Karma

Nojepjep, ehän mää Lumoukseen sitten mennyt. Viimeiseen saakka veivasin asian kanssa, mutta kotiinjäämiseen vaikutti myös mun päivällä saamani migreenikohtaus. Helpotti nappien avulla illaksi, mutta kun fiilistä ei ole niin ei ole. Ja oli tasan oikea päätös! Olin täysin tyytyväinen ja onnellinen ihan vaan kotona.

Ja niin siinä kävi, että jopa minä sitten innostuin Pokemon Go:sta. Ensireaktio valtavaan hypeen oli itselle tyypillinen vastareaktio. Että kun joku on tosi hypetetty ja joka tuutista tulee aiheesta, mä kyllästyn ihan heti vaan siihen kohkaukseen. Mutta hetken haastateltuani pelaavia kavereita ja tutustuttua aiheeseen, eilen latailin pelin sitten minäkin. Ajattelin, että peli sais mut useammin lenkille. Ja kappas, mun vakiolenkki venähti heti pidemmäksi, kun metsästin pokemoneja. "No jos käyn ton Pokestopin kautta..." "Ai, tuolla ois pokemon..." ja tänään aidosti harmittaa, ettei ole aikaa mennä lenkille. Katsotaan että miten peli etenee, että jatkuuko innostus, mutta hyvä jos se saa mut ahkerammin ulos ja lenkille.

Mulla piti olla elokuussa 3 päivää lomaa, mutta päädyinkin sitten jemmaamaan ne vähän firman painostuksesta. Tiedän tarvitsevani vähän vapaata talvella häiden aikaan, ja aateltiin sinne jotain reissuakin. Ap kyseli töissä sitten, että jos kuitenkin jemmattaisiin ne päivät? Niillä on vähän oma lehmä ojassa asian kanssa, kun 2 muuta on samaan aikaan lomilla, ja siihen aikaan tosi moni myös lähtee opiskelemaan tai muutoin lopettaa työt tuolla, joten joka käsipari tarvitan töihin. Haaveilen ylennyksestä, kun paikkoja tuon muutoksen myötä vapautuisi, joten ehkä sillai hyvä, että joustin tuossa. Ja joo, taviin lomaa talvella enemmän! Tammi-helmikuinen minä kiittää tästä. Mulla kun ei muuten sitä talvilomaa vielä ole. Mutta ensvuonna ois sitten kesälomaa 4 viikkoa, ja sen jälkeen myös talviloma!

Anxiety.

Ahistaa!!!

Häät, haluisin vaan karata jonnekin kauas Puolison kanssa, ei tarvis selitellä, perustella tai mitään. Muut hössöttää niin saatanasti. Meinattiin polttareita pitää yhessä, kun mulla ei oikeen oo kavereita sillai että saisin polttarit aikaan, mutta ei. Eräs yhteinen kaveri "no ettekä pidä, pitää nyt erikseen olla!!!!" ... "no ei mulla sitten oo pottareita kun ei oo ketään ketä kutsua?" ... "No onhan, mä järkkään, heitätte vaan numeroita...!"  Niin vittu mitä kohtaa lauseesta "Minulla ei ole sellaisia kavereita" et ymmärtänyt??Mitä numeroita mä muka heitän kun ei oo ketään??  Kaikki jotka tulee mieleen, joita pidän ystävänä, en oo nähnyt moneen kuukauteen, osaa pariin vuoteen. Voin vaan kuvitella sen reaktion "Ai polttarit, miksköhän se mut pyytää kun ei me olla yhteyksissäkään oltu?" Hauskasta asiasta tuli nyt ihan turha stressi. Puoliso saa pitää hauskan illan kaverien kanssa, mikä sinänsä on mukavaa, mutta mun osuus, istutaan Mr J:n kanssa sit vissiin pubissa kaksistaan. Yay.

Ja ne itse häät sitten. Äiti on jo niin piukeena sanelemassa "Ne tädit ja sedät kutsut sitten ainakin, ja ne serkut, ohan nekin osa sun elämää" ja mun vakuuttelut, että Ei, paikalle tulee tasan perheet, ei mene perille. Äitini asenne on, että mun koko suku pitää tietysti kutsua, mutta Puolisolta riittää vain perhe. Mä tiesin että näin käy, että äiti on suunnittelemassa ja kutsumassa jengiä täyttä häkää, mutta silti ottaa aivoon. Mutta pidän pääni. En pitäisi häitä ollenkaan, mutta perhe on Puolisolle niin tärkeä, että se haluaa läheisten olevan läsnä. Katsotaan saanko puhuttua sen maistraatin erikseen, ettei sinne tarvi lössiä rahaata. Ja kyseinen polttareita järkkäävä ystävä on niinikään kärttämässä mukana, "kai mut kutsutaan, missä on tilat, koska haetaan virosta viinaa?" öö, ei nää oo sellai häät. Ei sua kutsuta, koska ei me pidetä mitään perinteisiä hääjuhlia.

Ja toinen ahistuksen kohde, Lumous.

Ikinä en oo veivannut aiheen kanssa näin totaalisesti. Mulla on lauantaille lippukin jonka ostin mielenhäiriössä. Aattelin että harmittaa jos mulla ei oo lippua ja haluunkin mennä. Mutta nyt vikat pari päivää on ihan sellai olo, että mitä vittua mä siellä tekisin? Jengiä irvailemassa mun viimelumouksen humalatilasta, tuttuja tupa täysi joiden kanssa vaihtaa ne "mitäs kuuluu?" " no ei mitään ihmeellistä, samaa vanhaa" -setit. Sitten ollaan vaivautuneesti hiljaa. Kaikilla muilla on ne kaverilössinsä, mä se irtonainen osa, se ylimääräinen jolle voi puhua, mutta jota ei kestä tarpeeksi kauan että etkoille pyytäis tai haluaisi iltaa seurassa olla. Joo viimeksi oli ihan superkivaa, mutta jotenkin nyt on ihan päinvastainen olo, tuntuu että ne heput joiden kanssa oli viimeksi niin kivaa nyt vastaili mun Lumousuteluihin sillai "No katotaan jos nähään, kai mä siellä pyörin ellen oo krapulassa hotellilla" -asenteella. Sellai, että älä nyt saatana ainakaan seuraan tunge. Joo voi taas olla mun korvien välissä nää, mutta vähän sellai olo että jos en mene niin eipä mua kukaan kaipaamaan jää tai perään kysele.

Joskus vituttaa olla näin introvertti. Sillä sen kerran kun haluaisin mennä ulos, pitää hauskaa, mulla ei ole ketään kenen kanssa mennä. Joo vihaan ihmisiä, mutta aina joskus haluaisi bilettääkin, ja niinä kertoina ottaa aivoon että en kykene siihen normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja näkemään tarpeeksi usein, tai pitämään yhteyttä niin, että kaveruussuhteita muodostuisi.

Overkill

Viikonloppu sujahti ohi aika nopeasti, mutta olinhan lauantaina töissä. Lumouksen jälkeinen masennuskin on jo takana.

Piti viettää rattoisa kotiviikonloppu, koska Lumoukseen paloi rahaa ihan liikaa. Mutta ystävämme Make kyselikin suunnitelmiamme, ja kutsuttiin tyyppi meille. Saunottiin, kuunneltiin kaikenlaista musaa ja puhuttiin paskaa. Meiltä otettiin taksi ja Amadeukseen, ja loppuillasta sitten Semaforiin. Joo, luitte oikein. Ja Sema oli ihan tyhjä! Hitto siellä ollu ketään! Menee varmana nurin ihan just...

Vältin kankkusen, ja sunnuntai meni ihan mukavasti. Tänään käänsinkin uuden lehden, ja ostin salikortin. En ole hetkeen käynyt, mun suosikkisali sijaitsee kuitenkin ärsyttävästi keljun matkan päässä. Mun uusi salini taas tossa 5 min kävelyn päässä, pari minuuttia fillarilla. Auki se ei ole niin hyvin mitä entinen, mutta enpä mä ikinä salilla käynytkään aamu viideltä tai ilta yhdeltätoista.

Sain motivaatiopuuskan liikkumiseen, kun luin erään kilpparistin blogitekstin. Mimmi kisaa fitnesskisoissa, ja hitto miten sinnikäs. Joutuu tekemään tuplatyön muihin verrattuna kilojen kanssa, mutta ei luovuta. Ihan samanlaisia oireita sillä on kuin mulla, mutta hän painaa väsymyksestä huolimatta, kun tietää, ettei se nukkumalla parane. Että aina voi voivotella kilpparia että kun on niin sairas, tai sitten toimia siitä huolimatta. Mä valitsin jälkimmäisen. Joo, en ole ihan terve, mutta en anna sen häiritä. Liikkuminen on ihanaa, ja kaipasin salia ihan älyttömästi. Myönnetään kuitenkin, että nyt väsyttää ihan tolkuttomasti. Kävin tosiaan aamusta salilla, menin pyörällä 7.5 km kympiksi töihin. Töissä oli kiirus, ja kuudelta samat 7.5 km takaisin. Suoraa tiskaamaan ja ruoanlaittoon, ja nyt syötyä kun voi viimein hengähtää, voisin kaatua sänkyyn. Mutta tää uupumus on aika ihanaa.

Mutta ehkä tauko on tehnyt hyvää. Nyt treenaan taas siitä treenaamisen ilosta. En laske makroja tai punnitse kanafileetä, ei sen niin väliä. Treenaan, koska pidän siitä, se on mun harrastus. Mun aineenvaihdunnalla tuun tuskin ikänä olemaan niin tikissä mitä 1.5 vuotta sitten olin, mutta entä sitten. Mun kroppa on varsin hyvä just näin. Onnellisimmillani olen kuitenkin ollut kun elintavat ovat olleet terveelliset, kun ruoka ja liikunta on hyvässä tasapainossa, eikä netflix, alkoholi tai biletys ole hallinnut vapaa-aikojani. Siihen haluan takaisin.

Viikonloppuna Puolison Veli & Käly tulevat käymään. Mennään perjantaina ravintolaan, luultavasti 2H+K. Lauantaina mietittiin että pyynikillä vois käydä, ehdotin myös Näsilinnaa ja Arboretumia, tyypit kun kyseli Tampereen nähtävyyksiä. Ihanaa tehdä jotain muuta kuin kiskoa viinaa. Itsehän ajattelin vedellä pelkästään kivennäisvettä, haluan sunnuntaina salille!

Krieg im Paradies

Lumouksesta selvitty ja nyt on iskenyt Lumouksen jälkeinen masennus. Joo, oli kovin kivaa. Se, että kiva on ohi, se ei ole enää niin mukavaa.

Perjantai oli työpäivä, joten en päässyt torstain aloittajaisiin. Ei se mitään, sillä kaverit tuli kaikki vasta pe-la -akselille. Perjantaina säntäsin töistä kotio vastaanottamaan Ystävää Imatralta, joka yöpyi meillä lumouksen ajan, ja lähti eilen. Valmistauduttiin yhdessä, ja aikataulujen vähän venyessä suunnattiin suoraa Klubille, eikä ehditty Dogsin etkoille.

Klubilla oli jo ystäviä hyvissä ajoin, päädyin viettämään iltaa aika tehokkaasti erään Lapualaisen ystävän seurueessa. Tutustuin mieheen pari lumousta takaperin, ja ystävyys on säilynyt ja vahvistunut tässä pikkuhiljaa. Meillä on aika paljon yhteistä, parisuhteitamme myöten, tuli purettua sydäntä ja löydettyä ystävästä vertaistukea ja ymmärrystä. Niin ja juotua ihan riittävästi. Sain kuulla koko lauantain siitä, että miten olin niiiiin kännissä. Kiitos muistutuksesta, itsehän tätä faktaa en olisikaan tajunnut. Tosi ystävät eivät muistuttele asiasta joka käänteessä, ainoat jotka eivät aiheesta huomauttaneet oli about juuri yövieraani ja Lapualainen ystäväni, muut muistuttelivat aiheesta joko suoraan minulle, tai sitten joku toinen kertoi "Niin se sanoi, että olit loppuillasta ihan kunnolla ottaneen näköinen.." Nojee, ette sitten kuvaa vittu ottaneet todisteeksi? Ihan pilkkuun asti ei kuitenkaan oltu, Ystävä saatteli minut ja yövieraani taksitolpalle, josta kotio unille.

Jollain ihmeen kaupalla selvisin kännistäni lähinnä janolla ja päänsäryllä, ja päästiin pyörähtämään Dark Market -tapahtumassa Vapriikilla. Mukaan tarttui paita, kaulakoru ja sormus, mutta suurin osa roippeista oli ihan jäätävän hintasia, joten en sitten shoppaillut sieluni kyllyydestä. Marketilta lähdettiin laukontorille, sillä luvassa oli piknikki Viikinsaaressa. Ilma oli mitä mainioin, ja viikinsaaren pikniköinti karkoitti viimeisenkin kankkusen. Viikinsaarelta kotio, iltaa valmistautumaan.

Koska perjantaina kiskoin niin hyvät suojakännit, en tullut humalaan sitten millään enää lauantaina. Ei auttanut jallut eikä minttushotit, mutta sinänsä hyvä. Pysyi tolkku ja järki, enkä nolannut itseäni ihan niin totaalisesti. Päädyin jälleen Lapuan ystävän seuraan, katseltiin Das Ich:n keikka - oli muuten loistava - ja jatkettiin jutustelua siitä mihin jäätiin perjantaina. Aika meni ihan siivillä, pilkun tullessa kumpikin katsoi kelloa että mitä helvettiä se pilkku näin aikaisin tulee! Että ei kello millään voi olla niin paljoa. Mutta olihan se, jatkoehdotustakin tuli, mutta olin luovuttanut kotiavaimeni yöviraalleni, joten taksijonoon ja kotiin. Koska yövieraanikin oli lähtenyt aiemmin, en olisi millään voinut päätyä kotio aamutunteina. Hengasin pääsääntöisesti Yövieraani ja Lapualaisen herraystäväni kanssa. Yövieras ei edes ole mulle kovin läheinen kaveri, ja jotenkin jäätiin vähän etäisiksi, mutta jälkimmäisestä tyypistä tuli juuri sellainen - hyvä ja läheinen ystävä. Ja jos viikonlopusta jotain kaipaan, on hänen seuraansa.

Niin, Puolisohan ei tänä vuonna osallistunut. Kuten tavallista, sillä oli päivystys. Joka hiton vuosi se päivystää Lumouksen. Viimevuonna sai vahdettua, mutta nyt se on juuri hiljattain vaihtanut päivystyksiä erään toisen menon vuoksi, ei voinut millään kysyä asiaa taas. Tavallaan harmi ja tavallaan hyvä. Teki minulle ihan hyvää bilettää itsekseni, vähän etäisyyttä kaikkeen. En oikein itsekään tiedä, että olenko Avovaimo, asunko rakastettuni kanssa ja olen vakaassa parisuhteessa, vai olenko kämppis, asunko parhaan ystäväni kanssa samassa taloudessa, suhteessa, jonka intohimoprosentti vastaa juurikin about ystäviä ja kämppiksiä. Pitäisi kai ottaa joskus asia puheeksi Puolison kanssa, eikä paeta asiaa yöelämään tai elokuvien ja sarjojen fiktiomaailmaan.

Nose Candy

Juhannuksesta toivuttu, ja seuraavaa lomaa odotellessa...

Juhannus meni ihan mukavasti. Lähdettiin torstaina ajelemaan Vaalaan, oltiin perillä joskus puoliltaöin. Ainoa pahempi ruuhka oli ihan odotetusti ysitiellä Oriveden kohdalla.

Perjantaina tehtiin rosvopaistia, kokkailtiin, saunottiin ja ryypättiin pitkälle aamuun, hieno ilta. Lauantaina mulla oli krapulakooma, mutta pelailin minäkin vähän sulkkista ja osallistuin grillihommiin. Sunnuntaina nyt lähinnä ajeltiin takaisin. Eli sangen perusjuhannus. Perinteistä "tahdon Ouluun!" fiilistä vaan ei tullut. Ja tiedän itsekin että miksi.

Osa Ouluun haluamistani on se perheen tunne. Se, kun tuntee kuuluvansa jonnekin. Puolison Veljen vaimoke on Anopin kanssa kovin läheinen, tekevät juttuja yhdessä jne. Eikä ihme, käyväthän he Anopin luona harva se viikonloppu. Olisi hienoa olla yhtä läheinen heidän kanssaan. Tajusin vain tuossa jouluna, että ei se läheisyys muuttamalla tule. Se voi auttaa asiaa,  mutta olen persoonana jo hyvin erilainen.

Nyt odottelen Lumousta, olisi ensiviikolla. Lumous on vain kerran vuodessa, sillon en laihduta, vaan pidän hauskaa täysin rinnoin! Ja kerrankin pääsen osallistumaan ihan pe-su akselilla. Wohoo!

Every day is halloween

Vaikka mun sydän itkee verta tilini saldon puolesta, päätin mennä Lumoukseen ja tilasin liput molemmille päiville. En ole kesän aikana buukannut yhtään mitään hauskaa ohjelmaan. Puoliso järkkäilee omia (ja vähän meidänkin) menoja elokuiselle lomallemme, mutta minun kesäsuunnitelmat ovat tyhjiä. Töitä ja töitä ja töitä, joten annoin periksi ja päätin buukata itselleni jotain kivaa.

Sain järkättyä seuraakin. Puoliso nimittäin päivystää, joten sen kanssa en voi sinne mennä. Otin yhteyden erääseen pääkaupunkiseudun ystävään johon tutustuin viime Lumouksessa ja lyöttäydyn heidän seurueensa matkaan. Tuleehan sinne tuttuja ja kavereita vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan halua yksin mennä.

Pitää vain hyväksyä se fatka, että menee euroja. Liput eivät ole kalliita, eikä lumous ole iltana baareilua kummempaa noin niinkuin rahanmenollisesti, mutta kun mun rakkaat eurot, en haluaisi luopua yhdestäkään. Minä ja mun ääripäät taas. Haluan säästää, niin innostun taas siihen malliin että hyvä etten ihan dyykkariksi rupea kun kauppaan menee aina kasa rahaa. Kiitän itseäni vielä, että ostin lumousliput. Rentoudun, pidän kivaa, tanssin jalat kipeäksi, tapaan ystäviä ympäri Suomen ja gootteilen ihan huolella.

Gothic Girl

Oi mikä viikonloppu <3

Perjantaina mentiin Puolison kanssa Mr E:n luo saunomaan ja iltaa istumaan. E vaimokkeineen oli meitä muuttamassakin, ja sattuvat asumaan aika lähellä, joten päädyttiin herran luo katsomaan töllöä ja saunomaan. Ilta oli varsin mukava. Ja sai minut miettimään, että jännä miten asuinpaikka vaikuttaa siihen, keiden kanssa hengaat. Siis kaupungin sisällä. Härmälä on nyt kolmas alue Tampereella jossa asutaan, ja joka kerta muutto on vaikuttanut siihen, keiden kanssa eniten aikaa vietetään. Eikä Tampere nyt niin iso kapunki ole...

Lauantaina aloiteltiin ihan kotosalla, saunottiin ja tälläydyin rauhassa. Kympin korvilla löydettiin itsemme Lumousklubilta. Jonkin aikaa istuttiin ihan keskenämme Puolison kanssa, mutta kun kavereita ilmestyi, ne pelmahti paikalle kaikki kerralla. Tuli nähtyä hyviä tyyppejä, ja tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Puolison kanssa tuli tampattua tanssilattiaakin. Kehuin erästä goottibloggarityttöä blogistaan, ja mimmi osoittautui tosi avoimeksi, iloiseksi ja ystävälliseksi tapaukseksi. Mentiin lopulta samalla taksilla kotio, sillä neidin yöpaikka oli hyvin lähellä meitä. Uusia ystäviä <3 Kotona oltiin neljän hujakoilla. Nyt harkitsen, että pitäisköhän sitä käydä Lumous Endissäkin.

Moving out and moving in.

Muutosta selvittiin varsin hyvin. Ihanat ystävät auttoi, ja kamat roudattiin onnistuneesti. Mitä nyt pieni miinus, että nettiä ei uudessa osoitteessa vielä ole. Tänään pitäisi tulla, mikäli tekniikka toimii. Saatan olla vähän skeptinen, että "piuhat kiinni ja surffaamaan" -malli toimisi :D

Asuntokin näyttää pikkuhiljaa kodilta. Huonekalut ovat koossa, ja jäljellä on enää jokunen laatikko ja varastoreissu. Niin ja sisustaminen, taulut sun muut paikalleen. Olen aika ihastunut uuteen kämppään. Pohjaratkaisu on kiva, joten vähemmät neliöt eivät juuri haittaa. Lisäbonuksia tuo bidee, erillinen suihku ja lavuaarin hana (ennen oli yks ja sama, et voinu pestä hampaita jos toinen on suihkussa), liesituuletin, uudet keittiökoneet, tarpeeksi pistorasioita... Ainoa iso miinus on olkkarin ruma seinä, sininen ja reikäjuustoa. Ei vaan jaksa maalata sitä ihan heti.

Viikonloppuna on vapaata, ja minä suuntaan Puolison kanssa Lumoukseen. Luultavasti lauantaina, sikälimikäli lippuja vielä saa. Tarkoitus hakea nekin tänään. Viimevuonna en ollut lumouksessa, seurasta puute. Tänävuonna tulee Puoliso matkaan. Tykkään bilettää Puolison kanssa. Se on mahtavaa seuraa, ja tykkää tanssia <3

Loppukuusta Puolison Veli vaimokkeineen tulee käymään, ovat yhden yön meillä. Yay! Sen jälkeen onkin kaikki auki, mitä teen työkseni, missä teen työtäni ja miten kulutan aikaani. Kuukausi. Yksi kuukausi. Kulu nopeasti!