Weekend!

Pieni väsynyt nörtti.

Viikko hujahti ohi ennen kuin huomasinkaan. Vastahan ne häät oli, ja nyt siitäkin on mukamas jo viikko. Viikonloppu olikin tervetullut, kaipasin kunnon lepoa ja rentoutumista. Ikä ei tule yksin, ei tullut mieleenikään lähteä viihteelle perjantaina, tuntui että häiden aiheuttama univelka ei ollut vieläkään kadonnut. Hassua, joskus parikymppisenä ulos oli lähdettävä joka viikonloppu, ja kotiviikonloput olivat lähinnä tylsiä. Nyt vajaa kolmekymppisenä haluan enemmän kivoja kotiviikonloppuja ja sellaista rentoa sosialisointia hyvän ruuan parissa, kivassa kahvilassa tms. En kaipaa enää niin paljon alkoholinhuuruisia biletysiltoja. En taida omistaa edes klubivaatteita!

Käväisin eilen kaupungilla ystävän kanssa, ja olen hitusen ylpeä itsestäni että budjettini pysyi. Olen itseasiassa pysynyt budjetissani vallan mallikkaasti, tililläni on ylimääräistä rahaa! Tosin, niistä sijoitan osan huomenissa salikorttiin. Haluan käydä salilla ja eri jumpissa, mutta en halua sellaista 12 kk määräaikasopimusta jotka maksaa hitosti kuussa, vaan vapauden olla käymättä jos haluan. Ystäväni vihjaisi minulle eräästä salista keskustassa, johon saa myös klassisia 10 kerran kortteja. Käydään huomenna testaamassa ja jos vaikuttaa hyvältä, otan matkaani tuon 10 kerran kortin. Tuijottelin jo ryhmäliikuntatunteja mielenkiinnolla, ja useampi vaihtoehto tuli ympyröityä.

Oikeastaan vähän on ollut vähän outo töiden alku. Töissä on sujunut hyvin, ilmapiiri on ollut vallan loistava ja olen viihtynyt työssäni. Tulen siistiin kotiini ja tililläkin on rahaa. Kaikki entiset murheeni ja stressinaiheeni ovat poissa. Ei yhtään niin kuin ennen lomaa! Ennen lomaa kaava oli enemmänkin: helvetillisen stressaavan työpäivän jälkeen tulen kotiin, ja ensimmäinen ajatus on että helvetti, tälle sotkulle pitää tehdä jotain. Tilin saldo näyttää ikäviä lukuja ja nukkumaan menee lähinnä murehtien. Jännä miten paljon oma asenne ja pienet teot voi arkea parantaa. Ihanaa huomata, miten minun panostamiseni siisteyteen on tarttunut Puolisoon. Puoliso on omaksunut tapojani ja ylläpitää siisteyttä siinä missä minäkin, eikä minun tarvi korjailla hänen jälkiään. Myös hän on tuntunut olevan paremmalla tuulella, koska sotku sai myös Puolison ärtyneeksi.

Oma osuutensa hyvinvoinnillani on ruokavaliolla. Syömisen tasapaino on pitänyt minut vireänä, ja pienenävä vaa'an numero on ollut ilo. Eilen oli sallittu herkkupäivä, mutta herkuttelin lasilla viiniä ja parilla lonkerolla, ei tehnyt edes mieli mitään enempää. Jahka vielä saa liikunnan osaksi elämää, voisi olo vielä parantua. Olen rapakunnossa!