Tavoite saavutettu.

Me tehtiin se!

Säästettiin 20 000 euroa asuntoa varten! Tänään oli tilipäivä, ja siirsin viimeisen erän. Seuraava vaihe onkin sitten se asunnon osto. Ah tätä tunnetta. Eihän se meidän säästäminen toki lopu, seuraavaksi halutaan kasaan jonkinlainen puskurirahasto. Eli se "jos jotain sattuu" -raha, mistä voi ostaa huoletta uuden laitteen rikkoutuneen tilalle, ottaa raha hammaslääkärikuluihin tms. Mutta säästämisen ei tarvitse olla ihan niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt.

Hyvinhän tämä vajaa 1.5 vuotta on mennyt näinkin. Kamut ihmettelee, että miten hitossa pystytään. No hyvin. Ei tämä ole missään vaiheessa tuntunut mitenkään kovalta tai tiukalta. Tämä on ensinnäkin kahden kauppa, eli kumpikaan ei tähän pysty yksin. Yhteisiä päätöksiä, yhteistä säästämistä. Säästäminen näkyy lähinnä siinä, että miten paljon "turhaa" tulee ostettua. Jos ei säästettäisi, luultavasti mulla olisi enemmän tatuointeja, saattaisin pitää jotain rakennekynsiä. Ehkä shoppailisin vähän enemmän. Nyt en nimittäin muista koska olisin ostanut jotain ihan vaatekaupasta. Puolisolla olisi varmaan enemmän jotain hienoa elektroniikkaa. Säästäminen näkyy juhlimisessa, ei käydä ravintoloissa kuin erityisissä tilaisuuksissa, ja en muista koska oltaisiin viimeksi ryypännyt baarissa ja hurauttanut taksilla kotiin. Kyllähän me juhlitaan, mutta ei yleensä lähdetä baariin. Kalsarikännit for the win. Niin ja ne eväät. Kummankin töissä ihmetellään sinnikkyyttä tehdä eväät. Siinä säästää! Jos ostaa aina kaupasta tai käy jossain syömässä, menee helposti 6-10 euroa per päivä. Eväät? pari euroa per päivä. Niin ja tietysti se isoin: Meillä ei ole autoa, ja ollaan kahden aikuisen talous. Perheet ovat asia erikseen, eikä samaa säästämistahtia tai mallia voi soveltaa jos kuvioissa on lapsia.

En usko, että tulen ikänä palaamaan siihen entiseen täysin. Ei mun tarvi saada jotain turhia rakennekynsiä. Rakastan kirppiksiä, en minä kaipaa shoppailua liikkeissä. Ahistavia paikkoja muutenkin. Varmasti käydään vielä baarissa, mutta krapulat on tätä nykyä aika pahoja settejä mistä ei päivässä selvitä, niin rahan lisäksi sekin vaikuttaa. Ehkä se "ei niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt " tulee jatkossa näkymään sitten siinä, että jos halutaan käydä siellä ravintolassa, saatetaan mennä. Ehkä panostetaan uuden kodin sisustukseen, kun voi vähän joustaa siinä säästämisessä väliaikaisesti. Niin, ja ne häät. Me tarvitaan siihenkin jokunen tonni.

Ja voin sanoa, mikään ei ole niin tyydyttävää kuin tili, jossa on kasvava summa euroja. Ihan valtavasti on muuttunut taloudellisesti siitä, mistä lähdettiin. Mun ainoa velka on opintolaina. Ei kulutusluottoja tai visaa. Ei osamaksuja edes puhelimesta. Silloin kun lähettiin tähän, mun kokonaisvelka oli n. 11 000 euroa, josta opintolainaa oli puolet. Puolisolla oli oma 3000 kulutusluottonsa.

Joulun alla tuskin ehditään paneutumaan asunnonhaku aiheeseen sen enempää, ihan tarpeeksi puuhaa muutenkin, mutta ihana tunne kun nyt se on mahdollista. Katsoa asuntoja vakavissaan ostoaikeissa, eikä vain haaveilla. Sekin on osa säästämistä ja taloudellista suunnittelua, päästä vuokralta pois ja saada se vuokraraha tuottamaan itselle. Mitäs muuta se on kuin säästämistä, kun lyhentää asuntolainaa? Joskus sen asunnon voi sitten myydä, jos hyvin käy niin voitolla.

Northern comfort

Joulu lähenee, ja vuodenvaihde. Samalla lähenee säästöprojektin loppusuora. Niin hilkulla jo.. Tänään tuli veronpalautukset, ja ne meni suoraan säästötilille. Loppuvuosi onkin sitten todella tiukka. Mun käyttöraha on tuskaisen pieni, eikä varmasti osteta yhtään lahjaa, sillä ei vain ole rahaa. Lisäksi pääsin kokemaan sellaisen ihanuuden kuin juurihoito. Menin yksityiselle, koska en enää luota kunnalliseen, mutta turkanen se maksaa!

Onneksi lähenee minimaalinen joululoma, olen niiden muutaman päivänkin tarpeessa kovin kipeästi. Tää joulunalus on aina yhtä tuskaisen tiukkaa kiirusta, ja nyt kun on vielä tämä säästöprojektikin, on kova painekin tehdä euroja. Joulukuun jälkeen ollaan asuntosäästö saatu kasaan, mutta sitten säästetään häihin. Iik, siihenkin on tasan 3 kk aikaa enää.

Olen yhä aika hämmennyksissä että ollaan tosiaan siinä pisteessä, että menemme naimisiin. Matkaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta jotenkin kaikesta ollaan selvitty. Se "seitsemän vuoden kriisi" oli aika paha, oltiin melkeen eroamassa. Jumalattaren kiitos ei erottu, Puolison jättäminen olisi ollut elämäni pahin virhe! Ollaan kasvettu aikusiksi yhdessä, koettu niin hyvää kuin huonoa. Ja aina Puoliso on ollut tukenani... Olen onnekkain nainen ikinä kun saan hänet miehekseni.

 Alkuvuodesta taitaa tulla kyllä ihan yhtä kiire ja tiukka säästösetti. Ne lähestyvät häät, sekä sitten se lähestyvä muutto kysyy rahaa ja aikaa. No, ehkä mietin muuttoa sitten kun sen aika on, eli jahka on se asunto löytynyt ja kaikki laina-asiat ovat kunnossa.

Huomaa kyllä että vähän stressiä pukkaa, kun odotan vain joulun tulevan. Joulusta kun selviää, töissä hellittää pahin kiire, bileputki on vihdoin takana ja voi taas luvalla kotoilla ja säästää. Yhdet pikkujoulut on takana, yhdet edessä. Niin ja yhdet syntymäpäivät. Kolmesta viikonlopusta ennen joulua kahtena on bileitä. Ja mulla ei nyt ole sitä kuuluisaa rahaa siihen... Mutta mentävä on molempiin. Pikkujoulut ovat mun omalle tiimille, joten en mä vastaavana voi olla sieltä pois! Ne synttärit taas, tyyppi täyttää pyöreitä ja ollaan nähty viimeksi jotain 9 kk sitten. Sille merkitsee ihan valtavasti tuollai asiat, että tullaan kun on pyydetty. Helposti ottaa kieltäytymisen sellai "Eipä nekään minusta välitä" -meiningillä. Ihan varmasti on kummassakin juhlassa mukavaa, mutta silti tekisi mieli jäädä vain kotio... Olisi taloudellisempaakin.

Money, money, money

Hmh, oon ollut jälleen kerran vähän kipeänä. Puoliso sai viimeviikolla kunnon flunssaviruksen, ja en nyt ihan tiedä että sitäkö tämä mun tauti on, jokatapauksessa oon vähän kuumeillut. Ärsyttää. Ei erityisemmin muita flunssaoireita, kuumetta vain. Normaalista arjesta ei vain tunnu tulevan yhtään mitään kun on kuumeinen. Tulisi sitten ees kunnolla jos olisi tullakseen, vihaan tätä puolikuntoisuutta.

Kävin verikokeissa alkuviikosta, ja ilmankos oli olo huonontunut niin että annosta piti nostella... Mun kiliprauhasen tulehdusarvot oli tuplaantuneet. Vuosi takaperin oli 680 (normaali alle 35), nyt oli yli 1300. Muutokset tuossa arvossa pitäisi olla aika hitaita, siksi ei otettu välistä kertaakaan. Mutta aika raju muutos mun mielestä... Noh, lekuriaika on kontrollin suhteen reippaan viikon päästä. Toivottavasti saan pitää isomman annostukseni. Mutta en mä missään nimessä tervekään ole, jos normaali arvo on alle 35 ja mulla on nyt yli 1300. Sillä tietämättömille tiedoksi: tyroksiinilla hoidetaan oireita, ei sairautta. En tiedä edes onko kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen mitään parannusta. Tunnen kyllä, että mun kaula on hivenen turvonneen oloinen, ja niellessä tuntuu sellai "pala". Erilainen pala mitä esim. kurkkukivussa olisi. En sitten tiedä että voisiko mun kuumeilu johtua tuosta? Pitänee kysellä lekurilta. Luultavammin tää on kuitenkin vain lievempi versio Puolison flunssasta.

Oon niin ylpeä meistä. Ollaan Puolison kanssa saatu tosi hienosti rahaa säästettyä. Meillä pitäisi olla vuoden loppuun mennessä säästössä 20 000 euroa, jos saadaan säästettyä tähän tahtiin ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä (kuten rikkoontuneet kalliit kodinkoneet tms) Mulla ei ole eläessäni ollut näin paljon rahaa mitä nyt. Jännä vain, että vaikka säästötilillä on tosi kiva summa, en koe että olisin rahoissani. Johtuen kai siitä, että niille rahoille on käyttökohde. Mielessäni kun ajattelen, niin ei mulla ole rahaa sen ihmeemmin. Vanhoja lainojakin ollaan saatu komeasti pois. Kesän loppuun mennessä mulla pitäisi olla enää vain vähän opintolainaa, mutta visat ja kulutusluotot olisi viimein maksettu. Pahimmillaan mulla oli opintolainaa + muuta 12 000 euroa eikä senttiäkään säästettynä. Nyt on sen verran säästössä, ja tällä hetkellä opintolaina + muut on 6000, josta opintolainaa se 5000. Kesän loppuun mennssä pitäisi olla opintolaina 4000, jonka suhteen en suotta stressaa, sillä halvinta lainaa ever, ja sitä voi lyhennellä ajan kanssa sitten enemmänkin kun saa muut pois.

Ja mullahan oli koko ajan asiat sinänsä hyvin, että mulla on luottotietoni tallessa, maksoin kyllä minimieriä pois koko ajan, en tehnyt mitään niin typerää, että oisin jotain vippejä ottanut tms. Mun kohdalla vain opintolaina yhdistettynä moneen pieneen puroon synnytti ison meren. Yrittäjyyden aikana oli tiukkaa, niin käytin luottokorttia ihan arjen ostoihin, mikä on virhe. Ei luotolla pidä ostaa ruokaa. Ostin myös vaatteita ja muuta noilla osamaksuhommilla, esim. henkkamaukalla on se oma "maksa lasku osissa" -systeeminsä, jossa sulla on tavallaan jonkin verran luottoa ja makselet sitten kerran kuussa aina tietyn erän. Tuon lopetin silloin kun jätin työni koululla, mutta yrittäjyys kun oli tiukkaa, niin se luottokorttilasku ei pienentynyt mihinkään. Enkä sinä aikana lyhentänyt opintolainaanikaan.

On kyllä tullut opittua paljon: Osamaksut ovat saatanasta. Niillä ostetaan tasan asuntoja, ehkä auto (sekin mielellään käytettynä niin, että sulla on varaa siihen). Luottokortti on saatanasta. Sitä käytetään matkalla tai autonvuokrauksissa, mutta ei arjen juttuihin. Kulutusluotot ovat saatanasta. Älä ota sellaisia. Tee budjetti joka kuulle, kirjaa KAIKKI mihin rahaa käytät. Joka sentti mikä tulee ja mihin menee. Suunnittele rahankäyttöisi, ei tule ylläreitä. Ja tärkein: Mikään materia ei ole ikinä tehnyt niin iloiseksi, kuin suureneva tilinsaldo.

Every day is halloween

Vaikka mun sydän itkee verta tilini saldon puolesta, päätin mennä Lumoukseen ja tilasin liput molemmille päiville. En ole kesän aikana buukannut yhtään mitään hauskaa ohjelmaan. Puoliso järkkäilee omia (ja vähän meidänkin) menoja elokuiselle lomallemme, mutta minun kesäsuunnitelmat ovat tyhjiä. Töitä ja töitä ja töitä, joten annoin periksi ja päätin buukata itselleni jotain kivaa.

Sain järkättyä seuraakin. Puoliso nimittäin päivystää, joten sen kanssa en voi sinne mennä. Otin yhteyden erääseen pääkaupunkiseudun ystävään johon tutustuin viime Lumouksessa ja lyöttäydyn heidän seurueensa matkaan. Tuleehan sinne tuttuja ja kavereita vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan halua yksin mennä.

Pitää vain hyväksyä se fatka, että menee euroja. Liput eivät ole kalliita, eikä lumous ole iltana baareilua kummempaa noin niinkuin rahanmenollisesti, mutta kun mun rakkaat eurot, en haluaisi luopua yhdestäkään. Minä ja mun ääripäät taas. Haluan säästää, niin innostun taas siihen malliin että hyvä etten ihan dyykkariksi rupea kun kauppaan menee aina kasa rahaa. Kiitän itseäni vielä, että ostin lumousliput. Rentoudun, pidän kivaa, tanssin jalat kipeäksi, tapaan ystäviä ympäri Suomen ja gootteilen ihan huolella.

If I ever leave this world alive

Voihan loma sentään. Joka loppuu kohta :(

Raisioreissu meni ihan normikaavan mukaan. Kirpparit koluttu ja saalis raahattu takaisin Tampereelle. Olen nukkunut mukavan pitkään, katsonut läjän elokuvia ja lukenut kirjoja. Huominen vielä ihanaa joutenoloa, sitten aika palata työn pariin.

Ja töihinpaluu vituttaa yllättävän vähän. Kai siksi, että töissäkäynti edistää taloudellista tasapainoani. Laadin uuden budjetin, ja vaikka aika tiukka, niin lainojen takaisinmaksu etenee mukavan nopeasti. Raha ja laskut eivät ole enää kammo, vaan joka kuukausi etenen kohti velattomuutta. Ja siis mun tilannehan ei nyt ole mikään konkurssi, vaan lähinnä visalaskua yms. pientä. Koska yrittäjänä en tienannut juuri, rahoitin elämääni visalla. Järkevää? ei, mutta ylpeyteni ei antanut periksi kumartua pyytämään Puolisolta yhtään enempää, mitä hän jo talouttamme ylläpiti.

Olen näiden 7 työkuukauden aikana edennyt jo hienosti, ja vuoden loppuun olen maksanut leijonanosan lainoistani. Yay! Olen ylpeä itsestäni. Valittelinhan raha-asioitani tähänkin blogiin jokunen vuosi sitten. Olen päässyt niin pitkälle´siitä tilantesta. Ei H&M -tiliä, ei klarnatiliä. En juuri käytä enää verkkokauppoja. En oikeastaan shoppaile kuin kirppiksellä. En oikeastaan edes pidä shoppailusta, se kortinhöyläys tuntuu niin julmalta, uusi tavara ei tuo tarpeeksi iloa peittämään rahanmenon surullisuutta. Ennenhän shoppailu oli pahin ongelmani.

Tämä viikonloppu etenee mukavan rennosti kotona. Viimeviikonloppu oli niin älyttömän hauska, että ehkä ihan hyvä viettää tämä kotona. Ei siinä, mulla on tilillä just 11 euroa, seuraava palkkapäivä puolenkuun jälkeen. En vitsaillut kun sanoin, että lääkärireissut vie tehokkaasti euroni. Tulevathan ne vakuutukselta takaisin, mutta viiveellä. Pääasia saada terveysasiat kuntoon. Ja se lekurinperkule jännittää. Pelkään kovin, että tämä parantunut oloni tempaistaan multa pois. Noh, pitää murehtia sitä keskiviikkona sitten jos niin käy.

I'm not done

Pöö. Jos päivittäisi taas jotain muutakin kuin outoja memejä tai random ilmoituksia someasioista. Tosin, mitä minulle kuuluu? No ei kummempia tietenkään. Minä sosiaalinen erakko, ei mitään ihmeellistä auringon alla.

Tai no, Projekti Oulu on taas vähän uusioharkinnassa. Miksi ei vain päätetä että mennään ja that's it? No siksi että eurot. Ei olla niin pöljiä, että minä päätän yritystoimintani, Puoliso irtisanoutuu vakiduunistaan ja muutetaan vieraalle paikkakunnalle tuosta vain. Työpaikka on pakollinen, puolisolla ainakin. Vaikka saisinkin töitä ihan heti, eka tili tulee kuitenkin vasta joskus syyskuussa. Jollain on pakko elää, ja puoliso ei saisi tukia, itsestänikään en ihan tiedä. On vain pakko pistää vähän uusioharkintaan ihan sen vuoksi, että ei tehdä taloudellista itsemurhaa.

Jos nytkin taloustilanne on kituva, niin ilman Puolison duunipaikkaa ollaan kusessa. Ja pahasti. Haluan muuttaa sinne ihan tosissani, mutta ne perkeleen eurot. Helpointa olisi asua täällä just niin kauan että puoliso saa duunia ja muuttaa sitten. Jos vaan voitaisiin. Mutta kun ei voida, koska tästä asunnosta pitää lähteä 31.7 sen helvetin remontin vuoksi. Pakko muuttaa jonnekin. Nyt onkin sitten kolme vaihtoehtoa. A) Muutetaan Ouluun ja toivotaan parasta B) Jäädään Tampereelle ja pysytään toistaiseksi C) Jäädään Tampereelle joksikin aikaa ja muutetaan heti kun Puoliso & minä saadaan duunia. Tällä hetkellä olen vaihtoehtojen A ja C kannalla. Pitänee nyt keskustella Puolison kanssa aiheesta. Sillä jos jäädään Treelle vaikka sitten muutamaksi kuukaudeksikin, niin sitä asuntoa pitää pian hakea. Ja muutto on aika arvokasta puuhaa, en oikein tiedä että mitä mieltä armas kumppanini on siitä, että muutetaan heti uusiksi. Blääh, miksei asiat voisi järjestyä itsestään? Jos lottoaisi ja voitettaisi se 57 miljoonaa eurojackpotista?

Muutoin elämään ei kuulu mitään ihmeellistä. Treenaan ja käyn töissä. Rakkauselämäni on kunnossa ja mielialakin positiivinen. Uloskin pitäisi mennä, houkuttelin Caratraa kanssani Bella Morte -goottiklubille pääsiäisperjantaina. Jos pitäisi hauskaa <3

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

When you don't see me

Ihana, rauhallinen viikonloppu kruunaa työkiireisen viikon. Töitä on saanut tehdä tosissaan, päiväni ovat venyneet sinne yhdeksäänkin tuntiin. Toki osa on ollut odottelua, mutta ei mitään sellaista mitä vanhassa paikassa. Järjetön helpotus itselle kun ei tarvitse murehtia koko ajan, että saanko vuokrarahat kokoon yms. Alla vilauskuva uudesta liikkeestäni kolapullon taustana. Joo, kyllä voi tyttö ilahtua kun löytää lempijuomaansa omalla nimellä varustettuna ;)

Löysin!

Uskaltauduin pitkästä aikaa ostamaan jotain vaatettakin goottikirpulta facesta sekä huutiksesta. Vaatekaappini kaipaa täydennystä, erityisesti jotain tyylikästä sellaista. Kaappini täydentyy parilla Lip servicen paidalla ja yhdellä t-paidalla. Yay! Ulkonäköasioista puheen ollen, olen jotain kuukauden verran popsinut jotain piimaxin kalkki c-tabuja kynsien kasvusta haaveillen. Ja piruvie, todettava on että toimii. Yleensä en paljon kynsiä kasvattele, tuppaavat liuskottumaan ja katkeamaan. Nyt sain ne jopa viilattua kivaan malliin, joka aiemmin on viimeistään tuhonnut kasvatusyritykseni. Suosittelen noita piitabuja lämpimästi <3

Todiste:

Kynteni <3

Suunnittelin hieman syksylle menojakin, lokakuun kymmenes mennään Puolison kanssa Turmion kätilöiden keikalle. Samassa kuussa on 30-vee synttärini, pitäisi kai miettiä jotain siihenkin. Mutta tuparit sitä ennen. Joo, muutettiin helmikuussa, mutta mehän pidetään tuparit vaikka sitten vähän myöhässäkin ;) Ensialkuun pitäisi nähdä muutamia ystäväisiä tässä parin viikon sisään ihan illanvieton merkeissä. Arki palaa uomiinsa muutenkin heti huomenna, kun puolison loma loppuu. Pakko laittaa viimemaanantain kuva roosterista, pojat intoutui drinksuilemaan ja sotki kaljaan viskiä ja baileysiä. Näytti siltä että joku ois lauennut tuoppiin, ja maku oli jotain järkyttävää. Yllytyshulluille suosittelen, takuuvarma laattadrinkki :D

Kalja-viski-baileys.

Eat the music

Viikko meni lähinnä laskiessa tj-lukua (35), sen verran koville otti. Fakta, että urani suunta vaihtuu jo ensikuussa, pitää minut iloisena, muuten vaipuisin varmaan jonnekin uupumuksen ja masennuksen suohon. Olen katsellut sopivia vuokratuolipaikkoja, mutta toistaiseksi on todella aikaista, tyypit haluaa nytheti jonkun, ei heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Pitänee katsoa lisää ensikuussa. Onneksi alani työtilanne on hyvä.

Perjantain fiilistelin katsomalla Bones-tv sarjaa. Minähän olen se friikki, joka pitää sarjasta vain jos joku kuolee siinä tai joku yrittää selvittää murhaa. Eli katson telkasta lähinnä rikossarjat. Tänään lisää Bonesia, aion viettää jälleen edullisen koti-viikonlopun. Sitäpaitsi pitää katsoa nyt vielä kun voi, sillä ensiviikolla julkaistaan Diablo 3, ja sen jälkeen uppoudunkin pelin pariin.

Kotona oleilu sopii muutenkin baareilua tai shoppailua paremmin. Rahaa pitäisi säästää siitäkin riemusta, että palkkoja tulee enää tasan kaksi. Toisekseen, haluan välttää baareilun kalorit. Olen viimeaikoina opetellut uusia syömistapoja ja tarkkailut mitä suuhuni laitan, koska en halua että peilistä näkyy goottivalas. Homma tuntuu toimivan, joten en halua ottaa viikonloppuna menettämiäni kiloja takaisin alkoholin ja roskaruuan muodossa. Haluanko nähdä ystäviäni? Totta ihmeessä. Kaikkeen ei vain tarvtise aina liittyä rahankulutusta.

Still alive.

Selvisin työviikosta hengissä. Tuttuun tyyliini en saanut nukuttua silmäystäkään sunnuntai-maanantai yönä, loman vika yö on aina valvomista minulle. Seuraavana yönä nukuinkin sitten paremmin kuin aikoihin. Nyt on taas sellainen olo kun ei töistä ikinä pois olisi ollutkaan. Pahimmat rästityövuoret ovat kuitenkin jo selätetty, eikä edes huominen palaveri aiheuta sen suurempaa ärsytystä. Tai no ärsyttää vähän, lähinnä sen takia, että nyt on yksipäiväinen viikonloppu.

En halua kuitenkaan istua kotona masistelemassa työlauantaita, vaan lähden Puolison ja Herra ja Rouva X:n kanssa testaamaan uuden lähibaarimme 101 beers. Paikka vaikutti lupaavalta, ja muutama olunen Pariskunta X:n seurassa on aina mukavaa perjantai-illan viihdettä. Ja ei, en aijo juoda kännejä. Kyllä, aion selvitä normikunnossa töihin ;)

Huomenna vaihtuu sitten tukkani väri, ruskeasta punaiseen. Minut tuntevat varmaan tuumivat että jaha, taas. Jatkuvasti vaihtuva tukanväri on minulle lähes tavaramerkki. Se, että minulla oli 6 kk platinanvaalea, on eräänlainen ennätys. En varmaan ole ikinä sitten lapsuuden pysynyt niin kauan samassa hiusvärissä. Rakastin sitä vaaleaa, mutta ei voi siihen palatakaan, tukka kärsii ja hiuspohjani ei oikein pidä tujuista vaalennusaineista. Nyt sitten palaan vanhaan suosikkiini joka minulla oli joskus teinigoottina, punaiseen. Ei kuparia, vaan Punainen! Tavoitteena olisi sellainen rubiiniin vivahtava. Sopiiko ihonväriini? Luultavammin ei, eihän sellainen kellekään tosissaan sovi! Mutta kiviäkin kiinnostaa *grin*. Kampaajaksi olen erikoinen, mitä omaan päähäni tulee niin viis veisaan sopivuussäännöistä. Minähän värjään tukkani vaikka vihreäksi jos siltä tuntuu. Ja pitäähän sitä shokeerata sukulaisia tulevissa häissä. Saavat taas pyöritellä päätään tyylilleni etten ole muuttunut oikeastaan tippaakaan viimeisen 13 vuoden aikana.

Niin, ensiviikolla kutsuu siis sukubileet ja Helsinki. Ostettiin Puolisolle puku tilaisuuteen, ja helvata on muuten kallista olla mies. Minä irvistin kun korsettini maksaa satasen kieppeillä ja mekkoni kahdeksaakymppiä, mutta Puolison etiketinmukainen koostyymi onkin sitten lähelle kuuttasataa. En ihan hevillä ostaisi 600 euron kolttua, mutta miehenä Puolisolla ei oikeastaan ole edes vaihtoehtoja, jos pukukoodina on tumma puku. Tulisikohan kolttua sitten käytettyä sitkeästi enemmän jos se maksaisi 600 euroa?

Rentoutus.

Eilinen oli kerrassaan hieno päivä. Töiden jälkeen suuntasin ensin Oluthuoneelle työkaverin kanssa parille. Parit pysyi ihan oikeasti parina lonkerona, mutta pieni istuminen ja akkojen kesken juoruaminen rentoutti mukavasti Lonkeroilta säntäsin kotiin valmistautumaan iltaan, sillä vietin eilen mitä ihanimman illan Puolison kanssa. Käytiin ravintola Saludissa (http://www.salud.fi/) syömässä pitkän kaavan mukaan, kotona elokuvaa ja yhteistä laatuaikaa.  Rakastan käydä erilaisissa ravintoloissa ja panostaa hyvään ruokaan. Jos käymme miehen kanssa ulkona, syömme yleensä kunnolla alkuruuasta jälkkäriin, juodaan hyviä viinejä ja nautitaan tunnelmasta. Koska tuo harrastus käy vähän lompakolle, näitä ravintolaillallisia ei ole kovin usein, mutta kun on niin sitten panostetaan.

Voin olla itsestäni hitusen ylpeä. Viimekuu oli rahallisesti niukka, kuten silloin alkukuusta vuodatin palkanlaskijan mokaa, mutta pysyin budjetissani mitä parhaiten! Tiukasta budjetista huolimatta sain säästettyä. Nyt palkanlaskija oli hoitanut hommansa oikein, ja sain maksettua kaikki osamaksut yms. pois. En tajua miksi ikinä menin moisia ottamaankaan! Seuraavana vuorossa onkin sitten luottosaldon pienennys. Huomaan kyllä kehittyneeni raha-asioissa. Rahaa jää enemmän käteen, ja huomaan kyllä mitä kaikkea ilmankin tulen toimeen. Maksettuani kaikki klarnat ja hennesit nollille, tein pyhän lupauksen ostaa vast edes vain laskulla tai tilisiirrolla, en missään nimessä jaksota osamaksuihin.

Nyt nautin tästä viikonlopusta ilman mitään ohjelmaa. Seuraavan kuukauden lauantait ovatkin kovin ohjelmatäytteisiä, joten tänään on se päivä kun haluan löhötä leffan parissa rentona ilman pidennyksiä, meikkiä tai edes oloasua kummempaa vaatetusta. Niin, olen se, joka ei käy edes lähikaupassa laittautumatta. Pystyn siihen, voin mennä meikittä vaikka minne ilman ongelmaa, mutta kun en halua! Joten tällaiset päivät kun ei tarvitse meikata tai laittautua ovat loppujenlopuksi harvassa.

Savutonta elämää.

Raportoinpa jälleen savuttomuuden etenemisestä. Kohta kolme viikkoa polttamatta, ja suoraan sanoen on vaikea kuvitella että olen yleensäkin joskus tupakoinut. En voi uskoa miten tärkeä asia polttaminen minulle joskus oli, miten vannoin että en tasan lopeta. Ainoa syy joka loppujenlopuksi sai minut niin sanomaan oli pelko. Nytkin on pieni pelko ahterissa. Joo, savuttomuus on sujunut loistavasti, suuri kiitos champixille. Bonusta: Unet ovat todella mielenkiintoisia!

Lääkkeet tapaavat kuitenkin olla kuuriluontoisia, niin tämäkin. Väkisinkin pelkään sitä parin kuukauden päästä koittavaa hetkeä, että mitäs sitten kun ei ole enää lääkkeitä tukena. Palaako oloni normaalin lopettajan tasolle, joka ei tahdo saada tupakkaa mielestään? Tuleeko se tyhjä olo takaisin, jota nyt ei ole ollut? Kuinka paljon kokemastani hyvästä olosta, savuttomuuden helppoudesta on korvieni välissä ja kuinka paljon on kiitos lääkkeille? Olisi hurjan hauska tietää. Yritän asennoitua niin, että teen tämän itse, ei lääkkeet. Että oloni on tasan samanlainen kuurin loputtuakin. En haluaisi pelätä kuurin loppumista. Onneksi on kaksi kuukautta vielä aikaa manipuloida itseni uskomaan omaan tahdonvoimaani.

Tuntuu oudolta kun tupakoivat ystäväni kysyvät että miten on mennyt, kauanko olen pärjännyt ilman yms. Jotenkin samanlainen olo kuin että joku kysyisi kuinka kauan olen pärjännyt ilman porkkanaa? Kaipaanko porkkanansyöntiä? Yhtä outoa kun kysytään tupakoinnista. Kaipaanko? No en!

Olen ollut jokseenkin puolikuntoinen tämän viikon, mutta kumman aikaansaava. Kasa rästitöitä on hoitunut kuin itsestään. Ei niin akuutit tehtävätkin on tullut tehtyä samantien, ja haluaisin kovin tehdä nyt sellaisetkin hommat mitä ei vielä edes pysty hoitamaan. Outo minä. Onkohan pihistely syynä siihen, että teen töitä niin innolla! Tai sitten vapaa viikonloppu, haluan nauttia siitä ilman mitään rästejä kummittelemassa mieleni perukoilla! Kovin motivoivaa oikeastaan ajatella, että joulukuussa on sellaiset 150 euroa "ylimääräistä". Sellaista rahaa, joka ennen hävisi joko savuna ilmaan tai turhan kalliiseen työpaikkamatkusteluun. Noh, nekin 150 € kuussa menevät suoraan luottokorttitilille. Veronpalautukset suoraan osamaksuista eroonpääsemiseen. Ehkä sijoitan ne tulevaisuudessa opintolainan takaisinmaksuun, saisi sitäkin lyhennettyä ahkerammin.

Pihistyskuukausi

Tälläkin kertaa kukkarooni muuttaa matti täksi kuuksi. Ihmettelinpä palkkakuitin saatuani, että kumman vähän tulee rahaa! Totesin, että tuloraja ylittynyt, ainakin palkkakuittini mielestä. Itse olin eri mieltä, samoin verokorttini. Palkanlaskija ei ollut sitten huomioinut verokorttini tulorajaa, vaan jättänyt koko vuodeksi entiselleen, viimevuoden tasolle. Ok, joku tarkkaavaisempi olisi tajunnut mokan jo alkuvuodesta, mutta ei se silti oikein ole. Turisin aiheesta töissä hetken, ja summahan voitaisiin hyvittää vielä, moka oikaista. Valitsin vaihtoehdon B, eli nuukailla tämän kuun. Se laittaa minut toden teolla ajattelemaan rahankäyttöäni, koska jäljelle jääneen summan on vain riitettävä! Se on ehdoton ei kaikenlaiselle shoppailulle, alkoholille, biletykselle, ravintoloille, gourmeekokkailuille.

Oikeastaan tilanne sai minut jo havahtumaan. Ensimmäistä kertaa olen näin huolimaton, etten koko vuonna huomaa väärää tulorajaa. Aiemmin ajattelin, että työssäkäyvällä pitää olla elämässä nautintoja, tai tunnen työssäkäynnin turhaksi. Selitin asiaa entisessä blogissani joskus, kuinka tarvitsen shoppailua yms, todisteeksi etten käy töissä turhaan. Miten typerä ihminen voikaan olla! Maksan joitain shoppailujani yhä luottokorttilaskun muodossa, hennesin nettikauppaan on tili, jota tulee kuukausittain lyhennettyä. Löysin osamaksutaivaan hyvän aikaa sitten, ja nyt selvitän tietäni ulos sieltä. Kaupungilla en ole kaupoilla käynyt aikoihin, tupakkaan ei mene rahaa, nettishoppailu on viimeinen rahareikä, joka on saatava kuriin. Ilman tätä köyhempää kuukautta, kun jokainen sentti on budjetoitava, olisinkohan tajunnut pikkiriikkistä ongelmaani nimeltä nettishoppailu.

Aiomme tosiaan ostaa yhteisen asunnon, joten nyt on viimeinen aika muuttaa kulutustottumuksiaan. Jos asumiseen menee enemmän rahaa mitä ennen, jostain senkin rahan on tultava. Se nipistetään shoppailusta, viihteelä olosta, tyyriistä ruokatottumuksista. Täytän juuri ennen Samhainia 28. Olkoon lupaukseni seuraavalle vuodelle, että sinä aikana nollataan luottotili, hyltään osamaksutilit ja kerrytetään eurot omalle tilille lepäämään.

Höh.

Menin sitten ja sairastuin. Koko alkuviikon kurkkuuni oli muuttanut kaktus,  joka teki nielemisestä helvettiä. Olo oli väsy ja voimaton, eikä mistään tahtonut tulla oikein mitään. Tänään oli ensimmäinen parempi päivä, kaktus muutti pois kurkustani ja vaihtui niistämiseen. Olo oli kuitenkin jo parempi, ei väsyttänyt niin paljoa, ruoka maistui ja jaksoin vähän hääräilläkin kotona. Liikuntaa en ole uskaltanut kokeilla. Jahka olo normalisoituu, painelen taas salille ja tsemppaan!

Laihisprojektini vähän tyssäsi/taukosi kiitos chilifestien ja tämän taudin. Tällä viikolla piti kuntoilla ja olla terveellinen, mutta ei paljoa innosta kun on kipeä. Taudin takia myöskin kämpän siisteystaso vähän kärsi, mutta sain sen palautettua tänään ennalleen. Kolmas projektini, operaatio säästö, on ollut tavallaan onnistunut ja epäonnistunut. Jep, minulla on yhä rahaa ja on loppukuu! En ole ostellut ihan yhtä paljon mitä aiemmin, ja sain todistettua itselleni, että pystyn siihen. Tavoitebudjettini ei kuitenkaan kestänyt chilifestien jälkeistä juhlintaa, eikä sairauden väsyttämää laiskaa kokkaajaa/kaupassakävijää, joten kauppaan kului rahaa tällä viikolla enemmän mitä laki salli! En kuitenkaan masentele liikaa siitä, että tavoite/ihannebudjettini ei ihan pysynyt. Kyseessä on kuitenkin vasta kuukausi yksi, ja epäonnistumisistaan oppii! Ja onnistuihan se tavallaan, palkkapäivä on lähellä ja minulla on yhä rahaa! Tavallisesti tili näyttäisi tässä kohtaa kuuta sangen tyhjää. Ehkä ensikuussa olen lähempänä tavoitteeni onnistumista ja sitä ihannetasapainoa. Tajusin kyllä myös pitkin kuukautta, että osan tavotteistani laitoin turhan tiukoiksi. Elämä ei ole mustavalkoista eikä kaikkea voi hinnoitella. Esimerkiksi sitä tulevaa ravintolareissua Puolison kanssa, joka tehdään yhteisten vuosien kunniaksi.

Tänä viikonloppuna on ohjelmassa lähinnä kotona oleilua ja itseni parantelua. Jos olo sallii, suuntaan salille, mutta koitan hillitä itseni, koska minulla flunssa+liikunta = poskiontelontulehdus, antibiootit ja punkteeraus.
Puolisokin päivystää, joten kotona oleillaan sitten molemmat.

Hiroki <3

Psst. Kuka ihana ruokkisi kissojamme 3.9-4.9 pienestä palkkiosta? Tahtoo Ouluun!

Ystävä, rakas ja pahin viholliseni.

Rakas päiväkirja. Minulla on ongelma.

Ayu asuu kivassa valoisassa asunnossa keskustan liepeillä. Koti kivasti sisustettu, vaatekaapissa kaikkea mukavaa ja talo täynä kodin elektroniikkaa. Ayulla on hyväpalkkainen työ ja puolisokin työssäkäyvä, joten kulutkin puolittuvat eikä Ayun tarvi maksaa kaikkea itse. Kaikki hyvin eikös? Wrong.
Ayulla ja Puolisolla ei ole autoa. Miksi ei? Tienaavathan he kuussa yhteensä yli 4000 euroa, ei se nyt rahasta ainakaan kiinni ole. Ayu ja Puoliso asuvat yhä vuokralla, eivätkä ajatelleet ostaa asuntoa. Miksi ei? Kyllä nyt luulisi rahaa olevan lyhennyksiin. Wrong again. Ayu on hienosti luonut kulissin omasta taloudellisesta vakaudestaan ja elämäntyylistään eikä puhu talousongelmistaan kenellekään.

Jep, minun pitäisi olla taloudellisesti vakaa. Säännölliset hyvät tulot, toistaiseksi voimassaoleva työsopimus ja kumppani joka niinikään on hyvissä töissä ja taloudellisesti vakaa. Mieheni onkin suoriutunut kohtapuoliin opintolainansa takaisinmaksusta, hän säästää ja harkitsee pitkään jos on jotain ostamassa. Minä sensijaan.. Raha häviää hyppysistäni aivan turhan nopeasti. Luottokortti on lähes tapissaan, opintolainoja maksellaan joo.. vielä 10 vuotta. Käytän myös nettikauppojen kivoja "maksa osissa" -palveluita joten sekä Klarna että H&M muistuttavat minua kuukausittain olemassaolollaan ja mukavilla koroillaan. Tilin tullessa alkukuusta suoritan vuokran, laskut yms pakolliset, mutta säästöön en tunnu saavan yhtään mitään.

Haaveilemme oman asunnon ostosta, mutta miten voin kuvitella ikänä moista hankkivani jos suht suurista tuloistani ei jää kuukausittain mitään muuta jäljelle kuin paisuva visalasku? Taas kerran kuukausi lähenee loppuaan ja minun kukkarooni on muuttanut Matti. Päätinpä eilen tutkailla mihin rahani oikein katoaa. Sain kaksi vastausta: shoppailu ja viihde. Olen tukenut lomallani kantapaikkaamme sen verran paljon taloudellisesti että luulisi meille olevan siellä jo kunnia-asiakkuus. Kannoin euroni myöskin  vaatekauppoihin ja kahviloihin, sekä ostin lompakolleni turhan kallista ruokaa. Koomista sinänsä, kannettuani uusia vaatteita säkkitolkulla sisään, täytän samalla huuto.net-palvelua luodakseni kaappiin tilaa. Järkevää? No ei minusta.

Olisiko taas kerran päätöksen aika? Samalla lailla kun joka maanantai lupaan aloittaa laihiksen, niin joka kuukausi lupaan säästää ja palauttaa talouteni tasapainoon. Muistan pyhän päätökseni about päivän verran. Onhan minulla nyt varaa tähän vaikka säästänkin!! Mutta karu totuus, parit naudanlihapihivit vähemmän, pari vaatekappaletta vähemmän, pari sokkarin herkkualtaan tonnikalasashimiannosta vähemmän niin olisi ollut loppukuuksikin jotain rahaa. Milläköhän ilveellä minut saisi tajuamaan, että taloudellinen vakaus ei ole yhden kuun projekti. En saa kuukaudessa maksettua visalaskuani tai kaikenmaailman klarnoja ja henkkamaukkoja pois.

Milläköhän minut saisi tajuamaan, että säästöprojekti vaatii sen, että shoppailuholismi menee katkolle. En voi jatkaa samaa tuhlausta jos kuvittelen säästäväni. En voi ostaa viikottain superkallista ruokaa, johon ei oikeastaan olisi varaa. Jos säästetään niin sitten säästetään! En voi säästää ja jatkaa elämäntyyliäni samanlaisena. Ehkä minä vielä tajuan.