Loma lähenee loppuaan, ja mun päivitystahti senkun hidastuu. Syykin on se tavallinen. Jos joku tuttu kysyisi että "Mitä kuuluu?" niin vastaisin totuuden mukaisesti "Eipä ihmeempiä, sitä tavallista vain". Niin, lomalla tai ei, kaikki on ihan ennallaan. Olen yhä parturi, ollaan yhä menossa naimisiin talvella, asutaan yhä Härmälässä, samassa kämpässä, kahden kissan kanssa.. Ei mitään uutta tai ihmeellistä.
Juhannus vietettiin Puolison perheen luona, 9 hienoa päivää maalla. Heräteltiin jälleen ajatuksia Ouluun muutosta, mutta katotaan nyt taas että miten on. Tulevaisuus on niin kovin auki kaikilta osin. Tavallaan se on hienoa, että kaikki on avoinna. Minne muuttaa ja mistä asunto jne. Toisaalta olen sitä tyyppiä, joka haluaa tietää ja varmistaa tulevaisuutensa hyvissä ajoin.
Huomenna on viimeinen lomapäivä ja olisi kai aika käännellä tätä unirytmiä. Pikkuhiljaa uniaika on lipunut yökahteen ja heräilyt yli kymmeneen... Tiistaina pitäisi olla kympiltä jo töissä. Kaksi viikkoa on tuntunut iäisyydeltä, aivan kun olisin ollut lomalla pidempäänkin. Jännä, kun töissä ollessa 2 viikkoa menee hujauksessa, niin nyt tuntuu että mulla ois paljon pidempi loma mitä muilla. Ja elokuussahan on vielä 3 päivää, eli sellai pidempi viikonloppu. Yay! Ehkä voisi sanoa, että loma on ollut onnistunut, kun tuntuu että on ollut kauankin lomalla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaala. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
torstai 2. kesäkuuta 2016
Monster
Oho, melkeen kuukausi päivittämättä mitään. Hups.
No, eipä siinä, ei mun elämässä tapahdu sen kummempia, joten ei ole oikein aiheita mistä kirjoitella. Treenaan 3-4 kertaa viikossa, töitä 5 päivää viikossa ja toistuu viikosta toiseen. Ja introverttina olen tilanteeseen ihan tyytyväinen.
Kävin viikonloppuna vanhemmillani Raisiossa. Vierailu meni ihan mukavasti, äitikin voi varsin hyvin, alkaa syöpähoitojen rankin osuus olla takana ja toipumisen "helpompi" osuus edessä. Kumpa äiti malttaisi vaan ottaa rauhallisesti eikä väkisin yrittäisi töitä tehdä.
Loma Tj on nyt parissa viikossa, Anoppi lupaili tulla mun kanssa salille, niin en ihan treenittä jää sielläkään. Koska en alkomahoolia nautiskele edes juhannuksena, niin voin ihan huoletta keskittyä vaikka treenaamaan. Onneksi ovat urheilullista väkeä. Jos houkuttelisi Puolison pyöräilemään tms.
Ensin tosin mennään Muhokselle, sillä Puolison veli osti Vaimokkeensa kanssa asunnon sieltä. Mennään istumaan iltaa viikonlopuksi sinne. Heillä ei ole vielä lomaa, joten seuraavaksi nähdään sitten Juhannuksena. Loman toinen viikko menee kotosalla, ja en suunnittele siihen mitään! Olen ja nautin olostani.
No, eipä siinä, ei mun elämässä tapahdu sen kummempia, joten ei ole oikein aiheita mistä kirjoitella. Treenaan 3-4 kertaa viikossa, töitä 5 päivää viikossa ja toistuu viikosta toiseen. Ja introverttina olen tilanteeseen ihan tyytyväinen.
Kävin viikonloppuna vanhemmillani Raisiossa. Vierailu meni ihan mukavasti, äitikin voi varsin hyvin, alkaa syöpähoitojen rankin osuus olla takana ja toipumisen "helpompi" osuus edessä. Kumpa äiti malttaisi vaan ottaa rauhallisesti eikä väkisin yrittäisi töitä tehdä.
Loma Tj on nyt parissa viikossa, Anoppi lupaili tulla mun kanssa salille, niin en ihan treenittä jää sielläkään. Koska en alkomahoolia nautiskele edes juhannuksena, niin voin ihan huoletta keskittyä vaikka treenaamaan. Onneksi ovat urheilullista väkeä. Jos houkuttelisi Puolison pyöräilemään tms.
Ensin tosin mennään Muhokselle, sillä Puolison veli osti Vaimokkeensa kanssa asunnon sieltä. Mennään istumaan iltaa viikonlopuksi sinne. Heillä ei ole vielä lomaa, joten seuraavaksi nähdään sitten Juhannuksena. Loman toinen viikko menee kotosalla, ja en suunnittele siihen mitään! Olen ja nautin olostani.
tiistai 30. joulukuuta 2014
One for Sorrow
Arki on astunut jälleen kehiin, mutta nautin kovin loman joka sekunnista.
Ajelut sujui leppoisasti, ruuhkaa ei juuri ollut suuntaan tai toiseen. Perillä oltiin aattoyönä yhden hujakoilla, peti kutsui ihan samantien. Aatto meni mukavasti kokkaillessa, kuulumisien vaihdossa ja rentoutuessa. Saunottiin savusaunassa, syötiin itsemme palloiksi ja juotiin minttukaakaota. Joulupäivänä vierailtiin hautausmaalla, käytiin anopin kanssa kävelyllä ja illasta nautittiin hieman alkomahoolia. Paikallisesta baaristahan me itsemme sitten löydettiin, appi onneksi toimi kuskina. Sunnuntaina sitten aamusta ajeltiin takaisin Tampereelle, minä hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.
Tähän asti olen about parkunut poislähtöä, halunnut jäädä samantien sinne. Tällä kertaa... No en oikein tiedä. Sen huomaa, etten kuulu joukkoon. Anoppi ja Miniä nro 2 tulevat tietysti loistavasti juttuun, ovat kuin bestikset. Minä? No tullaan joo hyvin juttuun, Miniä nro 2 on yksi läheisimmistä ystävistäni. Mutta sen huomaa että me ollaan käymässä. Puoliso on perhettä, minä en. Vaikka kuinka yritän, hekin yrittävät, mutta joku siinä mättää. Välimatka luultavasti. Hauskat asiat joita suunnittelevat koskevat tietysti vain heitä. Minähän asun täällä. Heillä on yhteisiä tuttuja ja kavereita, yhteiset asiat. Minulla oli toki kivaa koko joulun, mutta tunsin kuitenkin itseni hieman yksinäiseksi. Yay. En koe olevani kotona oman perheeni luona, en kuulu joukkoon. Anoppila, no en minä oikein kuulu sitten sinnekään. Tämäkö on sitä juurettomuutta?
Uudenvuodenaatto olisi huomenna. Enkä ole oikein perillä että mitä hittoa sitä tehdään. Puoliso lupaili aiemmin työkaverilleen, että mennään sinne. Sitemmin tuli kutsu myös Kalkkuun, mutta en nyt saa Puolisosta taas irti, että mitä se on J:n kanssa suunnittellut. Miehet! "Katotaan sit, entiiä". Noh, minnekään en halua mennä ilman Puolisoani. Ja sitäpaitsi olen aivan totaalisen persaukinen, latasin bussikortin viimeisillä pennosillani (palkka ois perjantaina..) joten kaikenlainen yömatkustelu on poissuljettu. Ei varaa taksiin, ei edes bussin yömaksuun. Joten ellen halua kävellä Kalkusta Härmälään, koti on parempi vaihtoehto. Pääsisi torstaina sitten salillekin. Ei paskempi vaihtoehto.
Ajelut sujui leppoisasti, ruuhkaa ei juuri ollut suuntaan tai toiseen. Perillä oltiin aattoyönä yhden hujakoilla, peti kutsui ihan samantien. Aatto meni mukavasti kokkaillessa, kuulumisien vaihdossa ja rentoutuessa. Saunottiin savusaunassa, syötiin itsemme palloiksi ja juotiin minttukaakaota. Joulupäivänä vierailtiin hautausmaalla, käytiin anopin kanssa kävelyllä ja illasta nautittiin hieman alkomahoolia. Paikallisesta baaristahan me itsemme sitten löydettiin, appi onneksi toimi kuskina. Sunnuntaina sitten aamusta ajeltiin takaisin Tampereelle, minä hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.
Tähän asti olen about parkunut poislähtöä, halunnut jäädä samantien sinne. Tällä kertaa... No en oikein tiedä. Sen huomaa, etten kuulu joukkoon. Anoppi ja Miniä nro 2 tulevat tietysti loistavasti juttuun, ovat kuin bestikset. Minä? No tullaan joo hyvin juttuun, Miniä nro 2 on yksi läheisimmistä ystävistäni. Mutta sen huomaa että me ollaan käymässä. Puoliso on perhettä, minä en. Vaikka kuinka yritän, hekin yrittävät, mutta joku siinä mättää. Välimatka luultavasti. Hauskat asiat joita suunnittelevat koskevat tietysti vain heitä. Minähän asun täällä. Heillä on yhteisiä tuttuja ja kavereita, yhteiset asiat. Minulla oli toki kivaa koko joulun, mutta tunsin kuitenkin itseni hieman yksinäiseksi. Yay. En koe olevani kotona oman perheeni luona, en kuulu joukkoon. Anoppila, no en minä oikein kuulu sitten sinnekään. Tämäkö on sitä juurettomuutta?
Uudenvuodenaatto olisi huomenna. Enkä ole oikein perillä että mitä hittoa sitä tehdään. Puoliso lupaili aiemmin työkaverilleen, että mennään sinne. Sitemmin tuli kutsu myös Kalkkuun, mutta en nyt saa Puolisosta taas irti, että mitä se on J:n kanssa suunnittellut. Miehet! "Katotaan sit, entiiä". Noh, minnekään en halua mennä ilman Puolisoani. Ja sitäpaitsi olen aivan totaalisen persaukinen, latasin bussikortin viimeisillä pennosillani (palkka ois perjantaina..) joten kaikenlainen yömatkustelu on poissuljettu. Ei varaa taksiin, ei edes bussin yömaksuun. Joten ellen halua kävellä Kalkusta Härmälään, koti on parempi vaihtoehto. Pääsisi torstaina sitten salillekin. Ei paskempi vaihtoehto.
maanantai 22. joulukuuta 2014
Matter of Time
Lahjat ostettu, tänään ne paketoidaan. Puolison lahja on jo paketissa. Höpötettiin lahjapiiloista, ja sanoin, että lahjat pitää piilottaa sinne, minne toinen ei koskaan katso. Puoliso kysyi että "Ai, onko mun lahja sitten likapyykkikorin pohjalla?" :D
Tein koe-erän lanttulaatikkoa, joulupöytäversion tekeminen on sitten edessä tänään. Olen joo tehnyt kyseistä laatikkoa onnistuneesti ennenkin, mutta nyt kun olisi tarkoitus tuotosta jonkun muunkin syödä, niin haluan sen onnistuvan. Uunimmekin on normiuunia tehokkaampi (ei hajuakaan että miksi, mutta jos paistan jotain siellä "ohjeen mukaisen ajan" niin tuotos palaa), en halua polttaa laatikkoa.
Tänään olisi edessä töitä ensin 7 h, sitten intensiivistä pakkaamista, lanttulaatikkoa ja siivoamista. Alunperin töissä piti olla 9h, mutta käytin ylityötuntejani aiempaan kotiiinpääsyyn. Pomo kovin toivoisi, että haluaisin ennemmin lähteä huomenna aikaisin. Mutta en, sillä auton haku on kello 17. Puolisokin on töissä, en hyödy aiemmasta kotiinlähdöstä yhtään mitenkään. Pikemminkin ikävää, että jos pääsen joskus kahden-kolmen korvilla.
Huomenna autonhaun jälkeen kotiin hakemaan laukut ja kissat, kahvit keittää ja ehkä syödä jotain. Matkaan olisi tarkoitus päästä just niin pian mitä mahdollista. Palataan Tampereelle sunnuntaina. Mutta en vielä halua ajatella Joulun jälkeistä aikaa. Ensin viisi päivää ihanaa lomaa <3
Tein koe-erän lanttulaatikkoa, joulupöytäversion tekeminen on sitten edessä tänään. Olen joo tehnyt kyseistä laatikkoa onnistuneesti ennenkin, mutta nyt kun olisi tarkoitus tuotosta jonkun muunkin syödä, niin haluan sen onnistuvan. Uunimmekin on normiuunia tehokkaampi (ei hajuakaan että miksi, mutta jos paistan jotain siellä "ohjeen mukaisen ajan" niin tuotos palaa), en halua polttaa laatikkoa.
Tänään olisi edessä töitä ensin 7 h, sitten intensiivistä pakkaamista, lanttulaatikkoa ja siivoamista. Alunperin töissä piti olla 9h, mutta käytin ylityötuntejani aiempaan kotiiinpääsyyn. Pomo kovin toivoisi, että haluaisin ennemmin lähteä huomenna aikaisin. Mutta en, sillä auton haku on kello 17. Puolisokin on töissä, en hyödy aiemmasta kotiinlähdöstä yhtään mitenkään. Pikemminkin ikävää, että jos pääsen joskus kahden-kolmen korvilla.
Huomenna autonhaun jälkeen kotiin hakemaan laukut ja kissat, kahvit keittää ja ehkä syödä jotain. Matkaan olisi tarkoitus päästä just niin pian mitä mahdollista. Palataan Tampereelle sunnuntaina. Mutta en vielä halua ajatella Joulun jälkeistä aikaa. Ensin viisi päivää ihanaa lomaa <3
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Kärsi
Tultiin just Vaalasta. Ja haluan takaisin. Niin kovaa että itkettää. Ylihuomenna töitä. En halua, tahdon Ouluun!
Eimullamuutakiitoshei!
Eimullamuutakiitoshei!
tiistai 28. lokakuuta 2014
Fly Away
Tiistaissa ollaan ja ärtynyt vatsani on viimein osoittanut rauhoittumisen merkkejä. Ilman krapulaakin multa vie vähintään 2 päivää toipua juomingeista. Yay. Joten ehkä mulla on ihan hyvä syy olla vastedes juomatta. En halua edes ajatella mikä oloni olisi jos olisi ollut kunnon laattakrapula?!? Hyi vittu. Ja tein sen päätöksen, että jos yksikin tyyppi vinkuu joskus juomattomuudestani "et kai sä oikeesti limpparia juo" niin lähden paikasta ihan sillä vitun sekunnilla. Mun ei tarvi kuunnella alkoholipropagandaa sitten yhtään, eikä perustella päätöstäni yhtään kenellekään. Tai ainahan voin demonstroida. Mielellään jonkun toisen kämpässä *evil grin*.
Tällä viikkolla on ohjelmassa ihan mukaviakin juttuja. Ylimääräinen vapaapäivä, perjantaina on samhain (Halloween), näen ystäväni Caratran tällä viikolla.. Mitä nyt käytän ylimääräisen vapaani siivoamiseen. Mutta kaikkea mukavaa kuitenkin. Viikonlopun aion viettää rakkaan kainalossa. Se päivystää, mutta suunnittelin pieniä Halloween -kemuja meille kahdelle. Hyvää ruokaa, hieman herkkuja, pari hyvää kauhuleffaa... Aikaa meille kahdelle.
Ensiviikolla on ohjelmistossa Vaalaan lähteminen. Mulla on jokunen ylityövapaa, ja käytän ne putkeen pikkuiseen lomaan. Torstai-illasta ajateltiin lähteä ja maanantaina takaisin. Olen onnekas, sillä mulla on maailman paras Anoppi. Puolison äiti on ihan mahtava. Sitäpaitsi, Kainuun reissut ovat aina ihan lomaa. Se on niin maalla, että oikeasti mieli lepää siellä. Mitä nyt kuumeeni muuttaa lähemmäs herää varmasti jälleen. Kuten aina kun sieltä lähdetään, parun koko paluumatkan "Muutetaan Ouluun... Mä en tahdo lähteä!!!!" Juuri kun olen päässyt sinuiksi ajatuksen kanssa, että muutto Ouluun lykkääntyy hamaan tulevaan, niin muuttohinku herää taatusti uusiksi. Siinä käy aina niin kun käydään siellä. Vaalakin kävisi muuton kohteeksi, mutta on sen verran pieni paikka, ettei kannata elätellä toiveita duunipaikasta mitenkään ihmeeen nopealla aikataululla. Oulu on helpompi. Välistä tuntuu, että mun hinku Puolison kotiseudulle on paikoitellen isompi mitä Puolison. Tosin, tyyppi on elämäni rakkaus, joten muuttaisin sen vuoksi vaikka minne. Jopa Turkuun, jonne mua ei mikään muu mahti maailmassa sais muuttamaan. Imelää lässytystä? Oh yeah!
Tällä viikkolla on ohjelmassa ihan mukaviakin juttuja. Ylimääräinen vapaapäivä, perjantaina on samhain (Halloween), näen ystäväni Caratran tällä viikolla.. Mitä nyt käytän ylimääräisen vapaani siivoamiseen. Mutta kaikkea mukavaa kuitenkin. Viikonlopun aion viettää rakkaan kainalossa. Se päivystää, mutta suunnittelin pieniä Halloween -kemuja meille kahdelle. Hyvää ruokaa, hieman herkkuja, pari hyvää kauhuleffaa... Aikaa meille kahdelle.
Ensiviikolla on ohjelmistossa Vaalaan lähteminen. Mulla on jokunen ylityövapaa, ja käytän ne putkeen pikkuiseen lomaan. Torstai-illasta ajateltiin lähteä ja maanantaina takaisin. Olen onnekas, sillä mulla on maailman paras Anoppi. Puolison äiti on ihan mahtava. Sitäpaitsi, Kainuun reissut ovat aina ihan lomaa. Se on niin maalla, että oikeasti mieli lepää siellä. Mitä nyt kuumeeni muuttaa lähemmäs herää varmasti jälleen. Kuten aina kun sieltä lähdetään, parun koko paluumatkan "Muutetaan Ouluun... Mä en tahdo lähteä!!!!" Juuri kun olen päässyt sinuiksi ajatuksen kanssa, että muutto Ouluun lykkääntyy hamaan tulevaan, niin muuttohinku herää taatusti uusiksi. Siinä käy aina niin kun käydään siellä. Vaalakin kävisi muuton kohteeksi, mutta on sen verran pieni paikka, ettei kannata elätellä toiveita duunipaikasta mitenkään ihmeeen nopealla aikataululla. Oulu on helpompi. Välistä tuntuu, että mun hinku Puolison kotiseudulle on paikoitellen isompi mitä Puolison. Tosin, tyyppi on elämäni rakkaus, joten muuttaisin sen vuoksi vaikka minne. Jopa Turkuun, jonne mua ei mikään muu mahti maailmassa sais muuttamaan. Imelää lässytystä? Oh yeah!
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Kuoleman Päivä
Noniin. Yhdeksän tuntia istuttu junassa, ja viimein kotona.
Minulla oli siis kaksi kappaletta työhaastatteluja Oulussa lauantaina, ja siksi otin perjantaina töiden jälkeen junan kohti Oulua. Menomatka oli pendolinolla, ja ihme tapahtui, VR oli 30 min etuajassa! Puolison Vaimoke oli vastassa, ja istuttiin iltaa kevyen iltapalan kera heillä.
Lauantaina oli aamusta ensimmäinen haastattelu, se M-Room -paikka. Ja mua jännitti. Paljon. Liikaa. Kahvikuppi tärräsi käsissä kun jostain syystä olin ihan hermona. Ja oma lisämausteensa oli siinä, että se haastattelija/mahdollinen tuleva pomo oli ihan järjettömän hot. Todella Kuuma Mies! Ole siinä sitten oma ittes ja koita rentoutua kun toinen on vielä kaikenpäälle hurjan hyvännäköinen. Suoriuduin kuitenkin koeleikkuusta mielestäni ihan jees. Kun koeleikkuu oli ohi, mun jännityskin vähän laukesi ja tultiin tyypin kanssa juttuun varsin mainiosti. Mulla saattaa ehkä olla mahdollisuuksia. Ehkä.
Haastattelujen välissä oli aikaa, joten suunnattiin Kälyn kanssa ensin kirppiskierrokselle ja siitä kiinalaiseen buffaan. Kirppis oli jäätävän iso, olin taivaassa. Löysin parit vaatekappaleet, arskat ja Puolisolle Eläkeläisten paidan. Toinen haastis meni ihan mukavasti, en edes jännittänyt. Mutta ne ilmoittaa päätöksestään tosi myöhään, vasta joskus juhannuksena, joten en voi odottaa siihen asti. Ellen saa tuota M-room paikkaa, niin otan sen Cm-hiustalon paikan täällä Tampereella. Jos ne jussina soittaa että saan tuon toisen duunin, niin ellei soppareita ole kirjoitettu niin katotaan teenkö paskat. Saa nähdä. Mutta edelleen haluan tuon M-Room paikan kovin paljon.
Haastisten jälkeen suunnattiin Muhoksen kautta Vaalaan moikkaamaan appivanhempia ja Puolison Veljiä. Juotiin kahveet ja turistiin mukavia, ennen kuin ajeltiin takaisin Ouluun. Oulussa tehtiin vähän grillisafkaa, nautittiin juomia ja seuraan liittyi pari Kälyn ystävää. Iltaa jatkettiin lähibaarissa, joka oli ihan hauska karaokepaikka. Kiinalainen rafla päivisin :D
Aamusta hyppäsin väsyneenä taksiin ja rautatieasemalle. Juna lähti ysiltä, ja ekat pari tuntia meni ihan nukkuessa. Joku neljän tunnin yöunien jälkeen uni tuli hyvin jopa junassa. Nyt olo on vähän koomainen. Aivan kun olisin aloittanut matkan eilen, ja tänään olisi seuraava päivä. Ei oikeen osaa ajatella, että lähdin tosiaan matkaan tänään aamusta. Aivan kun olisi eilen aloittanut matkan.
Nyt on myös perinteinen maanantaivitutus tuloillaan. Viikonloppu oli kiva, ja Oulu oli puhdasta rakkautta. Puolisoa oli kova ikävä, joten siksi paluu oli iloinen asia, mutta muuten olisin voinut jäädä sinne vaikka heti! Ja jostain syystä, aina kun viikonloppu on ollut ihan huippu, maanantai on kuin isku vasten kasvoja! Tahdon takas Ouluun! En halua mennä huomenna töihin, en halua vetää liian isoa läjää tunteja koko vitun viikkoa ja tehdä superpitkää päivää. Haluan eroon tästä paskasta! Mutta se paska pitää suorittaa alta pois, jotta voi rakentaa uutta. Eikä se marisemalla muutu, töihin on mentävä ja koululla on tunnit pidettävä. Jos vain saisi tämän ajatusmallinsa käännettyä positiivisemmaksi. Jos se arki vituttaisi vähemmän, jos sitä ei miettisi koko ajan miten perseestä tilanne on. Keskittyisi positiiviseen, koittaisi edes löytää joka päivästä jotain hyvää sen sijaan että laskee päiviä ja hokee mielessään että miten vituttaa. Yleensä olen aika positiivinen tyyppi, ja uskon tasan siihen että sitä saa mitä tilaa. Jos tässäkin asiassa keskityn negatiiviseen, niin aika harvinaisen perseet 2.5 kk tulee taatusti olemaan! Jos vaikka kuitenkin vois oppia jotain niin ei olisi ihan niin kidutusta tämä loppuaika?
Minulla oli siis kaksi kappaletta työhaastatteluja Oulussa lauantaina, ja siksi otin perjantaina töiden jälkeen junan kohti Oulua. Menomatka oli pendolinolla, ja ihme tapahtui, VR oli 30 min etuajassa! Puolison Vaimoke oli vastassa, ja istuttiin iltaa kevyen iltapalan kera heillä.
Lauantaina oli aamusta ensimmäinen haastattelu, se M-Room -paikka. Ja mua jännitti. Paljon. Liikaa. Kahvikuppi tärräsi käsissä kun jostain syystä olin ihan hermona. Ja oma lisämausteensa oli siinä, että se haastattelija/mahdollinen tuleva pomo oli ihan järjettömän hot. Todella Kuuma Mies! Ole siinä sitten oma ittes ja koita rentoutua kun toinen on vielä kaikenpäälle hurjan hyvännäköinen. Suoriuduin kuitenkin koeleikkuusta mielestäni ihan jees. Kun koeleikkuu oli ohi, mun jännityskin vähän laukesi ja tultiin tyypin kanssa juttuun varsin mainiosti. Mulla saattaa ehkä olla mahdollisuuksia. Ehkä.
Haastattelujen välissä oli aikaa, joten suunnattiin Kälyn kanssa ensin kirppiskierrokselle ja siitä kiinalaiseen buffaan. Kirppis oli jäätävän iso, olin taivaassa. Löysin parit vaatekappaleet, arskat ja Puolisolle Eläkeläisten paidan. Toinen haastis meni ihan mukavasti, en edes jännittänyt. Mutta ne ilmoittaa päätöksestään tosi myöhään, vasta joskus juhannuksena, joten en voi odottaa siihen asti. Ellen saa tuota M-room paikkaa, niin otan sen Cm-hiustalon paikan täällä Tampereella. Jos ne jussina soittaa että saan tuon toisen duunin, niin ellei soppareita ole kirjoitettu niin katotaan teenkö paskat. Saa nähdä. Mutta edelleen haluan tuon M-Room paikan kovin paljon.
Haastisten jälkeen suunnattiin Muhoksen kautta Vaalaan moikkaamaan appivanhempia ja Puolison Veljiä. Juotiin kahveet ja turistiin mukavia, ennen kuin ajeltiin takaisin Ouluun. Oulussa tehtiin vähän grillisafkaa, nautittiin juomia ja seuraan liittyi pari Kälyn ystävää. Iltaa jatkettiin lähibaarissa, joka oli ihan hauska karaokepaikka. Kiinalainen rafla päivisin :D
Aamusta hyppäsin väsyneenä taksiin ja rautatieasemalle. Juna lähti ysiltä, ja ekat pari tuntia meni ihan nukkuessa. Joku neljän tunnin yöunien jälkeen uni tuli hyvin jopa junassa. Nyt olo on vähän koomainen. Aivan kun olisin aloittanut matkan eilen, ja tänään olisi seuraava päivä. Ei oikeen osaa ajatella, että lähdin tosiaan matkaan tänään aamusta. Aivan kun olisi eilen aloittanut matkan.
Nyt on myös perinteinen maanantaivitutus tuloillaan. Viikonloppu oli kiva, ja Oulu oli puhdasta rakkautta. Puolisoa oli kova ikävä, joten siksi paluu oli iloinen asia, mutta muuten olisin voinut jäädä sinne vaikka heti! Ja jostain syystä, aina kun viikonloppu on ollut ihan huippu, maanantai on kuin isku vasten kasvoja! Tahdon takas Ouluun! En halua mennä huomenna töihin, en halua vetää liian isoa läjää tunteja koko vitun viikkoa ja tehdä superpitkää päivää. Haluan eroon tästä paskasta! Mutta se paska pitää suorittaa alta pois, jotta voi rakentaa uutta. Eikä se marisemalla muutu, töihin on mentävä ja koululla on tunnit pidettävä. Jos vain saisi tämän ajatusmallinsa käännettyä positiivisemmaksi. Jos se arki vituttaisi vähemmän, jos sitä ei miettisi koko ajan miten perseestä tilanne on. Keskittyisi positiiviseen, koittaisi edes löytää joka päivästä jotain hyvää sen sijaan että laskee päiviä ja hokee mielessään että miten vituttaa. Yleensä olen aika positiivinen tyyppi, ja uskon tasan siihen että sitä saa mitä tilaa. Jos tässäkin asiassa keskityn negatiiviseen, niin aika harvinaisen perseet 2.5 kk tulee taatusti olemaan! Jos vaikka kuitenkin vois oppia jotain niin ei olisi ihan niin kidutusta tämä loppuaika?
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Bite Me!
Viikonloppu vetelee viimeisiä, ja kadehdin hieman Puolisoani, jolla alkoi juuri loma. Minäkin haluan :(
Perjantaina vietin viihdeiltaa ensin Galaxyssa pöytäcurlingia pelailemassa kaverien kanssa, piipahdin sen jälkeen myös Hällänviemärissä yksillä Puolison ystävien kanssa. Hällästä lähdettiin kuitenkin jo kotiin, olihan itsellä lauantaina töitä ja humalatila alkoi olla jo suht kova.
Selvisin kuitenkin töhin ja asiakas sai kampauksensa. Lauantaina oli myös Pakkismiitti. Mentiin ensin Pancho villaan syömään ja siitä sitten saunalle. Pancho hoiti homman hyvin, 20+ tyyppiä syömässä, kaikki saatiin ruoka pienellä odottelulla ja about samaan aikaan. Sauna tosin oli jännä, 10. kerros, mutta vain 7. pääsi hissillä. Paikka oli hiton kuuma, ainakin n. 40+ sisällä lämpöä. Istuttiinkin komealla terassilla about koko ilta. Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua ja mukavaa oli, vaikka lähdinkin kotio puoliltaöin, enkä jatkanut baariin. Menen varmasti ensikerrallakin, ja muutamaa tyyppiä saattaa nähdä muutenkin.
Tänään on aikeissa lähinnä nauttia olosta, renouttava ihana sunnutai. Huomenna olisi töitä, asiakkaitakin. Keskiviikko-torstai yöllä alkaa sitten minun pikkuinen lomani, suunnataan Vaalaan Puolison perheen luo. Sitäkin reissua jo odottaa. Reissun jälkeen pitääkin miettiä sitä muuttoa ihan tosissaan :o
Perjantaina vietin viihdeiltaa ensin Galaxyssa pöytäcurlingia pelailemassa kaverien kanssa, piipahdin sen jälkeen myös Hällänviemärissä yksillä Puolison ystävien kanssa. Hällästä lähdettiin kuitenkin jo kotiin, olihan itsellä lauantaina töitä ja humalatila alkoi olla jo suht kova.
Selvisin kuitenkin töhin ja asiakas sai kampauksensa. Lauantaina oli myös Pakkismiitti. Mentiin ensin Pancho villaan syömään ja siitä sitten saunalle. Pancho hoiti homman hyvin, 20+ tyyppiä syömässä, kaikki saatiin ruoka pienellä odottelulla ja about samaan aikaan. Sauna tosin oli jännä, 10. kerros, mutta vain 7. pääsi hissillä. Paikka oli hiton kuuma, ainakin n. 40+ sisällä lämpöä. Istuttiinkin komealla terassilla about koko ilta. Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua ja mukavaa oli, vaikka lähdinkin kotio puoliltaöin, enkä jatkanut baariin. Menen varmasti ensikerrallakin, ja muutamaa tyyppiä saattaa nähdä muutenkin.
Tänään on aikeissa lähinnä nauttia olosta, renouttava ihana sunnutai. Huomenna olisi töitä, asiakkaitakin. Keskiviikko-torstai yöllä alkaa sitten minun pikkuinen lomani, suunnataan Vaalaan Puolison perheen luo. Sitäkin reissua jo odottaa. Reissun jälkeen pitääkin miettiä sitä muuttoa ihan tosissaan :o
tiistai 18. joulukuuta 2012
Walk like a Zombie
Olen toipunut laseroinnista ihan mukavasti. Vasemmassa silmässäni on yhä punainen verenpurkauma, mutta onneksi alkanee sekin vaalenemaan. Silmätippoja kuluu, mutta rakastan tätä silmälasittoman elämän vapautta. Tätä maskeeraajaa ei haittaa edes silmämeikittömyys. Ihan sama, tämä on mahtavaa <3
Tällä viikolla arkeani ohjelmoi työt ja kodinhoito. Lauantaina joskus lähdetään kohti Vaalaa ja Anoppilaa joulunviettoon, ja haluan jättää kaiken mahdollisimman hyvään kuntoon. Haluan kodin olevan mukavasti järjestyksessä, uuden hinnaston kunnossa, oppilaiden työt tarkastettuna ja työpaikkani siistinä. Onneksi tässä on viikkoa vielä jäljellä, ja ehdin käymään tällä viikolla vähän urheilemassakin. Vietävä miten hyvältä tuntui kuntosaleilu tänään. Aion vielä torstaina ja perjantaina, jotta olen lauantain ajomatkaa varten mukavasti jumissa.
Meikkilakkokin loppuu juuri jouluksi. Ainakin silmäni saa kunnolla levätä, sillä kuka siellä korvessa meikkiä tarvii? No, pitää varustautua perinteiseen joulupäivän baarireissuun. Puoliso vähän sanoi, että ei halua tänävuonna mennä, mutta niin se sanoi viimeksikin. Varmistetaan asia ottamalla baarikamat mukaan: jos baarireleitä ei ole matkassa niin niitä ainakin tarvii!
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Happy Eostre!
Hyvää pääsiäistä!
Vietän pääsiäisvapaani parasta aikaa Vaalassa, Puolison perheen luona. Vaalahan on siis pieni maaseutukylä Oulun ja Kajaanin välillä. Vuokrattiin Hertziltä auto ja lähdettiin ajelemaan torstaina töitteni jälkeen. Perille saavuttiin puoliltaöin. Liikennettä ei ollut juurikaan ja kelikin oli hyvä, joten mikäs siinä matkatessa. Kissatkkin olivat kiltisti.
Perjantaina tein jotain sellaista mitä en ole tehnyt 18 vuoteen. Hiihdin. Turunseudulla kasvaneena ei mitään kouluhiihtoa ollut, ihan siitä syystä että harvoin siellä oli lunta siihen tarkoitukseen. Joten viimeksi hiihdin ollessani 10 vuotias. Yllättäen hiihto oli ihan mukavaa puuhaa, ja kelikin oli kaunis. Ilta vietettiin alkoholipitoisissa merkeissä Puolison veljen ja tämän kihlatun kanssa. Käväistiin paikallisessa baarissa, Siitarissa. Ilta oli ihan mukava, ja on kiva olla jälleen läheisten parissa. Tänään lauantaina tehtiin porukalla hyvää ruokaa, piipahdettiin kylällä vähän kaupoilla ja nautittiin savusaunan löylyistä. Savusauna on jotain parhautta!
Huomenna pitäisi laajentaa jälleen eteläntytön kokemusten sarjaa, ja mennä pilkille. Täällä pilkkiminen on mitä ilmeisemmin ihan normaali talviharrastus, ja isäntäväelle oli järkytys ettei miniä ole koskaan pilkkinyt. Noh, huomenna olen tehnyt sitten senkin! Itsehän olen avoin uusille asioille, eikä kalastus sinänsä ole mitenkään uusi juttu. En ole vain tehnyt sitä koskaan talvella. Niin, täällä on lunta n. puoli metriä ja jääkin kantaa vielä mainiosti. Toista se on Tampereen loskassa. Saapa nähdä jos sitä menisi vielä hiihtämäänkin huomenna.
Takaisin pitää lähteä maanantaina aamusta. Eipä huvittaisi, mieluusti viettäisin täälä vielä hieman aikaa. Varsinkin kun seuraava tilaisuus tulee joskus juhannuksena. Eipä ne työtkään innosta. Mutta jos nyt nautin tästä ajasta mikä minulla vielä täällä on jäljellä! Ensi lauantaina joudunkin sitten töihin, ja sitäseuraavana pitäsi suunnata kohti Raisiota ja omaa perhettä.
Vietän pääsiäisvapaani parasta aikaa Vaalassa, Puolison perheen luona. Vaalahan on siis pieni maaseutukylä Oulun ja Kajaanin välillä. Vuokrattiin Hertziltä auto ja lähdettiin ajelemaan torstaina töitteni jälkeen. Perille saavuttiin puoliltaöin. Liikennettä ei ollut juurikaan ja kelikin oli hyvä, joten mikäs siinä matkatessa. Kissatkkin olivat kiltisti.
Perjantaina tein jotain sellaista mitä en ole tehnyt 18 vuoteen. Hiihdin. Turunseudulla kasvaneena ei mitään kouluhiihtoa ollut, ihan siitä syystä että harvoin siellä oli lunta siihen tarkoitukseen. Joten viimeksi hiihdin ollessani 10 vuotias. Yllättäen hiihto oli ihan mukavaa puuhaa, ja kelikin oli kaunis. Ilta vietettiin alkoholipitoisissa merkeissä Puolison veljen ja tämän kihlatun kanssa. Käväistiin paikallisessa baarissa, Siitarissa. Ilta oli ihan mukava, ja on kiva olla jälleen läheisten parissa. Tänään lauantaina tehtiin porukalla hyvää ruokaa, piipahdettiin kylällä vähän kaupoilla ja nautittiin savusaunan löylyistä. Savusauna on jotain parhautta!
Huomenna pitäisi laajentaa jälleen eteläntytön kokemusten sarjaa, ja mennä pilkille. Täällä pilkkiminen on mitä ilmeisemmin ihan normaali talviharrastus, ja isäntäväelle oli järkytys ettei miniä ole koskaan pilkkinyt. Noh, huomenna olen tehnyt sitten senkin! Itsehän olen avoin uusille asioille, eikä kalastus sinänsä ole mitenkään uusi juttu. En ole vain tehnyt sitä koskaan talvella. Niin, täällä on lunta n. puoli metriä ja jääkin kantaa vielä mainiosti. Toista se on Tampereen loskassa. Saapa nähdä jos sitä menisi vielä hiihtämäänkin huomenna.
Takaisin pitää lähteä maanantaina aamusta. Eipä huvittaisi, mieluusti viettäisin täälä vielä hieman aikaa. Varsinkin kun seuraava tilaisuus tulee joskus juhannuksena. Eipä ne työtkään innosta. Mutta jos nyt nautin tästä ajasta mikä minulla vielä täällä on jäljellä! Ensi lauantaina joudunkin sitten töihin, ja sitäseuraavana pitäsi suunnata kohti Raisiota ja omaa perhettä.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Miss Impossible
Taas hitusen päivittelytaukoa, mutta eipä kai se mitään. Viimeviikko meni aika nopeasti, maanantain juhlimiset sekoitti pakkaa mukavasti, oli ehkä yksi parhaista maanantaista ever. Iron sky, katsokaa se!
Viikonloppu meni vilkkaissa merkeissä. Perjantaina istuttiin iltaa erään Puolison ystävän kanssa, ja juomiseksihan se meni. Itse tosin maltillisemmissa määrin mitä pojat, olin pedissä puoliltaöin. Ihan siitäkin syystä, että lauantaina oli jälleen luento. Selvisin luennolleni, jonka jälkeen tarkoituksena tavata ystävämme Lahdesta. Suunnattiin nenumme kohti Plevnaa, jossa nautittiin muutamat. Plevnasta siirryttiin American Dineriin, purilaisille. Itse maistoin ensimmäistä kertaa kasvishampurilaisen, enkä ole varma että siirrynkö enää takaisin lihahamppareihin! Suosittelen +++
Dineristä hypättiin bussiin kohti toisia ystäviämme Annalassa. Juotiin siellä muutamat ja illaksi siirryttiin O'haras -baaria, jossa soitti erään ystävämme uusi bändi. Bändi rokkasi ja kovaa, ja mukavaa oli! Keikan jälkeen kaverien mennessä kotiinsa nukkumaan, päädyimme vielä 101 Beers -baariin Puolison kavereita tapaamaan, ja oli mitä mainioin päätös illalle. Pariskunta on mukavaa seuraa ja saatiin taas nauraa kippurassa toistemme jutuille. Lauantai oli yksi hauskimmista illoista heti maanantain jälkeen. Join fiksusti, ja sunnuntaina oli ihan normaali olo, eikä juhliminen tuntunut missään.
Maanantai valkeni puuhantäytteisenä, arkeani on varjostanut mm. uusi avoimen kurssi ja sen tehtävät. Valmistelen myös kovin pääsiäistä, torstaina on lähtö Vaalaan Puolison kotikonnuille Hertzin vuokrakärryllä. Kissat kainaloon ja autoilemaan heti töiden jälkeen. Toivon vain parempia säitä mitä maanantaina! Odotan pääsiäistä innolla, Vaalassa olo on aina mukavaa irtautumista omasta arjesta. Sellainen pieni loma. Itsehän vietin Ostaraa jo päiväntasauksena, kristilliset pyhät ovat minulle vain mukavia vapaita.
Ensiviikolla on jälleen työlauantai, joten ihmeellistä aktiviteettia minulla ei ole. Raisiossakin pitäisi käydä, mutta kiireiset viikonloput ovat estäneet reissun. Eipä siinä, tunteeni reissua kohtaan on kovin ristiriitaiset. Kaipaan perhettäni, mutta toisaalta siellä olo on aina niin ahdistavaa kun en saa olla oma itseni. Jotenkin outo tilanne minulla, Anoppilassa on ihanaa, minut hyväksytään tällaisena kuin olen ja kaikki on minua kohtaan ihania! Kun taas se oma perheeni, joiden luona joudun olemaan jotain muuta, koska en kelpaa tällaisenaan. Äitini haluaa kesäheinän, joten orapihlajasta on tultava kesäheinä joka kerta siellä ollessani. Onko normaalia viihtyä paremmin Anoppilassa mitä oman perheen luona?
Viikonloppu meni vilkkaissa merkeissä. Perjantaina istuttiin iltaa erään Puolison ystävän kanssa, ja juomiseksihan se meni. Itse tosin maltillisemmissa määrin mitä pojat, olin pedissä puoliltaöin. Ihan siitäkin syystä, että lauantaina oli jälleen luento. Selvisin luennolleni, jonka jälkeen tarkoituksena tavata ystävämme Lahdesta. Suunnattiin nenumme kohti Plevnaa, jossa nautittiin muutamat. Plevnasta siirryttiin American Dineriin, purilaisille. Itse maistoin ensimmäistä kertaa kasvishampurilaisen, enkä ole varma että siirrynkö enää takaisin lihahamppareihin! Suosittelen +++
Dineristä hypättiin bussiin kohti toisia ystäviämme Annalassa. Juotiin siellä muutamat ja illaksi siirryttiin O'haras -baaria, jossa soitti erään ystävämme uusi bändi. Bändi rokkasi ja kovaa, ja mukavaa oli! Keikan jälkeen kaverien mennessä kotiinsa nukkumaan, päädyimme vielä 101 Beers -baariin Puolison kavereita tapaamaan, ja oli mitä mainioin päätös illalle. Pariskunta on mukavaa seuraa ja saatiin taas nauraa kippurassa toistemme jutuille. Lauantai oli yksi hauskimmista illoista heti maanantain jälkeen. Join fiksusti, ja sunnuntaina oli ihan normaali olo, eikä juhliminen tuntunut missään.
Maanantai valkeni puuhantäytteisenä, arkeani on varjostanut mm. uusi avoimen kurssi ja sen tehtävät. Valmistelen myös kovin pääsiäistä, torstaina on lähtö Vaalaan Puolison kotikonnuille Hertzin vuokrakärryllä. Kissat kainaloon ja autoilemaan heti töiden jälkeen. Toivon vain parempia säitä mitä maanantaina! Odotan pääsiäistä innolla, Vaalassa olo on aina mukavaa irtautumista omasta arjesta. Sellainen pieni loma. Itsehän vietin Ostaraa jo päiväntasauksena, kristilliset pyhät ovat minulle vain mukavia vapaita.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Vuodenvaihde.
Lauantaina olikin enemmän puuhaa, käytiin vielä kaupoilla uudenvuodenostoksia, syötiin hyvin, kokkailtiin porukalla ja saunottiin. Rakastan saunoa, ja on todella harmillista että meidän asunnostamme ei sellaista löydy. Siksi käytetään aina tilaisuus hyväksi saunoa kun sellainen tulee. Puoliso ja sen veli paukautti muutaman raketinkin, siellä pitää kyllä räjäytellä itse jos mielii jotain nähdä, sillä Anoppila on niin maaseudulla kuin olla ja voi. Jatkettiin iltaa vielä paikalliseen baariin, Siitariin. Vaalan ainoita menomestoja, koska suurin osa taitaa suunnata juhliessaan nenun kohti Oulua. Puolison nuorin veli on juuri täyttänyt 18, ja haluttiin viedä se baariin. Ihan mukavaahan siellä oli pomppia, varsinkin kun minuahan ei luonnollisesti siinä kylässä kukaan tunne ;) Inhoan siitä pikkukaupunkeja (jollaisesta olen itsekin kotoisin), kun kaikki tuntee kaikki, ja kaikista pitää juoruta.
Maanantaina suunnattiin heti aamusta kohti kotitamperetta. Ihan siksikin lähettiin aamu kahdeksalta, että oltaisiin inhimilliseen aikaan takaisin kotona. Puoliso oli pyytänyt maanantaita vapaaksi, ettei tarvitsisi sunnuntain krapuloissa ajella.
Minulla on vielä tämä viikko vapaata, ja tänään aikeissa suunnata kaupungille. Olen turhuuksien ostolakossa, mutta muutama tarpeellisen pakollinen hankinta minulla on. Anoppi antoi minulle kuvia Puolisosta ja heidän perheestään, jotka haluan kehyksiin, joten kehysostoksille mars. Lisäksi pitänee hakea jääkaappiin jotain terveellistä syötävää ja vierailla urheilutarvikeliikkeessä. Niin ja testata Tampereen uusi sushiravintola! Sushi on minun sallittu herkkuni, se ei ole edes niin epäterveellistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)