En sitten päätynyt ulos viikonloppuna, Mr. R olikin kotiseudullaan ja toisella kaverilla petti aikataulut, joten päädyin Diablottamaan kotosalla. Eipä se paha niinkään, vaan loppujenlopuksi ihan hyvä veto pysyä kotona. Olipahan mukava pelaillakin!
Iloisia uutisia sain eilen soitellessani erääseen vuokratuolipaikkaan. Menen katsastamaan paikan lauantaina, ja jos hyvin käy, paikka voisi olla minun, mikäli eurolliset asiat vaan täsmää. Tämä paikanpitäjä ei peästynyt aikatauluani, vaan tulimme juttuun ainakin puhelimessa ihan mukavasti. Lauantaina näkee sitten paikan ja tyypin, ja selvinee lisää onko hän valmis lupaamaan paikan minulle siitä huolimatta, että aloittaisin joskus heinä-elokuussa. Lauantaina moikkaan myös luottotatuoijaani Ink pistolsin Tonia ajanvarauksen merkeissä. On pitänyt siellä käydä pitkin kevättä, mutta koska lauantaina liikkeellä sielläpäin olen, menen nyt sitten Tonillekin samalla.
Fiilikset ovat sitä iloisemmat mitä lähemmäs openurani loppua tullaan. Vietävä, minä tein sen. Muutin viimein urani suuntaa, ja sain sen valon paistamaan tunnelin päähän. Tuleva uranvaihdos on piristänyt mieltä muutenkin, en lohduta/palkitse itseäni ruualla tai shoppailulla enää, koska ei ole syytä enää.
Tänään piipahdettiin Puolison kanssa Eurooppalaisella ruokatorilla joka on täällä Tampereella ollut jo n. viikon. Mukaan tarttui juustoja ja mausteita. Himoitsin hieman suklaatakin, mutta päätin että juustot riittävät herkuksi. Ilmakin oli mukavan lämmin, joten mikäs sitä kävellessä. Mitä nyt Puoliso on kovin siitepölyallerginen ja haluaisi kaikki pajut kaadettavan, mutta ei sekään jaksa neljän seinän sisällä aina olla keskellä parasta kevättä.
Tänään kai täytyy vilkuilla hiukan Euroviisuja ja rääktä korviaan. Ne veisuthan ovat ihan järkyttävää schaissea, mutta jostain syystä tykkään silti joka kevät niitäkin katsella. Lauantaina finaali, missä Suomi ei tule esiintymään (näin hyvin minä luotan kotimaani edustajaan...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti