We don't celebrate sundays

Viikonlopusta vielä sunnuntai jäljellä, ja otan siitä kaikki irti. Perjantai-ilta meni lähinnä rentoutuessa kotona ja  koottua itseä pahantahtoisten sanomisten jäljeltä. Lauantaina menin töihin päivystysmielessä ja keräämään pahvikeräyksestä itselle laatikoita varastoon.

Lauantaina kotosalla aloitettiin myös muuttopakkailua, hain varastosta vanhat laatikot ja aloin purkamaan kirjahyllymme sisältöä. Sain viimein laitettua myyntiin myös liian isot vaatteeni, ja kerättyä kierrätyssäkinkin valmiiksi. Noita liian isoja kuteita on järkyttävä säkillinen! Voisin pistää helposti oman kirpputorin käyntiin. Kaikkea ei kuitenkaan kehtaa myydä, ostanhan itse suurimman osan vaatteistani käytettynä. Alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan tämä muuttohomma, kirjahylly on tyhjä, dvdt ovat 80 % pakattu, oma työpöytäni on melkein tyhjä... Keittiötä en halua vielä ajatella. Pahvilaatikot loppuivat aika alkuunsa, pitää hamstrata töistä vielä paljon. Ja heittää älytön määrä kamaa pois. Jos joku lukijoistani tarvitsee a) Kirjahyllyä jossa lasiset ovet b) kasaa vaatteita koossa L c) ruskeaa kaksilaatikkoista pikkuruista lipastoa esim. yöpöydäksi d) cd-telinettä e) perinteistä valeaa puuta olevaa kirjoityspöytää niin tulkaa hakemaan, ilmaiseksi lähtee x)

Miksi touhutaan "jo" nyt? No siksi, että monta kertaa muuttaneena sitä tiedetään että aika loppuu aina kesken. Helmikuu on muutenkin lyhyt kuukausi, ja arkemme on aika hektistä. Sama tuo pakata kirjat yms. pois jo ajoissa, kun sitä tavaraa nyt kuitenkin on ja hommaa piisaa.

Ensiviikko näyttää ihan perinteiseltä viikolta, töitä, kuntoilua ja arkea. Taatusti vähän siivoamista ja muuttojuttujakin. Muuttaminen on kallista puuhaa, joten alkuperäiset ajatukseni erinäköisistä vierailuista kotopuoleen tai Helsinkiin eivät toteudu. 

Fear is the weakness

Nyt on saatava vähän rantata. Entisestä duunistani nimittäin. Minähän teen koululla yhä luentoja yksityisenä yrittäjänä. Menin juuri ottamaan helmikuulle kasan tunteja lisää, koska tarviin rahaa, ja tammikuu on ollut töissä aika hiljainen. Tänään oli oppilaiden valmistujaiset, jonne minäkin päätin mennä. 

Noh, (ex) pomonihan ei ottanut tietoa lähdöstäni viime keväänä mitenkään hyvin. Päinvastoin, hän raivostui aika pahasti ensialkuun. Sitemmin kuitenkin tyyntyi ja pyysi anteeksikin ja yritysdiili saatiin sovittua ihan kivasti. Kuitenkin, rivien välistä on koko tämän ajan ollut tulkittavissa hänen osaltaan hienoista toivetta epäonnistumisestani. Sellaista hiljaista varmuutta siitä, että vielä minä palaan itkemään hyväpalkkaisen työni perään. Olen tähän asti kuitannut asian hienoisena katkeruutena, kun olin kuitenkin about pääope heti hänen jälkeensä, ja sen verran tärkeä työpanos, että yritys ei vieläkään kulje ihan täydellä teholla, koska lähdin. 

Tänään hän kyseli tuttuun tapaansa yritykseni asioista, miten on mennyt jne. Kyseli tulotasostani yms ja kertoi omaa näkemystään siitä, että miten paljon minun tulisi tienata tässä välissä tai missä vaiheessa on hyvä todeta ettei homma kannata. Joo, joku voisi ottaa asian hyvänä infona kokeneelta yrittäjältä, ellei hän olisi aiemmin tuolla vielä töissä ollessani jo kertonut, että mikä on todellista vasta-alkaneen kampaajan realistista tulotasoa ja kannattavan toiminnan indikaattoreista. Olen erittäin tietoinen siitä, että se, mitä hän aikaisemmin aiheesta puhui noin vuosi takaperin on ihan eri asiaa, mitä hän on minulle tänään ja yrittäjyyteni aikana puhunut! Suomeksi sanottuna, hän hienoisella huijaamisella hän sai minut tuntemaan yritykseni olevan kannattamaton, epäonnistunut ja valmis lopettamaan. 

Tiedän, että hän toivoo minun palaavan häntä koipien välissä tuonne, miksi muuten paikkani on yhä täyttämättä eikä tilalleni palkattuna ketään uutta? Ikävä kyllä entinen pomoni sai sanottavansa perille, ja oloni oli järkyttävän kurja. Lähdin juhlista suht aikaisin ja mieli maassa. Kävellessäni kotiin, olin jo lähes varma että on syytä pistää pillit pussiin, ettei tästä mitään tule. Siitä huolimatta, että tiesin masennukseni johtuvan täysin entisen pomoni typeristä sanomisista, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Kotiin päästyäni juttelin hetken kunnolla Puolison kanssa ja sain mieleni takaisin. Sain pääni jälleen kuntoon ja raiteille. Olen Puolisolle jättisuuren kiitoksen velkaa tuestaan, viimeiset 12 kk on ollut ehkä elämäni haastavimmat, ja kaikista ihmisistä juuri Puoliso on seissyt rinnallani aivan koko ajan. Emme ehkä ole kihloissa, mutta hän on osoittanut olevansa vierelläni niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Otin tosiaan koululle kasan päiviä helmikuuksi, mutta tänään oli viimeinen kerta kun päästän hänet pääni sisään noin pahasti. Wiccana uskon täysin, että omilla ajatuksillaan voi vaikuttaa omaan tulevaansa, ja pessimismi oman yrittäjyytensä suhteen voi olla kriittisen tuhoisaa. Be careful what you wish for, you just might get it - sanonta toimii myös pessimistisiin/optimistisiin ajatuksiin, ei vain suoriin toiveisiin. Olisi pitänyt tajuta suojata itsensä moista hyökkäystä vastaan. 

Eikä nyt pidä ajatella, etten olisi tietoinen että onnistumisella on vastakohtansa, joka on myös mahdollinen. Mutta vaikka yritykseni epäonnistuisi, paluu koululle ei ole plan B. 

\o/

Yay, me muutetaan. Viimein!

Ei omistusasuntoon sentään, ei moiseen ole neiti yrittäjällä varaa, mutta Hervantaan Vvo:n 63 neliöiseen kaksioon. Huomenna mennään katsastamaan, mutta eiköhän me se oteta. Pohjaratkaisu on kiva, saadaan tilava vessa, vaatehuone, keittiö (!!!), lasitettu parveke, neliönmallinen olkkari... Voi riemua! Vuokra on n. 100 euroa halvempi mitä tässä nykyisessä, ja neliöitä kuitenkin 13 enemmän. Jep, asutaan kalliisti.

Ikävin vaihe on edessä, pakkaaminen, siivoominen ja järjestäminen, mutta olen riemuissani. Muutto! Sijainti on mitä loistavin, työmatkani tulee olemaan n.  300 metriä. Bussipysäkit ovat lähellä, Puolisokin pääsee näppärästi töihin. Muutto on maaliskuun eka, tervetuloa auttamaan!

Black Winter Day

Vapaa lauantai on kyllä iloinen asia. Normisti päivystäisin, mutta nyt en sitä tee, vaan tiedossa on paperihommapäivä. Pieni minä kuitenkin nauttii vapaasta lauantaiaamusta rakkaan kainalossa.

Eilen tuli tosiaan käytyä ulkona. Menin illasta Caratralle, josta sitten Rumaan. Muistin Ruman sellaisena metalli-rockhenkisenä paikkana, mutta pettyä sain. Oli baari muuttanut tyylisuuntaa, ja täynä hädintuskin täysi-ikäisiä hipstereitä ja musiikki ei ollut rokkia nähnytkään. Eikä se baari-ilta onnistu ilman omituisia miehiä, saimme seuraan Perheenisän Kajaanista. Alkuun ihan mukavanoloinen järkevä tyyppi, mutta siinä kohtaa kun tulee yksityiskohtaista kuvailua herran seksimieltymyksistä ja -haluista, nähtiin parhaaksi liueta paikalta. Ei oltu ihan varmoja, että etsikö tyyppi panoseuraa väljähtäneen parisuhteensa piristykseksi, vai halusiko oikeasti kuvailla randomeille seksihalujaan. Noh, tyypillistä tuuriani on kyllä kerätä seuraani ne Todella Omituiset tapaukset. Häivyttiin Rumasta vielä yksille Dogsiin, ja olo oli kuin kotiin olisi palannut. Ei, Dogs ei ole kantikseni, mutta raskaampi musiikki ja rennompi tunnelma teki heti oloni kotoisaksi. Ilta oli kyllä mukava, vaikka illan baarivalinta vähän metsään menikin. Pitkään aikaan ollut tyttöjen kesken baarissa, joten oli kyllä kivaa! Pitänee ottaa uusiksi, ja kiertää Ruma & Kajaanilainen Perheenisä kaukaa.

Reipas Minä käveli kiltisti kotiin pakkasta uhmaten. Seurauksena se, että kylmä ei hellittänyt vielä tuplapeittojen allakaan, ja toivon ettei tässä nyt ainakaan kipeäksi tulla. Tämän lauantain aion viettää osittain paperihommissa, mutta sitten rentoutuen ja nauttien liikunnattomasta päivästä. Uusi treeniohjelma puree, ja olo on aika Jjjumi just nyt. Suunnittelin huomiseksi Spinningiä, joten jos sitä tänään vaan toipuisi.

Ensiviikollakin on tiedossa kaikkea hauskaa. Torstaina on ystäväni Zzy:n bändin keikka Jack the roosterissa, jonne mennään Puolison kanssa. Ystävä on loistokitaristi, soittanut n. 20 vuotta, ja haluan nähdä hänet viimein bändin riveissä lavalla. Siitäkin huolimatta, että perjantaina on asikas klo 10. Perjantaina on myös oppilaiden valmistujaiset. Lupailin mennä paikalle, vaikka ihmeellistä sidettä näihin oppilaisiin ei ole enää oikein tullutkaan, koska lähdin kesken opiskeluvuoden, ja opetin heille vain yritystaloutta.

In Black and white

Saatoin blondata tukkani. Ja leikata kans. Hups. 

Mutta piruvie oli paras veto hetkeen!

Ja oon velho väripurkkien kanssa (haiskahtaako täällä vähän omakehu? :D ), mustasta platinaksi 2 värinpoistoa ja 1 keltaisuutta taittava väri. Ja tukkakin on päässä vielä. Yleensä hommaan menee n. 3-5 värinpoistoa ja aikaa muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Riippuu miten pitkänä tukkansa haluaa pitää. Kaikissa tapauksissa ei edes onnistu.

Itsehän leikkautin tarkoituksella lettini lyhyeksi. Olisin tehnyt sen joka tapauksessa, vaalennusta tai ei. Malli on nyt aikalailla tuon viimepostauksen kuvanmukainen, vähän lyhyempi vain. Lyhyempi siksi, että otsatukkani oli lyhyempi mitä tuossa kuvassa, ja minullahan on sivukalju. Ja helkuta sentään jos enää ikänä meen tätä tummemmaksi värjäämään prkl! 

Muistan katuneeni värjäystä tummemmaksi aika nopeasti. Tällä kertaa en sitä virhettä tee, en varsinkaan sen vuoksi että muut painostaa. Mm. ex pomollani oli asiaan aina jotain sanomista. Katsotaan mitä mieltä on nyt! Muutin/muutan kehoani itseni vuoksi, nyt muutin hiukseni itseni vuoksi. Tukan mitta on myös sellainen, että mistä tuntuu aina olevan sanomista kaikilla. Joku tykkää minulla pitkästä ja joku polkkamittaisesta. Hoetaan että "Sun pitäs..." ruoka- ja liikunta-asioissa haistatan asiaan perehtymättömien mielipiteille pitkät, joten nyt on aika sama tehdä tukkani kanssa. Työnnä se mielipiteesi hanuriisi, minä pidän tukastani lyhyenä! Kiva jos tykkäät, ok jos et, mutta älä hitto sano että mitä minun "pitäisi tai kannattaisi" päälleni tehdä! Tämä pehkoni on todella paksu, ja kihara, joten jos tämä on pitkä, se on helvatan kuuma, pörröinen pehko! Ja aina huonokuntoisen oloinen. Vaihdan väriä usein, ja varsinkin kun aion vaaleana pysyä, ei edes kannata yrittää kasvattaa. Lyhyt on helppo ja näpsäkkä, pidän tästä prkl näin. Sitäpaitsi, pitkä tukka minulla vanhentaa ja lihottaa kasvojani. Viimeksi kiharrellessani punaista pitkää tukkaa näytin Peggy Bundyltä. 

Joten; Tämä naaras on erittäin onnellinen lyhyttukkainen blondi!

Ps. Jos tätä nyt lukee joku minua sen enempää tuntematta, tai joku joka haaveilee mustista hiuksista vaaleita:

Olen kampaaja, ja toteutin jutun ammattiaineilla. Tiedän mitä teen. Älä edes ajattele ryhtyväsi leikkiin kaupanseteillä, pilaat lettisi. Ja jos kampaajasi sanoo että ei kannata tukan kunnon kannalta, usko sitä!

Beautiful bomb

Tää ois kiva!

Viikonloppuni meni mukavasti kotioloissa, töissä ja liikkuessa. Ei tehty mitään ihmeellistä. Eilen piipahdettiin pitkästä aikaa Tuopissa, ystäväni Zzy oli tulossa bänditreeneistä ja pyysi meitä yksille. En ole herraa nähnyt sitten uudenvuoden, joten mikäpä siinä. Tyypin bändillä on keikka Roosterissa ensiviikolla, joten tulee ensiviikolla mentyä ulos sitten arki-iltanakin.

Tämä viikko näyttää samalta kuin muutkin, töitä ja urheilua. Tänään treffaan personal trainerin, jolla pitäisi olla minulle saliohjelma. Yay! Viikonlopuksi suunniteltiin menevämme ulos Caratran kanssa. Kuten viimeksikin jo höpötin, menojalkaa vipattaisi. En ole aikoihin käynyt yökerhossa, joten kiva päästä vähän tanssimaankin. Pääsee vähän laittautumaankin, ei tarvi aina olla urheilureleissä ja norminaamalla.

Olen tämän pehkoni kanssa ihan hukassa. Joo - olen kampaaja. Mutta silti! Värjäsin vasta mustaksi, koska en jaksa lärätä värituubien kanssa koko ajan ja pesen hiuksiani usein urheiluharrastukseni takia. Viimeaikoina vain on innostanut vaalea! Minullahan oli se lyhyt platina jokunen vuosi sitten, ja värjäsin tummaksi, koska tukka oli huonossa kunnossa ja hiuspohjani ei pitänyt niistä tuhdeista aineista, joita ylläpito vaati. Joo o, en usko hiuspohjani olevan yhtään sen kestävämpi nytkään, muttakun ois niiiin kiva saada se vaalea taas. Hullu operaatio tulee olemaan jos siihen ryhdyn. Usea värinpoisto, koska pohjalla on punainen. Pitänee mitä luultavammin myös leikata tätä turkkiani. Lyhyt oli ihan kiva. Lyhyt olisi myös liikunnan kannalta helppo. Platinan ylläpito taas ei olisi, melkein pahempi värinpäästäjä kuin punainen, eli joutuisin jälleen läträämään tuubien kanssa koko ajan. Luulenpa silti, että nappaan töistä kasan tuubeja kotiin ja läträys alkakoon. Pitää tosin varata kampaaja-aika.

Pain becomes me

Perjantai ei tunnu enää ihan perjantaille kun lauantaikin on myöskin työpäivä jo ihan oletuksena. Eipä tuo kuitenkaan haittane, yrittäjän lompakkoa lihottaa lauantai. Yritysasoissa murhetta tuottaa myös saapunut ennakkoverolappu, joka oli yllättäen päin helvettiä, ja veroja pitäisi maksaa ensivuodelle mukamas lähemmäs 12 000 euroa.. Joo, kiva jos toi on edes vuoden tuloni. Noh, nuo on ilmeisesti oikaistavissa, pitänee perehtyä asiaan kirjanpitäjäni kanssa ja selvittää asia kuntoon. Ehkä auttaa asiaa jos verottajalle kertoo, etten ole palkkatyössä yrittäjyyteni ohella.

Pitkästä aikaa menojalkaakin vähän vipattaisi, olisi kiva viihteillä. Edellisestä reissusta on aikaa, mutta näin ydintalvena ei tunnu kaveritkaan olevan liikenteessä niin usein. Ne ketkä olisi, dissaa minua koska en kerta enää juo. Niin, baareissahan ei myydä mitään muuta, ja enhän minä sosiaalista hauskanpitoa voi osata ilman alkoholia. Ehkä sitä järkkäisi jotain kivaa itse sitten :)

Sorruin eilen hieman ostoksille. Yllättäen, urheilukamppeita. Minusta on hyvää vauhtia muotoutumassa sporttigootti, kun tulee ostettua pelkkää urheilurompetta. Noh, ostin sentään yhden huulipunan. Siitä huolimatta, että en nt ihan heti keksi missä sitäkin käytän. 

Huomenna on aikeissani töiden jälkeen saleilla, ahmia pari kirjaa lisää ja viettää kiva rentouttava lauantai. Puoliso puhui jotain baareilusta äijäin kesken, joten voipi olla että saan viettää "tyttöjen illan" kisujeni kanssa. Nekin on sellaisia iltoja, joista pitää ottaa kaikki ilo irti.

Don't mess with me

Oho, viikko on ehtinyt keskiviikkoon enkä minä ole kirjoittanut tänne sanaakaan. 

Gopal oli hauska kokemus. Ruoka oli hyvää, kotiruokatyyppistä kivoissa puitteissa. Suht edullistakin. Itse olisin ehkä laittanut tujauksen chiliä joukkoon, mutta minähän nyt tungen sitä chiliä ihan kaikkialle. Gopalista mentiin vielä Koskikeskukseen, halusin käväistä parit urheilumyymälät. Matkaan tarttuikin muutama uusi kuntoiluväline ja uudet urheiluhousut. Alkoikin pöksypula vaivaamaan kun ei ehdi pestä liikkavaatteitaan tarpeeksi usein. 

Iltani oli jokseenkin vaisu, katsottiin Puolison kanssa Nälkäpeli - elokuva. Leffa kiinnosti minua jo silloin kun se oli elokuvissa,  mutta onneksi ei menty leffaan sitä katsomaan. Siinä olisi ollut aineksia parempaankin. Tunnilla olisi voinut lyhentää ja pari näyttelijää vaihtaa. Kampaajan näkökulmasta oli kivoja lettikampauksia, ja sormeni syyhysi letittämään niitä katsellessani. Leffa oli kuitenkin tylsä ja vertasin sitä tahtomattanikin koko ajan Battle Royaleen. Pitäisiköhän lukea kirjasarja tästä?

Viikon alku on ollut ilokseni suht työntäytteinen. Arkeni on ollut jälleen töitä ja kuntoilua, mutta mikäpä tässä urheillessa. Varasin kuntosalijäsenyyteeni kuuluvan personal trainer -kertanikin paremman saliohjelman toivossa. Viikonloppuni on jälleen töiden lisäksi tyhjää täynä, joten perhedyn varmaan vastasaapuneeseen Black dagger brotherhood -sarjan viimeisiin opuksiin ja luen itseni toiseen maailmaan.

Feel so numb

Toisinaan sitä huomaa yksinkertaisissakin asioissa, että ketkä ovat luonasi ja tukenasi niin hyvässä kuin pahassa. Tiedän nyt, ketkä ovat vierelläni olin millainen tahansa, ketkä haluavat olla luonasi oli mikä oli.
Kiitoseimuutatänään.

Werewolf, baby!

Tulihan sitä sosiaalista elämää tällekin viikolle. Mennään Caratran kanssa testaamaan Gopal-kasvisravintola tänään töitteni jälkeen, ja illasta pitäisi nähdä Mortus Vastavirta-klubilla. Tänään on välipäivä liikunnasta, joten käytetään se sosialisointiin. Tai välipäivä ja välipäivä kun kävelen pitkin Tamperetta puolen päivää :D On kuitenkin kiva nähdä ystäviä. Johan sitä on eristäydyttykin. Katsotaan nyt mitä illasta tulee, koska huomautin etukäteen olevani alkoholiton, mutta odotan mielenkiinnolla muiden suhtautumista asiaan. On eri asia olla "yhden illan alkoholiton"  kuin että pysyvästi.

Toivon ettei asiasta tule ihmeempää haloota, tai alkoholintyrkytystä. On nimittäin ärsyttävin juttu, olet hyvillä mielin selvinpäin ja silti joillain idiooteilla on tarve tyrkyttää viinaa. "Ota nyt, mä tarjoon!" tai "no voit sä nyt yhen juua" ... Öö, en! Vittu kun en vain halua! Olen lupauksen itselleni tehnytkin, jos asiasta tulee tyrkytystä ja jankkaamista, äänestän jaloillani. En todellakaan menetä mitään sillä, että en juo viinaa.

Ensiviikosta on tulossa ihan tavallinen viikko, töitä ja kuntoilua. Torstaina tosin on silmieni lopputarkastus, jolloin katsotaan että miten on silmäni parantuneet. Näen ainakin todella hyvin, joten enpä usko siinä mitään ihmettä olevan. Huomautus kosteuttamisesta korkeintaan. Elämäni paras juttu mennä laserleikkaukseen!

My sweet shadow

Neiti Yrittäjän vuosi alkoi töillä. Niitä on peräti ollut! Puhelin on soinut mukavan ahkerasti, ja tämä loppuviikkoni näyttää työllisesti ihan hyvältä. Toivoa sopii että hyvä meininki jatkuisi, mutta olen henkisesti varautunut hiljaisempaan ensiviikkoon. Vähän tuppaa olemaan sellaista aaltoliikettä tämä. Toivoa kuitenkin sopii, että suunta olisi positiivinen, sillä ajan kuluessa kuluja tulee lisää väistämättä.

Muuten olen lähinnä urheillut. Tänäänkin aamulla kotona ensin tunnin verran ja töiden jälkeen piti mennä vielä spinning kokemaan. Joo, taidan pimahtaa hyvää vauhtia. Huomenna olisi ihan kunnon työpäivä, mutta silti suuntaan töiden jälkeen zumbaan. Tarkoitus olisi jäädä kaupungille vielä asioita hoitamaan, mutta epäilen hieman jaksamistani. Sosialisointiakin pitäisi harrastaa, lupailin nähdä Mortusin jossain välissä tässä loppuviikosta. Ystävän tapaaminen tekee hyvää, en ole herraa nähnytkään hetkeen. En ole oikeastaan nähnyt  pitkään aikaan muita kuin Mr & Mrs Zzy, joiden kanssa vietettiin uuttavuotta. Kai nuo pyhät yms. tekee tehtävänsä, kaikki ovat jossain muualla.

Urheilullinen elämäni tarkan ruokavalion kera on kyllä tuonut oman lisänsä arkeeni. Ihan silläkin, että koska olen liikenteessä n. 10 h per päivä, niin evästystä on oltava matkassa sen mukaisesti. Välistä tuntuu että kannettava jääaappi olisi rok. Onneksi olen jo tottunut eväsraahailuun. Pitää vaan viedä se astetta pidemmälle, ulottaa myös sosialisointiin. En kuitenkaan voi syödä about mitään kahviloissa tai rafloissa tarjottavaa, joten silloinkin omat eväät rokkaa. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että ihan tosissani nautin tästä, eikä minua oikeasti haittaa pätkääkään eväiden raahailu tai se, että en voi noissa ravintoloissa syödä. Liikunnasta tulee mahtifiilis ja kun ruokavalio on kondiksessa, niin se fiilis vaan korostuu. Niin ne ihmiset muuttuu, minustakin tuli urheiluhullu.