maanantai 27. tammikuuta 2014

Ends.


Just nyt ei ole kirjoitettavaa. Tai olisi, mutta en halua enkä jaksa.
Ajatus sosialisoinnista puistattaa. En jaksa vastata kysymyksiin tai uteluihin "Miten menee?". Hymyillä takaisin ja olla kuin kaikki olisi oikeasti hyvin.
Naamio murenee. Puoliso on ainoa jolle puhun, jonka luota en suostu poistumaan.
Käperryn kerälle syliin kuin kissa. Rakkaus, se ainoa asia mikä sujuu ja on varsin täydellistä.
End of an era is right around the corner.
Oulu. Wait for us, we are coming.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Sick, twisted and mean

Taas tullu vähän taukoa kirjoittamiseen, mutta eipä siinä. 

Vuoden alku on mennyt ihan mukavasti. Ei olla tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Näin Caratraa taannoin kaupungilla, pelailtiin lauantaina pöytäcurlingia kaverien kanssa ja poikettiin Annalassa pariskunta M & J.n luona. Käytiin leffassa Wolf of wall street katsastamassa, ihan ok leffa, mitä nyt vähän pitkä. 

Lopuviikosta ihmettelin oikuttelevaa vastsaani, tuntui ärtyvän taas kunnolla söin sitten mitä tahansa. Noh, selvenihän se syy tuossa viikonloppuna, se sama samperin virus-vatsatauti jonka sairastin joskus -07. Ei okseta, mutta se vatsanvääntö aina syödessä... Su-ma akselilla olin kaksinkerroin 4-6 h joka kerta kun mitään ikänä söinkään. Activia ja jaffa on kova sana. Yök. Tänään jo parempi päivä, aamulla pystyi jo syömään yhden höttöisen sämpylän. Siitä riemusta päätin selviytyä töihinkin, ei kuitenkaan ole kuin 6 h töitä ja aika kevyt päivä. Mitä nyt tässä töissä istuskellessa huomaan, että activia ei ole kovin tuhtia ruokaa ja nälkä olis kova. En vain uskalla hakea vielä mitään ruokaakaan, kokeilen kotona sitten taas jotain tuhdimpaa.

Sain muodonmuutosprojektiini liittyen ruokaohjeetkin. Tähän asti ei ollut tarkkoja ohjeita, mutta nyt sitten on. Aika samaa settiä mitä normistikin syön, mutta tuli tarkat määrät. Noh, tekevätpä asian helpoksi minulle, eikä voi perustella repsahduksia yhtään millään. Mikä ei ole listassa, sitä ei syödä. Piste. Siinä ei lue suklaata, karkkia, hamppareita, jätskiä, sipsejä, alkoholia tai leivoksia, joten niitä ei syödä. Tämän vatsataudin jälkeen tuskin maltan odottaa, että pääsen jälleen terveellisen hyvän ruuan pariin, ajatuskin jostain niin tuhdista kuin pitsa puistattaa. Treeniohjeetkin muuttuivat, juoksen salilla entistä enemmän. Yay! Sali pesee aerobisen aina ihan tuhat nolla. Tosin katsotaan nyt koska pääsen sinne salille taas. Sunnuntai, eilinen ja tänään oli poissa laskuista, huominen riippuu siitä, miten hyvin mahani ottaa tänään ruokaa vastaan. Nyt on niin kuihtunut olo, etten voi kuvitella pummppaavani rautaa.

Viikonloppuna ei tehdä mitään ihmeellistä, ei aiota sosialisoida. Ehkä vietetään treffi-iltaa, eli tehdään jotain superhyvää ruokaa, katsotaan vaikka elokuvaa ja nautitaan toistemme seurasta. Olisi aikakin, käydään kyllä leffassa, mutta ei oikein muuta. Olisi kiva viettää laatuaikaa rakastetun kanssa keskittyen vähän toisiimmekin.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Happy new year!

Vietin uudenvuoden Puolison kanssa ystävien juhlissa Kalkussa, kuten aikaisemmin mainitsinkin. Ilta oli oikein onnistunut, uusia ystäviä saatu, tanssittua tuli ja juteltua rutkasti kaverien kanssa. Paluu kotiinkaan ei ollut ongelma, eräs hervantalainen ystävä oli onnistunut järkkäämään kyydin, joten neljän jälkeen päästiin mukavasti kyydillä kotio.

Alkohlinkulutukseni oli minimaalista, joten heräilin ilman krapulaa. Päiväni onkin ollut varsin onnistunut. Siivoilin, kävin pitkällä kävelylenkillä, tein herkullista kasvissosekeittoa... Vielä pitäisi järkätä huonekaluja irti seinistä, sillä huomenna olisi turkiskuoriaismyrkytys vol 2.

Tässä välissä toivottelen hienot uudenvuodet kaikille.

Sitten vähän ranttia. Ja tässäkohtaa varoitus on oikeasti paikallaan, että teksti saattaa loukata hyvinkin juuri sinua armas lukijani.