Viimeaikoina on taas ollut mieli vähän maassa. Mikäs muukaan kuin taloustilanne. Yrittäjyys, en suosittele kenellekään. Lisäksi nämä uudet hienot muutokset tässä yhteiskunnassa, kuten työttömän pakkotyöllistäminen ammattinsa ulkopuolella, 3 h työmatka tai opintotuen poistaminen tuplatutkinnosta. Hienoa, kaikista puhelinmyyjiä, ja lisäopiskelun mahdollisuuskin viedään pois. Vois muuttaa pois täältä? Asia sinänsä koskettaa minua, sillä en jos löydäkään oman alan duunia, pahin pelko olisi joutua puhelinmyyjäksi. Myyn ennemmin itseäni kuin alan puhelinmyyjäksi! Ja kyllä - olen kokeillut puhelinmyyntiä, joten minulla on lupa inhota sitä touhua!
Ja Projekti Oulu on voimissaan. Juteltiin Puolison kanssa, ja siltä tuli kommentti: "Jos nyt ei muuteta, koska sitten? Ensvuonna? Kolmen vuoden kuluttua? Odotetaanko ikuisesti sopivaa tilaisuutta?" Niin. Nyt on se täydellinen tilaisuus. Jos haen Tampereelta töitä, ei päästä minnekään vielä pitkään aikaan. Joten sossun luukun uhallakin, Oulu - täältä tullaan. Olen jopa hakenut yhtä työpaikkaakin sieltä. Pitäisi laittaa toiseenkin tässä avointa hakemusta jahka saan vain laadittua. Onneksi ei ole kiire.
En nyt kuitenkaan päätä firmaani ihan vielä. Jos en saa työpaikkaa, menen sitten vuokratuolille - jonnekin jossa on niitä asiakkaita. Kunnon asiakaskunta. Vuokratuolipaikka on helpompi saada. Työpaikka on kuitenkin ykkössijalla. Avointa hakemusta lähtee about kaikkiin vähänkin kookkaampiin parturi-kampaamoihin. Oma työllistymiseni ei niin paljoa huoleta mitä Puolison. Se ei aina ole sitä aikaansaavinta sorttia, joten vähän pelottaa sen puolesta että saako se aikaiseksi haettua mitään duunia. Mutta en viitse kysellä tai painostaa, ärsyyntyy vain. Luotan että se tietää mitä tehdä, sillä realiteetit se nyt kuitenkin tietää. Mutta tunnelin päässä on jo valoa, enää kolme maksettavaa yritysvuokraa. Alle 4 kk sopimusta jäljellä. Pian olen vapaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti