Loma lähenee loppuaan, ja mun päivitystahti senkun hidastuu. Syykin on se tavallinen. Jos joku tuttu kysyisi että "Mitä kuuluu?" niin vastaisin totuuden mukaisesti "Eipä ihmeempiä, sitä tavallista vain". Niin, lomalla tai ei, kaikki on ihan ennallaan. Olen yhä parturi, ollaan yhä menossa naimisiin talvella, asutaan yhä Härmälässä, samassa kämpässä, kahden kissan kanssa.. Ei mitään uutta tai ihmeellistä.
Juhannus vietettiin Puolison perheen luona, 9 hienoa päivää maalla. Heräteltiin jälleen ajatuksia Ouluun muutosta, mutta katotaan nyt taas että miten on. Tulevaisuus on niin kovin auki kaikilta osin. Tavallaan se on hienoa, että kaikki on avoinna. Minne muuttaa ja mistä asunto jne. Toisaalta olen sitä tyyppiä, joka haluaa tietää ja varmistaa tulevaisuutensa hyvissä ajoin.
Huomenna on viimeinen lomapäivä ja olisi kai aika käännellä tätä unirytmiä. Pikkuhiljaa uniaika on lipunut yökahteen ja heräilyt yli kymmeneen... Tiistaina pitäisi olla kympiltä jo töissä. Kaksi viikkoa on tuntunut iäisyydeltä, aivan kun olisin ollut lomalla pidempäänkin. Jännä, kun töissä ollessa 2 viikkoa menee hujauksessa, niin nyt tuntuu että mulla ois paljon pidempi loma mitä muilla. Ja elokuussahan on vielä 3 päivää, eli sellai pidempi viikonloppu. Yay! Ehkä voisi sanoa, että loma on ollut onnistunut, kun tuntuu että on ollut kauankin lomalla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
torstai 2. kesäkuuta 2016
Monster
Oho, melkeen kuukausi päivittämättä mitään. Hups.
No, eipä siinä, ei mun elämässä tapahdu sen kummempia, joten ei ole oikein aiheita mistä kirjoitella. Treenaan 3-4 kertaa viikossa, töitä 5 päivää viikossa ja toistuu viikosta toiseen. Ja introverttina olen tilanteeseen ihan tyytyväinen.
Kävin viikonloppuna vanhemmillani Raisiossa. Vierailu meni ihan mukavasti, äitikin voi varsin hyvin, alkaa syöpähoitojen rankin osuus olla takana ja toipumisen "helpompi" osuus edessä. Kumpa äiti malttaisi vaan ottaa rauhallisesti eikä väkisin yrittäisi töitä tehdä.
Loma Tj on nyt parissa viikossa, Anoppi lupaili tulla mun kanssa salille, niin en ihan treenittä jää sielläkään. Koska en alkomahoolia nautiskele edes juhannuksena, niin voin ihan huoletta keskittyä vaikka treenaamaan. Onneksi ovat urheilullista väkeä. Jos houkuttelisi Puolison pyöräilemään tms.
Ensin tosin mennään Muhokselle, sillä Puolison veli osti Vaimokkeensa kanssa asunnon sieltä. Mennään istumaan iltaa viikonlopuksi sinne. Heillä ei ole vielä lomaa, joten seuraavaksi nähdään sitten Juhannuksena. Loman toinen viikko menee kotosalla, ja en suunnittele siihen mitään! Olen ja nautin olostani.
No, eipä siinä, ei mun elämässä tapahdu sen kummempia, joten ei ole oikein aiheita mistä kirjoitella. Treenaan 3-4 kertaa viikossa, töitä 5 päivää viikossa ja toistuu viikosta toiseen. Ja introverttina olen tilanteeseen ihan tyytyväinen.
Kävin viikonloppuna vanhemmillani Raisiossa. Vierailu meni ihan mukavasti, äitikin voi varsin hyvin, alkaa syöpähoitojen rankin osuus olla takana ja toipumisen "helpompi" osuus edessä. Kumpa äiti malttaisi vaan ottaa rauhallisesti eikä väkisin yrittäisi töitä tehdä.
Loma Tj on nyt parissa viikossa, Anoppi lupaili tulla mun kanssa salille, niin en ihan treenittä jää sielläkään. Koska en alkomahoolia nautiskele edes juhannuksena, niin voin ihan huoletta keskittyä vaikka treenaamaan. Onneksi ovat urheilullista väkeä. Jos houkuttelisi Puolison pyöräilemään tms.
Ensin tosin mennään Muhokselle, sillä Puolison veli osti Vaimokkeensa kanssa asunnon sieltä. Mennään istumaan iltaa viikonlopuksi sinne. Heillä ei ole vielä lomaa, joten seuraavaksi nähdään sitten Juhannuksena. Loman toinen viikko menee kotosalla, ja en suunnittele siihen mitään! Olen ja nautin olostani.
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Open your eyes
Aika soljahtanut taas mukavasti huomaamattani eteenpäin, on taas jokunen viikko vierähtänyt sitten viime päivityksen. Mutta eipä siinä, en minä kummempia ole tehnytkään. Arki kulkee normaaleissa uomissaan eteenpäin.
Mitä sitten kuuluu? Eipä juuri kummempaa. Aloitin tällaisen TJ 8 viikkoa -dieetin, kunnon ruokavalio + treeni -dieettirykäisyn joka päättyy mun loman alkuun. Dieettiä takana nyt 2.5 viikkoa ja ihan mukavasti on mennyt. Jep, dieettasin vapunkin. Ja ihan onnistuneesti! Saliharrastushan on nyt palannut kuvioihin, olen treenannut kiltisti joka viikko nyt yli 2 kk ajan ja fiilis paranee. Kiloja on talven ennätyslukemista kadonnut sellaiset 7. Hitaasti mutta varmasti jotain tapahtunee.
Kilpirauhanenhan oli suuri syypää mun lihomiseen, mutta itseppä päätin sitä paskaa napaani lapata sairastuttuani. Tosin, ilman sitä kilppariväsymyskoomaa en olisi roskaruokaan koskaan kajonnutkaan... Nyt kun lääkitys on kohdallaan, on virtaa ja energiaa palata sille mikä on mulle normaalia, eli salitreenit ja mahdollisimman puhdas ruokavalio. Dieetin aikana kalkuloin vähän kaloriakin, makeat, rasvaiset, suolaiset naksut, jätskit ja alkoholi jää nyt kokonaan väliin. Alkoholin kohdalla on taas sellaiset fiilikset, että taidan mennä juhannuksenkin (Dieetti loppuu viikkoa ennen) alkoholittomilla siidereillä ja viineillä, sillä alkoholi ei vaan sovi mulle, kuten olen ennenkin maininnut. Lisäksi, alkoholi vaikeuttaa mun iänikuista taisteluani tupakkaa vastaan. Itseasiassa ainoa miksi vähän epäröin, että pitäisikö vähän jotain maistella kuitenkin, on se selittely siitä. Jos 32-vuotias nainen joka on kohta menossa naimisiin ei yht äkkiä enää juokaan alkoholia, niin joka ikinenhän sitä epäilee että oon raskaana. Voin kuvitella ne tietäväiset virneet jo valmiiksi, joita ei saa pyyhittyä vaikka kuinka vakuuttelee että en ole paksuna. Jos teetättäis T-paidan jossa lukis jotain "lihava, ei raskaana"?
Niin, kesäloma. Siihen on nyt 5 ja puoli viikkoa aikaa, ja jo samana päivänä kun loma alkaa, me kadotaan pohjoiseen. Ollaan siellä reipas viikko. Mulla on yhteensä 14 päivää lomaa, joista 12 on putkeen ja loput 2 pidän elokuun lopulla kun Puolisolla on lomaa. Muita lomasuunnitelmia mulla ei sitten olekaan. Rentoutumista ja kuntoilua lähinnä. Onneksi mennään heti pohjoiseen, pääsee pois kotoa, joten jos tulis heti sellai "lomalla!" -fiilis. Lomaa odotellessa!!
Mitä sitten kuuluu? Eipä juuri kummempaa. Aloitin tällaisen TJ 8 viikkoa -dieetin, kunnon ruokavalio + treeni -dieettirykäisyn joka päättyy mun loman alkuun. Dieettiä takana nyt 2.5 viikkoa ja ihan mukavasti on mennyt. Jep, dieettasin vapunkin. Ja ihan onnistuneesti! Saliharrastushan on nyt palannut kuvioihin, olen treenannut kiltisti joka viikko nyt yli 2 kk ajan ja fiilis paranee. Kiloja on talven ennätyslukemista kadonnut sellaiset 7. Hitaasti mutta varmasti jotain tapahtunee.
Kilpirauhanenhan oli suuri syypää mun lihomiseen, mutta itseppä päätin sitä paskaa napaani lapata sairastuttuani. Tosin, ilman sitä kilppariväsymyskoomaa en olisi roskaruokaan koskaan kajonnutkaan... Nyt kun lääkitys on kohdallaan, on virtaa ja energiaa palata sille mikä on mulle normaalia, eli salitreenit ja mahdollisimman puhdas ruokavalio. Dieetin aikana kalkuloin vähän kaloriakin, makeat, rasvaiset, suolaiset naksut, jätskit ja alkoholi jää nyt kokonaan väliin. Alkoholin kohdalla on taas sellaiset fiilikset, että taidan mennä juhannuksenkin (Dieetti loppuu viikkoa ennen) alkoholittomilla siidereillä ja viineillä, sillä alkoholi ei vaan sovi mulle, kuten olen ennenkin maininnut. Lisäksi, alkoholi vaikeuttaa mun iänikuista taisteluani tupakkaa vastaan. Itseasiassa ainoa miksi vähän epäröin, että pitäisikö vähän jotain maistella kuitenkin, on se selittely siitä. Jos 32-vuotias nainen joka on kohta menossa naimisiin ei yht äkkiä enää juokaan alkoholia, niin joka ikinenhän sitä epäilee että oon raskaana. Voin kuvitella ne tietäväiset virneet jo valmiiksi, joita ei saa pyyhittyä vaikka kuinka vakuuttelee että en ole paksuna. Jos teetättäis T-paidan jossa lukis jotain "lihava, ei raskaana"?
Niin, kesäloma. Siihen on nyt 5 ja puoli viikkoa aikaa, ja jo samana päivänä kun loma alkaa, me kadotaan pohjoiseen. Ollaan siellä reipas viikko. Mulla on yhteensä 14 päivää lomaa, joista 12 on putkeen ja loput 2 pidän elokuun lopulla kun Puolisolla on lomaa. Muita lomasuunnitelmia mulla ei sitten olekaan. Rentoutumista ja kuntoilua lähinnä. Onneksi mennään heti pohjoiseen, pääsee pois kotoa, joten jos tulis heti sellai "lomalla!" -fiilis. Lomaa odotellessa!!
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Fire it Up
Pääsiäinen meni tuttuun tyyliinsä ihan liian nopeasti. Olin toki lauantain töissä, mutta oli niin rauhallinen päivä ettei sitä oikeastaan edes "huomannut". Mutta ai että olinkin vapaan tarpeessa. Oltiin ihan kotosalla. Tuli nukuttua paljon, tuijotettua netflixiä ja liikuttuakin paljon. Enkä syönyt edes yhtään suklaata. Yay!
Näin tiistaiaamunakin töihin paluu ketuttaa. Luvassa on kaksi superrankkaa viikkoa. 10 työpäivää ja vain se pakollinen sunnuntai vapaana. Tänään ois yli yhdeksän työtuntia luvassa, ensiviikolla ois yksi palaveri, mikä parhaimmillaan venyttää työpäivän siihen 12 tuntiin. Joo saa euroja, mutta vietävä noi on rankkoja. Tänäänkin on luvassa kuitenkin aika vilkas päivä, kuten aina pyhien jälkeen. Noh, jos sais sitten ees hyvät myynnit...
Toki tähän mielentilaan vaikuttaa huonosti nukuttu yö ja tuskaiset kuukautiskivut... Kuukauden paskin päivä ja tässä kuussa se osui sitten just tähän pääsiäisen loppuun. Kiva. Noh, luulisi ensiyönä unen tulevan! Oli mikä oli, pysyn silti salisuunnitelmassani. Olen viimein päässyt taas saleiluun kiinni, en luovuta vaikka ois millai työkiire. Ei se sohvalla makuu ole koskaan aiemminkaan virkistänyt. Silti vähän masentava ajatus, että seuraava pidempi vapaa on sitten Jussina, kun mulla alkaa loma. Sellaiset 12 viikkoa. Hmh. No, kai se menee nopeaa....
Näin tiistaiaamunakin töihin paluu ketuttaa. Luvassa on kaksi superrankkaa viikkoa. 10 työpäivää ja vain se pakollinen sunnuntai vapaana. Tänään ois yli yhdeksän työtuntia luvassa, ensiviikolla ois yksi palaveri, mikä parhaimmillaan venyttää työpäivän siihen 12 tuntiin. Joo saa euroja, mutta vietävä noi on rankkoja. Tänäänkin on luvassa kuitenkin aika vilkas päivä, kuten aina pyhien jälkeen. Noh, jos sais sitten ees hyvät myynnit...
Toki tähän mielentilaan vaikuttaa huonosti nukuttu yö ja tuskaiset kuukautiskivut... Kuukauden paskin päivä ja tässä kuussa se osui sitten just tähän pääsiäisen loppuun. Kiva. Noh, luulisi ensiyönä unen tulevan! Oli mikä oli, pysyn silti salisuunnitelmassani. Olen viimein päässyt taas saleiluun kiinni, en luovuta vaikka ois millai työkiire. Ei se sohvalla makuu ole koskaan aiemminkaan virkistänyt. Silti vähän masentava ajatus, että seuraava pidempi vapaa on sitten Jussina, kun mulla alkaa loma. Sellaiset 12 viikkoa. Hmh. No, kai se menee nopeaa....
perjantai 4. syyskuuta 2015
Where waters fall frozen
Niinhän se oli, ettei Ex-pomo ollut ilmeisesti ihan uskonut minua, kun sanoin että vaikka se mut vuorosta vapauttaa niin rahat tarvii maksaa silti kun kyseessä ei ole mun oma pyyntö. Oli uskonut vasta, kun kirjanpitäjänsä oli sanonut samaa, että mulle tulee maksaa mun rahat. Siksi sitten tajusi pyytää mut töihinkin maanantaiksi, ettei nyt ihan tappiolle jää.
On muuten ärsyttävää kun sua pidetään tyhmempänä mitä olet. Sanot jotain että asia on pihvi, sulle nyökytellään että joo, pihvi on, muttei uskota kuitenkaan. Mielessä aatellaan että ei toi tiedä mistä puhuu. Ja sitten vähän yllätytään että kappas, asia olikin pihvi. Ja mulle tuppaa usein käymään noin, että mua pidetään tyhmempänä mitä olen. Jos sanon jotain, niin uskotaan vasta kun joku toinen vahvistaa asian tai googlataan juttu. Perkeles, voin olla vähän erikoinen, mutta oon oikeasti aika fiksu ja tiedän monestakin asiasta aika paljon.
Eilettäin oli lekuri, ja arvot olivat ihan promillen verran huonontuneet edellisestä (eli melkeest samat...) ja olo kun on ollut ihan jees, niin lääkitys jatkuu samana. Kontrolli sitten 6 kk päästä. Yay! Käynnit harvenee. Jos helmikuussa ois kaikki yhä jees, niin ehkä saisin kontrollit vuoteen? Sillä selvennykseksi, että vaikka aluksi kärkyin lekuriaikoja, juoksin labroissa ja lekurilla selvittämässä vaivojani ihan neuroottisena, niin nyt kun on diagnoosi, en minä siitä lekurilla juoksusta nauti! Juoksin vain siksi, kun joku oli vialla. Olisi ihanaa jos saisi kokonaisen vuoden ilman verikokeita ja kontrolleja.
Sain viimein verolaputkin. Eli viimevuoden verotuspäätöksen. Muut sai sen jo keväällä, mutta mun yrityksen takia minä sain keväästä vasta jotkut infolaput ja tänään itse laskelmat ja tiedon palautuksista. Tiesin kyllä saavani rahaa takaisin, sillä veroprossani oli järkyttävän iso, ja maksoin yrityksestäni hullut ennakot, vaikka tein tappiota. Oletin saavani jotain kuutisensataa, mutta hitto, kaks tonnia!!! En oo ikänä saanut tollasia palautuksia. Ja joka hiton sentti menee jemmaan meidän asuntosäästöä varten.
Mutta oli kyllä mahtava loma. Aloitettiin mökkeilyllä, ja mikään ei ole tehnyt meidän parisuhteelle niin hyvää, kuin se mökkireissu. Me kaksi yhdessä, ilman mitään tekniikkaa, kaksi päivää. Tämä koko loma vahvisti meidän parisuhdetta, tulevaisuus on valoisa. Suunnitelmissa on säästää kasa rahaa, että voi hakea asuntolainaa. Ostetaan asunto, ja saapa nähdä käydäänkö ennen sitä ah niin romanttisesti maistraatissa, että lainahommat sujuu mutkattomammin. Mutta tosta nyt ei olla mitään ees puhuttu sen kummemmin, muuta kuin puolivitsillä ajatustasolla. Kerrankin voin sanoa olevani todella onnellinen just näin. Sen ihmisen kanssa, jonka vierestä haluan herätä loppuelämäni.
Syksy saa mut niin energiseksi. Tänään loman päättäjäisiksi olen siivoillut, järjestänyt vaatekaappia, kaivanut tarvittavat paperit maanantaiksi... Jahka Puoliso tulee kotio, käydään vähän kaupoilla, sitten rentoutusta. Ehkä värjään tyvikasvuni. Saunotaan. Otetaan viikonlopusta ilo irti!
On muuten ärsyttävää kun sua pidetään tyhmempänä mitä olet. Sanot jotain että asia on pihvi, sulle nyökytellään että joo, pihvi on, muttei uskota kuitenkaan. Mielessä aatellaan että ei toi tiedä mistä puhuu. Ja sitten vähän yllätytään että kappas, asia olikin pihvi. Ja mulle tuppaa usein käymään noin, että mua pidetään tyhmempänä mitä olen. Jos sanon jotain, niin uskotaan vasta kun joku toinen vahvistaa asian tai googlataan juttu. Perkeles, voin olla vähän erikoinen, mutta oon oikeasti aika fiksu ja tiedän monestakin asiasta aika paljon.
Eilettäin oli lekuri, ja arvot olivat ihan promillen verran huonontuneet edellisestä (eli melkeest samat...) ja olo kun on ollut ihan jees, niin lääkitys jatkuu samana. Kontrolli sitten 6 kk päästä. Yay! Käynnit harvenee. Jos helmikuussa ois kaikki yhä jees, niin ehkä saisin kontrollit vuoteen? Sillä selvennykseksi, että vaikka aluksi kärkyin lekuriaikoja, juoksin labroissa ja lekurilla selvittämässä vaivojani ihan neuroottisena, niin nyt kun on diagnoosi, en minä siitä lekurilla juoksusta nauti! Juoksin vain siksi, kun joku oli vialla. Olisi ihanaa jos saisi kokonaisen vuoden ilman verikokeita ja kontrolleja.
Sain viimein verolaputkin. Eli viimevuoden verotuspäätöksen. Muut sai sen jo keväällä, mutta mun yrityksen takia minä sain keväästä vasta jotkut infolaput ja tänään itse laskelmat ja tiedon palautuksista. Tiesin kyllä saavani rahaa takaisin, sillä veroprossani oli järkyttävän iso, ja maksoin yrityksestäni hullut ennakot, vaikka tein tappiota. Oletin saavani jotain kuutisensataa, mutta hitto, kaks tonnia!!! En oo ikänä saanut tollasia palautuksia. Ja joka hiton sentti menee jemmaan meidän asuntosäästöä varten.
Mutta oli kyllä mahtava loma. Aloitettiin mökkeilyllä, ja mikään ei ole tehnyt meidän parisuhteelle niin hyvää, kuin se mökkireissu. Me kaksi yhdessä, ilman mitään tekniikkaa, kaksi päivää. Tämä koko loma vahvisti meidän parisuhdetta, tulevaisuus on valoisa. Suunnitelmissa on säästää kasa rahaa, että voi hakea asuntolainaa. Ostetaan asunto, ja saapa nähdä käydäänkö ennen sitä ah niin romanttisesti maistraatissa, että lainahommat sujuu mutkattomammin. Mutta tosta nyt ei olla mitään ees puhuttu sen kummemmin, muuta kuin puolivitsillä ajatustasolla. Kerrankin voin sanoa olevani todella onnellinen just näin. Sen ihmisen kanssa, jonka vierestä haluan herätä loppuelämäni.
Syksy saa mut niin energiseksi. Tänään loman päättäjäisiksi olen siivoillut, järjestänyt vaatekaappia, kaivanut tarvittavat paperit maanantaiksi... Jahka Puoliso tulee kotio, käydään vähän kaupoilla, sitten rentoutusta. Ehkä värjään tyvikasvuni. Saunotaan. Otetaan viikonlopusta ilo irti!
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Kuoleman päivä
Niin se loma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Mainitsin aiemmin Pomon vapauttaneen mut viimeisestä työpäivästä, mutta veti sitten sanansa takaisin. Kysellessäni työtodistusta yms tuli vastaukseksi, että on tehnyt ne jo, mutta lomaltapaluurahojen vuoksi mun olisi tultava maanantaina töihin. No ookoo, alunperin olin varautunutkin siihen, mutta mitä ihmettä? Minä vielä sanoin asiasta että jos se vapauttaa mut niin kyllä ne lomarahat mulle silti tulee, kun tästä asiasta ekan kerran puhuttiin, joten yllärinä ei tullut. Yht äkkiä hän jostain syystä haluaakin mut maanantaina töihin. Pistää miettimään, että koittaakohan se saada mua töihin sitten muinakin päivinä? Kun tässäkin asiassa muutti mielensä... No ei siinä, käyn tekemässä pitkin hampain tuon yhden työvuoron ja sitten jatkan lomailuani. Mutta voitte arvata miten ahkera olen, miten paljon mua huvittaa pingottaa. Tiedän ihan hyvin olevani firman kannattavin työntekijä, tein aika helvetin kovaa tulosta, parempaa mitä kukaan muu tuolla. Se, että lähden, käy sen kukkarolle. Mahtoikohan tajuta asian, kun perui puheensa ja pakottaa mut töihin.
Joo, tiedän. Samaa hommaahan se uudessakin työssä on, ei siinä mitään. Mutta ymmärrätte varmaan, että miksi sitä odottaa sitä uutta työtä enemmän, mitä vanhaa. Toi ilmapiiri tuolla... Aina jotain draamaa. Varmana hämmentää vähän soppaa tuo että tulen huomenna töihin. Ahistaa tuo asiakkaista kilpailu ja samaan syssyyn asiakkaiden välttely. Haukutaan asiakkaille työkavereita selän takana, koitetaan sillä saada niitä vakkareita itselle. Ne jotka ei niin tee, istuu sitten vessassa kännykkä kädessä ettei tarvi tehdä mitään, pitää liian pitkiä taukoja ja nuolee pomon takamusta ettei tuu sanomista. Sitten me tavalliset, ahkerat tyypit saa kantaa sen perustyön, non-stop -leikkuun etenemisen. Me ollaan niitä, joiden tunnollisuuttaan on pakkokin painaa töitä muiden edestä. Jos joku meistä on poissa, se näkyy juuri siinä, että miten se leikkuujono liikkuu. Jos joku meistä pitää tauon, jono pahimmillaan stoppaa, kun yksi istuu vessassa asiakkaita paossa, toinen pitää ylipitkää taukoaan, kolmas tekee vain vakioasiakkaitaan....
Uuessa työssä ei voi toivoa kellekään. Jono on jono, joten kaverin haukkumisella ei voita mitään. Ketju, joten tiettyjen perseennuolenta ei taida auttaa. Ainoa jolla voi voittaa jotain, on olemalla hyvä ja ahekra työntekijä. Ymmärrättekö, miksi vaihdoin paikkaa? Miksi en millään haluaisi mennä huomenna, vaan odotan uuden duunin alkua?
Tämä viikonloppu ollaan oltu rauhassa kotona. Ei alkoholia tai mitään sellaista. Katsottu vain Pakoa ja pelattu Until Dawnia. Puolison loma loppuu niin ikään, päivystääkin vielä ensiviikon, joten tässä ollaan opeteltu aikatauluihin ja elämään taas normaalisti. Itseasiassa kai ihan hyvä että on toi yksi työpäivä. Pakottaa mut huomenna kasiksi jonnekin, joten mun on pakko herätä aikaisin. Auttaa kääntämään unirytmiä. Ensiviikolla olisi muutenkin kaikenlaista, tuleepahan joku rytmi ainakin.
Kilpirauhaslabroissa kävin tällä viikolla, joten ensiviikolla on siihen liittyvä lekuri. Katsotaan minne arvot ovat menneet, vai ovatko muuttuneet ollenkaan. Toivotaan että saan pitää lääkkeeni. Lekureista kun ei ikinä tiedä. Jotenkin tahtoo olla sellai suhtautuminen, että kun lääkityksellä saadaan arvot hyväksi, niin lääkkeen voikin unohtaa. Väliä siitä, että tyroksiini hoitaa oireita, ei sairautta, joten jos lääkityksen ottaa pois -> arvot ja olo huononee. Ei se tyroksiini siihen vajaatoimintaiseen kilpirauhaseen auta. Jotenkin aina jännittää mennä tuonne. Hrr.
Ensiviikolla olisi ohjelmassa myös vähän shoppailua. Uudessa työssäni on pukukoodi, mustaa, mustaa ja mustaa. Kenkiä myöten mustaa. Joku ehkä nauraa siellä, että onko toi muka mulle joku ongelma? mutta mun vaatekaapin sisältämä musta ei ole työkelpoista, joten niitä hiustyöhön sopivia vaatteita piti ihan ostaa. Asiakaspalveluun soveliaita, tarpeeksi mukavia, sellaista materiaa ettei hiukset tartu tai tule läpi... Housut löytyi yllättävän helposti (vihaan housu-ostoksia...), mutta vielä uupuu pari paitaa ja ne hiton kengät. Työkengät ovat ihan pakolliset löytää, sillä niitä mulla ei ole mustana. Paidat voi tarvittaessa vielä vähän odottaa... mutta luoja mä inhoan shoppailla tällai "pakosta". Että kun on pakko löytää jotain. Oon kirppistelijä, tykkään löytää randomilla, en hakemalla hakea. Normikaupat ahdistaa. Noh, ehkä vietän tiistaina tai keskiviikkona sellai "viimeisiä lomapäiviä" -setin, shoppailen, käyn syömässä sushia, juon rakastamani chailatten.... koitan ees nauttia aiheesta.
Joo, tiedän. Samaa hommaahan se uudessakin työssä on, ei siinä mitään. Mutta ymmärrätte varmaan, että miksi sitä odottaa sitä uutta työtä enemmän, mitä vanhaa. Toi ilmapiiri tuolla... Aina jotain draamaa. Varmana hämmentää vähän soppaa tuo että tulen huomenna töihin. Ahistaa tuo asiakkaista kilpailu ja samaan syssyyn asiakkaiden välttely. Haukutaan asiakkaille työkavereita selän takana, koitetaan sillä saada niitä vakkareita itselle. Ne jotka ei niin tee, istuu sitten vessassa kännykkä kädessä ettei tarvi tehdä mitään, pitää liian pitkiä taukoja ja nuolee pomon takamusta ettei tuu sanomista. Sitten me tavalliset, ahkerat tyypit saa kantaa sen perustyön, non-stop -leikkuun etenemisen. Me ollaan niitä, joiden tunnollisuuttaan on pakkokin painaa töitä muiden edestä. Jos joku meistä on poissa, se näkyy juuri siinä, että miten se leikkuujono liikkuu. Jos joku meistä pitää tauon, jono pahimmillaan stoppaa, kun yksi istuu vessassa asiakkaita paossa, toinen pitää ylipitkää taukoaan, kolmas tekee vain vakioasiakkaitaan....
Uuessa työssä ei voi toivoa kellekään. Jono on jono, joten kaverin haukkumisella ei voita mitään. Ketju, joten tiettyjen perseennuolenta ei taida auttaa. Ainoa jolla voi voittaa jotain, on olemalla hyvä ja ahekra työntekijä. Ymmärrättekö, miksi vaihdoin paikkaa? Miksi en millään haluaisi mennä huomenna, vaan odotan uuden duunin alkua?
Tämä viikonloppu ollaan oltu rauhassa kotona. Ei alkoholia tai mitään sellaista. Katsottu vain Pakoa ja pelattu Until Dawnia. Puolison loma loppuu niin ikään, päivystääkin vielä ensiviikon, joten tässä ollaan opeteltu aikatauluihin ja elämään taas normaalisti. Itseasiassa kai ihan hyvä että on toi yksi työpäivä. Pakottaa mut huomenna kasiksi jonnekin, joten mun on pakko herätä aikaisin. Auttaa kääntämään unirytmiä. Ensiviikolla olisi muutenkin kaikenlaista, tuleepahan joku rytmi ainakin.
Kilpirauhaslabroissa kävin tällä viikolla, joten ensiviikolla on siihen liittyvä lekuri. Katsotaan minne arvot ovat menneet, vai ovatko muuttuneet ollenkaan. Toivotaan että saan pitää lääkkeeni. Lekureista kun ei ikinä tiedä. Jotenkin tahtoo olla sellai suhtautuminen, että kun lääkityksellä saadaan arvot hyväksi, niin lääkkeen voikin unohtaa. Väliä siitä, että tyroksiini hoitaa oireita, ei sairautta, joten jos lääkityksen ottaa pois -> arvot ja olo huononee. Ei se tyroksiini siihen vajaatoimintaiseen kilpirauhaseen auta. Jotenkin aina jännittää mennä tuonne. Hrr.
Ensiviikolla olisi ohjelmassa myös vähän shoppailua. Uudessa työssäni on pukukoodi, mustaa, mustaa ja mustaa. Kenkiä myöten mustaa. Joku ehkä nauraa siellä, että onko toi muka mulle joku ongelma? mutta mun vaatekaapin sisältämä musta ei ole työkelpoista, joten niitä hiustyöhön sopivia vaatteita piti ihan ostaa. Asiakaspalveluun soveliaita, tarpeeksi mukavia, sellaista materiaa ettei hiukset tartu tai tule läpi... Housut löytyi yllättävän helposti (vihaan housu-ostoksia...), mutta vielä uupuu pari paitaa ja ne hiton kengät. Työkengät ovat ihan pakolliset löytää, sillä niitä mulla ei ole mustana. Paidat voi tarvittaessa vielä vähän odottaa... mutta luoja mä inhoan shoppailla tällai "pakosta". Että kun on pakko löytää jotain. Oon kirppistelijä, tykkään löytää randomilla, en hakemalla hakea. Normikaupat ahdistaa. Noh, ehkä vietän tiistaina tai keskiviikkona sellai "viimeisiä lomapäiviä" -setin, shoppailen, käyn syömässä sushia, juon rakastamani chailatten.... koitan ees nauttia aiheesta.
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Hyvissä Höyryissä
Ai että. Turmarit <3
Ei pitänyt viihteillä tänä viikonloppuna, mutta viihteiltiin kuitenkin. Turmion Kätilöillä oli keikka Saarihelvetissä, ja sinnehän myö osallistuttiin.
Ei pitänyt, mutta oheisen biisin julkaisu (Ja rakas ystäväni Mr M pohjammaalta <3 <3 ) ruokki keikkahalujani, joten päädyttiin sitten Saarihelvettiin kuitenkin, pakoon blokkifestien kaameuksia.
Turmarien soittolista oli miltei mun soittolista, valitettavasti eivät soittaneet oheista tsipaletta, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten.
Tutustuttiin pariin uuteen ystäväänkin, hienoja tyyppejä. Valitettavasti Puolison humalatilan takia jäi jatkot väliin.
Mutta oli niin maan kivaa, ensiviikolla keräilläänkin luitamme kohti arkea. Vaikka mullahan on lomaa vielä hienot pari viikkoa... eli sama jakso eessä mitä takana <3 ihan mahtia. Hyvissä höyryissä, viikon tai kaksi, tilatkaa taksi vaikka Tuonelaan....
Ei pitänyt viihteillä tänä viikonloppuna, mutta viihteiltiin kuitenkin. Turmion Kätilöillä oli keikka Saarihelvetissä, ja sinnehän myö osallistuttiin.
Turmarien soittolista oli miltei mun soittolista, valitettavasti eivät soittaneet oheista tsipaletta, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten.
Tutustuttiin pariin uuteen ystäväänkin, hienoja tyyppejä. Valitettavasti Puolison humalatilan takia jäi jatkot väliin.
Mutta oli niin maan kivaa, ensiviikolla keräilläänkin luitamme kohti arkea. Vaikka mullahan on lomaa vielä hienot pari viikkoa... eli sama jakso eessä mitä takana <3 ihan mahtia. Hyvissä höyryissä, viikon tai kaksi, tilatkaa taksi vaikka Tuonelaan....
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Where waters fall frozen
Ensimmäisestä lomaviikosta toivuttu, toinenkin edennyt jo puoliväliin. Käytiin viikonloppuna vähän viihteilemässä, ja ilta sisälsi sekä paljon hauskuutta että karvaita pettymyksiä. Kirjoitin aiheesta rant-postauksenkin, mutta päädyin poistamaan sen. Lyhykäisyydessään eräät ennen niin hyvät ystävämme olivat toooosi outoja. Huonolla tavalla. Välttelevän vaisuja, paikoitellen vähän tylyjäkin.. Selkeästi joku oli vialla. Lähdettiin seurasta aika nopeasti, ei sitten jos ei kiinnosta.
Nyt olen lähinnä koittanut koota itseäni. Valvon myöhään ja nukun pitkään, ookoo kuulostaa lomalta? Nojoo, mutta koitan kääntää rytmiä taas takaisin normaaliksi. Ja kevennellä ruokavaliota, on nimittäin vähän lomaisa ruokavaliokin. Ja mulla vähemmän keveä olo ja ulkomuoto. Aika tehdä jotain.
Ei nimittäin se uuden työn aloitus ole kovin vireä jos unirytmi on vituillaan ja ruokavalio päin helvettiä. Niin, irtisanoin itseni maanantaina. Tapahtuma oli ex-pomolle yllätys, mutta selkeästi mieluisa. Homma meni paremmin mitä osasin edes kuvitella. Vapautti mut yhdestä työpäivästä ja saan silti lomaltapaluurahat yms. Yay, mulla onkin neljän viikon loma.
Tänään tulee pari kaveria hiustenleikkuuseen, sitä ennen tulis kai vähän järjestää kämppää. Meinataan Puolison kanssa käydä lähiaikoina Näsilinnassa, mahdollisesti huomenna. Ehkäpä pikniköidäänkin tässä joku päivä.
Nyt olen lähinnä koittanut koota itseäni. Valvon myöhään ja nukun pitkään, ookoo kuulostaa lomalta? Nojoo, mutta koitan kääntää rytmiä taas takaisin normaaliksi. Ja kevennellä ruokavaliota, on nimittäin vähän lomaisa ruokavaliokin. Ja mulla vähemmän keveä olo ja ulkomuoto. Aika tehdä jotain.
Ei nimittäin se uuden työn aloitus ole kovin vireä jos unirytmi on vituillaan ja ruokavalio päin helvettiä. Niin, irtisanoin itseni maanantaina. Tapahtuma oli ex-pomolle yllätys, mutta selkeästi mieluisa. Homma meni paremmin mitä osasin edes kuvitella. Vapautti mut yhdestä työpäivästä ja saan silti lomaltapaluurahat yms. Yay, mulla onkin neljän viikon loma.
Tänään tulee pari kaveria hiustenleikkuuseen, sitä ennen tulis kai vähän järjestää kämppää. Meinataan Puolison kanssa käydä lähiaikoina Näsilinnassa, mahdollisesti huomenna. Ehkäpä pikniköidäänkin tässä joku päivä.
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Let it go
Noniin, loma <3
Viikonloppu oli mitä ihanin. Mökki, jonka Puoliso bongasi tori.fi -sivustolta, oli juuri mitä luvattiin. Ihan loistopaikka. Tilava, upea ja rauhaisassa paikkaa. Perjantaina vain grillattiin ja saunottiin, piti se talviturkkikin heittää. Lauantaina mietittiin, että mennäänkö Virroille satamaan, Tuuriin Keskisen kyläkauppaan vai Ähtäriin eläimiä katsomaan. No ylläri, että eläimet voitti ihan 1000-0.
Kokonaisuudesaan viikonloppu meni luonnon helmassa nauttiessa toistemme seurasta, grillaillessa, oleillessa ja saunoessa. Ihan mahtavaa.
Maanantaina aamusta hyppäsin junaan ja kohti Raisiota. Kierrettiin äidin kanssa läjä kirppiksiä ja poimittiin äidille marjoja varastoon mehua varten. Tiistaina käytiin Brinkhallin kartanolla ja kokkailtiin hyvää. Kotio palauduin tänään, kun oli se näytetyö erääseen parturiin. Ja mä sain sen työn!
Tosin, toimipisteenä on Nokia. Työmatka from hell, olen himassa puoli kasi. Mutta kaikkeen tottuu. Katsotaan nyt pitäneekö ostaa se auto.. Mutta olen innossani! Vaatii vähän tottumista, Puolison pitää kokata enemmän, arki pitänee järjestää uusiksi, mutta ainakin pääsin haluamaani firmaan!
Viikonloppu oli mitä ihanin. Mökki, jonka Puoliso bongasi tori.fi -sivustolta, oli juuri mitä luvattiin. Ihan loistopaikka. Tilava, upea ja rauhaisassa paikkaa. Perjantaina vain grillattiin ja saunottiin, piti se talviturkkikin heittää. Lauantaina mietittiin, että mennäänkö Virroille satamaan, Tuuriin Keskisen kyläkauppaan vai Ähtäriin eläimiä katsomaan. No ylläri, että eläimet voitti ihan 1000-0.
Kokonaisuudesaan viikonloppu meni luonnon helmassa nauttiessa toistemme seurasta, grillaillessa, oleillessa ja saunoessa. Ihan mahtavaa.
Maanantaina aamusta hyppäsin junaan ja kohti Raisiota. Kierrettiin äidin kanssa läjä kirppiksiä ja poimittiin äidille marjoja varastoon mehua varten. Tiistaina käytiin Brinkhallin kartanolla ja kokkailtiin hyvää. Kotio palauduin tänään, kun oli se näytetyö erääseen parturiin. Ja mä sain sen työn!
Tosin, toimipisteenä on Nokia. Työmatka from hell, olen himassa puoli kasi. Mutta kaikkeen tottuu. Katsotaan nyt pitäneekö ostaa se auto.. Mutta olen innossani! Vaatii vähän tottumista, Puolison pitää kokata enemmän, arki pitänee järjestää uusiksi, mutta ainakin pääsin haluamaani firmaan!
torstai 6. elokuuta 2015
L.O.M.A
Oijoi, yksi päivä. Yksi.
Kolme viikkoa taivasta. Siis vapaata.
Omiin suunnitelmiini tuli pieni muutos, alunperin piti nimittäin olla tämä viikonloppu yksikseni kotona kun Puoliso olisi mökkeilemässä Äijäporukalla. Homma kuitenkin uusiksi, kun eräälle kavereistaan sattui äkillistä surua kohdalle, ja Puoliso jäi punnitsemaan vaihtoehtoja, että peruakko vaiko eikö. Ei se perunut, vaan kysyi minut mukaan. Joten me mennään nyt sitten mökkeilemään.
Maanantaina säntään porukoilleni, pitää ilahduttaa perhettäni läsnäolollani. Käydään varmastikin kirppikset läpi, sekä sitten Brinkhallin kartanolla. Olen vähän heikkona historiaan. Piti olla vähän pidempään, mutta keskiviikkona olisi yhteen työhaastatteluun liittyvä näyteleikkaus.
Niin, työhaastis. Oli eilettäin yksi. Ja ne haastattelijat hoki koko ajan, että miten heillä on niiiin paljon haastateltavia, miten niiiin paljon hakemuksia. Tuli vähän sellai olo, että pitäisikö tyypit päästää tuskistaan ja kääntyä kannoillaan heti. En uskonut mahdollisuuksiini, juuri ton valtavan hakumäärän takia, aattelin hukkuvani aika hyvin massaan. Sanoivat, että haastattelevat tämän viikon, ja purkavat ensiviikolla. Soittivatkin jo tänään mua sitten koetyöhön, raahaan Puolison mallikseni keskiviikkona. Toivotaan parasta.
Haastis onkin viimeinen lomasuunnitelmani, sen jälkeen nautin tasan siitä ihanasta suunnittelemattomuudesta. Mutta ensin huominen. Se yksi päivä enää.
Kolme viikkoa taivasta. Siis vapaata.
Omiin suunnitelmiini tuli pieni muutos, alunperin piti nimittäin olla tämä viikonloppu yksikseni kotona kun Puoliso olisi mökkeilemässä Äijäporukalla. Homma kuitenkin uusiksi, kun eräälle kavereistaan sattui äkillistä surua kohdalle, ja Puoliso jäi punnitsemaan vaihtoehtoja, että peruakko vaiko eikö. Ei se perunut, vaan kysyi minut mukaan. Joten me mennään nyt sitten mökkeilemään.
Maanantaina säntään porukoilleni, pitää ilahduttaa perhettäni läsnäolollani. Käydään varmastikin kirppikset läpi, sekä sitten Brinkhallin kartanolla. Olen vähän heikkona historiaan. Piti olla vähän pidempään, mutta keskiviikkona olisi yhteen työhaastatteluun liittyvä näyteleikkaus.
Niin, työhaastis. Oli eilettäin yksi. Ja ne haastattelijat hoki koko ajan, että miten heillä on niiiin paljon haastateltavia, miten niiiin paljon hakemuksia. Tuli vähän sellai olo, että pitäisikö tyypit päästää tuskistaan ja kääntyä kannoillaan heti. En uskonut mahdollisuuksiini, juuri ton valtavan hakumäärän takia, aattelin hukkuvani aika hyvin massaan. Sanoivat, että haastattelevat tämän viikon, ja purkavat ensiviikolla. Soittivatkin jo tänään mua sitten koetyöhön, raahaan Puolison mallikseni keskiviikkona. Toivotaan parasta.
Haastis onkin viimeinen lomasuunnitelmani, sen jälkeen nautin tasan siitä ihanasta suunnittelemattomuudesta. Mutta ensin huominen. Se yksi päivä enää.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Kuura
Oho, vähän tuli taas päivitysväliä.
Pääsiäisloma on edennyt loppupuolelle, huominen olisi vielä vapaata. Mutta mahtia on ollut. Pääsiäislomaani kuvaa parhaiten yksi sana: Rakkaus. Ollaan hengattu Puolison kanssa nämä päivät mukavasti neljän seinän sisällä rakastaen, kuherrellen ja nauttien vain tosistamme. Imelää?Voi kyllä. Ihanaa? Voi kyllä.
Perjantaina päätettiin poiketa Puolison kanssa Bella Mortessa klubeilemasa. Lähdettiin ihan kaksin liikkeelle, mutta hurjan kivaa oli. Tampattiin Laternan lattiaa kunnolla, nähtiin Kaunis ystävä M joka Imatran suunnalta vieraili Tampereella ja fiilisteltiin esiintyjiä. Yöstä tavattiin sitten lisää ystäviä, jotka oli ihania ja heitti meidät kotio. Hieno ilta. Sai tälläytyä, tanssia, nähdä ystäviä ja rakastaa.
Muutoin ollaankin lähinnä seurailtu Scandal-sarjaa ja koomattu kotona. Parhautta. Muistinko mainita ostaneeni polkupyörän? Vekotin on osoittautunut ihan loistohankinnaksi. Pari kertaa olen sillä kulkenut töihinkin, ja erioten kotiin tullessa kapine oikeasti säästää aikaa. Kaleva-Härmälä väliin menee noin puoli tuntia polkien, erityisesti iltavuorossa ei mitään toivoa olla himassa niin nopeasti jos bussilla tulee. Olisin mennyt useamminkin jos säät olisivat suosineet. Ahterinikin alkaa tottua uuteen kulkupeliin. Ja minä, sillä en ole omistanut fillaria pariin vuoteen. Ja uusi menopeli on polkupyörä mallia Miehet. Piti vähän opetella nousemaan satulaan eri tavoin. Ristin uuden menopelini Heikiksi. Heikki ei ole uusin tai komein, mutta toimii. Kolme vaihdetta, jalkajarru ja 1 käsijarru. Riittävä minulle, ja sopivan simppeli pyörä, jotta Puoliso osaa sen tarvittaessa fiksata. Ostin sitäpaitsi vempaimen fillarihuoltoliikkeestä, joten se on juuri huollettukin. En harrasta Tori.fi -sivustoa, sillä kyyninen minä epäilee 99% torin pyörien olevan pöllittyjä. Ja jos joku pöllii mun Heikin, hirtän sen kalsareistaan lipputankoon.
Pääsiäisloma on edennyt loppupuolelle, huominen olisi vielä vapaata. Mutta mahtia on ollut. Pääsiäislomaani kuvaa parhaiten yksi sana: Rakkaus. Ollaan hengattu Puolison kanssa nämä päivät mukavasti neljän seinän sisällä rakastaen, kuherrellen ja nauttien vain tosistamme. Imelää?Voi kyllä. Ihanaa? Voi kyllä.
Perjantaina päätettiin poiketa Puolison kanssa Bella Mortessa klubeilemasa. Lähdettiin ihan kaksin liikkeelle, mutta hurjan kivaa oli. Tampattiin Laternan lattiaa kunnolla, nähtiin Kaunis ystävä M joka Imatran suunnalta vieraili Tampereella ja fiilisteltiin esiintyjiä. Yöstä tavattiin sitten lisää ystäviä, jotka oli ihania ja heitti meidät kotio. Hieno ilta. Sai tälläytyä, tanssia, nähdä ystäviä ja rakastaa.
Muutoin ollaankin lähinnä seurailtu Scandal-sarjaa ja koomattu kotona. Parhautta. Muistinko mainita ostaneeni polkupyörän? Vekotin on osoittautunut ihan loistohankinnaksi. Pari kertaa olen sillä kulkenut töihinkin, ja erioten kotiin tullessa kapine oikeasti säästää aikaa. Kaleva-Härmälä väliin menee noin puoli tuntia polkien, erityisesti iltavuorossa ei mitään toivoa olla himassa niin nopeasti jos bussilla tulee. Olisin mennyt useamminkin jos säät olisivat suosineet. Ahterinikin alkaa tottua uuteen kulkupeliin. Ja minä, sillä en ole omistanut fillaria pariin vuoteen. Ja uusi menopeli on polkupyörä mallia Miehet. Piti vähän opetella nousemaan satulaan eri tavoin. Ristin uuden menopelini Heikiksi. Heikki ei ole uusin tai komein, mutta toimii. Kolme vaihdetta, jalkajarru ja 1 käsijarru. Riittävä minulle, ja sopivan simppeli pyörä, jotta Puoliso osaa sen tarvittaessa fiksata. Ostin sitäpaitsi vempaimen fillarihuoltoliikkeestä, joten se on juuri huollettukin. En harrasta Tori.fi -sivustoa, sillä kyyninen minä epäilee 99% torin pyörien olevan pöllittyjä. Ja jos joku pöllii mun Heikin, hirtän sen kalsareistaan lipputankoon.
tiistai 31. maaliskuuta 2015
You Were There
Kellonsiirto on muuten perseestä. Eilinen - eli kellonsiirron jälkeinen maanantai on ehkä vuoden persein päivä ever. Mun herkkä elimistöni ei tunnista tuollaista toimintaa, joten sunnuntai-illasta ei uni tule ja maanantai-aamusta tuntuu siltä että pitäisi herätä aamuyöstä. Perkele. No, tänään on jo parempi päivä.
Pääsiäisloma häämöttää, hyvä etten nyt ihan tunteja laske. Tekisi mieli ottaa hurjan rennosti, korkata viinipullo ja pitää netflix-aikaa. Toinen puoli minusta iloitsee painonpudotuksesta ja pieni järjen ääni sanoo, että jätä ne viinit alkoon ja mene lenkille ja salille. Kumpaa sitä kuuntelisi? Ei ehkä niin hyvä idis aloittaa lomaansa viinipullolla, lähtee kuitenkin lapasesta se herkuttelu.
Minä ja mun taipumus hemmotella itseäni ruualla ja juomalla. Tunnesyöppö pahimmasta päästä. Tiedoistan ongelman, ja ihan tosissani mietin, että mistä muusta sitä voisi nauttia. Mitä muuta palkintoa voisi keksiä kuin joku syöminen ja juominen. Ja ihan tosissaan pää lyö tyhjää. Mikään materia mitä voi ostaa ei käy, en halua tuhlata euroja turhaan. Sauna - no se on ihan arkinen juttu, onhan meillä huoneistosauna. Joku hius/kynsi/ihonhoitohomma - en halua tuhlata rahaa näihin. Eikä se nyt niin rentouttavaa ole. Enkö ihan oikeasti osaa hemmotella itseäni muulla kuin ruualla?!? Vittu mikä possu mieki oon. Ei kai muu auta kuin keksiä siihen hemmotteluun jotain terveellistä. Että jos se nautinto oikeasti on ruoka, niin voisiko kehitellä siihen jotain terveellistä ja hyvää?
Pääsiäisloma häämöttää, hyvä etten nyt ihan tunteja laske. Tekisi mieli ottaa hurjan rennosti, korkata viinipullo ja pitää netflix-aikaa. Toinen puoli minusta iloitsee painonpudotuksesta ja pieni järjen ääni sanoo, että jätä ne viinit alkoon ja mene lenkille ja salille. Kumpaa sitä kuuntelisi? Ei ehkä niin hyvä idis aloittaa lomaansa viinipullolla, lähtee kuitenkin lapasesta se herkuttelu.
Minä ja mun taipumus hemmotella itseäni ruualla ja juomalla. Tunnesyöppö pahimmasta päästä. Tiedoistan ongelman, ja ihan tosissani mietin, että mistä muusta sitä voisi nauttia. Mitä muuta palkintoa voisi keksiä kuin joku syöminen ja juominen. Ja ihan tosissaan pää lyö tyhjää. Mikään materia mitä voi ostaa ei käy, en halua tuhlata euroja turhaan. Sauna - no se on ihan arkinen juttu, onhan meillä huoneistosauna. Joku hius/kynsi/ihonhoitohomma - en halua tuhlata rahaa näihin. Eikä se nyt niin rentouttavaa ole. Enkö ihan oikeasti osaa hemmotella itseäni muulla kuin ruualla?!? Vittu mikä possu mieki oon. Ei kai muu auta kuin keksiä siihen hemmotteluun jotain terveellistä. Että jos se nautinto oikeasti on ruoka, niin voisiko kehitellä siihen jotain terveellistä ja hyvää?
lauantai 7. maaliskuuta 2015
If I ever leave this world alive
Voihan loma sentään. Joka loppuu kohta :(
Raisioreissu meni ihan normikaavan mukaan. Kirpparit koluttu ja saalis raahattu takaisin Tampereelle. Olen nukkunut mukavan pitkään, katsonut läjän elokuvia ja lukenut kirjoja. Huominen vielä ihanaa joutenoloa, sitten aika palata työn pariin.
Ja töihinpaluu vituttaa yllättävän vähän. Kai siksi, että töissäkäynti edistää taloudellista tasapainoani. Laadin uuden budjetin, ja vaikka aika tiukka, niin lainojen takaisinmaksu etenee mukavan nopeasti. Raha ja laskut eivät ole enää kammo, vaan joka kuukausi etenen kohti velattomuutta. Ja siis mun tilannehan ei nyt ole mikään konkurssi, vaan lähinnä visalaskua yms. pientä. Koska yrittäjänä en tienannut juuri, rahoitin elämääni visalla. Järkevää? ei, mutta ylpeyteni ei antanut periksi kumartua pyytämään Puolisolta yhtään enempää, mitä hän jo talouttamme ylläpiti.
Olen näiden 7 työkuukauden aikana edennyt jo hienosti, ja vuoden loppuun olen maksanut leijonanosan lainoistani. Yay! Olen ylpeä itsestäni. Valittelinhan raha-asioitani tähänkin blogiin jokunen vuosi sitten. Olen päässyt niin pitkälle´siitä tilantesta. Ei H&M -tiliä, ei klarnatiliä. En juuri käytä enää verkkokauppoja. En oikeastaan shoppaile kuin kirppiksellä. En oikeastaan edes pidä shoppailusta, se kortinhöyläys tuntuu niin julmalta, uusi tavara ei tuo tarpeeksi iloa peittämään rahanmenon surullisuutta. Ennenhän shoppailu oli pahin ongelmani.
Tämä viikonloppu etenee mukavan rennosti kotona. Viimeviikonloppu oli niin älyttömän hauska, että ehkä ihan hyvä viettää tämä kotona. Ei siinä, mulla on tilillä just 11 euroa, seuraava palkkapäivä puolenkuun jälkeen. En vitsaillut kun sanoin, että lääkärireissut vie tehokkaasti euroni. Tulevathan ne vakuutukselta takaisin, mutta viiveellä. Pääasia saada terveysasiat kuntoon. Ja se lekurinperkule jännittää. Pelkään kovin, että tämä parantunut oloni tempaistaan multa pois. Noh, pitää murehtia sitä keskiviikkona sitten jos niin käy.
Raisioreissu meni ihan normikaavan mukaan. Kirpparit koluttu ja saalis raahattu takaisin Tampereelle. Olen nukkunut mukavan pitkään, katsonut läjän elokuvia ja lukenut kirjoja. Huominen vielä ihanaa joutenoloa, sitten aika palata työn pariin.
Ja töihinpaluu vituttaa yllättävän vähän. Kai siksi, että töissäkäynti edistää taloudellista tasapainoani. Laadin uuden budjetin, ja vaikka aika tiukka, niin lainojen takaisinmaksu etenee mukavan nopeasti. Raha ja laskut eivät ole enää kammo, vaan joka kuukausi etenen kohti velattomuutta. Ja siis mun tilannehan ei nyt ole mikään konkurssi, vaan lähinnä visalaskua yms. pientä. Koska yrittäjänä en tienannut juuri, rahoitin elämääni visalla. Järkevää? ei, mutta ylpeyteni ei antanut periksi kumartua pyytämään Puolisolta yhtään enempää, mitä hän jo talouttamme ylläpiti.
Olen näiden 7 työkuukauden aikana edennyt jo hienosti, ja vuoden loppuun olen maksanut leijonanosan lainoistani. Yay! Olen ylpeä itsestäni. Valittelinhan raha-asioitani tähänkin blogiin jokunen vuosi sitten. Olen päässyt niin pitkälle´siitä tilantesta. Ei H&M -tiliä, ei klarnatiliä. En juuri käytä enää verkkokauppoja. En oikeastaan shoppaile kuin kirppiksellä. En oikeastaan edes pidä shoppailusta, se kortinhöyläys tuntuu niin julmalta, uusi tavara ei tuo tarpeeksi iloa peittämään rahanmenon surullisuutta. Ennenhän shoppailu oli pahin ongelmani.
Tämä viikonloppu etenee mukavan rennosti kotona. Viimeviikonloppu oli niin älyttömän hauska, että ehkä ihan hyvä viettää tämä kotona. Ei siinä, mulla on tilillä just 11 euroa, seuraava palkkapäivä puolenkuun jälkeen. En vitsaillut kun sanoin, että lääkärireissut vie tehokkaasti euroni. Tulevathan ne vakuutukselta takaisin, mutta viiveellä. Pääasia saada terveysasiat kuntoon. Ja se lekurinperkule jännittää. Pelkään kovin, että tämä parantunut oloni tempaistaan multa pois. Noh, pitää murehtia sitä keskiviikkona sitten jos niin käy.
perjantai 27. helmikuuta 2015
The Boys are Back
Ohohoo, MÄ OON NIIN LOMALLA <3
Onnellinen minä jäi tänään talvilomalle. Viikko ja viikonloput ois nyt vapaata, edessä yhet synttäribileet, yhet verikokeet, yksi hieronta, yksi reissu vanhempien luo, saleilua ja rentoutusta. Yay!
Harmi vain, että lääkärireissut syö eurovarojani sen verran, että en voi matkata yhden tärkeimmän ystäväni synttäreille. Tyyppi on about paras ystävä, mutta pitää synttärinsä Espoon lähitienoilla, enkä siksi pääse paikalle. Pelkästään verikokeet maksaa about 150 euroa, ja siirtyminen Tampereelta muualle maksaa. Kyydit ehkä järjestyisi, mutta kissat. Ei voida olettaa, että päästäisiin takaisin Tampereelle tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitsisi hommata kissanhoitajaa. Harkittiin autonvuokraa, mutta ei nyt vain ole varaa. Harmittaa kuitenkin, olisi ollut mahtavaa päästä mukaan. Ystävä, tarjoan sulle oluet joku toinen kerta, olet tärkeä :)
Suunnataankin huomenna Espoonseudun sijasta sitten ihan kotitampereen keskustaan ja Maken synttäreille. Make on yksi parhaista ystävistämme, joten mukava että päästään edes sinne. Puoliso teki sille lahjaksi nahasta savukekotelon ja jokusen kappaleen lasinalusia. Puoliso on käsistään kätevä, uskokaa tai älkää mutta sen nahkavalmisteita ihan oikeasti kehtaa esitellä.
Pidän kyllä työstäni, ei siinä mitään, mutta loma on aina loma. Meillä on non stop -parturi kampaamo, eli asiakkaita jatkuvana jonona. Siinä saattaa olla vähän tekemisen paine. Lisäksi, kasa naaraita samassa työyhteisössä, koko ajan jotain vitun draamaa. Sinne niin tarvittaisiin yhdet kivekset (sellaiset, jotka ei pane jotain työntekijöistä). Minä kai olen lähinnä se työpaikan äijä , mutta olen silti naaras, joten mun äijämäisyyskään ei nyt ihan riitä. Mun suoruus ja tulisuus lisää vain oman mausteensa naaraiden kinaan. Onneksi olen viikon sieltä poissa. Saavat tapella pikkujutuista keskenään.
Puspus tyypit, mie sukellan nyt viinipulloon ja nautin olostani <3
Onnellinen minä jäi tänään talvilomalle. Viikko ja viikonloput ois nyt vapaata, edessä yhet synttäribileet, yhet verikokeet, yksi hieronta, yksi reissu vanhempien luo, saleilua ja rentoutusta. Yay!
Harmi vain, että lääkärireissut syö eurovarojani sen verran, että en voi matkata yhden tärkeimmän ystäväni synttäreille. Tyyppi on about paras ystävä, mutta pitää synttärinsä Espoon lähitienoilla, enkä siksi pääse paikalle. Pelkästään verikokeet maksaa about 150 euroa, ja siirtyminen Tampereelta muualle maksaa. Kyydit ehkä järjestyisi, mutta kissat. Ei voida olettaa, että päästäisiin takaisin Tampereelle tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitsisi hommata kissanhoitajaa. Harkittiin autonvuokraa, mutta ei nyt vain ole varaa. Harmittaa kuitenkin, olisi ollut mahtavaa päästä mukaan. Ystävä, tarjoan sulle oluet joku toinen kerta, olet tärkeä :)
Suunnataankin huomenna Espoonseudun sijasta sitten ihan kotitampereen keskustaan ja Maken synttäreille. Make on yksi parhaista ystävistämme, joten mukava että päästään edes sinne. Puoliso teki sille lahjaksi nahasta savukekotelon ja jokusen kappaleen lasinalusia. Puoliso on käsistään kätevä, uskokaa tai älkää mutta sen nahkavalmisteita ihan oikeasti kehtaa esitellä.
Pidän kyllä työstäni, ei siinä mitään, mutta loma on aina loma. Meillä on non stop -parturi kampaamo, eli asiakkaita jatkuvana jonona. Siinä saattaa olla vähän tekemisen paine. Lisäksi, kasa naaraita samassa työyhteisössä, koko ajan jotain vitun draamaa. Sinne niin tarvittaisiin yhdet kivekset (sellaiset, jotka ei pane jotain työntekijöistä). Minä kai olen lähinnä se työpaikan äijä , mutta olen silti naaras, joten mun äijämäisyyskään ei nyt ihan riitä. Mun suoruus ja tulisuus lisää vain oman mausteensa naaraiden kinaan. Onneksi olen viikon sieltä poissa. Saavat tapella pikkujutuista keskenään.
Puspus tyypit, mie sukellan nyt viinipulloon ja nautin olostani <3
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Dream a little Dream
Hyvää myöhästynyttä ystistä tyypit.
Puolisoni intoutui leipomaan laskiaispullia viikonloppuna. En voinut vastustaa, vaan sorruin vehnätuotteeseen, vain tajutakseni alkuviikosta että millainen iso virhe se oikein oli. Luoja mikä olo on ollut koko alkuviikon! Aluksi hieman epäileväinen Puolisokin uskoo viimein, että mun on parempi pysyä erossa kaikesta vehnään liittyvästä.
Viikonlopun suunnitelmiini kuuluu lähinnä lauantain työpäivä ja flunssan parantelua. En ollut edes edellisestä ihan toipunut, kun sain työkaverilta uuden flunssan. Kurkku kipeänä jälleen, ääni hyvää vauhtia katoamassa. Työkaveri on kuiskaillut koko viikon, kun ääntä ei vaan lähde. Kiitos, nyt se on minulla. Ja minähän paukautan saikkea jos yhtään olo huononee!
Meillä pitäisi olla Puolison kanssa talviloma samaan aikaan. Piiitkästä aikaa! Puoliso ei nimittäin vaihdakaan työpaikkaa, sai nykyiseltä pomoltaan sen verran kovan tarjouksen. Ylennys, enemmän euroja yms. Sellainen tarjous, että toista samanlaista ei tule ikänä mistään saamaan. Plussana, lomat säilyy. Ainoa, että eräs Puolison työkavereista sai juuri kuulla sairastavansa kivessyöpää. Edessä siis sairaslomaa, eikä siksi ole ihan varmaa, että miten tuo meidän yhteinen lomaviikko onnistuu. Tärkeintä että tyyppi tulee kuntoon. Tyyppi on vain vähän päälle parikymppinen, ja ihan ystäväksikin laskettu. Pistää surulliseksi moiset asiat. Ja sai minut välittömästi huolestumaan Puolison kivesten kunnosta, vaikka toinen ei ole mitään valitellutkaan.
Minua alkaa vähän jännäämään tulevat labrat ja lääkäri. Entä jos se ei vahvistakaan diagnoosia vaan nappaa lääkityksen pois? Monia vastaavia tapauksia on. "Arvot viitteissä, sulla ei ole vajista". Tosin, miksi se antaisi koelääkityksen, jos ei olisi valmis tekemään sen perusteella johtopäätöksiä? Huvikseen? Potilasta miellytääkseen? Tuskin. Kun voin kuvitella, että labroissa tuskin mitään ihmeellistä näkyy. Jos jossain, niin varjoarvoissa, mitä ei ekalla kerralla otettu. Tosin, pitänee tiedustella lisää autoimmuunisairauksista. Ovat periytyviä, ja jos on yksi, on helpolla suvussa muitakin. Kilpparia ei tietääkseni ole, mutta reumaa, psoria ja suolistosairautta kyllä. Mikä minua vaivaa, on että koska suvussa on muita autoimmuunisairauksia, voiko kilpparin vajis olla minulla perityvänä siitä syystä? Että suvussa ei välttämättä ole välittömästi muita kilpparin vajiksia, riittääkö että on yleensä autoimmuunisairauksia suvussa? Olisi vaan kiva tietää. Jos on perinnöllinen, olisi hyvä olla kokonaan gluteeniton. Jos taas tulehdusperäinen vajis, vehnä riittää.
Puolisoni intoutui leipomaan laskiaispullia viikonloppuna. En voinut vastustaa, vaan sorruin vehnätuotteeseen, vain tajutakseni alkuviikosta että millainen iso virhe se oikein oli. Luoja mikä olo on ollut koko alkuviikon! Aluksi hieman epäileväinen Puolisokin uskoo viimein, että mun on parempi pysyä erossa kaikesta vehnään liittyvästä.
Viikonlopun suunnitelmiini kuuluu lähinnä lauantain työpäivä ja flunssan parantelua. En ollut edes edellisestä ihan toipunut, kun sain työkaverilta uuden flunssan. Kurkku kipeänä jälleen, ääni hyvää vauhtia katoamassa. Työkaveri on kuiskaillut koko viikon, kun ääntä ei vaan lähde. Kiitos, nyt se on minulla. Ja minähän paukautan saikkea jos yhtään olo huononee!
Meillä pitäisi olla Puolison kanssa talviloma samaan aikaan. Piiitkästä aikaa! Puoliso ei nimittäin vaihdakaan työpaikkaa, sai nykyiseltä pomoltaan sen verran kovan tarjouksen. Ylennys, enemmän euroja yms. Sellainen tarjous, että toista samanlaista ei tule ikänä mistään saamaan. Plussana, lomat säilyy. Ainoa, että eräs Puolison työkavereista sai juuri kuulla sairastavansa kivessyöpää. Edessä siis sairaslomaa, eikä siksi ole ihan varmaa, että miten tuo meidän yhteinen lomaviikko onnistuu. Tärkeintä että tyyppi tulee kuntoon. Tyyppi on vain vähän päälle parikymppinen, ja ihan ystäväksikin laskettu. Pistää surulliseksi moiset asiat. Ja sai minut välittömästi huolestumaan Puolison kivesten kunnosta, vaikka toinen ei ole mitään valitellutkaan.
Minua alkaa vähän jännäämään tulevat labrat ja lääkäri. Entä jos se ei vahvistakaan diagnoosia vaan nappaa lääkityksen pois? Monia vastaavia tapauksia on. "Arvot viitteissä, sulla ei ole vajista". Tosin, miksi se antaisi koelääkityksen, jos ei olisi valmis tekemään sen perusteella johtopäätöksiä? Huvikseen? Potilasta miellytääkseen? Tuskin. Kun voin kuvitella, että labroissa tuskin mitään ihmeellistä näkyy. Jos jossain, niin varjoarvoissa, mitä ei ekalla kerralla otettu. Tosin, pitänee tiedustella lisää autoimmuunisairauksista. Ovat periytyviä, ja jos on yksi, on helpolla suvussa muitakin. Kilpparia ei tietääkseni ole, mutta reumaa, psoria ja suolistosairautta kyllä. Mikä minua vaivaa, on että koska suvussa on muita autoimmuunisairauksia, voiko kilpparin vajis olla minulla perityvänä siitä syystä? Että suvussa ei välttämättä ole välittömästi muita kilpparin vajiksia, riittääkö että on yleensä autoimmuunisairauksia suvussa? Olisi vaan kiva tietää. Jos on perinnöllinen, olisi hyvä olla kokonaan gluteeniton. Jos taas tulehdusperäinen vajis, vehnä riittää.
torstai 24. huhtikuuta 2014
My Good Reputation
 |
| Onks tää ny Fitness-alkoholia kun nautitaan shekkeristä? :D |
Pitää oikeasti vaihtaa salia sellaseen, joka on illasta auki eikä olisi niin perkeleen ruuhkainen mitä toi gogo. Gogo ja iltatreenit ovat sula mahdottomuus, sillä tuolla käy porukkaa ihan liikaa siihen. Nukuin sitten 10 h putkeen. No ei väsytä enää. Perrrkele mun kanssa! Eikä se kello ees ollut mitenkään yliaikaisin soimassa. Puol tuntia jos ois aikaisemmin tajunnut, tai jos ne eväät ja muut ois valmiina niin ongelmaa ei ois ollut. Nojoo, oon pääsiäisen jälkeen ollut ihan superväsy koko ajan. Haaveillut jostain iltalenkeistä tms, mutta jos on kasilta valmis nukkumaan niin ei siitäkään ole mitään tullut. Josko tää tästä nyt helpottais kun on kerta tullut nukuttua sitten ihan kunnolla. Nyt on vielä onnea tässä nukkumisessa kun myöhästyminen merkkaa salin väliinjäämistä, ei sitä että töistä myöhästyisi. Huomenna tai lauantaina ei parane pommeilla, tai missaan duunia!
 |
| Bella Morteen! |
tiistai 24. joulukuuta 2013
Merry Yule!
Hyvää joulua tyypit <3
Rentoudutaan kaikki kunnolla ja nautitaan olostamme. Puoliso on tosiaan päivystysvuorossa, joten mekin vietetään joulu kahden kesken. Mikä on parhautta, kolme päivää rentoutuen maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Yay!
Ainoa miinuspuoli on ne vajaaälyiset, jotka kaatavat kinkkurasvat viemäriin ja juoksuttavat Puolisoa avaamaan tukkeutunutta viemäriä. Pyhpöh moiset idiootit.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Dead Trust
Lomaa on vietetty, ja koitan epätoivoisesti karistaa ikävän rahatilanteeni tuomaa stressiä harteiltani.
Palailin eilen iltapäivästä Puolison kotiseudulta Vaalasta. Alunperin meinattiin lähteä vasta tiistaina, mutta Puolison Veljellä & tyttöystävällä oli reissu tiedossa etelään, joten lähdettiin eilen kaikki yhtä matkaa. Varattiin Coussiccaan pöytä, ja jatkettiin siitä Salhojankadun bubiin. Sapuska oli Coussicalle ominaiseen tyyliin todella mahtavaa, ja seura mitä mahtavinta. Nähdään heitä kovin harvoin :(
Alunperin suunniteltiin, että oltaisiin menty vielä Pariskunnan matkassa Lappeenrantaan yhdeksi yöksi yhteisten tuttujen luo, mutta eurotilanne tuli vastaan ja päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin myös matkaamista Vantaalle Serkun luo, tai Lahteen ystäviä moikkaamaan, mutta päädyttiin säästämään. Otin jo huomiselle töitäkin.
Itse reissu Vaalaan meni mukavasti. Lähdettiin ke-to yöllä, ja oltiin perillä aamusta noin 7.30. Saunottiin, grillailtiin ja käytiin vähän viihteelläkin. Kertakaikkiaan rentouttavan mukava reissu, ja arki ei houkuttele. Tosin, mahani on sykkyrällä kaikesta epäterveellisestä ruuasta ja alkoholista, olo on kuin norsulla. Siltä osin ajatus normaalista ruuasta, paluusta liikuntaan ja arkeen tuntuu mahtavalta! Sain lomalta mitä halusin, ajatukset pois arjesta ja rahasta, vietin viitisen päivää aivan erilaista elämää mitä oma normaali arkeni on. Nyt liikunta ja terveellinen ruoka maistuu taatusti.
Olo on kuitenkin haikea. Oli kiva saada ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun tietää että heidät näkee seuraavaksi ties koska. Rakastan Tamperetta, mutta aina Puolison perhettä tavatessa sitä huomaa haaveilevansa lähempänä asumisesta. Oman hieman vaikeankin perhesuhteeni takia kaipaan Puolison avointa ja tiivistä perhettä. Missä saan olla itseni, eikä kukaan arvostele yhtään mitenkään tai sano, että mitä minun tulisi olla tai pitäisi tehdä.
Reissu teki hyvää, sain muistutuksen että minusta välitetään. Olen muutaman ystävän kohdalla hieman epäillyt asiaa, että miten hyviä ystäviä sitä ollaankaan. Huomaan jälleen roikkuvani ihmisissä, jotka eivät oikeasti minusta kummemmin välitä. En tajua, miksi en osaa päästää irti, vaan valitan samoja asioita vuodesta toiseen, vaikka hyvin tiedän jo tyyppien käyttäytymismallin. Saan siipeeni kuitenkin, niin miksi en jo usko?
Palailin eilen iltapäivästä Puolison kotiseudulta Vaalasta. Alunperin meinattiin lähteä vasta tiistaina, mutta Puolison Veljellä & tyttöystävällä oli reissu tiedossa etelään, joten lähdettiin eilen kaikki yhtä matkaa. Varattiin Coussiccaan pöytä, ja jatkettiin siitä Salhojankadun bubiin. Sapuska oli Coussicalle ominaiseen tyyliin todella mahtavaa, ja seura mitä mahtavinta. Nähdään heitä kovin harvoin :(
Alunperin suunniteltiin, että oltaisiin menty vielä Pariskunnan matkassa Lappeenrantaan yhdeksi yöksi yhteisten tuttujen luo, mutta eurotilanne tuli vastaan ja päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin myös matkaamista Vantaalle Serkun luo, tai Lahteen ystäviä moikkaamaan, mutta päädyttiin säästämään. Otin jo huomiselle töitäkin.
Itse reissu Vaalaan meni mukavasti. Lähdettiin ke-to yöllä, ja oltiin perillä aamusta noin 7.30. Saunottiin, grillailtiin ja käytiin vähän viihteelläkin. Kertakaikkiaan rentouttavan mukava reissu, ja arki ei houkuttele. Tosin, mahani on sykkyrällä kaikesta epäterveellisestä ruuasta ja alkoholista, olo on kuin norsulla. Siltä osin ajatus normaalista ruuasta, paluusta liikuntaan ja arkeen tuntuu mahtavalta! Sain lomalta mitä halusin, ajatukset pois arjesta ja rahasta, vietin viitisen päivää aivan erilaista elämää mitä oma normaali arkeni on. Nyt liikunta ja terveellinen ruoka maistuu taatusti.
Olo on kuitenkin haikea. Oli kiva saada ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun tietää että heidät näkee seuraavaksi ties koska. Rakastan Tamperetta, mutta aina Puolison perhettä tavatessa sitä huomaa haaveilevansa lähempänä asumisesta. Oman hieman vaikeankin perhesuhteeni takia kaipaan Puolison avointa ja tiivistä perhettä. Missä saan olla itseni, eikä kukaan arvostele yhtään mitenkään tai sano, että mitä minun tulisi olla tai pitäisi tehdä.
Reissu teki hyvää, sain muistutuksen että minusta välitetään. Olen muutaman ystävän kohdalla hieman epäillyt asiaa, että miten hyviä ystäviä sitä ollaankaan. Huomaan jälleen roikkuvani ihmisissä, jotka eivät oikeasti minusta kummemmin välitä. En tajua, miksi en osaa päästää irti, vaan valitan samoja asioita vuodesta toiseen, vaikka hyvin tiedän jo tyyppien käyttäytymismallin. Saan siipeeni kuitenkin, niin miksi en jo usko?
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Last call for alcohol
Töiden parissahan tämä viikko hurahti. Koululla oli aika paljon tunteja, joten asiakkaat kasautui parille päivälle ja iltapäiviin koulutuntien jälkeen. Pidän hommasta näin, työt tehdään putkessa ja ei turhia istuilla. Kettumaista että on just pari asiakasta päivään ja loput luetaan kirjaa tai pelataan jotain.
Tämä viikonloppu on ihan normi, eilen katsottiin leffaa töllöstä ja tänään töitä, salia ja kotonaoloa. Saa nähdä käydäänkö Puolison kanssa leffassa illasta. Kiinnostaisi nähdä The great gatsby. Se vaan että mukavuudenhaluiset ei halua missata saunavuoroa. Halutaan ehtiä ysiksi saunaan. Tällä kertaa leffailu ei sisällä American Diner -settiä, vaan kokkailaan ihan normi kotisapuskaa. Juhannuksen jälkeen tällainen mukava kotonaolo ei haittaa. Sitäpaitsi pistän alkoholin pannaan jälleen. Neste aiheuttaa epäterveellistä syömistä ja liikakaloreita, joten hyvä pitää kuiva kausi jälleen.
Ensiviikko näyttää ihan samanlaiselta kuin tämäkin, töitä ja arkea. Ainoa viihteily joka on näkyvissä lähiaikoina on Pakkotoisto-foorumin tamperemiitti, jonne minäkin suunnistan, mutta eipä juuri muuta. Puolisolla alkaa heinäkuun puolessavälissä loma, ja tarkoitus olisi suunnata hetkeksi pohjoiseen päin. Pieni loma tekee minullekin hyvää. Jengi jauhaa kesälomistaan, mutta normaalisti ei yrittäjä sellaista näe. Jos nyt saisi edes viikon pidettyä niin yay!
Tämä viikonloppu on ihan normi, eilen katsottiin leffaa töllöstä ja tänään töitä, salia ja kotonaoloa. Saa nähdä käydäänkö Puolison kanssa leffassa illasta. Kiinnostaisi nähdä The great gatsby. Se vaan että mukavuudenhaluiset ei halua missata saunavuoroa. Halutaan ehtiä ysiksi saunaan. Tällä kertaa leffailu ei sisällä American Diner -settiä, vaan kokkailaan ihan normi kotisapuskaa. Juhannuksen jälkeen tällainen mukava kotonaolo ei haittaa. Sitäpaitsi pistän alkoholin pannaan jälleen. Neste aiheuttaa epäterveellistä syömistä ja liikakaloreita, joten hyvä pitää kuiva kausi jälleen.
Ensiviikko näyttää ihan samanlaiselta kuin tämäkin, töitä ja arkea. Ainoa viihteily joka on näkyvissä lähiaikoina on Pakkotoisto-foorumin tamperemiitti, jonne minäkin suunnistan, mutta eipä juuri muuta. Puolisolla alkaa heinäkuun puolessavälissä loma, ja tarkoitus olisi suunnata hetkeksi pohjoiseen päin. Pieni loma tekee minullekin hyvää. Jengi jauhaa kesälomistaan, mutta normaalisti ei yrittäjä sellaista näe. Jos nyt saisi edes viikon pidettyä niin yay!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Rock 'n' roll
Oijoi mikä reissu. Oli ehkä mahtavin setti piiiitkään aikaan.
Kävin perjantaina töissä tekemässä parit asiakkaat, mutta lähdettiin jo iltapäivästä kohti Helsinkiä. Käytiin Kampissa sapuskalla ja alettiin talsimaan kohti Länsisatamaa ja Silja Europaa. Mitä nyt Puoliso sotki Eteläsataman ja Länsisataman sijainnit, ja päästiin vetämään vähän Helsinki-touria kävellen, mutta selvittiin lopulta paikalle ihan sopivaan aikaankin. Reissussahan meitä oli 24, joista tunsin tasan Puolison Veljen ja hänen avovaimonsa. Tyypit vaikutti kuitenkin jo ensihöpinöillä aika rennoilta ja mukavita.
Laivalla ei kauaa mennyt kun hyttipartyt käynnistyi, 24 tyyppiä jakautui aika mukavasti pariin hyttiin kun oikein tunki :D. Iltaan mahtui myös laivan klubi, tuli jorattua jalat kipeäksi ja halailtua uusia tuttavuuksia rutkasti. Itsehän olin viimeisten joukossa vielä partyamassa yökerhossa mr ja mrs synttärisankarin kanssa. Mr synttärisankari oli kyllä mitä mahtavin tyyppi! Lauantaina käväisin aamiaisella ja keräiltiin krapulaiset luumme porukalla hotellille. Koska pe-la yönä tulin nukkuneeksi noin 3 h, piti hotellilla vedellä päiväunet. Ravintolaan Scotland Yardiin siirryttiin viideltä, ja pakko kehaista paikkaa! Loistopalvelu, todella mahtava ruoka ja sietivät meidän remuavaa jengiä mainiosti. Kuvia tuli napsittua rutkasti usean kameran voimin ja tuloksia odotellaan faceen puolittain vähän kauhullakin :D. Ravintolasta mentiin Venus Clubille yökerhoilemaan paikan Vip-alueelle. Juomia oli todella reippaasti, ja palvelu oli mainiota.
Tuli sitten yökerhossa törmättyä yläasteaikaiseen koulukaveriin. En olisi ikänä tunnistanut, eikä hänkään minua, mutta tuli turistua random suomalaisen kanssa ja kappas. Small world, en ihan hevillä olisi uskonut törmääväni yläastetuttuihin Tallinnalaisessa yökerhossa. Yökerhossa osa hyytyi "jo" kahden maissa, mutta meitä oli jälleen muutama sitkeä sissi jatkamassa. Päädyttiin lopuksi meidän huoneeseen juttelemaan syvällisiä. Nukkumassa oltiin jälleen joskus viideltä. Selvisin aamiaiselle ja huoneet luovutettuamme piti raahata väsyneet olemuksemme terminaaliin. Laivalla istuttiin baarin puolella koko lössin voimin, ja nappasin tuliaisiksi levyllisen suklaata. Helsingissä haikeita hyvästejä, hieman ruokaa ja bussimatka Tampereelle. Nyt olo on epätodellisen surullinenkin. Takana ehkä yksi ikimuistoisimmista bileistä ever.
Kävin perjantaina töissä tekemässä parit asiakkaat, mutta lähdettiin jo iltapäivästä kohti Helsinkiä. Käytiin Kampissa sapuskalla ja alettiin talsimaan kohti Länsisatamaa ja Silja Europaa. Mitä nyt Puoliso sotki Eteläsataman ja Länsisataman sijainnit, ja päästiin vetämään vähän Helsinki-touria kävellen, mutta selvittiin lopulta paikalle ihan sopivaan aikaankin. Reissussahan meitä oli 24, joista tunsin tasan Puolison Veljen ja hänen avovaimonsa. Tyypit vaikutti kuitenkin jo ensihöpinöillä aika rennoilta ja mukavita.
Laivalla ei kauaa mennyt kun hyttipartyt käynnistyi, 24 tyyppiä jakautui aika mukavasti pariin hyttiin kun oikein tunki :D. Iltaan mahtui myös laivan klubi, tuli jorattua jalat kipeäksi ja halailtua uusia tuttavuuksia rutkasti. Itsehän olin viimeisten joukossa vielä partyamassa yökerhossa mr ja mrs synttärisankarin kanssa. Mr synttärisankari oli kyllä mitä mahtavin tyyppi! Lauantaina käväisin aamiaisella ja keräiltiin krapulaiset luumme porukalla hotellille. Koska pe-la yönä tulin nukkuneeksi noin 3 h, piti hotellilla vedellä päiväunet. Ravintolaan Scotland Yardiin siirryttiin viideltä, ja pakko kehaista paikkaa! Loistopalvelu, todella mahtava ruoka ja sietivät meidän remuavaa jengiä mainiosti. Kuvia tuli napsittua rutkasti usean kameran voimin ja tuloksia odotellaan faceen puolittain vähän kauhullakin :D. Ravintolasta mentiin Venus Clubille yökerhoilemaan paikan Vip-alueelle. Juomia oli todella reippaasti, ja palvelu oli mainiota.
Tuli sitten yökerhossa törmättyä yläasteaikaiseen koulukaveriin. En olisi ikänä tunnistanut, eikä hänkään minua, mutta tuli turistua random suomalaisen kanssa ja kappas. Small world, en ihan hevillä olisi uskonut törmääväni yläastetuttuihin Tallinnalaisessa yökerhossa. Yökerhossa osa hyytyi "jo" kahden maissa, mutta meitä oli jälleen muutama sitkeä sissi jatkamassa. Päädyttiin lopuksi meidän huoneeseen juttelemaan syvällisiä. Nukkumassa oltiin jälleen joskus viideltä. Selvisin aamiaiselle ja huoneet luovutettuamme piti raahata väsyneet olemuksemme terminaaliin. Laivalla istuttiin baarin puolella koko lössin voimin, ja nappasin tuliaisiksi levyllisen suklaata. Helsingissä haikeita hyvästejä, hieman ruokaa ja bussimatka Tampereelle. Nyt olo on epätodellisen surullinenkin. Takana ehkä yksi ikimuistoisimmista bileistä ever.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)