In my Darkest moment

Viikonvaihde jälleen melkein ohi, mutta mitäpä siitä. Perjantain olin mukavasti kotosalla, ihan senkin takia että lauantain ensimmäinen asiakas tuli jo yhdeksältä. Puoliso lähti nauttimaan alkoholia kaupungille, joten sain kodin itselleni. Värjäilin päätäni, katsoin leffaa, luin ja pelailin Wowia. Puoliso kotiutui aamuyöstä, ja kumma kyllä, en edes herännyt. 

Sitten ammatinvaihdokseni olen nukkunut muutenkin todella hyvin. Veikkaan syynä olevan lähinnä stressin väheneminen. Aiemminhan siis en nukahtanut helpolla, heräilin joka rasahdukseen ja unenlaatu oli aika heikkoa. Nyt, nukahdan helpolla, en herää enää keskellä yötä ja aamusta olo on virkeä. Työpaikan vaihto on varmasti osasyyllinen, mutta osittain vaikutusta on varmasti myös ruokavaliollani. Laihduttuani ja muutettuani elämäntapojani terveellisemmäksi, uniasiat ovat yhä vain parantuneet. Hyvästi unettomuus! On suoranainen voitto, että en herää enää edes siihen, kun toinen kotiutuu baarista umpitunnelissa.

Lauantaina olin tosiaan töissä. Töiden jälkeen säntäsin Onkiniemeen lenkille, ja sieltä sitten melkeen suoraa Tuoppiin kokikselle. Ystävämme Annalasta pyysivät parille, ja muiden nauttiessa alkoholia, minä tyydyin laittikolaan tapani mukaan. Siirryttiin Tuopista Annalaan, pojat halusivat saunaan. Viime tapaamisesta on tovinen, joten oli mukava nähdä ystäväparia. 

Tänään siirryin iltapäivästä jälleen Annalaan, ajatuksena mennä tyyppien kanssa Pajutilan kakkubuffettiin. Pajutila on kaunis maatila Tampereen Annalan tienoilla. Paikka itsessään on kuin menisi aikakoneella taaksepäin, pieni pala historiaa. Todella kauniita pajuteoksia, sisustusesineitä yms. Ja tietenkin ne kahvioherkut! Ehkä parhaita kakkuja ever. Jep, minäkin söin kakkua. Pitkän makeansyönnin välttelyn jälkeen kun upotin napaani parit kakkuviipaleet, sain laktoosista ja sokerirasvamätöstä sellaiset vatsanväänteet, että taatusti menee toiset 3 kk ilman makeaa! Toimiva reissu siis ihan dieetinkin kannalta. Voin vieläkin vähän pahoin. Kakut kuitenkin oli loistavia, suosittelen lämpimästi makean ystäville. Ja saahan sieltä suolaistakin. Tila itse kuitenkin on niin kaunis, että vaikka ei kakkuja popsisikaan, kannattaa siellä käydä. 

Hieman vastaava tulossa.

Ensiviikosta on tulossa tuiki tavallinen arkiviikko. Paperihommia tiedossa, kuun vaihde kun on. Tiistaina on luentoja koululla, torstaina saan uuden pesupaikkani asennettua. Nyt kun saan modernimman pesupaikan, tilailin ebaysta koristetarroja seinään. Siellähän on valkoiset seinät, joita toistaiseksi koristaa erinäinen kasa julisteita yms. tukkakuvia, mutta haluan hieman elegantistaa paikkaa. Heitän jokuset kuvat mäkeen seinältä, ja tilalle tulee muuta.

Viikonloppuna on jälleen töitä, mutta toivon viikkooni mahtuvan jokunen ystäväkin, ettei arkeni nyt aivan töiksi menisi. 

Are you Dead yet?

Tämä viikko on ollut kerrassaan mahtava, ainakin töiden kannalta. Niitä on siis ollut. Toivossa on hyvä elää, että joskus arkeni olisi tällaista muutenkin, eikä vain mainoksen ansiosta. Mainostaa pitää vielä, ja paljon. Tällä viikolla Hervannan sanomissa on haastatteluni kuvallisena. Siinäkin on toivoa, että joku sen perusteella eksyisi liikkeeseeni. Omituista kyllä, kuva oli aika onnistunut. Minulla on taipumus näyttää superläskiltä kuvissa, mutta siinä kuvassa olin melkein nätti. Uteliaille nähtävillä Hervannan sanomien nettisivuilla näköislehdestä.

Tiistaina kävin kaupungilla toimittamassa myymiäni vaatteita ja tapaamassa Mr A:n. Lip Service menee kaupaksi näemmä isossakin koossa vallan mainiosti. A:n kanssa istuttiin jokunen tunti kahvilassa vaihtamassa kuulumisia ja suunnittelemassa tulevia hauskuuksia. Tänään olisi tarkoitus viedä kapungille viimeiset myydyt vaatteeni, ja mahdollisesti pyöriä ostoksilla Puolison kanssa. Jostain syystä Puoliso haluaa ostaa ulkoiluvaatteet. En tajua, viimeksi kun se halusi ostaa liikuntaa tukevaa sälää, minä käytin sitä. Mutta kuten kiltit avovaimot tekevät, menen mukaan ja tuen kaveria innostuksessaan. Itsekin pitäisi jotain sellaista ostaa, haluan ulkoilla myös syksyllä ja talvellakin. Mutta kaikki ajallaan.

Ajallaan ihan siitäkin syystä, että ajattelin tosiaan laihtua vielä n. 8 kg. Huomaan jo orastavan ongelman, vaatteita jää isoksi, kuten esim. rintaliivejä, mutta uusia en kehtaa vielä ostaa. Ostan nyt uusia, niin ovat hetkenpäästä isoja. Jos sitä koittaisi sinnitellä isoissa vaatteissa tavoitteeseen asti. Käy kukkarolle muuten liikaa. Onneksi on kirpputorit :D

Viikonloppuna olisi töitä, kerrankin täysi lauantai. Kotona ajattelin olla, mutta pidän jälleen mielen avoinna ehdotuksille. Toisaalta hyvin edistynyt laihtumiseni houkuttaisi lähinnä lenkkipolulle, mutta katsotaan nyt. Olisi kiva pitää hauskaakin välillä jälleen :)

Someone Special

Onko kauhean paha olla tosi hyvällä tuulella maanantaina?

Tänään on ollut kovin hyvä päivä. Johtunee varmaan osittain hyvästä viikonlopusta. Mukava viikonloppu kotona ollen, rentoutuen ja leffaillen. Ja vähän liikkuenkin. Olen kovin rakastunut uuteen puhelimeeni, ja sen kivaan Sports tracker -ohjelmaan. Tekee ulkonaliikkumisesta todella mielenkiintoista. Tänään oli myös töissä sellainen päivä kun toivoisin arkeni yleensä olevan: Päivä täynä asiakkaita, ilman turhaa joutenoloa.

Sain sitten puhuttua aiheesta Ruoka armaan kumppanini kanssa. Alkuperäinen ongelmahan oli siis tässä laihduttamisesani. Puoliso kaipaa niitä "tavallisia" ruokia ennen keventämistäni. Ongelman ydinhän on siinä, että tuplaruokia ei ole varaa ostaa, enkä minä aio koskaan palata siihen kerma-hiilarimättösapuskaan mitä ennen tuli syötyä. Teimme kompromissin. Lupasin olla hifistelemättä ruuan kanssa, tehdä enemmänkin tavallista kotiruokaa kevyesti. Puoliso taas lupasi olla tuputtamatta sitä kerma/juusto/pastamättöä kun hyvin tietää etten sitä syö, ja olla tukenani tässä enemmän. Happy me! Päätin olla vähemmän natsi myös itselleni, ja sallin itseni kokeilla kevyempää herkkua: Pitsaa. Puoliso teki perinteisen kinkku-jauheliha-salami-ananaksen, ja minä omasta osuudestani kasvispitoisen. Ja hyväähän siitä tuli! Seuraavaksi haluan keventää hampurilaisen.

Tällä viikolla pyörin kaupungilla useaan otteeseenkin, lähinnä tapaamassa armaita Ostajia liian isoille vaatteilleni. Samalla ajatuksena olisi treffata mr A kun kerta keskustassa pyörin. Muutoin haluaisin kovin pitää jälleen yhden kotiviikonlopun. Tälle lauantaille on ihan asiakkaitakin. Ideanahan olisi saada niin euroja säästöön kun kaloreita kadotettua, joten alkoholi ei oikein sovi kuvioihin. Tosin, World Of Warcraft-sarjan uusin lisäri julkaistaan tänään yöllä, joten tuskin minua saa koneeni äärestä pois hetkeen muutenkaan :D

A day late, dollar short

Viikonloppu jälleen kohdalla, minne se viikko taas hujahti? 

Eilen en tehnyt töiden lisäksi sitten yhtään mitään. Katseltiin Puolison kanssa leffaa ja menin sitten yhdeltätoista nukkumaan. Töihin oli aamulla tarkoitus, selvisinkin Hervantaan asti. Viime metreillä vaan rakas N8 luurini meni sellaiseen solmuun, että en saanut edes bootattua sitä itse. Ei kun bussilla takaisin keskustaan ja Soneralle. 

SoneraMies sai luurin auki ja toimintaan, mutta valaisi minua siitä, että puhelinta vaihtamalla ja liittymäjuttuja uusimalla voisin päästä 15 euroa halvemmalla kuussa. Niin, odottelinkin jotain sellaista, koska nykyinen kytkyni on lähes loppu. Pakkohan se oli tarttua tarjoukseen, ja nyt olen Lumian uusi onnellinen omistaja. Sain vielä Spotify premiuminkin 2 vuodeksi. Windowspuhelimeen on vain vähän vielä tottumista, sekä siihen, että saan tosiaan olla tarkkana puhelimen asetusten kanssa. Koko ajan jotain kysymystä tietojen keräämisen sallimisesta, mutta kyllä se siitä selkenee. 

Soneralta selvittyäni päätin häipyä takaisin kotio. Ei huvita mennä ensin Hervantaan, tulla samantien takaisin, ja lähteä vielä uusiksi sinne. Ja pitihän tytön päästä leikkimään uudella teknisellä lelulla.

Tänään ajatuksena siivoilla ja viettää hieman Mabonia. Jos iltasella hieman laatuaikaa Puolison kanssa, kokkaillen ja leffaillen. Haaveissani siintää ajatus siitä, että josko saisin Puolison hieman puhumaan kanssani aiheesta Ruoka. Sapuskointi kun on viimeaikoina ollut aikamoinen aihe ja ongelma, ja alan tosissani pelätä, että niinkin typerä aihe nakuttaa väliimme kiilaa. Asia pitäisi tosiaan saada ratkaistua, mutta tähänastiset yritykseni ovat kaikuneet kuuroille korville. Tai sitten Puoliso sivuuttaa asian taas itselleen tyypilliseen tapaan, ettei mitään ongelmaa oikeastaan ole. Mutta siltikin sokeakin näkee, että kyllä, ongelma on.

 Liika jankkaaminenkaan aiheesta ei kannata, mies turhautuu, eikä ainkaan sano mitään. Mutta ei se näinkään voi jatkua, että jos ei kevytruoka maistu, niin mies ei syö sitten 48 tuntiin muuta kuin 2 leipää ja banaanin. Yay, omien kilojeni lisäksi saan murehtia vielä Puolisonkin syömättömyydestä. Mies sanoo, että ei, ei minun tarvitse, mutta minkäs teet jos toinen syö kahden vuorokauden aikana yhden aamiaisen verran. En vaan jaksaisi tällaista taakkaa, en juuri nyt. Toivon tosiaan että se mies suostuu keskustelemaan, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Tuppaa vaan yleensä olemaan yhtä puhelias kuin kivikaakeli.

Yay!

Päivän ilo: Myydä facebookin goottikirppiksellä liian isoja vaatteita ja tajuta miten pitkälle olen päässyt.

Niin, niitä vaatteita, jotka joskus ovat sopineetkin. Onnittelen itseäni -7 kg.

Minä Olen.

Noniin. Perjantai.

Hipsin töistäni rautatieasemalle jo iltapäivästä, ajatuksena tavata siellä Puoliso ja Caratra. Retrohenkinen pikajuna vei meidät Turkuun kuudeksi, ja mentiin aloittelemaan veljeni luo. Turku oli sateinen ja kolea.

Keikkapaikalla oltiin ajoissa, koska Radiossa niin kehotettiin. Oltiin sitten toisena jonossa, koska se ruuhka, josta minua varoiteltiin, loisti poissaolollaan. Sisällä nautiskeltiin muutamat juomat, ihmeteltiin porukan vähyyttä ja turistiin muiden kanssa. Ensimmäisenä vuorossa oli Kotiteollisuus. Parkkeerattiin Puolison kanssa etualalle, jossa oli niin hyvät näkymät lavalle kuin hyvä tunnelmakin. Kotiteollisuus rokkasi! Erityisplussa pojille siitä, että soittivat Satu peikosta <3

 Kuusysien ja Kottareiden välillä oli tunnin verran aikaa, jona aikana rakas Seurani hieman humaltui liikaa. Puoliso lähti veljeni luo nukkumaan känniään pois, kun minä jäin Klubille odottelemaan 69 eyesiä.

Kuusyseillä oli mahti setti. Pelkäsin niiden promoovan liialti uutta levyään, mutta hienostihan listalta löytyi mm. The Chair ja Brandon Lee. Myös 69 eyes veti hyvän keikan, ja tunnelma oli katossa. Koska seurani oli nukkumassa, keikan jälkeen otin yhteyden Veljeeni, sen sijaan että olisin jäänyt yksin klubille. Veljeni istui ystäviensä kanssa Apollossa, jonne minäkin siirryin. Apollo on enemmänkin perinteinen yökerho, mutta tuli sielläkin pompittua tanssilattialla, höpöteltyä veljen ja sen ystävien kanssa ja katsottua jotain ihan asiallista brittiläistä rokkaavaa kitaristia. Tyyppi sai Poker Face -kappaleenkin kuulostamaan rokilta. Asiallista.

Yay, blogaaja itse.

Spit it out

Kotiuduttu ollaan. Höpötän perjantaista ja keikasta enemmän sitten huomenna, kun saan kännystäni valokuvat pois. Reissu oli kuitenkin hieno ja keikka mahtava. Ainoa miinus, olen syönyt viikonlopun aikana taas enemmän mitä laki sallii. Erityisen iso kiitos Caratralle, rakkaalle kissavahdillemme, muistan palveluksen kun nähdään seuraavaksi.

Pitäisi tehdä kotihommia, maksella laskuja ja häärätä, mutta jotenkin olen kotiuduttuani juuttunut yksinomaan koneelle. Sain sentään pakaasit purettua. Huomenna paluu arkeen. Tarkoitus olisi mennä aamusta tukussa käymään, tehdä pieni "mainostenjakokierros" Hervannassa ja toivottavasti tehdä vähän asiakkaitakin. Viimeviikko oli turhan hiljainen, joten parempi olisi olla vähän asiakkaita tällä kertaa. Äitini tosin antoi mukavasti perspektiiviä ja ajattelun aihetta yrittäjyyden tiimoilta. Pitkänlinjan yrittäjä kun on. Ja kuka sanoi että tämä olisi helppoa? Niin. Tiesinhän minä sen. Ja siihen nähden mitä alku yleensä on, minulla ei todellakaan ole mitään valittamista!

Tiistaina tai keskiviikkona lupailin treffailla Mr A:n, ystäväinen muisti minua viestein perjantaina keikan lomassa. Johan siitä viikko vierähtänytkin kun tyypin viimeksi näin. A onkin ainoa "suunnitelmani" viikon varalle, ensi viikonloppuna on Mabon, joten vietän luultavasti lauantain töissä ja laatuaikaa kotona. Ainakaan minulla ei ole kauheasti rahaa tehdä mitään ihmeellistä :D

Why did you?

Tämä viikko on totisesti ollut edellistä rauhallisempi. Töissäkin, joka saa minut hieman murehtimaan raha-asioita. Mutta en anna hiljaisen viikon lannistaa itseäni. Sain erinäisistä asioista ja tyypeistä tarpeekseni viimeviikonloppuna, joten olen ollut ihan onnellinen kotioloissa itsekseni.

Eilen tuli käytyä Pakkahuoneella Schwarzkopfin syys "näytöksessä", jossa esittelivät syksyn uusia lookeja. Näytös oli tosi motivoiva, ja sai taas tuntumaa mikä on tänäsyksynä hiuksissa in. Asiakkaitahan se kiinnostaa aina, mikä on hiusasioissa muodissa.

Perjantaina karistan Puolison kanssa Tampereen pölyt jaloista ja kadotaan Turkuun. Aikataulumme on aika tiukka, pudotetaan kamat Veljen kämpälle, syödään jotain ja painutaan Klubille. Emme ole kovin rahoissamme, joten luultavasti ei jatketa yöelämään, vaan tullaan Veljen luo nukkumaan kun keikat ovat ohi. Lauantaina vuorossa on vanhempani ja Raisio. Jos jaksetaan, tehdään äidin kanssa perinteinen kirpputorireissu. Muutoin ohjelmassa siellä sauna ja hyvää ruokaa. Puoliso on vähän ynseä Raisioonmenosta, osa lukijoistani tietääkin historiaamme sen verran, että äitinihän ei alunperin oikein pitänyt Puolisosta. Äitini on moisen jo unohtanut, mutta Puoliso ei. Toivon reissusta Raisioonkin tulevan mukavan. Olen ollut koko viikon sen verran maassa, että toivon sen myös piristävän minua hieman. Muistuttavan siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä jotka minusta välittävät, ja että tukiverkko on olemassa.

Wasting the dawn

Viikkooni tuli yllättävä muutos, ihan onnenpotkun seurauksena.
Satuin voittamaan pääsyn 69 eyesin ja kotiteollisuuden keikalle perjantaina Turkuun. Keikka on Radio cityn järjestämä, eikä sinne ole lippuja myynnissä, vaan ne on voitettava/hankittava radion kautta. Satuin soittamaan radioon oikeaan aikaan, pääsemään vielä läpikin.


Kumpikin bändi on ollut soittolistalla enemmän tai vähemmän aktiivisesti sitten kultaisten teinivuosieni. Kummankin bändin olen nähnyt aiemminkin livenä, mutta 69 eyesille olen lämmennyt uudelleen viimeaikoina. Rakas veljeni sattuu asumaan Turun keskustassa, ihan Klubin vierellä, ja lupaili meidät pe-la välille majoittaa. Lauantaina mennään Raisioon perheeni luo, käydään nyt sielläkin kun kerran seudulla ollaan.

Siihen asti, säästän euroja ja lasken tunteja perjantaihin.

My Time

Eilinen meni kuin menikin lähinnä kotona ollessa ja rentoutuessa. Pelailin Sims kolmosta, järjestin vaatekaappini (jep, tykkään siitä puuhasta..) ja olla möllötin kotona. Vieraat saapuivat illasta Tracon-uupuneina, ja turistiin tovi mukavia ennen kuin kukin sammahti.

Heräiltyäni ei kyllä kaduttanut ollenkaan, etten mennyt Redemptioniin. Klubi olisi ollut ihan liian kallis tämänhetkiseen budjettiini, ja olo oli mitä mainioin. Vieraiden lähdettyä Traconiin suuntasin lenkille rentoutumaan. Olen saanut ulkoilusta mainion avun stressiin ja huoliin. Mikään ei paina mieltä sen jälkeen.

Ensiviikosta on tulossa täysi vastakohta tälle viikolle. Ohjelmassa ei ole kerrassaan mitään. Sopii minulle, säästyy eurotkin. Aikomuksenani on viettää iltani lenkkipolulla, kirjojen parissa ja nauttien syksystä. Nautin kyllä ihmisten seurasta ja siitä, että olen menossa, mutta vastakohtaakin tarvitaan. Ehkä pidänkin ohjelmani vapaana.

In the middle of two

Tästäkin viikosta melkein selvitty. Kuten viimeksikin höpötin, viikkoni oli aika menontäytteinen.

Kuva: www.silene.in

Torstaina oli hyvin lähellä, ettei jääty kotiin. Silenen keikka alkoi arki-illaksi aika myöhään, klo 23. Vielä lähtökuopissakin epäröin, miettien perjantaiaamuista väsymystä. Puolisokin valitteli väsymystään. Päätettiin kuitenkin lähteä, ja käveltiin Jack the Roosteriin kirpeässä syksyisessä illassa. Ja kannatti. Paikka itsessään oli suht tyhjä, paikkakin saatiin ihan valita. Itse tyydyin laittilimuun, mutta Puoliso kumosi muutaman oluen. Silene veti hyvän keikan, vähäisestä yleisöstä huolimatta. A jäi keikan jälkeen seuraamme yhdelle, ja käveltiin porukalla Roosterista kotia kohti. A kehottikin meitä saapumaan perjantaina Redemption clubin fiilinkeihin Dog's homeen. Torstai oli kokonaisuudessaan mukava ilta, kannatti lähteä.

Perjantai sujui aika hyvin, en ollut ollenkaan niin väsy mitä odotin. Puoliso nukkui päiväunet, mutta itse päädyin siivoilemaan kotiamme Tracon-vieraita varten ja valmistautumaan rauhassa Redemptioniin. Päädyin pvc - lip service -eleganssiin todetakseni, että 6 kg laihtuminen näemmä tuottaa löysiä vaatteita. Ennen piukea pvc hame oli sen verta löysä, että mietin sen pienennyttämistä. Lipparin toppi tarvinee kai myydä, auttamatta liian löysä, eikä ihan istu enää kuten pitäisi. Sääli, rakastan sitä toppia.

Mutta niin, se perjantai. Mentiin Dogsiin n. ysin maissa, ja oli ihan hyvä, sillä saatiin hyvä pöytä. Itsehän olin jälleen kolalinjalla, ihan kalorillisista iloista, sekä sen vuoksi, että näin lauantaina kirjoitan tätäkin postausta töistäni. Muutamia tuttuja naamoja vilahteli, sellasiakin, joita en ole nähnyt helposti vuosiin. Puolison ystävä naisineen poikkesi myös joksikin aikaa, mutta poistuivat Silenen kohdalla kohti omia menojaan. Wreckdance veti hyvän keikan, pojilla oli hyvä fiilis. Vokalisti revitteli ja A loisti bassossa. Silene niinikään hyvä, parempikin mitä torstaina Roosterissa. Tosin yleisöähän oli myös enemmän. Silenen lopetettua turistiin vielä tovi ystävien kanssa, kehuttiin A kahdesta hyvästä keikasta ja lopulta otettiin taksi kohti kotia. Olisin kävellyt, mutta vettä tuli sen verran, että mittari vei väsyneen perille.

Tänään alkaa jo kahdet vähäiset yöunet tuntumaan. Harkittiin eilen menevämme tänään Redemption clubin pääklubille, mutta luulen jäävän väliin. Ensinnäkin, se maksaa 15 € per lärvi sisään. Plus juomat yms. Toisekseen, meillä on tosiaan tulossa niitä Tracon vieraita. Kolmannekseen, oon sen verran väsy että sammun varmaan kymmeneltä kuin saunalyhty. Eniten irvistän tuon ensimmäisen syyn takia. Vaikka kuinka haluaisin pitää hauskaa, lompakko ei kestä enää sellaista 100 € + iltaa.

Tällä hetkellä aikomuksenani on siis töiden jälkeen siivoilla kotiani vielä vähän, nukkua päiväunet, lukea hieman, katsoa elokuva, höpöttää vieraideni kanssa Traconista ja päätyä ajoissa unille. Mutta katsotaan nyt taas mitä ilta tuo tullessaan.

Be my speed

Viikonalkuni on ollut aika rauhallisen työntäytteinen. Tänään poikkesin iltapäivästä töiden jälkeen Caratran luona kahvilla ja piirakalla. Hetki taas mennyt kun viimeksi nähty, joten oli kiva poiketa. Reippaana naisena kävelin kotiin sen ~3-4 km, yay!

Huomenissa olisi tarkoitus tavata Mortus. Olen jokseenkin iloinen hieman aktiivisemmasta viikostani, jotenkin kaipaan ystävieni seuraa. Ehtiihän sitä kotona nyhjätä. Koitan myös päästä hieman "irti" siitä käsitteestä, että minua ja Puolisoa ei muka voisi nähdä missään erikseen. Tuntuu että meidän odetetaan liikkuvan symbioosissa, mikä välistä häiritsee. Tosiasiassahan esim. viihteellä ollaan loppujenlopuksi harvoin yhdessä. Siltikin, on iso läjä tuttuja/ystäviä, joille ei tule mieleenkään että minut voi nähdä ilman Puolisoakin.

Torstaina ajattelin poiketa illasta Jack the Roosterissa, Mr A:n bändi esiintyy siellä silloin. Perjantaina on töitä, joten ei-alkoholillinen ilta tulossa, mutta A:n vuoksihan minä sinne menen, en ryyppäämään. Lauantaina odotan vieraita, kolmen Lahtelaisen ystäväni pitäisi tulla Tampereelle Traconiin. Itsehän jätän Traconin väliin, menen töihin, mutta näillä näkymin tulen iltaani viettämään vieraideni kanssa.

Tästä viikosta on tulossa peräti niin sosiaalinen, että saa nähdä haluanko nähdä ensiviikolla ristin sielua :D
Noh, vastapainoa kotini hiljaiselle ilmapiirille. Menojalkaa kyllä hieman vipattaisi, joten saa nähdä saisinko A:n tai Mortuksen houkuteltua kanssani viihteelle ensiviikosta. Mikäköhän siinä on, että luottobilekaverini ovat miehiä?

Ainiin. Minulla on ensikuussa tatska-aika!

Bring it on!

Eilen perjantaina tuli tosiaan lähdettyä ulos. Piti nähdä Mr A Tuopissa, mutta herra nukkui päiväunensa pommiin, ja jäätiin Puolison kanssa kaksin. Saatiin kimppuumme paljettihattuinen keski-ikäinen känninen stadilaisnainen, jonka jutuissa ei sitten ollut päätä eikä häntää. Lähenteli minua, puhui sekavia ja halusi Puolisolta jalkahieronnan. Miten ihmeessä kerään kimppuuni aina Tampereen oudoimmat friikit? En tajua. 

Tuopista suunnattiin Amadeukseen, jossa oli muutama kaveri. Itse lipitin joka toisen juoman jotain alkoholitonta, koska tiesin lauantain ensimmäisen asiakkaan saapuvan yritykseni oville yhdeksältä aamulla. Puoliso jäi ystäviensä pariin, kun minä päätin lähteä kävelemään kohti kotia. Aikomukseni keskeytti Mr A, joka oli päätynyt kaupungille viimein. A houkutteli tulemaan vielä muutamalle kanssaan. Löysinkin itseni sitten Hällästä Mr A:n ja tämän kämppiksen kanssa. Hällä oli tupaten täynä kuten yleensä, mutta kyllä siellä viihtyi. Pitkästä aikaa joku ei-niin omituinen/friikki/juoppo tuli iskemäänkin, tulipahan todettua että on se markkina-arvo kohdallaan tatuoinneista huolimatta ;) Sinnikäs tapaus, kun ottaa huomioon seurani. Kaksi miestä ei pelottanut tätä tyyppiä yrittämästä seurueen ainoaa naista.

Kotoa löysin itseni yhden maissa kuten aikomukseni oli, ja selvisin aamusta töihin vallan mainiosti. En saanut krapulaa vaivoikseni, joten töiden jälkeen käväisin lenkillä. Tänään on aikomuksenani viettää mitä normaalein kotilauantai. Huomenna suunnitelmissa oli kahvitella Mortus:n kanssa. 

Ensiviikosta toivon työntäytteistä, mutta saattaisi sitä viikonlopuksi kehittää taas jotain hauskaa.

!

Lauantai-aamun järkytyksiä: Nähdä rentuhko eksäsi mtv3 yöchät -juontajana. Hui.