torstai 29. marraskuuta 2012

Relentless, reckless forever

Hii. Minulle on joulukuun puoliväliin varattu aika laserleikkauksen esitutkimukseen. Ja alustava leikkausaika seuraavalle päivälle! Niin, olenhan rilli-olento.

Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.

Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!

Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti