We don't celebrate sundays

Viikonlopusta vielä sunnuntai jäljellä, ja otan siitä kaikki irti. Perjantai-ilta meni lähinnä rentoutuessa kotona ja  koottua itseä pahantahtoisten sanomisten jäljeltä. Lauantaina menin töihin päivystysmielessä ja keräämään pahvikeräyksestä itselle laatikoita varastoon.

Lauantaina kotosalla aloitettiin myös muuttopakkailua, hain varastosta vanhat laatikot ja aloin purkamaan kirjahyllymme sisältöä. Sain viimein laitettua myyntiin myös liian isot vaatteeni, ja kerättyä kierrätyssäkinkin valmiiksi. Noita liian isoja kuteita on järkyttävä säkillinen! Voisin pistää helposti oman kirpputorin käyntiin. Kaikkea ei kuitenkaan kehtaa myydä, ostanhan itse suurimman osan vaatteistani käytettynä. Alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan tämä muuttohomma, kirjahylly on tyhjä, dvdt ovat 80 % pakattu, oma työpöytäni on melkein tyhjä... Keittiötä en halua vielä ajatella. Pahvilaatikot loppuivat aika alkuunsa, pitää hamstrata töistä vielä paljon. Ja heittää älytön määrä kamaa pois. Jos joku lukijoistani tarvitsee a) Kirjahyllyä jossa lasiset ovet b) kasaa vaatteita koossa L c) ruskeaa kaksilaatikkoista pikkuruista lipastoa esim. yöpöydäksi d) cd-telinettä e) perinteistä valeaa puuta olevaa kirjoityspöytää niin tulkaa hakemaan, ilmaiseksi lähtee x)

Miksi touhutaan "jo" nyt? No siksi, että monta kertaa muuttaneena sitä tiedetään että aika loppuu aina kesken. Helmikuu on muutenkin lyhyt kuukausi, ja arkemme on aika hektistä. Sama tuo pakata kirjat yms. pois jo ajoissa, kun sitä tavaraa nyt kuitenkin on ja hommaa piisaa.

Ensiviikko näyttää ihan perinteiseltä viikolta, töitä, kuntoilua ja arkea. Taatusti vähän siivoamista ja muuttojuttujakin. Muuttaminen on kallista puuhaa, joten alkuperäiset ajatukseni erinäköisistä vierailuista kotopuoleen tai Helsinkiin eivät toteudu. 

Tämä marraskuinen viikonloppu

Viikonloppuuni on kuulunut mm.

.

Happy Samhain!

Noniin, reissusta kotiuduttu. Nissan Micra oli ajopelinäni, ja suorastaan rakastuin siihen kirppuun. Oikein näppärä pieni "tyttöauto". Bensankulutus 400 km matkalla oli olematonta, sillä oli mukava ajaa, ja jopa tällainen auto-noob osasi käyttää sitä mainiosti. Matkaseurani kissat olivat yllättävänkin rauhallista seuraa, ainoastaan paluumatkalla irtosi maukunaa. Reissuni meni sen verta mukavasti autolla, että saapa nähdä menenkö enää junalla/linja-autolla.

Kissani pääsivät yllättämään, yleensä kollini Hiro on helppo saada koppaansa ja neitini Tara on se vaikea tapaus. Nyt oli aivan päinvastoin! Hyvä ettei tyttö nyt itse sinne koppaan kävellyt, sen verta helposti meni. Ei laittanut vastaan ollenkaan. Hiro sen sijaan... Kollia sai hakea vanhempieni talosta hyvän tovin, ja kun sen sai kiinni, vasta neljännellä yrityksellä sain kopin oven kiinni asti. Pitääkin metsästää vast edes Hiro ensin laatikkoon ja Tara sitten. Onnekas kuitenkin olen, kissani ovat maailman helpoimpia otuksia kuljetettavaksi. Kumpikin on tottunut matukstaja ja päästään Puolison kanssa aika helpolla.

Mukaan tarttui sisustustavaraa, kuten kristallikruunu (musta takorautainen jossa muutama kristalli, ei sellainen kamala 80-luvun mauton härpäke), musta pitkä takorautainen kynttilänjalka ja mustat pellavaverhot. Nyt enää tarvii lahjoa mr. Puoliso avustamaan, en saa lamppua kattoon yksin, enkä ylety laittamaan niitä verhojakaan. Olen kuitenkin innoissani, ehkä tästä läävästä saa kodin näin neljän asutun vuoden jälkeen. Aika hyvin olen saanut tätä jo makuamme vastaavaksi, musta-harmaa-valkoinen sisustus gootikkaalla vivahteella.

Nyt kotiuduttuani on edessä tavaroiden purku ja kunnon paluusiivous. Yritän olla katsomatta liikaa mr. Puolison tuliaisiin, toi minulle ison läjän nameja. Ehkä nautin niitä illasta sitten kun ajattelin pitää halloweenin perinteisen Tim Burton-leffamaratonin.

Höh.

Menin sitten ja sairastuin. Koko alkuviikon kurkkuuni oli muuttanut kaktus,  joka teki nielemisestä helvettiä. Olo oli väsy ja voimaton, eikä mistään tahtonut tulla oikein mitään. Tänään oli ensimmäinen parempi päivä, kaktus muutti pois kurkustani ja vaihtui niistämiseen. Olo oli kuitenkin jo parempi, ei väsyttänyt niin paljoa, ruoka maistui ja jaksoin vähän hääräilläkin kotona. Liikuntaa en ole uskaltanut kokeilla. Jahka olo normalisoituu, painelen taas salille ja tsemppaan!

Laihisprojektini vähän tyssäsi/taukosi kiitos chilifestien ja tämän taudin. Tällä viikolla piti kuntoilla ja olla terveellinen, mutta ei paljoa innosta kun on kipeä. Taudin takia myöskin kämpän siisteystaso vähän kärsi, mutta sain sen palautettua tänään ennalleen. Kolmas projektini, operaatio säästö, on ollut tavallaan onnistunut ja epäonnistunut. Jep, minulla on yhä rahaa ja on loppukuu! En ole ostellut ihan yhtä paljon mitä aiemmin, ja sain todistettua itselleni, että pystyn siihen. Tavoitebudjettini ei kuitenkaan kestänyt chilifestien jälkeistä juhlintaa, eikä sairauden väsyttämää laiskaa kokkaajaa/kaupassakävijää, joten kauppaan kului rahaa tällä viikolla enemmän mitä laki salli! En kuitenkaan masentele liikaa siitä, että tavoite/ihannebudjettini ei ihan pysynyt. Kyseessä on kuitenkin vasta kuukausi yksi, ja epäonnistumisistaan oppii! Ja onnistuihan se tavallaan, palkkapäivä on lähellä ja minulla on yhä rahaa! Tavallisesti tili näyttäisi tässä kohtaa kuuta sangen tyhjää. Ehkä ensikuussa olen lähempänä tavoitteeni onnistumista ja sitä ihannetasapainoa. Tajusin kyllä myös pitkin kuukautta, että osan tavotteistani laitoin turhan tiukoiksi. Elämä ei ole mustavalkoista eikä kaikkea voi hinnoitella. Esimerkiksi sitä tulevaa ravintolareissua Puolison kanssa, joka tehdään yhteisten vuosien kunniaksi.

Tänä viikonloppuna on ohjelmassa lähinnä kotona oleilua ja itseni parantelua. Jos olo sallii, suuntaan salille, mutta koitan hillitä itseni, koska minulla flunssa+liikunta = poskiontelontulehdus, antibiootit ja punkteeraus.
Puolisokin päivystää, joten kotona oleillaan sitten molemmat.

Hiroki <3

Psst. Kuka ihana ruokkisi kissojamme 3.9-4.9 pienestä palkkiosta? Tahtoo Ouluun!

Perjantai.

Ensinnäkin, kiitoksia vinkeistä ja vastauksista edelliseen tekstiin :)

Lomani vetelee viimeisiään, tänään oli oppilaiden valmistujaiset. Tilaisuus sinänsä meni jees, paniikista huolimatta sain pikku puheen pidettyä. Sain nimittäin aamulla tietää, että Pomo ei pääse paikalle henk. koht syistä, ja puheenpito siirtyi minulle. Great, väännä siinä sitten puhe n. 1 h varoitusajalla. Selviydyin. Kahvittelujen jälkeen siirryin kollegani kanssa Telakan terassille parille, josta sitten kotio rentoutumaan.

Tein pikku perjantaisiivouksenkin. Kunnianhimoinen tavoite olisi pitää yksi siivouspäivä viikossa, jotta tämä vaivalla saamani järjestys pysyisi. Enää ois kissanhiekan vaihto jäljellä. Haaveilen kovin itseni kehittämisestä vähän järjestelmällisempään suuntaan. Olen aika huithapeli, eikä se elämänhallintakyky ole aina parhaimmillaan. Koti useimmiten näyttää just siltä että täällä todellakin asutaan, ja sotkuisesti. Onneksi siinä asiassa sentään olen saanut ryhdistäydyttyä, ja koti on yhä siisti.

Jahka kissanhiekan vielä vaihdan, korkkaan sen skumpan jonka pomoni ystävällisesti meille työntekijöilleen antoi. Juhlistan oppilaideni valmistumista ja projekti siisteysviikon onnistumista. Onnistuin myös viimein raivaamaan työkansioilleni ja -kirjoilleni oman kaapin, ja kaikki ne "läjät" joita ympäri kämppää löytyy, on viimein kesytetty! Olen skumppani ansainnut :3 

Raha-asioidenkin suhteen olen jotenkin positiivisella mielellä. En kuitenkaan ole tuhlari pahimmasta päästä. Shoppailu ei ole minulle addiktio, luottotiedot on kunnossa enkä ole senttiäkään kenellekään yksityishenkilölle velkaa. Sain juuri palkkanauhani ja budjetti elokuu on laadittuna. Kyllä tämä tästä! 

Sain myös töistä hyviä uutisia pomolta, mahdollista lisäkoulutusta tiedossa koulutukselliseen ammattitaitooni. Kerrassaan hyvä päivä.