Ihan hyvinhän mun tukkaprojekti meni. Lopputulos oli aikas tumma, ensin sitä vihreää sai oikein hakea. Puoliso sanoi, että sen tajuaa jos tietää hakea. Pari pesua myöhemmin, niin johan näkyy vihertävä. Juurikin sellai mitä hain, tummanvihreä. Ja tää jatkojen irroitus oli paras temppu ikinä. Ihan loisto tukka nyt. Mitä nyt varmasti tarvii puljata ton vihreän kanssa. Nää on tiivistyneetkin just fine.
Muutoin elo sujuu juuri kuten ennenkin, töitä ja sitä tavallista arkea. Ei mitään uutta auringon alla. Elo on varsin mukavaa. Säästökin sujuu. Joulu teki pienen kulunotkahduksen, mutta se nyt oli tiedossa. Pankkiin päästään näillä näkymin kesä-syksy -akselilla. Mutta asiat sujuu kuten suunniteltu. Helmikuussa on parit hipat, pitänee huomioida säästämisessä. On mm. työpaikan vuoden alottajaiset, ryyppäystä työkamujen kanssa. Hommaan osallistunee (tai siis on ainakin mahdollisuus osallistua) kaikki Pirkanmaan ämroomilaiset. Saattanee olla ihan mukavaakin.
Töissä ihan imartelevaa, että sekä Pirkkala että Hervanta haluaisi mut tiimiinsä. Kivaa. Se kuitenkin vaikutti vähän mun mielialaan, että Nokian porukan kanssa ei toiminut, ja olin vähän down siitä. Että mussa on pakko olla jotain vikaa, kun en sopinut Hiusmestaan, enkä sitten Nokiallekaan. Onneksi sovin jonnekin, vika ei välttämättä ollutkaan minussa, että olisin vääränlainen. Hiusmesta nyt on ihan oma lukunsa muutenkin, mun jälkeen sieltä on lähtenyt nyt kaksi työntekijää. Ja ainoa paikka ever, jossa tunnollisuus on huono juttu. Että on huono homma kun olen niin tunnollinen työntekijä. Onneksi nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt paikkani, tai siis ainakin oikean firman jossa olla töissä. Odotan tulevaisuutta innolla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takut. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. tammikuuta 2016
lauantai 9. tammikuuta 2016
Fish
Ratkaisin tukkaongelmani, nappailin loputkin jatkot pois. Haluan kasvatella omat takkuni ihan rauhassa, ilman jatkoja. Haluan itsellenikin sellaisen kivan "takkutimeline" -kuvakokoelman, että mistä lähdettiin ja missä ollaan. Jos on jatkot, sellaista ei kehity. Ja onhan tää nyt siistimpi näin kun ei oo muhkuraisia jatkoja, ainoastaan omat sileät takut. Ja nää kuitenkin menee kiinni, niin ei oo töissä propleema.
Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D
Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D
tiistai 5. tammikuuta 2016
Demon dance
Vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Uutenavuotena oltiin tosiaan kotosalla, pari kaveria oli meillä saunomassa. Käytiin puoliltaöin katsomassa tuossa rannassa Ratinan ilotulitus, vieraat jatkoi siitä baariin, ja me unille. Puolisolla oli vähän lämpöä, joten minkäänsortin taksijono ei oikein houkuttanut.
Uusi työsopparikin on taskussa, ja mun fyysinen duunisijaintini on nykyään Pirkkala/Hatanpää. Ainakin toistaiseksi. Keväästä ei sitten vielä tiedä ihan varmaksi, mutta toistaiseksi nyt näin. Hervantahan on ihan jees paikkana myös, mutta Pirkkala on lähempänä kotia ja työkaverit vähän kypsempiä. Hervantalaiset kun ovat suurilta osin niin kovin nuoria, ja en ihan sovi siihen joukkoon samalla lailla.
Takkuseni täyttivät myös kuukauden tänään. Tykkään yhä niistäkin. Löysin ulkomaisen rastafoorumin, jossa oli kosolti tietoa, ja kävi vähän harmittamaan etten löytänyt sitä ennen tätä takkuprojektiani. Saa katsoa että otanko takkujatkot pois näin uuden infon valossa ja kasvattelen omiani, vai mitä teen. Tykkään tästä mitasta kyllä, mutta toisaalta houkuttaisi olla omalla tukalla ja seurailla oman hiuksen kehitystä. Osan jatkoista otin pois, jotta sain tämän massan vähän helpommin hallittaavksi. Katsotaan mitä teen, pitää vähän punnita, sillä tän tukan on oltava siisti töissä!
Huomenna on pyhä, ja tarkoitus olisi vähän hoitaa kotihommia (eli siis ihan pyykkäystä, kokkailua yms.) ja käydä ystävän luona. En ole nähnyt häntä hetkeen, joten kiva päästä pitkästä aikaa turisemaan. Ystäviä on aina kiva nähdä. Välistä hävettää, että miten paljon voi aikaa kulua tapaamisten välillä, vaikka asutaan samassa kaupungissa.
Tosin, minä nyt olen tällainen kuin olen, ja ajat sitten lakkasin pyytämästä epäsosiaalisuuttani anteeksi. Tosiystävän tunnistaa juuri tästä, ystävyys ei haalistu vaikka ei nyt ihan joka viikko (tai edes kuukausi) nähdäkään. Ei ole mun luonteelle ominaista ravata sosialisoimassa koko ajan. En minä välitä rampata kaupungilla milloin missäkin aktiviteetissa, ja jos joku siitä vetelee hernulit nenäänsä niin senkus. Bongasin nimittäin taannoin erään ystävän avautumisen facessa, että miten ois kivaa jos ystävät haluaisivat tehdä jotain säännöllisesti, eikä vain kahvitella silloin tällöin. Taatusti tarkoitti muitakin kavereitaan kuin vain minua/meitä, mutta oli se meillekin suunnattu. En jaksanut nähdä vaivaa laittamaan vastausta, että siinä missä hän kaipaa alituista sosialisointia arkeensa, niin kaikille se ei sovi. Minulla ei ole a) aikaa b) rahaa tai c) haluja riekkua kylillä joka viikko. Olisi suotta pahoittanut mielensä. Olen iloinen joka ystävästä, joka tämän ymmärtää. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa nyt vain klikkaa niin hyvin, ettei aika siihen oikein vaikuta. Kuten huomenna tapaamani ystävä, tai Mr M jota näen lähinnä Lumouksessa. Meinasin etten ensi lumoukseen menisi, mutta Mr M on aika vahva vaikutin, mikä kesä se sellainen on jos en häntä näe!
Uusi työsopparikin on taskussa, ja mun fyysinen duunisijaintini on nykyään Pirkkala/Hatanpää. Ainakin toistaiseksi. Keväästä ei sitten vielä tiedä ihan varmaksi, mutta toistaiseksi nyt näin. Hervantahan on ihan jees paikkana myös, mutta Pirkkala on lähempänä kotia ja työkaverit vähän kypsempiä. Hervantalaiset kun ovat suurilta osin niin kovin nuoria, ja en ihan sovi siihen joukkoon samalla lailla.
Takkuseni täyttivät myös kuukauden tänään. Tykkään yhä niistäkin. Löysin ulkomaisen rastafoorumin, jossa oli kosolti tietoa, ja kävi vähän harmittamaan etten löytänyt sitä ennen tätä takkuprojektiani. Saa katsoa että otanko takkujatkot pois näin uuden infon valossa ja kasvattelen omiani, vai mitä teen. Tykkään tästä mitasta kyllä, mutta toisaalta houkuttaisi olla omalla tukalla ja seurailla oman hiuksen kehitystä. Osan jatkoista otin pois, jotta sain tämän massan vähän helpommin hallittaavksi. Katsotaan mitä teen, pitää vähän punnita, sillä tän tukan on oltava siisti töissä!
Huomenna on pyhä, ja tarkoitus olisi vähän hoitaa kotihommia (eli siis ihan pyykkäystä, kokkailua yms.) ja käydä ystävän luona. En ole nähnyt häntä hetkeen, joten kiva päästä pitkästä aikaa turisemaan. Ystäviä on aina kiva nähdä. Välistä hävettää, että miten paljon voi aikaa kulua tapaamisten välillä, vaikka asutaan samassa kaupungissa.
Tosin, minä nyt olen tällainen kuin olen, ja ajat sitten lakkasin pyytämästä epäsosiaalisuuttani anteeksi. Tosiystävän tunnistaa juuri tästä, ystävyys ei haalistu vaikka ei nyt ihan joka viikko (tai edes kuukausi) nähdäkään. Ei ole mun luonteelle ominaista ravata sosialisoimassa koko ajan. En minä välitä rampata kaupungilla milloin missäkin aktiviteetissa, ja jos joku siitä vetelee hernulit nenäänsä niin senkus. Bongasin nimittäin taannoin erään ystävän avautumisen facessa, että miten ois kivaa jos ystävät haluaisivat tehdä jotain säännöllisesti, eikä vain kahvitella silloin tällöin. Taatusti tarkoitti muitakin kavereitaan kuin vain minua/meitä, mutta oli se meillekin suunnattu. En jaksanut nähdä vaivaa laittamaan vastausta, että siinä missä hän kaipaa alituista sosialisointia arkeensa, niin kaikille se ei sovi. Minulla ei ole a) aikaa b) rahaa tai c) haluja riekkua kylillä joka viikko. Olisi suotta pahoittanut mielensä. Olen iloinen joka ystävästä, joka tämän ymmärtää. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa nyt vain klikkaa niin hyvin, ettei aika siihen oikein vaikuta. Kuten huomenna tapaamani ystävä, tai Mr M jota näen lähinnä Lumouksessa. Meinasin etten ensi lumoukseen menisi, mutta Mr M on aika vahva vaikutin, mikä kesä se sellainen on jos en häntä näe!
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Catgroove
Huoli äidistä on tasaantunut positiiviseksi uskoksi. Olen varma, että äiti tulee kuntoon, kasvain löytyi kuitenkin hyvissäajoin, ja on kovin pieni. Olen kuitenkin hyperiloinen, että pääsen käymään vanhemmillani pian.
Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.
Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...
Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!
Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.
Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.
Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.
Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...
Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!
Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.
Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.
maanantai 7. joulukuuta 2015
Libella Swing
Noniin. Ravintoterapeutti koettu. Menin sinne vähän sekaisin tuntein, en tiennyt mistä edes aloittaa, tai mikä on oleellista tietoa ja ei. Terapettuneiti oli varsin ymmärtäväinen, kuunteli ja osasi kysellä sopivasti, jotta jutuissani oli jotain järkeäkin.
Tuloksena se, että siinä missä ruokarytmini on ihan ok, niin syömisen tahtia tulisi hidastaa. Ja ensisijaisesti keskitytään ärtyvän suolistoni hoitoon, eli kuukauden mittainen eliminaatiodieetti Fodmap -kaavion mukaan, eli pelkästään vatsaystävällisiä juttuja. Ei papuja, kaalia, sipulia, chiliä, rasvaista ruokaa, mausteisia ruokia, kivellisiä hedelmiä, vehnää, ruista tai ohraa, omenaa, hiilihappojuomia, makeutusaineita, hunajaa yms. Tammikuun loppupuolelle uusi aika, ja sitten aletaan lisäämään tuote kerrallaan. Katsotaan että mitä maha tykkää. Jos ei tykkää, niin tuote jätetään taas pois. Jos tykkää niin kivaa, voin syödä sitä. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen että tulin käyneeksi. Kerrankin kunnon ohjeet, josta voin rakentaa itse arkeeni sopivat eväät. Ei mutuilua tai internetin ah niin laadukasta infoa, vaan tietoa. Vatsa-asiat ovat hidasta settiä ja joulukin on välissä, joten tammikuussa selvinnee, että mitä masu tykkää. Näin totaalista eliminaatiota en ole koskaan tehnytkään. Olen toki lukenut kyseisestä ruokavaliosta ennenkin, mutta en malttanut noudattaa kunnolla, chili ja sipuli kun ovat hyviä. Noh, kaikkeen tottuu. Vaikka ero chilistä ja kokis Zerosta tekeekin vähän kipeää.
Mulla oli pitkä viikonloppu, eli la-ma välinen vapaacombo, ja mites kävikään, perjantaina lähdin puoliltapäivin kuumeessa kotio. Vielä lauantainakin oli vähän heikko olo. Niin tyypillistä. Vähän vapaata luvassa ja kuka kuumeilee? Enskerralla sitten varmaan 23.12 klo 19 lävähtää joku tauti...
Innostuin taas näpertämään tukkani kanssa, ja takut ovat taas kehissä! Siis rastoitin tukkani. Hienosti olin jo pessyt viikonloppuna pehkon suolasaippualla, ja takuttanut niskaa n. 10 takun verran, ennen kuin kysyin pomolta, että mikä politiikka firmalla on rastojen suhteen.... Onneksi vastaus oli, että jos ovat sellai siistit, eikä "tuolla elää jotain"- mallia, niin rastat ovat ok. Tänään sitten takutin lopun pään, ja nyt pitäisi malttaa antaa vähän tiivistyä, koukkia virkkuukoukulla ihan perkeleesti. Jos viikonloppuna sais päähän jo parit jatkot. Nythän nämä ovat aika höttöiset vielä, kuten ihan tuoreet takut nyt yleensä ovat. Ei vaan voi koukkia määräänsä enempää, sillä kaikki se virkkuukoukuttaminen minimini virkkuukoukulla tuhoaa peukaloni, pakko antaa vähän toipua :D
Tuloksena se, että siinä missä ruokarytmini on ihan ok, niin syömisen tahtia tulisi hidastaa. Ja ensisijaisesti keskitytään ärtyvän suolistoni hoitoon, eli kuukauden mittainen eliminaatiodieetti Fodmap -kaavion mukaan, eli pelkästään vatsaystävällisiä juttuja. Ei papuja, kaalia, sipulia, chiliä, rasvaista ruokaa, mausteisia ruokia, kivellisiä hedelmiä, vehnää, ruista tai ohraa, omenaa, hiilihappojuomia, makeutusaineita, hunajaa yms. Tammikuun loppupuolelle uusi aika, ja sitten aletaan lisäämään tuote kerrallaan. Katsotaan että mitä maha tykkää. Jos ei tykkää, niin tuote jätetään taas pois. Jos tykkää niin kivaa, voin syödä sitä. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen että tulin käyneeksi. Kerrankin kunnon ohjeet, josta voin rakentaa itse arkeeni sopivat eväät. Ei mutuilua tai internetin ah niin laadukasta infoa, vaan tietoa. Vatsa-asiat ovat hidasta settiä ja joulukin on välissä, joten tammikuussa selvinnee, että mitä masu tykkää. Näin totaalista eliminaatiota en ole koskaan tehnytkään. Olen toki lukenut kyseisestä ruokavaliosta ennenkin, mutta en malttanut noudattaa kunnolla, chili ja sipuli kun ovat hyviä. Noh, kaikkeen tottuu. Vaikka ero chilistä ja kokis Zerosta tekeekin vähän kipeää.
Mulla oli pitkä viikonloppu, eli la-ma välinen vapaacombo, ja mites kävikään, perjantaina lähdin puoliltapäivin kuumeessa kotio. Vielä lauantainakin oli vähän heikko olo. Niin tyypillistä. Vähän vapaata luvassa ja kuka kuumeilee? Enskerralla sitten varmaan 23.12 klo 19 lävähtää joku tauti...
Innostuin taas näpertämään tukkani kanssa, ja takut ovat taas kehissä! Siis rastoitin tukkani. Hienosti olin jo pessyt viikonloppuna pehkon suolasaippualla, ja takuttanut niskaa n. 10 takun verran, ennen kuin kysyin pomolta, että mikä politiikka firmalla on rastojen suhteen.... Onneksi vastaus oli, että jos ovat sellai siistit, eikä "tuolla elää jotain"- mallia, niin rastat ovat ok. Tänään sitten takutin lopun pään, ja nyt pitäisi malttaa antaa vähän tiivistyä, koukkia virkkuukoukulla ihan perkeleesti. Jos viikonloppuna sais päähän jo parit jatkot. Nythän nämä ovat aika höttöiset vielä, kuten ihan tuoreet takut nyt yleensä ovat. Ei vaan voi koukkia määräänsä enempää, sillä kaikki se virkkuukoukuttaminen minimini virkkuukoukulla tuhoaa peukaloni, pakko antaa vähän toipua :D
tiistai 15. heinäkuuta 2014
A New Dawn
Hihi. Työhaastattelu tuotti tulosta, minulla on työpaikka! Menen Kalevan Hiusmestaan töihin jo tänään. Tyypit tarvii kiireesti sinne jonkun, ja lupailin tehdä siellä iltaa ja lauantaita. Tällä viikolla teen 3 arki-iltaa + lauantain, ensiviikolla 2 arkea ja lauantain, ja kuun vaihdeviikolla olen torstaista eteenpäin töissä ihan täyspäiväisesti. Alkuun on koeaika, 4 kk. Mutta mulla on vakituinen työpaikka!
Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!
Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.
Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".
Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!
Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!
Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.
Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".
Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Liberation
Viikonloppu sunnuntaissa ja mun työviikot vähenee yhä. Meinasi parku päästä aamulla kun tajuttiin, että vanha uskollinen kahvinkeitin hajosi. Se on vuotanut säiliöstä jostain vettä jo jonkin aikaa, mutta tänään se valutti jo suurimman osan vesistä pöydälle. Keitin on peräisin Puolison kämppikseltä, ystäväni Caratran mieheltä, yli 10 vuoden takaa. Ehkä sen vekottimen oli aikakin jo hajota. Suunnattiin sitten firmani kautta Verkkokauppaan, ja ostettiin Moccamaster. Itse hommasin tehosekoittimen smoothieita varten samalla. Maanantaiaamut on pelastettu!
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
perjantai 23. toukokuuta 2014
Teurastaja
Hihi. Saatoinpa tekaista itselleni vähän lisää takkujatkoja <3
Projekti on kesken, vielä pitäisi kiinnitellä loput 11 takkua. Jahka värjään ne eka. Aitotukkaa, itse takutettuna. Nyt on piiiitkät rastat <3
Työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Soittelenpa maanantaina perään, viikko on itsellä se raja, että kehtaa kysellä perään.
Huomenna olisi töitä, mutta pitää sitä vähän mennä kelistä nauttimaan. Ulos ->
perjantai 11. huhtikuuta 2014
About a Dead
Mä bongasin kukkasia! Viimein! Kaikki muut postanneet jo faceen läjän leskenlehtiä ynnä muuta kukkaa, mutta itse en ole tähän asti löytänyt yhtäkään. Paitsi eilen. Viimein! Kevät on täällä! Joo, mun kevät alkaa kun näen kukkia. Siihen asti en usko!
Huomenna olisi töitä, mutta muuten mun viikonloppu menee tän parissa:
Huomenna olisi töitä, mutta muuten mun viikonloppu menee tän parissa:
Black Dagger Brotherhood -kirjasarjan uusin osa. Mulla on sarjan kaikki osat tähän asti, osa suomeksi, osa englanniksi. Mieluiten luen enkuksi, pysyy kieli hallussa ja eipähän tarvi odotella suomennoksia. 600 sivua puhdasta nautintoa. Yay! Vuoden odotus on päättynyt. Niin - jotta voin lukea tuon viikonlopussa ja odottaa taas seuraavan vuoden. Edellisen osan ehdin lukea noin viidesti sen vuoden aikana.
Tänään käytiin pt-poppoon kanssa salilla, pari kuvaakin todisteena. Oikeasti oli hyvä treeni ja kivaa, vaikka mun ilme muuta sanookin. Hyvännäköiset pt:t ovat muuten ilo, mitä nyt vaikeuksia treeniin keskittyä :D Samassa vähän takkukuvaa. Ei ne aina noin pörhöllään ole, ennen kuvaa vaan olin lattiatasossa runttaamassa vatsalihaksia.
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 20. helmikuuta 2014
In lööv
Psst.
Nää takkujatkot on mahtavat <3 <3
Päänahka hieman hellänä ja niskat kipeenä, mutta tää kampaus oli rakkautta ensitakulta!
Kuvaa sitten later on kun oon vähän vähemmän räjähtänyt naamaltani.
Nää takkujatkot on mahtavat <3 <3
Päänahka hieman hellänä ja niskat kipeenä, mutta tää kampaus oli rakkautta ensitakulta!
Kuvaa sitten later on kun oon vähän vähemmän räjähtänyt naamaltani.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Twenty Four Hours
Hähä, sain ekan jeesuskommentin \o/
Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?
Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.
Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.
En ole tainnut oikeastaan koskaan aiheesta sen enempää puhuakaan, että olen haaveillut takuista jo hyvän tovin. En ole ikänä uskaltanut edes ajatella asian toteuttamista sen uskomuksen takia, että jos kyllästyy niin eessä on kalju. Joo, lyhyt tulee, mutta joku on saanut avattua polkkamittaiseksikin, niin ihan klani ei ole pakollinen. Rastat on muuntautuvainen kampaus, jota on aika jännä laitella pidempänä, saa väkerrettyä vaikka mitä solmujuttuja yms. Itsehän taatusti koristelen näitä jahka tosiaan tulee ne jatkot. Soudin ja huovin asian kanssa hyvän tovin. Nähdessäni jotkut hienot rastat fiilis oli että "joo, minäkin!", kun taas nähdessäni jonkin epämääräisen pehkon "nohyi, enn...". Kai sitä tajusi, että jos on luotettu tekijä ja hoitaa kampaustaan hyvin, niin rastatkin ovat siistit, eivätkä senoloiset että siellä asuu jotain elävää.
Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)
 |
| Tästä ny mitään nää~ |
Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?
Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.
Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.
 |
| See? Kyllä ne siellä on! |
Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)