Se on ohi.
Tila on siivottu, ei enää oppilaita tai opetusta. Ei tuhansia tarkistuksia tai ahdistavaa työympäristöä. Tj0!
Olen tästä eteenpäin täyspäiväisesti Hiusmestassa ihan rivikampaajana, palkoillisena. Ja rakastan joka hetkeä. Olen hämmentynyt, kun ei tulekaan mitään negatiivista pomolta tai vuorovastaavilta. Jotenkin alitajuisesti odotan koko ajan, että koska mulle pidetään puhuttelu tms, kun koulullahan en osannut tehdä juuri mitään oikein. Tai siis siltä tuntui.
Enää avaimien luovutus ja toive siitä, ettei ex-pomo päätä olla vittumainen ja nillitellä pienistä.
Huomenna lähden nollaamaan porukoille. Tajuamaan sen, etten ole enää koululle velvollinen yhtään mistään. Että se on ohi, ja työarkeni on nykyään ihan toisenlainen.
Olen vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti