It's Allright

Se tunne.

Tätä oloa ei voi nyt sanoin edes kuvata.

Tein juuri viimeisen kirjanpidon, lopetusinventaarion, ja viimeiset sähköpostit koululle.

Eli toisin sanoen, ei voisi olla yritysasiat enempää ohi minun osaltani. Kirjanpitäjä laatii yritystoiminnan keskeytyslaput. Posti on ainoa paikka jossa vielä käyn asiaan liittyen, mutta se on niin ohi!

Olen totutellut uuteen arkeeni tämän alkuviikon. Olen tehnyt tähän asti kesällä vajaata päivää firmalla, sillä minulla mitään lomaa ole, joten paikkailin tiukkaa työtahtia vajailla päivillä. Nyt tosin on tottumista taas tähän 8 h päivässä -työtahtiin. Ja siihen, että tänään on vapaapäivä ja on keskiviikko.

Arjessa on järjestämistä, kaupassakäynnit yms. Meillä on kaksi vuotta ollut tietty systeemi miten asiat hoidetaan, joten nyt on taas tottumista uuteen. Mutta nautin. Tietyt työajat - kohtuulliset sellaiset, tietty palkka. Kyllä voi ihminen nauttia laskujen maksamisesta! Ja shoppailu on jotain, josta en erityisesti enää nauti. Kuluttaa rakasta tilin saldoani! Välistä hämmennyn itsekin että miten paljon yritystoiminta on minua muuttanut raha-asioissa. Shoppailu ei enää todellakaan ole se "elämän suola" tai asia, joka tekee työssäkäynnistä sen arvoista. Työpaikalla on selkeästi vaikutusta asiaan. Viihdyt työssäsi - palkka ei enää ole se ainoa palkinto. Mutta on mahtavaa, että saan pikkuhiljaa talouteni kuntoon. Tätä tunnetta ei voi ymmärtää, ellei ole käynyt taloudellisesti pohjalla. Ja minun pohjani ei sentään ole niin syvällä, mitä olisi voinut olla.

Niin ja minä sentään selvisin vanhempieni ja Puolison avustuksella ilman kummempia velkoja. Ei verovelkaa tai menetettyjä luottotietoja. Olen toki Puolisolle pystyssä nelinumeroisen summan, mutta siitä ei voi seurata luottotietojen menetystä tai mitään sellaista. Ja nyt kun olen töissä, minulla on tarkka taloussuunnitelma. Ensiksi hävitän kuvioista luottokortin. Luottokortit ovat saatanasta, joten se lähtee korkean korkonsa kanssa ensin. Opintolainat lyhenee hitaasti mutta varmasti, ja koko ajan. Siirrän myös yhteiselle säästötilillemme Puolisoa varten rahaa joka kuukausi, lyhennän velkaani hänelle. Mitä hän haluaa sillä tehdä, on sitten sen asia. Puhui kyllä, että saattaa sijoittaa sinne kertyvää summaa tai antaa sen olla siellä jotta voidaan tehdä yhdessä jotain kivaa. Matkalle tai jotain.

Mutta mitään en kadu. Kaksi vuotta oli kunnon oppivuodet, en ole ensinkään sama ihminen mitä silloin aiemmin. Ja olen ennemmin puolisolle velkaa useamman tonnin yritystoiminnan takia, kuin että olisin esim. shoppaillut itseni velkaiseksi. Koko velka Puolisolle on tasan tarkkaan yritystoiminnasta kerääntynyttä tappiota. Tiedän ystäväpariskunnan, jonka toinen osapuoli on kerännyt miehelleen n. 30 000 euron velan shoppailemalla. Minun summani ei ole mitään tuohon verrattavaakaan, ja yhtään euroa siitä velasta ei ole kertynyt shoppailun tai muun vastaavan takia.

Oli myöskin jännä olla eilen töissä 8-16. Päästä nyt neljältä töistä! Ja samaa seuraa loppuviikon, yay! Puolessavälissä kuuta on pitkä viikonloppu, kun on lauantai ja maanantai vapaana. Sehän on melkeen kuin loma!

Freedom.

Se on ohi.

Tila on siivottu, ei enää oppilaita tai opetusta. Ei tuhansia tarkistuksia tai ahdistavaa työympäristöä. Tj0!

Olen tästä eteenpäin täyspäiväisesti Hiusmestassa ihan rivikampaajana, palkoillisena. Ja rakastan joka hetkeä. Olen hämmentynyt, kun ei tulekaan mitään negatiivista pomolta tai vuorovastaavilta. Jotenkin alitajuisesti odotan koko ajan, että koska mulle pidetään puhuttelu tms, kun koulullahan en osannut tehdä juuri mitään oikein. Tai siis siltä tuntui.

Enää avaimien luovutus ja toive siitä, ettei ex-pomo päätä olla vittumainen ja nillitellä pienistä.

Huomenna lähden nollaamaan porukoille. Tajuamaan sen, etten ole enää koululle velvollinen yhtään mistään. Että se on ohi, ja työarkeni on nykyään ihan toisenlainen.

Olen vapaa.

Whistle and Grin

Viikonloppu meni varsin kivasti. Perjantai meni lokoisasti kotona sillä lauantai oli työpäivä, mutta lauantaina vähän viihteiltiin. Töiden jälkeen Puolison Veli & vaimoke tuli kahville paluumatkallaan, paikalla oli myös eräs ystävämme aloittelemassa.

Saatiin kutsu Mr E:n rantabileisiin Rauhanniemeen, jonne suunnattiin kolmikkona. Paikalla oli paljon tyyppejä, osa uusia ja muutama vanhakin tuttu. Istuttiin rannalla lämpimässä kesäyössä, nautittiin virvokkeita ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Kävin jopa uimassa! Minä! En nimittäin ole käynyt uimassa kahteen viime kesään lainkaan. No nyt oli lämmin vesi, joten sinne vain.

Joskus yhden paikkeilla suunnattiin samana kolmikkona keskustaan, käytiin snäkärillä syömässä ja piipahdettiin Puolison kanssa Henrysissä. Tosin vain poikettiin, otettiin aika nopeasti taksi kotiin. Puoliso sai grilliltä jotain omituisia makkaraperunoita, sillä kotiin päästyä suht selvä rakkaani meni laatalle yrjöömään makkaraperunant veke. Ei enää ikinä teatterin kulmalla olevaan grilliin!

Tänään tarkatselin loput yritystaloudet, pitäisi käydä myös vähän ostoksilla hakemassa siivousvälineitä. Kahden korvilla sitten siivoamaan liiketilaa, myymään eräälle oppilaalle varaamansa tuotteet ja sitten kotiin.
Huomenna ja keskiviikkona mulla on oppilaita siivousapuna, keskiviikkona myös vanhan ryhmän päättäjäiset. Sitten vain jännätään että mimmosen laskun ex-pomo mulle läiskäsee liiketilan siivouksesta/kunnosta/whatever, että pääsisi viimein eroon koko vitun firmasta. To alkaen onkin sitten kunnolla töitä. Viimein. Olen pian vapaa!

Alan pikkuhiljaa tajuta, että ei enää yhtäkään opetuspäivää. Ei enää koulun asiakkaita, tai kirjallisten töiden tarkistelua. Ei maksettavia Yel-maksuja, tukkulaskuja tai jättimäisiä alveja. Voin vain mennä töihin, tehdä työni, tulla kotiin. Vapaa.

Liberation

Viimeiset opetustunnit takana, tänään viimeinen asiakaspalvelupäivä. On helpottavaa, että tästä eteenpäin mulla on vain yksi työ! Ja sellainen, jossa ei tarvi keskittyä muuhun, kuin omaan työhön. Oli vapauttavaa kirjata kalenteriin tulevia työvuoroja, kun pelkkä kellonaikojen kirjaaminen riitti. Ei oppilasmääriä, ajanvarauksen päivitystä, tuntisuunnitelmia, kotihommia tai mitään!

Tänään on se päivä, jota olen odottanut viimeiset kuusi kuukautta. Tänään!

Huomenna ja la olisi töitä työpaikassani, alkuviikosta ma-ke siivoilen liikkeen, ja to-pe olisi taas työvuoro. Ensiviikon viikonloppu on vapaa, joten suuntaan Raisioon ja perhettä moikkaamaan. Viikonloppu on minun minilomani, suuntaan Raisioon lähinnä nollaamaan aivojani ja rentoutumaan. Päästämään irti kaikesta yrittäjyyteen ja kouluun liittyvistä asioista.

Varasin tiistaille kampaaja-ajan. Olen huono oman tukkani kanssa, joten saa joku muu leikata. Miten? En tiedä, mutta vihaan tätä moppia joka on siedettävä vain ponnarilla. Oma tukka pitkänä on lähinnä raivostuttava. Takut oli kivat pitkinä, mutta oma pehko... no way!

A New Dawn

Viikonloppu meni varsin kivasti. Tein lauantaina ahkerasti töitä, ja sen huomasi. Kassanauhasta näkyy nimittäin, että montako asiakasta kukakin teki ja paljonko tuli rahaa per tyyppi. Muiden tehtyä jotain 5-6 asiakasta ja rahaa noin 150 euroa, minä palvelin 11 asiakasta ja euroja 300. Ja kaksi asiakasta oli vielä värejä. Ei se mikään kisa ole, mutta olen ylpeä itsestäni ja että olen sangen tehokas työntekijä. Yksi mimmeistä tuntui olevan tauolla koko ajan, toinen taas ihan tolkuttoman hidas, jos olisi koululla oppilaana, motkottaisin ajasta ihan varmana. Ei ammattilaisella voi mennä ihan tavalliseen leikkuuseen tuntia!

Duunin jälkeen kotosalla Puolison Veli & vaimoke olivat jo perillä. Korkattiin siiderit ja nautittiin lämmöstä. Saunottiin ja fiilisteltiin parvekkeella kesää. Illasta suunnattiin kaupungille, käytiin ensin Kulma Kuppilassa yksillä, josta sitten Sohoon burgerille. Istuttiin tovi Koskipuistossa, törmättiin lahtelaiseen ystävään ja lopulta hypättiin taksiin ja ajeltiin kotiin. Ilta oli kovin mukava, mitä nyt seuraavana aamuna oli punaviinihedari.

Sunnuntaina vieraat jatkoivat matkaa kohti Espoota ja me jäätiin viettämään ihan normi sunnuntaita. Tänään on sitten viimeiset yritystaloustunnit ever. Torstain jälkeen en enää opeta ensinkään! Torstaina on myös viimeiset asiakkaat. Perjantai on vapaa, minulla on kampaaja-aika ja aloitan muuttojuttuja. Lähetän maksupäätteen takaisin Soneralle, listaan loput tuotteet myytäväksi ja kannan paperit, läppärin yms. mukavan. Lauantaina olisi sitten töitä uudessa työpaikassani. Neljä työpäivää. Neljä. Sitten se on ohi.

TJ5

Viisi työpäivää. Viisi. Tämän päivän jälkeen neljä. Plus siivouspäivät, mutta ne ovat käytännössä vapaapäiviä. Viisi! Samaan aikaan tuntuu niin lyhyeltä ajalta, että erittäin pitkältä. Olen odottanut ensiviikon torstaita kello kolmea tammikuusta asti. Mulla on jos jonkinnäköistä päivälaskuria, countdownia yms muistuttamassa. Olen odottanut niin kauan, ja nyt se on kovin lähellä. Se on niin lähellä, mutta niin kaukana. Samaan aikaan tuntuu, että ensi torstaihin on ikuisuus aikaa. Ensi lauantaina riipaisen pienet kännit! Ja pe 1.8 juhlin kunnolla, kun koko vuokrasopimus on ohi, ja koulusta päästy eroon lopullisesti.

Huomenna olisi uudessa paikassa töitä, ja sen jälkeen kiiruhdan kotiin tervehtimään Puolison Veljeä ja tämän Vaimoketta. Ihanaa nähdä heitä, lähes perhettä minullekin. Huominen tulee kulumaan taatusti alkoholin kanssa, mutta Viikinsaaren reissuakin suunniteltiin. Tulee olemaan hauskaa!

Ensi maanantaina on viimeinen opetuspäivä. Ajattelin viedä oppilaille suklaata tai jotain. Ensi perjantaina on vapaapäivä ja varasin kampaajan. Ei tätä moppia kestä! Perjantaista alkaakin siivousrupeama, pitää saada liiketila kuntoon. Postittaa Soneralle maksupääte, kerätä paperit ja tietokone ja raahata ne kotiin. Myydä värit ja tuotteet eteenpäin ja hinkata liikkeestä niin lattiat, kaapistot kuin kaikki tasot ja tuolitkin. Mutta mulla on usea päivä aikaa. Onneksi olen saanut tuotteita myytyä jo tosi hyvin. Kun kaikki on kondiksessa, on aika laittaa y6-lomake eteenpäin ja jäädyttää firma. Verokortin jo tilailinkin, pitäisi kai saapua tänään tai ensiviikon alussa. Joskohan tänään kirjotettaisiin sopimus.

Olen ollut kaksi päivää uudessa työssä, ja itse nautin joka hetkestä. Sen kummempaa palautetta en vielä kuitenkaan ole työstäni saanut, mitä nyt ilahtunutta kommenttia kampaaja- ja kassankäyttötaidoistani. Mutta haluaisin kovin kuulla, että mitä mieltä he ovat minusta toistaiseksi. Saisikohan uudesta pomosta tänään irti? Sopimuksen kenties? Soppari piti tehdä jo tiistaina, mutta Pomo ei ehtinytkään sitä laatia, joten asia jäi. En voi todenteolla huokaista, ennen kuin on sopimus.

Töitä!

Ensimmäinen parituntinen työpäivä takana. Minähän siis lupailin auttaa kiireessä jo nyt oman liiketyöni ohella, ja työiltoja kerääntyi tuleville viikoille jokunen per viikko. Eilen olin ensimmäistä iltaa, ja pidin joka hetkestä! Kampaamohan on tyyliltään "non stop", eli leikkaukset otetaan ajanvarauksetta, jonotusperiaatteella. Tyyppejä riitti, ja oma vuoro meni nopeaa. Vuorovastaava oli ilahtunut taidoistani, että yleensäkin osaan työni. Ilmeisesti on ollut jos jonkinlaista kokeilijaa aiemmin. Muutama työkaveri tuli tavattua ja vaikuttivat ihan mukavilta. Ensimmäisen vuoron perusteella tulen viihtymään tuolla.

Tänään olisi niinikään töitä uudessa paikassa, samoin perjantaina ja lauantaina. Kerrankin paikka, jonne menee mielellään. Entinen  pomo vähän irvisti kuullessaan että menen tuonne. Rivien välistä antoi jotenkin ymmärtää, että paikassa olisi jotain vikaa talousasioissa. Mutta vähän sellainen kutina, että kunhan koittaa vaikuttaa mielialaani omaksi edukseen. Vuorovastaava on viihtynyt paikassa 3 vuotta, ja kehui työpaikkaansa. Ei kukaan ole työssä 3 vuotta jos paikassa olisi jotain kovin pielessä, ainakaan raha-asioissa. Vähän odotinkin, että minne tahansa menenkin töihin, entinen pomo keksii jotain negatiivista. Ja hänellä nyt ei ole paljoa varaa arvostella muiden paikkojen työolosuhteita. Joo, koululla oli hyvät edut ja hyvä liksa, mutta sisäinen viestintä on olematonta, kritiikin ja palautteen antaminen menee yleensä raivoamiseksi ja ajatustenlukutaito olisi kaikkista hyödyllisin. Mikään rahamäärä ei ole sen arvoista, että siellä kannattaisi olla töissä.

Tuskin maltan odottaa että ensviikko on ohi. Tämä kuluva viikko on nimittäin toisiksi viimeinen työviikko, ensviikko on viimeinen. Kuunvaihdeviikko on ihan puhtaasti siivoamista. Lupailin mennä oppilaiden valmistujaisiin ke 30.7. Menen tasan oppilaiden vuoksi, ja kaavailen samaan hetkeen avaimien palautusta. Sillä viikolla olisi töitäkin vasta torstaina. En usko että pääsen tilanluovutuksessakaan helpolla. Entinen pomo on sen verran natsi, että varmana keksii jotain mistä mun pitää maksaa sille. Ja kannattaako mun lähteä taistelemaan? Ei. Tulee halvemmaksi maksaa. Ei auta kuin hinkata paikat parhaan mukaan ja odottaa pahinta. Lähinnä pari väritaharaa mietityttää, saattaa pistää mut maksamaan kaappien ovien vaihdon tms. Mutta kampaamo, eikö pari väritahraa ole jo vähän normi noin niinkuin värikaapissa?

A New Dawn

Hihi. Työhaastattelu tuotti tulosta, minulla on työpaikka! Menen Kalevan Hiusmestaan töihin jo tänään. Tyypit tarvii kiireesti sinne jonkun, ja lupailin tehdä siellä iltaa ja lauantaita. Tällä viikolla teen 3 arki-iltaa + lauantain, ensiviikolla 2 arkea ja lauantain, ja kuun vaihdeviikolla olen torstaista eteenpäin töissä ihan täyspäiväisesti. Alkuun on koeaika, 4 kk. Mutta mulla on vakituinen työpaikka!

Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!

Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.

Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".

Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!

Liberation

Viikonloppu sunnuntaissa ja mun työviikot vähenee yhä. Meinasi parku päästä aamulla kun tajuttiin, että vanha uskollinen kahvinkeitin hajosi. Se on vuotanut säiliöstä jostain vettä jo jonkin aikaa, mutta tänään se valutti jo suurimman osan vesistä pöydälle. Keitin on peräisin Puolison kämppikseltä, ystäväni Caratran mieheltä, yli 10 vuoden takaa. Ehkä sen vekottimen oli aikakin jo hajota. Suunnattiin sitten firmani kautta Verkkokauppaan, ja ostettiin Moccamaster. Itse hommasin tehosekoittimen smoothieita varten samalla. Maanantaiaamut on pelastettu!

Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.

Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D

Million Dollar Business

Minulla on jälleen maanantaina työhaastattelu. Tampereelle, yhteen kampaamoon Kalevassa. Tyypit tarvii heti apua, ja tarjouduin tekemään oman liiketyöni ohella esim. iltoja ja lauantaivuoroja. Jos kaikki menee hyvin, olen maanantaista alkaen hyvin kiireinen. Ja haluaisin tehdä töitä nykyhommani ohella nämä pari viikkoa, sillä tarvitsen rahaa ja kipeästi. Ensikuussa on pakko maksaa myös opintolainanlyhennykset. Maksaa vuokra, puhelinlasku ja bussikortti. Firmastakin koituu vielä jotain kuluja. Jollain ne on maksettava, ja muutamakin vuoro auttaisi kummasti.

Ainoa mistä olen huolissani, on tukkatyylini. Haastattelija on eläkkeelle jäänyt mummoikään ehtinyt kampaaja, enkä nyt hurjan optimistinen ole että miten suhtautuu takkuihin. Olen aina ollut vähän sillä kantilla, että jos tukka on ongelma, paikka on väärä. Mutta tässä tilanteessa en voi olla nirson ylimielinen. En voi valita paikkaani tuollai perusteilla. Jos sitä vaaditaan, niin sitten ollaan sivistyneen näköisiä. Tarvitsen työpaikan, en voi nirsoilla ja valita sitä tukkani perusteella.

Vastoin mitä edellisessä postauksessani ilmoitin, värjään tukkani vielä kerran. Mahdollisimman lähelle omaa karmeaa hiusväriäni. Tuhkainen vaaleanruskea. Tajusin tuon haastattelun saatuani, että mun pitäisi takuista huolimatta koittaa olla edustava. Ja tämä nykyinen hiusvärihän on ihan sekametelisoppa. Vaaleaa, kuparihtavaa, tummempaa, punertavaa ja tyvikasvu. Tänään urakoin viimeisen kerran värituubien ja takkujen kanssa kutinaa uhaten, että saan tukkani lähelle omaa hiusväriä. Ehkä tungen maanantaina takkuni jollekin tiukahkolle nutturalle ja isken parit kukkaset tai jonkun huivinnäköisen.

Viikonloppuna ei tehdä mitään erityistä. Minä menen töihin vähän siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja, mikäli asiakkaita ei tule. Puoliso tulee niinikään vähän fiksailemaan. Puoliso päivystää, joten luultavasti pysytään muutoin ihan kotosalla. Kun se päivystää, pitää olla autollinen. Kokemus kertoo että jos sitä jonnekin menee, puhelin soi ihan samantien. Kotona on hyvä. Ensi viikonloppuna kuitenkin tulee Puolison Veli kumppaneineen käymään, joten ollaan nyt tämä viikonloppu kotosalla.

Don't stop believing

Ilmoitusluontoinen asia.

Me ollaan näillä näkymin muuttamassa tosissamme Ouluun elokuun alussa. Heinäkuun lopussa mulla päättyy vuokrasopimus yrityksen tiloissa. Heinäkuun lopussa pitää muuttaa tästä Hervannan kämpästä pois. Touko-Kesäkuussa pistän siis duunia hakien Oulusta. Puoliso myös. Onko Oulu pysyvää? Saa nähdä. Ehkä. Ehkä ei. Tämä on reitti, joka minun on nähtävä loppuun. Sydämeni sanoo niin. Tiedän, että on ihmisiä joita tämä päätökseni loukkaa. Pyydän sitä anteeksi.

Mun korttitaloni alkoi romahtelemaan tuossa joulun tienoilla pahasti. Jokunen merkintä sitten siitä on ihan päivityskin todisteena. En vain raottanut ollenkaan, että mikä niin suretti. No nyt sen sanon: yritykseni ei kannata. Tulos on jatkuvasti aika plusmiinusnolla. En jaksa taistella. Palaan palkoilliseksi, mutta en koululle enää koskaan. Samaan kohtaan kun tajusin firmani "kohtalon", sukset meni vuokranantajani (ex-pomoni) kanssa ristiin. Ollaan jonkin verran niitä suksia saatu selviksi ja se sortunut korttitalokin kasattua sen verran että pärjään loppuajan vuokrasopparista.

Ehkä voin nähdä nyt ihmisiäkin taas. En kestänyt kohdata viattomia kysymyksiä arjesta ja yrityksestäni, olisin itkenyt kuitenkin. Hauras olen yhä, mutta voimistumaan päin. Tunnelin päähän syttyi se valo. Tämä ahdistus ei ole ikuista. Puoliso on ollut ilmiömäinen. Tuki ja turva. Seissyt rinnallani ja pyyhkinyt kyyneleitäni. Se ihminen, joka on osoittanut olevansa tukenani niin hyvässä kuin pahassa. Ainoa ihminen koskaan, joka on vapaaehtoisesti halunnut olla kanssani synkimpinäkin aikoina. Varmistanut, että olen kunnossa silloinkin, kun kätken kaiken naamion taa. Kukaan ei ole koskaan pystynyt samaan. Menen sen miehen kanssa tämän jälkeen vaikka Siperiaan jos hän pyytää. Rakastan Puolisoa enemmän kuin koskaan.

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

No Time to Cry

Viikkoni töissä alkanut hieman edellistä rauhallisemmin, mutta on töitä kuitenkin ollut. Eilen hain loput kamat vanhasta paikkaa, ja vein muutaman jutun joka oli itselle jäänyt. Enää jäljellä avaimien palautus sitten loppukuusta. Hieman jännittää, sillä Vuokranantaja on osoittautunut oikeaksi pain in the ass -tyypiksi. Jos jostain voi vinetä ja nyhtää euro, niin hän sen tekee. Odotan koko ajan että koska vinkuu minut maksamaan mitäkin kamaa joka muka on rikki tai hukassa, tai pistää maksamaan jotain lattianpesuja. Sain tietää, että sinne on menossa jo torstaina uusi tekijä, joten ainakaan lattiasta ei voi sen jälkeen vinkua. Sitäpaitsi, olin vuokratuolilainen. Ei minulle pitäisi marista lattioista. Toivon kuitenkin että kaikki menee ok ja voin palauttaa avaimet huoletta. Haluan keskittyä vain tulevaan.

Olen aika  tähän viikkoon, olen saanut arjen aika hyvin kohdalleen. Päivät ovat paikoitellen pitkiä, mutta olen päässyt ajoissa unille, tehnyt vähän kotihommia ja saanut kokattuakin. Kaikkea tuollaista normaalia, jonka viimeviikolla hoiti Puoliso, itse kun olin niin pihalla ja töistä uupunut.

Viikonloppuna on jälleen chilifest. Puoliso päivystää, joten luultavasti menen itsekseni perjantaina noutamaan vähän chilejä, mutta villeimmät kuviot jäävät väliin. Chiliäkin on pakkasessa jonkun verran yhäkin, mutta jalapenoja haluan hakea jättisäkin, jäin viimeksi ilman kun olin hidas. Tänä vuonna olen fiksumpi, ja haen ne jo perjantaina.

Ps. Savuttomana 1 kk.

Minä Määrään.

Uuteen paikkaan on nyt kotiuduttu. Ja rakastan sitä! Liikkeeni näyttääkin nyt kampaamolta, paikka on nimittäin todella tyylikäs. Edellinenhän oli toisen kerroksen tila kirppistyylillä, mikään ei sovi toisiinsa ja lattiakin perus toimistolattia. Happy me jolla on maulla suunniteltu kaunis tila. Ja asiakkaita. Eilen aamupäivästä purin kamojani paikalleen, iltapäivästä oli sitten pari oppilasta. Tänään olin itsekseni töissä, ja lähes täysi päivä. Nettivaraus on rakkautta ensiklikkauksella <3

Viikonloppu olisi edessä, mutta huomenna on ohjelmassa lähinnä töitä. Ei ole oikein energiaa tämän hektisen viikon jälkeen suunnitella mitään biletyksiä. Ei edes tunnu siltä että olisi perjantai. Taidan kuitenkin korkata tänään sen kunniaksi lonkeron.

Wrap your troubles in dreams

Viikonloppuni meni juuri niin rauhallisissa merkeissä kuin arvelinkin, kotosalla oltiin. Lauantaina ostin kesän ensimmäiset mansikat. Lidlistä espanjalaisia, mutta mansikoita silti. Viikonloppu meni rennoissa merkeissä enkä tehnyt mitään ihmeellistä.

Tällä viikolla on ihan mukavasti töitä, keskiviikko on ainoa vähän hiljaisempi päivä. Tänään oli luennot aamusta ja iltapäivästä asiakas. Huomenna jätän sitten tuolivuokrasopimukseni irtisanomislapun vuokranantajalle. Hän tietää asiasta jo, ja otti lähtöni aika ok. Mitä nyt on ihan tajuttoman utelias, ja selkeästi päivittelee päätöstäni vähän sen oloisesti että en ymmärrä mitä menetän. Ottakoot joku toinen paikkani tuolla, 2. kerroksen yli-hiljaisessa tilassa superkorkealla vuokralla, jossa mikään ei kuulu vuokraan. Rakentakoot joku muu vuokranantajalleni firmaa. Torstaina selviää vähän paremmin suunnittelemistani kuvioista, että miten toteutuu. Jos vaihtoehto A ei toteudu, niin katselen kesästä sitten vaihtoehto B:tä. En pidä vaihtoehto B:n kanssa kiirettä, sillä irtisanomisaika on 3 kk, joten uuden paikan haulla ei ole kiire mikäli tämä alkuperäinen A ei tärppää.

Loppuviikkoni kuluu kiireisesti, koitan keretä/jaksaa mennä aamusta salille pitkistä päivistä huolimatta. Perjantaina pitäisi ilmoittaa koululle, että en ole syksyllä käytettävissä. Sillä aion saada paikan jossa on töitä, ei minulla tule olemaan aikaa juosta luennoimassa. Tuleva viikonloppu menee samoissa merkeissä mitä aiempikin, eli en aio tehdä töiden lisäksi juuri mitään.

Mielenkiintoisia päivityksiä minulla eikö? "En ole tehnyt, enkä aikokaan tehdä mitään"

The nexus

Tilanne töissä onneksi hieman rauhoittunut, ja en nyt ihan heti ole ulos paukkaamassa. Totuus kuitenkin on, että itse kun tykkään hoitaa asiat rehellisesti ja reilusti, vituttaa sellainen kieroilu. Aion yhä etsiä oman tilan, mutta ajan kanssa. Ei minulla ole tällähetkellä juttuun tarvittavaa rahoitustakaan. Ensimmäisenä kuitenkin tehdään miulle nettikauppa, jossa myyn kampaamotuotteita.

Lyhyesti tiivistettynä, kyse oli eräästä sopimuksesta, koskien liikkeen tuotteita, jotka siellä jo olivat. Sovittiin jo aluksi, että ostan ne vuokranantajalta pois, mutta maksaen erissä ja pitkällä tähtäimellä, sillä summa on aika iso. Aina kun otin asian puheeksi, vastaus oli, että juujuu, katotaan sitä sitten myöhemmin. Nyt minulle kuitenkin lätkäistiin lasku käteen, lyhyellä maksuajalla, koska vuokranantaja on äidilleen sen summan velkaa. Hän väitti sanoneen minulle jo aikaa sitten, että summa pitää olla tuolloin maksettuna. Se vaan, että olen 110 % varma, että ajasta ei ole ollut  mitään puhetta. Jos olisi ollut, olisin voinut heti sanoa, että ei, en tuotteita osta tuollaisella aikataululla. Hän syytti minua että en ole tullut maksuasiasta puhumaan, vaikka hän on odotellut. Ööh, mitenniin en ole? Johan olen siitä säännöllisin väliajoin sille jauhanut. Saatiin asia nyt kuitenkin jotenkin sovittua, enkä ole ihan heti tekemässä konkurssia. Ärsyttää myös minä itse, sillä minun olisi pitänyt tietää paremmin kirjoittaa joka hiton sana alas, kun tuosta on alusta asti puhuttu. Ei vain luottaa että reilulla meiningillä tässä mennään, että kun osamaksusta ollaan puhuttu niin siinä pysytään. Johan sitä oppilaille yritystunneilla jauhan, että kaikki aina kirjallisesti. Koskas sitä omia oppejaan noudattaisi?

Kotimme alkaa viimein näyttää kodilta. Huonekalut ovat melkein kasassa, ja laatikoista enää vain muutama jäljellä. Operaatio makuuhuone alkanee pian, pitää repiä tapetit ja iskeä sinnekin maalit seinään. Mutta se, että minulla on olohuone kivoilla huonekaluilla on hyvin iloinen asia! Kämppä alkaa jälleen näyttää meiltä.

Viikonloppuna olisi minulla hieman töitä, mutta muuten ajatuksissa on pysyä selvinpäin kotosalla. Mahdollisesti jälleen luukuttaa hyvää musiikkia ja purkaa agressiota makkarin tapettiin. Lisäksi järjestää tätä kotia, sisustaa. Verhot yms kivaa. Jos aurinko jaksaisi näyttäytyä ahkerasti, ehkä tutustua Herwoodin kävelyreitteihinkin.

On muuten aikas hyvä biisi, mahti treenimusaa!

A dead heavy day

Viikko lähenee jälleen loppuaan, ja Samhainkin vilahti ohi. Viikonloppu lähestyy, mutta enhän minä vielä lauantaista tiedä. Selvinee sitten. Perjantaina mennään istumaan iltaa Caratran luo, joten aivan kotihiireilyksi ei minunkaan elämäni muutu. 

Töitä on ollut tällä viikolla ihan mukavasti, erityisesti loppuviikko on muodostumassa ihan mukavan vilkkaaksi. Huomenna pääsen tekemään peräti Halloweenmaskeerausta, paloarpea. Kiireinen loppuviikko sopii minulle, sillä huomenna pitäisi maksaa vuokrat yms. mukavaa pakollista. Mikään ei lämmitä yrittäjän sydäntä paremmin, kuin palaavat asiakkaat. Olen ollut hurjan iloinen siitä, että on monta asiakasta jotka ovat tulleet takaisin. Miehiä myös, jotka harvoin ovat paikkauskollisia. Kyllä se yrittäjyys tästä! 

Sain yllätyksekseni kutsun entisen työpaikkani pikkujouluihin. En odottanut saavani kutsua sinne tänävuonna, sillä olenhan laskutusluennoitsija, en palkkalistoilla. Tiedossa on kuitenkin tämän kuun loppupuolella reissu Helsinkiin. Tarkoituksena käydä Helsingissä syömässä, istua iltaa ja yöpyäkin siellä. Lauantaina sitten takaisin kotitampereelle. Varmasti ihan hauska reissu tiedossa. 

End of the road

Nyt on kylki kipeänä ja kelmussa, mutta on se taas sen kivun arvoinenkin. Kylki ei kuitenkaan paikkana ollut niin paha mitä kuvittelin. Erityisesti pelkäsin tuota lantionseutua, tatuointini menee vielä suht lähelle alapään herkkää ihoa. Se kuitenkaan ei ollut se pahin alue. Itselle pahin oli ihan selkeästi tuo vyötärönseutu ja rinnan alus. Siinä sai hammasta purra. Sain kuitenkin Tonilta kehut kestävyydestäni. Homma kesti suunnitteluineen n. 5,5 h, tatuointia n 4 h. Yleensä kylki on kuulemma sellainen 2 h kerrallaan -alue, jonka jälkeen tyypit ei vain enää kestä. Ilmeisesti minulla ei ole kovin matala kipukynnys. Kuvasta tulee kuitenkin mahtava, laitan faceen kuvaa valmiina sitten marraskuun alkupuolella.

Tänään teen töitä, asiakkaita ja oppilaiden kirjallisten tarkistusta. Kuu lähenee loppuaan, joten jokainen sentti tulee jälleen tarpeen. Yritykseni suunta on kuitenkin positiivinen, ja rakastan työtäni. Lisään firmani "pakollisia " kuluja pikkuhiljaa, marraskuussa maksan ensimmäiset Alvit, joulukuussa mukaan tulee Yrittäjän eläke. Samaan aikaan alan säästämään veroja varten. Helmikuussa alkaa sitten opintolainani isomman osan lyhennys.

Säästökuurina tämä yrittäjyys on mitä mainioin. Katsellessani muotimainoksia, selatessani henkkiksen katalogia tai surffaillessani goottivaatekauppojen verkkokauppoja en tunne enää samaa "haluan tuon" -kutinaa mitä ennen. Lähinnä tulee pyöriteltyä silmiä niille hinnoille. Alakerran Uff-kirpputoria sen sijaan tulee koluttua hyvien löytöjen toivossa. Alaosille pitää kyllä tehdä jotain. Minulla ei ole enää yksiäkään sellaisia housuja, joita voisin käyttää ilman vyötä. Miksi vaatekaappini kaipaa uudistusta aina tällaisina aikoina kun minulla ei oikeasti ole varaa?

Gloom, beauty and despair

Inspiraatiota pinterestistä.

Olen hieman hämmentynyt. Mieleeni palautui eilen se seikka, että tatuointien yhteydessä pitää välttää hikoilua. Käytännössä tämä merkkaa 2 viikon liikuntakieltoa. Minulla on 2 tatuointiaikaa, koska tatska on iso, joten minulle tämä merkkaa 3 viikkoa ilman salillakäyntiä. Ei kiva!


Aiempien tatuointien kohdalla tällä ei ole ollut minkäänlaista merkitystä, koska en ole juuri liikkunut, mutta nyt tilanne on toinen. Harkitsen tässä jopa homman perumista vain siksi, ettei salikäynnit katkea. Toisaalta, haluan todella sen tatuoinnin, ihan vihoviimeinen asia jota toivon on homman peruuntuminen. Ja Tonille joutuu aikoja odottamaan 6 kk, joten uusintajuttua ei ole sitten ihan heti tiedossa jos en nyt sitten aikojani käyttäisikään. Sitäpaitsi 3 viikkoa ei kuienkaan ole paha, ja kielto koskee nimenomaan hikoilua. Pitänee konsultoida Tonia lisää, käykö leppoisa salitreeni? ettei ihan hikeen asti treenaa? ja jättää sen tatuointialueen treenin väliin, eli minun kohdallani merkkaa keskikroppaa. Pitää kysyä. Ja luvata itselle, ettei anna tuon 3 viikon tauon haitata, vaan jatkaa siitä mihin jäi! Paha tapa minulla, en saa rytmistä kiinni jos homma katkeaa.

Inspiraatiota.

Viikonloppuni on mennyt juuri niin rauhallisesti kuin ajattelinkin. Eilen tuli käytyä salilla, päivystettyä töissä ja iltapäivästä lenkkeiltyä. Herkuttelinkin hieman, katsottiin leffaa ja syötiin pitsaa. Niin, myös minä. Homma mahtui kaloreihin ja valitsin kasvistäytteet. Yum! ja jos liikkuu viikossa 7 h ja kuluttaa 2000 kcal liikunnalla niin eipä siinä tosiaan yksi kasvispitsa näy :D



Ensiviikosta tulee luultavasti perusviikko, olisi peräti töitäkin. Tiistai on myynyt jo aikalailla täyteen. Käyn salilla sen 4 kertaa vähintään, säiden salliessa myös lenkillä. Perjantaina sitten jotain kivaa, koska lauantaina täytän sen 29. Aion leipoa ihan kakunkin. Katsotaan jos saan houkuteltua Puolison vaikka Katmanduun (nepalilainen ravintola Tampereella).  Työpuolelta halloween innostaa, eräs ystävä tilasi minulta halloweenmaskin. Teen kunnon paloarpea, eli verellä läträtään! Otan hommasta pari kuvaa, jotta voin laittaa niitä portfolioon ja firmani fb sivuille näytille. Mahtavaa!

Kuvat: Pinterest.com

Yksi huomio on pitänyt käyttämistäni kuvista tuoda esiin. Kummankin blogini kuvat ovat pääsääntöisesti pinterest.com tai google.com -antia. En juuri kuvaa itse, olen hyvin, hyvin huono siinä. Pinterest.comia suosittelen muutenkin, mahtava sivu!

Maybe tomorrow is a better day

Möh. Hieman ottaa nyt aivoon. Puhuessani ihmisille aikeistani juhlistaa synttäreitäni, reaktio on ollut yllättävänkin masentava. Ok, ymmärrän jos on jo ehtinyt solmimaan muuta menoa. En odota kenenkään peruvan takiani aiemmin sovittuja juttuja, eikä siinä mitään. Ilmeisen suosittu viikonloppu, monella on jo jotain muuta tiedossa, homma ok. Mutta ihmiset, jotka lasken ystävikseni, ja jos reaktio on "Noo katotaan nyt, en oikeen tiedä, tarvii nyt miettiä, ehkä..." saa kyllä masentuneeksi. Ok, kitti kun välität. No, ainakin ovat rehellisiä. Parempi sekin että suoraan sanoo, ettei mitään "joo toki, tottakai tuun" eikä sitten ilmestykään. Ketuttaa silti.

Näyttänee vahvasti siltä, että ainoa kuka on innolla kanssani juhlimassa, on Puoliso. Muut läheiseni ovat ehtineet sopia muuta, ja loppuja ei kiinnosta. Lisähuomautuksena, että kyseessä on Tamperelaiset, koska en ole mitään massiivisia Partyja pitämässä. Aiemmin mietin, että ensivuonna pidän kunnon juhlat kun täytän sen 30, mutta nyt juuri on sellanen fiilis, että en tasan pidä enää yhtään mitään juhlia asian tiimoilta.  Voisi säästää euroja ja karata jonnekin ulkomaille Puolison kanssa tms.

Mutta enough ranting. Loppuviikko on käsillä, ja toistaiseksi lauantaini näyttää varauksettomalta, joten luultavammin painun lähinnä kuntoilemaan salille, ja ehkä järjestän liikettäni. Sain viimein uuden pesupaikan, edellistä tyylikkäämmän. Perjantaina vanha viedään pois, joten saan siivottua paikkaa uuteen uskoon. Ostin ebaysta hienoja sisustustarroja, jotka sijoitan liikkeeni tyhjille seinille epämääräisten lehtileikkeiden sijaan. Vaihdan myös teemaväriä aiemmasta violehtihtavasta vihreäksi. Vihertävä nyt vain on alkanut muotoutumaan liikkeen väriksi violettia vahvemmin. Pikkuhiljaa yritykseni alkaa näyttämään enemmän itseltäni. Hommaa toki vielä on, haluaisin uudet, yhtenäiset tuolit, ja yhden parturituolin. Tiski on niinikään aika ruma, mutta katsotaan jos sijoitan siihen jonkin "pöytäliinan". Hurjan pitkälle olen kuitenkin sisustuksellisesti päässyt verrattuna lähtötilanteeseen.