Forgotten Tears

Alkaa työmäärä ja eurostressi vaatimaan veronsa. Uuvuttaa. Loma olisi kiva, ellei loma olisi synonyymi rahattomalle aikakaudelle. Jännää paiskia näin paljon töitä ja tajuta jäävänsä silti tappiolle. Pyhiä käy syyttäminen, jos tämä kuu olisi "normaali" niin olisin plussalla. Mutta pyhät pitää tienata etukäteen. Yrittäjän näkökulmasta joulu ja loma-ajat ovat aika keljua aikaa, me yrittäjät kun emme saa mitään lomarahoja tai muuta. Jos on pyhä ja liike on kiinni, euroja ei tule mistään. Viimejoulu oli ihan kamala, jäin tappiolle pahasti. Tämä joulu on parempi, mutta tiukoilla ollaan silti ja luultavasti joudun kajoamaan säästöihin. En onneksi niin pahasti mitä viimejouluna. Uupumuksen ja kiireen huomaa olemuksestanikin, olen ollut koko viikon urheilukamoissa jopa töissä. Oppilaat ovat meinanneet silmänsä pudottaa kun goottiprinsessa ilmestyy töihin verskoissa ja WoW-hupparissa :D

Onneksi parisuhteessani on kaikki kunnossa. Puolison kanssa menee ihan mukavasti. Puolisolla on hieman urasuunnitelmiakin, ja mikäli kaikki toteutuu niin ei karata Tampereelta vielä vuosiin. Eikä se haittaa yhtään, koska Tampere.

Tämä syksy ja talvi on ollut kuitenkin parhautta, ohjelmassa on ollut vaikka mitä kivaa. Turmion kätilöiden keikka, omat synttärit, kivoja pikkujoulujuhlia, elokuvailtoja... lauantaina olisi Raskasta joulua -konsertti, ja otan kyllä ilon irti niistä kolmesta vapaapäivästä. Nukun, lepään ja nautin olostani ja yritän unohtaa eurot. Tota konserttia odottaa, sarjansa viimeinen ja Hietala on puhdasta rakkautta. Paikkojen hyvyydestä en sitten tiedä kun ei saanut niitä valita itse, mutta ihan sama. Nautinto edessä silti. Jos sitä huomenna sitten tälläisikin itseään vähän enemmän eikä vain raahautuisi verskoissa ja hupparissa naama meikittä :P

Käytiin tosiaan katsomassa Hobitin jatkis. Olen sen verta fantasianörtti, että nautin täysillä. Jotkut sanoisi alkua tahmean hitaaksi ja leffaa venytetyksi, mutta minä en. Leffan poikkeavuus kirjasta ei haitannut minua, eihän niitä kauheasti saisi verrata edes kun on kaksi eri ilmaisumuotoa kyseessä. En ole hirveä Orlando Bloom -fani, mutta pidin Legolasista enemmän Hobitissa mitä Lotrissa. Pieni visualisti minussa hihkui sen loharin animoinnin kohdalla, vietävä miten kaunista katsottavaa jopa 2deenä. Kolmatta osaa odotellessa. Näitä leffoja, että fani hihkuu onnesta koko leffan ajan siinä missä muut saattavat haukotella kun leffa oli aika pitkä. Ja ah sitä silmänilo Thorinia <3