Relentless, reckless forever

Hii. Minulle on joulukuun puoliväliin varattu aika laserleikkauksen esitutkimukseen. Ja alustava leikkausaika seuraavalle päivälle! Niin, olenhan rilli-olento.

Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.

Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!

Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.

Meet the creeper

Flunssakuumekooma. Huonetoverini Hesan reissulta sai miehensä flunssan reissun aikana, ja ylläripylläri minähän sen sain sitten häneltä. Sunnuntaina kävin vielä onnellisena salilla, mutta illasta olikin jo kurkku kipeä. Sama teema jatkui maanantaina, tiistaina luulin jo vähän helpottavan, mutta tänään oli pätkäistävä työpäivä puoliksi, aspiriinia naamariin ja myönnettävä, että kipeäksi olen tullut.

En suosiolla hyväksy sairastumista, en millään tahdo myöntää, että olen kipeä. Ihan siksi, että jos mietin etukäteen " tulenkohan kipeäksi" koen oikein loitsivani itseni kipeäksi. Nyt vaan ärsyttää ihan vietävästi. Juuri kun pääsin kuntoilun makuun jälleen, niin ei sinne salille olekaan mitään asiaa. Hyvä dieettiputki katkeaa, sillä edes minä en jaksa laskea kaloria kipeänä. Ja niin, yrittäjänä en minä mitään saikkeja pidä. Varsinkaan, kun on kuukauden rahakkain viikko käynnissä. Edelleen ajatukseni on normaalissa arjessa, en millään haluaisi himmailla, vaan teen suunnitelmat päivälle ihan samalla lailla kuin olisin terve. Fiksua? ei välttämättä. Välitänkö? En.

Esimerkiksi, huomenna pitäisi treffata mr. A. Tyyppi on ollut kotipuolessa reilun viikon, ja ei olla sitten ryyppyreissun nähtykään. Toivottavasti en tartuta, ja toivottavasti olen huomenna paremmissa voimissa, enkä petikypsä seitsemältä illalla. Perjantaina Rakas Puoliso täyttää 31, ja lupailin lahjoa herraa kakulla. Minulla rahaa mitään lahjoja ostaa, joten hemmottelen sitä sitten ruualla. Guinness-suklaakakku vol 2 tulossa. Puoliso piti kakustani jopa niin paljon, että halusi omaksi synttärikseen samanlaisen. Juhlitaanko muuten? Enpä tiedä, itsellä on ainakin lauantaina töitä, joten minä pitäydyn rauhassa kotona.

Silver bride

Helsinki koettu, ja olen jälleen Tampereella. Lähdettiin tosiaan eilen aika aikasin Helsinkiin, n. 8.30. Perillä jätettiin tavaramme hotellille ja käytiin kahvilla Espalla. Kahvilta mentiin Ateneumiin taiteita ihailemaan, ja vaikuttavaahan se oli nähdä mm. Gallen-Kallelan työt ihan livenä. Pidin yllättävän paljon Ateneum visiitistä, en osannut odottaakaan että tulisin nauttimaan taiteen katselusta niin paljon.

Tältä se nytkin näytti.

Ateneumista alkoi vapaa-aika, ja käytiin Kollegan kanssa vähän kaupoilla. Itselle mukaan tarttui ainoastaan pvc housut, samanlaiset mitkä jo omistan, mutta pienemmässä koossa. Aiemmat ovat niin suuret, että lähes tippuvat jalasta. Uudet ovat napakammat, mutta vyötärö saisi olla  mielestäni vieläkin napakampi. Pysyvät sentään jalassa!

Palattiin hotellille tälläytymään, ja neljän maissa alkoikin iltaohjelma. Naposteltavaa, alkoholia ja seuraa. Seitsemältä mentiin Nuevoon, jossa sai odottaa todella, todella kauan! En ole eläessäni odottanut ruokaa 1,5 h. Oma kasvisrisottoni oli todella hyvää, olisin voinut vaikka nuolla lautasenkin jos olisin kehdannut. Sääli, että annokset olivat todella pieniä. Juurkin näitä taiteellisia ruokapaikkoja, jossa on knöödeli keskellä lautasta, kastiketta ruikkasu ja pari kortta päällä ristiin. Hyvää kuitenkin oli!

Ravintolalta mentiin takaisin hotellille, ja Kämpin baariin. Ja sehän se vasta kokemus olikin. Helkatin kallista, 12 € per strongbow, tupa täyteen ahdettu tärkeilevistä raharikkaista. Jokainen soluni oli ylpeä omasta jalat-maassa -asenteesta, en elämässäni haluaisi sellaista elämää mitä siinä baarissa näyttäytyjillä vaikutti olevan. Sitä oli todella havainnollista seurata. Viereisen pöydän bisnesmies teki niinikään itseään tärkeäksi ja tykö, tarjosi lonkerot ja määritteli (tai yritti määritellä) meidät parin sanan perusteella. Terveisin itäsuomalainen tavis työntekijä. Hoh. Tyypin lähdettyä revettiin kaikki nauruun, mikä tapaus! Harmistui meihin kai, kun ei oltu mielin kielin sen suuntaan, eikä vaikututtu sen habituksesta.

Kallista alkoholia.

Jatkot oli hotellihuoneessa, ja nukkumaan tuli mentyä joskus kolmelta. Aamusta hyppäsin kylpyyn, zombeilin itseni aamiaiselle ja koomailin puhallellen huoneessa, kunnes lähdettiin takaisin Tampereelle. Aamiainen... No perus hotelliaamiainen, mutta tee tuli hopeakannusta pöytiintarjoiltuna, taustalla soi klassinen, ja saatavilla oli jos jonkun maan tuoreet sanomalehdet.

Paluumatka meni joutuisasti, siitäkin huolimatta, että oma krapulainen olo + täysi auto sai mahani kääntymään nurinpäin ja piti laatoittaa motarinpientare. Kiltti työkaveri hetti minut kotio asti, eikä tarvinnut busseilla heikossa hapessa.

Aikalailla samanlainen mitä omakin huone.

Koko Kämp oli jotenkin absurdi kokemus. Olen ollut joskus swiitissä, mutta en ikinä 5 tähden hotellilla majoittuneena, joten en ole moiseen "luksukseen" tottunut, mitä tuolla oli (nyt huone oli kuitenkin ihan normi, ei swiitti). Olen aina ollut enemmän luonnonläheinen tapaus, joka ei kaipaa ympärilleen rahaa, brändiä tai kullattuja puitteita. Oli kiva kokea tuollainen luksuspaikka, mutta se sai minut havahtumaan siihen, miten se kaikki on niin kaukana omista haaveista tai tavotteista. Olihan huone komea, palvelu hyvää ja sijainti loistava, ja reissu kaikinpuolin mukava ja onnistunut, mutta koskaan en ole onnellisempana käpertynyt rakkaani viereen omassa ahtaassa kaksiossani säkkituolille Ghost whispererin ääreen.

Living dead girl

Viikonloppuni meni ihan mukavissa merkeissä, lauantaina tuli käytyä parilla kolalla Tuopissa. Puoliso ystävineen jatkoi kaupunkiin, minä palasin kotiin. En viihdy hirveästi humalaisten keskellä keskustan juottoloissa kun itse olen kolalinjalla. Äänenvoimakkuus ja humalainen käytös lähinnä ärsyttävät, joten menen ennemmin kotiin. Jos ollaan jossain bubityyppisessä, ei mitään ongelmaa, mutta esim. Hällää ei oikein jaksa jos on vesiselvä. Hetken kuitenkin harmitti kotiin jäänti, olisin mielelläni pitänyt hauskaa. Oma valinta kuitenkin, joten mitäpä sitä harmittelemaan sen enempää. Viimeistään sunnuntaina olinkin asiasta hyvilläni, Puolisolla oli krapula, ja itse pidin kunnon kuntoilupäivän. Treenailin kotosalla ensin, ja kävin vielä kävelylenkillä Caratran kanssa.

Eilen aamuni alkoi salireissulla, ja tatuoinnin jälkeen vietävän kiva palata salille. Kova pala olikin tänään pitää välipäivä. Aioin kuitenkin mennä sinne ke, to ja su, joten ehkä parempi välistä olla menemättä. Tällä viikolla on onneksi asiakkaitakin, joten on sitä jotain työtäkin tehtävänä. Parempi onkin, tarvitsen rahaa.

Loppuviikosta lähden Helsinkiin, koulun pikkujoulut pidetään siellä. Budjettini on kuitenkin aika onneton, että shoppailut jäävät varmasti vähän vähiin. Mietin erinäisten ystävien tapaamista, mutta en kehtaa luvata mitään kenellekään, sillä pikkujoulureissujen ideahan on pyöriä siinä porukassa, eikä livahdella omille teille, vaikka vapaa-aikaa onkin ohjelmoitu. Kiva kuitenkin saada vähän vaihtelua arkeen.

Scum of the earth

Työviikko melkein ohi, tämä päivä pitäisi vielä hengailla töissä, asiakaskin olisi. Töiden jälkeen menen viimein salille. En ole käynyt viikkoon, ihan sen tatuointini takia. Nyt juttu on kuitenkin sen verran parantunut, että viitsin jälleen mennä. Yay!

Eilen vietettiin Puolison kanssa eräänlaista "treffi-iltaa". Ennen käytiin ravintolassa, mutta nyt säästösyistä kokattiin itse. Hyvää ruokaa, viiniä ja juustoja, sekä mukavaa katsottavaa telkasta. Olen jäänyt koukkuun Ghost whisperer-sarjaan. Mukavaa yliluonnollista settiä. Tänään en ole vielä ihan varma mitä teen. Puoliso menee oluelle ystävien kanssa, voi olla että käyn juomassa herrojen kanssa kolan. Jos vaikka pitäisi hieman selväpäistä hauskaa. Toisena vaihtoehtona on ikioma koti ja telvisio. Katsotaan nyt kumpi kutsuu enemmän, sosiaalinen elämä vai kotiolot.

Huomenna harkitsen salilla käyntiä, mutta muuten pitää ottaa ainoasta viikonlopun vapaapäivästäni ilo irti. Onneksi kuitenkin ensiviikolle olisi töitäkin, ettei ihan juhlimiseksikaan mene.

Medicate me

Valitettavasti työviikkoni on alkanut about yhtä hiljaisissa puitteissa, mitä viimeviikkokin. Mutta minkäs teet, ei se murehtimalla miksikään muutu. Ehkä tämä on tyyntä myrksyn edellä. Rahatilannettani helpottaakseni, otin kuitenkin perjantaille opetusta aamuksi. Onneksi hintatiedusteluja on tapahtunut, se kuitenkin lisää tietoisuutta, kun edes kysellään.

Muuten oloni ei ole kovin kaksinen. Olo on aika räkäinen ja viluinen, mieli tekisi lähinnä nukkua ja juoda teetä. En ole kuumeessa, eikä lievää nuhaa pahempi, mutta myönnettävä on että en ole ihan kunnossa. Jos koittaisi ottaa tämän viikon rauhassa, etten tule oikeasti kipeäksi. Töissä kun kuitenkin aion olla. Onneksi ihmeempiä suunnitelmia ei ole, viikonloppukin pitäisi lähinnä maata kotosalla.

Ensiviikolla onkin loppuviikosta koulun pikkujoulut. Mennään Helsinkiin, ohjelmassa on kaikkea taiteesta ravintolaan, ja yövytään Kämpissä. Matkat, hotelli ja ravintola ei maksa minulle mitään, mutta pitänee hieman laittaa syrjään jos mielin tehdä Kämpissä jotain muutakin illasta kuin istua hotellissa. Tiedossa on varmasti kuitenkin hyvä reissu. Pitänee ottaa ainoista pikkujouluista kaikki irti.

We don't need a cure

Viikonloppu ehtinyt jälleen sunnuntaihin, melkein huomaamattani. Perjantaina istuin lähinnä iltaa kotosalla, koska mitäpä sitä ennen tatuointia tekisi. Lauantaina oli viimein aika nro 2, ja Tonin kädenjälki loisti jälleen kerran! En voisi olla tyytyväisempi. Laitan kuvaa, jahka vähän paranee.

Lauantaina tatskan jälkeen olo oli hieman jyrän alle jäänyt, ja olin jo viittä vaille, etten peru suunntielmiani Mr A:n kanssa. Päätin kuitenkin nukkua päiväunet, syödä hyvin ja katsoa uusiksi sitten, ja enhän minä sitten malttanutkaan jäädä kotio. Suuntasin yhdeksän maissa A:n luo, ideana lähinnä kahveilla ja ehkä käydä parilla jossain. Käytiinkin, Plevnassa simalla, Alanyassa parilla, josta mentiin vielä Hällään. Hällä ei ole suosikkipaikkojani, mutta edullinen, ja seura ratkaisee. Hällästä palailtiin jatkoilemaan A:n luo. Alkoholia, musiikkia ja hieman maailmanparannusta. Lähdin kotio aikaisin Sunnuntaiaamuna. Harvoin on tullut vedettyä pitkän kaavan mukaan, jatkoja myöten. Hauskaa kuitenkin oli, ja muutaman tunnin nukkuneena olokin on ihan hyvä.

Huomenna kutsuu arki, ja toivon, että tuleva viikko olisi edellistä vilkkaampi. Toivoa sopii! Mitä muuta olisi ohjelmassa? En minä vain tiedä. Katsotaan mitä päivät tuo!

Want to know more about me?

All pics from here.

If you love me the morning after

Viikkoni on sujunut samaan malliin kuin edellisetkin, tavallista marraskuista arkea. Työviikkoni hiljeni edellisestä, mutta osasin jo vähän sitä odottaakin. Olihan viimeviikko tosi kiireinen. Eilen tosin olin koululla luennoimassa, ja sen jälkeen tein jotain, jota en ole kokenut vuosiin. Ihonpuhdistus! Niin, tuolivuokranantajanihan on kosmetologi, ja käytämme kyllä toistemme palveluita. Naama on yhä iloisen punaisenkirjava... Mutta onpahan ainakin puhdas. Jos vaikka hoitaisi ahkerammin niin pysyisikin puhtaana. Erityiseti unohdan vaihtaa tyynyliinan tarpeeksi ahkeraan.

Tänään oli vuorossa kampaaja. En leikkaa itseltäni muuta kuin otsista, ja edellisen kerrna hiuksistoni on nähnyt sakset heinäkuun alussa, joten näin 4 kk jälkeen oli jo ehkä aikakin. Neiti leikkasi tukkani ihan jees, tulen luultavasti palaamaan sinne ensikerrallakin. Hinnoittelukin oli kohdallaan. Hommasin myös pitkästä aikaa klipsipidennykset, jos sitä leikkisi jälleen välistä pitkätukkaa. Tulisivat nyt vain postistakin ensin.

Huomenna olisi töissä normaali päivä, hieman asiakkaitakin, mutta iltapäivästä pitäisi nähdä ystäväni Mortus. Kiva nähdä ystävää, sillä muuten olen kyllä aikalailla viikonlopun rasvaamassa tatuointiani ja haaveilemassa liikunnasta. A tosin pitäisi nähdä jossain välissä, mutta alkoholi saa taas jäädä hamaaseen tulevaisuuteen.

Muuten. Suosittelen lämpimästi kirjaa Viiden tähden vegaani. Todella hyviä reseptejä. Ellen jo suositellut tässä blogissa, kannattaa tutustua myös Härkäpapua sarvista. En kuollaksenikaan muista että höpötinkö tuosta täällä jo, mutta tuleepahan selväksi :D

Ever Frost

No päädyinhän minä ulos lauantaina. Tehtyäni päätöksen, että bileet kutsuu, niin tuli se bilefiiliskin sieltä. Tein myös päätöksen juoda hieman alkoholia, ja illasta tulikin tosi kiva. Itse bileethän oli Bella Morte & Underwold goottiklubi Laternassa, Samhainin hengessä. Puolison piti tulla mukaan, mutta jäikin kotiin sitten viime hetkellä, ihan vain väsymyksen takia. Tosin itsehän arvasin Puolison kotio jäämisen aika paljon aikaisemmin mitä herra oli valmis myöntämään.

Suuntasin siis Ystäväni Mortus:n luo itsekseni. Iltaeleganssina piti kovin olla pvc-housut, samaa materiaalia oleva korsetti, verkkopaita ja lipparin toppi, mutta ylläripylläri olin laihtunut sen verran, että housut olivat liian löysät.Olisin joutunut nostelemaan niitä koko ajan, joten vaihdoin ylle pvc-kynähameen. Sekin hieman liian iso, mutta sitä ei sentään tarvinnut nostella. Tosin, ei ollut fiksuin vaatevalinta kävelyä ajatellen, kiva kävellä 2 km kaverin luo piukeassa kyniksessä :D

Etkoiltiin ensin kaksin, mutta Mortus:n muutama kaveri putkahti paikalle hieman jälkeeni. Ei sännätty Laternaan ihan heti, vaan käytiin yksillä Höyryssä ennen Laternaa. Jahka sinne selvittiin, paikalla oli porukkaa ihan älyttömästi. Vain yksi tiski, joten aloitettiin klubeilu jonottamalla 25 min. Mr A bongasi meidät jonosta, ja pitihän sitä kilttinä sillekin juoma ostaa, eikä laittaa kaveria jonon perään. Tuttuihin tuli törmättyä, juteltua mukavia ja halailtua paljon. Isot tiskijonot olivat siitä kiva juttu, että vessaan ei ollut ensinkään jonoa :D

Minä ja Mortus häivyttiin 15 min ennen pilkkua, että pahimmalta narikkaruuhkalta vältytään. Kävelin kotio, enkä mennyt edes snäkärin kautta. Sen verran tuli kuitenkin kiskottua, että herätin Puolison kolistellessani kotio.

Sunnuntain oloni oli oikeastaan aika hyvä, katselin leffoja ja nollailin kotona. Käytiin Puolison kanssa kävelyllä illasta ja aika aikaisin tuli mentyä nukkumaankin.

Tänään piti aloittaa aamu salireissulla, koska kylkikään ei kerta ole tatuoitu. Otan sitten kaiken irti tästä viikosta, kun kerta voinkin liikkua. Muuten lupailin lauantaina treffaavani sekä A:n ja Mortus:n, että jotain sosialisointiakin sentään. Muuten pitäisi saada itsestä irti lajitella vaatekaappi, heittää kylmästi veke kaikki liian isot releet. Olen sitä jossain määrin tehnytkin, mutta osa roikkuu yhä kaapissa, koska "tän varmaan saa köytettyä vyöllä jotenkin" -ajattelutavan takia. Jos saisi aikaan.

Silent Waters

Joku voisi opetella olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toni nimittäin informoi minua saavuttuani Ink Pistolsin tiloihin, että aikani on vasta ensiviikon lauantaina, ei suinkaan nyt. Olin sitten merkannut väärän päivän kalenteriin. No, naureskeltiin kommelluksille tovi, hörpin kahvit ja ei kun takaisin kotiin! Mikä teki minut iloiseksi, oli tajuaminen että pääsen liikkumaan! Kävinkin kotio päästyäni lenkillä, ja maanantaina sitten salille. Tai ehkä jo huomenna.

En vieläkään ihan tiedä menenkö illalla Gootteilemaan vai en. Viesteilin kaverilleni että josko tulisi kanssani, ja sainkin vastausta että miksikäs ei, mutta katsotaan mitä ilta tuo. Tarvinee laittaa viesti A:lle myös, jaksaneeko lähteä. Toisaalta olisi kiva tälläytyä ja pitää vähän hauskaa, siellä olisi muitakin tuttuja ja kavereita. Itsehän olisin alkoholitta tietysti. Pitäisi varmaan mennä. Pidän harvoin ulkona hauskaa, sosialisointini on niin pienimuotoista tätä nykyää.

A dead heavy day

Viikko lähenee jälleen loppuaan, ja Samhainkin vilahti ohi. Viikonloppu lähestyy, mutta enhän minä vielä lauantaista tiedä. Selvinee sitten. Perjantaina mennään istumaan iltaa Caratran luo, joten aivan kotihiireilyksi ei minunkaan elämäni muutu. 

Töitä on ollut tällä viikolla ihan mukavasti, erityisesti loppuviikko on muodostumassa ihan mukavan vilkkaaksi. Huomenna pääsen tekemään peräti Halloweenmaskeerausta, paloarpea. Kiireinen loppuviikko sopii minulle, sillä huomenna pitäisi maksaa vuokrat yms. mukavaa pakollista. Mikään ei lämmitä yrittäjän sydäntä paremmin, kuin palaavat asiakkaat. Olen ollut hurjan iloinen siitä, että on monta asiakasta jotka ovat tulleet takaisin. Miehiä myös, jotka harvoin ovat paikkauskollisia. Kyllä se yrittäjyys tästä! 

Sain yllätyksekseni kutsun entisen työpaikkani pikkujouluihin. En odottanut saavani kutsua sinne tänävuonna, sillä olenhan laskutusluennoitsija, en palkkalistoilla. Tiedossa on kuitenkin tämän kuun loppupuolella reissu Helsinkiin. Tarkoituksena käydä Helsingissä syömässä, istua iltaa ja yöpyäkin siellä. Lauantaina sitten takaisin kotitampereelle. Varmasti ihan hauska reissu tiedossa.