Kuoleman päivä

Niin se loma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Mainitsin aiemmin Pomon vapauttaneen mut viimeisestä työpäivästä, mutta veti sitten sanansa takaisin. Kysellessäni työtodistusta yms tuli vastaukseksi, että on tehnyt ne jo, mutta lomaltapaluurahojen vuoksi mun olisi tultava maanantaina töihin. No ookoo, alunperin olin varautunutkin siihen, mutta mitä ihmettä? Minä vielä sanoin asiasta että jos se vapauttaa mut niin kyllä ne lomarahat mulle silti tulee, kun tästä asiasta ekan kerran puhuttiin, joten yllärinä ei tullut. Yht äkkiä hän jostain syystä haluaakin mut maanantaina töihin. Pistää miettimään, että koittaakohan se saada mua töihin sitten muinakin päivinä? Kun tässäkin asiassa muutti mielensä... No ei siinä, käyn tekemässä pitkin hampain tuon yhden työvuoron ja sitten jatkan lomailuani. Mutta voitte arvata miten ahkera olen, miten paljon mua huvittaa pingottaa. Tiedän ihan hyvin olevani firman kannattavin työntekijä, tein aika helvetin kovaa tulosta, parempaa mitä kukaan muu tuolla. Se, että lähden, käy sen kukkarolle. Mahtoikohan tajuta asian, kun perui puheensa ja pakottaa mut töihin.

Joo, tiedän. Samaa hommaahan se uudessakin työssä on, ei siinä mitään. Mutta ymmärrätte varmaan, että miksi sitä odottaa sitä uutta työtä enemmän, mitä vanhaa. Toi ilmapiiri tuolla... Aina jotain draamaa. Varmana hämmentää vähän soppaa tuo että tulen huomenna töihin. Ahistaa tuo asiakkaista kilpailu ja samaan syssyyn asiakkaiden välttely. Haukutaan asiakkaille työkavereita selän takana, koitetaan sillä saada niitä vakkareita itselle. Ne jotka ei niin tee, istuu sitten vessassa kännykkä kädessä ettei tarvi tehdä mitään, pitää liian pitkiä taukoja ja nuolee pomon takamusta ettei tuu sanomista. Sitten me tavalliset, ahkerat tyypit saa kantaa sen perustyön, non-stop -leikkuun etenemisen.  Me ollaan niitä, joiden tunnollisuuttaan on pakkokin painaa töitä muiden edestä. Jos joku meistä on poissa, se näkyy juuri siinä, että miten se leikkuujono liikkuu. Jos joku meistä pitää tauon, jono pahimmillaan stoppaa, kun yksi istuu vessassa asiakkaita paossa, toinen pitää ylipitkää taukoaan, kolmas tekee vain vakioasiakkaitaan....

Uuessa työssä ei voi toivoa kellekään. Jono on jono, joten kaverin haukkumisella ei voita mitään. Ketju, joten tiettyjen perseennuolenta ei taida auttaa. Ainoa jolla voi voittaa jotain, on olemalla hyvä ja ahekra työntekijä. Ymmärrättekö, miksi vaihdoin paikkaa? Miksi en millään haluaisi mennä huomenna, vaan odotan uuden duunin alkua?

Tämä viikonloppu ollaan oltu rauhassa kotona. Ei alkoholia tai mitään sellaista. Katsottu vain Pakoa ja pelattu Until Dawnia. Puolison loma loppuu niin ikään, päivystääkin vielä ensiviikon, joten tässä ollaan opeteltu aikatauluihin ja elämään taas normaalisti. Itseasiassa kai ihan hyvä että on toi yksi työpäivä. Pakottaa mut huomenna kasiksi jonnekin, joten mun on pakko herätä aikaisin. Auttaa kääntämään unirytmiä. Ensiviikolla olisi muutenkin kaikenlaista, tuleepahan joku rytmi ainakin.

Kilpirauhaslabroissa kävin tällä viikolla, joten ensiviikolla on siihen liittyvä lekuri. Katsotaan minne arvot ovat menneet, vai ovatko muuttuneet ollenkaan. Toivotaan että saan pitää lääkkeeni. Lekureista kun ei ikinä tiedä. Jotenkin tahtoo olla sellai suhtautuminen, että kun lääkityksellä saadaan arvot hyväksi, niin lääkkeen voikin unohtaa. Väliä siitä, että tyroksiini hoitaa oireita, ei sairautta, joten jos lääkityksen ottaa pois -> arvot ja olo huononee. Ei se tyroksiini siihen vajaatoimintaiseen kilpirauhaseen auta. Jotenkin aina jännittää mennä tuonne. Hrr.

Ensiviikolla olisi ohjelmassa myös vähän shoppailua. Uudessa työssäni on pukukoodi, mustaa, mustaa ja mustaa. Kenkiä myöten mustaa. Joku ehkä nauraa siellä, että onko toi muka mulle joku ongelma? mutta mun vaatekaapin sisältämä musta ei ole työkelpoista, joten niitä hiustyöhön sopivia vaatteita piti ihan ostaa. Asiakaspalveluun soveliaita, tarpeeksi mukavia, sellaista materiaa ettei hiukset tartu tai tule läpi... Housut löytyi yllättävän helposti (vihaan housu-ostoksia...), mutta vielä uupuu pari paitaa ja ne hiton kengät. Työkengät ovat ihan pakolliset löytää, sillä niitä mulla ei ole mustana. Paidat voi tarvittaessa vielä vähän odottaa... mutta luoja mä inhoan shoppailla tällai "pakosta". Että kun on pakko löytää jotain. Oon kirppistelijä, tykkään löytää randomilla, en hakemalla hakea. Normikaupat ahdistaa. Noh, ehkä vietän tiistaina tai keskiviikkona sellai "viimeisiä lomapäiviä" -setin, shoppailen, käyn syömässä sushia, juon rakastamani chailatten.... koitan ees nauttia aiheesta.