Se on ohi.
Tila on siivottu, ei enää oppilaita tai opetusta. Ei tuhansia tarkistuksia tai ahdistavaa työympäristöä. Tj0!
Olen tästä eteenpäin täyspäiväisesti Hiusmestassa ihan rivikampaajana, palkoillisena. Ja rakastan joka hetkeä. Olen hämmentynyt, kun ei tulekaan mitään negatiivista pomolta tai vuorovastaavilta. Jotenkin alitajuisesti odotan koko ajan, että koska mulle pidetään puhuttelu tms, kun koulullahan en osannut tehdä juuri mitään oikein. Tai siis siltä tuntui.
Enää avaimien luovutus ja toive siitä, ettei ex-pomo päätä olla vittumainen ja nillitellä pienistä.
Huomenna lähden nollaamaan porukoille. Tajuamaan sen, etten ole enää koululle velvollinen yhtään mistään. Että se on ohi, ja työarkeni on nykyään ihan toisenlainen.
Olen vapaa.
torstai 31. heinäkuuta 2014
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
A Free Country
Nyt tulee sitten keliranttausta ja lujaa.
Aika pitkälle olen mukavasta lämpötilasta nauttinutkin, helle ei ole oikein haitannut.. tähän asti. Jotenkin viimeisen viikon aikana on keittänyt yli ja lujaa. Hiki virtaa 24/7, nukuttua et saa samasta syystä, suihku ei auta kuin pariksi hetkeksi, ulkonäkökeskeisellä alalla työskentely on hanurista kun duuniin ei voi laittautumatta mennä...
Huvittaako harkitakaan lenkkeilyä tai mitään urheilua? No ei helvetissä. Kokkausta ei voi edes harkita, sillä lämpötila on ihan saunaa vastaava siinä hellan äärellä. Eipä siinä, ruokahaluakaan ei ole. Syön mitä sattuu ja koska sattuu, ja sehän näkyy. Maha on ihan valtava! Mainitsin aiemmin, että sukuni naiset lihovat vatsasta. Minä myös, ja vatsani on saman kokoinen kuin 8kk raskaana olevilla. En mahdu vaatteisiini kahdesta syystä: Koska iho on niin samperin hikinen ja nihkeä, ja siksi että olen lihonut.
Tiedän mitä pitäisi tehdä. Syödä säännöllisesti, kunnon kevyttä kotiruokaa, lopettaa limpparien litkiminen, urheilla taas, alkoholi ja snäksit vittuun. Lakata valittamasta asiasta ja tehdä jotain. Kierre. Huonot elintavat ja helle väsyttävät -> En jaksa panostaa ruokailuun tai liikuntaan -> väsyttää yhä. Samaan aikaan nautin kyllä siitä, että on lämmin. En todella kaipaa kesäkuun lumisateita. En kaipaa marraskuun harmautta tai talven kylmyyttä. En ole itseasiassa ihan varma että kumpaa tässä ranttaan. Omaa saamattomuuttani vai hikikelejä?
Vois aloittaa. Tämä läskiintyvä laiskamato aikoo nyt käydä leppoisalla kävelyllä. Mennä ajoissa nukkumaaan, herätä huomenna edes kuvitteellisen virkeänä töihin, tarkastaa vanha liiketila ja palauttaa avaimet. Mennä kotiin.
Aika pitkälle olen mukavasta lämpötilasta nauttinutkin, helle ei ole oikein haitannut.. tähän asti. Jotenkin viimeisen viikon aikana on keittänyt yli ja lujaa. Hiki virtaa 24/7, nukuttua et saa samasta syystä, suihku ei auta kuin pariksi hetkeksi, ulkonäkökeskeisellä alalla työskentely on hanurista kun duuniin ei voi laittautumatta mennä...
Huvittaako harkitakaan lenkkeilyä tai mitään urheilua? No ei helvetissä. Kokkausta ei voi edes harkita, sillä lämpötila on ihan saunaa vastaava siinä hellan äärellä. Eipä siinä, ruokahaluakaan ei ole. Syön mitä sattuu ja koska sattuu, ja sehän näkyy. Maha on ihan valtava! Mainitsin aiemmin, että sukuni naiset lihovat vatsasta. Minä myös, ja vatsani on saman kokoinen kuin 8kk raskaana olevilla. En mahdu vaatteisiini kahdesta syystä: Koska iho on niin samperin hikinen ja nihkeä, ja siksi että olen lihonut.
Tiedän mitä pitäisi tehdä. Syödä säännöllisesti, kunnon kevyttä kotiruokaa, lopettaa limpparien litkiminen, urheilla taas, alkoholi ja snäksit vittuun. Lakata valittamasta asiasta ja tehdä jotain. Kierre. Huonot elintavat ja helle väsyttävät -> En jaksa panostaa ruokailuun tai liikuntaan -> väsyttää yhä. Samaan aikaan nautin kyllä siitä, että on lämmin. En todella kaipaa kesäkuun lumisateita. En kaipaa marraskuun harmautta tai talven kylmyyttä. En ole itseasiassa ihan varma että kumpaa tässä ranttaan. Omaa saamattomuuttani vai hikikelejä?
Vois aloittaa. Tämä läskiintyvä laiskamato aikoo nyt käydä leppoisalla kävelyllä. Mennä ajoissa nukkumaaan, herätä huomenna edes kuvitteellisen virkeänä töihin, tarkastaa vanha liiketila ja palauttaa avaimet. Mennä kotiin.
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Whistle and Grin
Viikonloppu meni varsin kivasti. Perjantai meni lokoisasti kotona sillä lauantai oli työpäivä, mutta lauantaina vähän viihteiltiin. Töiden jälkeen Puolison Veli & vaimoke tuli kahville paluumatkallaan, paikalla oli myös eräs ystävämme aloittelemassa.
Saatiin kutsu Mr E:n rantabileisiin Rauhanniemeen, jonne suunnattiin kolmikkona. Paikalla oli paljon tyyppejä, osa uusia ja muutama vanhakin tuttu. Istuttiin rannalla lämpimässä kesäyössä, nautittiin virvokkeita ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Kävin jopa uimassa! Minä! En nimittäin ole käynyt uimassa kahteen viime kesään lainkaan. No nyt oli lämmin vesi, joten sinne vain.
Joskus yhden paikkeilla suunnattiin samana kolmikkona keskustaan, käytiin snäkärillä syömässä ja piipahdettiin Puolison kanssa Henrysissä. Tosin vain poikettiin, otettiin aika nopeasti taksi kotiin. Puoliso sai grilliltä jotain omituisia makkaraperunoita, sillä kotiin päästyä suht selvä rakkaani meni laatalle yrjöömään makkaraperunant veke. Ei enää ikinä teatterin kulmalla olevaan grilliin!
Tänään tarkatselin loput yritystaloudet, pitäisi käydä myös vähän ostoksilla hakemassa siivousvälineitä. Kahden korvilla sitten siivoamaan liiketilaa, myymään eräälle oppilaalle varaamansa tuotteet ja sitten kotiin.
Huomenna ja keskiviikkona mulla on oppilaita siivousapuna, keskiviikkona myös vanhan ryhmän päättäjäiset. Sitten vain jännätään että mimmosen laskun ex-pomo mulle läiskäsee liiketilan siivouksesta/kunnosta/whatever, että pääsisi viimein eroon koko vitun firmasta. To alkaen onkin sitten kunnolla töitä. Viimein. Olen pian vapaa!
Alan pikkuhiljaa tajuta, että ei enää yhtäkään opetuspäivää. Ei enää koulun asiakkaita, tai kirjallisten töiden tarkistelua. Ei maksettavia Yel-maksuja, tukkulaskuja tai jättimäisiä alveja. Voin vain mennä töihin, tehdä työni, tulla kotiin. Vapaa.
Saatiin kutsu Mr E:n rantabileisiin Rauhanniemeen, jonne suunnattiin kolmikkona. Paikalla oli paljon tyyppejä, osa uusia ja muutama vanhakin tuttu. Istuttiin rannalla lämpimässä kesäyössä, nautittiin virvokkeita ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Kävin jopa uimassa! Minä! En nimittäin ole käynyt uimassa kahteen viime kesään lainkaan. No nyt oli lämmin vesi, joten sinne vain.
Joskus yhden paikkeilla suunnattiin samana kolmikkona keskustaan, käytiin snäkärillä syömässä ja piipahdettiin Puolison kanssa Henrysissä. Tosin vain poikettiin, otettiin aika nopeasti taksi kotiin. Puoliso sai grilliltä jotain omituisia makkaraperunoita, sillä kotiin päästyä suht selvä rakkaani meni laatalle yrjöömään makkaraperunant veke. Ei enää ikinä teatterin kulmalla olevaan grilliin!
Tänään tarkatselin loput yritystaloudet, pitäisi käydä myös vähän ostoksilla hakemassa siivousvälineitä. Kahden korvilla sitten siivoamaan liiketilaa, myymään eräälle oppilaalle varaamansa tuotteet ja sitten kotiin.
Huomenna ja keskiviikkona mulla on oppilaita siivousapuna, keskiviikkona myös vanhan ryhmän päättäjäiset. Sitten vain jännätään että mimmosen laskun ex-pomo mulle läiskäsee liiketilan siivouksesta/kunnosta/whatever, että pääsisi viimein eroon koko vitun firmasta. To alkaen onkin sitten kunnolla töitä. Viimein. Olen pian vapaa!
Alan pikkuhiljaa tajuta, että ei enää yhtäkään opetuspäivää. Ei enää koulun asiakkaita, tai kirjallisten töiden tarkistelua. Ei maksettavia Yel-maksuja, tukkulaskuja tai jättimäisiä alveja. Voin vain mennä töihin, tehdä työni, tulla kotiin. Vapaa.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Liberation
Viimeiset opetustunnit takana, tänään viimeinen asiakaspalvelupäivä. On helpottavaa, että tästä eteenpäin mulla on vain yksi työ! Ja sellainen, jossa ei tarvi keskittyä muuhun, kuin omaan työhön. Oli vapauttavaa kirjata kalenteriin tulevia työvuoroja, kun pelkkä kellonaikojen kirjaaminen riitti. Ei oppilasmääriä, ajanvarauksen päivitystä, tuntisuunnitelmia, kotihommia tai mitään!
Tänään on se päivä, jota olen odottanut viimeiset kuusi kuukautta. Tänään!
Huomenna ja la olisi töitä työpaikassani, alkuviikosta ma-ke siivoilen liikkeen, ja to-pe olisi taas työvuoro. Ensiviikon viikonloppu on vapaa, joten suuntaan Raisioon ja perhettä moikkaamaan. Viikonloppu on minun minilomani, suuntaan Raisioon lähinnä nollaamaan aivojani ja rentoutumaan. Päästämään irti kaikesta yrittäjyyteen ja kouluun liittyvistä asioista.
Varasin tiistaille kampaaja-ajan. Olen huono oman tukkani kanssa, joten saa joku muu leikata. Miten? En tiedä, mutta vihaan tätä moppia joka on siedettävä vain ponnarilla. Oma tukka pitkänä on lähinnä raivostuttava. Takut oli kivat pitkinä, mutta oma pehko... no way!
Tänään on se päivä, jota olen odottanut viimeiset kuusi kuukautta. Tänään!
Huomenna ja la olisi töitä työpaikassani, alkuviikosta ma-ke siivoilen liikkeen, ja to-pe olisi taas työvuoro. Ensiviikon viikonloppu on vapaa, joten suuntaan Raisioon ja perhettä moikkaamaan. Viikonloppu on minun minilomani, suuntaan Raisioon lähinnä nollaamaan aivojani ja rentoutumaan. Päästämään irti kaikesta yrittäjyyteen ja kouluun liittyvistä asioista.
Varasin tiistaille kampaaja-ajan. Olen huono oman tukkani kanssa, joten saa joku muu leikata. Miten? En tiedä, mutta vihaan tätä moppia joka on siedettävä vain ponnarilla. Oma tukka pitkänä on lähinnä raivostuttava. Takut oli kivat pitkinä, mutta oma pehko... no way!
maanantai 21. heinäkuuta 2014
A New Dawn
Viikonloppu meni varsin kivasti. Tein lauantaina ahkerasti töitä, ja sen huomasi. Kassanauhasta näkyy nimittäin, että montako asiakasta kukakin teki ja paljonko tuli rahaa per tyyppi. Muiden tehtyä jotain 5-6 asiakasta ja rahaa noin 150 euroa, minä palvelin 11 asiakasta ja euroja 300. Ja kaksi asiakasta oli vielä värejä. Ei se mikään kisa ole, mutta olen ylpeä itsestäni ja että olen sangen tehokas työntekijä. Yksi mimmeistä tuntui olevan tauolla koko ajan, toinen taas ihan tolkuttoman hidas, jos olisi koululla oppilaana, motkottaisin ajasta ihan varmana. Ei ammattilaisella voi mennä ihan tavalliseen leikkuuseen tuntia!
Duunin jälkeen kotosalla Puolison Veli & vaimoke olivat jo perillä. Korkattiin siiderit ja nautittiin lämmöstä. Saunottiin ja fiilisteltiin parvekkeella kesää. Illasta suunnattiin kaupungille, käytiin ensin Kulma Kuppilassa yksillä, josta sitten Sohoon burgerille. Istuttiin tovi Koskipuistossa, törmättiin lahtelaiseen ystävään ja lopulta hypättiin taksiin ja ajeltiin kotiin. Ilta oli kovin mukava, mitä nyt seuraavana aamuna oli punaviinihedari.
Sunnuntaina vieraat jatkoivat matkaa kohti Espoota ja me jäätiin viettämään ihan normi sunnuntaita. Tänään on sitten viimeiset yritystaloustunnit ever. Torstain jälkeen en enää opeta ensinkään! Torstaina on myös viimeiset asiakkaat. Perjantai on vapaa, minulla on kampaaja-aika ja aloitan muuttojuttuja. Lähetän maksupäätteen takaisin Soneralle, listaan loput tuotteet myytäväksi ja kannan paperit, läppärin yms. mukavan. Lauantaina olisi sitten töitä uudessa työpaikassani. Neljä työpäivää. Neljä. Sitten se on ohi.
Duunin jälkeen kotosalla Puolison Veli & vaimoke olivat jo perillä. Korkattiin siiderit ja nautittiin lämmöstä. Saunottiin ja fiilisteltiin parvekkeella kesää. Illasta suunnattiin kaupungille, käytiin ensin Kulma Kuppilassa yksillä, josta sitten Sohoon burgerille. Istuttiin tovi Koskipuistossa, törmättiin lahtelaiseen ystävään ja lopulta hypättiin taksiin ja ajeltiin kotiin. Ilta oli kovin mukava, mitä nyt seuraavana aamuna oli punaviinihedari.
Sunnuntaina vieraat jatkoivat matkaa kohti Espoota ja me jäätiin viettämään ihan normi sunnuntaita. Tänään on sitten viimeiset yritystaloustunnit ever. Torstain jälkeen en enää opeta ensinkään! Torstaina on myös viimeiset asiakkaat. Perjantai on vapaa, minulla on kampaaja-aika ja aloitan muuttojuttuja. Lähetän maksupäätteen takaisin Soneralle, listaan loput tuotteet myytäväksi ja kannan paperit, läppärin yms. mukavan. Lauantaina olisi sitten töitä uudessa työpaikassani. Neljä työpäivää. Neljä. Sitten se on ohi.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
TJ5
Viisi työpäivää. Viisi. Tämän päivän jälkeen neljä. Plus siivouspäivät, mutta ne ovat käytännössä vapaapäiviä. Viisi! Samaan aikaan tuntuu niin lyhyeltä ajalta, että erittäin pitkältä. Olen odottanut ensiviikon torstaita kello kolmea tammikuusta asti. Mulla on jos jonkinnäköistä päivälaskuria, countdownia yms muistuttamassa. Olen odottanut niin kauan, ja nyt se on kovin lähellä. Se on niin lähellä, mutta niin kaukana. Samaan aikaan tuntuu, että ensi torstaihin on ikuisuus aikaa. Ensi lauantaina riipaisen pienet kännit! Ja pe 1.8 juhlin kunnolla, kun koko vuokrasopimus on ohi, ja koulusta päästy eroon lopullisesti.
Huomenna olisi uudessa paikassa töitä, ja sen jälkeen kiiruhdan kotiin tervehtimään Puolison Veljeä ja tämän Vaimoketta. Ihanaa nähdä heitä, lähes perhettä minullekin. Huominen tulee kulumaan taatusti alkoholin kanssa, mutta Viikinsaaren reissuakin suunniteltiin. Tulee olemaan hauskaa!
Ensi maanantaina on viimeinen opetuspäivä. Ajattelin viedä oppilaille suklaata tai jotain. Ensi perjantaina on vapaapäivä ja varasin kampaajan. Ei tätä moppia kestä! Perjantaista alkaakin siivousrupeama, pitää saada liiketila kuntoon. Postittaa Soneralle maksupääte, kerätä paperit ja tietokone ja raahata ne kotiin. Myydä värit ja tuotteet eteenpäin ja hinkata liikkeestä niin lattiat, kaapistot kuin kaikki tasot ja tuolitkin. Mutta mulla on usea päivä aikaa. Onneksi olen saanut tuotteita myytyä jo tosi hyvin. Kun kaikki on kondiksessa, on aika laittaa y6-lomake eteenpäin ja jäädyttää firma. Verokortin jo tilailinkin, pitäisi kai saapua tänään tai ensiviikon alussa. Joskohan tänään kirjotettaisiin sopimus.
Olen ollut kaksi päivää uudessa työssä, ja itse nautin joka hetkestä. Sen kummempaa palautetta en vielä kuitenkaan ole työstäni saanut, mitä nyt ilahtunutta kommenttia kampaaja- ja kassankäyttötaidoistani. Mutta haluaisin kovin kuulla, että mitä mieltä he ovat minusta toistaiseksi. Saisikohan uudesta pomosta tänään irti? Sopimuksen kenties? Soppari piti tehdä jo tiistaina, mutta Pomo ei ehtinytkään sitä laatia, joten asia jäi. En voi todenteolla huokaista, ennen kuin on sopimus.
Huomenna olisi uudessa paikassa töitä, ja sen jälkeen kiiruhdan kotiin tervehtimään Puolison Veljeä ja tämän Vaimoketta. Ihanaa nähdä heitä, lähes perhettä minullekin. Huominen tulee kulumaan taatusti alkoholin kanssa, mutta Viikinsaaren reissuakin suunniteltiin. Tulee olemaan hauskaa!
Ensi maanantaina on viimeinen opetuspäivä. Ajattelin viedä oppilaille suklaata tai jotain. Ensi perjantaina on vapaapäivä ja varasin kampaajan. Ei tätä moppia kestä! Perjantaista alkaakin siivousrupeama, pitää saada liiketila kuntoon. Postittaa Soneralle maksupääte, kerätä paperit ja tietokone ja raahata ne kotiin. Myydä värit ja tuotteet eteenpäin ja hinkata liikkeestä niin lattiat, kaapistot kuin kaikki tasot ja tuolitkin. Mutta mulla on usea päivä aikaa. Onneksi olen saanut tuotteita myytyä jo tosi hyvin. Kun kaikki on kondiksessa, on aika laittaa y6-lomake eteenpäin ja jäädyttää firma. Verokortin jo tilailinkin, pitäisi kai saapua tänään tai ensiviikon alussa. Joskohan tänään kirjotettaisiin sopimus.
Olen ollut kaksi päivää uudessa työssä, ja itse nautin joka hetkestä. Sen kummempaa palautetta en vielä kuitenkaan ole työstäni saanut, mitä nyt ilahtunutta kommenttia kampaaja- ja kassankäyttötaidoistani. Mutta haluaisin kovin kuulla, että mitä mieltä he ovat minusta toistaiseksi. Saisikohan uudesta pomosta tänään irti? Sopimuksen kenties? Soppari piti tehdä jo tiistaina, mutta Pomo ei ehtinytkään sitä laatia, joten asia jäi. En voi todenteolla huokaista, ennen kuin on sopimus.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Töitä!
Ensimmäinen parituntinen työpäivä takana. Minähän siis lupailin auttaa kiireessä jo nyt oman liiketyöni ohella, ja työiltoja kerääntyi tuleville viikoille jokunen per viikko. Eilen olin ensimmäistä iltaa, ja pidin joka hetkestä! Kampaamohan on tyyliltään "non stop", eli leikkaukset otetaan ajanvarauksetta, jonotusperiaatteella. Tyyppejä riitti, ja oma vuoro meni nopeaa. Vuorovastaava oli ilahtunut taidoistani, että yleensäkin osaan työni. Ilmeisesti on ollut jos jonkinlaista kokeilijaa aiemmin. Muutama työkaveri tuli tavattua ja vaikuttivat ihan mukavilta. Ensimmäisen vuoron perusteella tulen viihtymään tuolla.
Tänään olisi niinikään töitä uudessa paikassa, samoin perjantaina ja lauantaina. Kerrankin paikka, jonne menee mielellään. Entinen pomo vähän irvisti kuullessaan että menen tuonne. Rivien välistä antoi jotenkin ymmärtää, että paikassa olisi jotain vikaa talousasioissa. Mutta vähän sellainen kutina, että kunhan koittaa vaikuttaa mielialaani omaksi edukseen. Vuorovastaava on viihtynyt paikassa 3 vuotta, ja kehui työpaikkaansa. Ei kukaan ole työssä 3 vuotta jos paikassa olisi jotain kovin pielessä, ainakaan raha-asioissa. Vähän odotinkin, että minne tahansa menenkin töihin, entinen pomo keksii jotain negatiivista. Ja hänellä nyt ei ole paljoa varaa arvostella muiden paikkojen työolosuhteita. Joo, koululla oli hyvät edut ja hyvä liksa, mutta sisäinen viestintä on olematonta, kritiikin ja palautteen antaminen menee yleensä raivoamiseksi ja ajatustenlukutaito olisi kaikkista hyödyllisin. Mikään rahamäärä ei ole sen arvoista, että siellä kannattaisi olla töissä.
Tuskin maltan odottaa että ensviikko on ohi. Tämä kuluva viikko on nimittäin toisiksi viimeinen työviikko, ensviikko on viimeinen. Kuunvaihdeviikko on ihan puhtaasti siivoamista. Lupailin mennä oppilaiden valmistujaisiin ke 30.7. Menen tasan oppilaiden vuoksi, ja kaavailen samaan hetkeen avaimien palautusta. Sillä viikolla olisi töitäkin vasta torstaina. En usko että pääsen tilanluovutuksessakaan helpolla. Entinen pomo on sen verran natsi, että varmana keksii jotain mistä mun pitää maksaa sille. Ja kannattaako mun lähteä taistelemaan? Ei. Tulee halvemmaksi maksaa. Ei auta kuin hinkata paikat parhaan mukaan ja odottaa pahinta. Lähinnä pari väritaharaa mietityttää, saattaa pistää mut maksamaan kaappien ovien vaihdon tms. Mutta kampaamo, eikö pari väritahraa ole jo vähän normi noin niinkuin värikaapissa?
Tänään olisi niinikään töitä uudessa paikassa, samoin perjantaina ja lauantaina. Kerrankin paikka, jonne menee mielellään. Entinen pomo vähän irvisti kuullessaan että menen tuonne. Rivien välistä antoi jotenkin ymmärtää, että paikassa olisi jotain vikaa talousasioissa. Mutta vähän sellainen kutina, että kunhan koittaa vaikuttaa mielialaani omaksi edukseen. Vuorovastaava on viihtynyt paikassa 3 vuotta, ja kehui työpaikkaansa. Ei kukaan ole työssä 3 vuotta jos paikassa olisi jotain kovin pielessä, ainakaan raha-asioissa. Vähän odotinkin, että minne tahansa menenkin töihin, entinen pomo keksii jotain negatiivista. Ja hänellä nyt ei ole paljoa varaa arvostella muiden paikkojen työolosuhteita. Joo, koululla oli hyvät edut ja hyvä liksa, mutta sisäinen viestintä on olematonta, kritiikin ja palautteen antaminen menee yleensä raivoamiseksi ja ajatustenlukutaito olisi kaikkista hyödyllisin. Mikään rahamäärä ei ole sen arvoista, että siellä kannattaisi olla töissä.
Tuskin maltan odottaa että ensviikko on ohi. Tämä kuluva viikko on nimittäin toisiksi viimeinen työviikko, ensviikko on viimeinen. Kuunvaihdeviikko on ihan puhtaasti siivoamista. Lupailin mennä oppilaiden valmistujaisiin ke 30.7. Menen tasan oppilaiden vuoksi, ja kaavailen samaan hetkeen avaimien palautusta. Sillä viikolla olisi töitäkin vasta torstaina. En usko että pääsen tilanluovutuksessakaan helpolla. Entinen pomo on sen verran natsi, että varmana keksii jotain mistä mun pitää maksaa sille. Ja kannattaako mun lähteä taistelemaan? Ei. Tulee halvemmaksi maksaa. Ei auta kuin hinkata paikat parhaan mukaan ja odottaa pahinta. Lähinnä pari väritaharaa mietityttää, saattaa pistää mut maksamaan kaappien ovien vaihdon tms. Mutta kampaamo, eikö pari väritahraa ole jo vähän normi noin niinkuin värikaapissa?
tiistai 15. heinäkuuta 2014
A New Dawn
Hihi. Työhaastattelu tuotti tulosta, minulla on työpaikka! Menen Kalevan Hiusmestaan töihin jo tänään. Tyypit tarvii kiireesti sinne jonkun, ja lupailin tehdä siellä iltaa ja lauantaita. Tällä viikolla teen 3 arki-iltaa + lauantain, ensiviikolla 2 arkea ja lauantain, ja kuun vaihdeviikolla olen torstaista eteenpäin töissä ihan täyspäiväisesti. Alkuun on koeaika, 4 kk. Mutta mulla on vakituinen työpaikka!
Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!
Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.
Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".
Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!
Pomo on sangen herttainen eläkeläiskampaaja. Muita työntekijöitä en hirveästi nähnyt, mutta kaipa tuota tutustuu. Tulee olemaan outoa olla töissä paikassa, jossa tilausta tms ei tarvi hoitaa itse. Ilmoittaa vain jos jotain loppuu. Saksetkin tullaan ostamaan! Edes liikkeen siivoaminen ei ole minun heiniäni. Menen töihin, teen työni, lähden kotiin. Ei paperiasioita, oppilaiden töiden tarkistamisia, tilauksia, liikkeen siivoamista, pankissa juoksemista....Vapauttavaa!
Nyt pitäisi vielä uskoa omiin taitoihin, että olen hyvä kampaaja ja hyvä työntekijä. En ole ollut työntekijä kahteen vuoteen, ja koululla homma oli erilaista ja pomo suorastaan pirullinen vaatimuksineen. Koulusta puheenollen, olisivat halunneet minun olevan siellä töissä vielä ensikuun kahdenteentoista asti. Kieltäydyin. En tiennyt kieltäytyessäni saavani työpaikan, mutta kieltäydyin silti. Vaikka koulu maksaisi mitä, en sinne enää palaa.
Aukaisin eilen loputkin takut. Nyt on hassu fiilis. Tukka on kasvanut "viimenäkemästä". Tuntuu ohuelta, mutta minäpä vertaankin sitä siihen tuuheaan takkupehkoon. Saksia pitäisi käytellä, kehitellä tähän joku malli. Haluaisin kasvatella, mutta tällä hetkellä tämä ylikasvanut tukkani on lähinnä mallia "pehko" tai "moppi".
Viikonloppuna Puolison veli tulee käymään vaimokkeensa kanssa. Menevät Espoon kautta Viroon, ja yöpyvät meillä. Olen lauantaina töissä kolmeen, mutta tyypit lähtee aamusta vasta ajamaan, joten mikäli ovat kotona minua ennen, monesta tunnista ei ole kyse. Tiedossa kuitenkin lauantaikivaa!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Liberation
Viikonloppu sunnuntaissa ja mun työviikot vähenee yhä. Meinasi parku päästä aamulla kun tajuttiin, että vanha uskollinen kahvinkeitin hajosi. Se on vuotanut säiliöstä jostain vettä jo jonkin aikaa, mutta tänään se valutti jo suurimman osan vesistä pöydälle. Keitin on peräisin Puolison kämppikseltä, ystäväni Caratran mieheltä, yli 10 vuoden takaa. Ehkä sen vekottimen oli aikakin jo hajota. Suunnattiin sitten firmani kautta Verkkokauppaan, ja ostettiin Moccamaster. Itse hommasin tehosekoittimen smoothieita varten samalla. Maanantaiaamut on pelastettu!
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
Viihteellä ei oltu, mutta käytiin töissä hakemassa ensimmäistä kamaerää kotiin. Ideana olisi, että viimeiselle viikolle jäisi raahattavaksi enää vain siivouskamaa, eikä mitään muuta. Suuri osa roinaa päätyi jo kotiin. Haluan lopetuksesta just niin helpon, että vikalla viikolla siivotaan oppilaiden kanssa paikka, minä raahaan imurin kotiin, palautan avaimet ja that's it.
Seuraavana jälleen kerran asiaa tukka, lue jos jaksat. Aihe tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni kuitenkaan :D
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Million Dollar Business
Minulla on jälleen maanantaina työhaastattelu. Tampereelle, yhteen kampaamoon Kalevassa. Tyypit tarvii heti apua, ja tarjouduin tekemään oman liiketyöni ohella esim. iltoja ja lauantaivuoroja. Jos kaikki menee hyvin, olen maanantaista alkaen hyvin kiireinen. Ja haluaisin tehdä töitä nykyhommani ohella nämä pari viikkoa, sillä tarvitsen rahaa ja kipeästi. Ensikuussa on pakko maksaa myös opintolainanlyhennykset. Maksaa vuokra, puhelinlasku ja bussikortti. Firmastakin koituu vielä jotain kuluja. Jollain ne on maksettava, ja muutamakin vuoro auttaisi kummasti.
Ainoa mistä olen huolissani, on tukkatyylini. Haastattelija on eläkkeelle jäänyt mummoikään ehtinyt kampaaja, enkä nyt hurjan optimistinen ole että miten suhtautuu takkuihin. Olen aina ollut vähän sillä kantilla, että jos tukka on ongelma, paikka on väärä. Mutta tässä tilanteessa en voi olla nirson ylimielinen. En voi valita paikkaani tuollai perusteilla. Jos sitä vaaditaan, niin sitten ollaan sivistyneen näköisiä. Tarvitsen työpaikan, en voi nirsoilla ja valita sitä tukkani perusteella.
Vastoin mitä edellisessä postauksessani ilmoitin, värjään tukkani vielä kerran. Mahdollisimman lähelle omaa karmeaa hiusväriäni. Tuhkainen vaaleanruskea. Tajusin tuon haastattelun saatuani, että mun pitäisi takuista huolimatta koittaa olla edustava. Ja tämä nykyinen hiusvärihän on ihan sekametelisoppa. Vaaleaa, kuparihtavaa, tummempaa, punertavaa ja tyvikasvu. Tänään urakoin viimeisen kerran värituubien ja takkujen kanssa kutinaa uhaten, että saan tukkani lähelle omaa hiusväriä. Ehkä tungen maanantaina takkuni jollekin tiukahkolle nutturalle ja isken parit kukkaset tai jonkun huivinnäköisen.
Viikonloppuna ei tehdä mitään erityistä. Minä menen töihin vähän siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja, mikäli asiakkaita ei tule. Puoliso tulee niinikään vähän fiksailemaan. Puoliso päivystää, joten luultavasti pysytään muutoin ihan kotosalla. Kun se päivystää, pitää olla autollinen. Kokemus kertoo että jos sitä jonnekin menee, puhelin soi ihan samantien. Kotona on hyvä. Ensi viikonloppuna kuitenkin tulee Puolison Veli kumppaneineen käymään, joten ollaan nyt tämä viikonloppu kotosalla.
Ainoa mistä olen huolissani, on tukkatyylini. Haastattelija on eläkkeelle jäänyt mummoikään ehtinyt kampaaja, enkä nyt hurjan optimistinen ole että miten suhtautuu takkuihin. Olen aina ollut vähän sillä kantilla, että jos tukka on ongelma, paikka on väärä. Mutta tässä tilanteessa en voi olla nirson ylimielinen. En voi valita paikkaani tuollai perusteilla. Jos sitä vaaditaan, niin sitten ollaan sivistyneen näköisiä. Tarvitsen työpaikan, en voi nirsoilla ja valita sitä tukkani perusteella.
Vastoin mitä edellisessä postauksessani ilmoitin, värjään tukkani vielä kerran. Mahdollisimman lähelle omaa karmeaa hiusväriäni. Tuhkainen vaaleanruskea. Tajusin tuon haastattelun saatuani, että mun pitäisi takuista huolimatta koittaa olla edustava. Ja tämä nykyinen hiusvärihän on ihan sekametelisoppa. Vaaleaa, kuparihtavaa, tummempaa, punertavaa ja tyvikasvu. Tänään urakoin viimeisen kerran värituubien ja takkujen kanssa kutinaa uhaten, että saan tukkani lähelle omaa hiusväriä. Ehkä tungen maanantaina takkuni jollekin tiukahkolle nutturalle ja isken parit kukkaset tai jonkun huivinnäköisen.
Viikonloppuna ei tehdä mitään erityistä. Minä menen töihin vähän siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja, mikäli asiakkaita ei tule. Puoliso tulee niinikään vähän fiksailemaan. Puoliso päivystää, joten luultavasti pysytään muutoin ihan kotosalla. Kun se päivystää, pitää olla autollinen. Kokemus kertoo että jos sitä jonnekin menee, puhelin soi ihan samantien. Kotona on hyvä. Ensi viikonloppuna kuitenkin tulee Puolison Veli kumppaneineen käymään, joten ollaan nyt tämä viikonloppu kotosalla.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Huoh.
Voihan nolous muuten eilistä kotimatkaa töistä.
Pomppasin bussiin kuten tavallista, siihen perinteiseen ruuhkavuoroon. Jokin ärsytti nenääni, ja aivastin heti alkuunsa pari kertaa. Bussi täyttyy, joku neitonen istuu viereeni. Aivastelusta johtuen nenä alkaa vuotaa. Käsilaukun penkomista, tarviin paperia. Sitä ei ole. Ei palastakaan. Niiskutan, koitan vaivihkaa pyyhkiä yhä rankemmin valuvaa nenääni kädellä, ettei räkä nyt ihan poskella valu. Kaivan yhä laukkua, jos vaikka paperia löytyisi. Ei löydy. Bussista hypätessäni niiskutan ja pyyhin nenääni puistoyleisöstä huolimatta. Ennemmin pyyhin kädellä kuin annan rään valua pitkin poskia.Hyi helvetti. Miten mulle käy näin?!? Mitä normaalit ihmiset tekee tollai tilanteissa? Ainoa mikä olisi voinut olla vielä pahempi, olisi ollut nenäverenvuoto. En enää ikinä lähde mihinkään ilman paperia!
Pomppasin bussiin kuten tavallista, siihen perinteiseen ruuhkavuoroon. Jokin ärsytti nenääni, ja aivastin heti alkuunsa pari kertaa. Bussi täyttyy, joku neitonen istuu viereeni. Aivastelusta johtuen nenä alkaa vuotaa. Käsilaukun penkomista, tarviin paperia. Sitä ei ole. Ei palastakaan. Niiskutan, koitan vaivihkaa pyyhkiä yhä rankemmin valuvaa nenääni kädellä, ettei räkä nyt ihan poskella valu. Kaivan yhä laukkua, jos vaikka paperia löytyisi. Ei löydy. Bussista hypätessäni niiskutan ja pyyhin nenääni puistoyleisöstä huolimatta. Ennemmin pyyhin kädellä kuin annan rään valua pitkin poskia.Hyi helvetti. Miten mulle käy näin?!? Mitä normaalit ihmiset tekee tollai tilanteissa? Ainoa mikä olisi voinut olla vielä pahempi, olisi ollut nenäverenvuoto. En enää ikinä lähde mihinkään ilman paperia!
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Verta Sataa
Asiaa värjäyksestä.
Tyypit jotka mut tuntevat, tietävät että vaihdan tukkani väriä todella usein. Olen kameleontti. Joku vuosi takaperin valittelin allergisoitumistani vaalennusaineelle. Rakastin olla blondi, ja siitä piti luopua sen perhanan kutinan ja kirvelyn vuoksi. Pelkäsin, että joku päivä palaa vielä päänahka rakoille.
Normivärjäystä ei allergia tuntunut vielä estävän. Silloin. Takkujen tultua kehiin vähän hillitsin värjäilyjäni. Suurimmaksi osaksi siksi, että näiden värjääminen on niin perseestä. Pidin luonnonblondia minun mittapuulla aika pitkään, kunnes tajusin, että sekin saatanan aine on alkanut kutisemaan. Punertavanruskea tuli kehiin, jottei tarvi värjätä niin usein mitä blondia. Laitoin otsikseni punaiseksi hetken mielijohteesta hoitoainevärillä Lumouksen ajaksi, ja tänään sitten värjäsin sen pois, kun oli aika ruma. Ja se saamarin kevytvärikin kutisi, jopa otsiksen mittaisella läänillä!! Tajusin tänään: Olen allerginen hiusvärille.
Ja kun kerran kutisee, oireet vaan pahenee. Paluuta ei ole. Mitä enemmän värjään, sen pahemmaksi se käy. Kutinaa seuraa kirvely. Kirvelyä ihottuma ja pahempi kutina. Siitä eteenpäin seuraakin mukavaa turvottelua, rikkinäistä ihoa yms hauskaa. Ja millä alalla minä olen? Niinpäniin. Värjäänkö enää tukkaani? En. En halua ottaa riskiä. Pahentaa oireita. Voin ehkä kokeilla jotain "allergisoimattomia värejä", jos ei kutinaa esiintyisi. Mutta ei sellaista ole olemassakaan kuin allergisoimaton väri. Jos olet allerginen värille, ihan sama mitä hiton "allergialiiton suosittelemaa" hiusväriä ostat. Samaa paskaa purkissa, eri tavalla koottuna vain. Hellävaraisissakin väriaineissa on PPD johdannaisia, jotka allergisoivat ihan yhtä lailla. Jotkut suoravärit voisivat ehkä tulla kysymykseen. Mutta nehän eivät kunnolla värjäämättömään tartu. Ettäsillälailla. Minä ja asfaltinvärinen tukka. Siihen kun läsäyttää parit harmaat hiukset lähivuosina niin näytän ihan mummolta. Nyt vituttaa. Ehkä raidotan sitten joskus kun otan nämä takut pois.
Mites sitten ammattini? Mun on lähivuosina pakko vaihtaa alaa. Värjäys nyt on ihan ok, en ole saanut käsiin ihottumaa. Vielä. Permisaineet ottaa keuhkoon aika kunnolla. Laittaa yskittämään. Viitteitä sekin herkistymiselle.
Olen taas siinä pisteessä, missä olin 10 vuotta sitten. Mikä minusta tulee isona? No vitustako minä tiedän. Luulin että kampaaja. Mutta ei sitten, sillä en voi tätä työtä enää montaa vuotta tehdä. Helpottamaan tämä ei tule.
Tähän asti kouluja on takana Lukio, kauppis, 2 vuotta ammattikorkeaa ja kampaamokoulu. En voi ihmeen kauaa enää opiskella, sillä multa loppuu tukikuukaudet. Ja mitä sitten haluaisin opiskella? Ei hajua. Mitä haluaisin tehdä, jos en voi kampaaja olla? En minä tiedä.
Mahtavaa. Voisinko vaan voittaa lotossa?
Tyypit jotka mut tuntevat, tietävät että vaihdan tukkani väriä todella usein. Olen kameleontti. Joku vuosi takaperin valittelin allergisoitumistani vaalennusaineelle. Rakastin olla blondi, ja siitä piti luopua sen perhanan kutinan ja kirvelyn vuoksi. Pelkäsin, että joku päivä palaa vielä päänahka rakoille.
Normivärjäystä ei allergia tuntunut vielä estävän. Silloin. Takkujen tultua kehiin vähän hillitsin värjäilyjäni. Suurimmaksi osaksi siksi, että näiden värjääminen on niin perseestä. Pidin luonnonblondia minun mittapuulla aika pitkään, kunnes tajusin, että sekin saatanan aine on alkanut kutisemaan. Punertavanruskea tuli kehiin, jottei tarvi värjätä niin usein mitä blondia. Laitoin otsikseni punaiseksi hetken mielijohteesta hoitoainevärillä Lumouksen ajaksi, ja tänään sitten värjäsin sen pois, kun oli aika ruma. Ja se saamarin kevytvärikin kutisi, jopa otsiksen mittaisella läänillä!! Tajusin tänään: Olen allerginen hiusvärille.
Ja kun kerran kutisee, oireet vaan pahenee. Paluuta ei ole. Mitä enemmän värjään, sen pahemmaksi se käy. Kutinaa seuraa kirvely. Kirvelyä ihottuma ja pahempi kutina. Siitä eteenpäin seuraakin mukavaa turvottelua, rikkinäistä ihoa yms hauskaa. Ja millä alalla minä olen? Niinpäniin. Värjäänkö enää tukkaani? En. En halua ottaa riskiä. Pahentaa oireita. Voin ehkä kokeilla jotain "allergisoimattomia värejä", jos ei kutinaa esiintyisi. Mutta ei sellaista ole olemassakaan kuin allergisoimaton väri. Jos olet allerginen värille, ihan sama mitä hiton "allergialiiton suosittelemaa" hiusväriä ostat. Samaa paskaa purkissa, eri tavalla koottuna vain. Hellävaraisissakin väriaineissa on PPD johdannaisia, jotka allergisoivat ihan yhtä lailla. Jotkut suoravärit voisivat ehkä tulla kysymykseen. Mutta nehän eivät kunnolla värjäämättömään tartu. Ettäsillälailla. Minä ja asfaltinvärinen tukka. Siihen kun läsäyttää parit harmaat hiukset lähivuosina niin näytän ihan mummolta. Nyt vituttaa. Ehkä raidotan sitten joskus kun otan nämä takut pois.
Mites sitten ammattini? Mun on lähivuosina pakko vaihtaa alaa. Värjäys nyt on ihan ok, en ole saanut käsiin ihottumaa. Vielä. Permisaineet ottaa keuhkoon aika kunnolla. Laittaa yskittämään. Viitteitä sekin herkistymiselle.
Olen taas siinä pisteessä, missä olin 10 vuotta sitten. Mikä minusta tulee isona? No vitustako minä tiedän. Luulin että kampaaja. Mutta ei sitten, sillä en voi tätä työtä enää montaa vuotta tehdä. Helpottamaan tämä ei tule.
Tähän asti kouluja on takana Lukio, kauppis, 2 vuotta ammattikorkeaa ja kampaamokoulu. En voi ihmeen kauaa enää opiskella, sillä multa loppuu tukikuukaudet. Ja mitä sitten haluaisin opiskella? Ei hajua. Mitä haluaisin tehdä, jos en voi kampaaja olla? En minä tiedä.
Mahtavaa. Voisinko vaan voittaa lotossa?
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Gothic Girl
Oi mikä viikonloppu <3
Perjantaina mentiin Puolison kanssa Mr E:n luo saunomaan ja iltaa istumaan. E vaimokkeineen oli meitä muuttamassakin, ja sattuvat asumaan aika lähellä, joten päädyttiin herran luo katsomaan töllöä ja saunomaan. Ilta oli varsin mukava. Ja sai minut miettimään, että jännä miten asuinpaikka vaikuttaa siihen, keiden kanssa hengaat. Siis kaupungin sisällä. Härmälä on nyt kolmas alue Tampereella jossa asutaan, ja joka kerta muutto on vaikuttanut siihen, keiden kanssa eniten aikaa vietetään. Eikä Tampere nyt niin iso kapunki ole...
Lauantaina aloiteltiin ihan kotosalla, saunottiin ja tälläydyin rauhassa. Kympin korvilla löydettiin itsemme Lumousklubilta. Jonkin aikaa istuttiin ihan keskenämme Puolison kanssa, mutta kun kavereita ilmestyi, ne pelmahti paikalle kaikki kerralla. Tuli nähtyä hyviä tyyppejä, ja tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Puolison kanssa tuli tampattua tanssilattiaakin. Kehuin erästä goottibloggarityttöä blogistaan, ja mimmi osoittautui tosi avoimeksi, iloiseksi ja ystävälliseksi tapaukseksi. Mentiin lopulta samalla taksilla kotio, sillä neidin yöpaikka oli hyvin lähellä meitä. Uusia ystäviä <3 Kotona oltiin neljän hujakoilla. Nyt harkitsen, että pitäisköhän sitä käydä Lumous Endissäkin.
Perjantaina mentiin Puolison kanssa Mr E:n luo saunomaan ja iltaa istumaan. E vaimokkeineen oli meitä muuttamassakin, ja sattuvat asumaan aika lähellä, joten päädyttiin herran luo katsomaan töllöä ja saunomaan. Ilta oli varsin mukava. Ja sai minut miettimään, että jännä miten asuinpaikka vaikuttaa siihen, keiden kanssa hengaat. Siis kaupungin sisällä. Härmälä on nyt kolmas alue Tampereella jossa asutaan, ja joka kerta muutto on vaikuttanut siihen, keiden kanssa eniten aikaa vietetään. Eikä Tampere nyt niin iso kapunki ole...
Lauantaina aloiteltiin ihan kotosalla, saunottiin ja tälläydyin rauhassa. Kympin korvilla löydettiin itsemme Lumousklubilta. Jonkin aikaa istuttiin ihan keskenämme Puolison kanssa, mutta kun kavereita ilmestyi, ne pelmahti paikalle kaikki kerralla. Tuli nähtyä hyviä tyyppejä, ja tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Puolison kanssa tuli tampattua tanssilattiaakin. Kehuin erästä goottibloggarityttöä blogistaan, ja mimmi osoittautui tosi avoimeksi, iloiseksi ja ystävälliseksi tapaukseksi. Mentiin lopulta samalla taksilla kotio, sillä neidin yöpaikka oli hyvin lähellä meitä. Uusia ystäviä <3 Kotona oltiin neljän hujakoilla. Nyt harkitsen, että pitäisköhän sitä käydä Lumous Endissäkin.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Moving out and moving in.
Muutosta selvittiin varsin hyvin. Ihanat ystävät auttoi, ja kamat roudattiin onnistuneesti. Mitä nyt pieni miinus, että nettiä ei uudessa osoitteessa vielä ole. Tänään pitäisi tulla, mikäli tekniikka toimii. Saatan olla vähän skeptinen, että "piuhat kiinni ja surffaamaan" -malli toimisi :D
Asuntokin näyttää pikkuhiljaa kodilta. Huonekalut ovat koossa, ja jäljellä on enää jokunen laatikko ja varastoreissu. Niin ja sisustaminen, taulut sun muut paikalleen. Olen aika ihastunut uuteen kämppään. Pohjaratkaisu on kiva, joten vähemmät neliöt eivät juuri haittaa. Lisäbonuksia tuo bidee, erillinen suihku ja lavuaarin hana (ennen oli yks ja sama, et voinu pestä hampaita jos toinen on suihkussa), liesituuletin, uudet keittiökoneet, tarpeeksi pistorasioita... Ainoa iso miinus on olkkarin ruma seinä, sininen ja reikäjuustoa. Ei vaan jaksa maalata sitä ihan heti.
Viikonloppuna on vapaata, ja minä suuntaan Puolison kanssa Lumoukseen. Luultavasti lauantaina, sikälimikäli lippuja vielä saa. Tarkoitus hakea nekin tänään. Viimevuonna en ollut lumouksessa, seurasta puute. Tänävuonna tulee Puoliso matkaan. Tykkään bilettää Puolison kanssa. Se on mahtavaa seuraa, ja tykkää tanssia <3
Loppukuusta Puolison Veli vaimokkeineen tulee käymään, ovat yhden yön meillä. Yay! Sen jälkeen onkin kaikki auki, mitä teen työkseni, missä teen työtäni ja miten kulutan aikaani. Kuukausi. Yksi kuukausi. Kulu nopeasti!
Asuntokin näyttää pikkuhiljaa kodilta. Huonekalut ovat koossa, ja jäljellä on enää jokunen laatikko ja varastoreissu. Niin ja sisustaminen, taulut sun muut paikalleen. Olen aika ihastunut uuteen kämppään. Pohjaratkaisu on kiva, joten vähemmät neliöt eivät juuri haittaa. Lisäbonuksia tuo bidee, erillinen suihku ja lavuaarin hana (ennen oli yks ja sama, et voinu pestä hampaita jos toinen on suihkussa), liesituuletin, uudet keittiökoneet, tarpeeksi pistorasioita... Ainoa iso miinus on olkkarin ruma seinä, sininen ja reikäjuustoa. Ei vaan jaksa maalata sitä ihan heti.
Viikonloppuna on vapaata, ja minä suuntaan Puolison kanssa Lumoukseen. Luultavasti lauantaina, sikälimikäli lippuja vielä saa. Tarkoitus hakea nekin tänään. Viimevuonna en ollut lumouksessa, seurasta puute. Tänävuonna tulee Puoliso matkaan. Tykkään bilettää Puolison kanssa. Se on mahtavaa seuraa, ja tykkää tanssia <3
Loppukuusta Puolison Veli vaimokkeineen tulee käymään, ovat yhden yön meillä. Yay! Sen jälkeen onkin kaikki auki, mitä teen työkseni, missä teen työtäni ja miten kulutan aikaani. Kuukausi. Yksi kuukausi. Kulu nopeasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)