No gods, No masters

Ai että tätä mun päivitystahtia, viikko vielä nii ois kuukausi väliä. Hups. No voinette arvata syynkin, että miksi hiljaista: Koska ei yksinkertaisesti ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa! En ole käynyt missään, tehnyt mitään, ei ole tapahtunut mitään.... Käydään töissä ja eletään normi arkea vain.

And don't get me wrong, mä rakastan elämääni just näin. On kivaa käydä töissä, elää normi arkea. Pidän elämästäni juuri näin. En kaipaa yöelämää, viihteilyä tai tapahtumia. Näin on hyvä. Jos saan jatkosopparin, niin voidaan alkvuodesta tehdä ensimmäiset visiitit pankkeihin, että jos vaikka lainaa? Tuskin nyt heti sitä asuntolainaa täräytetään, mutta kartoitetaan vähän vaatimuksia.

Niin, se jatko. Alkaa kuumottamaan, kun on enää kuukausi sopparia jäljellä. Pitääkö tässä työnhakuprojektiin ryhtyä vaiko ei? Ihan kivasti on tuntunut menevän, mun mielestä. Heidän mielstä en sitten tiedä, en ole niin itseriittoinen optimisti että olisin varma mistään. Kovin tekisi mieli heittää aluepäällikköä viestillä että "pliis kerrottehan ajoissa että jatkuuko soppari vai ei" Mutta en taida sitä tehdä. Vähän liian aikaista siihen tiedusteluun, ja eiköhän ne tajua sen itsekin. Jos nyt ees ensiviikon oottais ennen kun mitään kyselisi. Odottavan aika on pitkä?

Jouluna mennään jälleen Puolison perheen luo, uusivuosi on arvoitus, saa nähdä tehdäänkö mitään ihmeellistä. Ja kumma kyllä, mieluiten kai oisin kotosalla. Uusivuosi on ihan pyllystä lähteä ryypylle, bussit ei kulje ja taksia on mahdoton saada. Yöksikään et kuitenkaan tahdo jäädä, koska koti on ihana paikka herätä. Olo on kuin teinillä joka koittaa kalastella kyytiä joltakin jonnekin baanalle. Not fun!

Put your lights on

Lehdissä oli taannoin juttu siitä Aussitytöstä, joka päätti jättää sosiaalisen median, kun se hallitsi hänen elämäänsä liikaa. Ilmeisesti näitä instagram-julkkiksia, joilla on miljoonia seuraajia, oli jossain mallitoimiston listoilla, kuuluisa poikaystävä yms. Sanoi elävänsä unelmaelämää, mutta olevansa silti surullinen, kun se "unelman ylläpito" on niin hallitseva osa ja vähän valheellista. Miten vatsakuvan ottaminen kysyy päivän paastoa ja satoja kuvia, joten hän päätti poistaa itsensä instasta yms.

Yhtä asiaa en vain tajua: miten vitussa sellai elämä on kenenkään unelmana?!? Miten kukaan yleensäkään unelmoi julkisuudesta?!? En voi tajuta! Se ois ihan kauhu, jos mut tunnistettaisiin kaikkialla minne menen. Jos face ja insta ois täynä seuraajia, tykkääjiä ja kommentoijia. Ei voisi enää luottaa, että kuka on mun kanssa siksi että oon niin kiva ja hyvä tyyppi, ja kuka siksi että oon kuuluisa ja mulla on euroja. Hassua. Toinen kuvailee että "unelmaelämä" ja toiselle se on taas kauhuskenario. Jos mulla alkais kerääntyä satoja ja tuhansia seuraajia, varmaan tekisin saman tempun ja poistaisin itseni somesta, sillä en halua missään nimessä olla mitenkään tunnettu! Tän tytön kohdalla ihmetellään että häh, elää tollai unelmaa ja tekee noin? Mä ihmettelen ainoastaan, että miten hemmetissä hän edes lähti moiseen leikkiin :D

Sillä eihän se somen vika ole, jos itse ne kuvat sinne laittaa. Jos päättää olla syömättä koko päivän että saa täydellisen kuvan mahasta. Miksi pitäisi yleensäkään laittaa kuva mahasta minnekään? Ihan käsittämätöntä, että miten moni oikeasti haaveilee siitä, että ois tunnettu. Mä haaveilen siitä, että vois muuttaa jonnekin hevonkuuseen luonnon keskelle. Oisin maalla varmasti hyvin onnellinen. Olen toki varsin onnellinen näinkin, mutta jos unelmista puhutaan, niin mieluiten eläisin jossain sellai idyllisellä maatilalla lähes omavaraisena. Ja juuri sillai euroja, että se ei ole ongelma, sillä eihän sitä maatilaa tuoton takia pidettäisi. Joo, oon vähän erakkoluonne ;)

Selvennykseksi.

Ahhh, kunnon yöunet <3 Tänään on selkeästi parempi päivä. En ole väsy, ja ruokakin pysyy taas sisällä. Onneksi maanantaille on hieroja...

Lueskelin eilistä tekstiäni ja pakko vähän selventää, mä ihan oikeasti juon alkoholia ihan hiton harvoin. Viimeksi olin juhlimassa elokuussa. Ongelma on lähinnä se, ettei millään halua skipata joka bileitä mihin on kutsuttu, ja selvinpäin on ärsyttävää kun muut ovat jurrissa. Olen kokeillut jokusen kerran, ja lähden yleensä ajoissa pois koska mun vitutuksen määrä kasvaa samassa suhteessa muun jengin kännin kanssa. Mun absolutistiset kaudet yleensä sijoittuu ankaran treenin kanssa samaan, joka on yhtä kuin erakoituminen. Oon kyllä aika erakko, mutta silti on joskus kiva käydä ulkonakin.

Luettuani tekstiäni läpi tuli sellai olo, että joku luulee että mulla on joku ongelma kuningas alkoholin kanssa, niin ei huolta, ei ole.

Down with the sickness

Mä en ymmärrä, että miksi aina teen sen. Ryyppään siis. Vuosi vuodelta seuraukset ovat yhä pahemmat. Maha sekaisin koko viikon, yöllä ei nukuta mutta aamulla väsymykseen voisi kuolla, joka paikkaa kolottaa ja olo on kuin olisi pahemminkin kipeä. Joo oli todella mahti viikonloppu, mun oli todella hauskaa, mutta vittu sentään! ja jos tää on tällasta kolmekymppisenä, en halua tietää miten pitkä "kankkunen" on kun mittarissa on 10 vuotta lisää!

Ja nytkin vältyin perinteiseltä krapulalta, selvisin aspiriinilla, mutta luoja tää niin ei ole sen arvosta. En ole nukkunut kunnolla pariin viimeiseen yöhön, sillä aamun väsymyksstä huolimatta olen illasta ja yöstä pirteä kuin peipponen. Maha on ihan sekaisin, sama mitä syö niin vessan on oltava lähellä, läpikulku on supernopeaa. Saisikohan ediä tai tehoa tukkupakkauksessa, jotta selviän tästä päivästä? ja pahin on tietysti tänään, kun mua tarvitaan töissä ihan taatusti, ettei saikkekaan tule missään nimessä kysymykseen.

Ja vaikka miten vannon, että mikään hauska ei oo tän arvoista, etten enää aiheuta tätä itelleni, niin ketä luulen huijaavani? Biletys on hauskaa, ja en ees biletä kuin tosi harvoin juon alkoholia vielä harvemmin, niin jotenkin sitä unohtaa tai vähättelee näitä seurauksia. Selvin päinkin voisi tietysti olla juhlimassa, ois varmasti huomattavasti parempi, mutta kännisiin ihmisiin menee niin hermo.

Mutta jumalatar sentään ootan vain sitä että oloni palautuu normaaliksi. Että saan nukuttua kunnon yöunet, levättyä, edes 6 yhtenäistä tuntia. Viimeyön 3 on joku vitun enkka. Sitä, että saan syödä taas ilman, että seuraus on varpusparvi ja hirveät kouristukset. Sitä että joka lihasta ei enää särje.

Saiskohan sitä jotenkin päähänsä ajatuksen, että on vähän niinkuin allerginen alkoholille? En syö kiivejäkään enää, kun oon vähä allerginen niille, olo ei oo hyvä kun syö niitä, niin voisko viinaan tulla samanlai? pavut, linssit ja cashew-pähkinätkin on helppo jättää väliin kun olo on huono kun niitä syö. NIin mites alkoholin kanssa? Jos ei jois, kun olo ei oo hyvä KOLMEEN PÄIVÄÄN kun vähän juo viinaa. Niin ja tää ei nyt taida olla ees ihan eka kerta kun tästä aiheesta vingun. Kyllä voi olla vähän tyhmä? kun ei kerrasta - tai ees kymmenestä kerrasta opi.