Syksy humahtanut kuvioihin jälleen, ja minä herään taas "henkiin". On jotenkin kaksi aikaa vuodessa, jolloin piristyn, kevät ja syksy. Kevät valonsa takia, syksy kauneutensa.
Vastaavan pestini on nyt alkanut, ja homma on kutakuinkin mitä odotin. Vähän hämmentävää, kun toimipiste vaihtui, sen kulttuuri ja tavat ovat vähän hukassa. Paljon pieniä asioita joita en tiedä tai tunne. Kiireisenä uus jobi on mut pitänyt, väestä on ollut vähän pulaa niin on ollut aika kiirus. En ole päässyt hoitamaan oikein mitään työnkuvaani liittyvää hommaa, asiakkaat ovat kuitenkin se päätyö. AP pahoitteli sitä, että mut vaan pistettiin kylmästi uuteen hommaan ilman sen kummempaa koulutusta tai briiffiä, mutta kai mä olen pärjännyt ihan ok. Se vain, kun Hervannan liike on niin kiireinen. Siellä on aina ruuhkaa ja asiakkaita. Mikä sinänsä on hyvä, mutta ei mitään toivoa, että ehtisi siivoamaan tms.
Ensiviikosta on tulossa mielenkiintoinen, kuun vaihde setit pitäisi hoitaa kahdessa liikkeessä. Toivon että Ap olisi tällä viikolla vähemmän kiireinen ja ehtisi vähän jeesimään. About tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta olen vain epävarma.Uskon kuitenkin, että asiat lähtee rullaamaan kun vaan totun hommaan.
Yksityiselämäni sen sijaan menee ihan samalla lailla mitä ennenkin. Ei mitään uutta siinä. Mitään erityistä ei olla tehty. Työni sijainnin muutos vaatii vähän totuttelua, sillä kulkemisessa kestää, joten en ole oikein kyennyt ajattelemaankaan muuta. Kyllä tämä tästä jahka rutinoituu tuo kulkeminen ja uusi työnkuva.
sunnuntai 28. elokuuta 2016
sunnuntai 7. elokuuta 2016
A blueprint for life
Meillä on nyt hääpäivä päätettynä, tai siis juhlien ajankohta. Nyt pitänee vain soittaa sinne paikkaan ja tiedustella kaikki käytännön asiat, ja mahdollisesti varata se. Yay! Maistraattiajasta ei ollakaan sitten puhuttu vielä mitään...
Kuunneltiin eilen eri muusikkovaihtoehtoja häihin. Oli kolmisen eri vaihtoehtoa mitä mietittiin, sellai trubaduuri -tyyppistä mies ja kitara -meininkiä. Saapa nähdä mitä häissä sitten on fiilikset, kun jo tässä koekuuntelussa olin ihan vedet silmissä Fields of goldin aikana kun visioin meidän häitä. Tarviin varmaan joku kilon nessuja sinne, ja vedenkestävät meikit. Herkkis tai mitään? Mutta minkäs sille voi, olen viimein naimassa mun elämäni rakkauden, ajatuskin herkistää.
Onnistuin jotenkin yöllä venäyttämään vasemman käteni. Ja joo, ihan nukkuessa! Heräsin jossain välissä ihan tolkuttomaan vasemman ranteen jomotukseen. Illasta ei mitään oiretta, että joku oisi vialla. Yht äkkiä vain. Varmaan nukuin jotenkin huonosti käsi linkussa tai jotain, mutta nyt on sitten tukiside vasemmassa ranteessa, jotta pysyisi about aloillaan. Onneksi vasen, pystyn ehkä tekemään työtäni. Ei voi nyt sairastaa, sillä töissä puhaltaa ne kuuluisat muutoksen tuulet. Jengiä lähtee tolkuttomasti ihan parin viikon aikana, kukin minnekin. Osa opiskelemaan, osa muuttaa tms, mutta tiedossa on jäätävä miehistövaje. Joku kiva saikkuli ei nyt ihan sopisi.
Niin, ja musta tulee nyt sitten vastaava. Sellai pienellä varauksella puolin ja toisin, että jos mä olen ihan perseestä tai se homma on ihan perseestä, niin voidaan vielä miettiä. Mutta uskon että pärjään. Jahka homma "vakiintuu" niin me muutetaan. Tai ostetaan auto, mutta uskon että muutetaan. Jonnekin vähän paremmalle sijainnille, mistä mun ois helpompi käydä duunissa. Totuus kun on, että ei me Härmälästä asuntoa voida kuitenkaan ostaa. Nää on kalliita täällä. Ja täältä käsin mun työmatkan kesto bussilla on ihan jäätävä, en ehdi oikein töiden lisäksi muuta tekemäänkään. Joten me muutetaan.
Kuunneltiin eilen eri muusikkovaihtoehtoja häihin. Oli kolmisen eri vaihtoehtoa mitä mietittiin, sellai trubaduuri -tyyppistä mies ja kitara -meininkiä. Saapa nähdä mitä häissä sitten on fiilikset, kun jo tässä koekuuntelussa olin ihan vedet silmissä Fields of goldin aikana kun visioin meidän häitä. Tarviin varmaan joku kilon nessuja sinne, ja vedenkestävät meikit. Herkkis tai mitään? Mutta minkäs sille voi, olen viimein naimassa mun elämäni rakkauden, ajatuskin herkistää.
Onnistuin jotenkin yöllä venäyttämään vasemman käteni. Ja joo, ihan nukkuessa! Heräsin jossain välissä ihan tolkuttomaan vasemman ranteen jomotukseen. Illasta ei mitään oiretta, että joku oisi vialla. Yht äkkiä vain. Varmaan nukuin jotenkin huonosti käsi linkussa tai jotain, mutta nyt on sitten tukiside vasemmassa ranteessa, jotta pysyisi about aloillaan. Onneksi vasen, pystyn ehkä tekemään työtäni. Ei voi nyt sairastaa, sillä töissä puhaltaa ne kuuluisat muutoksen tuulet. Jengiä lähtee tolkuttomasti ihan parin viikon aikana, kukin minnekin. Osa opiskelemaan, osa muuttaa tms, mutta tiedossa on jäätävä miehistövaje. Joku kiva saikkuli ei nyt ihan sopisi.
Niin, ja musta tulee nyt sitten vastaava. Sellai pienellä varauksella puolin ja toisin, että jos mä olen ihan perseestä tai se homma on ihan perseestä, niin voidaan vielä miettiä. Mutta uskon että pärjään. Jahka homma "vakiintuu" niin me muutetaan. Tai ostetaan auto, mutta uskon että muutetaan. Jonnekin vähän paremmalle sijainnille, mistä mun ois helpompi käydä duunissa. Totuus kun on, että ei me Härmälästä asuntoa voida kuitenkaan ostaa. Nää on kalliita täällä. Ja täältä käsin mun työmatkan kesto bussilla on ihan jäätävä, en ehdi oikein töiden lisäksi muuta tekemäänkään. Joten me muutetaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)