Kuoleman päivä

Niin se loma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Mainitsin aiemmin Pomon vapauttaneen mut viimeisestä työpäivästä, mutta veti sitten sanansa takaisin. Kysellessäni työtodistusta yms tuli vastaukseksi, että on tehnyt ne jo, mutta lomaltapaluurahojen vuoksi mun olisi tultava maanantaina töihin. No ookoo, alunperin olin varautunutkin siihen, mutta mitä ihmettä? Minä vielä sanoin asiasta että jos se vapauttaa mut niin kyllä ne lomarahat mulle silti tulee, kun tästä asiasta ekan kerran puhuttiin, joten yllärinä ei tullut. Yht äkkiä hän jostain syystä haluaakin mut maanantaina töihin. Pistää miettimään, että koittaakohan se saada mua töihin sitten muinakin päivinä? Kun tässäkin asiassa muutti mielensä... No ei siinä, käyn tekemässä pitkin hampain tuon yhden työvuoron ja sitten jatkan lomailuani. Mutta voitte arvata miten ahkera olen, miten paljon mua huvittaa pingottaa. Tiedän ihan hyvin olevani firman kannattavin työntekijä, tein aika helvetin kovaa tulosta, parempaa mitä kukaan muu tuolla. Se, että lähden, käy sen kukkarolle. Mahtoikohan tajuta asian, kun perui puheensa ja pakottaa mut töihin.

Joo, tiedän. Samaa hommaahan se uudessakin työssä on, ei siinä mitään. Mutta ymmärrätte varmaan, että miksi sitä odottaa sitä uutta työtä enemmän, mitä vanhaa. Toi ilmapiiri tuolla... Aina jotain draamaa. Varmana hämmentää vähän soppaa tuo että tulen huomenna töihin. Ahistaa tuo asiakkaista kilpailu ja samaan syssyyn asiakkaiden välttely. Haukutaan asiakkaille työkavereita selän takana, koitetaan sillä saada niitä vakkareita itselle. Ne jotka ei niin tee, istuu sitten vessassa kännykkä kädessä ettei tarvi tehdä mitään, pitää liian pitkiä taukoja ja nuolee pomon takamusta ettei tuu sanomista. Sitten me tavalliset, ahkerat tyypit saa kantaa sen perustyön, non-stop -leikkuun etenemisen.  Me ollaan niitä, joiden tunnollisuuttaan on pakkokin painaa töitä muiden edestä. Jos joku meistä on poissa, se näkyy juuri siinä, että miten se leikkuujono liikkuu. Jos joku meistä pitää tauon, jono pahimmillaan stoppaa, kun yksi istuu vessassa asiakkaita paossa, toinen pitää ylipitkää taukoaan, kolmas tekee vain vakioasiakkaitaan....

Uuessa työssä ei voi toivoa kellekään. Jono on jono, joten kaverin haukkumisella ei voita mitään. Ketju, joten tiettyjen perseennuolenta ei taida auttaa. Ainoa jolla voi voittaa jotain, on olemalla hyvä ja ahekra työntekijä. Ymmärrättekö, miksi vaihdoin paikkaa? Miksi en millään haluaisi mennä huomenna, vaan odotan uuden duunin alkua?

Tämä viikonloppu ollaan oltu rauhassa kotona. Ei alkoholia tai mitään sellaista. Katsottu vain Pakoa ja pelattu Until Dawnia. Puolison loma loppuu niin ikään, päivystääkin vielä ensiviikon, joten tässä ollaan opeteltu aikatauluihin ja elämään taas normaalisti. Itseasiassa kai ihan hyvä että on toi yksi työpäivä. Pakottaa mut huomenna kasiksi jonnekin, joten mun on pakko herätä aikaisin. Auttaa kääntämään unirytmiä. Ensiviikolla olisi muutenkin kaikenlaista, tuleepahan joku rytmi ainakin.

Kilpirauhaslabroissa kävin tällä viikolla, joten ensiviikolla on siihen liittyvä lekuri. Katsotaan minne arvot ovat menneet, vai ovatko muuttuneet ollenkaan. Toivotaan että saan pitää lääkkeeni. Lekureista kun ei ikinä tiedä. Jotenkin tahtoo olla sellai suhtautuminen, että kun lääkityksellä saadaan arvot hyväksi, niin lääkkeen voikin unohtaa. Väliä siitä, että tyroksiini hoitaa oireita, ei sairautta, joten jos lääkityksen ottaa pois -> arvot ja olo huononee. Ei se tyroksiini siihen vajaatoimintaiseen kilpirauhaseen auta. Jotenkin aina jännittää mennä tuonne. Hrr.

Ensiviikolla olisi ohjelmassa myös vähän shoppailua. Uudessa työssäni on pukukoodi, mustaa, mustaa ja mustaa. Kenkiä myöten mustaa. Joku ehkä nauraa siellä, että onko toi muka mulle joku ongelma? mutta mun vaatekaapin sisältämä musta ei ole työkelpoista, joten niitä hiustyöhön sopivia vaatteita piti ihan ostaa. Asiakaspalveluun soveliaita, tarpeeksi mukavia, sellaista materiaa ettei hiukset tartu tai tule läpi... Housut löytyi yllättävän helposti (vihaan housu-ostoksia...), mutta vielä uupuu pari paitaa ja ne hiton kengät. Työkengät ovat ihan pakolliset löytää, sillä niitä mulla ei ole mustana. Paidat voi tarvittaessa vielä vähän odottaa... mutta luoja mä inhoan shoppailla tällai "pakosta". Että kun on pakko löytää jotain. Oon kirppistelijä, tykkään löytää randomilla, en hakemalla hakea. Normikaupat ahdistaa. Noh, ehkä vietän tiistaina tai keskiviikkona sellai "viimeisiä lomapäiviä" -setin, shoppailen, käyn syömässä sushia, juon rakastamani chailatten.... koitan ees nauttia aiheesta.

Hyvissä Höyryissä

Ai että. Turmarit <3

Ei pitänyt viihteillä tänä viikonloppuna, mutta viihteiltiin kuitenkin. Turmion Kätilöillä oli keikka Saarihelvetissä, ja sinnehän myö osallistuttiin.

Ei pitänyt, mutta oheisen biisin julkaisu (Ja rakas ystäväni Mr M pohjammaalta <3 <3 ) ruokki keikkahalujani, joten päädyttiin sitten Saarihelvettiin kuitenkin, pakoon blokkifestien kaameuksia.

Turmarien soittolista oli miltei mun soittolista, valitettavasti eivät soittaneet oheista tsipaletta, joka ilmestyi vasta pari päivää sitten.

Tutustuttiin pariin uuteen ystäväänkin, hienoja tyyppejä. Valitettavasti Puolison humalatilan takia jäi jatkot väliin.

Mutta oli niin maan kivaa, ensiviikolla keräilläänkin luitamme kohti arkea. Vaikka mullahan on lomaa vielä hienot pari viikkoa... eli sama jakso eessä mitä takana <3 ihan mahtia. Hyvissä höyryissä, viikon tai kaksi, tilatkaa taksi vaikka Tuonelaan....

Where waters fall frozen

Ensimmäisestä lomaviikosta toivuttu, toinenkin edennyt jo puoliväliin. Käytiin viikonloppuna vähän viihteilemässä, ja ilta sisälsi sekä paljon hauskuutta että karvaita pettymyksiä. Kirjoitin aiheesta rant-postauksenkin, mutta päädyin poistamaan sen. Lyhykäisyydessään eräät ennen niin hyvät ystävämme olivat toooosi outoja. Huonolla tavalla. Välttelevän vaisuja, paikoitellen vähän tylyjäkin.. Selkeästi joku oli vialla. Lähdettiin seurasta aika nopeasti, ei sitten jos ei kiinnosta.

Nyt olen lähinnä koittanut koota itseäni. Valvon myöhään ja nukun pitkään, ookoo kuulostaa lomalta? Nojoo, mutta koitan kääntää rytmiä taas takaisin normaaliksi. Ja kevennellä ruokavaliota, on nimittäin vähän lomaisa ruokavaliokin. Ja mulla vähemmän keveä olo ja ulkomuoto. Aika tehdä jotain.

Ei nimittäin se uuden työn aloitus ole kovin vireä jos unirytmi on vituillaan ja ruokavalio päin helvettiä. Niin, irtisanoin itseni maanantaina. Tapahtuma oli ex-pomolle yllätys, mutta selkeästi mieluisa. Homma meni paremmin mitä osasin edes kuvitella. Vapautti mut yhdestä työpäivästä ja saan silti lomaltapaluurahat yms. Yay, mulla onkin neljän viikon loma.

Tänään tulee pari kaveria hiustenleikkuuseen, sitä ennen tulis kai vähän järjestää kämppää. Meinataan Puolison kanssa käydä lähiaikoina Näsilinnassa, mahdollisesti huomenna. Ehkäpä pikniköidäänkin tässä joku päivä.

Let it go

Noniin, loma <3

Viikonloppu oli mitä ihanin. Mökki, jonka Puoliso bongasi tori.fi -sivustolta, oli juuri mitä luvattiin. Ihan loistopaikka. Tilava, upea ja rauhaisassa paikkaa. Perjantaina vain grillattiin ja saunottiin, piti se talviturkkikin heittää. Lauantaina mietittiin, että mennäänkö Virroille satamaan, Tuuriin Keskisen kyläkauppaan vai Ähtäriin eläimiä katsomaan. No ylläri, että eläimet voitti ihan 1000-0.

Kokonaisuudesaan viikonloppu meni luonnon helmassa nauttiessa toistemme seurasta, grillaillessa, oleillessa ja saunoessa. Ihan mahtavaa.

Maanantaina aamusta hyppäsin junaan ja kohti Raisiota. Kierrettiin äidin kanssa läjä kirppiksiä ja poimittiin äidille marjoja varastoon mehua varten. Tiistaina käytiin Brinkhallin kartanolla ja kokkailtiin hyvää. Kotio palauduin tänään, kun oli se näytetyö erääseen parturiin. Ja mä sain sen työn!

Tosin, toimipisteenä on Nokia. Työmatka from hell, olen himassa puoli kasi. Mutta kaikkeen tottuu. Katsotaan nyt pitäneekö ostaa se auto.. Mutta olen innossani! Vaatii vähän tottumista, Puolison pitää kokata enemmän, arki pitänee järjestää uusiksi, mutta ainakin pääsin haluamaani firmaan!

L.O.M.A

Oijoi, yksi päivä. Yksi.

Kolme viikkoa taivasta. Siis vapaata.

Omiin suunnitelmiini tuli pieni muutos, alunperin piti nimittäin olla tämä viikonloppu yksikseni kotona kun Puoliso olisi mökkeilemässä Äijäporukalla. Homma kuitenkin uusiksi, kun eräälle kavereistaan sattui äkillistä surua kohdalle, ja Puoliso jäi punnitsemaan vaihtoehtoja, että peruakko vaiko eikö. Ei se perunut, vaan kysyi minut mukaan. Joten me mennään nyt sitten mökkeilemään.

Maanantaina säntään porukoilleni, pitää ilahduttaa perhettäni läsnäolollani. Käydään varmastikin kirppikset läpi, sekä sitten Brinkhallin kartanolla. Olen vähän heikkona historiaan. Piti olla vähän pidempään, mutta keskiviikkona olisi yhteen työhaastatteluun liittyvä näyteleikkaus.

Niin, työhaastis. Oli eilettäin yksi. Ja ne haastattelijat hoki koko ajan, että miten heillä on niiiin paljon haastateltavia, miten niiiin paljon hakemuksia. Tuli vähän sellai olo, että pitäisikö tyypit päästää tuskistaan ja kääntyä kannoillaan heti. En uskonut mahdollisuuksiini, juuri ton valtavan hakumäärän takia, aattelin hukkuvani aika hyvin massaan. Sanoivat, että haastattelevat tämän viikon, ja purkavat ensiviikolla. Soittivatkin jo tänään mua sitten koetyöhön, raahaan Puolison mallikseni keskiviikkona. Toivotaan parasta.

Haastis onkin viimeinen lomasuunnitelmani, sen jälkeen nautin tasan siitä ihanasta suunnittelemattomuudesta. Mutta ensin huominen. Se yksi päivä enää.