Happy new year!

Vietin uudenvuoden Puolison kanssa ystävien juhlissa Kalkussa, kuten aikaisemmin mainitsinkin. Ilta oli oikein onnistunut, uusia ystäviä saatu, tanssittua tuli ja juteltua rutkasti kaverien kanssa. Paluu kotiinkaan ei ollut ongelma, eräs hervantalainen ystävä oli onnistunut järkkäämään kyydin, joten neljän jälkeen päästiin mukavasti kyydillä kotio.

Alkohlinkulutukseni oli minimaalista, joten heräilin ilman krapulaa. Päiväni onkin ollut varsin onnistunut. Siivoilin, kävin pitkällä kävelylenkillä, tein herkullista kasvissosekeittoa... Vielä pitäisi järkätä huonekaluja irti seinistä, sillä huomenna olisi turkiskuoriaismyrkytys vol 2.

Tässä välissä toivottelen hienot uudenvuodet kaikille.

Sitten vähän ranttia. Ja tässäkohtaa varoitus on oikeasti paikallaan, että teksti saattaa loukata hyvinkin juuri sinua armas lukijani.




Kaverit pyytelivät kahville, mutta tuon järkkäilyn takia ei menty. Facesta selvisi, että tarjolla oli leivonnaisia. Siinä kohtaa huokaisin ilosta että ei menty, vaikka ensin oli vähän haikeaa, olisi ollut kiva nähdä tyyppejä. Nimittäin niin ihanat ystävät kun onkin kyseessä, ärrrsyttää se, että jos tarjolla on jotain leivonnaista, niin se saakutanmoinen tyrkytys. Mikään mitä sanon ei käy syyksi olla syömättä. Siitä tulee itselle hurjan kurja olo, syön pakosta sokerista ja rasvaista settiä vaikka en haluaisi. Eikä mene perille, että jos joka ikinen kerta kun joku jotain tarjoaa että "No yhden voi aina ottaa eikä ruokavalio siitä mene pilalle" niin olen kohta valas! Kerran sain kuulla jopa senkin että "Mikäs sussa on vikana kun et ota, ainahan sulle on herkku maistunut muidenkin eestä!" .. ööh, kiitti vaan. Eli munssa on jotain vikaa kun kieltäydyn makeasta, ja aikaisemmin olen syönyt epäkohteliaankin paljon? Väittäisin olevani allerginen ellei kaikki tutut ja kaverit jo tietäisi paremmin. On kuitenkin oma asiani mitä suustani alas pistän, ja en siedä sitä että minuun loukkaannutaan kun " me nähtiin niin paljon vaivaa ja nyt et sitten ota :( ". Kerran valittelin eräälle toiselle kaverille että hitsi kun on taas kaikkea juttua ollut että on pitänyt syödä paljon epäterveellistä, niin sain lähes vihaisen vastauksen että "No eihän kukaan muu sitä sun suusta alas tunge" - öööh, ei, mutta sinäkin armas toverini suutut jos en syö tarjottuja herkkuja.

Ja nyt kun vauhtiin pääsin, ranttaan aiheesta alkoholinjuonti. Minkä vitun takia kukaan kokee oikeudekseen vahtia lasini sisältöä?!? "Et kai sä nyt limpparia juo?" , " Oletkos raskaana?" "Ota nyt olut/shotti/whatever, et voi kieltäytyä!", "Lakkaa olemasta tylsä ja ryyppää!" - ja listaa vois jatkaa vaikka kuinka, kaikki nuo on tullut vuosien varrella kuultua useamman kerran. Ensinnäkin. Jos haluan olla selvinpäin, se ei tarkoita että olen raskaana. Ja jos olen selvinpäin mielestäsi tylsä ja hauskaa seuraa vain kännissä niin voitkin sitten painua suoraa vittuun elämästäni. Ja kyllä, voin kieltäytyä juomasta viinaa jos niin haluan ja juon tasan tarkkaan vaikka hanavettä jos siltä tuntuu. Miksi suomessa on oletus, että ilman viinaa ei voi olla kivaa? Eilen tuli juotua minimäärä konjakkia, puolikas siideri ja yksi laimea kossukola. Ainokaisen kossukolan kohdalla nimittäin tajusin, että eipä sitä siitä väristä nää, että onko mukana kossua vai ei. Sain pitää pääni selvänä, ja juomattomuudestani huolestuneet pystyivät huokaisemaan helpotuksesta.

Ja jos jollekin nyt on jäänyt epäselväksi että miksi saatan pitää pitkiäkin alkoholittomia kausia: a) Terveys ja ne kalorit. Alkoholissa on vitusti kaloreita, se vinouttaa kehon suola/nestetasapainon ja usein aiheuttaa seuraavaksi päiväksikin pitsamättötarpeen. b) En pidä itsestäni kännissä. Olen liian puhelias, halailen ihmisiä liikaa ja nolailen itseäni ihan tosissani. c) Krapulani voivat nykyään olla järkyttäviä. Oksennan tosi helposti, mahani menee sekaisin usein jo muutamasta juomasta. Ja ne krapulathan kestää. Kauan. Jos vaihtoehtona on nukkua levollisesti, käydä lenkillä, järkkäillä kotia ja tehdä hyvää ja kevyttä ruokaa, en vaihda sitä mistään hinnasta vessanpöntön halaamiseen ja norjatreeneihin.

Toivoisin kovin että jengi uskoisi kerrasta:
- Jos kieltäydyn syömästä jotain, niin en halua loukata kokintaitojasi, minulla on oikeasti ruokavalio jota noudatan. En halua livetä kohteliaisuudesta.
- Minussa ei ole vikaa, vaikka ennen olisinkin ollut makeanperään. En ole sitä enää.
- Älä suutu tai loukkaannu jos tyydyn pelkkään kahviin/teehen. Minulla on kuudes aisti ja huomaan sen kyllä käytöksestäsi. En vain sitten tule ensikerralla.
- Olen iso tyttö jo, osaan päättää itse syömisistäni ja juomisistani.
- Ei, minulla ei ole syömishäiriötä vaikka en kakkuja söisikään.
- Jos haluan olla selvinpäin, niin se on oma valintani ja ei ole muilta pois.
- Minulla on varmasti ilmankin viinaa varsin kivaa.
- Jos olen mielestäsi tylsää seuraa selvinpäin ja minun pitäisi "juoda itseni mukavaksi", et taatusti näe minua enää koskaan.
- Kuulostaako elämäntyylini sinusta tylsälle? Ruokavalio kalorinlasemisineen, salitreeniä ja kuntoilua, ei mättöä tai alkoholia? No onneksi se on minun elämäni eikä sinun. Minä rakastan elämääni näin. Ja haluan uskoa, että tosiystävä arvostaa valintojani siinä määrin, että ei tyrkytä jos kerran kieltäydyn.


Piiiiitkän rantin jälkeen pyydän anteeksi jos joku loukkaantui minuun. En tarkoita mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, vaan piti päästää vähän höyryjä. Jos nyt kuitenkin loukkaannuit, soita/laita viestiä facessa niin selvitetään asia.