Eilen en tehnyt töiden lisäksi sitten yhtään mitään. Katseltiin Puolison kanssa leffaa ja menin sitten yhdeltätoista nukkumaan. Töihin oli aamulla tarkoitus, selvisinkin Hervantaan asti. Viime metreillä vaan rakas N8 luurini meni sellaiseen solmuun, että en saanut edes bootattua sitä itse. Ei kun bussilla takaisin keskustaan ja Soneralle.
SoneraMies sai luurin auki ja toimintaan, mutta valaisi minua siitä, että puhelinta vaihtamalla ja liittymäjuttuja uusimalla voisin päästä 15 euroa halvemmalla kuussa. Niin, odottelinkin jotain sellaista, koska nykyinen kytkyni on lähes loppu. Pakkohan se oli tarttua tarjoukseen, ja nyt olen Lumian uusi onnellinen omistaja. Sain vielä Spotify premiuminkin 2 vuodeksi. Windowspuhelimeen on vain vähän vielä tottumista, sekä siihen, että saan tosiaan olla tarkkana puhelimen asetusten kanssa. Koko ajan jotain kysymystä tietojen keräämisen sallimisesta, mutta kyllä se siitä selkenee.
Soneralta selvittyäni päätin häipyä takaisin kotio. Ei huvita mennä ensin Hervantaan, tulla samantien takaisin, ja lähteä vielä uusiksi sinne. Ja pitihän tytön päästä leikkimään uudella teknisellä lelulla.
Tänään ajatuksena siivoilla ja viettää hieman Mabonia. Jos iltasella hieman laatuaikaa Puolison kanssa, kokkaillen ja leffaillen. Haaveissani siintää ajatus siitä, että josko saisin Puolison hieman puhumaan kanssani aiheesta Ruoka. Sapuskointi kun on viimeaikoina ollut aikamoinen aihe ja ongelma, ja alan tosissani pelätä, että niinkin typerä aihe nakuttaa väliimme kiilaa. Asia pitäisi tosiaan saada ratkaistua, mutta tähänastiset yritykseni ovat kaikuneet kuuroille korville. Tai sitten Puoliso sivuuttaa asian taas itselleen tyypilliseen tapaan, ettei mitään ongelmaa oikeastaan ole. Mutta siltikin sokeakin näkee, että kyllä, ongelma on.
Liika jankkaaminenkaan aiheesta ei kannata, mies turhautuu, eikä ainkaan sano mitään. Mutta ei se näinkään voi jatkua, että jos ei kevytruoka maistu, niin mies ei syö sitten 48 tuntiin muuta kuin 2 leipää ja banaanin. Yay, omien kilojeni lisäksi saan murehtia vielä Puolisonkin syömättömyydestä. Mies sanoo, että ei, ei minun tarvitse, mutta minkäs teet jos toinen syö kahden vuorokauden aikana yhden aamiaisen verran. En vaan jaksaisi tällaista taakkaa, en juuri nyt. Toivon tosiaan että se mies suostuu keskustelemaan, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Tuppaa vaan yleensä olemaan yhtä puhelias kuin kivikaakeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti