Aika soljahtanut taas mukavasti huomaamattani eteenpäin, on taas jokunen viikko vierähtänyt sitten viime päivityksen. Mutta eipä siinä, en minä kummempia ole tehnytkään. Arki kulkee normaaleissa uomissaan eteenpäin.
Mitä sitten kuuluu? Eipä juuri kummempaa. Aloitin tällaisen TJ 8 viikkoa -dieetin, kunnon ruokavalio + treeni -dieettirykäisyn joka päättyy mun loman alkuun. Dieettiä takana nyt 2.5 viikkoa ja ihan mukavasti on mennyt. Jep, dieettasin vapunkin. Ja ihan onnistuneesti! Saliharrastushan on nyt palannut kuvioihin, olen treenannut kiltisti joka viikko nyt yli 2 kk ajan ja fiilis paranee. Kiloja on talven ennätyslukemista kadonnut sellaiset 7. Hitaasti mutta varmasti jotain tapahtunee.
Kilpirauhanenhan oli suuri syypää mun lihomiseen, mutta itseppä päätin sitä paskaa napaani lapata sairastuttuani. Tosin, ilman sitä kilppariväsymyskoomaa en olisi roskaruokaan koskaan kajonnutkaan... Nyt kun lääkitys on kohdallaan, on virtaa ja energiaa palata sille mikä on mulle normaalia, eli salitreenit ja mahdollisimman puhdas ruokavalio. Dieetin aikana kalkuloin vähän kaloriakin, makeat, rasvaiset, suolaiset naksut, jätskit ja alkoholi jää nyt kokonaan väliin. Alkoholin kohdalla on taas sellaiset fiilikset, että taidan mennä juhannuksenkin (Dieetti loppuu viikkoa ennen) alkoholittomilla siidereillä ja viineillä, sillä alkoholi ei vaan sovi mulle, kuten olen ennenkin maininnut. Lisäksi, alkoholi vaikeuttaa mun iänikuista taisteluani tupakkaa vastaan. Itseasiassa ainoa miksi vähän epäröin, että pitäisikö vähän jotain maistella kuitenkin, on se selittely siitä. Jos 32-vuotias nainen joka on kohta menossa naimisiin ei yht äkkiä enää juokaan alkoholia, niin joka ikinenhän sitä epäilee että oon raskaana. Voin kuvitella ne tietäväiset virneet jo valmiiksi, joita ei saa pyyhittyä vaikka kuinka vakuuttelee että en ole paksuna. Jos teetättäis T-paidan jossa lukis jotain "lihava, ei raskaana"?
Niin, kesäloma. Siihen on nyt 5 ja puoli viikkoa aikaa, ja jo samana päivänä kun loma alkaa, me kadotaan pohjoiseen. Ollaan siellä reipas viikko. Mulla on yhteensä 14 päivää lomaa, joista 12 on putkeen ja loput 2 pidän elokuun lopulla kun Puolisolla on lomaa. Muita lomasuunnitelmia mulla ei sitten olekaan. Rentoutumista ja kuntoilua lähinnä. Onneksi mennään heti pohjoiseen, pääsee pois kotoa, joten jos tulis heti sellai "lomalla!" -fiilis. Lomaa odotellessa!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiset. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
lauantai 7. marraskuuta 2015
Put your lights on
Lehdissä oli taannoin juttu siitä Aussitytöstä, joka päätti jättää sosiaalisen median, kun se hallitsi hänen elämäänsä liikaa. Ilmeisesti näitä instagram-julkkiksia, joilla on miljoonia seuraajia, oli jossain mallitoimiston listoilla, kuuluisa poikaystävä yms. Sanoi elävänsä unelmaelämää, mutta olevansa silti surullinen, kun se "unelman ylläpito" on niin hallitseva osa ja vähän valheellista. Miten vatsakuvan ottaminen kysyy päivän paastoa ja satoja kuvia, joten hän päätti poistaa itsensä instasta yms.
Yhtä asiaa en vain tajua: miten vitussa sellai elämä on kenenkään unelmana?!? Miten kukaan yleensäkään unelmoi julkisuudesta?!? En voi tajuta! Se ois ihan kauhu, jos mut tunnistettaisiin kaikkialla minne menen. Jos face ja insta ois täynä seuraajia, tykkääjiä ja kommentoijia. Ei voisi enää luottaa, että kuka on mun kanssa siksi että oon niin kiva ja hyvä tyyppi, ja kuka siksi että oon kuuluisa ja mulla on euroja. Hassua. Toinen kuvailee että "unelmaelämä" ja toiselle se on taas kauhuskenario. Jos mulla alkais kerääntyä satoja ja tuhansia seuraajia, varmaan tekisin saman tempun ja poistaisin itseni somesta, sillä en halua missään nimessä olla mitenkään tunnettu! Tän tytön kohdalla ihmetellään että häh, elää tollai unelmaa ja tekee noin? Mä ihmettelen ainoastaan, että miten hemmetissä hän edes lähti moiseen leikkiin :D
Sillä eihän se somen vika ole, jos itse ne kuvat sinne laittaa. Jos päättää olla syömättä koko päivän että saa täydellisen kuvan mahasta. Miksi pitäisi yleensäkään laittaa kuva mahasta minnekään? Ihan käsittämätöntä, että miten moni oikeasti haaveilee siitä, että ois tunnettu. Mä haaveilen siitä, että vois muuttaa jonnekin hevonkuuseen luonnon keskelle. Oisin maalla varmasti hyvin onnellinen. Olen toki varsin onnellinen näinkin, mutta jos unelmista puhutaan, niin mieluiten eläisin jossain sellai idyllisellä maatilalla lähes omavaraisena. Ja juuri sillai euroja, että se ei ole ongelma, sillä eihän sitä maatilaa tuoton takia pidettäisi. Joo, oon vähän erakkoluonne ;)
Yhtä asiaa en vain tajua: miten vitussa sellai elämä on kenenkään unelmana?!? Miten kukaan yleensäkään unelmoi julkisuudesta?!? En voi tajuta! Se ois ihan kauhu, jos mut tunnistettaisiin kaikkialla minne menen. Jos face ja insta ois täynä seuraajia, tykkääjiä ja kommentoijia. Ei voisi enää luottaa, että kuka on mun kanssa siksi että oon niin kiva ja hyvä tyyppi, ja kuka siksi että oon kuuluisa ja mulla on euroja. Hassua. Toinen kuvailee että "unelmaelämä" ja toiselle se on taas kauhuskenario. Jos mulla alkais kerääntyä satoja ja tuhansia seuraajia, varmaan tekisin saman tempun ja poistaisin itseni somesta, sillä en halua missään nimessä olla mitenkään tunnettu! Tän tytön kohdalla ihmetellään että häh, elää tollai unelmaa ja tekee noin? Mä ihmettelen ainoastaan, että miten hemmetissä hän edes lähti moiseen leikkiin :D
Sillä eihän se somen vika ole, jos itse ne kuvat sinne laittaa. Jos päättää olla syömättä koko päivän että saa täydellisen kuvan mahasta. Miksi pitäisi yleensäkään laittaa kuva mahasta minnekään? Ihan käsittämätöntä, että miten moni oikeasti haaveilee siitä, että ois tunnettu. Mä haaveilen siitä, että vois muuttaa jonnekin hevonkuuseen luonnon keskelle. Oisin maalla varmasti hyvin onnellinen. Olen toki varsin onnellinen näinkin, mutta jos unelmista puhutaan, niin mieluiten eläisin jossain sellai idyllisellä maatilalla lähes omavaraisena. Ja juuri sillai euroja, että se ei ole ongelma, sillä eihän sitä maatilaa tuoton takia pidettäisi. Joo, oon vähän erakkoluonne ;)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Dehumanized
Viikonloppu edennyt sunnuntaihin, ja seuraavan kerran kun mulla on vapaa viikonloppu, alkaa loma! Niin lähellä!
Käytiin perjantaina syömässä Ohranjyvässä. Paikan ruokaa on kehuttu, ja ollaan haluttu testata se jo jonkin aikaa. Mietittiin 2H+K, mutta tykättiin Ohranjyvän listasta enemmän. Ja joo, ruoka oli varsin hyvää. Mutta. Palvelu oli ihan saatanan hidasta! Odotettiin pelkästään alkuruokia 50 min. Siinä välissä ei kertaakaan kysytty että halutaanko lisää juotavaa tai mitään, istuttiin vain ja odotettiin. Juotiin neljästään neljä litraa vettä siinä odotellessamme. Alkuruuat lähes hotkittiin kun oli jo ihan tautinen nälkä, mutta pääruokia sai odottaa ihan yhtä kauan! Ja selvennykseksi, Ohranjyvässä ruokapuoli on jotain 6 pöytää, eli ei nyt mitenkään massiivisen iso paikka. Ja mitä seurattiin, kaikilla muillakin kesti just ihan yhtä kauan. Hyvä ruoka, mutta en menisi uusiksi.
Ohranjyvästä jatkettiin Jack the roosteriin terassille. Ilta oli varsin lämmin, joten oli mukava vain olla ja nauttia seurasta ja juomista. Puoliso kuitenkin humaltui aika tehokkaasti, joten poistuttiin taksin kautta himaan kahden maissa. Miehet meni unille, joten minä ja Käly jäätiin turisemaan henkeviä keskenämme.
Lauantaina herättiin krapulattomana, koottiin porukalla meille brunssi, aamusaunottiin ja välistä vähän käytiin päiväunillakin. Ajatuksena oli mennä piknikille, mutta jäätiin kuitenkin kotio, sää muuttui vähän huonoksi. Puolisoa vaivasi helvetin sitkeä hikka, ja ette usko miten monta eri tapaa on hikanpoistoon.
Juo vettä. Juo vettä lasin ulkolaidalta pää kallistettuna eteenpäin. Syö lusikallinen sokeria. Rentoudu 3 min ajaksi täysin. Ime jotain. Hengitä paperipussiin. Työnnä sormi takapuoleen. Saa orgasmi. About kaikkia muita kokeiltiin, paitsi noita kahta viimeistä. Hikkaa ei saatu pois, mutta hauskaa meillä oli!
Meiltä lähdettiin sitten kaupunkiin, käytiin ensin Sohossa syömässä. Istuttiin sohossa jonkin aikaa, siirryttiin sitten Tiikerihaihin. Tiikeriin tulikin pari muuta kaveria lisää sekä kummipojan vanhemmat. Ja kummipojan äidiltä tuli se toimivin hikanpoistokonsti: Ime jääpalaa. Hyvin onnellinen Puoliso, kun neljä tuntia vaivannut hikka lähtikin noin simppelillä konstilla viimein. Tiikeristä mentiin vielä Dogsiin parille, ennen taksitolppaa ja kotia.
Tänäänkään ei tullut krapulapeikko käymään, vaan saa rauhassa viettää leppoisaa sunnuntaita, ennen Oulun vieraiden lähtöä. Tämä olikin viimeinen bileviikonloppu hetkeen. Tai ainakaan ei ole mitään suunniteltua enää edessä. Alunperin meinasin olla nytkin selvinpäin ja terveellinen, mutta Oulun tyyppejä näkee niin harvoin. Päästään kovin harvoin yhdessä ulos pitämään hauskaa, joten tuumin että antaa mennä. Ehdin olla terveellinen salikissa myöhemminkin. Ensiviikolla puoliso päivystää ja itsekin olen seuraavat kaksi lauantaita töissä. Katsotaan irroittelenko loman kunniaksi sitten salilla vai baarissa.
Käytiin perjantaina syömässä Ohranjyvässä. Paikan ruokaa on kehuttu, ja ollaan haluttu testata se jo jonkin aikaa. Mietittiin 2H+K, mutta tykättiin Ohranjyvän listasta enemmän. Ja joo, ruoka oli varsin hyvää. Mutta. Palvelu oli ihan saatanan hidasta! Odotettiin pelkästään alkuruokia 50 min. Siinä välissä ei kertaakaan kysytty että halutaanko lisää juotavaa tai mitään, istuttiin vain ja odotettiin. Juotiin neljästään neljä litraa vettä siinä odotellessamme. Alkuruuat lähes hotkittiin kun oli jo ihan tautinen nälkä, mutta pääruokia sai odottaa ihan yhtä kauan! Ja selvennykseksi, Ohranjyvässä ruokapuoli on jotain 6 pöytää, eli ei nyt mitenkään massiivisen iso paikka. Ja mitä seurattiin, kaikilla muillakin kesti just ihan yhtä kauan. Hyvä ruoka, mutta en menisi uusiksi.
Ohranjyvästä jatkettiin Jack the roosteriin terassille. Ilta oli varsin lämmin, joten oli mukava vain olla ja nauttia seurasta ja juomista. Puoliso kuitenkin humaltui aika tehokkaasti, joten poistuttiin taksin kautta himaan kahden maissa. Miehet meni unille, joten minä ja Käly jäätiin turisemaan henkeviä keskenämme.
Lauantaina herättiin krapulattomana, koottiin porukalla meille brunssi, aamusaunottiin ja välistä vähän käytiin päiväunillakin. Ajatuksena oli mennä piknikille, mutta jäätiin kuitenkin kotio, sää muuttui vähän huonoksi. Puolisoa vaivasi helvetin sitkeä hikka, ja ette usko miten monta eri tapaa on hikanpoistoon.
Juo vettä. Juo vettä lasin ulkolaidalta pää kallistettuna eteenpäin. Syö lusikallinen sokeria. Rentoudu 3 min ajaksi täysin. Ime jotain. Hengitä paperipussiin. Työnnä sormi takapuoleen. Saa orgasmi. About kaikkia muita kokeiltiin, paitsi noita kahta viimeistä. Hikkaa ei saatu pois, mutta hauskaa meillä oli!
Meiltä lähdettiin sitten kaupunkiin, käytiin ensin Sohossa syömässä. Istuttiin sohossa jonkin aikaa, siirryttiin sitten Tiikerihaihin. Tiikeriin tulikin pari muuta kaveria lisää sekä kummipojan vanhemmat. Ja kummipojan äidiltä tuli se toimivin hikanpoistokonsti: Ime jääpalaa. Hyvin onnellinen Puoliso, kun neljä tuntia vaivannut hikka lähtikin noin simppelillä konstilla viimein. Tiikeristä mentiin vielä Dogsiin parille, ennen taksitolppaa ja kotia.
Tänäänkään ei tullut krapulapeikko käymään, vaan saa rauhassa viettää leppoisaa sunnuntaita, ennen Oulun vieraiden lähtöä. Tämä olikin viimeinen bileviikonloppu hetkeen. Tai ainakaan ei ole mitään suunniteltua enää edessä. Alunperin meinasin olla nytkin selvinpäin ja terveellinen, mutta Oulun tyyppejä näkee niin harvoin. Päästään kovin harvoin yhdessä ulos pitämään hauskaa, joten tuumin että antaa mennä. Ehdin olla terveellinen salikissa myöhemminkin. Ensiviikolla puoliso päivystää ja itsekin olen seuraavat kaksi lauantaita töissä. Katsotaan irroittelenko loman kunniaksi sitten salilla vai baarissa.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Make Me Believe
Asiaa ja ajatuksia läskistä.
Mulla on työkaverina eräs kisoihinkin osallistunut salikonkari. Tyyppi on ihan mukava, mutta voi luoja mikä asenne sillä on. Haukkuu aika kärkevästi kaikkia pyöreämpiä että "Miksei toi tee itelleen mitään???" tai vastaavasti ruumiinrakenteeltaan hoikempia "Eihän tolla oo ees persettä, kannattaiskohan kyykätä vähän!?!" Ilman, että kukaan hänen mielipidettään kysyy. Salilta bongatessaan aloittelijan, joka teki liikettä väärin, tyyppi oli ilkkunut että "Mihinköhän ton liikkeen ois muka tarkoitus ottaa?" Aloittelijan vastatessa, oli sitten jatkanut että teet sen väärin, kannattaisko opetella eka ja tulla salille vasta sitten. Ai että pistää vihaksi. Välistä on saanut purra hammasta ihan todenteolla, ettei työrauha kärsi. Helvetti, kaikkienko pitää mahtua samaan muottiin? Ja hemmetti, jos joku tekee liikkeen väärin, niin voisko vaikka neuvoa eikä ilkkua! Just noiden tyyyppien takia ihmiset ei uskalla käydä salilla!
Ja minä kun en ole idiootti, tiedän ihan täsmälleen mitä mieltä hän on mun kiloistani. Sanoi asiakkaalle taannoin että "Noi kilpirauhasjutut on kyllä sen päivänen tekosyy ettei tosi, kyllä sitä jokainen laihtuu jos vain nostaa perseensä sieltä sohvalta". AAAARGH! Olen kasvattanut rautaisen itsehillinnän, oltais oltu tuon kanssa jo useamman kerran aika sodassa. Joo, niinhän se teoriassa menee. Tekosyyt sikseen ja perse ylös penkistä. Liiku ja syö vähemmän mitä kulutat, niin kaikki laihtuu. No guess what, minä kokeilin 3 viikkoa 1300 kcal ruokavaliolla, laihduin ihan kokonaiset puoli kiloa. Yay! Oliko sen arvoista? No ei helvetissä!
Ensinnäkin. Vittuako mun kilot muille kuuluu? Mikä siinä läskissä nyt edes niin ärsyttää? Sekö, että pullukka istuu terassilla auringossa tyytyväisenä ja syö burgerin vailla huolen häivää, kun toinen "uhraa" kulinaristiset nautinnot terveyden ja fitneksen nimessä ja jumppaa viikosta toiseen? Onko se kateutta? Miksi toi voi syödä suklaata ja mä en? Toki ymmärän visuaalisen puolen katukuvassa, jos ne makkarat on tungettu liian pieniin vaatteisiin, esimerkkinä Johanna Tukiainen. Makkara kuoressa -efekti, mutta sehän on nyt ihan sama vartalomallista riippumatta, ei ole kovin kaunista minkään kokoisella jos vaatteet ei istu. Terveys? onko jokunen ylikilo muutoin hyväkuntoisella tyypillä niin vaarallista? Ennen kuin tuomitaan, ilkutaan ja paheksutaan, oisko hyvä muistaa että ihmisillä on eri taustat, ikinä ei voi tietää kenenkään todellista tilaa, onko sairautta, lääkkeitä tai muuta. Tai pahempaa, mikä historia sillä pullukalla on, eräs tuttu kertoi ystävästään, jolle oltiin ilkeilty sen kiloista. Ja se on sairastanut nuorena anoreksiaa. Hienoa, kannattaa kommentoida jonkun läskejä paremmin tietämättä taustoista, voit laukaista jonkun syömishäiriön uudelleen!
Samaan aikaan luukutetaan tasa-arvoa, miten erilaisuus on ok, ollaan Lennejä ja sateenkaarilippuja. On ok kun kaikki on erilaisia, yaaay! mutta älä saatana kehtaa olla liian lihava, liian fitness, liian laiha, liian tyytyväinen itseesi. Muista kokeilla paleot, karppaamiset ja kaalisopat, muista haluta fitnesskissakroppaa ja haluta olla hoikka. Muista palvoa painoindeksiä terveyden mittarina, ylikilot tappaa ja kaikki ruokanautinnot ovat saatanasta. Ihan jäätävää tekopyhyyttä luukuttaa tasa-arvoa ja erilaisuuden rikkautta ja sitten perään tuomita vartalot, jotka ei mahdu just sun kauneuskäsitteeseen? ja se dissaus verhotaan terveyden kauniiseen viittaan, väitetään että ollaan vaan huolissaan toisen terveydestä silmät kirkkaina. Ai oletko lääkäri? No sitten, tunnet varmasti tyypin kaikki taustat, kun voit arvostella terveyttä. Ja miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään jonkun muun vuoksi? Mä en tee mitään itselleni kenenkään muun vuoksi, kuin itseni! Voi kysyä Puolisolta, että monestiko olen hänen mielipidettään kysellyt esim. hiusmallia valitessa!
Olen ollut sekä tosi laiha, että nyt vähän lihava. Ja jos jotain olen oppinut, onni ei ole painoindeksistä tai vaatekoosta kiinni. Eikä terveys. Ollessani parhaimmassa kondiksessa ikinä, siitä seurasi pahin olo ikinä kun vajaatoiminta iski. Josta toivutaan vieläkin. Ja on muuten jännä miten ihmisiä toisen koko oikeasti vaivaa! Ollessani laiha, oltiin muka niin huolissaan kun söin terveellisesti, ettei nyt ihan anoreksiaa ole! ja kai muistan elämästä nauttia! Ruokavaliossani ei ole oikeastaan kamalasti mikään muuttunut, syön yhä hyvin samanlaista evästä mitä silloin, mutta jännästi kun olen lihava, kukaan ei ole huolissani ruokavalioni terveellisyydestä! Vähän katsotaan kulmien alta että jopas olen päästänyt itteni läskiksi, jotkut vähän katelisena kun mua ei enää kilot vaivaa. Niin ja BMI ei ole maailman luotettavin mittari. Lihasmassaahan se ei huomioi. Olen joo vähän pyöreä, mutta ette uskoisi mitä mun vaakalukema näyttää, tai mikä mun bmi on. Kerroin äidilleni: "Sun vaaka on rikki, et sä paina niin paljoa".
Jos on hoikka, ollaan kadeja että vittu kun toi on tossa kunnossa. Hoikka ja sillä on hyvä itsekuri. Jos on läski, ollaan kadeja että vittu kun toi ei laihduta, miksi se saa nauttia herkuista ja mä tässä kärsin? Hitto tässä koko jutussa on jotain niin pahasti pielessä ettei tosi!
Niin ja korostetaas näin loppuun, että ääripäät ovat eri asia, joo jos on 300 kiloa painava ja 170 cm pitkä niin ei varmaan oo joo kauhean terveellistä. Tai jos se sama tyyppi painaisi 35 kg. Eipäs haljota oljenkorsia siellä.
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Krieg im Paradies
Lumouksesta selvitty ja nyt on iskenyt Lumouksen jälkeinen masennus. Joo, oli kovin kivaa. Se, että kiva on ohi, se ei ole enää niin mukavaa.
Perjantai oli työpäivä, joten en päässyt torstain aloittajaisiin. Ei se mitään, sillä kaverit tuli kaikki vasta pe-la -akselille. Perjantaina säntäsin töistä kotio vastaanottamaan Ystävää Imatralta, joka yöpyi meillä lumouksen ajan, ja lähti eilen. Valmistauduttiin yhdessä, ja aikataulujen vähän venyessä suunnattiin suoraa Klubille, eikä ehditty Dogsin etkoille.
Klubilla oli jo ystäviä hyvissä ajoin, päädyin viettämään iltaa aika tehokkaasti erään Lapualaisen ystävän seurueessa. Tutustuin mieheen pari lumousta takaperin, ja ystävyys on säilynyt ja vahvistunut tässä pikkuhiljaa. Meillä on aika paljon yhteistä, parisuhteitamme myöten, tuli purettua sydäntä ja löydettyä ystävästä vertaistukea ja ymmärrystä. Niin ja juotua ihan riittävästi. Sain kuulla koko lauantain siitä, että miten olin niiiiin kännissä. Kiitos muistutuksesta, itsehän tätä faktaa en olisikaan tajunnut. Tosi ystävät eivät muistuttele asiasta joka käänteessä, ainoat jotka eivät aiheesta huomauttaneet oli about juuri yövieraani ja Lapualainen ystäväni, muut muistuttelivat aiheesta joko suoraan minulle, tai sitten joku toinen kertoi "Niin se sanoi, että olit loppuillasta ihan kunnolla ottaneen näköinen.." Nojee, ette sitten kuvaa vittu ottaneet todisteeksi? Ihan pilkkuun asti ei kuitenkaan oltu, Ystävä saatteli minut ja yövieraani taksitolpalle, josta kotio unille.
Jollain ihmeen kaupalla selvisin kännistäni lähinnä janolla ja päänsäryllä, ja päästiin pyörähtämään Dark Market -tapahtumassa Vapriikilla. Mukaan tarttui paita, kaulakoru ja sormus, mutta suurin osa roippeista oli ihan jäätävän hintasia, joten en sitten shoppaillut sieluni kyllyydestä. Marketilta lähdettiin laukontorille, sillä luvassa oli piknikki Viikinsaaressa. Ilma oli mitä mainioin, ja viikinsaaren pikniköinti karkoitti viimeisenkin kankkusen. Viikinsaarelta kotio, iltaa valmistautumaan.
Koska perjantaina kiskoin niin hyvät suojakännit, en tullut humalaan sitten millään enää lauantaina. Ei auttanut jallut eikä minttushotit, mutta sinänsä hyvä. Pysyi tolkku ja järki, enkä nolannut itseäni ihan niin totaalisesti. Päädyin jälleen Lapuan ystävän seuraan, katseltiin Das Ich:n keikka - oli muuten loistava - ja jatkettiin jutustelua siitä mihin jäätiin perjantaina. Aika meni ihan siivillä, pilkun tullessa kumpikin katsoi kelloa että mitä helvettiä se pilkku näin aikaisin tulee! Että ei kello millään voi olla niin paljoa. Mutta olihan se, jatkoehdotustakin tuli, mutta olin luovuttanut kotiavaimeni yöviraalleni, joten taksijonoon ja kotiin. Koska yövieraanikin oli lähtenyt aiemmin, en olisi millään voinut päätyä kotio aamutunteina. Hengasin pääsääntöisesti Yövieraani ja Lapualaisen herraystäväni kanssa. Yövieras ei edes ole mulle kovin läheinen kaveri, ja jotenkin jäätiin vähän etäisiksi, mutta jälkimmäisestä tyypistä tuli juuri sellainen - hyvä ja läheinen ystävä. Ja jos viikonlopusta jotain kaipaan, on hänen seuraansa.
Niin, Puolisohan ei tänä vuonna osallistunut. Kuten tavallista, sillä oli päivystys. Joka hiton vuosi se päivystää Lumouksen. Viimevuonna sai vahdettua, mutta nyt se on juuri hiljattain vaihtanut päivystyksiä erään toisen menon vuoksi, ei voinut millään kysyä asiaa taas. Tavallaan harmi ja tavallaan hyvä. Teki minulle ihan hyvää bilettää itsekseni, vähän etäisyyttä kaikkeen. En oikein itsekään tiedä, että olenko Avovaimo, asunko rakastettuni kanssa ja olen vakaassa parisuhteessa, vai olenko kämppis, asunko parhaan ystäväni kanssa samassa taloudessa, suhteessa, jonka intohimoprosentti vastaa juurikin about ystäviä ja kämppiksiä. Pitäisi kai ottaa joskus asia puheeksi Puolison kanssa, eikä paeta asiaa yöelämään tai elokuvien ja sarjojen fiktiomaailmaan.
Perjantai oli työpäivä, joten en päässyt torstain aloittajaisiin. Ei se mitään, sillä kaverit tuli kaikki vasta pe-la -akselille. Perjantaina säntäsin töistä kotio vastaanottamaan Ystävää Imatralta, joka yöpyi meillä lumouksen ajan, ja lähti eilen. Valmistauduttiin yhdessä, ja aikataulujen vähän venyessä suunnattiin suoraa Klubille, eikä ehditty Dogsin etkoille.
Klubilla oli jo ystäviä hyvissä ajoin, päädyin viettämään iltaa aika tehokkaasti erään Lapualaisen ystävän seurueessa. Tutustuin mieheen pari lumousta takaperin, ja ystävyys on säilynyt ja vahvistunut tässä pikkuhiljaa. Meillä on aika paljon yhteistä, parisuhteitamme myöten, tuli purettua sydäntä ja löydettyä ystävästä vertaistukea ja ymmärrystä. Niin ja juotua ihan riittävästi. Sain kuulla koko lauantain siitä, että miten olin niiiiin kännissä. Kiitos muistutuksesta, itsehän tätä faktaa en olisikaan tajunnut. Tosi ystävät eivät muistuttele asiasta joka käänteessä, ainoat jotka eivät aiheesta huomauttaneet oli about juuri yövieraani ja Lapualainen ystäväni, muut muistuttelivat aiheesta joko suoraan minulle, tai sitten joku toinen kertoi "Niin se sanoi, että olit loppuillasta ihan kunnolla ottaneen näköinen.." Nojee, ette sitten kuvaa vittu ottaneet todisteeksi? Ihan pilkkuun asti ei kuitenkaan oltu, Ystävä saatteli minut ja yövieraani taksitolpalle, josta kotio unille.
Jollain ihmeen kaupalla selvisin kännistäni lähinnä janolla ja päänsäryllä, ja päästiin pyörähtämään Dark Market -tapahtumassa Vapriikilla. Mukaan tarttui paita, kaulakoru ja sormus, mutta suurin osa roippeista oli ihan jäätävän hintasia, joten en sitten shoppaillut sieluni kyllyydestä. Marketilta lähdettiin laukontorille, sillä luvassa oli piknikki Viikinsaaressa. Ilma oli mitä mainioin, ja viikinsaaren pikniköinti karkoitti viimeisenkin kankkusen. Viikinsaarelta kotio, iltaa valmistautumaan.
Koska perjantaina kiskoin niin hyvät suojakännit, en tullut humalaan sitten millään enää lauantaina. Ei auttanut jallut eikä minttushotit, mutta sinänsä hyvä. Pysyi tolkku ja järki, enkä nolannut itseäni ihan niin totaalisesti. Päädyin jälleen Lapuan ystävän seuraan, katseltiin Das Ich:n keikka - oli muuten loistava - ja jatkettiin jutustelua siitä mihin jäätiin perjantaina. Aika meni ihan siivillä, pilkun tullessa kumpikin katsoi kelloa että mitä helvettiä se pilkku näin aikaisin tulee! Että ei kello millään voi olla niin paljoa. Mutta olihan se, jatkoehdotustakin tuli, mutta olin luovuttanut kotiavaimeni yöviraalleni, joten taksijonoon ja kotiin. Koska yövieraanikin oli lähtenyt aiemmin, en olisi millään voinut päätyä kotio aamutunteina. Hengasin pääsääntöisesti Yövieraani ja Lapualaisen herraystäväni kanssa. Yövieras ei edes ole mulle kovin läheinen kaveri, ja jotenkin jäätiin vähän etäisiksi, mutta jälkimmäisestä tyypistä tuli juuri sellainen - hyvä ja läheinen ystävä. Ja jos viikonlopusta jotain kaipaan, on hänen seuraansa.
Niin, Puolisohan ei tänä vuonna osallistunut. Kuten tavallista, sillä oli päivystys. Joka hiton vuosi se päivystää Lumouksen. Viimevuonna sai vahdettua, mutta nyt se on juuri hiljattain vaihtanut päivystyksiä erään toisen menon vuoksi, ei voinut millään kysyä asiaa taas. Tavallaan harmi ja tavallaan hyvä. Teki minulle ihan hyvää bilettää itsekseni, vähän etäisyyttä kaikkeen. En oikein itsekään tiedä, että olenko Avovaimo, asunko rakastettuni kanssa ja olen vakaassa parisuhteessa, vai olenko kämppis, asunko parhaan ystäväni kanssa samassa taloudessa, suhteessa, jonka intohimoprosentti vastaa juurikin about ystäviä ja kämppiksiä. Pitäisi kai ottaa joskus asia puheeksi Puolison kanssa, eikä paeta asiaa yöelämään tai elokuvien ja sarjojen fiktiomaailmaan.
tiistai 19. toukokuuta 2015
When the world explodes
Vielä vähän työjuttujen puintia.
Viisastuin sen verran, että pidän kiinni yhä työajoista ja taukojen mitoista. Liiton mukaan tämä koko irtisanomisjuttu haisee ja vahvasti laittomalta irtisanomiselta, joten mun on parasta olla kiltti työntekijä, jotta Pomo ei pääse vinkumaan minusta mitään mikäli juttu etenee. Huomenna menen käymään, katsotaan mitä sanovat.
Töissä on jäiset tunnelmat. Muut ovat "toipuneet" shokista, ja selkeästi about unohtivat mun kohdalla koko homman. Toinen irtisanottu pitää aiheesta niin kovaa meteliä, ettei voi unohtaa, sillä on aina taipumus tehdä kärpäsistä Härkäsiä. En halunnut vastata pomolle puhelimeen sen jokailtaiseen soittoon, ja eka reaktio työkavereilta oli "No miksi ihmeessä et?" "no mitäs luulet?!?" "Ai niin!" Ja se hienoinen yllätys niiden kasvoilla kun totesin että totta hitossa otan yhteyttä liittoon. En eritellyt syitäni sen enempää, I'm a private person, mutta kai ne oletti että nielen mitä vaan purematta.
Viikonloppuna oli sukujuhlat, mun vanhempien 120 v synttärit. Sinänsä ihan kivaa. Juhlat onnistui, tarjoiluja oli tarpeeksi, nestettä ja viihdykettä oli tarpeeksi. Se, mikä ei onnistunut, oli se helvetinmoinen norsu, mistä kukaan ei halunnut puhua. Syy, miksi Puolisoni ei ole käynyt pariin vuoteen perheeni tai sukuni luona. Se, että mun vanhemmat ja puoli sukua oli sitä vastaan aluksi. Vain siksi, että se keskeytti koulunsa silloin. Se sai porukat luulemaan, että Puoliso eläisi mun siivellä. Ketään ei nkiinnostanut syyt että miksi se lopetti, tai mitä se sitten aikoo. Ei, tuomio rentusta tuli sen saman tien. Sillä vaikka ala olisi miten perseestä ja väärä, niin kouluthan aina tarvii käydä loppuun vaikka hammasta purren!
Teoriassa ymmärrän huolen, mutta eihän mulla ole mitään siipiä millä elää! En todellakana ole syntynyt kultalusikka suussa tai hopeahaarukka perseessä. Eikä ole yhtään porukoiden tapaista tuomita suoralta kädeltä tutustumatta. Mun kummisetä oli tutustumatta neuvonut äitiäni pitämään Puoliso erossa minusta, että tyyppi on loinen. Nyt Kummisetä pyysi Puolisolta anteeksi käytöstään, ja asia tuli väistämättä esiin vanhempieni kanssa. Puoliso oli ihana tyyni itsensä. Hyväksyi anteeksipyynnöt, mutta minä olin vähän kärkkäämpi. Miten helvetissä siinä meni yhdeksän vuotta, että toinen on hyväksytty? Että miksi hitossa asioista ei voi koskaan puhua, vaan odotetaan niiden ratkeavan ajan kanssa? Puoliso totesi yksikantaan vanhemmilleni, että päätti olla välittämättä negatiivisesta vastaanotosta, koska rakastaa mua niin paljon eikä halunnut luovuttaa moisen takia. Onneksi ei! Koska mutsia tuntien eihän mulle olisi kukaan tarpeeksi hyvä. Ehkä jotain selvisi nyt. Ehkä voidaan käydä useammin. Ehkä.
Tällä viikolla olisi Kummipojan nimiäiset. Sitä odotellessa, varmasti leppoisampi tilaisuus mitä mun sukujuhlat. Pitää koittaa olla vähän normaalimpi, etten aiheuta mitään närkästystä. Kummipojan mummit ja vaarit ovat ilmeisesti jokseenkin uskonnollisia. Gootti kummina.. katsotaan mitä siitäkin tulee. Toivottavasti kivaa!
Juhannuksena mennään Pohjoiseen, sitä odotellessa. Pitääkin ottaa asia Oulu esiin jälleen, kun kerta syksystä tulee muutosta elämään.
Viisastuin sen verran, että pidän kiinni yhä työajoista ja taukojen mitoista. Liiton mukaan tämä koko irtisanomisjuttu haisee ja vahvasti laittomalta irtisanomiselta, joten mun on parasta olla kiltti työntekijä, jotta Pomo ei pääse vinkumaan minusta mitään mikäli juttu etenee. Huomenna menen käymään, katsotaan mitä sanovat.
Töissä on jäiset tunnelmat. Muut ovat "toipuneet" shokista, ja selkeästi about unohtivat mun kohdalla koko homman. Toinen irtisanottu pitää aiheesta niin kovaa meteliä, ettei voi unohtaa, sillä on aina taipumus tehdä kärpäsistä Härkäsiä. En halunnut vastata pomolle puhelimeen sen jokailtaiseen soittoon, ja eka reaktio työkavereilta oli "No miksi ihmeessä et?" "no mitäs luulet?!?" "Ai niin!" Ja se hienoinen yllätys niiden kasvoilla kun totesin että totta hitossa otan yhteyttä liittoon. En eritellyt syitäni sen enempää, I'm a private person, mutta kai ne oletti että nielen mitä vaan purematta.
Viikonloppuna oli sukujuhlat, mun vanhempien 120 v synttärit. Sinänsä ihan kivaa. Juhlat onnistui, tarjoiluja oli tarpeeksi, nestettä ja viihdykettä oli tarpeeksi. Se, mikä ei onnistunut, oli se helvetinmoinen norsu, mistä kukaan ei halunnut puhua. Syy, miksi Puolisoni ei ole käynyt pariin vuoteen perheeni tai sukuni luona. Se, että mun vanhemmat ja puoli sukua oli sitä vastaan aluksi. Vain siksi, että se keskeytti koulunsa silloin. Se sai porukat luulemaan, että Puoliso eläisi mun siivellä. Ketään ei nkiinnostanut syyt että miksi se lopetti, tai mitä se sitten aikoo. Ei, tuomio rentusta tuli sen saman tien. Sillä vaikka ala olisi miten perseestä ja väärä, niin kouluthan aina tarvii käydä loppuun vaikka hammasta purren!
Teoriassa ymmärrän huolen, mutta eihän mulla ole mitään siipiä millä elää! En todellakana ole syntynyt kultalusikka suussa tai hopeahaarukka perseessä. Eikä ole yhtään porukoiden tapaista tuomita suoralta kädeltä tutustumatta. Mun kummisetä oli tutustumatta neuvonut äitiäni pitämään Puoliso erossa minusta, että tyyppi on loinen. Nyt Kummisetä pyysi Puolisolta anteeksi käytöstään, ja asia tuli väistämättä esiin vanhempieni kanssa. Puoliso oli ihana tyyni itsensä. Hyväksyi anteeksipyynnöt, mutta minä olin vähän kärkkäämpi. Miten helvetissä siinä meni yhdeksän vuotta, että toinen on hyväksytty? Että miksi hitossa asioista ei voi koskaan puhua, vaan odotetaan niiden ratkeavan ajan kanssa? Puoliso totesi yksikantaan vanhemmilleni, että päätti olla välittämättä negatiivisesta vastaanotosta, koska rakastaa mua niin paljon eikä halunnut luovuttaa moisen takia. Onneksi ei! Koska mutsia tuntien eihän mulle olisi kukaan tarpeeksi hyvä. Ehkä jotain selvisi nyt. Ehkä voidaan käydä useammin. Ehkä.
Tällä viikolla olisi Kummipojan nimiäiset. Sitä odotellessa, varmasti leppoisampi tilaisuus mitä mun sukujuhlat. Pitää koittaa olla vähän normaalimpi, etten aiheuta mitään närkästystä. Kummipojan mummit ja vaarit ovat ilmeisesti jokseenkin uskonnollisia. Gootti kummina.. katsotaan mitä siitäkin tulee. Toivottavasti kivaa!
Juhannuksena mennään Pohjoiseen, sitä odotellessa. Pitääkin ottaa asia Oulu esiin jälleen, kun kerta syksystä tulee muutosta elämään.
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Our Life
Vappu meni ihan mukavasti. Pakollisten kauppareissujen jälkeen mentiin Hervantaan ystävälle. Ilta oli varsin onnistunut, käytiin puolenyön kieppeillä yksillä Apinassa (Herwoodiin oli törkeä jono...) mutta seuran ollessa hiton päissään, hypättiin taksiin ja kotiin.
Itse olin vappupäivän kotona netflixin kanssa, mutta Puoliso lähti uudestaan ryypylle. Olisin muuten mennyt matkaan, mutta lauantaina oli töitä. Lauantaina tosin käytiin työkaverin kanssa parilla Kivenheitossa, josta minä jatkoin keskustaan paria kaveria tapaamaan. Pariskunta E & J sekä lahtelainen bussikuskiystävä olivat tiikerihaissa. Tiikerihaista jatkettiin Ruby & fellasiin parille, josta sitten pariskunnan tuttujen kämpille, mutta vain pojat ja minä, Neiti J väsähti kesken :D. Pelailtiin Aliasta, katsottiin komiikkaa ja liigabiisejä Youtubesta, saunottiin ja laulettiin. Kotiin päädyin aamuyö viidestä, jaettiin poikien kanssa taksi.
Työkaverit hieman ihmettelee ja naureskelee, että miten helvetissä mä aina olen liikkeellä miesporukalla. Ja että mitä Puoliso tykkää jos olen kundien kanssa ulkona aamuyö viiteen. Neiti J on about ainoita naispuolisia ystäviä, jonka kanssa tulee usein käytyä ulkona, mutta hänenkään kanssaan ei koskaan keskenämme. Mä nyt vain olen sellainen tyyppi, että tulen juttuun miesten kanssa paremmin. Naiset pääsääntöisesti ovat kiinnostuneita ihan eri asioista mitä minä. Mimmit töissä jauhaa töllöohjelmista kuten Temptation Island suomi, salkkarit, jutan ohjelmat, The bachelor yms, mä intoilen House of cardsista, vikingeistä, game of thronesista, ncis:stä yms. Jauhan tietokonepeleistä ja kuuntelen raskasta musaa. Mimmit duunissa intoilee robinista, cheekistä ja jauhaa kynsistä ja ripsistä. Olen päässyt irti kehoni vihaamisesta, oon just tämmönen. En mikään hoikka fitnesskissa, mutta hyvä just näin. En laske kaloria tai itke joka suklaapalaa. Mimmit vinkuu läskeistä ja koittaa yhä löytää sitä loitsua siihen, ettei Ikinäikinäikinä tee mieli tai syö mitään väärää.
En ole mikään stereotyyppinen kampaaja. Mun luonteen suoruus... multa puuttuu täysin se naismainen "tippaleipäaivoisuus". En analysoi toisia "se sano tollee, mitäköhän se tarkotti?" vaan luotan, että jos se sano noin, se tarkotti just sitä. Mimmit lätkii tinderiä ja analysoi miesten viestien syvempää merkitystä. Ja niiltä puuttuu äijien suhteen ihan täysin pieni kriittisyys. Yksikin menee kundien imelän siirappisiin viesteihin ihan täpöllä, äijät kirjoittaa siirappia ja hunajaa yksi asia mielessään, ja muija on ihan kikseissä ja hehkuttaa kun ainakin x määrä jätkiä on niin lätkässä häneen. Sitten ihmetellään kun jonkin ajan kuluttua kundi katoaa, ei siirappia enää tulekaan. En ole vaivautunut kyseenalaistamaan hänelle tätä kundien truu loven astetta, että tottakai se jätkä katoaa jos ei heru, ja hyvin todennäköisesti voi kadota siltikin vaikka heruisikin. Ehkä se oppii.
Psst. Eikä sitten tulkita tätä "analysointiani" sillai, että kuvittelisin olevani jotenkin parempi. Ei, en ole. Eikä siten, että kuvittelen olevani joku special snoflake. Ei, en ole sitäkään. On monia mimmejä jotka ovat kaltaisiani, kiinnostuneita samoista asioista mitä minä. Valitettavasti heitä on elämässäni vain sangen vähän, lähinnä insinööriajoiltani. Ja mun kaveripiirissäni nyt niitä ahkerimpia bilettäjiä ovat nimenonaan äijät, ja niitä tulee nähtyä vähän siksikin eniten.
Biletys alkaa näkyä eurovarannoissani. Hauskaa on ollut. viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut about yhden viikonlopun vain himassa. Näkyy se kyllä kropassakin, turvotus on ihan kohtalainen kun joka viikonloppu bilettää. Tiedän, että oikea ratkaisu on rauhoittua ja jäädä vain kotiin. Tällä hetkellä ihan tosissani olen niin perseaukinen, että ei ole vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin. Silti, olisi ihan mahtia lähteä taas lauantaina ulos. Mikä helvetti mua oikeen vaivaa, joku bilekärpänen purrut? Noh, nyt on pakko jäädä himaan. Tänään on lääkäri, ja se reissu imee loputkin eurot. Ja koska ollaan oltu paikoitellen erillään Puolison kanssa, tekee ihan hiton hyvää viettää viikonloppu toistemme kainalossa. Ensiviikolla kun on porukoiden juhlat ja sitten pönötetään, väistellään kysymyksiä häistä ja lapsista tai työstä. Pitää ensitöikseen napata joku siideritölkki tassuun jotta kukaan ei luule mun olevan raskaana, vastata "no mites työelämä?" kysymyksiin "ihan hyvin" , avioliitto ja lapsiasioihin kuitata että ei ikinäikinäikinä! Mitenniin vihaan tollai tilaisuuksia?
Itse olin vappupäivän kotona netflixin kanssa, mutta Puoliso lähti uudestaan ryypylle. Olisin muuten mennyt matkaan, mutta lauantaina oli töitä. Lauantaina tosin käytiin työkaverin kanssa parilla Kivenheitossa, josta minä jatkoin keskustaan paria kaveria tapaamaan. Pariskunta E & J sekä lahtelainen bussikuskiystävä olivat tiikerihaissa. Tiikerihaista jatkettiin Ruby & fellasiin parille, josta sitten pariskunnan tuttujen kämpille, mutta vain pojat ja minä, Neiti J väsähti kesken :D. Pelailtiin Aliasta, katsottiin komiikkaa ja liigabiisejä Youtubesta, saunottiin ja laulettiin. Kotiin päädyin aamuyö viidestä, jaettiin poikien kanssa taksi.
Työkaverit hieman ihmettelee ja naureskelee, että miten helvetissä mä aina olen liikkeellä miesporukalla. Ja että mitä Puoliso tykkää jos olen kundien kanssa ulkona aamuyö viiteen. Neiti J on about ainoita naispuolisia ystäviä, jonka kanssa tulee usein käytyä ulkona, mutta hänenkään kanssaan ei koskaan keskenämme. Mä nyt vain olen sellainen tyyppi, että tulen juttuun miesten kanssa paremmin. Naiset pääsääntöisesti ovat kiinnostuneita ihan eri asioista mitä minä. Mimmit töissä jauhaa töllöohjelmista kuten Temptation Island suomi, salkkarit, jutan ohjelmat, The bachelor yms, mä intoilen House of cardsista, vikingeistä, game of thronesista, ncis:stä yms. Jauhan tietokonepeleistä ja kuuntelen raskasta musaa. Mimmit duunissa intoilee robinista, cheekistä ja jauhaa kynsistä ja ripsistä. Olen päässyt irti kehoni vihaamisesta, oon just tämmönen. En mikään hoikka fitnesskissa, mutta hyvä just näin. En laske kaloria tai itke joka suklaapalaa. Mimmit vinkuu läskeistä ja koittaa yhä löytää sitä loitsua siihen, ettei Ikinäikinäikinä tee mieli tai syö mitään väärää.
En ole mikään stereotyyppinen kampaaja. Mun luonteen suoruus... multa puuttuu täysin se naismainen "tippaleipäaivoisuus". En analysoi toisia "se sano tollee, mitäköhän se tarkotti?" vaan luotan, että jos se sano noin, se tarkotti just sitä. Mimmit lätkii tinderiä ja analysoi miesten viestien syvempää merkitystä. Ja niiltä puuttuu äijien suhteen ihan täysin pieni kriittisyys. Yksikin menee kundien imelän siirappisiin viesteihin ihan täpöllä, äijät kirjoittaa siirappia ja hunajaa yksi asia mielessään, ja muija on ihan kikseissä ja hehkuttaa kun ainakin x määrä jätkiä on niin lätkässä häneen. Sitten ihmetellään kun jonkin ajan kuluttua kundi katoaa, ei siirappia enää tulekaan. En ole vaivautunut kyseenalaistamaan hänelle tätä kundien truu loven astetta, että tottakai se jätkä katoaa jos ei heru, ja hyvin todennäköisesti voi kadota siltikin vaikka heruisikin. Ehkä se oppii.
Psst. Eikä sitten tulkita tätä "analysointiani" sillai, että kuvittelisin olevani jotenkin parempi. Ei, en ole. Eikä siten, että kuvittelen olevani joku special snoflake. Ei, en ole sitäkään. On monia mimmejä jotka ovat kaltaisiani, kiinnostuneita samoista asioista mitä minä. Valitettavasti heitä on elämässäni vain sangen vähän, lähinnä insinööriajoiltani. Ja mun kaveripiirissäni nyt niitä ahkerimpia bilettäjiä ovat nimenonaan äijät, ja niitä tulee nähtyä vähän siksikin eniten.
Biletys alkaa näkyä eurovarannoissani. Hauskaa on ollut. viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut about yhden viikonlopun vain himassa. Näkyy se kyllä kropassakin, turvotus on ihan kohtalainen kun joka viikonloppu bilettää. Tiedän, että oikea ratkaisu on rauhoittua ja jäädä vain kotiin. Tällä hetkellä ihan tosissani olen niin perseaukinen, että ei ole vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin. Silti, olisi ihan mahtia lähteä taas lauantaina ulos. Mikä helvetti mua oikeen vaivaa, joku bilekärpänen purrut? Noh, nyt on pakko jäädä himaan. Tänään on lääkäri, ja se reissu imee loputkin eurot. Ja koska ollaan oltu paikoitellen erillään Puolison kanssa, tekee ihan hiton hyvää viettää viikonloppu toistemme kainalossa. Ensiviikolla kun on porukoiden juhlat ja sitten pönötetään, väistellään kysymyksiä häistä ja lapsista tai työstä. Pitää ensitöikseen napata joku siideritölkki tassuun jotta kukaan ei luule mun olevan raskaana, vastata "no mites työelämä?" kysymyksiin "ihan hyvin" , avioliitto ja lapsiasioihin kuitata että ei ikinäikinäikinä! Mitenniin vihaan tollai tilaisuuksia?
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Tuonen Orjat
Pitkästä aikaa biletyksen täytteinen viikonloppu, joka oli kokonaisuudessaan mitä mainioin.
Perjantaina tosiaan uppouduin viinipullon sisältöön, meillä oli Puolison työkaveri J saunomassa. Pojat jatkoi vielä baariin, minä petiin kun väsy voitti.
Lauantaina tuli nukuttua mukavan pitkään ja leivottua Maken synttärinyyttärieväitä. Makelle mentiin viiden hujakoilla, oltiin peräti ekat vieraat paikalla. Paikalla oli paljon uusia tuttavuuksia, ja joitain vanhojakin. Mitä nyt mun ihmismuisti on nykyään ihan surkea, en tajua tavanneeni tyyppejä välttämättä kasvoistakaan. Puolustuksekseni voin sanoa, että ammattini huomioiden se "kasvosokeus" on ainoa, jonka avulla pysyn järjissäni. Palvelen abouttiarallaa 200 asiakasta kuukaudessa, jos kaikki pitäisi (tai edes yrittäisin) muistaa, niin sekoaisin varmasti. Muistan tyypit parhaiten ammateista tai muusta pienestä yksityiskohdasta, en kasvoja tai nimiä mitenkään ihmeemmin. Jos joku loukkaantuu, niin loukkaantukoot. Partyt oli mitä parhaimmat, katseltiin toisella silmällä Umk -finaalia, leikittiin stressitissillä ja pidettiin yleisesti hauskaa.
Itse synttärisankari jäi kotiin nukkumaan, mutta minä ja Puoliso läksittiin Schatten Reunion-partyihin kahden korvilla. Paikalla oli muutama kaveri jotka halusin kovin nähdä, ja yksi bilevieraskin. Tärkeimmät ystävät tulikin vielä bongattua sieltä, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Harmi että mitään kuvia en kerennyt ottaa oikeastaan mistään kohtaa iltaa, Puoliso nappasi sen ainoan otoksen minusta ja Ystävästä. Onneksi se yksi oli edes facebook-kelpoinen, jotain todisteita sentään että mulla on yhä elämää. Vaikka siinäkin ollaan ihan tuhannen päissään jo... :D
Sunnuntaina olo oli vähän särkyinen, mutta yllättävän ok. Nimittäin kotiintulosta muistan vain pätkiä, sitä että miten Puoliso sai mut riisuttua korsetista en muista sitten yhtään. Onneksi ainoa mikä häipyi oli just toi kotiintulo, muistan jopa taksimatkan.
Tänään aamuni alkoi neulatyynyilemällä labrassa, oli kilpparilabrojen vuoro. Ensiviikolle on sitten aika lekurille. Onneksi Koskiklinikan labrasäännöt ovat terveystaloa löyhemmmät "24 tuntiin ei saa nauttia alkoholia". Terveystalolla on kaksi vuorokautta :D
Huomenna illasta matkaan Porukoille vuorokaudeksi, kotiudun sieltä jo keskiviikkona. Siitä eteenpäin ei onneksi mitään suurempia pläänejä sitten olekaan. Haluan rentoutua!
Perjantaina tosiaan uppouduin viinipullon sisältöön, meillä oli Puolison työkaveri J saunomassa. Pojat jatkoi vielä baariin, minä petiin kun väsy voitti.
Lauantaina tuli nukuttua mukavan pitkään ja leivottua Maken synttärinyyttärieväitä. Makelle mentiin viiden hujakoilla, oltiin peräti ekat vieraat paikalla. Paikalla oli paljon uusia tuttavuuksia, ja joitain vanhojakin. Mitä nyt mun ihmismuisti on nykyään ihan surkea, en tajua tavanneeni tyyppejä välttämättä kasvoistakaan. Puolustuksekseni voin sanoa, että ammattini huomioiden se "kasvosokeus" on ainoa, jonka avulla pysyn järjissäni. Palvelen abouttiarallaa 200 asiakasta kuukaudessa, jos kaikki pitäisi (tai edes yrittäisin) muistaa, niin sekoaisin varmasti. Muistan tyypit parhaiten ammateista tai muusta pienestä yksityiskohdasta, en kasvoja tai nimiä mitenkään ihmeemmin. Jos joku loukkaantuu, niin loukkaantukoot. Partyt oli mitä parhaimmat, katseltiin toisella silmällä Umk -finaalia, leikittiin stressitissillä ja pidettiin yleisesti hauskaa.
Itse synttärisankari jäi kotiin nukkumaan, mutta minä ja Puoliso läksittiin Schatten Reunion-partyihin kahden korvilla. Paikalla oli muutama kaveri jotka halusin kovin nähdä, ja yksi bilevieraskin. Tärkeimmät ystävät tulikin vielä bongattua sieltä, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Harmi että mitään kuvia en kerennyt ottaa oikeastaan mistään kohtaa iltaa, Puoliso nappasi sen ainoan otoksen minusta ja Ystävästä. Onneksi se yksi oli edes facebook-kelpoinen, jotain todisteita sentään että mulla on yhä elämää. Vaikka siinäkin ollaan ihan tuhannen päissään jo... :D
Sunnuntaina olo oli vähän särkyinen, mutta yllättävän ok. Nimittäin kotiintulosta muistan vain pätkiä, sitä että miten Puoliso sai mut riisuttua korsetista en muista sitten yhtään. Onneksi ainoa mikä häipyi oli just toi kotiintulo, muistan jopa taksimatkan.
Tänään aamuni alkoi neulatyynyilemällä labrassa, oli kilpparilabrojen vuoro. Ensiviikolle on sitten aika lekurille. Onneksi Koskiklinikan labrasäännöt ovat terveystaloa löyhemmmät "24 tuntiin ei saa nauttia alkoholia". Terveystalolla on kaksi vuorokautta :D
Huomenna illasta matkaan Porukoille vuorokaudeksi, kotiudun sieltä jo keskiviikkona. Siitä eteenpäin ei onneksi mitään suurempia pläänejä sitten olekaan. Haluan rentoutua!
torstai 1. toukokuuta 2014
Endless Rain
Hohoho. En kehtaa lesoa Facessa, mutta täällä voin: Vappuaamu klo 9.45 ja olen krapulavapaa. Ei huonoa oloa, janotusta, väsymystä tai suolahimoja. Eihän mulla krapulaa ole ollutkaan tän vuoden puolella, mutta aina se pienikin juominen jotain jälkiä jättää. Joo oon kusipää kun haluan lesoa hyvällä olollani silloin, kun 90 % Suomen nuoriso- ja aikuisväestöstä potee kankkusta.
Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.
Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D
Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3
Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.
Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.
Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D
Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3
Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
If I had a heart
Mitäs uutta sitten tiistain? Öö, ei mitään. Paitsi että värjäsin takkuni. Pinkiksi. Tai siis sellai puuterisen vaaleanpunaiseksi, ei miksikään barbie-pinkiksi. Mulla on keijutukka. Yay! Taida enää kauaa kaveritkaan tunnistaa kadulla jos vastaan tulee...
Viikonloppu on mennyt mukavasti rentoutuessa ja tukkaa värjäillessä. Olen allerginen sille pirhanan värinpoistolle, joten näin isot muutokset pitää tehdä rauhassa ja kotona, sillä allergisoin. Saattaa olla viimeisiä blondauksia ever, ihan siksi että kauaa en selviä nokkosrokolla, jossain välissä se pahenee pakosta rikkinäiseen ihoon, joka on tuska! Joten eipä parane pelleillä tämän enempää. Halusin kai vaalentaa "viimeisen kerran", pysyä vaalean pastellisissa sävyissä ja värjätä vain tyveä. Värjätä voin, mutta värinpoistoja en. Takkujen kanssa nyt ei huvita värjäillä muutenkaan ihan jatkuvalla syötöllä. On nimittäin aika touhua. Väriä menee tolkuttomasti, levitys on hankalaa ja pesu & kuivaus vielä hankalampaa. Nää tiivistyi ihan hurjana, lyheni aika tavalla. Noo, rakastan tukkaani <3
Tästä tulee nyt jälleen kilometripostaus joka sisältää tajunnanvirtaa elämästäni ja muuta schaissea.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Rock n' roll
Tänään Tallinna!
Ensin tosin koululle tapaamaan mun personal trainerit ja tutustumaan mun uuteen liikunta- ja ruokavaliosuunnitelmaan. Liikkuminen mitä luultavammin lisääntyy ja sapsukamäärä myös. Jännää~
Mun pt-lauma oli pieni lauma lihaksikkaita kundeja, ja sellainen olo että tulen olemaan jokseenkin jumissa huomenna. Ne tyypit eivät sääli minuu sitten yhtään, ja hyvä niin! :D
Salilta painelenkin aika samantein bussiasemalle ja siitä sitten Helsinkiin. Laivalla ois buffet, joten 4 h matka menee varmasti sangen rattoisasti. Huomenna olisi ajatus lillua mukavasti kylpylän vesissä, kokeilla joitain hoitoja. Uusien biksujen osto marraskuussa oli muuten jotain mielenkiintoista. Hennesillä olisi ollut kivojen lilojen biksujen yläosa, mutta ei alaosaa. Seppälässä ja ginassa ei mitään biksujen kaltaistakaan. Onneksi keksin stadiumin, urheiluliikkeessä oli sitten kivat perusmustat biksut.
Koska multa jää pe ja la työpäivät väliin, oon tälläkin viikolla vedellyt pitkää päivää. Eilen tuli 10 h. Ensiviikolla sitten sama meininki, koska raha <3 Takaisin Tallinnastahan tullaan sunnuntaina. Oli ihan mukava idea lähteä nopealla laivalla tällä kertaa, ollaan jo illasta Tallinnassa. Laivalla ryyppääminen on nimittäin kallista.
Ensin tosin koululle tapaamaan mun personal trainerit ja tutustumaan mun uuteen liikunta- ja ruokavaliosuunnitelmaan. Liikkuminen mitä luultavammin lisääntyy ja sapsukamäärä myös. Jännää~
Mun pt-lauma oli pieni lauma lihaksikkaita kundeja, ja sellainen olo että tulen olemaan jokseenkin jumissa huomenna. Ne tyypit eivät sääli minuu sitten yhtään, ja hyvä niin! :D
Salilta painelenkin aika samantein bussiasemalle ja siitä sitten Helsinkiin. Laivalla ois buffet, joten 4 h matka menee varmasti sangen rattoisasti. Huomenna olisi ajatus lillua mukavasti kylpylän vesissä, kokeilla joitain hoitoja. Uusien biksujen osto marraskuussa oli muuten jotain mielenkiintoista. Hennesillä olisi ollut kivojen lilojen biksujen yläosa, mutta ei alaosaa. Seppälässä ja ginassa ei mitään biksujen kaltaistakaan. Onneksi keksin stadiumin, urheiluliikkeessä oli sitten kivat perusmustat biksut.
Koska multa jää pe ja la työpäivät väliin, oon tälläkin viikolla vedellyt pitkää päivää. Eilen tuli 10 h. Ensiviikolla sitten sama meininki, koska raha <3 Takaisin Tallinnastahan tullaan sunnuntaina. Oli ihan mukava idea lähteä nopealla laivalla tällä kertaa, ollaan jo illasta Tallinnassa. Laivalla ryyppääminen on nimittäin kallista.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Love will tear us apart
Olen onnistunut viikonlopun aikana laatimaan parikin blogitekstiä jotka kuitenkin poistin aika nopeaa. Eipä niissä mitään erityistä, siksi ehkä ne poistinkin. Tiivistettynä kuitenkin: minulle valkeni muutamaa artikkelia lukiessani että olen läheisriippuvainen. En siinä määrin että pyrkisin hallitsemaan toista, mutta siinä määrin että en osaa olla yksin. Olen aina parisuhteessa, ja silloinkin vaihdan helposti maisemaa jos en saa tarpeeksi huomiota. Enkö olekin mitä mainioin kumppani? No, ainakin opin jotain itsestäni.
Olin lauantaina ulkona parin kaverin kanssa. Puoliso jäi kotio potemaan hammassärkyä, mutta itse aloitin iltani Tuopissa. Paikka oli uudistettu ihan tyylikkäästi. Mitä nyt kuitenkin kaipasin vanhan Tuopin rustiikkista fiilistä. Jatkettiin siitä sataykköseen yksille, josta sitten käppäiltiin keskustaan syömään. Gastrobub tuulensuun sapuska ja palvelu ei vastannut mainettaan tai hintatasoaan. Pojat sai tylyä palvelua ja helvetin pienet annokset. Sieltä siirryttiin katsomaan Thrill the world keskustorille, josta sitten DD:n kautta Hällänviemäriin. DD oli aikamoinen kokemus. Paikasta oli niin lonkero kuin jallu loppu, ja paikalla selkeästi vain ne vakkarit jotka ovat siellä aina. Hällässä koin myös omalaatuisimman iskuyrityksen ever. Todella hyvännäköinen mies, kerrankin. Yleensä minua iskee baarissa ne ei-niin-viehättävät tyypit tai sitten isäni/vaarini ikäiset. Alkuunsa komistus puhui ihan mukavia, tuuminkin että mikäs tässä söpössä seurassa juoda vielä muutama, kunnes tyyppi alkoi kehuskelemaan että miten hyvä sadisti hän on. Kaikki hänen alistamansa naiset kuulemma nauttivat suunnattomasti, ja miten mun ehdottomasti tarvii kokeilla myös. Rright. En varmaan ikänä ole poistunut niin nopeasti bussille. Pelkkä ajatus kuulostaakin niin turvalliselta, antaa nyt ventovieraan tyypin alistaa, vieraassa kämpässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena.
Sunnuntaina olo oli ihan jees, mitä nyt vähän janotti. Lauantai oli kuitenkin loistoilta, minulla oli hauskaa. Innoissani katsoin Fitbit-rannekkeeni tilastoja, ryyppääminen kaupungissa kerryttää askelia ja kuluttaa kaloria. Fitbit on siis sellainen tekninen vempain, jota pidän ranteessani olevassa rannekkeessa. Se kerää tilastoa askelista, kuljetusta matkasta, aktiivisuudesta, kalorikulutuksestani, unestani yms. Voin asettaa askel/kalori/aktiivisuustavotteita, käyttää ohjelmaa kalorilaskemiseen yms. Eräs myyntisivusto kuvailikin kapinetta Personal trainer ranteessa - lauseella. Olen ihan addikti. Ravasin eilenkin ympäri kämppää saadakseni askeltavoitteet täyteen. Jepjep, en ole ihan normaali :D
Viikko vaikuttanee muuten ihan normaalilta, mitä nyt pitää järkkäillä viikonloppua. Ostaa kamaa pitkin viikkoa, ettei tarvi raahta 8 l limua + viinat sitten ruokien kanssa viimeisenä hetkenä. Siivota tarvii ja järkätä makkari. Puoliso on viimein edennyt projektin kanssa, yksi seinä valmis, kolme muuta ovat nyt vain maalausta vaille, hiomiset, tasoittelut ja teippaukset suoritettu. Ehkä saan viimein makkarin! Lisäksi pitää ostaa jostain vessanpöntön istuinrengas ja kiinnitellä parit kahvat. Kämppämme ovien kahvat lahoo käsiin.
Olin lauantaina ulkona parin kaverin kanssa. Puoliso jäi kotio potemaan hammassärkyä, mutta itse aloitin iltani Tuopissa. Paikka oli uudistettu ihan tyylikkäästi. Mitä nyt kuitenkin kaipasin vanhan Tuopin rustiikkista fiilistä. Jatkettiin siitä sataykköseen yksille, josta sitten käppäiltiin keskustaan syömään. Gastrobub tuulensuun sapuska ja palvelu ei vastannut mainettaan tai hintatasoaan. Pojat sai tylyä palvelua ja helvetin pienet annokset. Sieltä siirryttiin katsomaan Thrill the world keskustorille, josta sitten DD:n kautta Hällänviemäriin. DD oli aikamoinen kokemus. Paikasta oli niin lonkero kuin jallu loppu, ja paikalla selkeästi vain ne vakkarit jotka ovat siellä aina. Hällässä koin myös omalaatuisimman iskuyrityksen ever. Todella hyvännäköinen mies, kerrankin. Yleensä minua iskee baarissa ne ei-niin-viehättävät tyypit tai sitten isäni/vaarini ikäiset. Alkuunsa komistus puhui ihan mukavia, tuuminkin että mikäs tässä söpössä seurassa juoda vielä muutama, kunnes tyyppi alkoi kehuskelemaan että miten hyvä sadisti hän on. Kaikki hänen alistamansa naiset kuulemma nauttivat suunnattomasti, ja miten mun ehdottomasti tarvii kokeilla myös. Rright. En varmaan ikänä ole poistunut niin nopeasti bussille. Pelkkä ajatus kuulostaakin niin turvalliselta, antaa nyt ventovieraan tyypin alistaa, vieraassa kämpässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena.
Sunnuntaina olo oli ihan jees, mitä nyt vähän janotti. Lauantai oli kuitenkin loistoilta, minulla oli hauskaa. Innoissani katsoin Fitbit-rannekkeeni tilastoja, ryyppääminen kaupungissa kerryttää askelia ja kuluttaa kaloria. Fitbit on siis sellainen tekninen vempain, jota pidän ranteessani olevassa rannekkeessa. Se kerää tilastoa askelista, kuljetusta matkasta, aktiivisuudesta, kalorikulutuksestani, unestani yms. Voin asettaa askel/kalori/aktiivisuustavotteita, käyttää ohjelmaa kalorilaskemiseen yms. Eräs myyntisivusto kuvailikin kapinetta Personal trainer ranteessa - lauseella. Olen ihan addikti. Ravasin eilenkin ympäri kämppää saadakseni askeltavoitteet täyteen. Jepjep, en ole ihan normaali :D
Viikko vaikuttanee muuten ihan normaalilta, mitä nyt pitää järkkäillä viikonloppua. Ostaa kamaa pitkin viikkoa, ettei tarvi raahta 8 l limua + viinat sitten ruokien kanssa viimeisenä hetkenä. Siivota tarvii ja järkätä makkari. Puoliso on viimein edennyt projektin kanssa, yksi seinä valmis, kolme muuta ovat nyt vain maalausta vaille, hiomiset, tasoittelut ja teippaukset suoritettu. Ehkä saan viimein makkarin! Lisäksi pitää ostaa jostain vessanpöntön istuinrengas ja kiinnitellä parit kahvat. Kämppämme ovien kahvat lahoo käsiin.
perjantai 11. lokakuuta 2013
For all your heavy hearted
Kävin tosiaan keikalla. Paikalle mentiin tosiaan katsomaan Turmion kätiöitä, joten ei oikeastaan suunniteltu lämppärinä toimivan Black Light Disciplinen näkemistä. Tultiin kuitenkin sen verta ajoissa, että BLD oli lavalla, ja tykästyin. Jostain syystä viimeaikoina on tuo elektroninen metalli viehättänyt, ja soittolistani sai uutta sisältöä. Tyypit veti hyvän keikan ja kitaristi oli namu.
Turmarit veti niinikään hyvän shown. Sopivasti vanhaa matskua ja muutama uudempi biisi. Suosikkikappaleeni ei tullut, mutta hyvä setti silti. Välispiikit oli hupaisia, sai naurahdella vähän väliä. Pidän Klubista keikkapaikkana, sopivan iso ja puoli salia on eri korkeudella, joten saa etäältäkin hyvän näkyvyyden lavalle. Itse jostain syystä pidän enenmmän turmarien vanhemmasta tuotannosta, joten jäin muutamaa biisiä kaipaamaan. Saattaa toki johtua siitäkin että en ole ehtinyt tyyppien uuteen levyyn tutustumaan mitenkään ihmeemmin.
Nukkumassa olin n. 1.30, aamusta kuitenkin heräsin yllättävän kivuttomasti. Suorastaan virkeänä ja ennen herätyskellon sointia. En juonut, joten olokin on mitä mainioin. Iloitsen auringosta, painelen lenkille illasta jahka töistä ja kauppailuista selviän. Kaverit kyseli illalla Vastavirralle, saa katsoa mennäänkö. Ei päätetty vielä mitään.
Löysin goottikirpulta halloween-koristesetin suht edullisesti. Seittiä, tiiliseinää, kahleita, haamuja, valosettiä yms. Asia hieman kismitti että en ole joutanut/jaksanut lähteä halloweenkaupoille, joten hyvä setti suoraa omaan postiin toimitettuna on loistoa. Varsinkin kun sain edullisesti, noihin uppoaa muutoin euro jos toinenkin. Punanaamiosta pikaisesti laskettuna säästin n. 60 euroa. Yksi mietinnänaihe vähemmän :)
Turmarit veti niinikään hyvän shown. Sopivasti vanhaa matskua ja muutama uudempi biisi. Suosikkikappaleeni ei tullut, mutta hyvä setti silti. Välispiikit oli hupaisia, sai naurahdella vähän väliä. Pidän Klubista keikkapaikkana, sopivan iso ja puoli salia on eri korkeudella, joten saa etäältäkin hyvän näkyvyyden lavalle. Itse jostain syystä pidän enenmmän turmarien vanhemmasta tuotannosta, joten jäin muutamaa biisiä kaipaamaan. Saattaa toki johtua siitäkin että en ole ehtinyt tyyppien uuteen levyyn tutustumaan mitenkään ihmeemmin.
Nukkumassa olin n. 1.30, aamusta kuitenkin heräsin yllättävän kivuttomasti. Suorastaan virkeänä ja ennen herätyskellon sointia. En juonut, joten olokin on mitä mainioin. Iloitsen auringosta, painelen lenkille illasta jahka töistä ja kauppailuista selviän. Kaverit kyseli illalla Vastavirralle, saa katsoa mennäänkö. Ei päätetty vielä mitään.
Löysin goottikirpulta halloween-koristesetin suht edullisesti. Seittiä, tiiliseinää, kahleita, haamuja, valosettiä yms. Asia hieman kismitti että en ole joutanut/jaksanut lähteä halloweenkaupoille, joten hyvä setti suoraa omaan postiin toimitettuna on loistoa. Varsinkin kun sain edullisesti, noihin uppoaa muutoin euro jos toinenkin. Punanaamiosta pikaisesti laskettuna säästin n. 60 euroa. Yksi mietinnänaihe vähemmän :)
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Litha.
Juhannusviikonloppu lähenee loppuaan, huomenna koittaa jälleen arki. Oma juhannukseni on mennyt vallan mukavasti. Torstaina olin Galaxie centerillä pelaamassa pöytäcurlingia työkaverin kanssa. Olin hieman varautunut ensin, että mimmoinen peli mahtaa olla, mutta hauskaahan se oli! Sen verran kivaa, että houkuttelen Puolison sinne taatusti myös. Pelaamasta hyppäsin mittarikyytiin ja Puolison & hänen ystävän luo pyynikille. Seurauksena mukava viinanhuuruinen ilta.
Perjantaiaamu valkeni päänsärkyisenä ja krapulaisena, ja aiempi lupaus tulla Pispalan juhannukseen tuntui tuskaiselta. Toivuttiin kuitenkin ja selvittiin bussilla keskustaan ja siitä kävellen pispalaan. Keli oli mitä mahtavin, ja halusinkin kävellä sinne sillä kaipaan pyynikinharjun ja pispalan kauniita maisemia. Pispalassa oli tolkuttomasti porukkaa, ja tuli samalla tutustuttua läjään uusia ihmisiä sekä nähtyä vanhoja kavereita. Eräskin herra, jonka olen tuntenut lähes 8-10 vuotta, enkä nähnyt häntä varmaan johonkin 5 vuoteen, sattuikin olemaan tuolla. Mahtavaa nähdä vanhaa kaveria, jonka kanssa joskus oli suht läheinenkin ystävä. Paikalla oli myös eräs Lahtelainen kaveri, ja vaikka Herra vierailee Treellä aika usein, oli mahtia nähdä tyyppi taas. Pispalasta käveltiin pienellä porukalla ensin Vastavirralle, josta sitten kaupunkiin Teerikseen ja siitä kebabille. Kebaanilta liityttiin taksijonoon ja hervantaan. Nukkumassa siinä viiden korvilla. Torstaiset suojakännit auttoi, ja la aamusta oli ihan normaali, hyvä olo.
Lauantai meni kotosalla, katsottiin Leveragen neljättä kautta, syötiin hyvin ja lähinnä nautittiin olostamme. Illasta oli saunavuoro, ja väsy tuli aika aikaisin. Ei meistä olisi ollut enää kolmatta päivää alkoholia kiskomaan. Tänään pitäisi kerätä itsensä lomafiiliksistä arkeen jälleen, siivoilla vähän ja viettää mukava, rentouttava sunnuntai. Ja koittaa olla masentelematta faktaa, että hienoa juhannusviikonloppua seuraa väistämättä maanantai.
Ensiviikkoni onkin aika työntäytteinen, pitäisi olla koululla paljon, tehdä asiakkaita, käydä salilla se 4 kertaa aamuisin ja pyörittää tätä kotitalouden arkea... Yay. Tämä rento kotona oleilu kun on kovin mukavaa, niin en nyt riemusta hypi ajatellessani 5.20 aamuherätyksiä. Jos se siitä taas käynnistyy..
Perjantaiaamu valkeni päänsärkyisenä ja krapulaisena, ja aiempi lupaus tulla Pispalan juhannukseen tuntui tuskaiselta. Toivuttiin kuitenkin ja selvittiin bussilla keskustaan ja siitä kävellen pispalaan. Keli oli mitä mahtavin, ja halusinkin kävellä sinne sillä kaipaan pyynikinharjun ja pispalan kauniita maisemia. Pispalassa oli tolkuttomasti porukkaa, ja tuli samalla tutustuttua läjään uusia ihmisiä sekä nähtyä vanhoja kavereita. Eräskin herra, jonka olen tuntenut lähes 8-10 vuotta, enkä nähnyt häntä varmaan johonkin 5 vuoteen, sattuikin olemaan tuolla. Mahtavaa nähdä vanhaa kaveria, jonka kanssa joskus oli suht läheinenkin ystävä. Paikalla oli myös eräs Lahtelainen kaveri, ja vaikka Herra vierailee Treellä aika usein, oli mahtia nähdä tyyppi taas. Pispalasta käveltiin pienellä porukalla ensin Vastavirralle, josta sitten kaupunkiin Teerikseen ja siitä kebabille. Kebaanilta liityttiin taksijonoon ja hervantaan. Nukkumassa siinä viiden korvilla. Torstaiset suojakännit auttoi, ja la aamusta oli ihan normaali, hyvä olo.
Lauantai meni kotosalla, katsottiin Leveragen neljättä kautta, syötiin hyvin ja lähinnä nautittiin olostamme. Illasta oli saunavuoro, ja väsy tuli aika aikaisin. Ei meistä olisi ollut enää kolmatta päivää alkoholia kiskomaan. Tänään pitäisi kerätä itsensä lomafiiliksistä arkeen jälleen, siivoilla vähän ja viettää mukava, rentouttava sunnuntai. Ja koittaa olla masentelematta faktaa, että hienoa juhannusviikonloppua seuraa väistämättä maanantai.
Ensiviikkoni onkin aika työntäytteinen, pitäisi olla koululla paljon, tehdä asiakkaita, käydä salilla se 4 kertaa aamuisin ja pyörittää tätä kotitalouden arkea... Yay. Tämä rento kotona oleilu kun on kovin mukavaa, niin en nyt riemusta hypi ajatellessani 5.20 aamuherätyksiä. Jos se siitä taas käynnistyy..
torstai 13. kesäkuuta 2013
Standin' on the verge
Viikonlopun lähestyessä alan toipumaan viimeviikonlopun henkisestä taakasta perheeni suhteen. Toistaiseksi en kuitenkaan kestä ajatusta edes soittaa Raisioon. Saati uutta vierailua. Onneksi ei ole syytäkään sen enempää soitella kuin käydäkään hetkeen.
Juhannus olisi oven takana, aiotaan olla kotona. Ei viitse pohjoiseen lähteä viikonlopun takia, liian kallista ja liikaa aikaa menee matkaamiseen. Puolisolla ei ole vielä lomaa ja minullakin on heti maanantaina töitä koululla. Sitäpaitsi, Tampere on ihanan rauhallinen juhannuksena.
On vähän jännä fiilis. Tavallaan tekisi mieli juhlia hyvässä seurassa, viettää iloinen ilta kaverien kanssa humaltuen. Toisaalta haluaisin käpertyä kotiini ja harjoittaa eskapismia kirjan tai sarjan parissa. Tavallaan haluaisin sosialisoida, toisaalta en. Erikoinen fiilis kun tavallaan ahdistaa ja ei ahdista samaan aikaan. Kai tämä olotila enteilee sitä, että vaikka tilaisuus juhlia tulisikin viikonloppuna, tekisin kaikille (ennenkaikkea itselleni) palveluksen jos vaan jäisin kotiin. Tulisi luultavasti angsti-vitutus-surukänni. Miksi? Ota nyt minun mielialoistani selvää.. en itsekään ole fiiliksistäni kärryillä. Kunnon lenkki itseni parissa kuulokkeet korvilla voisi tehdä todella hyvää.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän on sellainen erakoitumisolo. Kaivautua omaan hobitinkolooni. Vaikka parisuhteessani on kaikki hyvin, huomaan toivovani Puolison viihteilyä tms vain siksi, että voisin saada vaikka oman leffaillan, illan kotona yksin. Kuitenkin ajatus siitä, että se lähtisi vaikka kotikonnuilleen pariksi viikkoa on liian pelottava. Yksi ilta riittää. Töissäkin huomannut tuon sosiaalisen ahdistuksen, en jaksaisi höpötellä asiakkaiden kanssa. Pidän työstäni, mutta jotenkin nyt on sellainen kausi, että en jaksaisi olla se sosiaalinen kampaaja, vaan vaikka se nuoruuden työ postinlajittelijana olisi kutsuvampi. Ja jos yksikin tuttu tai tuntematon lähiviikkoina kysyy yritykseni menestymisestä, häistä tai lapsista, Hervannan-viihtymisestä tms, vedän turpaan.
En kyllä nykyään tunne enää itsekään itseäni. Olen aina inhonnut kesän hikikelejä, ollut välivuodenaikatyyppi henkeen ja vereen. Nyt vituttaa kun ei ole lämmin. En tajua, miksei minua taannoiset hikikelit häirinneet ollenkaan! Yleensä vihaan jos tulee kuuma. Nyt kaipaan sitä ihanaa lämpöä, ja ajatus syksystä on vähän masentava. Ja joo, tiedän että on kesäkuu. Mutta säiden suhteen olen pessimisti, olen aika vakuuttunut, että se lämmin kesä meni jo, ja tämä ailahtelevan kylmänkalsea sadekeli on todellisuutta seuraavat 2 kk. Muutenkin, esim. vaatemakuni. Minussa taistelee kaksi puolta, gootti ja sporttaaja. Ennen olisin ennemmin kulkenut alasti kuin julkisesti verskoissa. Nykyään menen oikeastaan turhan useinkin töihin treenihousut jalassa. Itseä tulee tällättyä lähinnä tottumuksesta, viimeksi tänä aamuna harmittelin että en omista peruukkia. Miten olisikaan ollut kiva vetää valmis tukka päähän ja that's it. Kukaan ei tätä lukiessa taatusti usko minua kampaajaksi. :D Mutta minkäs teet, toisten hiukset on kiva asia, oma on perseestä.
Juhannus olisi oven takana, aiotaan olla kotona. Ei viitse pohjoiseen lähteä viikonlopun takia, liian kallista ja liikaa aikaa menee matkaamiseen. Puolisolla ei ole vielä lomaa ja minullakin on heti maanantaina töitä koululla. Sitäpaitsi, Tampere on ihanan rauhallinen juhannuksena.
On vähän jännä fiilis. Tavallaan tekisi mieli juhlia hyvässä seurassa, viettää iloinen ilta kaverien kanssa humaltuen. Toisaalta haluaisin käpertyä kotiini ja harjoittaa eskapismia kirjan tai sarjan parissa. Tavallaan haluaisin sosialisoida, toisaalta en. Erikoinen fiilis kun tavallaan ahdistaa ja ei ahdista samaan aikaan. Kai tämä olotila enteilee sitä, että vaikka tilaisuus juhlia tulisikin viikonloppuna, tekisin kaikille (ennenkaikkea itselleni) palveluksen jos vaan jäisin kotiin. Tulisi luultavasti angsti-vitutus-surukänni. Miksi? Ota nyt minun mielialoistani selvää.. en itsekään ole fiiliksistäni kärryillä. Kunnon lenkki itseni parissa kuulokkeet korvilla voisi tehdä todella hyvää.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän on sellainen erakoitumisolo. Kaivautua omaan hobitinkolooni. Vaikka parisuhteessani on kaikki hyvin, huomaan toivovani Puolison viihteilyä tms vain siksi, että voisin saada vaikka oman leffaillan, illan kotona yksin. Kuitenkin ajatus siitä, että se lähtisi vaikka kotikonnuilleen pariksi viikkoa on liian pelottava. Yksi ilta riittää. Töissäkin huomannut tuon sosiaalisen ahdistuksen, en jaksaisi höpötellä asiakkaiden kanssa. Pidän työstäni, mutta jotenkin nyt on sellainen kausi, että en jaksaisi olla se sosiaalinen kampaaja, vaan vaikka se nuoruuden työ postinlajittelijana olisi kutsuvampi. Ja jos yksikin tuttu tai tuntematon lähiviikkoina kysyy yritykseni menestymisestä, häistä tai lapsista, Hervannan-viihtymisestä tms, vedän turpaan.
En kyllä nykyään tunne enää itsekään itseäni. Olen aina inhonnut kesän hikikelejä, ollut välivuodenaikatyyppi henkeen ja vereen. Nyt vituttaa kun ei ole lämmin. En tajua, miksei minua taannoiset hikikelit häirinneet ollenkaan! Yleensä vihaan jos tulee kuuma. Nyt kaipaan sitä ihanaa lämpöä, ja ajatus syksystä on vähän masentava. Ja joo, tiedän että on kesäkuu. Mutta säiden suhteen olen pessimisti, olen aika vakuuttunut, että se lämmin kesä meni jo, ja tämä ailahtelevan kylmänkalsea sadekeli on todellisuutta seuraavat 2 kk. Muutenkin, esim. vaatemakuni. Minussa taistelee kaksi puolta, gootti ja sporttaaja. Ennen olisin ennemmin kulkenut alasti kuin julkisesti verskoissa. Nykyään menen oikeastaan turhan useinkin töihin treenihousut jalassa. Itseä tulee tällättyä lähinnä tottumuksesta, viimeksi tänä aamuna harmittelin että en omista peruukkia. Miten olisikaan ollut kiva vetää valmis tukka päähän ja that's it. Kukaan ei tätä lukiessa taatusti usko minua kampaajaksi. :D Mutta minkäs teet, toisten hiukset on kiva asia, oma on perseestä.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Call out my name
Mukavastihan se vappu meni. Istuttiin ensin iltaa Puolison työkaverin JJ:n luona, pojat saunoi ja me tytöt höpötettiin mukavia ja kateltiin youtubea tai telkkaria. JJ:n luota Iidesrannasta saatiin päähämme mennä keskustaan baariin. Kaikkialle oli ylläri ylläri kamalat jonot, mutta keskustan herkkukojun kautta annokset matkassa käveltiin sitten Semaforiin, jossa olikin maltillinen jono. Sema oli tuttu itsensä, paljon jengiä ja tällä kertaa kaiken ikäistä, ei ollut ihan niin Puuma-oloa mitä viimereissulla. Taksijono ei ollut maltillinen neljältä yöllä, mutta se eteni mukavan nopeaa ja ei tarvinnut edes odottaa mitenkään kauaa. Myöhäisestä kotiutumisesta johtuen ei sitten kyetty katselemaan Teekkareita tai Vapputoria, mutta eihän se teekkarien uitatus ole katselijalle se suuri jännitysnäytelmä.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Fear is the weakness
Nyt on saatava vähän rantata. Entisestä duunistani nimittäin. Minähän teen koululla yhä luentoja yksityisenä yrittäjänä. Menin juuri ottamaan helmikuulle kasan tunteja lisää, koska tarviin rahaa, ja tammikuu on ollut töissä aika hiljainen. Tänään oli oppilaiden valmistujaiset, jonne minäkin päätin mennä.
Noh, (ex) pomonihan ei ottanut tietoa lähdöstäni viime keväänä mitenkään hyvin. Päinvastoin, hän raivostui aika pahasti ensialkuun. Sitemmin kuitenkin tyyntyi ja pyysi anteeksikin ja yritysdiili saatiin sovittua ihan kivasti. Kuitenkin, rivien välistä on koko tämän ajan ollut tulkittavissa hänen osaltaan hienoista toivetta epäonnistumisestani. Sellaista hiljaista varmuutta siitä, että vielä minä palaan itkemään hyväpalkkaisen työni perään. Olen tähän asti kuitannut asian hienoisena katkeruutena, kun olin kuitenkin about pääope heti hänen jälkeensä, ja sen verran tärkeä työpanos, että yritys ei vieläkään kulje ihan täydellä teholla, koska lähdin.
Tänään hän kyseli tuttuun tapaansa yritykseni asioista, miten on mennyt jne. Kyseli tulotasostani yms ja kertoi omaa näkemystään siitä, että miten paljon minun tulisi tienata tässä välissä tai missä vaiheessa on hyvä todeta ettei homma kannata. Joo, joku voisi ottaa asian hyvänä infona kokeneelta yrittäjältä, ellei hän olisi aiemmin tuolla vielä töissä ollessani jo kertonut, että mikä on todellista vasta-alkaneen kampaajan realistista tulotasoa ja kannattavan toiminnan indikaattoreista. Olen erittäin tietoinen siitä, että se, mitä hän aikaisemmin aiheesta puhui noin vuosi takaperin on ihan eri asiaa, mitä hän on minulle tänään ja yrittäjyyteni aikana puhunut! Suomeksi sanottuna, hän hienoisella huijaamisella hän sai minut tuntemaan yritykseni olevan kannattamaton, epäonnistunut ja valmis lopettamaan.
Tiedän, että hän toivoo minun palaavan häntä koipien välissä tuonne, miksi muuten paikkani on yhä täyttämättä eikä tilalleni palkattuna ketään uutta? Ikävä kyllä entinen pomoni sai sanottavansa perille, ja oloni oli järkyttävän kurja. Lähdin juhlista suht aikaisin ja mieli maassa. Kävellessäni kotiin, olin jo lähes varma että on syytä pistää pillit pussiin, ettei tästä mitään tule. Siitä huolimatta, että tiesin masennukseni johtuvan täysin entisen pomoni typeristä sanomisista, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Kotiin päästyäni juttelin hetken kunnolla Puolison kanssa ja sain mieleni takaisin. Sain pääni jälleen kuntoon ja raiteille. Olen Puolisolle jättisuuren kiitoksen velkaa tuestaan, viimeiset 12 kk on ollut ehkä elämäni haastavimmat, ja kaikista ihmisistä juuri Puoliso on seissyt rinnallani aivan koko ajan. Emme ehkä ole kihloissa, mutta hän on osoittanut olevansa vierelläni niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.
Otin tosiaan koululle kasan päiviä helmikuuksi, mutta tänään oli viimeinen kerta kun päästän hänet pääni sisään noin pahasti. Wiccana uskon täysin, että omilla ajatuksillaan voi vaikuttaa omaan tulevaansa, ja pessimismi oman yrittäjyytensä suhteen voi olla kriittisen tuhoisaa. Be careful what you wish for, you just might get it - sanonta toimii myös pessimistisiin/optimistisiin ajatuksiin, ei vain suoriin toiveisiin. Olisi pitänyt tajuta suojata itsensä moista hyökkäystä vastaan.
Eikä nyt pidä ajatella, etten olisi tietoinen että onnistumisella on vastakohtansa, joka on myös mahdollinen. Mutta vaikka yritykseni epäonnistuisi, paluu koululle ei ole plan B.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Feel so numb
Toisinaan sitä huomaa yksinkertaisissakin asioissa, että ketkä ovat luonasi ja tukenasi niin hyvässä kuin pahassa. Tiedän nyt, ketkä ovat vierelläni olin millainen tahansa, ketkä haluavat olla luonasi oli mikä oli.
Kiitoseimuutatänään.
Kiitoseimuutatänään.
perjantai 4. toukokuuta 2012
Way too Wicked
 |
| Game of Thrones! |
Perjantaista hilpeyttä arkeeni sain kaupassa tänään.Takanani jonottavan miehen ilme oli kerrassaan mahtava minun lapatessa ostoksiani hihnalle: Salaattia, tomaattia, kurkkua, ruisleipää jne, kun tyypillä itsellään oli Grandiosa ja kuuspäkki olutta :D Olen siitä onnekas Vaimo, että Puolisoni pitää kasvisruuista. Jopa kasvissosekeitoista. Hänellä ei myöskään ole mitään salaatteja vastaan, ja satunnaisesti hän jopa toivoo kasvispihvejä, tofupihvejä tms. ruokaa, josta miehet yleensä ei välitä. Tosin, jos mielii kanssani olla, on vähän pakkokin. Syön n. 80 % kasviksia, ja lihaa todella satunnaisesti. Ja minähän en kaksia ruokia kokkaa, jos toisen tekee mieli makkaraa niin siinähän kokkaa.
 |
| Soppa googletettu. |
Ajattelin nimittäin tosissaan viettää rauhaisan viikonlopun. Jep, tupareista oli viimeviikonloppuna puhe, muttä jätän kuitenkin väliin ihan siitäkin syystä, että kutsu oli tosiaan epäsuora. En tunge olemustani minnekään minne en ole suoraa kutsua saanut. Vanhanaikainen? Kyllä, mutta on osoittautunut vuosien saatossa mainioksi säännöksi. Eipähän tule pistettyä nenäänsä minnekään sellaiseen paikkaan, jonne oikeasti ei ole tervetullut.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
The Old Ways
En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta viimeaikoina on ollut jos jonkinsortin menoa ja pyöritystä. Perjantaina juhlittiin työporukalla vappua, ja osittain haikeissakin tunnelmissa sen vuoksi, että kyseessä oli viimeiset firman juhlat joihin osallistun. Aloiteltiin työpaikalla skumpalla, jatkettiin Telakalla lonkeroilla ja Sohossa Puolison, Mortuksen ja Ystävien kanssa syöden ja juoden. Jatkettiin vielä Hällään ja Bricksiin.
Lauantai-aamu valkenikin lievän krapulaisena, sain kuitenkin siivoiltua ja puoli päivää meni nukkuessa. Illasta kuitenkin päädyttiin ystävien Zzy & co kanssa Tuoppiin. Tavattiin muutama uusi tuttavuus, josta voi poikia vielä ystävyyksiäkin, numeroita tuli vaihdettua sen verran tiuhaan. Vielä kun tulisi käytettyä niitä. Epäsuora kutsu tupareihin ensiviikolla saattanee vahvistaa uusia ystävyyksiä ja tuoda mukavaa vaihtelua ensiviikkoon. Olen suht ujo tyyppi (uskokaa tai älkää), mutta sopivan avoimen ihmisen kanssa ystävystyn helposti, ja innostun uusista tyypeistä todella nopeasti. Puolison vetovoima on omaa luokkaansa, kaikki pitää Puolisosta! Niitä ihmisiä, joista kaikki pitää. Ystävällinen ja iloinen. Minä olen paikoitellen rajoittunut ja kärkevä, ja tulen toimeen vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa, mutta Puoliso osaa käsitellä tyyppiä jos toista. Sillä on kai se oma tietty Charminsa, se "jokin". Sainkin aikanaan "tapella" hänestä erään toisen tytön kanssa, vaikkakin tajusin "tappelun" vasta siinäkohtaa kun olin jo voittanut.
Huomenna valmistaudun maanantain yläastekeikkaan ja suuntaan luultavammin Annalaan Zzy:n ja rouvan luo grillailemaan. Toivon törmääväni tämän päivän Tuoppi-ihmisiin, mutta ensi lauantaina sittten viimeistään. Vappu on jännä juhla. Lahdessa asuessani tuli sitä juhlittua pitkän kaavan kautta, mutta nykyään... ei mitään. Emme tee unseimmiten vappuisin yhtään mitään! Itsellenihän se merkitsee myös Beltanea, mutta muilta osin olisi uusi perinne ihan siinäkin, että päästäisiin kotoamme jonnekin!
Lauantai-aamu valkenikin lievän krapulaisena, sain kuitenkin siivoiltua ja puoli päivää meni nukkuessa. Illasta kuitenkin päädyttiin ystävien Zzy & co kanssa Tuoppiin. Tavattiin muutama uusi tuttavuus, josta voi poikia vielä ystävyyksiäkin, numeroita tuli vaihdettua sen verran tiuhaan. Vielä kun tulisi käytettyä niitä. Epäsuora kutsu tupareihin ensiviikolla saattanee vahvistaa uusia ystävyyksiä ja tuoda mukavaa vaihtelua ensiviikkoon. Olen suht ujo tyyppi (uskokaa tai älkää), mutta sopivan avoimen ihmisen kanssa ystävystyn helposti, ja innostun uusista tyypeistä todella nopeasti. Puolison vetovoima on omaa luokkaansa, kaikki pitää Puolisosta! Niitä ihmisiä, joista kaikki pitää. Ystävällinen ja iloinen. Minä olen paikoitellen rajoittunut ja kärkevä, ja tulen toimeen vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa, mutta Puoliso osaa käsitellä tyyppiä jos toista. Sillä on kai se oma tietty Charminsa, se "jokin". Sainkin aikanaan "tapella" hänestä erään toisen tytön kanssa, vaikkakin tajusin "tappelun" vasta siinäkohtaa kun olin jo voittanut.
Huomenna valmistaudun maanantain yläastekeikkaan ja suuntaan luultavammin Annalaan Zzy:n ja rouvan luo grillailemaan. Toivon törmääväni tämän päivän Tuoppi-ihmisiin, mutta ensi lauantaina sittten viimeistään. Vappu on jännä juhla. Lahdessa asuessani tuli sitä juhlittua pitkän kaavan kautta, mutta nykyään... ei mitään. Emme tee unseimmiten vappuisin yhtään mitään! Itsellenihän se merkitsee myös Beltanea, mutta muilta osin olisi uusi perinne ihan siinäkin, että päästäisiin kotoamme jonnekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)