No Hesitation

Keskiviikko ja tj 4! Saatan olla aavistuksen innoissani. Tiistaina Tuoppiin!
... ja keskiviikkona pankkiin avaamaan firmalleni tili. Varasin keskiviikolle myös kampaaja-ajan, ja vakaa aikomukseni on lounastaa Marusekissa. Kunhan saattelen aamulla Puolison junalle.

Tehtiin nimittäin päätös, Puoliso menee pohjoiseen kotikulmilleen, minä jään tänne. Yksi ja ainoa syy, Eurot. Puolison on halvempaa, nopeampaa ja helpompaa mennä sinne yksin. Minä taas saan jäädä kotio järjestämään yritysasioita ja viettämään lomaani. Jännä olo. Tj 4. Ei kuitenkaan tunnu siltä. Kasa asioita, joita minun ei tarvitse murehtia/miettiä, ja kuitenkin huomaan miettiväni. Asioita jotka pitäisi tehdä ennen lähtöäni, tuntuvat kuitenkin kaukaisilta, vaikka aika milloin ne tulisi hoitaa on aikalailla nyt :D 4 työpäivää, tiedän miten vähän se on, mutta tuntuu kuitenkin siltä että voisi yhtä hyvin puhua 4 viikosta. Totuus on kuitenkin se, että tasan viikonpäästä olen onnellisesti lomalla!

Nyt, katson suurimman pudottajan loppuun, käyn lenkillä ja siivoan hieman.

Wasting the dawn

Hyvää juhannusta!

Kuten aiemmin mainitsin, tänä vuonna tosiaan on kaupunkijuhannus.

Kuva: google.

Torstaina Puoliso pyysi työkaverinsa ja sen ystävän meille alkoholia ottamaan. Muuten jees, mutta vieraanvarainen Puoliso antaa aina musiikkivallan vieraille, ja huolehtii, että vieraiden suosikkimusiikki raikaa koko illan. Työkaveri on muutoin mukava, mutta sattuu olemaan rap/hiphop -tapaus, eli musiikkimaku on sanalla sanoen persestä. Ikinä en ole kaivannut yhtä paljon "omieni" joukkoon kuin torstaina. Olo oli totaalisen yksinäinen, viettää ilta sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Tyyppien kanssa, joita ei miun viihtyminen omassa kotonani kiinnosta pätkääkään. Tyypit fiilistelee rappia onnessaan, luukuttaa Nygårdia kun siinä on ah niin hyvä meno! Ensimmäistä kertaa tuli todella sellainen olo, että jopa Puolison seurassa olen niin väärässä paikkaa kuin olla ja voi, että haluan vain pois. En voinut edes paeta koneeni ääreen, koska minun koneeltani musiikkia soitettiin, ja kolmen suomiräptunnin jälkeen olin lähes itkeä. Jos on yksi musatyyli jota en voi sietää, se nimittäin on juuri rap, ja oli hyvin lähellä etten olisi lähtenyt kotoani menemään. Ensikerralla menen muualle jo ennen kun Työkaverit saapuvat, kehitän jotain muuta. En halua kokea sitä kidutusta enää koskaan. Yksinäisyyden pahin muoto on olla yksin seurassa. Homma ratkesi siihen, kun suunnattiin Tuoppiin. Join yhden ja palasin kotiin muiden jatkaessa. Ja onnellisimmillani koko päivänä olin, kun sain kotonani oman rauhan. Kuunnella Sisters of mercyä, Hardcore Superstaria ja Blutengeliä ja rokata vaikka yksinäni.

Kuva: Deviantart

Eniten koko hommassa ketutti se, että ketään muuta en yksinäisestä olostani voi syyttää kuin itseäni. Ei ole Puolison vastuulla olla minulle seurana. Joku muu olisi poistunut. Miksi minä en kyennyt? En kehdannut? Pahin tunne ikinä tajuta olevansa vanki kotonaan. Jos olisin lähtenyt, olisin joutunut tietysti selittelemään, toisille olisi tullut hitusen kiusallinen olo kun häätävät yhden asukkaista. Minne olisin mennyt? jaa a. Ei minulla ole sellaista luottoystävää jonka luokse voisin moisessa tilanteessa mennä, kenelle voisi soittaa vaikka keskellä yötä että saanko tulla. Ja ketä voin tilanteestani syyttää? Itseäni. Mitäs olen niin saamaton ujopiimä, joka ei käy missään jotta voisi todella edes tutustua ihmisiin.

Perjantaina käytiin Puolison kanssa piknikillä puistossa. Käveltiin ja syötiin hyviä eväitä. Iltapäivästä tavattiin Caratra & co kaupungilla, ajatuksena oli katsastaa Tampereen juhannuslaituri. Itse tapahtuma oli kuitenkin aikas tylsä, ja lähdettiin Roosteriin ruokkimaan nälkäisiä. Ilasta päädyttiin grillaamaan erään porukan jäsenen luo ja josta suunnattiin yöllä taksilla kotiin. Kokonaisuudessaan ihan mukava ilta.

Tänään ollaan oltu kotona, käytiin kävelyllä ja haaveiltiin Viikinsaarenreissusta, mutta pilvinen sää huomioiden, tuumittiin että joku toinen kerta. Olen tupaten täynä alkoholinjuontia ja baarissa remuamista, joten tänään katselen vielä Eastwikin, pesen pyykkiä ja häärään kotona.

Pyhpöh.

En usko että tosiaan tein sen, mutta jouduin liittymään uusiksi Facebookiin.
Niin, miehän vihaan sitä sivustoa. Mutta myönnettävä on, mainontakeinona kerrassaan mainio, ja ihan täyttä nykyaikaa. Mun on palattava faceen, jotta voin luoda firmalleni sinne sivuston.

https://www.facebook.com/ParturiKampaamoLilla

Tykätkää ollos hyvä.

Ihan järjettömän kesken, ei kuvia eikä mitään, mutta pikkuhiljaa. Ensiksi pitää siivota toi oma profiili takaisin kuosiin.

Mutta muihin asioihin. Viikonloppu meni jälleen suht kosteasti, lauantaina päädyin jälleen ulos. Päivästä kävin Caratran kanssa puistossa pikniköimässä, ja istuttiin yksillä Tuopissa. Illasta suuntasin jälleen ulos kohti Gloriaa ja myöhemmin Sohoa. Ilta oli kuitenkin hauska, ja sunnuntaista selvittiin krapulatta.

Juhannus.. en ajatellut tehdä mitään! Ainakaan juoda. Suunniteltiin hieman säiden salliessa käydä Puolison kanssa Piknikillä, mutta muuten pysytään kaupungissa. Olemme niitä tapauksia, joilla ei ole mitään mökkikontakteja. Puolison perheellekin on ajatuksena mennä vähän myöhemmin, kun lomamme alkaa. Niin, mikäli päästään menotavasta sopuun. Muutoin jään tänne Tampereelle järjestämään yritykseni asioita.

Juhannuksen jälkeen töitä olisi vielä viikko ja kaksi päivää, jonka jälkeen tosiaan alkaa se loma. Ohjelmassa on kuitenkin pankkiasioita, kirjanpitoasioita, tukkujuoksua yms.

Kissa.

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Älä hylkää minua!

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.


Runo: Liisa Aaltonen

Hiphei!

Minulla on Y-tunnus!

Wages of Sin

Perjantain herkku!

Viikonloppuni meni aika kosteissa merkeissä. Perjantaina päädyttiin Tuopin terassille Puolison kanssa heti töitteni päätyttyä. Aurinko porotti mukavasti, ja fiilistelin kesää herkullisen Golden Capin wicked -siiderin kanssa. Suunnattiin terdeltä sitten koskenrantaan tapaamaan erästä Puolison työkaveria ystävineen. Itse suuntasin kymmenenmaissa takaisin kotiin, koska olin ajatellut suunnata kaupungille ostoksille lauantaina Caratra seuranani. Erityisesti, koska Puolisolla oli poikien ilta. Päätös osoittautui hyväksi, sain nukuttua kunnolla ja lauantaina oli ilo olla ostoksilla ystävän kanssa. Radiokirppikseltä löytyi muutama mukava vaatekappale mukaan, samoin perus vaatekaupoiltakin. Niitä voi ystävät sitten bongailla yltäni lähiaikoina.

Lauantaityttö, jota kamera selkeästi vihaa

Lauantai illasta Puolison lähdettyä kaupungille Poikien kanssa, minä fiilistelin iltaani kotona katsellen uutta tv-sarjaa ja kokkaillen. Iltaani tuli kuitenkin muutos Mortuksen laittaessa baareilukutsua. Olen tuntenut kyseisen herran about 6-8 vuotta, ja baareillaan/vietetään aikaa yhdessä välistä kaksinkin ja jauhetaan kaikkea maan ja taivaan välistä. Sille tulee aina kerrottua asioita, joita ei kenellekään muulle voi. Olen aina tullut poikien kanssa paremmin toimeen mitä mimmien, joten ei oikeastaan ihme, että yksi parhaista ystävistäni on toisaan mies. Illan paikaksi valikoitui Gloria, jossa on ihan mukava terassi. Gloriassa fiilisteltiin kesäiltaa jokusen tunnin, kunnes jatkettiin Jack the Roosteriin. Roosterissa viihdytiinkin pilkkuun asti. Puoliso kotiutui niinikään vasta pilkun jälkeen, hän oli juhlinut toisella puolen Tamperetta Klubilla.

Sunnuntaina pääsin yllätyksekseni ajoissa ylös, ja ihan hyväkuntoisena, hyppäsin bussiin ja menin Hervantaan. Katsastin jälleen tulevaa työympäristöäni ja päivitin kuulumisia ja suunnitelmia tulevan Vuokranantajani kanssa. Tänään varasin pankkiajan. Jep, miusta tosiaan tulee yrittäjä!

!!

Huomenna. Tänään. Ihan miten vain. Mutta True Blood season 5! Kyllä, olen lukenut kaikki kirjat. Kyllä, odotan tv-sarjaa!

Joo, oikea päivityskin on tulossa pian.

:S

Tj 4 viikkoa. Ai mitenniin odotan lomaa? Tai siis sitä yritykseni järjestelyaikaa. Paljon asioita odottaakin hoitoaan, mutta ehtiihän nuo vielä. Rahanmeno vain huolettaa, ja se näkyy mm. siinä, että juhannuksen olen kaupungissa. Ei minulla ole varaa matkustaa minnekään, ei nyt. Pohjoiseen suunntaan loman alkumetreillä, mutta sekin hiukan huolettaa, ei olisi varaa siihenkään 400 euroon jota se matkustaminen teettää. Mietinkin tässä kovin, että kuinkohan pahasti Puoliso suuttuu, jos jään kotiin ja lähetän sen vr-kyydilä yksin matkaan. Säästettäisiin n. 300 euroa siinäkin. 

Siinä piilee kuitenkin asia, joka saa minut hieman alakuloiseksi. Muut suunnittelee kesämenoja.. minä suunnittelen istuvani yksinäni himassa lomani sen vuoksi, että pakko säästää joka sentti. Terassillakaan viitsi käydä, koska oluessa on turhia kaloreita. Taidan taas luoda itse ympärilleni sitä ahdistavaa ilmapiiriä. Ketuttaa vain, että kaikki kiva kesätekeminen oikeasti kysyy rahaa. Kuitenkin, kaipaan seuraa, ja jotain hauskaa kesäänikin. Omia juttuja, en vain Puolison Ystäviä. Kivoja tyyppejä joo, mutta en minä niitä voi omiksi kavereikseni sanoa. Piruako pitää olla näin ujo ja saamaton, ettei osaa oikeasti tutustua ihmisiin.

 En jaksaisi vaan säästää kaikenaikaa. Lumouskin jää tälläkertaa väliin, joten mitä teen kesällä? En niin mitään.

Töissä tapahtui jännä yhteensattuma. Yksi hierojapuolen oppilaistani on käynyt kanssani saman yläasteen, vain vuotta minua edellä. Mietin nimen nähtyäni, että jopas on tuttu nimi.. en vain saa päähäni siltikään kyseistä poikaa kouluajoiltani. Ehkä meillä oli yhteisiä tuttuja. Hän tuskin muistaa minua sen enempää, en ollut silloin sieltä mieleenpainuvimmista päästä, sanat Geek or Weirdo kuvaisivat ehkä parhaiten. Oli kuitenkin jännä muistella Raision aikoja, puhella opettajista yms. 

Hell-Fire

Viikonloppu jälleen melkeen ohi. Perjantaina meille tuli Puolison työkaverit, ja pidettiin pienimuotoiset juhlat. Tyypit on tosi mukavia, eikä lauantain työvuorokaan estänyt minua pitämästä hauskaa. Join tosin vain laittilimua, etten ole krapulassa töissä tai grillijuhlissa. Ainoa miinus on, että yksi niistä työkavereista iskee minua aina humalassa ollessaan, aina kun puolison silmä välttää. Hitusen rasittavaa.

Eilen oli tosiaan viimeinen työlauantai samassa paikassa. Töiden päätteeksi treffasin työkaverini Marian, aiottiin eksyä grillailemaan yhdessä, koska kumpikaan ei ollut ennen käynyt työkaverillamme Juhalla. Iloiseksi yllätykseksi saatiinkin kyyti, ja suunnattiin kimpassa grillailemaan. Perillä meitä odotti hirvenlihapihvi, lohkoperunat ja fetasalaatti ja ihan mieletön tuoksu. Jälkkäriksi mutakakku. Syötyämme päädyttiin vielä Tampereen baareihin. Nyt olo on hivenen hutera, kotiuduin joskus kahden aikaan komeassa huppelissa. Edulliseksi tuli kuitenkin, ainoa josta maksoin itse oli taksi, ja todella hauskaa oli! Harmittaa ainoastaan, että piti tavata eräs ystäväni, mutta illan venähdettyä se sitten jäi.

Tänään parantelen krapulaani ja otan rennosti. Huomenna täytän ja jätän Y3-lomakkeen ja perustan sen yrityksen!