Angel cry

Hui, muutama viikko ja mä meen naimisiin! Jännä ajatus. Varmaan vetistelen maistraatissa ihan hulluna... Hääjutut on melkein kunnossa. Muutama juttu vielä niin ois kaikki ok.

Isoin homma onkin sitten sen jälkeen. Pitää pankkikortit uusia, ilmoittaa mun uus nimi about kaikkialle, passikuvat, uus ajokortti ja passi... Yay!

Maistraatti on perjantaina iltapäivästä, ja otettiin meidän sviitti jo perjantaista. Alunperin piti vasta lauantaina, mutta huone on hieno, siellä on pullo skumppaa meille yms ja Puolison perhe tulee jo perjantaina, joten mennään sitten maistraatin jälkeen suoraa sinne. Lauantaina käydään ruokkimassa kissat, mutta muutoin saadaan nauttia olostamme. Mulla on muutama lomapäivä viime kesältä, ja Puolisolla ihan talviloma, joten häät starttaa meidän loman. Mikäs sen parempi tapa kuin viettää pari päivää hotellilla nautiskellen.

Joo, ja kyllä mua vähän jännittääkin. Ei oikeastaan mikään muu, kuin se perheiden tapaaminen. Meidän perheethän eivät ole tavanneet ennen, koska välimatka. Raisio-Vaala on yli 600 km. Varmaan menee ihan hyvin, mutta joo, kyllä mua jännittää.

Töissä on aika hulinaa taas. Jengiä paljon poissa, mun alueen aluepäällikkö on lomalla joten pitää pärjätä aika itsenäisesti. Eikä siinä mitään ellei ois niin paljon väkeä poissa ympäri Pirkanmaan. Olen itsekin yhä aika puolikuntoinen, menisin lekurille uudestaan ellei lauantaina ois Vuodenaloittajais -juhlia. En kuitenkaan ole kuumeinen niin keikun sillä rajalla olenko työkuntoinen vai en. No, näillä poissaolomäärillä ei mulla ole nyt varaa sairastaa. Jouduttais varmaan laittaa lappu ovelle että "suljettu sairastapauksen vuoksi". Ja haluan niihin juhliin :)

Välillä ahdistaa taas kaikki työjutut. Tiedän etten halua olla parturi lopunikääni. Enkä ainakaan aluepäällikkö, mutta se on luonnollinen ainoa jatkumo uralle tässä firmassa. Enkä ole aina ihan varma siitäkään miten sekaisin päästäni olen kun tän liikevastaavapestin otin ja halusin. On tää aika työmaa.

Ja olen ihan untuvikko mitä pomohommiin tulee. Mietin taannoin, että eihän mulla ole edes niitä ominaisuuksia mitä pomoilta vaaditaan.Olen ihan liian tulinen, kiihdyn nollasta sataan hetkessä ja kun ärsyttää niin sen näkee ja kuulee. Pomon pitäisi olla alaisilleen aina tyyni ja rauhallinen. En aina osaa etäännyttää itseäni tytöistä tarpeeksi. Liian kaveri? Mun pitäisi olla etäisempi mitä olen. Puoliso olisi loistava esimies. Se on aina tyyni ja hallittu ja järkevä. Ei tällainen sähikäinen mitä minä. Meidän aluepäällikkö on loistava myös, aina iloinen ja ei ikinä suutu tai ainakaan näytä sitä. Luontainen hommassaan. Puoliso sanoi että nää jutut on opittavissa. Ehkä onkin, mutta miten voi oppia olemaan jotain muuta kuin on? Mä olen luontaisesti aika tulinen tyyppi jonka tunteet näkyy, niin miten helvetissä voi opetella piilottamaan ne? Samanlainen ikuisuushomma mitä on opetella olemaan hiljaisempi. Jännästi olen samaan aikaan aika tyytyväinen siihen mitä olen, ja sitten en ensinkään. Ei mua mun tulisuus ja tunteiden näyttäminen muuten haittaa, ainoastaan työllisesti. Mutta miten paljon haluan työlle uhrata? Muuttaa itseäni työni takia?

The Great spirit.

Häämekkohan sopi varsin hyvin, ja kengätkin löytyi pienen vaivannäön jälkeen.

Ajattelin ensin hakea ihan perinteisistä kenkäkaupoista, voi sovittaa heti ja sillee. En sitten ajatellut, että näin tammikuussa ainoa valkoinen jalkine mitä myydään, on lenkkarit. Vain paria korkkarimallia, kaikki joko väärää väriä, hintaluokkaa (200 e korkkareista on vain liikaa) tai kokoa. Ja en katsonut morsiusliikkeistä, sillä siellä se hintaluokka saa vielä morsiuslisän.

Hivenen pettyneenä päädyin katsomaan nettikaupan tarjontaa, ja tilasin kivat valkoiset korkkarit, jotka ehkä menisi myös tulevaisuudessakin. Ja oikein hyvin sopi! Ehkä uskoni nettikauppoja kohtaan on taas vähän nousussa?

Mekon kanssa on nyt sitten pieni käänteinen issue. Murehdin kovin sitä, että entä jos tilasin liian pienen. Ja kuten sanoin, turhaa murehdin. Mutta nyt on sitten se pieni juttu, että olen mennyt laihtumaan n. 3 kg sitten mekon oston. En helvetti tiedä edes että miten, kun en mitenkään erityisesti ole yrittänyt! Pikemminkin päinvastoin, syön ihan just mitä haluan, mutta vegaanisena. Kiva jos vielä laihdun lisää ennen häitä, pakko koittaa jotain hakaneulakikkaa tms. Se oli jo valmiiksi hivenen "rento", että ihan pari milliä kaposempikin ois mennyt. Nyt en oo uskaltanut sovittaakkaan uusiks ihan aran värinkin takia, mutta vähän pelottaa miten löysä siitä on nyt sitten tullut...

Piti olla iloinen vapaaviikonloppu, aateltiin mennä leffaan ja ulos tms. Mitä käy minulle? Sain flunssan, läksin torstaina työterkan kautta kotiin ja loppuviikko saikkea. Joo, tuli nyt sitten pitkä viikonloppu, mutta minä sukellan teeämpäriin ja halaan nessupakettia. Yay!

Ja muutama sananen epäilijöille ruokavaliostani: kremmpaileva vatsani voi paremmin kuin ikinä! Vegaanius ja IBS toimii ihan hyvin yhteen.

Band of the hawk

Mä löysin sen!

Mun hääpuvun. Nyt pitää vain odottaa se postista, ja uskoa vakaasti internetkauppojen kokoluokitteluun että se sopii! No, on mulla kaks kuukautta aikaa laihduttaa. Sitä en sitten ottanut huomioon että mitä jos se onkin liian iso?

Vuosi vaihtui meillä ihan kotosalla, kun Puoliso kerta päivysti, mutta aika laiska mä olen ollut juhlimaan uuttavuotta muutenkin. Teenpä kuitenkin tällai 10 faktaa minusta -meemin ihan vaan muuten vaan. Koska immeiset muuttuu.

10 faktaa minusta:

- Olen kasvissyöjä. Joo, jopa mun ruokavaliorajotteilla.
- Mulla on takut. Tällä kertaa en auo niitä!
- Työskentelen nykyään esimiesasemassa
- Olen super herkkäuninen. Nukun korvatulppien kanssa, koska pieninkin rasahdus on kova ääni!
-  Lempi eläimeni (poislukien kissa-koira -asettelu) on lammas.
- Mutta ottaisin koiran mielelläni.
-  En halua olla parturi lopun ikääni, lähtisin opiskelemaan heti jotain jos tietäisin että mitä.
- Taistelen yhä tupakoinnin kanssa.. Vuosi polttamatta, puoli vuotta tupakoiden, vuosi polttamatta...
- Käyn salilla, mutta en obsessoi fitness -mentaliteetista enää sillai mitä ennen. Oon hyvä just näin.
- Vihaan edelleen puhenopeuttani ja puhemäärääni. Olisin yhä mieluusti se hiljainen ja mystinen.