Long time no see

Hei taas, pitkästä aikaa.

Tauko on osittain ollut tietoinen ja toisaalta ei. Aika on humahtanut eteenpäin harppauksella, mutta olen kuitenkin tietoinen että on kirjoittaminen jäänyt.

No mitä kuuluu?

Töissä myllertää, armas Ap on siirtymässä eteenpäin, ja tilalle nostettiin eräs alueemme vastaavista. Hän on hommaan varmasti pätevä, ja opettelu on jo alkanut, mutta aika sekasortoa se on. Välistä tuntuu että olen vastaavana tosi omillani, että jos on jotain ongelmaa tms, ei minulla ole oikein ketään kenen puoleen kääntyä vaan pitää selvitä omillaan. Tampereelle ollaan avamaassa uutta liikettä, vaikka nykyisetkin pyörii vajaalla miehityksellä, niin aika sekasortoa on. Mulla on hyvä porukka, mutta se ei ole koskaan kassassa kun joudun antamaan omistani toisiin liikkeisiin. Jos mulla joku sairastuu niin olen kusessa, kun apua ei tule myöskään muualta. Toivon että tämä tasaantuu tästä, mutta saa nyt katsoa. Toisaalta, tässä mun kyvyt johtaa mitataan, kun pitää selvitä itse ilman tukea. Ehkä tämä kantaa joskus hedelmää kun mietitään seuraavia ylentyjiä. Toisaalta jos joku menee metsään, niin en suostu ottamaan mitään kuraa niskaan, koska ei ole toisaalta apua herunut yhtään mistään. Että jos joku kusee, niin syy on mun ohjauksessa, kun ei kerta opeteta kunnolla.

Häät etenee. Lempäälän Vaihmalan Hovi on varattuna ja kutsut lähetetty. Huoneet varattuna, töihin päivämäärät kerrottuna. Enää sitten jonkinlaista viihdykettä pitäisi saada, kuten joku esiintyjä. Bändi, taikuri tms. Sitten tietysti kakku tilata sieltä hääpaikasta ja mulle vaatteet etsiä. Varata se maistraatti ja tehdä ne vaadittavat paperityöt. Mutta niillä nyt ei ole kiire, hoidetaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Havahduin siihen, että kova homma on kaikessa muussakin nimenmuutosasioissa kuin vain virallisissa asiakirjoissa. Sähköpostiosoitteet, lehdet, pankit yms. (ei, mun kohdalla tieto ei kulje suoraa virastosta, sillä mulla on tietojenluovutuskielto). Enkä varmaan enää saa sitä kivaa etunimi.sukunimi -sähköpostia, sillä mullahan on sitten eräs missi nimikaimana... Olen tottunut olemaan uniikki nimeni suhteen, ja nyt nimekseni tulee yksi suomen yleisimmistä sukunimistä.. Ja puhelimeenkin pitää opetella vastaamaan eri tavalla... Kaikkea sitä häistä seuraakin :D

Säästöprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että meillä on ensiviikolla aika ensimmäiseen pankkiin lainaneuvottelujen tiimoilta. Katsotaan mitä tarjotaan ja sanotaan. Sellai aikataululla kuitenkin mennään, että hääkutsujen lahjatoive -kohtaan muotoiltiin raha-toive muotoon "Lahjoja emme odota, mutta jos haluat tukea tulevaisuuttamme..." sen "asuntolainasäästöä" sijasta. Toivotaan että löydettäisiin kiva asunto jo vuoden alkupuoliskolla.

Tuli laivallakin oltua pari viikkoa sitten. Oli työpaikan risteily, eli sellainen vuosittainen juhla kaikkien ketjun liikkeiden kesken, ei vain Tampereen porukka. Tyyppejä oli jotain 270. Varsin hauskaa oli, teemana Oscar -gaala, joten jouduin fiiniä mekkoakin etsimään. Ainoa miinus reissussa oli se turkasen keinutus. Tuuli kunnolla mennen ja tullen, joten vähän naama vihreenä mentiin. Ja mulla on aika hyvä maha. Osa jengistä laatotti hytissä aina kun botski oli liikkeellä. Olin jokseenkin selvin päinkin, ei maistunut alkoholi alkuillasta sen keinumisen takia, ja loppuillasta ei vain noussut hattuun. Mutta hyvä niin, krapula kotimatkalla ois aika perseestä. Tuliaisiakin toin, kasan suklaata ja yhen baileys -pullon.

Joulukin lähestyy. Mennään pohjoiseen, kun Puoliso ei päivystäkään. Keljuun päivään sattuu aatto, on hurjan lyhyt joululoma, mutta mies haluaa lähteä niin mehän mennään. Onhan väkeä kiva nähdä, mutta mua vähän harmittaa kun pusketaan raskasta reissua vaan pariin päivään. Perillä ollaan aaton vastaisena yönä joskus aamuyöstä, takaisin ajellaan aikaisin aamusta maanantaina. Olisi ollut rentouttavampaa jäädä kotiin. Mutta Puolison (ja minun tulevaa) perhettä on kiva nähdä.

New Dawn Fades

Päästiin Puolison kanssa jonkinmoiseen sopimukseen muuton suhteen. Tai sopimus on ehkä väärä sana, kun ei meillä ollut asiasta erimielisyyttä. Mutta järkeistettyä suunnitelmaa kyllä. Oulu kutsuu, mutta vasta omistusasunnon kohdalla. Puoliso haaveilee tosissaan kämpänostosta, ja Oulussa ovat huomattavasti Pirkanmaata halvempia. Me olemme kyllä muuttamassa sinne, mutta ei nyt ihan kesästä sentään. Kerätään asuntopääomaa rauhassa tällä Tampereella. Aikatähtäimenä ehkä sellainen vuosi olisi lähinnä relaistinen.

Ei ole oikein järkeä lähteä kesällä jo Ouluun johonkin vuokrakämppään, kun pitää ne työpaikatkin sieltä löytää ja mun säätää firmani muutto yms. Ja toistaiseksi ei ole edes taloudellisesti järkevää mun vaihtaa taas firmani sijainitia! Helpompi kerätä rahaa täällä, ja muuttaa Ouluun sitten ajan kanssa. Nyt aikaa olisi vain puoli vuotta, ja jos kesällä mielisi muuttaa niin tässähän pitäisi jo oikeasti syynäillä niitä duunipaikkoja sekä vuokra-asuntoja. Erityisesti, kun tämän nykyasunnon kanssa on aikaraja. Kaupungista toiseen muutto on aina vähän isompi juttu, erityisesti kun tulee noita välimatkakilometrejä puolen Suomen verran. Sitäpaitsi, kesästä on näillänäkymin tulossa ihan tarpeeksi hektinen. Suunnitteilla on tutulla poppoolla jälleen Tallinnanreissua, mahdollisesti reissua Irlantiin, tämä treeniprojektini kestää kesään asti.. Ja tosiaan tästähän on muutettava kesällä. Lisänä firman tilan vuokrasoppari on voimassa vähintään heinäkuun loppuun, joten se heinäkuu-elokuu vaihde olisi järkyn kiireinen. Samana viikonloppuna pitäisi siis muutella niin firmaa kuin kotiakin ja molemmat muka Ouluun? Joo ei ole realistista.

Asuntoja ollaan kuitenkin katsottu, ja olin pudottaa silmät päästäni kun pääosin saunallisten ihan hyväkuntoisten kolmioiden hinnat pyörii siinä 70 000 - 80 000 eurossa. Täältä saat tuohon hintaan yksiön kauempaa tai ehkä jonkun remppakohteen jossa on putket ja julkisivut yms. mukavat vielä tulossa. Täällä budjettia tulisi olla vähintään sen 130 000 ja muuttaa kuitenkin vähän kauemmas. Puoliso puhui autonostosta, kai sellainen pohjoisessa onkin tarpeen jos mielitään anoppilassa käydä, mutta katsotaan nyt.

Fly away

Saatoin aiemmin mainita, että joudutaan muuttamaan nykyisestä asunnosta. Muuttaessa luvatiin, että 3-5 vuoden sisällä on iso remppa luvassa (putket, sähköt, keittiö...) mutta lähivuosille ei ole edes budjetoitu. No, taannoin oli info, että alkaa ensi elokuussa, ja kaikki potkastaan 6 kk ajaksi helvettiin. Palata voi, mutta 200 euroa korkeamman vuokran kanssa. No, emme rakasta muuttamista niin paljoa, että haluttaisi koko ajan sitä harrastaa, joten ei nyt ainakaan palata. Uuutta pitää hakea.

Pikkujouluissa tuli Puolison kanssa puheeksi hänen kotiseutunsa Oulu ja Kainuu. Kysyin, että onko hän koskaan kaivannut sinne takaisin, ja sain vastauksen, että ilman minua hän muuttaisi samantien. Vastasin siihen, että lähtisin matkaansa vaikka heti jos niin päätettäisiin, sillä Puolison perhe on iso rakkaus ja Oulu on kiva kaupunki. Joten, meillä on nyt todella vakavassa harkinnassa Oulu.

Joo, pidän Tampereesta. Elämäni on täällä, ystävät ja kaikki. Siltikin, en näe mahdollisessa muutossa Ouluun oikeastaan muuta negatiivista. Yksi ovi sulkeutuu niin ikkuna aukeaa. Vierailuilla Puolison perheen luo olen ollut lähes surullinen. Muut ovat niin läheisiä, Puolison Veljen kihlattu auttaa Anoppia, niillä on yhteisiä juttuja yms. Minulla ei, sillä ei ole oikein mahdollista. Kaipaan sellaista perhehenkeä. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmänkin. Puolison veli ja Kihlattu ovat mahtavia, ja haluaisin nähdä heitä paljon useammin.

Entä oma perheeni? Tietenkin rakastan heitä. Veljeni ja vanhempani ovat lähellä sydäntäni. Mutta hankalahko Äiti-Tytärsuhde ei taida olla blogia seuranneille epäselvä. En voisi koskaan muuttaa Turkuun, sillä hento sopu ja tasapaino ei säilyisi. Jos tätä lukevalle ei ole vielä valjennut, niin äidilläni on aika selkeä kuva millainen tyttärensä tulisi olla, ja jos en mahdu siihen kuvaan, niin minussa on jotain vikaa. Hänen tyttärensä on se herkkä nainen, jolla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä, puolisovalinnassa tulisi arvottaa taloudellinen turva ja kunnianhimo korkealle ja tulevaisuudenhaaveisiin pitäisi mahduttaa lapsia. Naiselle ei sovi lihakset, joten punttiharrastus ei kuulu kuvaan. Ei myöskään tupakointi tai äkkipikaisen tulinen luonteenlaatu. Se, että en ole tuon kuvan mukainen, on äidille valjennut, mutta hän taitaa pohtia hieman että missä meni kohdallani vikaan. Olen koittanut sanoa, että rakastan elämääni näin, olen tyytyväinen itseeni eikä tatuoinnit kuvasta mitään tyytymättömyyttä tai että haluaisin itseäni korjailla. Siitä ei voi edes keskustella että miksi en halua lapsia. Niitä kuuluu haluta, ja olen kuulemma pilannut itseni e-pillerien hormoneilla kun lapsihalua ei ole. Joten, ei, Turku ei ole mahdollinen. En voisi koskaan asua lähellä omaa perhettäni. Oulusta matka Raisioon pitenisi aika komeasti, käyntiväli harvenisi. Tai voiko se tästä enää harveta, en ole käynyt puoleen vuoteen. Ja omatunnossani on pistos lähinnä sen vuoksi, että asia ei ole hirveästi vaivannut. On kai vähän kieroa, että kaipaan Puolison perhettä enemmän mitä omaani. Mutta kun siellä saan olla oma itseni.

Ei nyt tosiaan olla päätetty mitään. Fakta on että muutaa täytyy, mutta asia ei ole vielä kauhean ajankohtainen. Firman sopimus on heinäkuun loppuun, samoin kämpän. Jos vaihdetaan kaupunkia, asiaa pitää pohtia about maaliskuussa tarkemmin. Oulun halvempi taso asumisessa houkuttaisi, ja töitäkin siellä tuntuisi olevan, mutta saa nyt katsoa.

Sakura no rei

Ahh, elämä voittaa jälleen. En ole enää niin kipeä, mitä pari päivää sitten.

Tänään koitti loman jälkeinen arki, ja mieli kyllä olisi yhä lomalla. Kukkaroni kaipaa töihin, minä mielelläni vähän lomailisin vielä. Mukavastihan sen lomani loppu meni, tulin käyneeksi salilla sekä sunnuntaina että maanantaina. Ainoa miinus, että molemmilla kerroilla siellä oli ihan älyttömästi sakkia. Onneksi huomenna on vuorossa jälleen tuttu aamusali.

Tänään kävin kehonkoostumusmittauksessa ilostuttamassa itseäni, ja vietävä voi kivat luvut motivoida. Torstaina olisi vuorossa sitten kampaaja, aika kyniä tätä lettiä jälleen. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa lähinnä makuuhuonetta, pääsiäisenä sain peräti 1 seinän loppuun, mutta 2 tapetillista olisi vielä jäljellä. Saatiin kuitenkin kuskattua viimein tavaraa varastoon tuosta eteisestä ja purettua läjä laatikoita paikoilleen. Pikkuhiljaa se tästä! Ok, tarvitaan loppuja tavaroita varten vielä pari huonekalua. Jokin lipasto eteiseen, mihin sulloa kaikki hyötysälä kuten kenkälusikat, patterit, sulakkeet yms. Laatikosto minulle, minne saan noita tärkeitä papereitani. Mutta mennään nyt näilläkin ensin.

Loppuviikkoni näyttää tavalliselta arjelta, eikä viikonlopuksikaan ole mitään ihmeellistä tiedossa, mutta sehän kelpaa, sillä ensiviikolla häivyn Tallinnaan.

They only come out at night

Uusi asuntomme on yhä laatikoissa ja remontin keskellä, mutta ehkä tästä tulee joskus valmistakin. Keittiö on osittain maalattu, olohuone on vuorossa viikonloppuna. Olkkari kun saadaan kuntoon niin ostetaan niitä uusia huonekaluja, jotta saadaan vähän sisustustakin aikaiseksi. Sen jälkeen sitten makkaria, kun on jotain valmistakin.

Väsy blogaaja.

Itse olen ollut aika maassa tämän takia. Olen visuaalinen tyyppi, ja ahdistaa kun ympärillä ei ole mitään kaunista. Laatikoita, revittyjä seiniä ja osina olevia huonekaluja. Ei sisustusta, verhoja tai kauniita esineitä. Joo, ja me tosiaan vain maalataan. En tiedä miten kestäisin koko remonttia. Hatunnosto äidilleni joka on rempannut kohta 10 vuotta. En ajatellutkaan, että miten tärkeä viihtyisä asuinympäristö oikeasti on. Kolmatta viikkoa lattiatasossa ja pahvilaatikoissa asumista tosiaan vie veronsa ja laskee mielialaani. Noh, puoliso lupaili valmista olkkaria ensiviikon aikana. Hyvä, sillä sen jälkeen olisi meidän parisuhteen 7. vuosipäivä, ja haluaisin tunnelmoida sitä Puolison kanssa kaksin uudessa kodissa. Mutta jos ei ole edes ruokapöytää kasassa, pitää mennä ravintolaan.

Tänä viikonloppuna kutsuu Raisio ja perhe. Aluksi visiitti ahdisti, mutta nyt sitä oikeastaan menee ihan hyvillä mielin. Tuntuu, että tarvitsen sitä, lepoa, kunnon kirppiskierrosta äidin kanssa, kaunista luontoa. Äitini on myös sisutanut maulla, joten saan viikonlopun verran nauttia siitä kaipaamastani kauniista asuinympäristöstä. Tänään tuleekin pidettyä aika vajanainen työpäivä, menen luultavasti vähän myöhässä ja lähden aikaisin. Sekin tulee tarpeeseen. Pitäisi vissiin rentoutua hieman useammin, elämä ei saisi olla liikaa töitä, treeniä ja kotisressiä.

Olo on ollut tosi vetämätön viimeviikkoina, ja en aluksi ymmärtänyt että miksi. Nyt kun tätä olen jo toisessa blogissakin pohtinut, alkaa syykin hahmottumaan. Kolmatta viikkoa laatikkoelämää, koko ajan jotain muuttoa tai maalausta käynnissä. Töissä on ollut mukavasti asiakkaita, on ollut ihan kiirustakin. Samaan aikaan olen pitänyt treeniohjelmasta kynsin ja hampain kiinni, sekä yrittänyt sosialisoida normaaliin tapaan. Yöunet ovat jääneet normaalia vajavaisemmiksi, kiirusta töissä, siivousta/järjestelyä/jotain kotosalla, viikonloppu ulkona, treeniohjelman rankennus.. kai siinä nyt väsyy kun ei ehdi kunnolla edes alas istua. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukuttua juuri niin pitkään kuin väsytti, ja olo on heti parempi. Josko se tästä viikonlopun aikana kohenisi.

A Demon's Fate

Jäi sitten saamatta. Tällä kertaa.

No eihän mikään voi mennä niinkuin Strömsössä. Ne huonekalut. Puoliso laittoi kyselyä valitsemistamme huonekaluista, esim. toimituksesta, tarkempia kokonaishintatietoja yms. Kauppa toimii Siilinjärvellä ja lupaili nimittäin toimitukset ympäri Suomen. Olisi kaikki ostettavat samassa kaupassa, eikä tarvitsisi juosta ympäri Tampereen huonekaluliikkeitä. Ikea-tyyli kun ei ole ihan sitä mitä haetaan. Noh, antoivat sitten ihan ala-arvoisen vastauksen, jossa ei vastattu esim. tärkeään toimitus-kysymykseen. Lueteltiin vain samat faktat jotka jo tiedettiin, ei vastattu kunnolla yhteenkään kysymykseen. Puolison hermot meni moisesta palvelusta, joten nyt joudutaan hakemaan huonekalut erikseen muualta. Keljuttaa, sillä kruunukalusteesta löytyi ainoastaan haluamamme tv taso. Uupuu vielä säkkituolit, 1 kpl tietokonepöytää, 2 kpl toimistotuolia, 1 kpl kirjahylly...  Haluamamme tietokonepöytäkin löytyi, mutta hintaa oli rutkasti enemmän, n. 600 euroa. Jookiitosei.

Ymmärrän kuitenkin Puolisoa, minäkään en halua asioida firman kanssa, josta saa huonoa palvelua. Esim. Shenker. Eräs kampaamotukku, jolta tilaan tuotteita käyttää Shenkeriä, ja viime kokemuksen jälkeen haen tuotteeni itse, enkä ota edustajan kautta. Tilasin tuotteet. Sain laskun, mutta tuotteita ei näkynyt. Soitin tukkuun, ja neiti katsoi koneelta, että autoon on pakattu laskutuspäivänä. Lupasi soittaa Shenkerille ja sitten minulle. Sain tietää, että olivat yrittäneet toimittaa pakettia eräänä keskiviikkona, kun itse tulin myöhemmin töihin. Ilmeisesti tosi aikaisin, sillä "ovet olivat kiinni" -lause viittaa siihen, että kukaan ei ollut paikalla. Ja työtoveri tuli yhdeksään. Ovet eivät olisi olleet kiinni, elleivät olisi olleet liikkeellä tosi aikaisin. Ja mitään lappua/infoahan eivät olleet minulle jättäneet. Ellen olisi tajunnut soittaa, paketti olisi jäänyt saamatta.

WTB

Noh, toimittivat kyselystäni seuraavana päivänä. Pyysin iltapäivätoimitusta, koska olin jälleen luennoimassa aamun. Äijä marssii sisään ja läväyttää lähteyslistan eteeni tervehtimättä tai mitään vaan suoriltaan karjaisee" Selitä mikä tämä on?!?" Mun reaktio: O.O "Niin mikä?" Äijä: "No tää klo 15 jälkeen?!?" Minä: "Ööh, no oli aamulla menoa, en ollut paikalla?!?" Mielessäni kiljuin että vittuako se sulle kuuluu mun aukioloajat. Äijä: "Aha" Tempaisee allekirjoittamani lapun ja lähtee menemään. Itelle jäi järkyttävä fiilis tosta. Olo oli kuin pikkutytöllä, jolle isä oli juuri raivonnut turhasta. Puoliso oli sitä mieltä, että mun pitäisi valittaa. En viitte. Äänestän jaloillani. Joo, ja yrittäjänä tiedän kyllä palautteen tärkeyden. Itse haluan palautetta jos jokin ei mene putkeen. Tuollaisen kohtelun jälkeen en vain halua edes soittaa sinne. Agressoidun vieläkin kun ajattelenkin asiaa.


Ylihuomenna sitten kamojen roudausta. Paljon muuta en pääsekään laittamaan kasaan, kun keittiön ja vaatekaapin. Mistäköhän sitä saisi kärsivällisyyttä? Takapakki huonekalu-asiassa sai miulle eilen elimen otsaan. Ei Puolison toimien vuoksi vaan yleisesti vittutti. Järkikin kuitenkin sanoo, että ei voida vain hommata "jotain" jostain random kaupasta, sillä haluamme välttää sen "kirppis tyylin" joka tuppaa moisesta randomista valinnoista tulemaan. Pitänee valita huonekalut ajan kanssa, ja miun opetella vähän kärsivällisyyttä.

We don't celebrate sundays

Viikonlopusta vielä sunnuntai jäljellä, ja otan siitä kaikki irti. Perjantai-ilta meni lähinnä rentoutuessa kotona ja  koottua itseä pahantahtoisten sanomisten jäljeltä. Lauantaina menin töihin päivystysmielessä ja keräämään pahvikeräyksestä itselle laatikoita varastoon.

Lauantaina kotosalla aloitettiin myös muuttopakkailua, hain varastosta vanhat laatikot ja aloin purkamaan kirjahyllymme sisältöä. Sain viimein laitettua myyntiin myös liian isot vaatteeni, ja kerättyä kierrätyssäkinkin valmiiksi. Noita liian isoja kuteita on järkyttävä säkillinen! Voisin pistää helposti oman kirpputorin käyntiin. Kaikkea ei kuitenkaan kehtaa myydä, ostanhan itse suurimman osan vaatteistani käytettynä. Alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan tämä muuttohomma, kirjahylly on tyhjä, dvdt ovat 80 % pakattu, oma työpöytäni on melkein tyhjä... Keittiötä en halua vielä ajatella. Pahvilaatikot loppuivat aika alkuunsa, pitää hamstrata töistä vielä paljon. Ja heittää älytön määrä kamaa pois. Jos joku lukijoistani tarvitsee a) Kirjahyllyä jossa lasiset ovet b) kasaa vaatteita koossa L c) ruskeaa kaksilaatikkoista pikkuruista lipastoa esim. yöpöydäksi d) cd-telinettä e) perinteistä valeaa puuta olevaa kirjoityspöytää niin tulkaa hakemaan, ilmaiseksi lähtee x)

Miksi touhutaan "jo" nyt? No siksi, että monta kertaa muuttaneena sitä tiedetään että aika loppuu aina kesken. Helmikuu on muutenkin lyhyt kuukausi, ja arkemme on aika hektistä. Sama tuo pakata kirjat yms. pois jo ajoissa, kun sitä tavaraa nyt kuitenkin on ja hommaa piisaa.

Ensiviikko näyttää ihan perinteiseltä viikolta, töitä, kuntoilua ja arkea. Taatusti vähän siivoamista ja muuttojuttujakin. Muuttaminen on kallista puuhaa, joten alkuperäiset ajatukseni erinäköisistä vierailuista kotopuoleen tai Helsinkiin eivät toteudu. 

\o/

Yay, me muutetaan. Viimein!

Ei omistusasuntoon sentään, ei moiseen ole neiti yrittäjällä varaa, mutta Hervantaan Vvo:n 63 neliöiseen kaksioon. Huomenna mennään katsastamaan, mutta eiköhän me se oteta. Pohjaratkaisu on kiva, saadaan tilava vessa, vaatehuone, keittiö (!!!), lasitettu parveke, neliönmallinen olkkari... Voi riemua! Vuokra on n. 100 euroa halvempi mitä tässä nykyisessä, ja neliöitä kuitenkin 13 enemmän. Jep, asutaan kalliisti.

Ikävin vaihe on edessä, pakkaaminen, siivoominen ja järjestäminen, mutta olen riemuissani. Muutto! Sijainti on mitä loistavin, työmatkani tulee olemaan n.  300 metriä. Bussipysäkit ovat lähellä, Puolisokin pääsee näppärästi töihin. Muutto on maaliskuun eka, tervetuloa auttamaan!

Our Time

Kotihiiri piti aikomuksensa, ja tuijotti viikonlopun verran leffoja koneelta. Kunnon klassinen kotiviikonloppu! Alkuviikko on ollut aika hektistä. Salia, töitä, koululuentoja, tehtävien tarkistusta... ja sama meno jatkunee vielä. Hassua, näin "elämättömäksi" minulla on oikeastaan aika vilkasta.

Tänään piipahdin Caratran luona, leikattiin hieman hiuksia ja turistiin mukavia. Viime tapaamisesta oli hetki, joten oli mukava nähdä ystävää. Tänään jätettiin myös Vvo:lle asuntohakemus. Halutaan muuttaa. Joo, ollaan siitä aiemminkin puhuttu, mutta nyt ollaan ihan tosiaan hakemassakin sitä. Asunnonosto on toistaiseksi unohdettu juttu. Ei ole sellaiseen varaa, mutta tästä on päästävä pois. Pieni ja kallis.

Haettiin asuntoa mm. Hataanpäästä, Hervannasta ja Härmälästä. Kaikki ihan työpaikkojemme takia. Hataanpää ja Härmälä on miehelle helppo, Hervanta minulle. Lukonmäki tms ei käy, koska mies ei pääse sieltä kulkemaan. Minulle aika sama minne, kunhan asunto on isompi ja suhteessa kokoon edullisempi.

Viikonlopun olen niinikään kotosalla. Varsinkin jos muutto uhkaa, tarvitaan joka sentti. Seuraava viihteellinen viikonloppu on parin viikon kuluttua, syntymäpäiväni. Täytän 29, ja ajattelin silloin mennä hieman yöelämään, joten tervetuloa seuraan!

Perkele.

Postitäti muisti minua tänään kirjeellä vuokraemännältäni, joka tiedoitti vuokramme korotuksesta. Vannoin, että jos vuokramme vielä nousee, niin sitten muutetaan. 50 neliötä ja melkeen 700 euroa ei oikein nappaa. Vuoden alussa alkaa sitten uuden kodin metsästys toden teolla, ja tämä pariskunta jättää pyynikintorin taakseen. Rakastan tätä sijaintia, mutta paljoa muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Liian ahdas, huono pohjaratkaisu, saunatilat kalliit, pienenpieni vessa...  Vai onko kenelläkään muulla olohuonetta, jonka joka seinällä on ovi? Jepjep, aika muuttaa.

Fakta, että tällähetkellä elän töille alkaa näkyä päällepäin. Useiden viikkojen ankara työputki rasittaa, ja minulla on selkäytimessä se kutina, että en saa kaipaamaani vapaata vielä tänäkään lauantaina. Lasken päiviä joululomaan! Motivaatiota on niin vaikea pitää yllä ja sitä haluaa vain suoriutua jälleen yhdestä työpäivästä. Enkä tiedä miten normaalit ihmiset käyvät pankeissa lainasta neuvottelemassa, hoitavat asioitaan tai käyvät lääkärillä, itse olen aina töissä! Pankkiin ehdin ainoastaan kesälomalla, lääkärissä käydään yksityisellä lauantaisin tai iltamyöhään, puheluita soitellaan lounastauolla ja hammaslääkärissä ei vain käydä, koska sinne aikoja on vain päivisin. Muuttoasioissakin tulen luottamaan Puolisoni apuun, koska hän saa helpommin vapaata ja pääsee töistäkin aiemmin.

Positiivista on, että champix kuurini on ohi. Olo on.. normaali. Lääkekuurin loputtua en kokenut mitään ihmeellisen äkillistä tupakanhimoa, enkä huomaa olossani mitään erilaista nyt, kun en enää syö lääkkeitä. Aika näyttää, että miten laskeneen painoni käy. Minulle kun muistutettiin Champixin olevan mielialalääke, ja nehän tunnetusti aiheuttaa painonmuutoksia. Tosin, Puolisoni ei laihtunut grammaakaan, minä 6 kg. Haluaisin kovin uskoa, että laihtumisellani ei ole mitään tekemistä lääkkeen kanssa, koska sehän merkitsisi kilojen tulemista takaisin! Mutta tärkeintä on, että en polta enää! Pikkujouluissakin oli jännä seurata tupakoitsijoiden ravaamista ulkona, ja itse sai istua tyytyväisenä ahterillaan ja nauttia juomasta. Ei ole ikävä tupakointia tihkusateessa, ei ole ikävä sitä oloa, kun mieli tekisi älyttömästi, mutta röökille ei vain pääse. Ei ole ikävä niitä röökinhakureissuja, kun muuten saisi hengailla yöpaidassa koko päivän, mutta nenu pitää laittaa ulos askin takia.

The rain comes falling down

Olin koko alkuviikon jokseenkin maassa siitä faktasta, että joudun olemaan jälleen paljon töissä. Loppuviikon koitin kääntää sitä voimavaraksi. Paljon töitä nyt tietää tietenkin lihavampaa tilipussia. Lauantai-vuorot koostuvat lähinnä keikoista, erilaisia tapahtumia eikä sitä tavallista työpaikan arkea. Keikat taas ovat iloinen asia, uusia ihmisiä, uusia kokemuksia sekä kontakteja. Paljon töitä nyt saattaa tietää rennompaa aikaa myöhemmin. Onnistuinkin loitsimaan itseni positiiviselle asenteelle perjantaihin mennessä, ja valmistelinkin tämän päivän keikkahommaa ilolla, siitä huolimatta että piti kohdata pahin painajaiseni: minä autolla parkkihallissa. Onnistuin \o/

Nyt, lauantai-illalla kotosalla, sushit syötynä ja suihkussakin käyty, olen raukealla mielellä. En jaksa ajatella töitä enää seuraavaan 24 tuntiin, vaan nautin lyhyestäkin viikonlopustani. Puolison kanssa puhuttu vakavissaan tulevaisuudesta: asunnon osto. Jepjep, ohan siitä jauhettu jo jonkin aikaa, mutta pankkiin olisi tarkoitus soitella ensiviikolla ja varata aikaa, varmistaa lainantakaajilta että lupauksensa on yhä voimassa. Eräänlaista etenemistä suhteessa sekin, yhteinen omistusasunto. Tälle näppärälle sijainnillemme voimme kyllä heittää hyvästit, mutta mitä "pienestä" bussimatkasta siihen verrattuna, että koti olisi oma, eikä vuokralla. Tuskin maltan odottaa!