Poison Whiskey

Meni taas viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Piti kovin mennä Raisioon lauantaina töiden jälkeen, mutta jo alkuviikosta olin aika yskäinen. Lauantaihin mennessä olin jo ihan kunnolla kipeä. Selvisin työpäivästä (mikä sairasloma?), mutta tuli selväksi jo hyvissä ajoin, että en millään kykene matkaamaan. Nyt sunnuntaina olen yhä sen verran kipeä, että vakavissani harkitsen työterkkarissa käyntiä saikkea varten.

Äitini ei joudu uusintaleikkaukseen (oli riskinä syövän tyypin takia), mutta kemoterapia kutsuu. Alunperin piti olla vaan solusalpaajia, mutta koska syöpä olikin agressiivista tyyppiä, niin varmistetaan kaiken poissaanti kemoterapialla. Juuri siksi, että mitään ei jäisi potentiaalisesti uusiutumaan.  Johtuen alkavasta kemoterapiasta, mun on oltava terve kun menen käymään. Joten seuraava käynti pitää suunnitella huolella.

Ärsyttää tämä flunssa. Juuri kun aloin taas virkistymään kilpparisumuväsykaudesta, kun oli motivaatiota käydä lenkillä tai salilla ja syödä kunnolla. Edelleen on motivaatiota, mutta kun mikään ei maistu, niin sitä syö jotain helppoa ja käsilläolevaa kun tauti vie vähän voimia. Ei sairaana tee mieli salaattia. Ei oikeastaan tee mieli mitään, mutta vähiten etoo ne epäterveelliset.

Lähitulevaisuudessa häämöttää työpaikan vuodenalottajaisjuhlat. Ruokaa ja juomista koko Pirkanmaan mroomilaisten kanssa. Yay, voi tulla ihan hauskaa. Edellyttäen että paranen, enkä saa jotain vitun noroa siihen tms. Hitto meen vaikka pää kainalossa. Haluan juhlia!

Ensiviikosta tulee aika raskas. Mulla on viikonloppu vapaa, joten kaikki viisi työpäivää ovat putkeen (Puoliso aina nauraa tälle, viiden päivän putki on kuulemma ihan normaali viikko :D). Keskiviikkona on työpäivän jälkeen vielä palaveri, ja torstai ja perjantai ovat 9 h päiviä.  Onneksi on se viikonloppuvapaa. Kilpparilääkärikin häämöttänee, kävin verissä tällä viikolla ja katotaan mitä lekuri sanoo. Jos vaikka kontrolliaika pitenisi?

Man behind the mask

Joulu meni mukavasti pohjoisessa. Siellä oli sentään lunta, mutta aika vähän. Suli kaikki joulupäivänä pois kun vähän myrskysi. Perillä oltiin aaton vastaisena yönä noin kahdelta, peti kutsui välittömästi. Aatto oli aika perinteinen, ruuanlaittoa ja yhdessäoloa. Väsy tuli kuitenkin aikaisin, ei jaksettu valvoa yhtätoista kauemmaksi, sen verran että raskasta joulua -tvkeikka piti katsoa.

Joulupäivänä ainoa ulkoilu suuntautui Vaalan "keskustaan" ja siihen ainoaan baariin. Ilta oli ihan hauska. Vältyin krapulaltakin! lauantai meni kuitenkin aika löhöillen, ei kellään ollut virtaa tehdä mitään saunomista kummempaa. Sunnuntaina lähdettiin ajoon aika aikaisin, oltiin jo neljältä päivällä kotona.

On ollut vähän käynnistymisvaikeuksia tähän viikkoon. Töissä on ollut aika kiire, ja se pohjaton väsymys ei tunnu helpottavan otettaan. Onneksi on vapaata tänään, aion lähinnä ottaa rennosti. Jotenkin joulupyhien jälkeinen arki on aina yhtä helvettiä. Vähän kuin 10 maanantaita kerralla...

Uusivuosi ois ovella ja me ollaan kotona. Ei ole oikeen kyseltykään että onko mitään missään, mutta ei ole pyydeltykään. Ja ei siinä, haluankin olla kotona. Vihaan yli kaiken sitä taksinmetsästystä. Olen ennemmin yksin kotona kuin parhaissa bileissä jos edessä on se tuskainen taksinmetsästys. Ja jos jotain vihaan enemmän mitä sitä taksirumbaa, niin heräämistä vieraasta kämpästä.

Työsopimusta on enää huominen jäljellä. Mutta vaikka uusi soppari on vielä tekemättä, olen tietoinen jatkosta. Kyselin joulukuun alussa että miten on, ja vastaus oli myönteinen. Ja mullahan on vuorojakin seuraavat pari viikkoa, joten eiköhän se sopimuskin sieltä. tule. Joululomat ja aluepäällikön saikke vähän sotkee noita mahdollisuuksia sellai papereita kirjoitella.

Down with the sickness

Mä en ymmärrä, että miksi aina teen sen. Ryyppään siis. Vuosi vuodelta seuraukset ovat yhä pahemmat. Maha sekaisin koko viikon, yöllä ei nukuta mutta aamulla väsymykseen voisi kuolla, joka paikkaa kolottaa ja olo on kuin olisi pahemminkin kipeä. Joo oli todella mahti viikonloppu, mun oli todella hauskaa, mutta vittu sentään! ja jos tää on tällasta kolmekymppisenä, en halua tietää miten pitkä "kankkunen" on kun mittarissa on 10 vuotta lisää!

Ja nytkin vältyin perinteiseltä krapulalta, selvisin aspiriinilla, mutta luoja tää niin ei ole sen arvosta. En ole nukkunut kunnolla pariin viimeiseen yöhön, sillä aamun väsymyksstä huolimatta olen illasta ja yöstä pirteä kuin peipponen. Maha on ihan sekaisin, sama mitä syö niin vessan on oltava lähellä, läpikulku on supernopeaa. Saisikohan ediä tai tehoa tukkupakkauksessa, jotta selviän tästä päivästä? ja pahin on tietysti tänään, kun mua tarvitaan töissä ihan taatusti, ettei saikkekaan tule missään nimessä kysymykseen.

Ja vaikka miten vannon, että mikään hauska ei oo tän arvoista, etten enää aiheuta tätä itelleni, niin ketä luulen huijaavani? Biletys on hauskaa, ja en ees biletä kuin tosi harvoin juon alkoholia vielä harvemmin, niin jotenkin sitä unohtaa tai vähättelee näitä seurauksia. Selvin päinkin voisi tietysti olla juhlimassa, ois varmasti huomattavasti parempi, mutta kännisiin ihmisiin menee niin hermo.

Mutta jumalatar sentään ootan vain sitä että oloni palautuu normaaliksi. Että saan nukuttua kunnon yöunet, levättyä, edes 6 yhtenäistä tuntia. Viimeyön 3 on joku vitun enkka. Sitä, että saan syödä taas ilman, että seuraus on varpusparvi ja hirveät kouristukset. Sitä että joka lihasta ei enää särje.

Saiskohan sitä jotenkin päähänsä ajatuksen, että on vähän niinkuin allerginen alkoholille? En syö kiivejäkään enää, kun oon vähä allerginen niille, olo ei oo hyvä kun syö niitä, niin voisko viinaan tulla samanlai? pavut, linssit ja cashew-pähkinätkin on helppo jättää väliin kun olo on huono kun niitä syö. NIin mites alkoholin kanssa? Jos ei jois, kun olo ei oo hyvä KOLMEEN PÄIVÄÄN kun vähän juo viinaa. Niin ja tää ei nyt taida olla ees ihan eka kerta kun tästä aiheesta vingun. Kyllä voi olla vähän tyhmä? kun ei kerrasta - tai ees kymmenestä kerrasta opi.

Roundtable Rival

Halloween!! Lempparijuhlani <3

Arki on soljunut taas puolisen kuuta eteenpäin sitten viimepäivityksen. Mutta eipä siinä että mulla kummempia juttuja olisi ollutkaan. En juhlistanut synttäreitänikään mitenkään ihmeemmin. Puoliso järjesti ihanan pienen yllätyksen synttäritiistaina, oli koristellut kotia halloween-teemaan, oli ruusuja ostanut ja lahjaksi Mad Success -kirjan - eli Rikun ja Tunnan viimeisimmän kirjallisen tuotoksen. Porukoillakin kävin ihan onnistuneesti. Niin ja käytiin me leffassa, katsottiin Ghiblin uusin tuotos, Marnie - tyttö ikkunassa. Taattua Ghibliä, jos pidätte animesta, katsokaa se!

Tänään on töissä pikkujoulut, huomenna olisi niinikään illanistujaiset kaverilla. Sunnuntaina krapula?Ensi viikko on töissä mulla kuusipäiväinen, joten fiilistellään tätä vapaata nyt. Tosin, töissä on varsin mukavaa, joten en nyt ihmeemmin harmittele työviikkoa.

Onneksi on mukavaa, sillä kilpparini oireilee taas jonkin verran... uni maittaa ja veto on poissa. Ehkä tää taas tästä. Onkin jo aikaa tän "aaltoliikkeen" kanssa, oli kumman pitkään sellainen normaalin hyvä olo. Oli jo hetki sitten viime oireilun. Ei ollut ikävä. Prkl.. Mutta siitä johtunee vähän tämä blogihiljaisuus ja lyhyet päivitykset. Kun kilpparioieiden vuoksi en taas oikein jaksa mitään. Käyn töissä, tulen kotiin, vähän kotihommia, pari jaksoa Murdochin murhamysteerejä ja nukkumaan. Toista. Siinäpä mun viimeaikaista eloani tiivistettynä. Ei ihan blogipostausmateriaalia eh?

Mutta nyt, kauppaan ja valmistelemaan hauskanpitoa!!

Bullet the blue sky

Oho, jopas taas vähän aikaa vierähtänyt. Noo, eipä mulle mitään ihmeellistä kuulu. Töitä on ollut nyt lähinnä Hervannassa. Oli viimeviikolla pieni juttutuokio pomon kanssa ja vahvistui että en mene Nokialle. En oikein sopinut sinne, vaikka sinänsä tullaan liikevastaavan kanssa siellä toimeen ja ollaan peräti ihan fb-kavereita, niin jotenkin ei siellä vaan klikata. No, oon ennemmin Hervannassa tai Tampereen puolella noin yleensäkin. Hervannan jengi on mukavaa, siellä on aika rauhallinen tunnelma. Ja Hervannassa on helpompi myydä.

Ensiviikolla ois synttärit. Ensin meinasin että ois jotain bileitä pitänyt, mutta en sitten jaksanut. Menen lauantaina käymään Raisiossa mun vanhemmilla, tosin tulen jo sunnuntaina takas. Kaksi seuraavaa viikonloppua on kuitenkin vapaata. Niin, just kun valittelin lauantaivapaiden vähyyttä, niin sainkin kaksi. Menen kuitenkin ennemmin nyt, sillä vapaat kun osuu joko synttäriksi tai halloweeniksi, niin ois ohjelmaa ihan täälläkin. Sitäpaitsi, sain junaliput 8 euroa per suunta. Yay!

Eiköhän me Puolison kanssa kuitenkin jotain kivaa keksitä yhdessä. Teatteriin, leffaan, raflaan tai jotain. Yhdessä jotain kivaa kuitenkin. Halloweeninä ois perjantaina Hervantatiimin pikkujoulut ja lauantaina ois Bella Morte-goottiklubi. Vois mennä?

Hyvissä Höyryissä

Ai että. Turmarit <3

Ei pitänyt viihteillä tänä viikonloppuna, mutta viihteiltiin kuitenkin. Turmion Kätilöillä oli keikka Saarihelvetissä, ja sinnehän myö osallistuttiin.

Ei pitänyt, mutta oheisen biisin julkaisu (Ja rakas ystäväni Mr M pohjammaalta <3 <3 ) ruokki keikkahalujani, joten päädyttiin sitten Saarihelvettiin kuitenkin, pakoon blokkifestien kaameuksia.

Turmarien soittolista oli miltei mun soittolista, valitettavasti eivät soittaneet oheista tsipaletta, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten.

Tutustuttiin pariin uuteen ystäväänkin, hienoja tyyppejä. Valitettavasti Puolison humalatilan takia jäi jatkot väliin.

Mutta oli niin maan kivaa, ensiviikolla keräilläänkin luitamme kohti arkea. Vaikka mullahan on lomaa vielä hienot pari viikkoa... eli sama jakso eessä mitä takana <3 ihan mahtia. Hyvissä höyryissä, viikon tai kaksi, tilatkaa taksi vaikka Tuonelaan....

Dehumanized

Viikonloppu edennyt sunnuntaihin, ja seuraavan kerran kun mulla on vapaa viikonloppu, alkaa loma! Niin lähellä!

Käytiin perjantaina syömässä Ohranjyvässä. Paikan ruokaa on kehuttu, ja ollaan haluttu testata se jo jonkin aikaa. Mietittiin 2H+K, mutta tykättiin Ohranjyvän listasta enemmän. Ja joo, ruoka oli varsin hyvää. Mutta. Palvelu oli ihan saatanan hidasta! Odotettiin pelkästään alkuruokia 50 min. Siinä välissä ei kertaakaan kysytty että halutaanko lisää juotavaa tai mitään, istuttiin vain ja odotettiin. Juotiin neljästään neljä litraa vettä siinä odotellessamme. Alkuruuat lähes hotkittiin kun oli jo ihan tautinen nälkä, mutta pääruokia sai odottaa ihan yhtä kauan! Ja selvennykseksi, Ohranjyvässä ruokapuoli on jotain 6 pöytää, eli ei nyt mitenkään massiivisen iso paikka. Ja mitä seurattiin, kaikilla muillakin kesti just ihan yhtä kauan. Hyvä ruoka, mutta en menisi uusiksi.

Ohranjyvästä jatkettiin Jack the roosteriin terassille. Ilta oli varsin lämmin, joten oli mukava vain olla ja nauttia seurasta ja juomista. Puoliso kuitenkin humaltui aika tehokkaasti, joten poistuttiin taksin kautta himaan kahden maissa. Miehet meni unille, joten minä ja Käly jäätiin turisemaan henkeviä keskenämme.

Lauantaina herättiin krapulattomana, koottiin porukalla meille brunssi, aamusaunottiin ja välistä vähän käytiin päiväunillakin. Ajatuksena oli mennä piknikille, mutta jäätiin kuitenkin kotio, sää muuttui vähän huonoksi. Puolisoa vaivasi helvetin sitkeä hikka, ja ette usko miten monta eri tapaa on hikanpoistoon.

Juo vettä. Juo vettä lasin ulkolaidalta pää kallistettuna eteenpäin. Syö lusikallinen sokeria. Rentoudu 3 min ajaksi täysin. Ime jotain. Hengitä paperipussiin. Työnnä sormi takapuoleen. Saa orgasmi. About kaikkia muita kokeiltiin, paitsi noita kahta viimeistä. Hikkaa ei saatu pois, mutta hauskaa meillä oli!

Meiltä lähdettiin sitten kaupunkiin, käytiin ensin Sohossa syömässä. Istuttiin sohossa jonkin aikaa, siirryttiin sitten Tiikerihaihin. Tiikeriin tulikin pari muuta kaveria lisää sekä kummipojan vanhemmat. Ja kummipojan äidiltä tuli se toimivin hikanpoistokonsti: Ime jääpalaa. Hyvin onnellinen Puoliso, kun neljä tuntia vaivannut hikka lähtikin noin simppelillä konstilla viimein. Tiikeristä mentiin vielä Dogsiin parille, ennen taksitolppaa ja kotia.

Tänäänkään ei tullut krapulapeikko käymään, vaan saa rauhassa viettää leppoisaa sunnuntaita, ennen Oulun vieraiden lähtöä. Tämä olikin viimeinen bileviikonloppu hetkeen. Tai ainakaan ei ole mitään suunniteltua enää edessä. Alunperin meinasin olla nytkin selvinpäin ja terveellinen, mutta Oulun tyyppejä näkee niin harvoin. Päästään kovin harvoin yhdessä ulos pitämään hauskaa, joten tuumin että antaa mennä. Ehdin olla terveellinen salikissa myöhemminkin. Ensiviikolla puoliso päivystää ja itsekin olen seuraavat kaksi lauantaita töissä. Katsotaan irroittelenko loman kunniaksi sitten salilla vai baarissa.

When the world explodes

Vielä vähän työjuttujen puintia.

Viisastuin sen verran, että pidän kiinni yhä työajoista ja taukojen mitoista. Liiton mukaan tämä koko irtisanomisjuttu haisee ja vahvasti laittomalta irtisanomiselta, joten mun on parasta olla kiltti työntekijä, jotta Pomo ei pääse vinkumaan minusta mitään mikäli juttu etenee. Huomenna menen käymään, katsotaan mitä sanovat.

Töissä on jäiset tunnelmat. Muut ovat "toipuneet" shokista, ja selkeästi about unohtivat mun kohdalla koko homman. Toinen irtisanottu pitää aiheesta niin kovaa meteliä, ettei voi unohtaa, sillä on aina taipumus tehdä kärpäsistä Härkäsiä. En halunnut vastata pomolle puhelimeen sen jokailtaiseen soittoon, ja eka reaktio työkavereilta oli "No miksi ihmeessä et?" "no mitäs luulet?!?" "Ai niin!" Ja se hienoinen yllätys niiden kasvoilla kun totesin että totta hitossa otan yhteyttä liittoon. En eritellyt syitäni sen enempää, I'm a private person, mutta kai ne oletti että nielen mitä vaan purematta.

Viikonloppuna oli sukujuhlat, mun vanhempien 120 v synttärit. Sinänsä ihan kivaa. Juhlat onnistui, tarjoiluja oli tarpeeksi, nestettä ja viihdykettä oli tarpeeksi. Se, mikä ei onnistunut, oli se helvetinmoinen norsu, mistä kukaan ei halunnut puhua. Syy, miksi Puolisoni ei ole käynyt pariin vuoteen perheeni tai sukuni luona. Se, että mun vanhemmat ja puoli sukua oli sitä vastaan aluksi. Vain siksi, että se keskeytti koulunsa silloin. Se sai porukat luulemaan, että Puoliso eläisi mun siivellä. Ketään ei nkiinnostanut syyt että miksi se lopetti, tai mitä se sitten aikoo. Ei, tuomio rentusta tuli sen saman tien. Sillä vaikka ala olisi miten perseestä ja väärä, niin kouluthan aina tarvii käydä loppuun vaikka hammasta purren!

Teoriassa ymmärrän huolen, mutta eihän mulla ole mitään siipiä millä elää! En todellakana ole syntynyt kultalusikka suussa tai hopeahaarukka perseessä. Eikä ole yhtään porukoiden tapaista tuomita suoralta kädeltä tutustumatta. Mun kummisetä oli tutustumatta neuvonut äitiäni pitämään Puoliso erossa minusta, että tyyppi on loinen. Nyt Kummisetä pyysi Puolisolta anteeksi käytöstään, ja asia tuli väistämättä esiin vanhempieni kanssa. Puoliso oli ihana tyyni itsensä. Hyväksyi anteeksipyynnöt, mutta minä olin vähän kärkkäämpi. Miten helvetissä siinä meni yhdeksän vuotta, että toinen on hyväksytty? Että miksi hitossa asioista ei voi koskaan puhua, vaan odotetaan niiden ratkeavan ajan kanssa? Puoliso totesi yksikantaan vanhemmilleni, että päätti olla välittämättä negatiivisesta vastaanotosta, koska rakastaa mua niin paljon eikä halunnut luovuttaa moisen takia. Onneksi ei! Koska mutsia tuntien eihän mulle olisi kukaan tarpeeksi hyvä. Ehkä jotain selvisi nyt. Ehkä voidaan käydä useammin. Ehkä.

Tällä viikolla olisi Kummipojan nimiäiset. Sitä odotellessa, varmasti leppoisampi tilaisuus mitä mun sukujuhlat. Pitää koittaa olla vähän normaalimpi, etten aiheuta mitään närkästystä. Kummipojan mummit ja vaarit ovat ilmeisesti jokseenkin uskonnollisia. Gootti kummina.. katsotaan mitä siitäkin tulee. Toivottavasti kivaa!

Juhannuksena mennään Pohjoiseen, sitä odotellessa. Pitääkin ottaa asia Oulu esiin jälleen, kun kerta syksystä tulee muutosta elämään.

Our Life

Vappu meni ihan mukavasti. Pakollisten kauppareissujen jälkeen mentiin Hervantaan ystävälle. Ilta oli varsin onnistunut, käytiin puolenyön kieppeillä yksillä Apinassa (Herwoodiin oli törkeä jono...) mutta seuran ollessa hiton päissään, hypättiin taksiin ja kotiin.

Itse olin vappupäivän kotona netflixin kanssa, mutta Puoliso lähti uudestaan ryypylle. Olisin muuten mennyt matkaan, mutta lauantaina oli töitä. Lauantaina tosin käytiin työkaverin kanssa parilla Kivenheitossa, josta minä jatkoin keskustaan paria kaveria tapaamaan. Pariskunta E & J sekä lahtelainen bussikuskiystävä olivat tiikerihaissa. Tiikerihaista jatkettiin Ruby & fellasiin parille, josta sitten pariskunnan tuttujen kämpille, mutta vain pojat ja minä, Neiti J väsähti kesken :D. Pelailtiin Aliasta, katsottiin komiikkaa ja liigabiisejä Youtubesta, saunottiin ja laulettiin. Kotiin päädyin aamuyö viidestä, jaettiin poikien kanssa taksi.

Työkaverit hieman ihmettelee ja naureskelee, että miten helvetissä mä aina olen liikkeellä miesporukalla. Ja että mitä Puoliso tykkää jos olen kundien kanssa ulkona aamuyö viiteen. Neiti J on about ainoita naispuolisia ystäviä, jonka kanssa tulee usein käytyä ulkona, mutta hänenkään kanssaan ei koskaan keskenämme. Mä nyt vain olen sellainen tyyppi, että tulen juttuun miesten kanssa paremmin. Naiset pääsääntöisesti ovat kiinnostuneita ihan eri asioista mitä minä. Mimmit töissä jauhaa töllöohjelmista kuten Temptation Island suomi, salkkarit, jutan ohjelmat, The bachelor yms, mä intoilen House of cardsista, vikingeistä, game of thronesista, ncis:stä yms. Jauhan tietokonepeleistä ja kuuntelen raskasta musaa. Mimmit duunissa intoilee robinista, cheekistä ja jauhaa kynsistä ja ripsistä. Olen päässyt irti kehoni vihaamisesta, oon just tämmönen. En mikään hoikka fitnesskissa, mutta hyvä just näin. En laske kaloria tai itke joka suklaapalaa. Mimmit vinkuu läskeistä ja koittaa yhä löytää sitä loitsua siihen, ettei Ikinäikinäikinä tee mieli tai syö mitään väärää.

En ole mikään stereotyyppinen kampaaja. Mun luonteen suoruus... multa puuttuu täysin se naismainen "tippaleipäaivoisuus". En analysoi toisia "se sano tollee, mitäköhän se tarkotti?" vaan luotan, että jos se sano noin, se tarkotti just sitä. Mimmit lätkii tinderiä ja analysoi miesten viestien syvempää merkitystä. Ja niiltä puuttuu äijien suhteen ihan täysin pieni kriittisyys. Yksikin menee kundien imelän siirappisiin viesteihin ihan täpöllä,  äijät kirjoittaa siirappia ja hunajaa yksi asia mielessään, ja muija on ihan kikseissä ja hehkuttaa kun ainakin x määrä jätkiä on niin lätkässä häneen. Sitten ihmetellään kun jonkin ajan kuluttua kundi katoaa, ei siirappia enää tulekaan. En ole vaivautunut kyseenalaistamaan hänelle tätä kundien truu loven astetta, että tottakai se jätkä katoaa jos ei heru, ja hyvin todennäköisesti voi kadota siltikin vaikka heruisikin. Ehkä se oppii.

Psst. Eikä sitten tulkita tätä "analysointiani" sillai, että kuvittelisin olevani jotenkin parempi. Ei, en ole. Eikä siten, että kuvittelen olevani joku special snoflake. Ei, en ole sitäkään. On monia mimmejä jotka ovat kaltaisiani, kiinnostuneita samoista asioista mitä minä. Valitettavasti heitä on elämässäni vain sangen vähän, lähinnä insinööriajoiltani. Ja mun kaveripiirissäni nyt niitä ahkerimpia bilettäjiä ovat nimenonaan äijät, ja niitä tulee nähtyä vähän siksikin eniten.

Biletys alkaa näkyä eurovarannoissani. Hauskaa on ollut. viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut about yhden viikonlopun vain himassa. Näkyy se kyllä kropassakin, turvotus on ihan kohtalainen kun joka viikonloppu bilettää. Tiedän, että oikea ratkaisu on rauhoittua ja jäädä vain kotiin. Tällä hetkellä ihan tosissani olen niin perseaukinen, että ei ole vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin. Silti, olisi ihan mahtia lähteä taas lauantaina ulos. Mikä helvetti mua oikeen vaivaa, joku bilekärpänen purrut? Noh, nyt on pakko jäädä himaan. Tänään on lääkäri, ja se reissu imee loputkin eurot. Ja koska ollaan oltu paikoitellen erillään Puolison kanssa, tekee ihan hiton hyvää viettää viikonloppu toistemme kainalossa. Ensiviikolla kun on porukoiden juhlat ja sitten pönötetään, väistellään kysymyksiä häistä ja lapsista tai työstä. Pitää ensitöikseen napata joku siideritölkki tassuun jotta kukaan ei luule mun olevan raskaana, vastata "no mites työelämä?" kysymyksiin "ihan hyvin" , avioliitto ja lapsiasioihin kuitata että ei ikinäikinäikinä! Mitenniin vihaan tollai tilaisuuksia?

Prophetian

Helvetti mikä työpäivä lauantaina. Vajaasta miehityksestä huolimatta asiakasmäärä oli ihan ok, ei mitään tolkutonta kiirettä. Mutta. Yksi sana: Täi. Iltapäivästä penkkiin istui n. 10-12 ikäinen poika, isänsä jäi odottelemaan. En päässyt kuin alkuun, ekat osittelut tekemään kun bongasin hiuspohjasta jotain elävää. Hyyyi. Isä totesi että "Ai onko niitä vieläkin? Ollaan taisteltu niitä vastaan tässä..." Ookoo. Oisko voinut tarkistaa asian etukäteen? Blondi kundi, täit ja saivareet näkyi tosi selkeästi. Asiakas pihalle ja minä siivoan. Ja siivoan. Ja siivoan.

Hetken emmin, että voinko mennä illasta veljeni luo bilettämään Turkuun, jos on kerta riski että mulla ois täitartunta. Huolellisen tutkailun jälkeen ja työkaverin järjen äänen perusteella päätin että bilettämään vain. Ei se täi nyt mikään hirvikärpänen ole. Olen bongannut täitä ennenkin, koululla ollessa. Mutta asiakkaat ovat aina olleet oppilailla, tää oli eka kerta kun oli omalla asiakkaalla. Hyi helvetti! Vielä eilen tutkailin kammalla hiuksiani ja huokaisin pienestä helpotuksesta kun kampaan jäi vain hiuksia.

Ja muutama sananen tästä hiuspohjan kutsumattomasta vieraasta. Täitä ei kiinnosta puhtaus tai varallisuus. Täi on kiinnostunut päänahasta ja verestä. Se ajatus, että täit ovat vain epäsiisteillä ihmisillä tai rastapää hipeillä on myytti. Pääasiassa täit esiintyvät lapsilla, tai sitten lasten kanssa tekemisissä olevilla. Täi leviää kontaktissa helposti, mutta ei se nyt ihan päästä toiseen hyppää.

Niin, hyppäsin töiden jälkeen junaan ja kohti Turkua. Veljeni muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja Veli täytti vuosia alkukuusta, joten siinä hyvä bileiden aihe. Kivaa oli, paljon uusia ja muutama vanhakin tuttavuus. Veljen bileissä on usein sangen kivaa. Piipahdettiin baarissa, Torget tai Tårget vai mikä nyt oli. Veli oli kuitenkin jo sangen päissään, joten yksien jälkeen takaisin Veljen luo. Olin nukkumassa ennen yhtä! Mikä oli ihan hyvä, ei ollut sen kummoisempaa kankkusta. Pikavisiitiksi jäi, yhdeltä lähti bussi takaisin Tampereelle.

Onneksi menin. Mulla olisi ollut (teko)syykin jäädä sittenkin kotiin, mutta en kadu hetkeäkään että menin. Vireystilani kun on vähän mitä on. Nyt tosin tuntuu että en ole ihan niin koomainen mitä viimeiset viikot olen ollut. Ekä tästä noustaankin taas. Viikonloppu olisi vapaa, mutta ainoa buukkaus on lauantain verikokeet. Orimattilassa olisi kaverin synttärit, mutta pakko jättää väliin. Ei ole nyt varaa juosta enempää partyissa. Ollaan tosin biletettykin ihan huolella tässä. Joku kolmisen viikonloppua jos oikein muistan. Hyvä jos tulisi nyt viikonloppu ihan kotosalla vain.

EDIT:

Ei vittu... se Isä & Poika & täit -seurue tuli takaisin tänään! "Me tehtiin se hoito?" Ööh, ei ihan ehkä riitä, että tekee hoidon kerran pojalle ja that's it. Tyyppi suuttui mulle, kun yritin selittää, että ne täin munat ovat siellä yhä, hiuksia pitää kammata about päivittäin täikammalla, tehdä hoito uusiksi noin viikon kuluttua. Sitä, että hoito tulee tehdä kaikille ja vaihtaa lakanat, pestä vaatteet, pipot & muut, en ehtinyt selittää. Tuli tyypeille kiirus loukkaantuneena pois. Perkeleen idiootit. Ne samat faktat ovat taatusti lukeneet myös siinä täishampoopullon ohjeissa. Mutta ei! Onneks olin töissä, sillä muut kaksi mimmiähän eivät olisi tunnistaneet. Pomo oli siivonnut 5 tuntia sitä liiketilaa. Kiva jos ois sama setti huomenna uusiks.

Tuonen Orjat

Pitkästä aikaa biletyksen täytteinen viikonloppu, joka oli kokonaisuudessaan mitä mainioin.

Perjantaina tosiaan uppouduin viinipullon sisältöön, meillä oli Puolison työkaveri J saunomassa. Pojat jatkoi vielä baariin, minä petiin kun väsy voitti.

Lauantaina tuli nukuttua mukavan pitkään ja leivottua Maken synttärinyyttärieväitä. Makelle mentiin viiden hujakoilla, oltiin peräti ekat vieraat paikalla. Paikalla oli paljon uusia tuttavuuksia, ja joitain vanhojakin. Mitä nyt mun ihmismuisti on nykyään ihan surkea, en tajua tavanneeni tyyppejä välttämättä kasvoistakaan. Puolustuksekseni voin sanoa, että ammattini huomioiden se "kasvosokeus" on ainoa, jonka avulla pysyn järjissäni. Palvelen abouttiarallaa 200 asiakasta kuukaudessa, jos kaikki pitäisi (tai edes yrittäisin) muistaa, niin sekoaisin varmasti. Muistan tyypit parhaiten ammateista tai muusta pienestä yksityiskohdasta, en kasvoja tai nimiä mitenkään ihmeemmin. Jos joku loukkaantuu, niin loukkaantukoot. Partyt oli mitä parhaimmat, katseltiin toisella silmällä Umk -finaalia, leikittiin stressitissillä ja pidettiin yleisesti hauskaa.

Itse synttärisankari jäi kotiin nukkumaan, mutta minä ja Puoliso läksittiin Schatten Reunion-partyihin kahden korvilla. Paikalla oli muutama kaveri jotka halusin kovin nähdä, ja yksi bilevieraskin. Tärkeimmät ystävät tulikin vielä bongattua sieltä, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Harmi että mitään kuvia en kerennyt ottaa oikeastaan mistään kohtaa iltaa, Puoliso nappasi sen ainoan otoksen minusta ja Ystävästä. Onneksi se yksi oli edes facebook-kelpoinen, jotain todisteita sentään että mulla on yhä elämää. Vaikka siinäkin ollaan ihan tuhannen päissään jo... :D

Sunnuntaina olo oli vähän särkyinen, mutta yllättävän ok. Nimittäin kotiintulosta muistan vain pätkiä, sitä että miten Puoliso sai mut riisuttua korsetista en muista sitten yhtään. Onneksi ainoa mikä häipyi oli just toi kotiintulo, muistan jopa taksimatkan.

Tänään aamuni alkoi neulatyynyilemällä labrassa, oli kilpparilabrojen vuoro. Ensiviikolle on sitten aika lekurille. Onneksi Koskiklinikan labrasäännöt ovat terveystaloa löyhemmmät "24 tuntiin ei saa nauttia alkoholia". Terveystalolla on kaksi vuorokautta :D

Huomenna illasta matkaan Porukoille vuorokaudeksi, kotiudun sieltä jo keskiviikkona. Siitä eteenpäin ei onneksi mitään suurempia pläänejä sitten olekaan. Haluan rentoutua!

In the Rim

Firman pikkujoulut takana ja sanalla sanoen... mielenkiintoinen ilta. Itse olin selvinpäin, ja se samalla oli hyvä että huono juttu. Hyvä, muistan ihan kaiken ja mulla ei ole nyt kankkusta. Sinänsä ilta oli ihan kiva. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, kollegat on ihan kivaa seuraa ... niin kauan kunnes alkoivat olla änkyräkännissä.

Selvinpäin olo oli huono parista syystä, korvissa soi kun tyypit piti humalassa kovaa meteliä. Otti aivoon paikoitellen pahastikin "Juo nyyyyt!" tai "Etsää minnekkää mee, tuut meidän kans baariin!!!" - vinkumiset. Juhlapaikalta oli hankala päästä pois, sijaitsi sen verran kaukana. Mut houkuteltiin kimppataksiin, etten bussilla menisi, mutta tyypeillä kesti aiottua kauemmin, joten missasin mun aiotun bussin. Yöllä linjat harvenee, joten "jouduin" tappamaan lähes tunnin aikaa kaupungissa ihan persaukisena. Onneksi Puoliso olikin liikenteessä ystävänsä Maken kanssa, joten taksista hyppäsinkin suoraa Amadeukseen. Join about yhden, kunnes etsittiin pitseria käsiimme ja häivyttiin taksilla kotiin.

Nyt kun bileet on ohi, mun on entistä parempi ja tärkeämpi keskittyä terveyteen. Pitänee hommata erinäisiä ravintolisiä: seleeni, sinkki, magnesium, C-vitamiini, D-vitamiini, omega 3 sekä kalsiumia. Ruokavaliota pitänee vähän viilata, enemmän tuoretta ravintoa, pähkinöitä kehiin ja gluteenia sekä sokeria vähäisemmäksi. Enemmän kalaa ja luomua. Ja siis jotain muuta kalaa kuin purkkitonnaria. Liikkua pitäisi (jahka en ole näin räkäinen), nukkua hyvin ja välttää stressiä. Lääkeannostukseni on aika pieni (ikäihmisten ja lasten annostus...),  mutta jonkinmoisia vaikutuksia pitäisi olla havaittavissa parin viikon kuluttua.

Liityin facebookissa kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmään, jossa porukka tietää about kaiken sairaudesta, arvoista ja siihen liittyvistä asioista (yli 10 000 jäsentä..). Mun syksyiset veriarvot olivat kyllä viitearvoissa, mutta alarajalla. Yleinen mielipide arvoistani ja vahvoista oireista oli että mulla on ihan selvästi vajaatoimintaa, että tarvitsen tyroksiinilääkityksen. Lääkärithän käyvät asiasta yhden kurssin, ja harva on asiaan perehtynyt sen enempää. Eivätkä välttämättä tiedoista ensinkään uusimpia tutkimuksia tai suosituksia. Verrattaen vaikka afrotukan leikkuu. Tiedän about miten sitä pitäisi leikata ja hoitaa, mutta olen käsitellyt tasan yhden asiakkaan. Tiedänkö afrohiuksista kaiken? No en hemmetissä. Asiakas tietää siinätapauksessa ammattilaista paremmin. Olen onnekas kun sain koelääkityksen vain n. 6 kuukauden tappelun jälkeen, jotkut ovat joutuneet vinkumaan viisikin vuotta.

Toki, en voi vielä "huokaista". Tämä on koelääkitys. Helmikuun lopulla otetaan uudet veriarvot, lääkärillä on kaikki valta ottaa lääkitys multa pois jos niin asian näkee. Joutuisin aloittamaan tappelun uusiksi. Toivoa sopii että veriarvot olisivat otolliset ja lääkäri kuuntelisi enemmän mun tuntemuksia.

Alone Together

Niin, hyvää uuttavuotta!

Uusivuosi vierähti kotikonnuilla, Puolison työkaverin luona. Istuttiin iltaa, käytiin katselemassa raketteja, naposteltiin kaikkea hyvää. Pojat suuntasi saunaan, me naiset nukkumaan. Itse hyödynsin poikien taksia ja sain jopa kyydin, ei tarvinnut kävellä.

Miten vuosi on muutoin alkanut? Noh, sitä tavallista. Töitä ja arkea. Kunnon flunssan sain. Jopa siinä määrin, että perjantaina varasin töistä käsin ajan Hatanpään terveysasemalle ja jäin parin päivän sairaslomalle. Olen yhä hieman räkäinen, mutta en sentään enää saikkea tarvitse.

Ensi viikonloppuna olisi firman pikkujoulut. Jep, tammikuussa. Pomon luona olisi palju, ruokaa ja juomaa. Lupailin mennä, joten kaipa sitä täytyy se lupaus pitää. Ja sehän voi olla ihan hauskaa. Vaikka meininki töissä on ollut taas vähän sellainen että muut supattaa ja vaikenevat kun minä tulen paikalle. Oma asenteeni kun on enemmänkin "who cares", oikein odotan että milloin saan taas sen "nokkava ämmä" -maineen. Mutta todellakin. Ihan sama. Vaihdan alaa kuitenkin heti, kun kuviot selvenee.

Olen niin lopen kyllästynyt hiuksiin ja hiusalaan. Tajusin viimein, että mun tapauksessa ei työvitutus lähde työpaikkaa vaihtamalla. Ja tuolla vielä kun on tuo "jonottamalla hiustenleikkuuseen" -systeemi, niin on se tekemisen paine koko ajan. Jengi tuijottaa mun joka liikettä, mulkoilee pahana jos menen tauolle. En jaksaisi yhtään "No en minä tiedä miten leikataan, sinähän se ammattilainen olet" tai "No leikataan sillai sopivasti" -kommenttia. Mistä minä voin tietää mistä sinä tykkäät? Miten paljon on hemmetti vie sopivasti? Vaikka ihan hyvin tiedän, että sehän se mun homma on, konsultoida ja selvittää ennen itse leikkuuta. Mulla ei vaan ole inspistä eikä kiinnostusta. Ja asiaa ei auta se, että olen herkistynyt ammattiaineille. Mulle on hyvää vauhtia kehittymässä jonkinmoinen ammattiallergia. Ihan hiustenleikkuukin tahtoo kutista sormissa. Allergia yhdistettynä totaaliseen alakyllästymiseen on yhdistelmänä sellainen, että mitä pikemmin keksin jotain muuta, sen parempi.

One for Sorrow

Arki on astunut jälleen kehiin, mutta nautin kovin loman joka sekunnista.

Ajelut sujui leppoisasti, ruuhkaa ei juuri ollut suuntaan tai toiseen. Perillä oltiin aattoyönä yhden hujakoilla, peti kutsui ihan samantien. Aatto meni mukavasti kokkaillessa, kuulumisien vaihdossa ja rentoutuessa. Saunottiin savusaunassa, syötiin itsemme palloiksi ja juotiin minttukaakaota. Joulupäivänä vierailtiin hautausmaalla, käytiin anopin kanssa kävelyllä ja illasta nautittiin hieman alkomahoolia. Paikallisesta baaristahan me itsemme sitten löydettiin, appi onneksi toimi kuskina. Sunnuntaina sitten aamusta ajeltiin takaisin Tampereelle, minä hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.

Tähän asti olen about parkunut poislähtöä, halunnut jäädä samantien sinne. Tällä kertaa... No en oikein tiedä. Sen huomaa, etten kuulu joukkoon. Anoppi ja Miniä nro 2 tulevat tietysti loistavasti juttuun, ovat kuin bestikset. Minä? No tullaan joo hyvin juttuun, Miniä nro 2 on yksi läheisimmistä ystävistäni. Mutta sen huomaa että me ollaan käymässä. Puoliso on perhettä, minä en. Vaikka kuinka yritän, hekin yrittävät, mutta joku siinä mättää. Välimatka luultavasti. Hauskat asiat joita suunnittelevat koskevat tietysti vain heitä. Minähän asun täällä. Heillä on yhteisiä tuttuja ja kavereita, yhteiset asiat. Minulla oli toki kivaa koko joulun, mutta tunsin kuitenkin itseni hieman yksinäiseksi. Yay. En koe olevani kotona oman perheeni luona, en kuulu joukkoon. Anoppila, no en minä oikein kuulu sitten sinnekään. Tämäkö on sitä juurettomuutta?

Uudenvuodenaatto olisi huomenna. Enkä ole oikein perillä että mitä hittoa sitä tehdään. Puoliso lupaili aiemmin työkaverilleen, että mennään sinne. Sitemmin tuli kutsu myös Kalkkuun, mutta en nyt saa Puolisosta taas irti, että mitä se on J:n kanssa suunnittellut. Miehet! "Katotaan sit, entiiä". Noh, minnekään en halua mennä ilman Puolisoani. Ja sitäpaitsi olen aivan totaalisen persaukinen, latasin bussikortin viimeisillä pennosillani (palkka ois perjantaina..) joten kaikenlainen yömatkustelu on poissuljettu. Ei varaa taksiin, ei edes bussin yömaksuun. Joten ellen halua kävellä Kalkusta Härmälään, koti on parempi vaihtoehto. Pääsisi torstaina sitten salillekin. Ei paskempi vaihtoehto.

Matter of Time

Lahjat ostettu, tänään ne paketoidaan. Puolison lahja on jo paketissa. Höpötettiin lahjapiiloista, ja sanoin, että lahjat pitää piilottaa sinne, minne toinen ei koskaan katso. Puoliso kysyi että "Ai, onko mun lahja sitten likapyykkikorin pohjalla?" :D

Tein koe-erän lanttulaatikkoa, joulupöytäversion tekeminen on sitten edessä tänään. Olen joo tehnyt kyseistä laatikkoa onnistuneesti ennenkin, mutta nyt kun olisi tarkoitus tuotosta jonkun muunkin syödä, niin haluan sen onnistuvan. Uunimmekin on normiuunia tehokkaampi (ei hajuakaan että miksi, mutta jos paistan jotain siellä "ohjeen mukaisen ajan" niin tuotos palaa), en halua polttaa laatikkoa.

Tänään olisi edessä töitä ensin 7 h, sitten intensiivistä pakkaamista, lanttulaatikkoa ja siivoamista. Alunperin töissä piti olla 9h, mutta käytin ylityötuntejani aiempaan kotiiinpääsyyn. Pomo kovin toivoisi, että haluaisin ennemmin lähteä huomenna aikaisin. Mutta en, sillä auton haku on kello 17. Puolisokin on töissä, en hyödy aiemmasta kotiinlähdöstä yhtään mitenkään. Pikemminkin ikävää, että jos pääsen joskus kahden-kolmen korvilla.

Huomenna autonhaun jälkeen kotiin hakemaan laukut ja kissat, kahvit keittää ja ehkä syödä jotain. Matkaan olisi tarkoitus päästä just niin pian mitä mahdollista. Palataan Tampereelle sunnuntaina. Mutta en vielä halua ajatella Joulun jälkeistä aikaa. Ensin viisi päivää ihanaa lomaa <3

Irstauden Ilosanoma

Juhlittiin tosiaan eilettäin Puolison synttäreitä. Säntäilin töiden jälkeen kiiruulla kauppaan ja alkoon, ja kotio tälläytymään. Tyyppejä alkoi ilemstyä siinä seiskan maissa. Istuttiin meillä iltaa, nautittiin juustokakkua, suolaisia naksuja ja alkoholia. Laulettiin, kitaroitiin ja kuunneltiin musiikkia. Ja naurettii niin että nyt on olo kuin ois vatsalihastreenin tehnyt.

Puolison pari työkaveria joivat itsensä pöydänalle pullollisella kasikymppistä Viru Valge -viinaa ja häipyivät taksilla kotiin harjoittamaan Norjan puhumista. Me muut suunnattiin sitten puoliltaöin baariin. Kaikki oltiin about selvinpäin, mutta Amadeuksen poken mukaan pojat oli liian kännissä. Justjust, tultiin siihen tulokseen, että meillä nyt vaan oli selvästi liian kivaa. Poke kuitenkin näki meidät pihalla nauramassa about kaikelle, pitävän hauskaa. Ehkä ulkopuolisen silmistä se käytös voi vaikuttaa siltä, että osa on ihan turpa täys. Mentiin sitten Dog's Homeen (Miten hitossa toi pitäs taivuttaa? Home:n, Home:iin?). Siellä näin ystäväni Mr A:n, jota en olekaan nähnyt sitten Lumouksen. A on mahtava tyyppi, mutta mieleltään hieman melankolinen ja herkkä, toivottavasti sain piristettyä ja parannettua hänen maailmaansa edes vähän. Hetken mietittiin Dogsin suljettua ovensa, että klubi vai kebab, ja vastaus oli kebab. Itse katselin vierestä pepsi maxin kanssa, eipä ollut nälkä. Kerrankin. Taksijonon kautta himaan nukkumaan. Ja muuten. Taksijonoista järkevin on linja-autoasemalla, siinä on suurin vaihtuvuus. Keskustan taksitolpalle ei tuu ikänä takseja. Taksikuski vahvisti päättelyn, ei siinä kannata jonottaa.

Kerrassaan onnistunut ilta, sillä ei ole krapulasta tietoakaan. Herrat M ja E olivat loistoseuraa, naurettiin itsemme kipeiksi. Tänään otan rennosti, katson sarjoja ja leffoja ja nautin vapaastani.

Sacrifice

Sunnuntai ja jonkinasteinen krapulapäivä. En enää hirveämmin alkoholia käytä, mutta eilettäin oli sellai olo, että tarvitsin kunnon alkoholinhuuruista eskapismia.

Olin lauantain töissä, mutta illasta oli Bella Morte -goottiklubi. Käytiin ensin Puolison ja parin kaverin kanssa Kustaa kolmosessa parilla, ja siitä Laternaan klubille. Tanssilattiaa tuli tampattua Puolison kanssa, juotua jonkun verran ja turistua kaverien kanssa. Puoliso katosi puolen yön jälkeen kotio hammassärkyisenä, itse vielä jäin. Kahden korvilla väsymys ja alkoholi alkoi viemään voimat ja suuntasin Puolison viereen unille.

Ilta oli mukava, ja tänään vielä mukavampaa katsella kauhuleffoja yhdessä. Kaipasin kunnon irtiottoa työdraamoista yms, ja homma toimi, sain pitää vähän hauskaa. Nyt voinkin uppoutua takaisin arkeeni ja tavalliseen elämääni. Hautautua leffojen ja kirjojen ääreen sekä kumppanin syliin. Satunnainen biletys on jees, mutta aamuinen hedari muistutti minua hyvin siitä, miksi en yleensäkään juo. Vaikka oli kivaa, niin ilta muistutti minua hyvin siitä, että miten paljon oikeastaan nautin kotona olosta ja alkoholittomasta elämästä. Onneksi nyt hetkeen ei ole mitään tiedossakaan.

Edit:

Joo ei vittu kännäystä enää ikänä. Eipä alkoholi oo ikinä mun vatsalle sopinut, ja vuosien varrella on vain pahentunut vatsanväänteet... Ei pysy edes vesi sisällä kun kaikki tulee toisesta päästä ulos ihan saman tien. Onneksi ei okseta, ois vähän ongelmia siinätapauksessa! Mikään ei ole tän arvoista. Pahinta on tietää, että ei tämä huomiseksi ohi ole. Helpottuu hieman varmasti, mutta vessan lähellä on oltava töissäkin. Yay.

Gothic Girl

Oi mikä viikonloppu <3

Perjantaina mentiin Puolison kanssa Mr E:n luo saunomaan ja iltaa istumaan. E vaimokkeineen oli meitä muuttamassakin, ja sattuvat asumaan aika lähellä, joten päädyttiin herran luo katsomaan töllöä ja saunomaan. Ilta oli varsin mukava. Ja sai minut miettimään, että jännä miten asuinpaikka vaikuttaa siihen, keiden kanssa hengaat. Siis kaupungin sisällä. Härmälä on nyt kolmas alue Tampereella jossa asutaan, ja joka kerta muutto on vaikuttanut siihen, keiden kanssa eniten aikaa vietetään. Eikä Tampere nyt niin iso kapunki ole...

Lauantaina aloiteltiin ihan kotosalla, saunottiin ja tälläydyin rauhassa. Kympin korvilla löydettiin itsemme Lumousklubilta. Jonkin aikaa istuttiin ihan keskenämme Puolison kanssa, mutta kun kavereita ilmestyi, ne pelmahti paikalle kaikki kerralla. Tuli nähtyä hyviä tyyppejä, ja tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Puolison kanssa tuli tampattua tanssilattiaakin. Kehuin erästä goottibloggarityttöä blogistaan, ja mimmi osoittautui tosi avoimeksi, iloiseksi ja ystävälliseksi tapaukseksi. Mentiin lopulta samalla taksilla kotio, sillä neidin yöpaikka oli hyvin lähellä meitä. Uusia ystäviä <3 Kotona oltiin neljän hujakoilla. Nyt harkitsen, että pitäisköhän sitä käydä Lumous Endissäkin.

Endless Rain

Hohoho. En kehtaa lesoa Facessa, mutta täällä voin: Vappuaamu klo 9.45 ja olen krapulavapaa. Ei huonoa oloa, janotusta, väsymystä tai suolahimoja. Eihän mulla krapulaa ole ollutkaan tän vuoden puolella, mutta aina se pienikin juominen jotain jälkiä jättää. Joo oon kusipää kun haluan lesoa hyvällä olollani silloin, kun 90 % Suomen nuoriso- ja aikuisväestöstä potee kankkusta.

Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.

Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D

Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3

Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.

Merry Yule!

Hyvää joulua tyypit <3

Rentoudutaan kaikki kunnolla ja nautitaan olostamme. Puoliso on tosiaan päivystysvuorossa, joten mekin vietetään joulu kahden kesken. Mikä on parhautta, kolme päivää rentoutuen maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Yay!

Ainoa miinuspuoli on ne vajaaälyiset, jotka kaatavat kinkkurasvat viemäriin ja juoksuttavat Puolisoa avaamaan tukkeutunutta viemäriä. Pyhpöh moiset idiootit.