Choise Millionaire

Noniin. Nenäliinojen täyttämä viikonloppu on ohi, ja mitä ikinä suunniteltiinkin jäi sitten välistä. Oma flunssani alkaa taittua, tukkoinen ja yskäinen olen yhäkin. Mutta yleinen vointini alkaa olla jo paljon viimeviikkoa parempi. Ehkä jaksaa töissäkin taas jotain. 

Puolisohan sai tautini myös, ja piti perjantaina sairaslomapäivän. Siinä missä itse olin about työkuntoinen, puolisolle nousi yli 38 asteen kuume. Piti mennä viikonloppuna hämähäkkinäyttelyyn, mutta armaani oli sen verran kipeä että väliinhän se jäi. Toisin sanoen maattiin kotosalla ja keskityttiin Sons of Anarchyn maailmaan. Ja varsin mukavaahan sekin oli. 

Minulla on pian syntymäpäivä, ja olen vähän pähkäillyt että bilettääkkö vaiko eikö. Viimevuonnahan biletin onnistuneesti, mutta nyt en vain osaa päättää että bileet vai ei. Joka toinen päivä olen sitä mieltä että partyt pystyyn, ja joka toinen päivä että romanttisesti Puolison kanssa. Toistaiseksi olen pitäytynyt päätöksessäni viettää romanttinen ilta Puolison kanssa. Hyvää ruokaa, saunomista, viiniä ja oma rakas, se kun kuulostaa kovin mukavalle. Kuitenkin, hiukan houkuttaisi bileet.... 

Tilailin synttärilahjani netistä. Uudet klipsipidennykset. Tuuliviiri muutti jälleen mieltään, ja päätti kasvattaa tukkaansa. Juu, rakastan tätä lyhyttä. Mallihan on kopioitu Ginnifer Goodwiniltä (Olipa Kerran -sarjan Lumikki..) ja olen tähän tyytyväinen, mutta silti kutkuttaa ne pitkät hiukset. Ja siis omat sellaiset, käytän klipsejä lähinnä siksi, että välivaiheet kasvatuksessa ovat perseestä. Katsotaan miten pitkälle nyt pääsen.

Nothing Stays The Same

Koulusta ei ole kuulunut mitään. Onneksi. En haluakaan kuulla.

Paluu salille ei ole ollut ihan mutkaton. Viimeviikolla intouduin katsomaan Outlander -sarjaa koneelta (tv-sarja Diana Gabaldonin Muukailainen - kirjasta), kaikki 6 jaksoa melkeen putkeen. Se ja pari leffaa tappoi selkäni siihen malliin, että kävelykin oli vittumaista. Juuri kun selkä alkoi olemaan parempi, sain flunssan. Että ei sitten käydäkään aktiivisesti salilla. Ainakaan ihan vielä.

Onneksi töissä on ollut aika rauhallista, sillä eilen vetelin kuumetta alas aspiriinilla. Tänään pyhä liittoni nenäliinojen kanssa näyttää jatkuvan. Mutta ehkä tää tästä. Toivottavasti ei etene poskionteloihin, vaan menis nopealla kaavalla ohi. Siltä tää nyt vaikuttais, että jos poskionteloilla on kaikki jees niin selviän aika vähällä. Iloiseksi mut tekee kuitenkin se, että oon pysynyt ruokavaliossa. Ei ole edes tehnyt mieli mitään epäterveellistä. Kai sen on viimein tajunnut, että ei se roskaruoka tee oloa paremmaksi, eikä se ainakaan mun flussaa paranna.

Mulla ois viikonloppu vapaana, joten ajateltiin mennä Puolison kanssa Tamperetalolle katsomaan Hämähäkkinäyttely. Pyritään luomaan yhteistä aikaa ja ajanvietettä, jotain muuta kuin tvn tuijottelua. Niin paljon kuin rakastankin Sons Of Anarchyn poikia, parisuhteeni vaatii jotain muuta aktiviteettia.

Mutta nyt säntään töihin niistämään -->

Perkele!

Argh. Eikö tosta koulun paskasta pääse koskaan eroon?!?

Sain oppilaalta viestin, jossa pahoitteli yritystoiminnan työnsä myöhästymistä. Kyseinen oppilas on "jatkoajalla" koulussa, opiskelee hieman pidempään mitä kesällä valmistuneet luokkatoverinsa. Nyt koululla oli sanottu, että vaikka en enää opeta mitään, niin tarkistan kuitenkin heidän työnsä. Ok.

Mulle ei helvetti ole vain asiasta sanottu mitään. Kukaan ei ole kysynyt mitään, ilmoittanut mitään tai sopinut kanssani mitään tästä. Mun näkemyksen mukaan mun velvollisuudet päättyi 31.7. Missään ei lukenut, että mun pitää tarkistaa tietyn kurssin työt hamaan tappiin asti. Kyseinen oppilas jätti palauttamatta työnsä silloin kun tarkistelin muut työt, joten kyse ei ole mun virheestä, vaan oppilaan oma asia. Eri asia jos olisin vain jättänyt tarkistamatta tms, mutta ei helvetti. Ei näin. Entä jos jokunen ryhmästä pudonnut haluaa jatkaa opintojaan neljän vuoden kuluttua, kuuluuko sekin muka mulle?

Pitäisi kai huolestua vasta, jos oikeasti pyytävät jotain multa. Mutta mulla on se kutina, että ensin sanotaan oppilaille, ja sitten saan lähipäivinä viestin että tarkistathan nämä vielä. Kai koulu on vähän pulassa kun ei ole yritystoiminnan opettajaa, ja on näitä muutamia joiden työt jääneet vaiheeseen, eikä muilla ole tarvittavaa ammattitaitoa.

Tähän asti olen pitänyt välini kouluun. Tyyppejä on facessa kavereina, annoin käyttää nimeäni tutkintojen mahdollisten arvioijien listassa yms. Mutta jos tästä nyt tulee tappelu, että pakottavat mut jollain verukkeella tarkistamaan vielä yritystalouksia, niin voivat olla varmoja, että kaikki yhteistyö ja toveruus loppuu sitten siihen. Ja ei, en tarkista vittu yhtään mitään ennen kuin näyttävät sopimuksesta sen kohdan, tai jostain kirjallisena sen lupauksen multa, että olen velvollinen tarkistamaan tietyn ryhmän työt loppuun, vaikka työn viivästys olisi oppilaan oma syy!

Death Point

Pikkuhiljaa alan uskoa, että ehkä toivun itsekseni sitten kuitenkin, ilman lekureita tai lisätutkimuksia. Jepjep, tästä postauksesta tulee hyvin terveyspainotteinen. Skippaa jos ei kiinnosta.

Unentarve on edelleen koholla, mutta normaalimpaan päin. Nyt pärjään jo päivän ihan normiruualla, en enää korjaa väsymystäni sillä. Olen löytänyt itseni lenkiltä useamman kerran, ja saliltakin välistä. Nyt on "se aika kuusta" ja odotettavissa on tavallista väsyneemmät puolitoista viikkoa. Pitää olla itselle lempeä, levätä tarpeeksi eikä vaatia niin paljoa. Keskittyä just tasan arkiaktiivisuuteen ja oikeanlaiseen sapuskaan, nukkua tarpeeksi ja unohtaa ylimääräiset liikunnat tai muut.

Sopivan ruokamäärän kanssa on vähän opettelua. Hukkasin aktiivirannekkeeni muutossa, mutta löysin sen viimein, joten rannekkeen tietoja hyväksikäyttäen koitan syödä oikein ja tarpeeksi. Kalorikulutukseni kun on aktiivisen arkeni vuoksi sangen korkea. Teen seisomatyötä, kävelen paljon ihan arkiaskareissakin, enkä kotonakaan nyt hirveästi perseelläni istuskele. Monesti jos yhtään lasken kaloria, syön liian vähän. Jopa ptn ruokavaliot olivat turhan vähänergisiä ja en tahtonut millään jaksaa. Jos sapuskaa on liian vähän, niin sorrun mässäämään helpolla.

Ja nyt tämän väsymysoireilun takia on entistä tärkeämpää, että syön riittävästi ja just oikeanlaista ruokaa. Rasva, sokeri ja suola ei ole ikänä ketään pidemmänpäälle piristänyt. Pitäisi nyt vaan muistaa ensisijaisesti keskittyä ruuan laatuun, unohtaa ne laihdutusjutut. Tottua yhteen asiaan kerralla, tarttua yhteen asiaan kerralla. Jos ensin saisi tän oman vireystilan ja henkisen tasapainon kohdalleen, sen jälkeen voi sitten viilata kaloria laihdutusmielessä. Vielä en ole ihan sillä tasolla.

Viikonloppuna Tampereella on Tracon, ja meille tulee la-su väliseksi yöksi muutama kaveri. Pitää kai jaksaa siivota ennen sitä. Meillä ei ole Traconlippuja, ja minä olen töissä lauantain, joten väliin jää ylläripylläri tänäkin vuonna. Mutta sen verran monessa conissa on tullut juostua, että en usko Suomen conien tarjoavan minulle enää mitään sen ihmeempää uutta. Kiva kyllä nähdä vanhoja kavereita.

Welcome to the jungle

Hoho.

Arki naarasvaltaisessa työyhteisössä on just sitä, mitä vähän ounastelinkin. Draamantäytteistä. Ensin selvennykseksi, että kyseessä on siis yhden toiminimiyrittäjän pieni yritys, meitä on n. 7 kpl naisia palkkalistoilla, monesta eri ikäluokasta. Työterveydenhoitaja on, mutta jos sairastetaan niin lekurille mennään ihan omakustanteisesti.

Noh, koko tän 1.5 kk mitä olen talossa ollut, oon huomannut että aina on joku poissa. Ja huomasin myös tän akkamaisen juorupiirteen. Ilmeisesti noi poissaolot on tietyillä tyypeillä jo aika tavanmukaisia, milloin mistäkin syystä. Pomo kertoi, että pelkää firman tulevaisuuden puolesta, koska saikkeja on niin pajon. Samaan syssyyn eräs neito ilmestyi työvuoroonsa kuumemittari tassussa, valitti kurkkukipua. Kuumettahan oli sitten huimat 37.1 astetta, tukan oli jaksanut laittaa ja meikitkin nätisti, mutta saikelle piti mennä peräti kolmeksi päivää kun on ah niin kipeä. Seuraavana päivänä neidolla oli kuitenkin tatuointiaika, jonne oli tarpeeksi terve mennäkseen, mutta töihin ei voinut tulla vielä sitten seuraavana päivänäkään. Ja kaiken kukkuraksi laitettuaan "oon kipee, olen 3 päivää saikella" - viestin pomolle, neito sulki kännynsä, ettei pomo voi saada häntä kiinni. Lyhykäisesti, neito otti kolme päivää palkallista "lomaa" kurkkukivun varjolla.

Minähä ja eräs toinen työntekijä ihmeteltiin asiaa, että mitä helvettiä toi tollanen työmoraali oikeen on - mutta naismaiseen tapaan toinen puoli työpoppoota asettui neidon puolelle että "voooooi kun se oli niiiiiin pipi!" Pomo loppujenlopuksi kuuli tuosta tatuointiajasta, ja päätti antaa turhasta poissaolosta varoituksen. Sairaslomaahan ei lääkäriltä tietenkään ollut, joten omalla ilmolla oli poissa. Nyt sitten neito ja hänen Paras Työkaverinsa eivät puhuneet minulle koko päivänä, ja neitonen potkaisi mut sen facekavereistaan. Ok, minä otan tuon sen merkkinä että olin oikeassa, neitonen lintsaa töistä pomon laskuun. Ja eikä siis ollut eka kerta, neidolla on paljon jopa viikon mittaisia epämääräisiä "sairaslomia".

Ja siis tän neiti fitnesspissiksen päähän ei sitten millään mene, että vittu sen jatkuva työstälintsailu voi aiheuttaa pahimmillaan kuuden muun työttömyyden ja pomon velkaantumisen?!? Sitten tää inisee että pomo ei ymmärrä sairastelua. No vittu ymmärtää, jos oot oikeasti sairas! Mutta kuka vittu ees kehtaa olla kurkkukivun varjolla pois? Ja julistaa julkisesti facessa että jee, tatuointiaika! Teki mieli nauraa räkäisesti kun tajusin että lensin sen facekavereista. Minusta tehtiin sitten ilmeisesti se vasikka ja Itse Ilkimys, mutta ihan sen saatanan sama, mä ajattelen tasan firman parasta. Jos olis ollut kolme päivää palkattomalla niin sairastakoot vaikka haamusärkyä mun puolestani. Mua toisten diagnoosit kiinnosta, mutta jos nostetaan palkallista omaa lomaa valheella ja aiheutetaan siten pomolle jatkuvasti uusia kuluja, niin voi olla tasan varma että teen kaikkeni että saan sen loppumaan. Vaikka koko muu työjengi mua inhoiskin. Nyt on 4 päivää vapaata, saa kattoa mikä on henki tiistaina. Who cares, sillä pomo pitää musta. Teen töitä ja tulosta.

Ja sävystään huolimatta, tää ei nyt ole mikään duunirantti. Mä edelleen rakastan työpaikkaani. Mä ranttaan vain laiskoista yli-ikäisistä pissiksistä, jotka ei ole eläessään tehneet oikeaa työtä. Mä olen selkeästi porukan äijämäisin tyyppi. Suorasukaisin ja vähän odotinkin, että jotain tällasta tulee vielä eteen. En ole ikinä tullut naisten kanssa kummosesti toimeen. Ihme, että töissä nyt on yleensä parikin tyyppiä joiden kanssa tuun niin hyvin juttuun.

Samainen neiti fitnesspissis nimittäin itkee sitä, että miten pitkät päivät ja raskasta työ on. Whaaat? Tiesit taatusti että mitä on kampaajan työ. Seisomista, ihmisten palvelemista. Ja tuolla on ihan tavalliset työajat, tavalliset tauot ja tavalliset lomat. Mikään ei mätä sillä saralla. Ja tää pissaliisa vaan itkee. Miten vitussa se on pystynyt olee tuolla ton 1.5 vuotta yhteen soittoon?