Flunssakuumekooma. Huonetoverini Hesan reissulta sai miehensä flunssan reissun aikana, ja ylläripylläri minähän sen sain sitten häneltä. Sunnuntaina kävin vielä onnellisena salilla, mutta illasta olikin jo kurkku kipeä. Sama teema jatkui maanantaina, tiistaina luulin jo vähän helpottavan, mutta tänään oli pätkäistävä työpäivä puoliksi, aspiriinia naamariin ja myönnettävä, että kipeäksi olen tullut.
En suosiolla hyväksy sairastumista, en millään tahdo myöntää, että olen kipeä. Ihan siksi, että jos mietin etukäteen " tulenkohan kipeäksi" koen oikein loitsivani itseni kipeäksi. Nyt vaan ärsyttää ihan vietävästi. Juuri kun pääsin kuntoilun makuun jälleen, niin ei sinne salille olekaan mitään asiaa. Hyvä dieettiputki katkeaa, sillä edes minä en jaksa laskea kaloria kipeänä. Ja niin, yrittäjänä en minä mitään saikkeja pidä. Varsinkaan, kun on kuukauden rahakkain viikko käynnissä. Edelleen ajatukseni on normaalissa arjessa, en millään haluaisi himmailla, vaan teen suunnitelmat päivälle ihan samalla lailla kuin olisin terve. Fiksua? ei välttämättä. Välitänkö? En.
Esimerkiksi, huomenna pitäisi treffata mr. A. Tyyppi on ollut kotipuolessa reilun viikon, ja ei olla sitten ryyppyreissun nähtykään. Toivottavasti en tartuta, ja toivottavasti olen huomenna paremmissa voimissa, enkä petikypsä seitsemältä illalla. Perjantaina Rakas Puoliso täyttää 31, ja lupailin lahjoa herraa kakulla. Minulla rahaa mitään lahjoja ostaa, joten hemmottelen sitä sitten ruualla. Guinness-suklaakakku vol 2 tulossa. Puoliso piti kakustani jopa niin paljon, että halusi omaksi synttärikseen samanlaisen. Juhlitaanko muuten? Enpä tiedä, itsellä on ainakin lauantaina töitä, joten minä pitäydyn rauhassa kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti