Poison

Liikunta- ja ruoka-aiheista asiaa. Laitan tähän blogiin nyt kuitenkin, enkä Losing it-versioon.

Lueskelin fitfashion -nettisaitilta yhtä blogia, jossa ihmeteltiin mikä fitneksessä niin ärsyttää. Itse teksti oli asiallinen, ja sai miettimään itsekin suhtautumistani "salipissiksiin", jotka itseänikin ärsyttävät. Viimeksi tällä viikolla salilla pyöri pari tällättyä mimmiä Better Bodies -trikoissaan itseään peilaamassa. Mitään muuta en heidän sitten nähnytkään tekevän. Peilasivat vain ja asettelivat trikoitaan. Mutta mitä se on minulta pois? Ei mitään. Siinähän käyttävät euronsa salijäsenyyteen ja satasen trikoisiin jos haluavat. Parempikin että vain peilaavat, eivätpähän varaile laitteita. Miinuksena tietysti että kun tägäilevät saliselfieitään #fitness -tagin alle niin aina häviää vähän kunnioitusta itse lajilta.

Yleensä mulla keittää yli aika nopeasti jos jostain paljon kohkataan tai joku on tosi muodissa. Oma suhtautuminen tähän "fitness -buumiin" on yllättävänkin neutraali. Lähinnä nauran noille kaikille proteiinisipseille yms prodetuotteille, joita kauppoihin on syntynyt tämän buumin myötä, jotka ovat ihan yhtä tyhjän kanssa.

Muutaman asian kuitenkin haluan tehdä selväksi:
(näin omasta mielestäni)

Harrastan salilla käyntiä. Tavoittelen mielestäni kivannäköistä, lihaksikasta kroppaa. En harrasta mitään Fitness -sanan alle liittyvää! Liikunta on harrastus, en ole fitnesstyttö. Koska minusta fitness = urheilua, jossa on mm. kasa erilaisia kisoja. Fitnessurheilija = kisaa/ on kisannut /tähtää kisoihin. Saliharrastus on eri asia kuin fitnessurheilu.

"Mikset voi syödä kuten muutkin? Miksi pitää olla noin erikoinen?" Ööh, syön ihan tavallisesti. Tai siis siten tavallisesti, mikä on minulle normaalia. Miksi rahkojani ja prodepainotteista ruokavaliotani kummastellaan outona? Miksei Puolisolta kysytä että " Mikset voi syödä suolakurkkuja? Miksi pitää olla noin outo ja olla syömättä suolakurkkuja?" Tarkkaa syömisten tarkkailua kammoksutaan sen syömishäiriön pelossa. Ei voi olla normaalia laskea jatkuvasti kaloreita ja katsoa mitä syö. Pitää herkutella ja höllätä. Muuten tulee anoreksia! Justjoo. Joillekin terveellinen syöminen on se normi! Eikä mitään erikoista. Ei kaikki edes halua olla kännissä/syödä kebua/mättää karkki ja sipsiä!

Hmh. Syömisten tarkkailu on eri asia kuin laihduttaminen. Syömistensä suunnittelu ja kalorin laskeminen ei automaattisesti tarkoita, että syömishäiriö vaanii. Itse haluan jättää herkut pois ruokavaliosta ihan siksi, että mulla lähtee lapasesta! Olen ollut joskus lihava, en voi IKINÄ palata entiseen. En voi lakata tarkkailemasta syömisiäni! Jos sen teen - lihon uusiksi! Olen tunnesyöjä, mun on pakko tarkkailla jokaista suupalaa, jättää partyissä suklaakakut väliin. Sillä "se yksi suklaakakunpala vain - joka ei kaada ruokavaliota" merkkaa itselle yleensä viikon mättäjäisiä. Minulle se, etten tarkkaile syömisiäni ja "höllään vähän" voi merkitä pahimmillaan terveydellistä haittaa ja ylipainon tuomia sairauksia! Sukumme naiset lihovat vastanseudulta. Oolen Oomeena - raikaa kun meidän suvun naiset lihoo. Pahimmillaan luultiin, että olin raskaana. Ei - olin vain lihava. Ja omenalihavuushan on se pahin.

Kyllä. Lasken kaloreita. Kyllä. Suunnittelen syömisiäni. Ei, en juo alkoholia paria annosta enempää. Ei. En mielelläni syö kakkuja tms edes juhlissa. En halua "höllätä tämän kerran". Koska kyllä. Minun kohdallani se yksi pala kaataa koko dieetin. Onneksi olen ollut punttimimmi ja rahkanpurija aika kauan, joten lähimmät ystäväni asian tajuavat. Ja se, mikä saa mut näkemään punaista: "Ai et juo alkoholia? Mitä - ootko toipuva alkoholisti?" MITÄ VITTUA? Et juo alkoholia = sulla on alkoholiongelma! Justjust. Joten tehdäänpä nyt näin julkisesti selväksi: En ole alkoholisti. Se, että vähensin alkoholinkäyttöä radikaalisti johtui tasan siitä, että en enää koskaan halua käyttää kokonaista päivää oksentamiseen. En enää koskaan halua menettää muistiani totaalisesti. En enää koskaan halua menettää kontrollia omasta käyttäytymisestäni. Krapulat pahenee iän myötä - myös ne henkiset. Sitäpaitsi. Akoholigrammassa on lähes yhtä paljon kaloreita mitä rasvassa. Ja kukaan ei halua vetää salaattia krapularuuaksi, joten seuraavan päivän mättö on väistämätön. Saatan juoda yhden lonkeron, lasin viiniä, mutta kännissä en ole ollut enää pitkään aikaan. Enkä aio ollakaan.

Siinä. Johan helpotti.