keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Death Point

Pikkuhiljaa alan uskoa, että ehkä toivun itsekseni sitten kuitenkin, ilman lekureita tai lisätutkimuksia. Jepjep, tästä postauksesta tulee hyvin terveyspainotteinen. Skippaa jos ei kiinnosta.

Unentarve on edelleen koholla, mutta normaalimpaan päin. Nyt pärjään jo päivän ihan normiruualla, en enää korjaa väsymystäni sillä. Olen löytänyt itseni lenkiltä useamman kerran, ja saliltakin välistä. Nyt on "se aika kuusta" ja odotettavissa on tavallista väsyneemmät puolitoista viikkoa. Pitää olla itselle lempeä, levätä tarpeeksi eikä vaatia niin paljoa. Keskittyä just tasan arkiaktiivisuuteen ja oikeanlaiseen sapuskaan, nukkua tarpeeksi ja unohtaa ylimääräiset liikunnat tai muut.

Sopivan ruokamäärän kanssa on vähän opettelua. Hukkasin aktiivirannekkeeni muutossa, mutta löysin sen viimein, joten rannekkeen tietoja hyväksikäyttäen koitan syödä oikein ja tarpeeksi. Kalorikulutukseni kun on aktiivisen arkeni vuoksi sangen korkea. Teen seisomatyötä, kävelen paljon ihan arkiaskareissakin, enkä kotonakaan nyt hirveästi perseelläni istuskele. Monesti jos yhtään lasken kaloria, syön liian vähän. Jopa ptn ruokavaliot olivat turhan vähänergisiä ja en tahtonut millään jaksaa. Jos sapuskaa on liian vähän, niin sorrun mässäämään helpolla.

Ja nyt tämän väsymysoireilun takia on entistä tärkeämpää, että syön riittävästi ja just oikeanlaista ruokaa. Rasva, sokeri ja suola ei ole ikänä ketään pidemmänpäälle piristänyt. Pitäisi nyt vaan muistaa ensisijaisesti keskittyä ruuan laatuun, unohtaa ne laihdutusjutut. Tottua yhteen asiaan kerralla, tarttua yhteen asiaan kerralla. Jos ensin saisi tän oman vireystilan ja henkisen tasapainon kohdalleen, sen jälkeen voi sitten viilata kaloria laihdutusmielessä. Vielä en ole ihan sillä tasolla.

Viikonloppuna Tampereella on Tracon, ja meille tulee la-su väliseksi yöksi muutama kaveri. Pitää kai jaksaa siivota ennen sitä. Meillä ei ole Traconlippuja, ja minä olen töissä lauantain, joten väliin jää ylläripylläri tänäkin vuonna. Mutta sen verran monessa conissa on tullut juostua, että en usko Suomen conien tarjoavan minulle enää mitään sen ihmeempää uutta. Kiva kyllä nähdä vanhoja kavereita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti