Eka viikko yrittäjänä takana ja mitä siitä nyt sanoisi. Okei, on ihan uusi tunne, että töihin on kiva mennä. Että odottaa töihin pääsyä. Oliko asiakkaita? Juu. Ei mitenkään paljoa, mutta muutama nyt kuitenkin. Lauantai oli ainoa täysin kuollut päivä. Siitäkin tosin voi syyttää mahtavaa ilmaa ja keskustan kukkaisviikkojen avajaisia. Keskusta pursusi ihmisiä, Hervannassa ei ollut ketään, joten ei ihme että kukaan ei parturiinkaan eksynyt. Sitäpaitsi, lomakauden loppu on aina todella hiljaista. Vilkastumista odotan oikeastaan vasta joskus ensikuun puolivälin jälkeen.
Olen kuitenkin yli onnellinen ratkaisustani. Perjantaina oli oppilaiden valmistujaiset, jonne minäkin osallistuin. Aloiteltiin puoliltapäivin Telakalla, minun ei onneksi tarvinnut mitään puheita. Syötiin chili con carnea, juotiin ja höpötettiin. Päädyttiin jatkamaan siitä Paappaan parille, josta sitten Roosteriin. Roosterissa osa porukasta katosi, minä ja entinen kollegani Viivi jatkettiin, ja seuraan lyöttäytyi Puoliso ja sen ystävä. Jatkettiin siitä nelistään vielä O Connelsiin Mushaboom -bändin keikalle, jossa eräs tuttavani on vokalistina. Loppujenlopuksi juotua tuli sellaiset 12 tuntia, ja lauantaina olo oli juuri sen mukainen! Aamulla puhuttiin vähän norjaa, ja vannoin etten juo enää ikinä. Hervantaan selvisin vasta puoli yhdeksitoista, mutta selvisin kuitenkin.
Illasta suunnattiin Puolison kanssa jälleen Annalaan ystäväpariskunnan luo, itse kiltisti kolapullo kainalossa. Ilta oli yllättävän vaisu osaltani. Paikalla oli myös pari muuta heidän ystäväänsä, joista toinen oli sen verta innokas koiraharrastaja, että putosin mimmien puheista samantien. Äijät taas kitaroi tai höpötti milloin minäkin metallibändin levyistä, joten suurimman osan illasta istuin sohvalla rapsutellen pariskunnan pienempää koiraa itsekseni. Muut jatkoivat Hervantaan kultaiseen apinaan, mutta minä hävisin siinä kohtaa bussin avulla kotiin. Joo, osaan oikeasti pitää hauskaa ilmankin alkoholia, mutta jotenkin nyt vain ei napannut, joten parempikin suunnata kotiin. Oikeastaan, parasta olisi ollut jäädä sinne ja olla menemättä yleensäkään. Onneksi muilla tuntui olevan mukavaa, eikä minun hiljainen olemukseni tainnut himmentää muiden iloa. En vain ihan sopinut porukkaan kun en harrasta sen enempää koiria kuin kitaroitakaan. Tai blackmetallia.
Tänään olen lähinnä manannut turkasen hiostavaa ilmaa ja koomannut. Sain sentään fimalle tulostettua parit mainokset ja järjestettyä vähän paperijuttuja. Ensiviikolla pitäisikin lähetellä papereita kirjanpitäjälle ja mainostaa hieman. Kyllä se tästä! Yksi periaatepäätös vain piti tehdä, parhaatkin ystävät saa alennuksen 10 %. Puoliso ja muutama erittäin paljon minua avustanut ystävä ovat niitä harvoja, jonka pehkon leikkaan veloituksetta. Enää en voi kelpuuttaa sitä "olutpalkkaa" mihin osa Puolison työkavereista on luottaneet aiemmin. Oluella ei elä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti