Wasting the dawn

Hyvää juhannusta!

Kuten aiemmin mainitsin, tänä vuonna tosiaan on kaupunkijuhannus.

Kuva: google.

Torstaina Puoliso pyysi työkaverinsa ja sen ystävän meille alkoholia ottamaan. Muuten jees, mutta vieraanvarainen Puoliso antaa aina musiikkivallan vieraille, ja huolehtii, että vieraiden suosikkimusiikki raikaa koko illan. Työkaveri on muutoin mukava, mutta sattuu olemaan rap/hiphop -tapaus, eli musiikkimaku on sanalla sanoen persestä. Ikinä en ole kaivannut yhtä paljon "omieni" joukkoon kuin torstaina. Olo oli totaalisen yksinäinen, viettää ilta sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Tyyppien kanssa, joita ei miun viihtyminen omassa kotonani kiinnosta pätkääkään. Tyypit fiilistelee rappia onnessaan, luukuttaa Nygårdia kun siinä on ah niin hyvä meno! Ensimmäistä kertaa tuli todella sellainen olo, että jopa Puolison seurassa olen niin väärässä paikkaa kuin olla ja voi, että haluan vain pois. En voinut edes paeta koneeni ääreen, koska minun koneeltani musiikkia soitettiin, ja kolmen suomiräptunnin jälkeen olin lähes itkeä. Jos on yksi musatyyli jota en voi sietää, se nimittäin on juuri rap, ja oli hyvin lähellä etten olisi lähtenyt kotoani menemään. Ensikerralla menen muualle jo ennen kun Työkaverit saapuvat, kehitän jotain muuta. En halua kokea sitä kidutusta enää koskaan. Yksinäisyyden pahin muoto on olla yksin seurassa. Homma ratkesi siihen, kun suunnattiin Tuoppiin. Join yhden ja palasin kotiin muiden jatkaessa. Ja onnellisimmillani koko päivänä olin, kun sain kotonani oman rauhan. Kuunnella Sisters of mercyä, Hardcore Superstaria ja Blutengeliä ja rokata vaikka yksinäni.

Kuva: Deviantart

Eniten koko hommassa ketutti se, että ketään muuta en yksinäisestä olostani voi syyttää kuin itseäni. Ei ole Puolison vastuulla olla minulle seurana. Joku muu olisi poistunut. Miksi minä en kyennyt? En kehdannut? Pahin tunne ikinä tajuta olevansa vanki kotonaan. Jos olisin lähtenyt, olisin joutunut tietysti selittelemään, toisille olisi tullut hitusen kiusallinen olo kun häätävät yhden asukkaista. Minne olisin mennyt? jaa a. Ei minulla ole sellaista luottoystävää jonka luokse voisin moisessa tilanteessa mennä, kenelle voisi soittaa vaikka keskellä yötä että saanko tulla. Ja ketä voin tilanteestani syyttää? Itseäni. Mitäs olen niin saamaton ujopiimä, joka ei käy missään jotta voisi todella edes tutustua ihmisiin.

Perjantaina käytiin Puolison kanssa piknikillä puistossa. Käveltiin ja syötiin hyviä eväitä. Iltapäivästä tavattiin Caratra & co kaupungilla, ajatuksena oli katsastaa Tampereen juhannuslaituri. Itse tapahtuma oli kuitenkin aikas tylsä, ja lähdettiin Roosteriin ruokkimaan nälkäisiä. Ilasta päädyttiin grillaamaan erään porukan jäsenen luo ja josta suunnattiin yöllä taksilla kotiin. Kokonaisuudessaan ihan mukava ilta.

Tänään ollaan oltu kotona, käytiin kävelyllä ja haaveiltiin Viikinsaarenreissusta, mutta pilvinen sää huomioiden, tuumittiin että joku toinen kerta. Olen tupaten täynä alkoholinjuontia ja baarissa remuamista, joten tänään katselen vielä Eastwikin, pesen pyykkiä ja häärään kotona.