Eilen illasta iski jostain syystä ihan järjetön masennusolo. Paruin tietämättä itsekään syytä että miksi, masentelin, eikä mikään saanut minua hymyilemään. Oudointa, että en tosiaan yhtään tiedä mistä moinen lähti edes päälle, mikä minut niin alakuloiseksi sai. Päivä oli kuitenkin ollut hyvä, eikä mitään ikävää sattunut, aivan normaali päivä. Yleensä jos masennun, sen laukaisee jokin, ei ikänä noin niinkuin muutenvaan. Liekö väsymystä, ikänä ei ole ollut niin vaikea nousta mitä tänään.
Töissä on ollut jokseenkin hyvä fiilis koko alkuviikon. Olen tehnyt töitäni innolla, eikä lauantai-aamuksi putkahtanut palaverikään saanut minua ärsyyntymään. Ei edes siksi, että nyt joudun tälläämään itseni illan häitä varten jo aamusta. Noh, olenpahan palaverissä tyylikkäämpi mitä ikinä töissä noin muuten. Kiva päästä häihin, ystäväpiirini on sitä luokkaa, että kihloja kuuluu, muttei häitä. Näistä häistä on kuitenkin tulossa paljonkin erikoisemmat mitä noin niinkuin yleensä, ja odotan innolla.
Olen myös tavattoman ylpeä itsestäni, että olen saanut pidettyä asuntomme tiptop-kunnossa. Oikeasti, viikon siisteysputki on minulle aika saavutus, normaalisti pommi räjähtää kämpässä heti seuraavana päivänä siivouksesta. Iloinen yllätys on ollut, että oma panostukseni on saanut Mr Puolison siivoamaan myös. Iloinen vaimoke!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti