleni olkapäistä, paita on hieman  naftia kokoa ja olen aika harteikas... Noh, ehkä kiikutan sen ompelijalle jos se ei mene. Pakko se oli kuitenkin saada. Länttään kuvaa jahka saapuu, ei auttanut googlen kuvahakukaan nyt.

Olen tainnut tästä mainita jo, mutta saliharrastuksen kääntöpuoli on ehdottomasti se, ettei kuteet sovi. Housut voi istua vyötäröltä ja pituudesta, mutta reisistä liian tiukka. Paita voi olla muuten hyvä, mutta joko tiukka hauiksista tai harteilta ei istu. Kauluspaitoja en edes koita. Tai peltifarkkuja. Nahkahousut sensijaan ovat iloinen asia, joustavat mukavasti.

Jalopiina

Näin loppuviikosta tuntuu, että olen viimein päässyt takaisin Tampere-arkeen. Töissä on hiljaista asiakkaallisesti, mutta ensiviikolla tapahtuva yritysmuutto on pitänyt hieman kiireisenä. Ja tulee pitämään kiireisenä koko ensiviikon. Alkuviikosta pitäisi pakata kampaamojuttuja, hommata keskiviikoksi auto, tehdä pari asiakasta, soitella muuttoilmoja pariin paikkaan, hommata uuteen paikkaan läppäri, selvittää koulun kanssa vielä sopimuksesta pari kohtaa... ja torstaina olisikin sitten jo oltava työkunnossa, kamat paikallaan puoliltapäivin. Ok, selviän!

Unirytmini keikahti loman aikana vituilleen ja pääsin salille väsymyksen takia vasta torstaina. Salilla kävin myös tänään, ja ehkä sitä tästä pääsisi rytmiin jälleen. Tarvitsen salia pitääkseni stressitason matalalla ja ahdistuksen poissa. Lisäksi mikään ei ole tehokkaampi terveellisen syömisen motivaattori kuin kuntoilu. Josko sitä viimein saisi temmottua itseä niskasta kiinni kun muutonkin saa luovittua läpi.

En oikein itsekään tunnista itseäni enää. Olen aina ollut vankkumaton syysihminen. Heinäkuun lopulla normaalisti odotan syksyä kuin kuuta nousevaa. Paitsi tänä vuonna. Ahdistuin pohjoisessa kun ilmat olivatkin kylmät, ja mietin että "Ei vielä!". Riemastuin toissapäivänä kun kelit lämpenivät. Tänäänkin onnesta soikeana kun keli on ollut mitä mainioin. Ehkä syynä on sitten muutto, sillä vaikea on ollut helteistä nauttia aiemmin kun sisälämpötila keikkuu siinä +40 astetta yötä päivää. Nyt kun asunto on viileämpi, on mahtavaa kun ulkona on lämmin. Ja kesä tekee pukeutumisen helpoksi. Mekko tai hame & toppi, that's it. Ei housuja, sukkiksia, sukkia... Helppoa. Tukkanikin pidän nykyään kiharalla (turkkini on luonnonkihara, aiemmin suoristin sen aivan aina), ihanan helppo kampaus. Meikkaan jos jaksan, yleensä en, ellei pidä ihan viihteelle mennä. Jepjep, kuulostaako minulta? Ei minunkaan mielestäni.

Yrittäjävuosi on tehnyt minulle henkisesti ihmeitä. Olen muuttunut ihmisenä aika lailla. Arvotan eri asioita mitä aiemmin, ja olen paljon vahvempi mitä aiemmin. Tuntuu siltä, että voin viimein päästää irti erinäisistä ihmisistä, jotka toistuvasti satuttavat minua ja joiden kanssa ystävyys on kovin yksipuolista. Viimeisen vuoden aikana olen kaivannut tukea enemmän kuin koskaan, ja on tosiaan huomattu että ketkä ovat niitä jotka pysyvät vierelläni. Ilman positiivista asennetta tai Puolison tukea en olisi kestänyt jouluunkaan asti.  Raha-asioissakin on opittu paljon. Kun jossain vaiheessa työstä jotain tienaakin ihan itselleen, olen taatusti fiksumpi minne sen euron tunkee. Voi morjes mitä rahankäyttötottumusta sitä on joskus ollut! Noh, aikansa kutakin.

Mera Noire

Alkuviikko hurahti töitä tehdessä ja kuntoillessa. Olen näemmä todella huono pitämään välipäiviä, en ole kunnolla lepopäivää pitänyt pitkään aikaan. Tänään piti, mutta enhän minä sitten malttanut. Salille en sentään mennyt, tai olisin, mutta tuli asiakas jo heti aamusta. Olen kuitenkin vielä siinä pisteessä uraani, että asiakkaille ei sanota ei. Lauantaitöiltä olen kuitenkin vielä välttynyt. Ja aion välttyäkin.

Perjantaina Puoliso tulee auttamaan liikkeeni sisustushommissa, käydään yhdessä ravintola Katmandussa syömässä ja alkon kautta kotiin. Niin, aion rikkoa sen alkoholilakkoni. Pienellä määrällä, mutta kuitenkin. Tosin, miun alkoholittomuudella ei sitä paljoa tarvitakaan että hattuun nousee. Enkä edes halua. Illemmasta sitten kaupungille, tai mitä mieleen juolahtaakaan. Huomenna pitänee jo vähän leipoa. Onneksi ei tarvitse tuloksia yksin syödä, vaan saankin seuraa <3

Muuten aion pitää rennon viikonlopun, nukkua pitkään ja kotoilla. Ainakin lauantain, sunnuntaina on jälleen hyvä liikuntapäivä. Keskustelin äitini kanssa tänään liikunnasta. Hän vähän huolestui tästä laihtumisestani ja paljosta liikkumisesta, koska olen kerran aikaisemmin laihduttanut itseni vaarallisen laihaksi. Liikkumisella on kuitenkin suurempi merkitys kuin vain kalorit. Stressinhallinta! Olen entinen tunnesyöppö, rakastin lohduttaa ja palkita itseäni ruualla. Mitä pahempi stressi - sen epäterveellisemmin söin. Vaihdoin sen liikuntaan. Ei tämä yrittäjyys stressitöntä ole, joten tulee liikuttua aika paljon. Onneksi äitini on yrittäjä, tietää mistä puhun. Ehkä hän tajuaa minua nyt. Kuitenkin, stressiä tai ei, tämä syksy on yksi elämäni onnellisimmista.

Tears of autumn rain

Jo meni viikko jälleen nopeasti. Ja kuukausi. Lokakuu on käsillä jo ensiviikolla. Vaihdoin perjantain työpäivän lauantaityövuoroksi, joten sain nauttia ihanasta arkivapaasta. Halusin ottaa vapaapäivästäni kaikki irti, joten suuntasin kaupungille jo aamupäivästä. Käytin hyväkseni intsrumentariumin ilmaisen näöntarkastuksen todetakseni, että pitänee uusia lasini lähiaikoina. En tahtoisi, kalliita ovat. Halusin juhlistaa savutonta elämääni, joten suuntasin Marusekiin lounassushille. Edullista ja todella hyvää! Rakastan sushia, jos pitäisi valita yksi ruoka jota söisi loppuelämänsä päivittäin, se olisi sushi. Marusekista suuntasin ostoksille, punaviiniä, uusia meikkejä ja kaulahuivi. Iltapäivästä oli vielä kampaaja-aika, sain viimein tasoitettua hiukseni. Illasta katseltiin Puolison kanssa elokuvia ja napsittiin cheddarjalapenoja. Ovat muuten jotain parhautta! Paljon mukavammin ei perjantai olisi enää voinut mennä!

Niin, haluan rikkoa yhden myytin, joka jostain syystä tuntuu elävän. Kampaajakin saattaa käydä kampaajalla. Jep, olen kampaaja. Jep, laitan työkseni hiuksia. Istunko siis päivät pitkät tällättävänä? En. Onko töissä aikaa istua penkkiin itse? No ei todellakaan. Värjään hiukseni itse (viimeksi eilen <3 ), mutta leikkuutan ne muualla. Olisinhan toki voinut varata ajan töistä ja mennä ilmaiseksi, mutta kuka nyt vapaapäivänäänkin haluaa työpaikalle hengaamaan? En ainakaan minä. Tiedänhän minä mitä tukalleni pitäisi tehdä, mutta itse oman hiuksensa leikkaaminen on hanurista. Ennemmin uskon sen toiselle.

Eilinen oli kerrassaan rentouttavan ihana, ja nyt töistä kotiutuneena haluan jatkaa tuota rentoa viikonloppuani. Nauttia vapaasta illasta, nauttia siitä, että ei tarvitse mennä mihinkään. Sitäpaitsi, syksy parhaimmillaan! Rakastan syksyä, noita värejä, viileää kirpeää ilmaa. Ja nimenomaan tätä värikästä syksyä, en sitä marraskuun harmautta. Jostainsyystä ihmiset mieltää sen harmaan lehdettömän marraskuun syksyksi O.O
Tehkää itsellenne palvelus ja käykää metsässä kävelyllä, nauttikaa syyssäästä!

Chili!

Tekisi mieli pomppia ilosta kun ilma on niin ihanan syksyinen! Lehdet alkaa saada jälleen kirjavaa väritystään, ja aamut ovat ihanan kirpeitä. Kohta voi nauttia taas kupillisen teetä ilman tulee liian hiki. Viikon loppupuoli viuhahti ohi ihan yhtä nopeasti mitä se alkupuoliskokin. Töissä on sujunut ihan mukavasti, töihin on ollut suht kiva mennäkin.

Perjantaina katseltiin läjä leffoja mr. Puolison kanssa ja mässättiin Ben & Jerry's jätskillä. Ihana koti-ilta kahdestaan. Olen aika kotihiiri ja voisin viettää vaikka kuinka monta romattista iltaa rakkaan kanssa hyvän ruuan ja elokuvien parissa. Listalla oli mm. Marilyn Monroen River of no return. Leffa sinänsä oli suht kepoisella juonella varustettu Marilynille räätälöity pätkä aikansa loistavilla tehosteilla, mutta jokin siinäkin vaan toimi ja pidin elokuvasta. Marilynin karisma ja menneiden vuosikymmenten havina kaiketi.

Lauantaina aloitin päiväni värjäilemällä pääni jälleen ruskeaksi. Niin, rakastin sitä blondia! Mutta vaalennusaine tappaa tukkani ja päänahkani. Kyllästyin värjäämään tukkaani parin viikon välein, kyllästyin että tukka tuntui karhealta ja latvat huusi kuolemaa. Ruskea tuntuu kuitenkin niin tylsältä, mutta hiukset ja hiuspohja kiittää kun en värjäile enää niin tiuhaan.

Lauantaina meille saapui myös ystävämme Lahdesta, suunnitelmana suunnata kolmikkona kohti chilifestejä. Chilejä tarttui mukaan 40 eurolla ja maisteltiin hieman chilijuomia. Lempparichilini on yhäkin Aiji Crystal, sopivan tulinen, mutta todella mainion makuinen! Pitihän sitä muutama Naga morickin ostaa, vaikka on ehkä maailman riittoisin chili! Alkoholipitoiseksihan se ilta siitä sitten muuttui, mutta oli hauskaa! Meille saapui myös pari mr. Puolison työkavereista ja ilta jatkui aamu neljään saakka. Hillitsin kuitenkin itseni, enkä saanut mitään alkoholiangstia tai edes krapulaa. Hyvä minä.

Sunnuntaina maistui uni peräti yhteen asti, ja aikamme istuskeltuamme ystävä suuntasi takaisin Lahteen ja minä ja Puoliso tapaamaan muita ystäviä chilifesteille chilinsyönnin mm kisoihin. Katseltiin kisa ja suunnattiin sitten Plevnaan oluelle. Plevna osoittautui turhan viileäksi paikaksi joten seuraava sijainti oli Jack the roosterin terassi. Roosterin sapuskat ovat osoittautuneet suht hyviksi joten romutin dieettini syömällä burgerin. Päädyttiin Puolison kanssa vielä extempore leffareissulle ja käytiin katsomassa viimeisin Transformers. Kyllähän sen katsoi, mutta genre ei oikein kolahda niin olin nukahtaa puoliväliin! Leffa oli turhan pitkä, naisen rooli oli näyttää Megan Foxilta ja puoli leffaa pelkää tekniikkaherutusta. No more Transformers for me thank you.

Pstt. Bongaa seurueemme kohdasta 0.16 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/talta-naytti-kun-maailman-tulisinta-chilia-syotiin-kilpaa/art-1288408829460.html
Minusta näkyy peräti puseroa! Oon niin julkkis nyt että!

Syksy!

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa syksyn ilmassa. Enkä onnellisempi voisi olla! Viime yö oli ensimmäinen yö kolmeen kuukauteen kun nukuttiin ikkuna kiinni. Päivisin on yhä pakko pitää parvekkeenovea auki, mutta kyllä se tästä vielä viilenee! Kynttilöitä on tullut polteltua ja teetä juotua. Syksy on lempivuodenaikani ja tämä on juuri sitä aikaa kun suorastaan herään eloon. Ihana ihana syksy <3

Ihmeellistä kyllä, olen saanut pidettyä kotini siistinä. Rahakin on pysynyt tilillä, en ole shoppaillut tilin tultua mitään ylimääräistä, ruokakaupassakin pihistelen. Jotta en tekisi näistä elämäntapamuutoksista itselleni yhtään helpompaa, päätin tsempata ruokavalioni suhteen myös. Mässääminen saa tältä erää loppua. Ok, jos käy liian rankaksi kolme suurta muutosta (siisteys, raha, ruokavalio) yhtä aikaa, niin olen valmis tinkimään ruokaremontista. Mutta terveellinen hyvä ruoka säännöllisesti nautittuna yleensä edistää myös henkistä hyvinvointia.

Kesän viimeiset bileet meni viikonloppuna. Ystäväni menivät naimisiin, ja lauantaina oli juhlat. Piti olla vapaa viikonloppu,  mutta pomoni patisti minut lauantaina aamusta kokoustamaan. Säntäsin töistä suoraa morsion luo tukan ja meikin pariin, joista meikki onnistui, mutta tukkaan en ollut tyytyväinen. Tavallaan kiva, mutta en saanut kiharoita pysymään kiitos morsiamen loistokuntoisen tukan. Toivottavasti neito itse oli edes vähän tyytyväinen. Juhlat itsessään oli loistavat. Tapasin kasan uusia ihmisiä, loistavaa ruokaa, juomaa ja musiikkia. Jatkoille suunnattiin klubille, josta päädyttiin grillikiskan kautta kotio nukkumaan. Eilinen menikin täysin nukkuessa, pari tuntia hereillä ja jälleen unille. Noh, tänään oli eka aamu vähään aikaan kun ei väsyttänyt. Tuleva viikonloppu on vapaa, ja sehän sopii minulle. Aion löhötä kotona, lukea hyvää kirjaa ja fiilistellä syksyä Pyynikin metsässä. Punaviini sopisi kuvaan ellen olisi juuri päättänyt jättää alkoholin vähäksiaikaa. Olen idiootti kännissä, joten on vain hyväksi unohtaa moinen aine.