Tavoite saavutettu.

Me tehtiin se!

Säästettiin 20 000 euroa asuntoa varten! Tänään oli tilipäivä, ja siirsin viimeisen erän. Seuraava vaihe onkin sitten se asunnon osto. Ah tätä tunnetta. Eihän se meidän säästäminen toki lopu, seuraavaksi halutaan kasaan jonkinlainen puskurirahasto. Eli se "jos jotain sattuu" -raha, mistä voi ostaa huoletta uuden laitteen rikkoutuneen tilalle, ottaa raha hammaslääkärikuluihin tms. Mutta säästämisen ei tarvitse olla ihan niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt.

Hyvinhän tämä vajaa 1.5 vuotta on mennyt näinkin. Kamut ihmettelee, että miten hitossa pystytään. No hyvin. Ei tämä ole missään vaiheessa tuntunut mitenkään kovalta tai tiukalta. Tämä on ensinnäkin kahden kauppa, eli kumpikaan ei tähän pysty yksin. Yhteisiä päätöksiä, yhteistä säästämistä. Säästäminen näkyy lähinnä siinä, että miten paljon "turhaa" tulee ostettua. Jos ei säästettäisi, luultavasti mulla olisi enemmän tatuointeja, saattaisin pitää jotain rakennekynsiä. Ehkä shoppailisin vähän enemmän. Nyt en nimittäin muista koska olisin ostanut jotain ihan vaatekaupasta. Puolisolla olisi varmaan enemmän jotain hienoa elektroniikkaa. Säästäminen näkyy juhlimisessa, ei käydä ravintoloissa kuin erityisissä tilaisuuksissa, ja en muista koska oltaisiin viimeksi ryypännyt baarissa ja hurauttanut taksilla kotiin. Kyllähän me juhlitaan, mutta ei yleensä lähdetä baariin. Kalsarikännit for the win. Niin ja ne eväät. Kummankin töissä ihmetellään sinnikkyyttä tehdä eväät. Siinä säästää! Jos ostaa aina kaupasta tai käy jossain syömässä, menee helposti 6-10 euroa per päivä. Eväät? pari euroa per päivä. Niin ja tietysti se isoin: Meillä ei ole autoa, ja ollaan kahden aikuisen talous. Perheet ovat asia erikseen, eikä samaa säästämistahtia tai mallia voi soveltaa jos kuvioissa on lapsia.

En usko, että tulen ikänä palaamaan siihen entiseen täysin. Ei mun tarvi saada jotain turhia rakennekynsiä. Rakastan kirppiksiä, en minä kaipaa shoppailua liikkeissä. Ahistavia paikkoja muutenkin. Varmasti käydään vielä baarissa, mutta krapulat on tätä nykyä aika pahoja settejä mistä ei päivässä selvitä, niin rahan lisäksi sekin vaikuttaa. Ehkä se "ei niin tiukkaa ja ehdotonta mitä nyt " tulee jatkossa näkymään sitten siinä, että jos halutaan käydä siellä ravintolassa, saatetaan mennä. Ehkä panostetaan uuden kodin sisustukseen, kun voi vähän joustaa siinä säästämisessä väliaikaisesti. Niin, ja ne häät. Me tarvitaan siihenkin jokunen tonni.

Ja voin sanoa, mikään ei ole niin tyydyttävää kuin tili, jossa on kasvava summa euroja. Ihan valtavasti on muuttunut taloudellisesti siitä, mistä lähdettiin. Mun ainoa velka on opintolaina. Ei kulutusluottoja tai visaa. Ei osamaksuja edes puhelimesta. Silloin kun lähettiin tähän, mun kokonaisvelka oli n. 11 000 euroa, josta opintolainaa oli puolet. Puolisolla oli oma 3000 kulutusluottonsa.

Joulun alla tuskin ehditään paneutumaan asunnonhaku aiheeseen sen enempää, ihan tarpeeksi puuhaa muutenkin, mutta ihana tunne kun nyt se on mahdollista. Katsoa asuntoja vakavissaan ostoaikeissa, eikä vain haaveilla. Sekin on osa säästämistä ja taloudellista suunnittelua, päästä vuokralta pois ja saada se vuokraraha tuottamaan itselle. Mitäs muuta se on kuin säästämistä, kun lyhentää asuntolainaa? Joskus sen asunnon voi sitten myydä, jos hyvin käy niin voitolla.