torstai 3. tammikuuta 2013

My sweet shadow

Neiti Yrittäjän vuosi alkoi töillä. Niitä on peräti ollut! Puhelin on soinut mukavan ahkerasti, ja tämä loppuviikkoni näyttää työllisesti ihan hyvältä. Toivoa sopii että hyvä meininki jatkuisi, mutta olen henkisesti varautunut hiljaisempaan ensiviikkoon. Vähän tuppaa olemaan sellaista aaltoliikettä tämä. Toivoa kuitenkin sopii, että suunta olisi positiivinen, sillä ajan kuluessa kuluja tulee lisää väistämättä.

Muuten olen lähinnä urheillut. Tänäänkin aamulla kotona ensin tunnin verran ja töiden jälkeen piti mennä vielä spinning kokemaan. Joo, taidan pimahtaa hyvää vauhtia. Huomenna olisi ihan kunnon työpäivä, mutta silti suuntaan töiden jälkeen zumbaan. Tarkoitus olisi jäädä kaupungille vielä asioita hoitamaan, mutta epäilen hieman jaksamistani. Sosialisointiakin pitäisi harrastaa, lupailin nähdä Mortusin jossain välissä tässä loppuviikosta. Ystävän tapaaminen tekee hyvää, en ole herraa nähnytkään hetkeen. En ole oikeastaan nähnyt  pitkään aikaan muita kuin Mr & Mrs Zzy, joiden kanssa vietettiin uuttavuotta. Kai nuo pyhät yms. tekee tehtävänsä, kaikki ovat jossain muualla.

Urheilullinen elämäni tarkan ruokavalion kera on kyllä tuonut oman lisänsä arkeeni. Ihan silläkin, että koska olen liikenteessä n. 10 h per päivä, niin evästystä on oltava matkassa sen mukaisesti. Välistä tuntuu että kannettava jääaappi olisi rok. Onneksi olen jo tottunut eväsraahailuun. Pitää vaan viedä se astetta pidemmälle, ulottaa myös sosialisointiin. En kuitenkaan voi syödä about mitään kahviloissa tai rafloissa tarjottavaa, joten silloinkin omat eväät rokkaa. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että ihan tosissani nautin tästä, eikä minua oikeasti haittaa pätkääkään eväiden raahailu tai se, että en voi noissa ravintoloissa syödä. Liikunnasta tulee mahtifiilis ja kun ruokavalio on kondiksessa, niin se fiilis vaan korostuu. Niin ne ihmiset muuttuu, minustakin tuli urheiluhullu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti