Ayu asuu kivassa valoisassa asunnossa keskustan liepeillä. Koti kivasti sisustettu, vaatekaapissa kaikkea mukavaa ja talo täynä kodin elektroniikkaa. Ayulla on hyväpalkkainen työ ja puolisokin työssäkäyvä, joten kulutkin puolittuvat eikä Ayun tarvi maksaa kaikkea itse. Kaikki hyvin eikös? Wrong.
Ayulla ja Puolisolla ei ole autoa. Miksi ei? Tienaavathan he kuussa yhteensä yli 4000 euroa, ei se nyt rahasta ainakaan kiinni ole. Ayu ja Puoliso asuvat yhä vuokralla, eivätkä ajatelleet ostaa asuntoa. Miksi ei? Kyllä nyt luulisi rahaa olevan lyhennyksiin. Wrong again. Ayu on hienosti luonut kulissin omasta taloudellisesta vakaudestaan ja elämäntyylistään eikä puhu talousongelmistaan kenellekään.Jep, minun pitäisi olla taloudellisesti vakaa. Säännölliset hyvät tulot, toistaiseksi voimassaoleva työsopimus ja kumppani joka niinikään on hyvissä töissä ja taloudellisesti vakaa. Mieheni onkin suoriutunut kohtapuoliin opintolainansa takaisinmaksusta, hän säästää ja harkitsee pitkään jos on jotain ostamassa. Minä sensijaan.. Raha häviää hyppysistäni aivan turhan nopeasti. Luottokortti on lähes tapissaan, opintolainoja maksellaan joo.. vielä 10 vuotta. Käytän myös nettikauppojen kivoja "maksa osissa" -palveluita joten sekä Klarna että H&M muistuttavat minua kuukausittain olemassaolollaan ja mukavilla koroillaan. Tilin tullessa alkukuusta suoritan vuokran, laskut yms pakolliset, mutta säästöön en tunnu saavan yhtään mitään.
Haaveilemme oman asunnon ostosta, mutta miten voin kuvitella ikänä moista hankkivani jos suht suurista tuloistani ei jää kuukausittain mitään muuta jäljelle kuin paisuva visalasku? Taas kerran kuukausi lähenee loppuaan ja minun kukkarooni on muuttanut Matti. Päätinpä eilen tutkailla mihin rahani oikein katoaa. Sain kaksi vastausta: shoppailu ja viihde. Olen tukenut lomallani kantapaikkaamme sen verran paljon taloudellisesti että luulisi meille olevan siellä jo kunnia-asiakkuus. Kannoin euroni myöskin vaatekauppoihin ja kahviloihin, sekä ostin lompakolleni turhan kallista ruokaa. Koomista sinänsä, kannettuani uusia vaatteita säkkitolkulla sisään, täytän samalla huuto.net-palvelua luodakseni kaappiin tilaa. Järkevää? No ei minusta.
Olisiko taas kerran päätöksen aika? Samalla lailla kun joka maanantai lupaan aloittaa laihiksen, niin joka kuukausi lupaan säästää ja palauttaa talouteni tasapainoon. Muistan pyhän päätökseni about päivän verran. Onhan minulla nyt varaa tähän vaikka säästänkin!! Mutta karu totuus, parit naudanlihapihivit vähemmän, pari vaatekappaletta vähemmän, pari sokkarin herkkualtaan tonnikalasashimiannosta vähemmän niin olisi ollut loppukuuksikin jotain rahaa. Milläköhän ilveellä minut saisi tajuamaan, että taloudellinen vakaus ei ole yhden kuun projekti. En saa kuukaudessa maksettua visalaskuani tai kaikenmaailman klarnoja ja henkkamaukkoja pois.
Milläköhän minut saisi tajuamaan, että säästöprojekti vaatii sen, että shoppailuholismi menee katkolle. En voi jatkaa samaa tuhlausta jos kuvittelen säästäväni. En voi ostaa viikottain superkallista ruokaa, johon ei oikeastaan olisi varaa. Jos säästetään niin sitten säästetään! En voi säästää ja jatkaa elämäntyyliäni samanlaisena. Ehkä minä vielä tajuan.
Vinkkinä voisit kokeilla esimerkiksi sitä, että sen sijaan, että lupaat olla tuhlaamatta mietit aina kaikkea ei aivan niin välttämätöntä ostaessasi paljonko kuinka paljon tarvitset kyseistä asiaa asteikolla 1-10 ja kuinka paljon haluat sitä asteikolla 1-10. Mitkään absoluuttiset lopetukset ei ikinä kyl kestä kauheen pitkään.
VastaaPoistaItse en osta oikeastaan mitään alle 8 jäävää ja 8 on myös harkinnan varainen, jolloin saatan harkita seuraavaan päivään ja katsoa miltä silloin tuntuu. Näin tiedostaa tekevänsä ostopäätöksen ja harkinneensa tavaran ostoa oikeasti. Jos kyseistä tavaraa ei ole enää kaupassa seuraavana päivä niin tuskin se maailman loppu on. :D
Lisäksi olen asettanut tilisaldolleni tietyn rajan jonka kohdalla pitää alkaa erityisen tarkkaan miettimään mitä ostaa. Lisäksi teen kaikki kalliimmat ostokset samalla viikolla kuin tilipäivä on, jolloin nään parhaiten paljonko rahaa minulla on jäljellä tavallisten menojen jälkeen.
Oon aika kontrollifriikki rahan suhteen. XD Joskus voisin mennä enemmän vaan silleen "nää on tarkoitettu käytetäväksi" -asenteella.
Kiitos vinkistä :) Kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta, koska vähän epäilyttää että miten jokin totaalinen ostolakkokaan toimii kohdallani, johan oon sen nähnyt karkki- ja herkkulakoissa :D
VastaaPoistaMie olen aivan uskomattoman hyvä rahan kanssa, laitan aina ensimmäisenä palkan tultua siitä säästöön jne., mutta valitettavasti joskus me säästäjätkään emme osaa. Ei edes sillä, että törsäisin rahani johonkin turhaan, vaan joskus elämä vaan heittelee kasan isoja laskuja ja maksuja kerralla nenän eteen. Säästäväisyys on toki hyve, ja siun tapauksessa ilmeisesti rahaa on mennyt enemmän tai vähemmän tarpeettomiinkin juttuihin (tsemppiä, muuta en osaa sanoa!), mutta joskus pitää osata olla myös itselleen armollinen. Ilman bussikorttia ei pääse töihin, ilman liikuntamaksua ei pääse salille jolloin kunto repsahtaa, jos ei maksa vakuutuksia on hieman heikoilla jäillä jne. jne.
VastaaPoistaMitään ei ikinä miulla jää rästiin, maksan minkä pitääkin, eikä lainata tarvi, mutta säästämisessä olen vain surkea. Olisin kuitenkin onnellisempi jos 10 uuden vaatteen sijasta tilillä olisi enemmän rahaa. Pienin askelin kai sitten kohti säästämistä ja taloudellista tasapainoa :)
VastaaPoista