Jee, pääsin eilettäin viimein takaisin salille! Olen flunssan jälkioireiden vuoksi pitäytynyt liikkumasta, se ärsyttävä limayskä ja lievä nuha on piinannut aika pitkään. Mutta voi morjes mikä fiilis! Kävin iltasalilla, about kello 19-20, ja kokemus oli uusi. Olen aina käynyt lähinnä aamusalilla, ja rakastuin tuohon kellonaikaan. Tai ainakin perjantaina toi oli ihan mahtiaika saleilla! Oli mukavasti tilaa nimittäin.
Töistä tullessani Puolison työkaveri J oli ilmaantunut meille. Pojilla oli selkeästi kaljafiilis, tai no, ainahan se on kun jätkät lyöttäytyy samaan seuraan. Hetkellisesti innostuin itsekin, mutta aikaiset työaamut ja halu olla yksin veivät voiton. Vetosin tolkuttomaan väsymykseen ja jäin kotiin. No, en minä nyt ihan niin väsy ollut mitä väitin, sillä kun pojat lähti niin minä painelin lenkille. J on mukava, mutta J:n nainen.. Se on niin hiljaisen ujo ettei vittu tosi. Mimmi on ihan mukava, sen kauniin kerran kun sen kanssa oikeasti pääsee puhumaan. Ihan sama mistä koittaa aloittaa keskustelua, tyyppi vastaa parilla sanalla ja on sitten hiljaa. Jos olisin mennyt sinne, jätkät ois saunoneet ja me mimmit istuttu sohvalla kattomassa telkaa. Mä haukottelisin ja koittaisin vastustaa herkkukulhojen houkutuksia. Olen huomattavasti onnellisempi näin kotona. Vedin lenkkini, nyt on lauantai-illan rentoutumista ja kunnon yöunet luvassa. Huomenna taas salille. En vaihtaisi tätä mistään hinnasta kaverin sohvaan, pari tuumaa isompaan telkkariin ja namikulhoon.
Ajattelin kyllä ryhdistäytyväni tässä tän kuun aikana. Vika päivä ois Bella Morte -goottiklubi, jonne vois suunnata. Sikälimikäli saan seuraa. Puoliso päivystää, ja kuten sanoin, on läjä ystäviä kaikonnut ympäriltä sillä välin kun mulla ei olekaan mennyt niin hyvin. Vois mennä tietty yksinkin joraamaan, ei sekään ihan huono vaihtoehto ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti